Jatkosodan alku

[Martti Tapio Pelho]

Tämä säie on ylläpidon toimesta jaettu ketjusta Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot? ja otsikoitu uudelleen vastaamaan keskustelun sisältöä
*********
Klaus Lindgren kirjoittaa:

“Tuostahan tulee aivan sellainen vaikutelma, kuin Suomen sotilaallinen johto olisi ollut natsien käsissä. Tosiasiaksi jää kuitenkin, että se ei ollut, vaikka niin sanottu "marxismi-leninismi" muuta väittikin.”

Sodanaikainen Berliinin sivistynyt ja älykäs lähettilämme, professori ja lakimies T.M. Kivimäki, kirjoitti aikoinaan varsin mielenkiintoiset muistelmansa. WSOY julkaisi työn vuonna 1965.

Kivimäki arvioi kirjassaan Saksa-Suomi-suhteita muun muassa Barbarossa-suunnitelman ja ns. kauttakulkusopimuksen kautta.

Kivimäki kuvailee suhteitamme seuraavasti:

“Sodan alkamisen edellisenä iltana olin vaimoineni illallisella, joihin otti osaa kenraali Thomas, urheilunylijohtaja v. Tschammer und Osten ja muita arvohenkilöitä. Silloin kerrottiin yleisesti, että sotapuhkeasi sinä yönä ja hyvästellessä toivotettiin onnea Suur-Suomelle, joihin onnentoivotuksiin joku vielä lisäsi; “Pietari pääkaupunkina”.

Klo 04.30 aamulla minut kutsuttiin Ribbentropin luokse, jossa ennen sitä oli käynyt Venäjän, Japanin, Italian sekä Unkarin ja Romanian lähettiläät. Audienssi oli kahdenkeskinen, ja siinä Ribbentrop piti pienen puheen, jossa hän valitteli sitä, että Saksa, kun sillä oli ollut vastassaan Ranskan armeija, minkä, yhtä vähän kuin Neuvostoliiton armeijan voimasta sillä ei ollut tietoa, ei voinut auttaa Suomea edellisessä taistelussa, vaikka Saksan kansan sydän olikin Suomen puolella. Nyt asia oli toisin ja Suomi saa hyvityksen. Audienssi päättyi toivotukseen ‘hyvästä aseveljeydestä’.”

Ns. kauttakulkusopimuksesta Kivimäki kirjoittaa:

“Sopimusta valmistelemassa oli kaksi upseeria Saksan ilmavoimista ja Suomesta eversti Stewen. Stewen allekirjoitti 12.9.1940 päivätyn sopimuksen Suomen puolustusvoimain pääesikunnan puolesta.

Se sisälsi kuitenkin virheen, sillä sen mukaan kauttakulku alkoi “Itämeren pohjoisista satamista”, sen sijaan että olisi pitänyt puhua Pohjanlahdesta. Mutta Grundherrin (Auswärtiges Amtin pohjoismaisen osaston päällikkö –MP) mielestä korjaus ei ollut tarpeen. Tämän vuoksi minussa heräsi epäilys, että virhe olikin tahallinen; sen nojalla voitaisiin perustella Suomen eteläisimmillekin rannikkoalueille suoritettuja maihinnousuja, mikäli jokin uusi tilanne sitä vaatisi.”

“Kauttakulkuliikenne pääsi saksalaisten viivyttelyn johdosta alkamaan sotilaiden kesken tehdyn teknillisen sopimuksen perusteella, ja sen edellyttämä hallitusten välinen pakti tehtiin vasta kymmenen päivää myöhemmin. Tällöin oli jo ensimmäinen erä saksalaisia sotilaita saapunut Suomeen. Tästä myös johtui, että saksalaisten joukkojen ilmaantuminen Suomeen tuli, kuten jälkeenpäin saatiin tietää, yllätyksenä useille hallituksen jäsenille. Niinpä sisäministeri sai asiasta kuulla ensi kerran Vaasan poliisilaitokselta, josta tiedusteltiin, mihin toimenpiteisiin oli ryhdyttävä Vaskiluotoon saapuneen saksalaisen sotaväen vuoksi.”

“Vielä kerran myöhemminkin jouduin tekemisiin kauttakulkusopimuksen kanssa. Sen vaikutus Suomen mielialoihin ei ensi innoituksen jälkeen ollutkaan yksimielisen myönteinen koska havaittiin, ettei kysymyksessä ollut läpikulku, vaan melkoisten sotilasryhmien jääminen kulkureitin varrelle.”

Kivimäen kerrontaa karkeasti yleistäen Suomen sotilasjohto teki salassa Suomen lailliselta hallitukselta ja eduskunnalta “yya-sopimuksen” Saksan hallituksen kanssa, joka antoi Saksan hallitukselle niin halutessaan yksipuolisen laillisen oikeuden sotilasyksiköiden maihinnousuihin Etelä-Suomen satamissa ja maan tosiasialliseen miehittämiseen.

Sopimustulkinta, jonka mukaan Saksan ilmavoimien kaksi sopimuksen neuvotellutta upseeria olisivat edustaneet "vain ilmavoimia tai armeijaa", ei ole oikein uskottava.

Tai tulkinta, jonka mukaan eversti Stewen olisi ollut sopimusneuvotteluissa yksityishenkilö tai edustanut "vain" Haminan upseerikoulun oppilaskunta ry:tä.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Emma-Liisa]

Kivimäen kerrontaa karkeasti yleistäen Suomen sotilasjohto teki salassa “yya-sopimuksen” Saksan sotilasjohdon kanssa, joka antoi Saksan hallitukselle niin halutessaan yksipuolisen laillisen oikeuden sotilasyksiköiden maihinnousuihin Etelä-Suomen satamissa ja maan tosiasialliseen miehittämiseen.

Jaaha, oliko Ruotsikin "tosiasiallisesti miehitetty"?

Sinänsä olisi ihan k'ätevää, että "tosiasiallinen miehitys" olisi totta, sillä silloin tietenkin suomalaiset olisivat olleet pakkotilanteessa - eivätkä siten vastuussa mistään.

[Klaus Lindgren]

Kivimäen kerrontaa karkeasti yleistäen Suomen sotilasjohto teki salassa “yya-sopimuksen” Saksan sotilasjohdon kanssa, joka antoi Saksan hallitukselle niin halutessaan yksipuolisen laillisen oikeuden sotilasyksiköiden maihinnousuihin Etelä-Suomen satamissa ja maan tosiasialliseen miehittämiseen.

Noista otteista käy ilmi se, että Suomi oli valmis yhteistyöhön natsi-Saksan kanssa ja sotilasjohto oli siihen vielä valmiimpi kuin poliittinen johto. Mitään sen enempää noista ei voi päätellä. Ihan tosi, kaksi tahoa voivat olla yhteistoiminnassa olematta kaikista asioista samaa mieltä. Riittää, että ovat samaa mieltä yhdestä asiasta, tässä tapauksessa siitä, että nyt on hyvä hetki hyökätä Neuvostoliittoon. Olivathan Yhdysvallat ja Neuvostoliittokin yhteistyössä, eikä se merkitse sitä, että Yhdysvaltain poliittinen johto olisi ollut kommunistien hallussa, eihän? Joten ei suomalaisten johtajien tarvinnut olla natseja (eivätkä he olleet) voidakseen olla yhteistyössä natsien kanssa.

[Martti Tapio Pelho]

Jos nyt soisimme tässä keskustelussa kohtuullisen arvon myös sille, mitä jatkosodanaikainen Berliinin lähettiläämme Kivimäki on tapahtumista ja kokemuksistaan kirjannut vuonna 1965 julkaistuihin muistelmiinsa.

Toki lainaamani teksti on otteita hänen muistelmistaan, tulkintoja tapahtuneesta.

Mutta Kivimäen teksti on hänen muistelmissaan ja sen liitteissä kauttaaltaan terävää, todellisten tapahtumien pohdintaa ja erilaisten toimintavaihtoehtojen arviointia.

Kivimäki tuo muistelmissaan pohdittavaksemme ns. kauttakulkusopimuksen synnystä sopimustulkintaa, jonka mukaan Saksan ilmavoimien kaksi sopimuksen neuvotellutta upseeria ja Saksan hallituksen ulkoministeriön Skandinavian osaston päällikkö eivät edustaneet neuvotteluissa Saksan ilmavoimia tai armeijaa vaan Saksan hallitusta.

Vastaavasti Kivimäen tulkinnan mukaan sopimusneuvotteluihin osallistunut ja 12.9.1940 sopimuksen Suomen puolelta allekirjoittanut eversti Stewen ei ollut sopimusneuvotteluissa yksityishenkilö tai edustanut vain puolustusvoimien pääesikuntaa vaan toimi Suomen hallituksen sopimusoikeudellisella mandaatilla - Mannerheimin laittomalla valtuutuksella.

Tämän kansainvälisoikeudellisen, Kivimäen mukaan muodollisestikin virheellisessä järjestyksessä syntyneen ja Suomen oikeuden vastaisen sopimuksen täytäntöönpanohan aloitettiin Saksan hallituksen yksipuolisella päätöksellä ja Saksan armeijan sotilasosastot olivat jo tunkeutuneet laivoistaan Vaasan Vaskiluotoon Suomen hallituksen, eduskunnan, poliisiviranomaisten tai oikeusviranomaisten tietämättä ja ilman, että Suomen hallitus saati eduskunta olivat käsitelleet tai ratifioineet saksalaisten sotilasosastojen maahantuloon ja “läpikulkuun” oikeuttavan Suomen ja Saksan keskinäisen valtiosopimuksen.

Kauttakulkusopimuksen avullahan Saksan hallitus laillisesti miehitti Suomen tasavallan Lapin eli “puolet valtakuntaa” kuten asia tunnetussa sadussa ilmaistaan.

Kun jo jatkosodan valmistelupuuhissaan kesällä 1940 puolustusvoimiemme johto oikaisi kansanvallan mutkat ja päätti sivuuttaa laillisuuden ja yksin maan lailliselle hallitukselle ja eduskunnalle kuuluvan kansainvälisiä valtiosopimuksia koskevan neuvottelu-, päätäntä- ja toimeenpanovallan, niin on varsin loogista tulkita, että vastaavasti - maan laki ja oikeus sivuuttaen - toimittiin myös jatkossa.

Näinhän armeijamme johto toimi myös Kannaksen kesäkuun 1944 kymmententuhansien karkureiden kaaoksen keskellä kun armeijan johto “ryhtyi kaikkiin niihin tarpeellisiin toimenpiteisin, joilla katsottiin voitavan palauttaa kuri ja järjestys armeijassa” kuten esikuntakenraali Eric Heinrichs armeijan kesäkuun 1944 laittomat toimenpiteet muotoili maan oikeusviranomaisille jälkikäteen 5.8.1944 toimittamassaan selvityksessä.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Klaus Lindgren]

Pelho on todennut, että Suomen ja Saksan yhteistyö ei syntynyt ihan lakien ja asetusten mukaan. Mutta sitten:

Kun jo jatkosodan valmistelupuuhissaan kesällä 1940 puolustusvoimiemme johto oikaisi kansanvallan mutkat ja päätti sivuuttaa laillisuuden ja yksin maan lailliselle hallitukselle ja eduskunnalle kuuluvan kansainvälisiä valtiosopimuksia koskevan neuvottelu-, päätäntä- ja toimeenpanovallan, niin on varsin loogista tulkita, että vastaavasti - maan laki ja oikeus sivuuttaen - toimittiin myös jatkossa.

Näinhän armeijamme johto toimi myös Kannaksen kesäkuun 1944 kymmententuhansien karkureiden kaaoksen keskellä kun armeijan johto “ryhtyi kaikkiin niihin tarpeellisiin toimenpiteisin, joilla katsottiin voitavan palauttaa kuri ja järjestys armeijassa” kuten esikuntakenraali Eric Heinrichs armeijan kesäkuun 1944 laittomat toimenpiteet muotoili maan oikeusviranomaisille jälkikäteen 5.8.1944 toimittamassaan selvityksessä.

Siis siitä, että Suomen ja Saksan yhteistyö ei syntynyt ihan lain kirjaimen mukan, voidaan päätellä, että Suomen hallitus ja sodanjohto eivät niistä laeista muutenkaan piitanneet, ja siitä taas seuraa, että kun armeijan johto puhui kurin palauttamisesta "kaikin keinoin", se tarkoitti karkurien keräämistä leireille ammuttaviksi.

Tuossa päätelmäketjussa on äkkiä katsoen neljä virheellistä päätelmää, eikä yhtäkään oikeata. Siitä Häkkisen turvallisuusluokituksesta Pelho ei ole vieläkään hiiskunut mitään.

[Ilmo Kekkonen]

Pelho esittelee taas tolkuttomia päättelyjään, kuten Klaus Lindgren on todennut.

Kauttakulkusopimuksen avullahan Saksan hallitus laillisesti miehitti Suomen tasavallan Lapin eli “puolet valtakuntaa” kuten asia tunnetussa sadussa ilmaistaan.

Ei tietenkään, vaan Lufwaffe muodosti huoltohenkilöstöstä etappiketjun eräistä satamista Pohjois-Norjaan.
Se oli välttämätön henkilöstön siirroille.

Kivimäki tuo muistelmissaan pohdittavaksemme ns. kauttakulkusopimuksen synnystä sopimustulkintaa, jonka mukaan Saksan ilmavoimien kaksi sopimuksen neuvotellutta upseeria ja Saksan hallituksen ulkoministeriön Skandinavian osaston päällikkö eivät edustaneet neuvotteluissa Saksan ilmavoimia tai armeijaa vaan Saksan hallitusta. Vastaavasti Kivimäen tulkinnan mukaan sopimusneuvotteluihin osallistunut ja 12.9.1940 sopimuksen Suomen puolelta allekirjoittanut eversti Stewen ei ollut sopimusneuvotteluissa yksityishenkilö tai edustanut vain puolustusvoimien pääesikuntaa vaan toimi Suomen hallituksen sopimusoikeudellisella mandaatilla - Mannerheimin laittomalla valtuutuksella

Kivimäki voi vapasti pohtia mitä tahansa. Sotilaat tekivät Saksan ilmavoimien ja Suomen puolustusvoimien valtuuttamina sopimuksen suppeasta kauttakulusta.
Poliittinen johto oli siitä tietoinen.Se varmennettiin myöhemmin poliittisella sopimuksella.

Kun jo jatkosodan valmistelupuuhissaan kesällä 1940 puolustusvoimiemme johto oikaisi kansanvallan mutkat ja päätti sivuuttaa laillisuuden ja yksin maan lailliselle hallitukselle ja eduskunnalle kuuluvan kansainvälisiä valtiosopimuksia koskevan neuvottelu-, päätäntä- ja toimeenpanovallan, niin on varsin loogista tulkita, että vastaavasti - maan laki ja oikeus sivuuttaen - toimittiin myös jatkossa.

Kesällä-40 ei tiedetty mitään jatkosodasta, joten sitä ei valmisteltukaan.
Saksa vapautti Talvisodan aseavun ja myi syksyllä aseita jonkin verran. Asiat hoidettiin normaalissa järjestyksessä Puolustusministeriön ja hallituksen kautta ja tieten.
Hallitus oli kaikesta tietoinen ja informoi eduskuntaa tarpeen mukaan. Mannerheim oli tarkka reviiristään. Hän ei sallinut sille tultavan, eikä itse mennyt poliittiselle puolelle.

[Martti Tapio Pelho]

Ilmo Kekkonen kirjoittaa:

“Kesällä-40 ei tiedetty mitään jatkosodasta, joten sitä ei valmisteltukaan.”

Valtiotieteen tohtori, dosentti, arvostettu ja tunnustettu tietokirjalija, Martti Turtola. kirjoittaa samasta Kekkosen “totuudesta” hieman toisin, sanoisinpa suorastaan päinvastoin:

“Erik Heinrichs ei myöskään suostu kirjoittamaan halaistua sanaa sotilaallisesta “ruohonjuuritason” toiminnasta, josta hänen on täytynyt olla yksityiskohtaisesti perillä yleisesikunnan päällikön ominaisuudessa. Koko tätä valtaiset mittasuhteet saanutta toimintaa kuvaa Jokipii kirjassaan luvuissa Maavoima-yhteistyö 1-4: Saksalaiset Suomessa ennen Barbarossaa, Saksalaisille alistetut suomalaiset joukot, Suomen maavoimien varustautuminen omalla alueellaaan, Kaukopartioita ja sotilashallinnon valmistautumista sekä lisäksi luvuissa Laivastoyhteistyö Saksan kanssa ennen Barbarossaa. Koko tästä Jokipiin aineistosta ilmenee, kuinka pitkälle todellisuudessa suomalaiset sotilasviranomaiset olivat menneet yhteistyöhankkeissaan saksalaisten kanssa talven, kevään ja alkukesän aikana 1941 (juuret tähän yhteistyöhön on Jokipiin mukaan löydettävissä jo syksystä 1940 asti)”

“Heinrichsin Mannerheim- elämänkertaan kirjoittama selostus vuosien 1940-41 tapahtumista ei ole hänen ainoa tulkintansa. Eversti K.J. Mikola on kertonut, että hän sai vuosien mittaan kuulla kolme (3) eri versiota Heinrichsiltä näistä asioista, aina sen mukaan, mitä muut olivat tuoneet lisää esiin.”

Lainaus: Martti Turtola: Erik Heinrichs – Mannerheimin ja Paasikiven kenraali, s. 183-4, OTAVA, 1988.

Että silleensä näistä Kekkosen markkinoimista armeijan “ikuisista totuuksista”!

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Emma-Liisa]

Ilmo Kekkonen kirjoittaa:

“Kesällä-40 ei tiedetty mitään jatkosodasta, joten sitä ei valmisteltukaan.”

Valtiotieteen tohtori, dosentti, arvostettu ja tunnustettu tietokirjalija, Martti Turtola. kirjoittaa samasta Kekkosen “totuudesta” hieman toisin, sanoisinpa suorastaan päinvastoin:

“Erik Heinrichs ei myöskään suostu kirjoittamaan halaistua sanaa sotilaallisesta “ruohonjuuritason” toiminnasta, josta hänen on täytynyt olla yksityiskohtaisesti perillä yleisesikunnan päällikön ominaisuudessa. Koko tätä valtaiset mittasuhteet saanutta toimintaa kuvaa Jokipii kirjassaan luvuissa Maavoima-yhteistyö 1-4: Saksalaiset Suomessa ennen Barbarossaa, Saksalaisille alistetut suomalaiset joukot, Suomen maavoimien varustautuminen omalla alueellaaan, Kaukopartioita ja sotilashallinnon valmistautumista sekä lisäksi luvuissa Laivastoyhteistyö Saksan kanssa ennen Barbarossaa. Koko tästä Jokipiin aineistosta ilmenee, kuinka pitkälle todellisuudessa suomalaiset sotilasviranomaiset olivat menneet yhteistyöhankkeissaan saksalaisten kanssa talven, kevään ja alkukesän aikana 1941 (juuret tähän yhteistyöhön on Jokipiin mukaan löydettävissä jo syksystä 1940 asti)”

“Heinrichsin Mannerheim- elämänkertaan kirjoittama selostus vuosien 1940-41 tapahtumista ei ole hänen ainoa tulkintansa. Eversti K.J. Mikola on kertonut, että hän sai vuosien mittaan kuulla kolme (3) eri versiota Heinrichsiltä näistä asioista, aina sen mukaan, mitä muut olivat tuoneet lisää esiin.”

Lainaus: Martti Turtola: Erik Heinrichs – Mannerheimin ja Paasikiven kenraali, s. 183-4, OTAVA, 1988.

Että silleensä näistä Kekkosen markkinoimista armeijan “ikuisista totuuksista”!

Pelholla lienee vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Ei sen enempää Turtola kuin Jokipii ole esittänyt, että sotaa olisi alettu valmistella elokuussa 1940.

[Martti Tapio Pelho]

Kuten yleisesti tunnettua ja tutkittua, Suomen sotilaallinen ja poliittinen johto omaksui jo talvisodan loppuvaiheessa helmi-maaliskuussa 1940 käsityksen, jonka mukaan Suomen nuoren tasavallan tuli suostua Saksan suosittamaan rauhaan Neuvostoliiton kanssa ja samalla alkaa välittömästi varustautua uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan, tällä kertaa hyökkäyssotaan suurvalta Suur-Saksan rinnalla bolsevismin tuhoamiseksi sekä Karjalan valtaamiseksi takaisin.

Heti Moskovan rauhan tultua solmituksi, 72-vuotias, sairalloinen Mannerheim, joka tahtoi säilyttää ja säilyttikin ylipäällikkyytensä “rauhasta huolimatta”, määräsi toisen luokan nostomiehet, oman asiakirjamerkintänsä mukaan, “noin 100.000 raakkia”, koulutettaviksi.

Kirjeessään Suomen tasavallan hallitukselle 14.3.1940 Mannerheim perustelee päätostään sillä, että hän haluaa välttää (tulevassa sodassa)

“koulutukseen nähden samanlaisen tilanteen kuin viimeksikäydyn sodan aikana, jolloin suuri määrä asekuntoista väkeä oli ilman koulutusta eikä sen takia kaikkia henkilöresursseja voitu käyttää hyväksi, mikä varmastikin (jos sitä olisi käytetty) olisi huomattavasti vaikuttanut (talvi)sotatoimien tulokseen”.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Martti Tapio Pelho]

Martti Turtolan, armeijan tunnetun tutkijan, mukaan:

“Mannerheimin uumoilema “saksalaisille epäedullinen käänne itärintamalla” oli tapahtunut tosiasia. Tammikuun alussa 1942 oli Suomen sodanjohdolle selvää, että Saksa ei kykene salamasodalla kukistamaan Neuvostoliittoa. Siten ne laskelmat, joihin Suomen osallistuminen ns. jatkosotaan olivat perustuneet, osoittautuivat virheellisiksi. Koko suomalaisen yhteiskunnan laajamittainen, voidaan sanoa liiankin laaja mobilisointi oli tähdännyt voimien lyhytaikaiseen äärimmäiseen ponnistukseen. Yhteiskunta, teollinen tuotanto ja nimenomaan maataloustuotanto eivät voineet kestää tälläistä “ylimobilisaatiota” kauempaa”.

“Tammikuusta 1942 alkaa kehitys, jonka loppupäässä häämöitti irtaantuminen yhä toivottomammaksi käyvästä sodasta, erillisrauha. Talvisodan jälkeisen uhkaavan kevään ja kesän aikana alkanut läheneminen Saksaan kääntyi syklisesti palatakseen ääripisteeseensä syyskuussa 1944, jolloin vihollisuudet maiden välillä syttyivät”.

Lähde: Martti Turtola; Erik Heinrichs, s. 198, OTAVA 1988.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[Emma-Liisa]

Kuten yleisesti tunnettua ja tutkittua,

Pelho tarkoittaa Ylikangasta, jonka teoriaa nimenomaaan ei ole yleisesti hyväksytty.

Pelho voisi opetella Ylikankaalta edes alkeellista lähdekritiikkiä. Irrallisten sitaattien esittäminen yhdistettynä ideologiseen mustavalkoisuuteen ei tuota muuta kuin arvonimen Juhani Putkisen manttelinperijänä.

[Ilmo Kekkonen]

Kuten yleisesti tunnettua ja tutkittua, Suomen sotilaallinen ja poliittinen johto omaksui jo talvisodan loppuvaiheessa helmi-maaliskuussa 1940 käsityksen, jonka mukaan Suomen nuoren tasavallan tuli suostua Saksan suosittamaan rauhaan Neuvostoliiton kanssa ja samalla alkaa välittömästi varustautua uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan, tällä kertaa hyökkäyssotaan suurvalta Suur-Saksan rinnalla bolsevismin tuhoamiseksi sekä Karjalan valtaamiseksi takaisin.

Pelho esittää taas puhdasta pötyä. Tuon väitteen on esittänyt vain Ylikangas eri yhteyksissä ankaraa vastustusta nostaen.
Mm. emeritusprofessori Jukka Nevakivi kirjoitti Kalevassa 2007: " Itse en edelleenkään sulata hänen posketonta väitettään, että Suomen johto olisi Talvisodan rauhasta päättäessään pannut toivonsa siihen, että Hitler voittaisi meneillään olleen toisen maailmansodan ja hyvittäisi sitten meille pakkorauhassa sälyteyt vääryydet".

Totean Pelhon kummallisiin väitteisiin, että tunnen hyvin Suomen ja Saksan sotilaallisen yhteistyön, myös Jokipiin ja Turtolan tekstit sekä Ylikankaankin väitteet.
Olen useimmissa asioissa täysin samalla kannalla sekä Jokipiin että arvostamani ja tuntemani Martti Turtolan kanssa.

En ole missään kiistänyt Suomen ja Saksan yhteistyötä. Olen vain osoitanut vääriksi Pelhon väitteet koskien vuotta 1940.
Pelholta on jäänyt huomaamatta, etten ole edes käsitellyt vuotta 1941.

Jos Pelhon tarkoitus on mitätöidä minun tietoni, niin tällä tavalla hän epäonnistuu totaalisesti. Perättömät väitteet kääntyvät esittäjäänsä vastaan, kuten Pelhon kohdalla on jo monasti todettu käyneen.

[MM]

Mistähän oli puhe, kun huomattava demarivaikuttaja maaliskuun alkupuolella v. 1940 hallituksessa mainitsi, että sellainen on tarkoitus, mutta sitä ei saa vielä sanoa?

Yhden pisteen vihje: Puhe ei ollut Heinäluoman presidenttipelin avauksesta.

[Heikki Jansson]

Pelho esittelee taas tolkuttomia päättelyjään.

Kesällä-40 ei tiedetty mitään jatkosodasta, joten sitä ei valmisteltukaan.

Aivan niin. Kuinka tyhmää oli edes ajatella, että jatkosodasta olisi "tiedetty" mitään ennen kuin se oli kerennyt edes alkaa. Eihän tulevaisuudesta, tarkalleen ottaen, voi etukäteen kukaan "tietää" mitään.

Kenties saamme nähdä Kekkoselta täysilaidallisen prof. Mauno Jokipiin teoksessa "Jatkosodan synty" (Keuruu, 1987), erit. luvuissa I-IV esittämää vastaan - kuten esim. kenraali Talvelan emisaarimatkoista syksyllä 1940 (s. 142), kenr. Erik Heinrichsin neuvonpidoista kenr. Franz Halderin kanssa vuodenvaihteessa 40/41 Berliinissä (s. 157) ym. Suomen valmistautumisesta myöhemmin jatkosotana tunnettuihin tapahtumiin. Kenties Kekkonen arvelee ettei Talvela matkustanut Saksaan syksyllä -40 neljästi - josta prof. Jokipii kertoo - tai että ehkä tämä ei tavannutkaan Herman Göringiä Berliinissä 18.12.40. Kenties Kekkonen argumentoi sen puoleta, ettet Hitleriä ollut olemassakaan, tiedä häntä. Kekkosen viisasteluista kun ei tiedä.


Mutta tietysti Ilmo Kekkonen on aivan oikeassa: tulevaisuuden tapahtumista ei voi tietää (etukäteen) mitään. Tulevaisuuteen tapahtumiin voi sen sijaan valmistautua, mitä Pelho tietysti tarkoitti, se on itsestäänselvyys ja tuo Kekkosen siteerattu potaska on viisastelua.

Myös jatkosotaan valmistauduttiin Suomessakin, varsin pitkään etukäteen. Liioin ei kauttakulkusopimusta ja siihen johtaneita neuvotteluja asekauppiaana toimineen everstiluutnantti Joseph Veltjensin kanssa heinäkuussa -40 kaiketi ole voitu Kekkosen mukaan käydä koska nehän osaltaan johtivat kauttakulkusopimukseen Saksan kansssa ja sen myötä jatkosotaan josta tosiaankaaan ei Suomessa tiedetty yhtään mitään.

Pitäisikö ylläpidon väitelleen puuttua myös Kekkosen & Ravilan kirjoitteluun palstalle? Nähdäkseni kirjoittajien asia ei ole arvostella opponenttinsa henkilöä vaan tämän esittämää, eikä esittää, esimerkiksi, Ravilan tavoin, että "Jos Pelholta kysee, miten 1+1=3, niin hän vastaa "kumiankka". Katso Ravilan viesti, viestin loppuosa: viewtopic.php?f=10&t=5070&start=199
Yhtä hyvin voisi tietysti Pelho esittää että "Jos Ravilalta kysee, miten 1+1=3, niin hän vastaa "kumiankka" - tms. potaskaa. Tai miksei "jos Kekkoselta kysee, miten 1+1=3, niin tämä vastaa "vaaleanpunainen norsu teelautasen päällä" tjsp.

Nähdäkseni ylläpidon tulisi puuttua erityisesti tuonkaltaiseen Ravilan ja Kekkosen opponentin henkilöä arvioivaan kirjoitteluun, eikä sen sijaan Pelhoa tai tämän kantansa tueksi kohtuullisen asiallisesti ja lähdeviittauksin esittämään. Eihän ylläpito puutu esim. Veikko Palvonkaan kirjoitteluun joka voi aivan vapaasti esittää näkemyksiään (joista ei kukaan näy ainakaaan sen kummemmin piittaavan).

Mistähän oli puhe, kun huomattava demarivaikuttaja maaliskuun alkupuolella v. 1940 hallituksessa mainitsi, että sellainen on tarkoitus, mutta sitä ei saa vielä sanoa?

Yhden pisteen vihje: Puhe ei ollut Heinäluoman presidenttipelin avauksesta.

Tarkoittanet Tannerin esittämää kaavaillusta Moskovan rauhansopimuksesta muistaakseni vastauksena kansanhuoltoministeri Rainer von Fieandtille? Että Suomi tekee rauhansopimuksen ryssän kanssa aikoen syödä sanansa, kuten kaavailtiin?

Olinko ensimmäinen oikean vastauksen esittäjä? Mitä saa palkinnoksi?

[Ilmo Kekkonen]

Nähdäkseni ylläpidon tulisi puuttua erityisesti tuonkaltaiseen Ravilan ja Kekkosen opponentin henkilöä arvioivaan kirjoitteluun, eikä sen sijaan Pelhoa tai tämän kantansa tueksi kohtuullisen asiallisesti ja lähdeviittauksin esittämään. Eihän ylläpito puutu esim. Veikko Palvonkaan kirjoitteluun joka voi aivan vapaasti esittää näkemyksiään (joista ei kukaan näy ainakaaan sen kummemmin piittaavan).

Olenkin odottanut, milloin edes joku ilmoittaa tukevansa Pelhon näkemyksiä ja kirjoitustyyliä. Janssonhan on puolustellut Pelhon esitystapaa ennenkin ja moittinut minua, joten ei yllätä, että se on hän.

Eikö Pelho Janssonin mielestä ollenkaan arvioi minun henkilöäni? Ja monia muitakin?
Olen vain vastannut Pelhon solvauksiin ( en läheskään kaikkiin) samalla mitalla, mutta kuitenkin asioihin keskittyen.

Jansson esittää myös Pelhon tapaan täysin asiattomia oletuksia minun tiedoistani ja asenteistani. Olisi syytä osoittaa, missä olen Janssonin näkemysten mukaisia mielipiteitä esittänyt.