Jatkosodan alku

[Albert Ravila]

Itselläni on sellainen käsitys, että alkuvaikeudet tuolloin joutuivat ennen kaikkea siitä, että Kannaksella oli liian vähän joukkoja. Muistaakseni esim. Oesch on todennut Kannakselta puuttuneen vähintään kaksi yhtymää.

Jonkun teorian mukaan oli parempi, että Kannaksella joukkoja oli mahdollisimman vähän, niin ehtivät paremmin alta pois! Lieneekö tuollainen jälestä päin keksitty selitys?

Minusta tuo ehdottomasti jälkeen päin rakennettu selitys, jolla on pyritty tekemään torjuntavoitosta entistäkin parempi. Jos Kannaksella olisi ollut muutama yhtymä enemmän, ei niitä tietenkään olisi sijoitettu sumppuun Valkeasaareen, jossa ne sitten olisivat ensin jauhautuneet tykistötulessa ja tulleet sitten vielä mahdollisesti panssareiden yliajamiksi. Yhtymät olisivat luonnollisesti olleet taaempa reservissä, mistä niitä sitten olisi käytetty tilanteen edellyttämällä tavalla. Nyt reservit saapuivat usein aivan viime tingassa, melkein suoraan junista taisteluun, raskaan kaluston ollessa vielä Laatokan rantaradalla matkalla perille.

[Martti Tapio Pelho]

Olen kirjoittanut tässä moderaattorin perustamassa “jatkosodan alku”-keskustelussa Martti Turtolan mainitsemasta yhteiskuntamme “ylimobilisaatiosta” sotatalouden alttarille.

Jotta sotiminen onnistuu ja on tehokasta, sille on luotava ensin aineelliset ja henkiset edellytykset. Ilman yhteiskunnnan militarisoimista sotatalous on tehoton.

Olen yrittänyt korostaa kirjotuksissani niitä syitä ja seurauksia, joita sotatalouden harjoittaminen ja sen käyttäjät tuottavat aina yhteiskuntaan ja oikeusvaltioon – hyvässä ja pahassa.

Sitä tosiasia, että sotatalous on aina aarreaitta kaikenlaisille julkisen vallan väärinkäyttäjille ja privelegioasemissa oleville, olen myös tuonut esille.

Hyvänä esimerkkinä olen maininnut Mannerheimin 70-vuotislahjaksi vuonna 1937 puunjalostusteollisuuden kapitalisteilta saaman 700.000 euron suuruisen salatun lahjuksen ja sen ilmeisen vaikutuksen niihin päätöksiin, joilla Suomen armeija Mannerheimin päätöksin miehitti Karjalan neuvostotasavallan maa-alueet ja liitti alueet Suomen puujalostusteollisuuden omistajien metsävaroiksi “Suomen uudessa Itä-Karjalan kovernmentissa”

Niistä puujalostusteollisuutemme omistajien rahansiirroista Sveitsiin, joita suoritettiin jatkosodan aikana, en ole kirjoittanut yhtään mitään. Nekin miljoonien rahasiirrot olivat osa jatkosotamme alkamista tai sen motiivia.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Kari Hintsala]

Itselläni on sellainen käsitys, että alkuvaikeudet tuolloin joutuivat ennen kaikkea siitä, että Kannaksella oli liian vähän joukkoja. Muistaakseni esim. Oesch on todennut Kannakselta puuttuneen vähintään kaksi yhtymää.

Jonkun teorian mukaan oli parempi, että Kannaksella joukkoja oli mahdollisimman vähän, niin ehtivät paremmin alta pois! Lieneekö tuollainen jälestä päin keksitty selitys?

Minusta tuo ehdottomasti jälkeen päin rakennettu selitys, jolla on pyritty tekemään torjuntavoitosta entistäkin parempi.

Koetetaanpa uudelleen. Tarkoitus oli muistella Paavo Haavikon joskus sanoneen, että olihan parempi että Kannaksen rintama ensin murtui ja sitten kesti kuin että toisinpäin. Kenties sama ajatus tässäkin takana.

[Albert Ravila]

Koetetaanpa uudelleen. Tarkoitus oli muistella Paavo Haavikon joskus sanoneen, että olihan parempi että Kannaksen rintama ensin murtui ja sitten kesti kuin että toisinpäin. Kenties sama ajatus tässäkin takana.

Ideaali tilanne olisi tietysti ollut se, että Kannaksen rintama ei olisi murtunut lainkaan. Tai jos lähdetään sitä, että Puna-armeijan läpimurtohyökkäys onnistui aina, niin että se olisi sitten VT-linjalla saatu pysäytetyksi. Suomalaiset tietysti pystyivät itse vaikuttamaan vain asemiensa lujuuteen ja joukkojensa ryhmitykseen. Sen sijaan siihen, mitä rintamaa vastaan NL ensimmäiseksi hyökkää, ei suomalaisilla tietysti ollut sanomista. Haavikko ylistää aika lailla kritiikittömästi Mannerheimia teoksessaan Päämaja - Suomen hovi. Itse näen tuon hänen ajatuksena lähinnä tätä taustaa vasten. Hänen sankarilleen ei voinut sattua virheitä, siitä tuo aika hassu ajatus todennäköisesti on syntynyt.

[Martti Tapio Pelho]

Mannerheim tarjoili meille tutussa ylipäällikön päiväkäskyssään 14.3.1940 opetusta länsimaisen sivistyksen puolustamiseen seuraavasti:

"Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.

Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme, länsimaisen sivystyksen suojaaminen, joka on vuosisatoja ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä on länteen ollut."

Kun keskustelemme jatkosodan alkamisesta, niin mielestäni Mannerheimin yllä lainattu teksti, jossa kerrotaan "meillä olevan historiallisen tehtävä, jonka me edelleen täytämme", viittoo jo verbin valinnassa sotilaskäskymuotoon tulevasta messiaanisesta tehtävästämme vieraan rodun, ryssien, ja heidän sivystyksensä, hävittämiseksi ja "omamme pelastamiseksi".

Kun nyt ajattelee sitä kaikkea maailman sivistyksen ja kulttuurin rikkautta, jota tämä Mannerheimin mainitsema vieras rotu on tuottanut jopa hänelle itselleen venäjän kielen ja kulttuurin taitajana, puhumattakaan nyt yleisemmästä sivistyksestä, voi vain oudoksua sitä verenhimoista rasismia, joka 72-vuotiaan ylipäällikön nimissä laaditusta julkisesta käskystä maaliskuussa 1940 huokuu.

Kuka muuten kyhäsi moisen hengentuotteen?

Martti Pelho
suuhygeinisti
Fuengirola
Andalusia

[Emma-Liisa]

Koetetaanpa uudelleen. Tarkoitus oli muistella Paavo Haavikon joskus sanoneen, että olihan parempi että Kannaksen rintama ensin murtui ja sitten kesti kuin että toisinpäin. Kenties sama ajatus tässäkin takana.

Ideaali tilanne olisi tietysti ollut se, että Kannaksen rintama ei olisi murtunut lainkaan. Tai jos lähdetään sitä, että Puna-armeijan läpimurtohyökkäys onnistui aina, niin että se olisi sitten VT-linjalla saatu pysäytetyksi.

Kuinkahan pitkäksi aikaa Puna-armeijan kunnia vaati, että vuodesta 1941 piti antaa kuitti ja opettaa suomalaiset yrittämästä toista kertaa. Ja eikös se ollut niin, että vasta Viipurin takana maasto alkoi suosia suomalaisia?

Ja mitähän hyötyä asiasta olisi ollut? Tanner sanoi suoraan, että Viipurin pitää mennä, jotta kansa saadaan suostumaan rauhaan (ajatus oli tämä, en nyt saa tarkastettuksi sanamuotoa).

Markku Jokisipilä arvelee (Entäs jos...Vaihtoehtoinen Suomen historia s. 148-150) että vetäytyminen olisi voinut olla hallitumpaa ja Ribbentrop-sopimus olisi jäänyt solmimatta, mutta rauhanehtoihin vaikutus olisi "vain hyvin rajatusti": Stalin olisi voinut ehkä tehdä jotain pieniä kompromisseja, mutta vuoden 1940 oli minimivaatimus (ja länsiliittoutuneetkin sen olivat hyväksyneet, oma huomautus). "Pikemmin voisi ajatella niin, että mikäli sodassa ei olisi onnistuttu antamaan Suomelle riittävää opetusta, se olisi tehty poliittisin keinoin neuvottelupöydässä, että suomalaiset eivät vahingossakaan olisi kuvitelleet jääneensä voitolle."

[Martti Tapio Pelho]

Arvostetun tietokirjailija Martti Turtolan Heinrichs-kirjassa (s.264) on mielenkiintoinen, yleisesti ilmeisesti huonosti tunnettu, palanen myös jatkosodan alkua koskettavaa Suomen ja Venäjän yhteistä sotahistoriaa.

Turtola kertoo:

“Jalkaväenkenraali Erik Heinrichs ja kenraaliluutnantti Oscar Enckell laativat tasavallan presidentille yhdessä lausunnon puolustusliittoajatuksesta sotilaalliselta näkökannalta katsottuna. Lausunto on päivätty 3.3.1948 ja jo aikaisemmin esiin tuotujen näkökohtien lisäksi kirjoittajat korostivat sitä, että avunantosopimusjärjestely voisi olla voimassa vain sodan aikana. Suomen ei olisi suostuttava rauhanaikaiseen yhteistoimintaan neuvostoarmeijan kanssa.

Lausunnossa on mielenkiintoinen ja aikaisemmin esiintymätön viittaus historiaan. Stalin oli syksyllä 1939 tiedustellut, olisivatko suomalaiset kiinnostuneita keskustelemaan puolustusliittokysymyksestä Neuvostoliiton kanssa. Kun tähän ei suomalaisella osapuolella ollut valtuuksia, oli Stalin todennut, että tässä tapauksessa oli hänen pakko ehdottaa eräitä aluevaihtoja. Toisin sanoen puolustusliittoajatus oli alternatiivi (vaihtoehto) muussa tapauksessa vaadittaville alueellisille myönnytyksille.”

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Veikko I Palvo]

.

Aivan. Samoin menettelee tietääkseni myös Palvo, mutta Palvo onkin palstalle "sopiva" polittisesti.

Palvollakin on kieltämättä ollut hieman taipumusta käyttää toistoa tehokeinona.

Enkä ole. Siis mielestäni yrittänyt politikoida ja toistoakaan en ole ainakaan tarkoituksellisesti käyttänyt, mutta voisihan sitä kirjoittaa varmastikin paremmin.

Mutta jatkosodan alussa-aiheessa voisi siirtyä eteenpäin, 12.8.1941 J.K.Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa: "Saksan - Neuvostoliiton sota on kestänyt nyt 52 päivää."
"Saa nähdä miten Saksa tästä suursodasta selviää. Ei ainoastaan sodasta Neuvostoliittoa vastaan vaan myös Englantia vastaan. Jos Saksa voittaa sodan *Englantia vastaan*
( *-*-väli myöhemmin ylipyyhitty toisella kynällä ) on meidän asemamme hyvä edellyttäen että tulemme toimeen saksalaisten kanssa."
"Jos Stalinin järjestelmä pysyy koossa, vaikka näennäisestikin, niin Stalinin edustaja on mukana tulevassa rauhankonferenssissa. Jos hän kaatuu ja tulee joku toinen venäläinen (porvarillinen) järjestelmä, niin se ei ole meille parempi."
15.8.1941
Paasikivi
palaa samaan: "Luulen kyllä edelleen *kuten toivon*, (*-*-väli myöhemmin ylipyyhitty)
että saksalaiset valloittavat Moskovan, Pietarin, Kievin ym. Mutta mitä se vaikuttaa sotaan, on tietämätöntä. Rooseveltin ja Churchillin kohtaus ja päätökset osoittavat, että Englanti ja USA ei anna perään. Ja kaikki riippuu...Lopullisesta rauhankonferenssista."
J.K.Paasikivi, Jatkosodan päiväkirjat 11.3.1941 - 27.6.1944, toimittanut Kauko I Rumpunen, wsoy 1991.

Paasikivi pohtii jatkosodan alussa, että vaikka "Stalinin järjestelmä" kaatuisikin, tilalle voi tulla porvarillinen Venäjä omine vaatimuksineen lopullisessa rauhankonferenssissa. Ja että Saksan olisi pystyttävä voittamaan tai tekemään rauha myöskin Englannin ja USAn kanssa.

16.8.-41 Juho Kusti on tavannut päämajasta edellisenä päivänä palanneen Ernst Linderin Kämpissä:
"Kysyin mitä Mannerheim ajattelee nykyisen suursodan menosta ja sen päättymisestä. Miten hän luulee Saksan ja Englannin sodan päättyvän?
Linder kertoi M.:n olevan sitä mieltä, että päättyypä sota miten tahansa, Suomen asema ja tulevaisuus on joka tapauksessa hyvä; Suomen tulee käymään hyvin. Sillä Suomella on hyvä asema ja hyvä nimi sekä ystävien että vihollisien keskuudessa.
Suomen pitää osata ajoissa erota itse Saksasta."

Mannerheiminkin mielessä näyttäisi olleen "lopullinen rauhankonferenssi" edellisen maailmansodan lopuksi? Ja 55 päivää jatkosodan alun jälkeen M. näyttää puhuneen myöskin "ajoissa Saksasta eroamisesta."
Onkohan
tuo ylipäällikön varovainen asenne johtanut aikanaan 1941 esim. kuukauden asemasotaan Laatokan Karjalassa 1939 rajalla?




lisäys: Paavo Talvela, Muistelmat I, toimitt. Vilho Tervasmäki ja Sampo Ahto, Kirjayhtymä 1976:
Pysähtyminen Tuulokseen-otsikko.
24.7.1941 Vihollinen oli tehnyt maihinnousun Salmin Lunkulansaarelle ja hyökkääjät oli pääosin tuhottu, 25.7: "Noin klo 12.00 tuli ilmoitus, että vihollinen on noussut savuverhon suojissa jälleen maihin Lunkulansaareen," on Talvela sanellut sotapäiväkirjaansa kirjoitettavaksi. 26.7.: "Klo 06.30 lentoilmoitus neljästä laivasta ja kymmenestä lotjasta kohti Mantsinsaarta, 07.00 ilmoitus maihinnoususta."
Kenr. Talvela on vankitietojen perusteella aluksi luullut hyökkääjiä kaikkiaan olevan 3 Kronstadtissa muodostettua pataljoonaa, oli vain kaksi.
Talvela
on pyytänyt Karjalan armeijalta lupaa saada siirtää osasto Lagus kokonaisuudessaan Tuulokseen. "Tapolan vastaus kuului; olen saanut sanomanne. Ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim on viimeistään tänä aamuna toistanut käskynsä, että Vitelettä ja Vieljärven itäpäätä ei ylitetä suuremmilla voimilla." "Tuuloksesta ei edetä heikoillakaan voimilla."

26.7.:
15.30 Ylipäällikkö oli käskenyt ottaa Mantsinsaaren takaisin ja pitää sen. Hän käski jatkuvasti ilmoittamaan tilanteesta siellä." Talvela oli palannut esikuntaansa tarkastettuaan Rajakonnussa vihollisen bunkkereita; "Ne kuuluivat Stalin-linjaan ja ne oli rakennettu ennen ( talvi-) sotaa. Ne olisivat olleet käyttökelpoisia nytkin ja muodostaneet meille pahan kompastuskiven, jos vihollisen olisi annettu käyttää niitä hyväkseen."
27.7.1941:
"Autilta sain tietoja, joiden mukaan Mantsinsaaresta on puhdistettu kaksi kolmasosaa."
"Heinrichsilta tuli klo 11.45 merkillinen käsky, jonka mukaan Ylipäällikkö määräsi Mantsinsaaren otettavaksi vielä tänään. Kyllä asiat ovat menneet kummallisiksi, kun ylipäällikkö ryhtyy johtamaan pataljoonaa."

Paavo Talvela on 6.8. tavannut mm. Ragnar Nordströmin, "oli pitkä keskustelu".
Ja
24.8. Talvelaa tapaamaan on tullut V.A.Mensonen. "Hän tahtoi saada Miinalan sahan käyntiin...Lisäksi hän pyysi sotasaalishevosia, nauloja, verkkoja, helloja ynnä muita esineitä sotasaalisvarastosta salmilaisten jälleenrakennustyöhön."
Ja sai. "Luulen, että Mensonen on tyytyväinen," on Talvela kirjoituttanut sotapäiväkirjaansa.
Eteneminen Syväriä kohti on jatkunut 3.9.1941 Tuuloksen läpimurrolla.

Veikko Palvo

[skrjabin]

Lausunnossa on mielenkiintoinen ja aikaisemmin esiintymätön viittaus historiaan. Stalin oli syksyllä 1939 tiedustellut, olisivatko suomalaiset kiinnostuneita keskustelemaan puolustusliittokysymyksestä Neuvostoliiton kanssa. Kun tähän ei suomalaisella osapuolella ollut valtuuksia, oli Stalin todennut, että tässä tapauksessa oli hänen pakko ehdottaa eräitä aluevaihtoja. Toisin sanoen puolustusliittoajatus oli alternatiivi (vaihtoehto) muussa tapauksessa vaadittaville alueellisille myönnytyksille.”

Ottaen huomioon että lausunto on kirjoitettu lähes 10 vuotta tapahtumien jälkeen, ja erityisesti että kumpikaan lausunnon kirjoittajista ei liene ollut läsnä Stalinin toteamusta kuulemassa, suhtautuisin melkoisin varauksin tuon todistusvoimaan. Neuvotteluissa läsnä olleet eivät kai tuota ole missään vahvistaneet. Kahden sanan perusteella ei muutenkaan kannatane kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, etenkään kun meilä ei ole lausumaa alkuperäiskielellä. Itse tulkintakaan ei ole niin selkeä, "tässä tapauksessa" voi tarkoittaa vaikkapa vain siirtymistä asialistalla eteenpäin kun tuosta puolustusliitosta kerran ei ole mahdollista keskustella.

[Tapio Onnela]

Avasin uuden säikeen viesteille, joissa käsitellään foorumin moderointia liittyen erityisesti jatkosodan tapahtumiin liittyviin keskusteluihin. Siirsin tähän säikeesen asiaa käsittelevät viestit.

[Martti Tapio Pelho]

Toveri Skrjabin kirjoittaa:

“Ottaen huomioon että lausunto on kirjoitettu lähes 10 vuotta tapahtumien jälkeen, ja erityisesti että kumpikaan lausunnon kirjoittajista ei liene ollut läsnä Stalinin toteamusta kuulemassa, suhtautuisin melkoisin varauksin tuon todistusvoimaan. Neuvotteluissa läsnä olleet eivät kai tuota ole missään vahvistaneet. Kahden sanan perusteella ei muutenkaan kannatane kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, etenkään kun meilä ei ole lausumaa alkuperäiskielellä. Itse tulkintakaan ei ole niin selkeä, "tässä tapauksessa" voi tarkoittaa vaikkapa vain siirtymistä asialistalla eteenpäin kun tuosta puolustusliitosta kerran ei ole mahdollista keskustella.”

On se ilmeisesti Suomen tasavallan kukoistukselle ja menestykselle vain eduksi ettei Suomen ulkopoliittinen johto tukeudu kannanotoissaan ja toimissaan Agricolan historiakeskusteluissa usein esitettyihin tulkintoihin, joiden mukaan 1930-luvulla harjoitettu, kolmeen onnettomaan sotaan johtanut, valtakunnan politiikkamme oli ainoa oikea ja vailla vaihtoehtoja.

Skrjabin jopa rohkenee kyseenalaistaa kahden kokeneen kenraalimme, Heinrichsin ja Enckellin, tasavallan presidentille toimittamassaan lausunnossaan lainaamaa Stalinin ensisijaista ehdotusta puolustusliitosta Suomen ja Neuvostoliiton kesken Neuvostoliiton turvallisuusintressien varmistamiseksi Fennoskandiassa.

Skrjabin mukaan Stalin ei ole koskaan tehnyt Suomelle tälläista ehdotusta. Näinkin sitä Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä sotahistoriaa voidaan tulkinta ja salakavalasti ja kätketysti väittää arvostettuja kenraalejamme valehtelijoiksi!

Martti Turtola sitoo Heinrichs-kirjassaan Heinrichs ja Enckellin tasavallan presidentille maaliskuussa 1948 toimittaman sotilaspoliittisen lausunnon, jossa viitataan syksyn 1939 neuvotteluihin ja sen yhteydessä Stalinin Suomelle esittämään tarjoukseen puolustusliittosopimukseksi, ja sen tultua Suomen edustajien puolelta torjutuksi, Stalinin ehdotukseen maa-alueiden vaihdoista, Neuvostoliiton perusteltuihin turvallisuusintresseihin syksyllä 1939.

Turtola kertoo (s. 242):

“Heinrichsin omassa kokoelmassa sota-arkistossa olevassa muistion kappaleessa on huomautus, että sen on lukenut ja korjaillut A.Airo. Tässäkin muistiossa on lähtökohtana, kuten aikaisemminkin, että Neuvostoliiton turvallisuusintressit Suomen suunnalla olivat oikeutettuja: Heinrichs viittasi historian opetukseen ja vuoden 1939 tilanteeseen.”

Skrjabin kirjoitushan lisäksi kätkee mahdottoman tuntuisen virhetulkinnan, jonka mukaan Neuvostoliitolla ja sen silloisella johdolla ei ollut lainkaan perusteltuja turvallisuusintressejä Suomen suunnalla.

Minne se yli tuhannen kilometrin yhteinen maaraja katosi, toveri Skrjabin?

Maarajahan oli ja on edelleen yhteinen.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Emma-Liisa]

Lausunnossa on mielenkiintoinen ja aikaisemmin esiintymätön viittaus historiaan. Stalin oli syksyllä 1939 tiedustellut, olisivatko suomalaiset kiinnostuneita keskustelemaan puolustusliittokysymyksestä Neuvostoliiton kanssa. Kun tähän ei suomalaisella osapuolella ollut valtuuksia, oli Stalin todennut, että tässä tapauksessa oli hänen pakko ehdottaa eräitä aluevaihtoja. Toisin sanoen puolustusliittoajatus oli alternatiivi (vaihtoehto) muussa tapauksessa vaadittaville alueellisille myönnytyksille.”

Ottaen huomioon että lausunto on kirjoitettu lähes 10 vuotta tapahtumien jälkeen, ja erityisesti että kumpikaan lausunnon kirjoittajista ei liene ollut läsnä Stalinin toteamusta kuulemassa, suhtautuisin melkoisin varauksin tuon todistusvoimaan. Neuvotteluissa läsnä olleet eivät kai tuota ole missään vahvistaneet. Kahden sanan perusteella ei muutenkaan kannatane kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, etenkään kun meilä ei ole lausumaa alkuperäiskielellä. Itse tulkintakaan ei ole niin selkeä, "tässä tapauksessa" voi tarkoittaa vaikkapa vain siirtymistä asialistalla eteenpäin kun tuosta puolustusliitosta kerran ei ole mahdollista keskustella.

Älä takerru kohtaan "puolustusliitto". Stalin lienee tarkoittanut avunantosopimusta, joka olisi antanut NL:lle oikeuden tulla maahan, milloin se halusi.

YYA-sopimuksessa tämä sentään saatiin torjuttua.

[Emma-Liisa]

Lausunnossa on mielenkiintoinen ja aikaisemmin esiintymätön viittaus historiaan. Stalin oli syksyllä 1939 tiedustellut, olisivatko suomalaiset kiinnostuneita keskustelemaan puolustusliittokysymyksestä Neuvostoliiton kanssa. Kun tähän ei suomalaisella osapuolella ollut valtuuksia, oli Stalin todennut, että tässä tapauksessa oli hänen pakko ehdottaa eräitä aluevaihtoja. Toisin sanoen puolustusliittoajatus oli alternatiivi (vaihtoehto) muussa tapauksessa vaadittaville alueellisille myönnytyksille.”

Stalinin ehdotus ei tietenkään ole aiemmin tuntematon, kyse vain oli avuntosopimuksesta. Eikä se tietenkään ollut vaihtoehto, vaan olennainen osa Stalinin strategiaa.

Sinänsä tietenkin juuri automaattinen lupa tulla maahan oli vielä vaarallisempi kuin alueista luopuminen.

[skrjabin]

Toveri Skrjabin kirjoittaa:

Ihan ensi alkuun, josko lopetat sen nimittelyn toveriksi tai muuksikaan. Voit kutsua ihan vain nimellä skrjabin, kuten minäkin kutsun sinua nimellä Pelho.

1930-luvulla harjoitettu, kolmeen onnettomaan sotaan johtanut, valtakunnan politiikkamme oli ainoa oikea ja vailla vaihtoehtoja.

En ole missään moista esittänyt, joten en oikein ymmärrä miksi rakentelet tuollaista "olkiukkoa" vastatessasi viestiini.

rohkenee kyseenalaistaa kahden kokeneen kenraalimme, Heinrichsin ja Enckellin, tasavallan presidentille toimittamassaan lausunnossaan lainaamaa Stalinin ensisijaista ehdotusta puolustusliitosta Suomen ja Neuvostoliiton kesken Neuvostoliiton turvallisuusintressien varmistamiseksi Fennoskandiassa.

Ei kai nämä kenraalit mitään paaveja ole, heidän kertomaansa voi kyseenalaista siinä missä muidenkin. En oikein hahmota miksi kukaan heidän kertomaansa ottaisi annettuna.

Skrjabin mukaan Stalin ei ole koskaan tehnyt Suomelle tälläista ehdotusta.

En ole missään kohden myöskään tuollaista väittänyt. Se on mahdollista, mutta lähdekritiikki kai on suotavaa tässäkin kohden, ja kun ottaa huomioon ne lausuman reunaehdot joita edellä esitin, siihen todella sopii varauksella suhtautua. Tässähän kyse ei edes ollut itse ehdotuksesta, vaan kahdesta sanasta jotka Turtola on tulkinnut tarkoittavan vaihtoehtoisuutta liiton ja rajasiirtojen välillä.

Näinkin sitä Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä sotahistoriaa voidaan tulkinta ja salakavalasti ja kätketysti väittää arvostettuja kenraalejamme valehtelijoiksi!

En ole heitä väittämässä valehtelijoiksi, salakavalasti tai muutoinkaan. Tekstinkohdan jo lähtökohtaisesti voi tulkita toisinkin, ja tunnetusti kuulopuheet eivät ole yhtä todistusvoimaisia kuin ensi käden lähteet. Tämän pitäisi kai olla itsestään selvää. Viesti ja kertomus muuttuu aina matkan varrella, ja erityisen varovainen pitäisi olla pienten detaljien suhteen. Ei siihen mitään pahaa tahtoa vaadita että kenraalit ovat vain saaneet väärää tietoa, ymmärtäneet väärin tms.

Sivumennen sanoen jo kirjoitettu tekstikin saattaa aiheuttaa melkomoisia väärinkäsityksiä, kuten sinunkin esittämäsi kommentit tässä erinomaisesti todistavat. Tunnut ylipäätään vastaavan aivan johonkin muuhun kuin mitä kirjoitin.

Skrjabin kirjoitushan lisäksi kätkee mahdottoman tuntuisen virhetulkinnan, jonka mukaan Neuvostoliitolla ja sen silloisella johdolla ei ollut lainkaan perusteltuja turvallisuusintressejä Suomen suunnalla.

Tuokin tulkintasi tekstistäni on jälleen aivan muuta kuin mitä kirjoitin, enkä ole tietääkseni missään esittänyt mainitunlaista tulkintaa.

Minne se yli tuhannen kilometrin yhteinen maaraja katosi, toveri Skrjabin?

Kerrotko missä kohden väitin sen johonkin kadonneen?

[Ilmo Kekkonen]

Syydettyään aikansa solvauksia armeijaa ja varsinkin kenraaleja kohtaan, Pelho onkin yhtäkkiä täysin toisella kannalla.

Nyt ovat Heinrichs ja Enckell "arvostettuja kenraaleja". Eivätkö siis päätoimisia mustanpörssin kauppiaita? Niitähän piti koko upseerikunnan olla...

Toinen hupaisa piire on Martti Turtolan hypettäminen. Se on Pelholta melkoinen edistysaskel.
Olisiko syynä YYA-neuvottelujen kuvaus ( ss. 267-268) ja Stalinin ynnä Vyshinskin kanssa käydyt keskustelut, joissa Heinrichs arveli puolustusvoimien hyväksyvän sopimuksen melko helposti, mutta vaikeuksia ehkä olevan poliittisella puolella? Pelholla tuskin on ollut aavistustakaan Heinrichsin ja yleensä kenraalien rooleista tällä suunnalla?

Mihin tämä Pelho vielä ehtiikään?