Pelho ja Jansson eivät nyt ymmärrä, mitä eroa on haaveilulla, suunnittelulla ja valmistelulla.
Keväällä 1940 saatettiin toki haaveilla mitä vain, mutta mitään toteutumismahdollisuuksia ei ollut, koska Saksa oli kiinni sodasssa Ranskaa ja Englantia vastaan. Kukaan ei voinut ennustaa eikä laskea sen varaan, että Ranska kaatuisi nopeasti, vaan päinvastoin odotettiin pitkää sotaa 1. maailmansodan tapaan.
Vain täysin kokematon henkilö, jollainen ainakaan Mannerheim ei ollut, olisi luottanut Göringin "lupaukseen" tilanteessa, jossa NL oli Saksan kanssa kimpassa ja Saksan intressissä oli lopettaa sota.
Suomen "valmistautuminen uuteen sotaan" oli varsin pitkään valmistautumista puolustautumiseen. Vasta myöhemmin tilanne muuttui.
"Sanan syömisestä" syyttäminen on samaa tasoa kuin jos 20.7.1944 salaliittolaisia syytettäisiin "sotilaisvalan rikkomisesta". Ensimmäisestä maailmansodasta oli opittu, että mitä tahansa saattoi tapahtua ja liittolaisuudet vaihtua.
-
Emma-Liisa
- Viestit: 4991
- Liittynyt: 30.01.07 17:25
-
Albert Ravila
- Viestit: 263
- Liittynyt: 22.10.08 18:14
Re: Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot?
Miten tuo lainattu kommentti muka viittoo Pelhon henkilöön? Sehän ainoastaan heittää valojuovan siihen suuntaan, että hänen argumentointinsa on usein tykkänään vailla johdonmukaisuutta.Heikki Jansson kirjoitti:Pitäisikö ylläpidon väitelleen puuttua myös Kekkosen & Ravilan kirjoitteluun palstalle? Nähdäkseni kirjoittajien asia ei ole arvostella opponenttinsa henkilöä vaan tämän esittämää, eikä esittää, esimerkiksi, Ravilan tavoin, että "Jos Pelholta kysee, miten 1+1=3, niin hän vastaa "kumiankka".
En kyllä vastaisi "kumiankka", vaan "HTK 1:n lisäelin" tms. potaskaa.Heikki Jansson kirjoitti:Yhtä hyvin voisi tietysti Pelho esittää että "Jos Ravilalta kysee, miten 1+1=3, niin hän vastaa "kumiankka".
-
Martti Tapio Pelho
- Viestit: 322
- Liittynyt: 24.12.11 16:05
Emma-Liisalle
Emma-Liisa kirjoittaa:
“Pelho ja Jansson eivät nyt ymmärrä, mitä eroa on haaveilulla, suunnittelulla ja valmistelulla.”
Suomen armeijan ns. jatkosodan valmistelut Neuvostoliittoon hyökkäämiseksi Suur-Saksan rinnalla osana Natsi-Saksan hallituksen ja Hitlerin Barbarossa-suunnitelmaa käynnistettiin todistettavasti laajalla rintamalla jo talvisodan kestäessä alkuvuodesta 1940.
Natsipuolue ja sen johtaja, hullu Adolf Hitler, ei koskaan pitänyt vakan alla tarkoitustaan bolsevismin, Neuvostoliiton, hävittämiseksi ja tuhoamiseksi: tarkoitus oli siis tunnettu.
Kapellimestarina tässä nuoren Suomen tasavallan sotahankkeessa toimi Karjalan ja Vienan mäntyjä havittelevan puunjalostusteollisuudemme omistajien voitelema tai lahjoma Mannerheim.
Kari Selenin kirjassa Mannerheimin puheet 1918-47 (2008, WSOY) on sivu vuodelta 1937 Mannerheimin 70-vuotispäivän ohjelmasta:
“Ohjelmaan merkityn mukaisesti Suomen puujalostusteollisuuden edustajat antoivat Mannerheimille 2 miljoonan markan (rahamuseon laskurin mukaan 655.708 euroa) rahalahjan.”
Kirjassa kerrotaan mainittu rahalahjus siirretyn heti salassa perustetun säätiön tilille. Selen kertoo Mannerheimin saaman huomattavan rahalahjuksen ja sen säätiöinnin päätetyn salata.
Suomen uutta sotaa valmistelevassa rintamassa olivat mukaan maan poliittinen eliitti, poliisin ylinjohto, eri ministeriöiden virkamiesjohto, armeija ja sen aivopesulaitos Suur-Suomen luomiseksi eli suojeluskunnat.
Lainasin asiasta kirjoittaessani Mannerheimia, Jokipiitä, Turtolaan ja Ylikangasta.
Mannerheimin lainaukseni:
“Heti Moskovan rauhan tultua solmitukseksi, 72-vuotias sairalloinen Mannerheim, joka tahtoi säilyttää ja säilyttikin ylipäällikkyytensä “rauhasta huolimatta”, määräsi toisen luokan nostomiehet, oman asiakirjamerkintänsä mukaan, “noin 100.000 raakkia”, koulutettaviksi.
Kirjeessään tasavallan hallitukselle 14.3.1940 Mannerheim perustelee päätöstään sillä, että hän haluaa välttää (tulevassa sodassa):
‘koulutukseen nähden samanlaisen tilanteen kuin viimeksikäydyn sodan aikana, jolloin suuri määrä asekuntoista väkeä oli ilman koulutusta eikä sen takia kaikkia henkilöresursseja voitu käyttää hyväksi, mikä varmastikin (jos sitä olisi käytetty) olisi huomattavasti vaikuttanut (talvi)sotatoimien tulokseen’ ”.
Jos Mannerheim ei olisi suunnistanut ja valmistautunut uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan Karjalan ja Vienan metsäalueiden valtaamiseksi ja liittämiseksi Suomen tasavaltaan, olisi hän luonnollisesti luopunut maaliskuun alussa 1940 rauhaan valmistautuvan Suomen armeijan ylipäällikkökyydestä.
Ja Mannerheim olisi näin voinut siirtyä 72-vuotiaana täysinpalvelleena sotilaana ansaitsemalleen vanhuuseläkkeelle kirjoittamaan vaikkapa puujalostusteollisuutemme kapitalistien lahjusrahoilla muistelmiaan 30-vuotisesta palvelustaan Venäjän tsaarin armeijassa.
Tai auttamaan eläkeläisenä Suomen yhteiskuntaa ja kansalaisia palaamisessa rauhan ja jälleenrakentamisen aikakauteen.
Se, että useille kirjoittajille Agricolankin palstoilla aiheutuu edelleen tuskaa ja tarvetta harhaanjohtamiseen sotahistoriamme aroissa aiheissa, on tosiasia.
Nyky-Suomi, ollakseen uskottavasti oikeusvaltio ja sivistynyt yhteiskunta myös kansainvälisessä ulkopuolisessa tarkastelussa, on nyt jo kypsä tarkastelemaan ja arvioimaan sotiemme varjopuolia ja niiden salattuja takapihoja.
Armeijan sodanaikaisen johdon tekemisten kiillottamiseksi ja silottelemiseksi luotujen sotiemme myyttien hohdokkuuden ja sankaritarustot me jo tunnemme.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
“Pelho ja Jansson eivät nyt ymmärrä, mitä eroa on haaveilulla, suunnittelulla ja valmistelulla.”
Suomen armeijan ns. jatkosodan valmistelut Neuvostoliittoon hyökkäämiseksi Suur-Saksan rinnalla osana Natsi-Saksan hallituksen ja Hitlerin Barbarossa-suunnitelmaa käynnistettiin todistettavasti laajalla rintamalla jo talvisodan kestäessä alkuvuodesta 1940.
Natsipuolue ja sen johtaja, hullu Adolf Hitler, ei koskaan pitänyt vakan alla tarkoitustaan bolsevismin, Neuvostoliiton, hävittämiseksi ja tuhoamiseksi: tarkoitus oli siis tunnettu.
Kapellimestarina tässä nuoren Suomen tasavallan sotahankkeessa toimi Karjalan ja Vienan mäntyjä havittelevan puunjalostusteollisuudemme omistajien voitelema tai lahjoma Mannerheim.
Kari Selenin kirjassa Mannerheimin puheet 1918-47 (2008, WSOY) on sivu vuodelta 1937 Mannerheimin 70-vuotispäivän ohjelmasta:
“Ohjelmaan merkityn mukaisesti Suomen puujalostusteollisuuden edustajat antoivat Mannerheimille 2 miljoonan markan (rahamuseon laskurin mukaan 655.708 euroa) rahalahjan.”
Kirjassa kerrotaan mainittu rahalahjus siirretyn heti salassa perustetun säätiön tilille. Selen kertoo Mannerheimin saaman huomattavan rahalahjuksen ja sen säätiöinnin päätetyn salata.
Suomen uutta sotaa valmistelevassa rintamassa olivat mukaan maan poliittinen eliitti, poliisin ylinjohto, eri ministeriöiden virkamiesjohto, armeija ja sen aivopesulaitos Suur-Suomen luomiseksi eli suojeluskunnat.
Lainasin asiasta kirjoittaessani Mannerheimia, Jokipiitä, Turtolaan ja Ylikangasta.
Mannerheimin lainaukseni:
“Heti Moskovan rauhan tultua solmitukseksi, 72-vuotias sairalloinen Mannerheim, joka tahtoi säilyttää ja säilyttikin ylipäällikkyytensä “rauhasta huolimatta”, määräsi toisen luokan nostomiehet, oman asiakirjamerkintänsä mukaan, “noin 100.000 raakkia”, koulutettaviksi.
Kirjeessään tasavallan hallitukselle 14.3.1940 Mannerheim perustelee päätöstään sillä, että hän haluaa välttää (tulevassa sodassa):
‘koulutukseen nähden samanlaisen tilanteen kuin viimeksikäydyn sodan aikana, jolloin suuri määrä asekuntoista väkeä oli ilman koulutusta eikä sen takia kaikkia henkilöresursseja voitu käyttää hyväksi, mikä varmastikin (jos sitä olisi käytetty) olisi huomattavasti vaikuttanut (talvi)sotatoimien tulokseen’ ”.
Jos Mannerheim ei olisi suunnistanut ja valmistautunut uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan Karjalan ja Vienan metsäalueiden valtaamiseksi ja liittämiseksi Suomen tasavaltaan, olisi hän luonnollisesti luopunut maaliskuun alussa 1940 rauhaan valmistautuvan Suomen armeijan ylipäällikkökyydestä.
Ja Mannerheim olisi näin voinut siirtyä 72-vuotiaana täysinpalvelleena sotilaana ansaitsemalleen vanhuuseläkkeelle kirjoittamaan vaikkapa puujalostusteollisuutemme kapitalistien lahjusrahoilla muistelmiaan 30-vuotisesta palvelustaan Venäjän tsaarin armeijassa.
Tai auttamaan eläkeläisenä Suomen yhteiskuntaa ja kansalaisia palaamisessa rauhan ja jälleenrakentamisen aikakauteen.
Se, että useille kirjoittajille Agricolankin palstoilla aiheutuu edelleen tuskaa ja tarvetta harhaanjohtamiseen sotahistoriamme aroissa aiheissa, on tosiasia.
Nyky-Suomi, ollakseen uskottavasti oikeusvaltio ja sivistynyt yhteiskunta myös kansainvälisessä ulkopuolisessa tarkastelussa, on nyt jo kypsä tarkastelemaan ja arvioimaan sotiemme varjopuolia ja niiden salattuja takapihoja.
Armeijan sodanaikaisen johdon tekemisten kiillottamiseksi ja silottelemiseksi luotujen sotiemme myyttien hohdokkuuden ja sankaritarustot me jo tunnemme.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Re: Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot?
No nythän saimmekin suuhygienistiltä kuulla viimeisen totuuden. Mannerheimista tällä kertaa.
Kauanko tällaista pitää jaksaa?
Kauanko tällaista pitää jaksaa?
-
Albert Ravila
- Viestit: 263
- Liittynyt: 22.10.08 18:14
Re: Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot?
Mutta emmekös me tunne jo aika hyvin myös "sotiemme varjopuolet" ja "niiden salatut takapihat"? Mm. Ylikankaan Heikki on nähnyt paljon vaivaa niiden esille saamiseksi. Tuskinpa kukaan niistä enää on tietämätön.pelho kirjoitti:Nyky-Suomi, ollakseen uskottavasti oikeusvaltio ja sivistynyt yhteiskunta myös kansainvälisessä ulkopuolisessa tarkastelussa, on nyt jo kypsä tarkastelemaan ja arvioimaan sotiemme varjopuolia ja niiden salattuja takapihoja. Armeijan sodanaikaisen johdon tekemisten kiillottamiseksi ja silottelemiseksi luotujen sotiemme myyttien hohdokkuuden ja sankaritarustot me jo tunnemme.
Re: Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot?
Suosittelen että otat välittömästi yhteyttä kansainvälisiin uutistoimistoihin, tai vähintään johtaviin alan tutkijoihin, jos ja kun sinulla on materiaalia joka todistaa että Barbarossan suunnittelu aloitettiin jo talvisodan kestäessä. Nykytutkimus kun erheellisesti olettaa, että Hitler ryhtyi pohtimaan Barbarossaa vasta aikaisintaan keväällä 1940. No, leikki sikseen. Pelho voisi hieman vähentää potaskan puhumistaan jottei palsta vajoa aivan suomi24 tasolle. Puhuminen Barbarossa suunnitelmasta ennen kevättä 1940 on historiantutkimuksen valossa täysin kestämätön väite. Pitkän tähtäimen haaveilut bolsevismin kukistamisesta kun ovat jotain aivan muuta kuin operaation konkreettinen suunnittelu, saati että Suomelle vielä tuolloinkin vihoitellut Hitler olisi laskenut suomalaisten mukaantulon varaan suunnittelussaan.Martti Tapio Pelho kirjoitti: Suomen armeijan ns. jatkosodan valmistelut Neuvostoliittoon hyökkäämiseksi Suur-Saksan rinnalla osana Natsi-Saksan hallituksen ja Hitlerin Barbarossa-suunnitelmaa käynnistettiin todistettavasti laajalla rintamalla jo talvisodan kestäessä alkuvuodesta 1940.
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: Totuuksia Pelhon tietoon
Pelho vääristelee jatkuvasti historiaa. Tässä muutama oikaisu.
Suomen kanssa neuvoteltiin tarkemmin vasta toukokuussa -41.
Sairasteluistaan huolimatta Mannerheim oli erittäin työkykyinen 12-16 tunnin työaikoineen. Tuloksena oli tyydyttävän puolustusvalmiuden saavuttaminen 1941 alussa.
Sotiemme varjopuolia on tarkasteltu ja arvioitu viimeistään syksystä -44 lähtien.
Sodanaikaisen johdon tekemisistä on myytit ja sankaritarustot riisuttu ajat sitten, jos niitä on koskaan ollutkaan.
Keksityt tarinat eivät mene läpi, ovat ne mitä lajia hyvänsä ja esittää ne kuka tahansa.
Totuus voittaa aina. Se olisi Pelhonkin hyvä muistaa ja pysyä tarkemmin tosiasioissa vääristelevän propagandan sijaan.
Suomessa Saksa katsottiin lähinnä viholliseksi Talvisodan aikana. Hitler käynnisti idän sotaretken suunnittelun heinäkuun -40 lopussa. Barbarossaksi se ristittiin joulukuussa. Suomelle varattiin vähäinen osuus, jota käsiteltiin ensi kerran teoreettisella tasolla tammikuun -41 lopulla Heinrichsin vierailun yhteydessä. Operaation suunnittelu oli vain muutaman nimetyn henkilön tiedossa.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Suomen armeijan ns. jatkosodan valmistelut Neuvostoliittoon hyökkäämiseksi Suur-Saksan rinnalla osana Natsi-Saksan hallituksen ja Hitlerin Barbarossa-suunnitelmaa käynnistettiin todistettavasti laajalla rintamalla jo talvisodan kestäessä alkuvuodesta 1940.
Suomen kanssa neuvoteltiin tarkemmin vasta toukokuussa -41.
Suomi todella valmisteli suurin uhrauksin maanpuolustustaan NL:n uuden hyökkäyksen varalle. Maa pidettiin sotatilassa. Suojeluskuntajärjestö oli yhdistetty puolustusvoimiin kotijoukkoina. Nyt siitä muodostettiin myös aluejärjestelmä.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Suomen uutta sotaa valmistelevassa rintamassa olivat mukaan maan poliittinen eliitti, poliisin ylinjohto, eri ministeriöiden virkamiesjohto, armeija ja sen aivopesulaitos Suur-Suomen luomiseksi eli suojeluskunnat.
Mannerheim katsottiin ylipäällikkönä korvaamattomaksi. Siksi hänen nimitystään ei peruttu. Toisaalta hän olisi siinä tapauksessa todennäköisesti jatkanut puolustusvoimien komentajana suurin valtuuksin.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Jos Mannerheim ei olisi suunnistanut ja valmistautunut uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan Karjalan ja Vienan metsäalueiden valtaamiseksi ja liittämiseksi Suomen tasavaltaan, olisi hän luonnollisesti luopunut maaliskuun alussa 1940 rauhaan valmistautuvan Suomen armeijan ylipäällikkökyydestä.
Sairasteluistaan huolimatta Mannerheim oli erittäin työkykyinen 12-16 tunnin työaikoineen. Tuloksena oli tyydyttävän puolustusvalmiuden saavuttaminen 1941 alussa.
Harhaanjohtamista yrittää vain Pelho.Onnistumatta, mutta sitä ymmärtämättä.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Se, että useille kirjoittajille Agricolankin palstoilla aiheutuu edelleen tuskaa ja tarvetta harhaanjohtamiseen sotahistoriamme aroissa aiheissa, on tosiasia.Nyky-Suomi, ollakseen uskottavasti oikeusvaltio ja sivistynyt yhteiskunta myös kansainvälisessä ulkopuolisessa tarkastelussa, on nyt jo kypsä tarkastelemaan ja arvioimaan sotiemme varjopuolia ja niiden salattuja takapihoja. Armeijan sodanaikaisen johdon tekemisten kiillottamiseksi ja silottelemiseksi luotujen sotiemme myyttien hohdokkuuden ja sankaritarustot me jo tunnemme.
Sotiemme varjopuolia on tarkasteltu ja arvioitu viimeistään syksystä -44 lähtien.
Sodanaikaisen johdon tekemisistä on myytit ja sankaritarustot riisuttu ajat sitten, jos niitä on koskaan ollutkaan.
Keksityt tarinat eivät mene läpi, ovat ne mitä lajia hyvänsä ja esittää ne kuka tahansa.
Totuus voittaa aina. Se olisi Pelhonkin hyvä muistaa ja pysyä tarkemmin tosiasioissa vääristelevän propagandan sijaan.
-
Martti Tapio Pelho
- Viestit: 322
- Liittynyt: 24.12.11 16:05
Kysymys oli Karjalan tasavallan metsävarojen ryöstöstä!
Dosentti, tietokirjailija Martti Turtola kirjoittaa Heinrichs-kirjassaan ( s. 192, OTAVA 1988):
“Heinrichs on itse varovaisesti arvostellut Itä-Karjalan valtausta sodan jälkeen kirjoittamissaan muistelmakatkelmissa. Hänen mukaansa ylipäällikkö – joka ratsuväkeä koskevissa näkemyksissäänkin – eli vielä vuosisadan alun käsityksissä, piti mahdollisena, että jos Aunus olisi suomalaisten käsissä sotatoimien muualla päättyessä voitaisiin tätä aluetta käyttää jonkinlaisena vaihto-objektina. Siten voitaisiin saada rauhanehtoihin lievennystä. Kritiikki koskee ajallisesti kuitenkin vasta sodan loppuvaihetta, eikä Heinrichs omissa muistelmakirjoituksissaan selvitä Itä-Karjalaan tehdyn hyökkäyksen perimmäisiä syitä”.
Näitä Heinrichsin vaikenemia Karjalan neuvostotasavallan miehityksen syitä ei tarvitse kaukaa hakea tai etsiä.
Riittää kun tarkastelee Itä-Karjalan sotilashallinnon suomalaisina komentajina olleiden toimitusjohtaja Väinö Kotilaisen, kenraalimajuri Johan Arajuuren ja toimitusjohtaja Olli Paloheimon sekä liikemies-vakooja-eversti Ragnar Nordströmin taustoja, omistuksia ja taloudellisia sidonnaisuuksia Suomen tasavallan silloiseen puu- ja metsäteollisuuteen.
“Itä-Karjalan sotilashallinto” on vakiintuneesti Suomen kirjallisuudessa ja tutkimuksissa käytetty nimitys Natsi-Saksan Barbarossa-suunnitelman osana Suomen armeijan suorittamalle Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan alueiden miehitykselle ja alueen siviiliväestön leirityksille.
Mannerheim julkisti 15.7.1941 päätöksensä Suomen tasavallan Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamisesta ja alueen yksipuolisesta, väkivaltaisesta liittämisestä Suomen tasavaltaan ilman maan eduskunnan suostumusta tai pakkoliitetyn alueen miljoonaisen väestön referendumia.
Sotilashallintokomentajalla oli sotilashallintoesikunta, jota johti esikuntapäällikkö. Siihen kuuluivat komento-osasto, hallinnollinen osasto, taloudellinen osasto, hallinnollis-taloudellinen osasto, tiedusteluosasto, valistusasiainosasto, lääkintäosasto. Jokaisessa osastossa oli yleensä kaksi toimistoa. Osastoista riippumattomina erillisinä toimistoina toimivat sosiaalitoimisto, intendentin toimisto, postiasiaintoimisto sekä tilintarkastustoimisto.
Itä-Karjalan sotahallintoesikunnassa toimi myös Itä-Karjalasta ryöstetyn (Neuvostoliiton) valtio, kolhoosien ja yksityisen omaisuuden sotasaalisarkisto sekä metsävarojen inventointiosasto.
Hallinnon tarkoituksena oli kytkeä Itä-Karjalan taloutta osaksi Suomen taloutta mm. puunhankinnan suhteen, lähentää karjalaisväestöä Suomeen opetuksen muodossa sekä valvoa venäläisperäistä väestöä. Hallinto ylläpiti kouluja. Se myös eristi venäläisperäisen väestön keskitysleireihin, joita Suomi alkoi kutsua vasta vuonna 1943 "siirtoleireiksi" mukamas erotukseksi Natsi-Saksan "keskitysleireistä".
Mannerheimin itsensä ja puunjalostusteollisuutemme pitkän tähtäimen tavoitteena oli luoda edellytykset sille, että Itä-Karjala jää pysyvästi Suomen tasavallan metsäteollisuuden hyötykäyttöön Neuvostoliittoa vastaan käynnistetyn sodan päätyessä Suur-Saksan varmaan "meidän Herran sinunaamaan" voittoon ja Neuvostoliiton valtion katoamiseen.
Alueen väestön etninen valtaenemmistö, venäläiset, oli määrä tuhota juutalaisten tavoin keskitysleirinvaihdon avulla Suur-Saksan kanssa. Alueella oli määrätty noudatettavaksi Suomen ja Saksan rikoslakeja.
Suomen sotilashallinto pyrki koululaitoksen avulla kasvattamaan alueen nuorta väestöä rasismiin ja vihaan kaikkea neuvostoliittolaisesta (venäläistä) sivistystä ja ortodoksista uskontoperinnettä kohtaan.
Suomi luokitteli miehittämänsä Karjalan neuvostotasavallan väestön Natsi-Saksan rasististen oppien mukaisesti kansallisiin ja epäkansallisiin. Kansallisiin kuuluivat karjalaiset, vepsäläiset, inkeriläiset, suomalaiset, virolaiset, mordvalaiset ja muut suomensukuiset. Epäkansallisia olivat venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset, puolalaiset, tataarit, lättiläiset (latvialaiset), saksalaiset ja muut.
Toimitusjohtaja, eversti Väinö Kotilainen
Itä-Karjalan sotilashallinnon komentaja 1941-42
Asianajaja Mikkelissä 1911–1919; Mikkelin vt. pormestari 1913–1915; Kajaanin Puutavara Oy:n apulaisjohtaja 1919–, toimitusjohtaja 1921–1924; Ab W. Gutzeit & Co:n vsta 1927 Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtaja 1924–1944, johtokunnan pj. 1937–1944; Tornator Oy:n toimitusjohtaja 1932–1944; liikemies Ruotsissa 1944–1949; Kansallis-Osake-Pankin palveluksessa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Risto Rytin 1. hallituksessa 1.12.1939–27.3.1940; kauppa- ja teollisuusministeri 27.3.1940–15.8.1940, kansanhuoltoministeri 15.8.1940–4.1.1941 Risto Rytin 2. hallituksessa; kansanhuoltoministeri J. W. Rangellin hallituksessa 4.1.1941–16.4.1941; Mikkelin kaupunginvaltuuston jäsen (kokoomus); Kajaanin kaupunginvaltuuston jäsen (kokoomus).
Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Suomen sahanomistajien yhdistyksen hallitus 1934–1944; Suomen Punaisen Ristin vpj. 1942–1944; Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittoneuvoston pj. 1943–1944; Rauma-Raahe Oy:n johtokunta 1949–1951; Rauma-Repola Oy:n johtokunnan pj. 1952–1955; Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton hallitus; Suomen Selluloosayhdistyksen hallitus.
Kenraalimajuri Johan Arajuuri
Itä-Karjalan sotilashallinnon päällikkö 1941-42 ja komentaja 1942-43
Suomen paperitehtaitten yhdistyksen tilastollisen osaston päällikkö 1949–1961
Toimitusjohtaja, eversti Olli Paloheimo Itä-Karjalan sotilashallinnon komentaja 1943-44.
Paloheimo on palvellut Jääkäripataljoona 27:ssä 1915–1918; luutnantti, joukkueenjohtaja 1. Jääkärirykmentissä, komppanianpäällikkö 5. Jääkärirykmentissä 1918; toimistoupseeri yleisesikunnassa 1918–1921; kapteeni 1919; Rauma Wood Ltd. Oy:n pohjoisen osaston päällikkö 1921–1923; H. G. Paloheimo Oy:n apulaisjohtaja 1924–1926, toimitusjohtaja 1927–1966, johtokunnan pj. 1961–; Riihimäen Saha Oy:n toimitusjohtaja 1926–1966, johtokunnan pj. 1961–; Kolsan tiilitehdas Oy:n toimitusjohtaja 1935–1965, johtokunnan pj. 1954–; Kajaani Oy:n johtokunnan jäsen 1944–, pj. 1955–1956, toimitusjohtaja 1956–1962.
Lopen kunnanvaltuuston jäsen (Kansallinen Kokoomus) 1929–1945; ministeri valtiovarainministeriössä Antti Hackzellin hallituksessa 8.8.–21.9.1944.
Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkö 1939–1940; Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunnan Aunuksen piirin piiripäällikkö 1941–1943, sotilashallintokomentaja 1943–1944.
Jäsenyydet ja muut luottamustoimet:
Riihimäen Lasi Oy:n johtokunta 1926–; Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan hallintoneuvosto 1950–, vpj. 1952–1971; Oulu Oy:n hallintoneuvoston vpj. 1955–1956, pj. 1956–1964; Pohjolan Voima Oy:n johtokunta 1957–1963; Otanmäki Oy:n hallintoneuvosto 1957–1968.
Suomen Sahanomistajayhdistyksen hallitus 1939–1972, pj. 1946–1957; Suomen Puunjalostusteollisuuden keskusliiton hallitus 1947–, pj. 1956–1963; Puunjalostusteollisuuden työantajaliiton hallintoneuvosto 1952–1963; Suomen Työnantajain Keskusliiton hallitus 1948–1956; Suomen Teollisuuden Keskusvaliokunta 1956–1963; Suomen Puutalon hallitus 1949–1958; Suomen Selluloosayhdistyksen hallitus 1957–1961; Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen hallintoneuvosto 1957–1963; Saimaan kanavan sekakomitea 1961–1963; Suomen Tiiliteollisuusliiton hallituksen pj. 1933–1941, 1951–1956; Tiiliteollisuuden Työnantajaliiton hallituksen pj. 1952–1956; Tiilikeskus Oy:n johtokunnan pj. 1953–1969; Turveteollisuusliiton hallituksen pj. 1949–1954.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
“Heinrichs on itse varovaisesti arvostellut Itä-Karjalan valtausta sodan jälkeen kirjoittamissaan muistelmakatkelmissa. Hänen mukaansa ylipäällikkö – joka ratsuväkeä koskevissa näkemyksissäänkin – eli vielä vuosisadan alun käsityksissä, piti mahdollisena, että jos Aunus olisi suomalaisten käsissä sotatoimien muualla päättyessä voitaisiin tätä aluetta käyttää jonkinlaisena vaihto-objektina. Siten voitaisiin saada rauhanehtoihin lievennystä. Kritiikki koskee ajallisesti kuitenkin vasta sodan loppuvaihetta, eikä Heinrichs omissa muistelmakirjoituksissaan selvitä Itä-Karjalaan tehdyn hyökkäyksen perimmäisiä syitä”.
Näitä Heinrichsin vaikenemia Karjalan neuvostotasavallan miehityksen syitä ei tarvitse kaukaa hakea tai etsiä.
Riittää kun tarkastelee Itä-Karjalan sotilashallinnon suomalaisina komentajina olleiden toimitusjohtaja Väinö Kotilaisen, kenraalimajuri Johan Arajuuren ja toimitusjohtaja Olli Paloheimon sekä liikemies-vakooja-eversti Ragnar Nordströmin taustoja, omistuksia ja taloudellisia sidonnaisuuksia Suomen tasavallan silloiseen puu- ja metsäteollisuuteen.
“Itä-Karjalan sotilashallinto” on vakiintuneesti Suomen kirjallisuudessa ja tutkimuksissa käytetty nimitys Natsi-Saksan Barbarossa-suunnitelman osana Suomen armeijan suorittamalle Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan alueiden miehitykselle ja alueen siviiliväestön leirityksille.
Mannerheim julkisti 15.7.1941 päätöksensä Suomen tasavallan Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamisesta ja alueen yksipuolisesta, väkivaltaisesta liittämisestä Suomen tasavaltaan ilman maan eduskunnan suostumusta tai pakkoliitetyn alueen miljoonaisen väestön referendumia.
Sotilashallintokomentajalla oli sotilashallintoesikunta, jota johti esikuntapäällikkö. Siihen kuuluivat komento-osasto, hallinnollinen osasto, taloudellinen osasto, hallinnollis-taloudellinen osasto, tiedusteluosasto, valistusasiainosasto, lääkintäosasto. Jokaisessa osastossa oli yleensä kaksi toimistoa. Osastoista riippumattomina erillisinä toimistoina toimivat sosiaalitoimisto, intendentin toimisto, postiasiaintoimisto sekä tilintarkastustoimisto.
Itä-Karjalan sotahallintoesikunnassa toimi myös Itä-Karjalasta ryöstetyn (Neuvostoliiton) valtio, kolhoosien ja yksityisen omaisuuden sotasaalisarkisto sekä metsävarojen inventointiosasto.
Hallinnon tarkoituksena oli kytkeä Itä-Karjalan taloutta osaksi Suomen taloutta mm. puunhankinnan suhteen, lähentää karjalaisväestöä Suomeen opetuksen muodossa sekä valvoa venäläisperäistä väestöä. Hallinto ylläpiti kouluja. Se myös eristi venäläisperäisen väestön keskitysleireihin, joita Suomi alkoi kutsua vasta vuonna 1943 "siirtoleireiksi" mukamas erotukseksi Natsi-Saksan "keskitysleireistä".
Mannerheimin itsensä ja puunjalostusteollisuutemme pitkän tähtäimen tavoitteena oli luoda edellytykset sille, että Itä-Karjala jää pysyvästi Suomen tasavallan metsäteollisuuden hyötykäyttöön Neuvostoliittoa vastaan käynnistetyn sodan päätyessä Suur-Saksan varmaan "meidän Herran sinunaamaan" voittoon ja Neuvostoliiton valtion katoamiseen.
Alueen väestön etninen valtaenemmistö, venäläiset, oli määrä tuhota juutalaisten tavoin keskitysleirinvaihdon avulla Suur-Saksan kanssa. Alueella oli määrätty noudatettavaksi Suomen ja Saksan rikoslakeja.
Suomen sotilashallinto pyrki koululaitoksen avulla kasvattamaan alueen nuorta väestöä rasismiin ja vihaan kaikkea neuvostoliittolaisesta (venäläistä) sivistystä ja ortodoksista uskontoperinnettä kohtaan.
Suomi luokitteli miehittämänsä Karjalan neuvostotasavallan väestön Natsi-Saksan rasististen oppien mukaisesti kansallisiin ja epäkansallisiin. Kansallisiin kuuluivat karjalaiset, vepsäläiset, inkeriläiset, suomalaiset, virolaiset, mordvalaiset ja muut suomensukuiset. Epäkansallisia olivat venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset, puolalaiset, tataarit, lättiläiset (latvialaiset), saksalaiset ja muut.
Toimitusjohtaja, eversti Väinö Kotilainen
Itä-Karjalan sotilashallinnon komentaja 1941-42
Asianajaja Mikkelissä 1911–1919; Mikkelin vt. pormestari 1913–1915; Kajaanin Puutavara Oy:n apulaisjohtaja 1919–, toimitusjohtaja 1921–1924; Ab W. Gutzeit & Co:n vsta 1927 Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtaja 1924–1944, johtokunnan pj. 1937–1944; Tornator Oy:n toimitusjohtaja 1932–1944; liikemies Ruotsissa 1944–1949; Kansallis-Osake-Pankin palveluksessa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Risto Rytin 1. hallituksessa 1.12.1939–27.3.1940; kauppa- ja teollisuusministeri 27.3.1940–15.8.1940, kansanhuoltoministeri 15.8.1940–4.1.1941 Risto Rytin 2. hallituksessa; kansanhuoltoministeri J. W. Rangellin hallituksessa 4.1.1941–16.4.1941; Mikkelin kaupunginvaltuuston jäsen (kokoomus); Kajaanin kaupunginvaltuuston jäsen (kokoomus).
Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Suomen sahanomistajien yhdistyksen hallitus 1934–1944; Suomen Punaisen Ristin vpj. 1942–1944; Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittoneuvoston pj. 1943–1944; Rauma-Raahe Oy:n johtokunta 1949–1951; Rauma-Repola Oy:n johtokunnan pj. 1952–1955; Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton hallitus; Suomen Selluloosayhdistyksen hallitus.
Kenraalimajuri Johan Arajuuri
Itä-Karjalan sotilashallinnon päällikkö 1941-42 ja komentaja 1942-43
Suomen paperitehtaitten yhdistyksen tilastollisen osaston päällikkö 1949–1961
Toimitusjohtaja, eversti Olli Paloheimo Itä-Karjalan sotilashallinnon komentaja 1943-44.
Paloheimo on palvellut Jääkäripataljoona 27:ssä 1915–1918; luutnantti, joukkueenjohtaja 1. Jääkärirykmentissä, komppanianpäällikkö 5. Jääkärirykmentissä 1918; toimistoupseeri yleisesikunnassa 1918–1921; kapteeni 1919; Rauma Wood Ltd. Oy:n pohjoisen osaston päällikkö 1921–1923; H. G. Paloheimo Oy:n apulaisjohtaja 1924–1926, toimitusjohtaja 1927–1966, johtokunnan pj. 1961–; Riihimäen Saha Oy:n toimitusjohtaja 1926–1966, johtokunnan pj. 1961–; Kolsan tiilitehdas Oy:n toimitusjohtaja 1935–1965, johtokunnan pj. 1954–; Kajaani Oy:n johtokunnan jäsen 1944–, pj. 1955–1956, toimitusjohtaja 1956–1962.
Lopen kunnanvaltuuston jäsen (Kansallinen Kokoomus) 1929–1945; ministeri valtiovarainministeriössä Antti Hackzellin hallituksessa 8.8.–21.9.1944.
Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkö 1939–1940; Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunnan Aunuksen piirin piiripäällikkö 1941–1943, sotilashallintokomentaja 1943–1944.
Jäsenyydet ja muut luottamustoimet:
Riihimäen Lasi Oy:n johtokunta 1926–; Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan hallintoneuvosto 1950–, vpj. 1952–1971; Oulu Oy:n hallintoneuvoston vpj. 1955–1956, pj. 1956–1964; Pohjolan Voima Oy:n johtokunta 1957–1963; Otanmäki Oy:n hallintoneuvosto 1957–1968.
Suomen Sahanomistajayhdistyksen hallitus 1939–1972, pj. 1946–1957; Suomen Puunjalostusteollisuuden keskusliiton hallitus 1947–, pj. 1956–1963; Puunjalostusteollisuuden työantajaliiton hallintoneuvosto 1952–1963; Suomen Työnantajain Keskusliiton hallitus 1948–1956; Suomen Teollisuuden Keskusvaliokunta 1956–1963; Suomen Puutalon hallitus 1949–1958; Suomen Selluloosayhdistyksen hallitus 1957–1961; Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen hallintoneuvosto 1957–1963; Saimaan kanavan sekakomitea 1961–1963; Suomen Tiiliteollisuusliiton hallituksen pj. 1933–1941, 1951–1956; Tiiliteollisuuden Työnantajaliiton hallituksen pj. 1952–1956; Tiilikeskus Oy:n johtokunnan pj. 1953–1969; Turveteollisuusliiton hallituksen pj. 1949–1954.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia
Viimeksi muokannut Martti Tapio Pelho, 20.04.13 20:56. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
-
Niitä sun näitä
- Viestit: 565
- Liittynyt: 19.12.11 23:11
Re: Totuuksia Pelhon tietoon
Täällä on eräs ihan kiinnostava esitys lähteineen ja aikatauluineen:Ilmo Kekkonen kirjoitti:Sotiemme varjopuolia on tarkasteltu ja arvioitu viimeistään syksystä -44 lähtien.
Suomi sodassa (Nimierkki -blogissa)
http://nimierkki.blogspot.fi/
---
Erillislinkit jokaiseen juttuun. Etenkin tuo "Jatkosodan alku päivä kerrallaan" on mielenkiintoinen aikataulujen suhteen.
http://nimierkki.blogspot.fi/2007/01/ja ... -alku.html
http://nimierkki.blogspot.fi/2007/02/ja ... llaan.html
http://nimierkki.blogspot.fi/2007/03/so ... menet.html
http://nimierkki.blogspot.fi/2007/06/tu ... osota.html
http://nimierkki.blogspot.fi/2007/10/so ... uudet.html
http://nimierkki.blogspot.fi/2008/10/pr ... aksan.html
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: Jatkosodan alku
Itä-Karjalan valtaus ei ollut osa Barbarossaa, vaan täysin Mannerheimin käskemä suomalaisten operaatio.Mannerheim ei liittänyt Itä-Karjalaa Suomen tasavaltaan, vaan se pysyi sotilashallinnon alaisena.Martti Tapio Pelho kirjoitti:“Itä-Karjalan sotilashallinto” on vakiintuneesti Suomen kirjallisuudessa ja tutkimuksissa käytetty nimitys Natsi-Saksan Barbarossa-suunnitelman osana Suomen armeijan suorittamalle Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan alueiden miehitykselle ja alueen siviiliväestön leirityksille. Mannerheim julkisti 15.7.1941 päätöksensä Suomen tasavallan Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamisesta ja alueen yksipuolisesta, väkivaltaisesta liittämisestä Suomen tasavaltaan ilman maan eduskunnan suostumusta tai pakkoliitetyn alueen miljoonaisen väestön referendumia.
Mannerheim paheksui - ainakin muistelmissaan- Moskovan rauhan alueiden liittämistä takaisin Suomeen ennen rauhansopimusta.
Mannerheim kielsi jo kesällä -41 armeijan tiedotuksen kirjoittamasta Suur-Suomesta. Syynä oli reaktio hänen miekantuppipäiväkäskyynsä.Siviilipuoli liittyi siihen myöhemmin.
Sekä Ryti että Mannerheim katsoivat -43 alkaen Itä-Karjalan voivan olla pantti rauhanneuvotteluissa, ei osa tulevaa Suur-Suomea. Sekin näkemys oli perusteetonta toivejattelua.
Mannerheim alkoi suhtautua varauksellisesti saksalaisten toivomuksiin jo elokuussa -41 kieltäytyessääm uudelleenhyökkäyksestä Leningradiin. Hän kertoi kenraali Nenoselle marraskuussa -41 uskovansa, ettei Saksa voita sotaa.Saman asian hän selvitti tiedotusosaston päällikön, kapteeni Kalle Lehmuksen kanssa kesän -42 vierailujen jälkeen.
Ei mennyt, eikä huomautus ollut viisastelua, vaan fakta. Sinulta on jäänyt huomaamatta, että Jokipii ei missään esitä jatkosotaa valmistellun jo kesällä -40.Minulla ei tosin ole hänen kirjaansa nyt käsillä, mutta Jokipiin ydinsanoma on, että Suomi lankesi KEVÄÄLLÄ JA KESÄLLÄ 1941 tietoisesti Saksan houkutuksiin. Siis ei kesällä -40.Heikki Jansson kirjoitti:Jaa. Aiheen antoi viisastelusi, ettäKesällä-40 ei tiedetty mitään jatkosodasta, joten sitä ei valmisteltukaan.Tämä antoi tietysti aiheen olettaa, että väitit jotain, joka oli huutavassa ristiriidassa Jokipiin esityksen mainitsemissani kohdissa esittämän kanssa. Sen sanoinkin viestissäni. Osa viestistäni meni Sinulta ehkä ohi?
Toinen asia on, että Suomi rakensi kesällä -40 suurella kiireellä PUOLUSTUSTAAN ja tukeutui Saksaan asehankinnoissa. Ei niitä muualta saanutkaan.Kauttakulku tasapainotti NL:n kauttakulkua Hankoon.
Oma käsitykseni aikamääristä on täysin sama kuin Jokipiillä. Ulkopoliittisesti Suomi kääntyi Saksan vanaveteen helmikuussa -41. Yhtenä syynä oli todennäköisesti Heinrichsin tammikuussa -41 Mannerheimilla tuomat tiedot Saksan suunnitelmista.
Suomen osuudesta Barbarossaan neuvoteltiin salaamissyistä vasta toukokuussa -41. Silloinkaan ei mitään varsinaista sopimusta solmittu, vaan suomalaiset suostuivat saksalaisten esittämään yhteistoimintaan.
Kiitän Heikki Janssonia pyytämättä saamistani hyvistä ja ilmeisen vilpittömistä neuvoista. Uskon kuitenkin jatkossakin omaan harkintaani.Ehkä Jansson löytää neuvoilleen muitakin kohteita?
Se, että puutun esimerkiksi Pelhon ( mutta muidenkin ) esittämiin vääristeltyihin, puutteellisiin ja virheellisiin tietoihin armeijan toimista johtuu todellakin siitä, että sotahistoriaan melko lailla perehtyneenä yleisesikuntaupseerina katson joskus suorastaan velvollisuudekseni antaa keskusteluun myös ammatillinen panokseni. Se ei mielestäni mitenkään estä muiden puheenvuoroja, joskin saattaa harmittaa Heikki Janssonin kaltaisia asiantuntijoita, jotka haluavat rauhassa tehdä omat johtopäätöksensä.Heille jää tilaa yllin kyllin.Janssonkaan ei käsittääksen oile puuttunut keskusteluun muuten kuin arvioimalla Ravilan ja minun tekstien sävyä.
Re: Jatkosodan alku
Teloitettu totuus -kirjassa on Ohto Mannisen osuudessa minulle uusi asia, nimittäin se, että Hitler vastusti viimeiseen saakka Itä-Karjalan joukkojen siirtoa Kannakselle kesällä -44. Tämä asettaa Itä-Karjalan valtauksen, Karhumäen suunnan raskaan linnoittamisen ja myös sen, että Mannerheim ei huomioinut Rytin huolta siitä, että Kannaksella näytti olevan kovin vähän joukkoja, uuteen valoon. Sitä pitäisi tarkastella myös saksalaisdiskurssista käsin, jos käyttäisi tuollaista minulle liian hienoa ilmaisua.Ilmo Kekkonen kirjoitti:Itä-Karjalan valtaus ei ollut osa Barbarossaa, vaan täysin Mannerheimin käskemä suomalaisten operaatio.
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: MM:lle Itä-Karjalasta
Vilkaisin nopeasti muutamaa lähdeteosta, mutta Saksan suunitelmia Itä-Karjalan valtauksen sisällyttämisestä Barbarossaan ei ainakaan oitis löydy. Leningradin suuntaan halutaan hyökättävän jomman kumman puolen Laatokkaa, ja kädenlyöntiä Syvärillä toivotaan.Arkangel toisn oli kaikkein laitimmaisin ja kaukaisin tavoite P-Venäjällä.MM kirjoitti:Teloitettu totuus -kirjassa on Ohto Mannisen osuudessa minulle uusi asia, nimittäin se, että Hitler vastusti viimeiseen saakka Itä-Karjalan joukkojen siirtoa Kannakselle kesällä -44. Tämä asettaa Itä-Karjalan valtauksen, Karhumäen suunnan raskaan linnoittamisen ja myös sen, että Mannerheim ei huomioinut Rytin huolta siitä, että Kannaksella näytti olevan kovin vähän joukkoja, uuteen valoon. Sitä pitäisi tarkastella myös saksalaisdiskurssista käsin, jos käyttäisi tuollaista minulle liian hienoa ilmaisua.
Sitten on tietysti tavoitteina Muurmansk ja Kantalahti pohjoisessa.
Ainoa hanke Itä-Karjalaan on lupaus tukea ilmavoimilla hyökkäystä Sorokkaan, mutta sekin on alkuaan Mannerheimin esitys.Kyseessä on tietysti Muurmannin radan liikenteen estäminen Obozerskajan kautta rakennettua yhteysrataa käyttäen.
Tietysti Itä-Karjala olisi sisältynyt vallattuun alueeseen, jos Barbarossa olisi kokonaan toteutunut.
Hitlerin haluttomuus luopua Itä-Karjalasta tai yleensä mistään, kuului hänen perusluonteeseensa.
Mannerheimin vastahanka taas saattoi olla luonnollinen seuraus valtauksen ja sen seurausten raskaasta hinnasta.
Mistä johtui Itä-Karjalan perusteellinen linnoittaminen, onkin mielenkiintoinen asia. Se ei sovi lainkaan Mannerheimin ja Rytin puheisiin Itä-Karjalasta Kannaksen panttina.
Otit muuten aika kiinnostavan asian esiin. En ole nähnyt sitä pohdittavan tältä kannalta.
Re: Jatkosodan alku
Ruotsin kautta junalla saapunut saksalainen 163. D tai sen pääosa eteni suomalaisten konennossa ja kanssa Syvärille, missä se puolusti Kuuttilahden seutua, mutta kun sen kaavailema Syvärin ylitys peruutettiin marraskuussa 1941, divisioona siirrettiin (oliko se 1943) ensin Salmiin ja sitten pohjoiseen, joten se ei ollut enää Aunuksessa perääntymisvaiheessa 1944. Itä-Karjalaa valloittamassa oli kuitekin. Mutta mikähän sen tehtävä oikeastaan oli. Ei yhdellä divisoonalla Leningradiin hyökätä.
Toisaalta saksalaisilla oli komennossaan Siilasvuon suomalaisjoukkoja pohjoisessa.
Ohto Mannisen kirjoitus paljastaa, että saksalaiset ainakin jonkin verran pyrkivät puuttumaan myös puhtaasti suomalaisjoukkojen sijoitukseen. Kesällä 1944 hänen mukaansa oli kyse Itä-Euroopan rintamaa ajatellen se, että Itä-Karjalan joukot olivat kurottautuneena kauimmaksi idässä, josta ehkä ajateltiin vielä voitavan iskeä NL:n keskirintamalla rynnistävien joukkojen selustaan ja siksi itse Hitler vierasti alueen tyhjentämistä. Suomalainen tavoite selustahyökkäys ei missään nimessä ollut.
Toisaalta saksalaisilla oli komennossaan Siilasvuon suomalaisjoukkoja pohjoisessa.
Ohto Mannisen kirjoitus paljastaa, että saksalaiset ainakin jonkin verran pyrkivät puuttumaan myös puhtaasti suomalaisjoukkojen sijoitukseen. Kesällä 1944 hänen mukaansa oli kyse Itä-Euroopan rintamaa ajatellen se, että Itä-Karjalan joukot olivat kurottautuneena kauimmaksi idässä, josta ehkä ajateltiin vielä voitavan iskeä NL:n keskirintamalla rynnistävien joukkojen selustaan ja siksi itse Hitler vierasti alueen tyhjentämistä. Suomalainen tavoite selustahyökkäys ei missään nimessä ollut.
-
Ilmo Kekkonen
- Viestit: 678
- Liittynyt: 16.12.07 09:09
Re: Jatkosodan alku
Vajaan 163. D:n tehtävä oli hyökätä Syväriltä Tihvinän suuntaan ja ottaa yhteys sieltä tuleviin AR Nordin joukkoihin. Yritys sortui toivottomana.
163. D siirrettin kesällä -42 Sallaan, jossa oli loppusodan hyökäten tosin lokakuussa -44 Petsamoon vapauttamaan sikäläiset joukot pinteestä
163. D ehti vielä itärintamalle, missä käytännössä tuhoutui.
Mannerheim tinki vähitellen pohjoisen suomalaisjoukot omaan johtoonsa. Saksalaiset kuljettivat tilalle yhden divisoonan ja muodostivat uuden armeijakunnan Kiestingin-Uhtuan suuntaan.
Hyökkäys Itä-Karjalan joukoilla NL:n keskirintaman selustaan on melko lennokas ajatus Hitleriltäkin. Missä Manninen sitä esittää? Hitler tavoitteli kesällä -44 Itämeren varmistamista ja Baltian pitämistä.
163. D siirrettin kesällä -42 Sallaan, jossa oli loppusodan hyökäten tosin lokakuussa -44 Petsamoon vapauttamaan sikäläiset joukot pinteestä
163. D ehti vielä itärintamalle, missä käytännössä tuhoutui.
Mannerheim tinki vähitellen pohjoisen suomalaisjoukot omaan johtoonsa. Saksalaiset kuljettivat tilalle yhden divisoonan ja muodostivat uuden armeijakunnan Kiestingin-Uhtuan suuntaan.
Hyökkäys Itä-Karjalan joukoilla NL:n keskirintaman selustaan on melko lennokas ajatus Hitleriltäkin. Missä Manninen sitä esittää? Hitler tavoitteli kesällä -44 Itämeren varmistamista ja Baltian pitämistä.
Re: Jatkosodan alku
Ohto Mannisen maininta siitä, että Hitler vastusti Itä-Karjalan tyhjentämistä oli Teloitettu totuus -kirjassa luvussa, jossa Manninen otti kantaa Ylikankaan väitteeseen Mannerheimin mielenmuutoksesta 19.6.-44. Ei tosin ole kirjaa nyt käsillä.