Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Suljettiinko sotaveteraanien suut?

11.06.13 14:50

Melko usein vieläkin kuulee, että Suomessa vallitsi 1960- ja 70-luvuilla ilmapiiri, jossa veteraanit "eivät saaneet puhua". Minua aina hieman epäilyttänyt, onko asia todella ollut näin. Tietysti asia riippuu siitäkin, mitä puhumisella tarkoitetaan. Keskenään, siis vertaisryhmässä, veteraanit ovat varmasti aina puhuneet sotakokemuksistaan. Mutta onko veteraanien suut sitten aikaisempina vuosikymmeninä suljettu esim. "risupartaradikaalien" toimesta? Toisin sanoen, olisiko veteraaneilla jo 1960- ja 70-luvuilla ollut tarvetta ja intoa tulla kertomaan suurelle yleisölle sotakokemuksistaan joutuakseen sitten vaiennetuksi tyyliin "mitäs sinne menitte"?

Itse epäilen, ettei kyse ollut niinkään siitä, että veteraanien suut olisi suljettu, vaan enemmänkin siitä, että he eivät yksinkertaisesti halunneet jakaa usein varsin traumaattisia kokemuksiaan laajoille piireille. Edes oman perheen jäsenille, lähipiirille, ei välttämättä juteltu. "Isä ei koskaan puhunut sodasta mitään."
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen myötä veteraaninen muistaminen alkoi olla näkyvämmin esillä tiedotusvälineissä. Mutta tämänkin suhteen on ehkä hyvä pitää mielessä, että veteraaneja on aina Suomessa muistettu, myös 1960-ja 70-luivuilla. Paraateja on pidetty ja muistomerkkejä kunnioitettu.

Tutkimustietoa ei asiasta toistaiseksi taida asiasta olla, mutta itse uskon veteraanien "puhumattomuuden" johtuneen pitkälti siitä, että sota on ollut useimmille heistä hyvin traumaattinen kokemus.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

11.06.13 15:32

Jaa-a. Varmasti jotkut, kenties monikin jopa ylimmässä valtiojohdossa, on suhtautunut aika varauksella veteraanimuistojen esittämiseen sikäli että ylenpalttisella niiden esittämisellä voisi olla ulkopoliittisia vaikutuksia. Mutta ei liene kukaan estänyt, en tiedä yrittikö edes, esimerkiksi selllaisten sotamuistoja kertaavien julkaisujen kuten Kansa Taisteli -lehden, Vapaussoturin, Reservin Upseerin, tai muidenkaan vastaavien toimintaa.

NL varmasti oli kriittinen niiden suhteen, mutta ei sillä käytännössä kovinkaan suurta vaikutusta kai ollut. Jos nyt oikein muistan niin toki lehdissä jonkin verran kielenkäyttöä suitsittiin eikä "ryssästä" julkaisuissa suuremmin puhuttu, mutta siinä lienee keskeisin "sensuuri". Muistanpa jopa 60-luvun puolivälistä eräänkin melko suuren aikakauslehden joka julkaisi sellaisenaan Goebbelsin artikkelin Hitlerin taiteellisesta neroudesta. Joten ei voine ainakaan tuolloin erityisen kovasta sensuurista puhua.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

11.06.13 16:34

Albert Ravila kirjoitti:Melko usein vieläkin kuulee, että Suomessa vallitsi 1960- ja 70-luvuilla ilmapiiri, jossa veteraanit "eivät saaneet puhua". Minua aina hieman epäilyttänyt, onko asia todella ollut näin. Mutta onko veteraanien suut sitten aikaisempina vuosikymmeninä suljettu esim. "risupartaradikaalien" toimesta?

Minusta on ollut kummallista se, että julkisessa keskustelussa on otaksuttu joidenkin risupartaradikaalien omanneen mainittujen vuosikymmenten aikana kuvatunlaista yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Sen lisäksi mainittuina vuosikymmeninä on veteraanien lukumäärä ollut niin suuri, ettei heissä liene ryhmänä nähty mitään erityistä. Käytännössä katsoen he ovat muodostaneet enemmistön keski-ikäisistä miehistä. Veteraanimuistojen keräämisessä ei esimerkiksi tiedotusvälineiden kannalta ollut juurikaan mitään uutuudenviehätystä tai edes kaukaisen, kadotetun historian lumoa. Tätä nykyä on toisin, veteraanit ovat se paljon puhuttu pieni ja hupeneva joukko.

Lisäksi tietysti on hyvä pitää mielessä, että eräät rintamamiehet olivat lahjakkaampia tai muuten onnekkaampia itseilmaisussaan kuin toiset. Siinä kohtaa kun se eräskin rintamamies oli julkaissut sen yhden bestsellerin sotakokemuksistaan, niin mitä lisättävää siihen nyt enää kellään olisi ollut?

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

11.06.13 19:10

Albert Ravila kirjoitti:Melko usein vieläkin kuulee, että Suomessa vallitsi 1960- ja 70-luvuilla ilmapiiri, jossa veteraanit "eivät saaneet puhua". Minua aina hieman epäilyttänyt, onko asia todella ollut näin. Tietysti asia riippuu siitäkin, mitä puhumisella tarkoitetaan. Keskenään, siis vertaisryhmässä, veteraanit ovat varmasti aina puhuneet sotakokemuksistaan. Mutta onko veteraanien suut sitten aikaisempina vuosikymmeninä suljettu esim. "risupartaradikaalien" toimesta? Toisin sanoen, olisiko veteraaneilla jo 1960- ja 70-luvuilla ollut tarvetta ja intoa tulla kertomaan suurelle yleisölle sotakokemuksistaan joutuakseen sitten vaiennetuksi tyyliin "mitäs sinne menitte"?
Eivät partaradikaalit pystyneet sulkemaan sotaveteraanien suita, mutta pystyivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja varsinkin nuorten mielipiteisiin niin, etteivät nuoret olleet kiinnostuneita kuuntelemaan isiensä sotakokemuksista. Sotakokemuksista puhumisesta tuli epäsopivaa ja "sivistymätöntä" ja jos niistä puhui väärässä seurassa oli riskinä tulla leimatuksi fasistiksi, sotahulluksi, neuvostovastaiseksi tms, mutta kavereitten kesken saattoi puhua, voi lukea sotakirjoja ja Kansa Taisteli lehteä. Julkinen ilmapiiri paheksui sotakokemusten kertomista Neuvostoliiton romahtamiseen asti, jonka jälkeen veteraaneja haastateltu tv:een linnan juhlissa kunniottavaan sävyyn. Muutos on ollut iso ja johtuu luultavasti ei vain Neuvostoliiton kaatumisesta vaan myös siitä, että veteraanit ovat monen isoisiä eivätkä isiä, joka tekee sotakokemuksista etäisempiä ja helpommin kuunneltavia. Tänä päivänä on omat asiat, joista ei kannata puhua ihan missä porukassa tahansa ellei halua ottaa riskiä tulla leimatuksi.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

12.06.13 09:21

Vetehinen kirjoitti: Eivät partaradikaalit pystyneet sulkemaan sotaveteraanien suita, mutta pystyivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja varsinkin nuorten mielipiteisiin niin, etteivät nuoret olleet kiinnostuneita kuuntelemaan isiensä sotakokemuksista.
Ovatko nykynuoret muka kiinnostuneita kuulemaan vaikka Vanhan valtauksesta tai Koijärvestä? Ei ennenkään muuta tarvittu kuin että nuoria kiinnostaa lähinnä oma aika ja oma elämä. Ja se on ihan tervettä.

Sitten oli vielä se melko psuuri ryhmä, joka pakosta joutui kuntelmaan humalaisen isänsä kokemuksia tai muuten kestämään tämän traumoja. Julkisessa sota-ajan sankarikertomuksessa näille asioille ei ollut tilaa,

Tässäkin keskustellaan sotaveteraaneja yhtenä ryhmänä, vaikka jo Tuntemattoman ympärillä käyty kirjasota osoitti, että heillä oli erilaisia tulkintoja ja mielipiteitä sodasta. Sotaa haluttiin myös ideologisesti käyttää hyväksi, mm. jatkamalla sota-ajan arvomaailmaa rauhan aikana ja täysin muuttuvassa yhteiskunnassa.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

12.06.13 09:37

Emma-Liisa kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti: Eivät partaradikaalit pystyneet sulkemaan sotaveteraanien suita, mutta pystyivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja varsinkin nuorten mielipiteisiin niin, etteivät nuoret olleet kiinnostuneita kuuntelemaan isiensä sotakokemuksista.
Ovatko nykynuoret muka kiinnostuneita kuulemaan vaikka Vanhan valtauksesta tai Koijärvestä? Ei ennenkään muuta tarvittu kuin että nuoria kiinnostaa lähinnä oma aika ja oma elämä. Ja se on ihan tervettä.
Samaa mieltä. Oli lisäksi yleinen sodanvastaisuus vallalla Vietnamin sodan ja hippiliikkeen innoittamana eikä siinä Ihantalan ihme saa paljon suosiota osakseen.
Emma-Liisa kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Sitten oli vielä se melko psuuri ryhmä, joka pakosta joutui kuntelmaan humalaisen isänsä kokemuksia tai muuten kestämään tämän traumoja. Julkisessa sota-ajan sankarikertomuksessa näille asioille ei ollut tilaa,
Kai moni isä myös koki suojelevansa lapsiaan omilta traumoiltaan pyrkimällä aktiivisesti häivyttämään sotamuistot ja olemaan puhumatta niistä.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

12.06.13 11:40

Albert Ravila kirjoitti:Edes oman perheen jäsenille, lähipiirille, ei välttämättä juteltu. "Isä ei koskaan puhunut sodasta mitään."
Kyllä ainakin oma isä kertoi sotajuttuja, mutta valitettavan vähän. Olemme veljessarjan kanssa vertailleet mitä hän kertoi ja me kaikki, vanhimmasta nuorimpaan (1944-1960), muistamme kutakuinkin samat tarinat. Ne liittyivät enimmäkseen Jatkosotaan. Juttuja oli Itä-Karjalasta, Karhumäestä, Porajärveltä ja Kannakselta, sekä jotain Lapin sodastakin. Kuorma-auton kujettajana hän ehti moneen paikkaan ja eri rintamille. Talvisodasta oli vain muutama juttu Suomussalmelta. Välirauhan ajasta ei ollut paljon mitään kun hän oli sotasairaalassa jalkaansa parantelemassa.

Odotin hänen kirjoittamista sotapäiväkirjoistaan paljonkin, mutta enimmäkseen sisältö olikin kovin arkipäiväisiä merkintöjä säätilasta ja auton kunnosta. Lisäksi kesän 1944 tapahtumat puuttuvat kokonaan, sillä merkinnät loppuvat kesäkuun 1944 alkuun ja jatkuvat sitten elokuulta muutaman sivun verran. Vain omat häät 1942 on kerrottu tarkemmin.

Ehkä rajuin kerrottu sotajuttu oli Immolan lentokentän pommitus, josta meillä on muistona pomminsirpale kotona. Hän oli ajamassa ammuksia yms. osasto Kuhlmayn lento-osastolle ja koki kentän rajun venäläispommituksen 1944 paikan päällä poterossa.
Toinen raju juttu oli oman konekiväärin haku etulinjan tuntumasta, jolloin hän vahingossa ajoi vihollisen puolelle. Auto oli kääntynyt kuulemma melko nopeasti kapealla tiellä kun luodit ropisi pitkin peltejä...

Itselläni on liki kaikki Kansa Taisteli -lehdet 1957-1986 (1957 4 nroa ja sitten yleensä 12 numeroa vuodessa) ja kyllä niitä sotajuttuja onkin kerrottu paljon. Lehtihän järjesti säännöllisesti kirjoituskilpailuja kerätäkseen julkaistavaa materiaalia. Kuinkahan paljon jäi juttuja julkaisematta ja onkohan ne arkistoituna jossain? Luultavasti on.

Useat tuhannet sotakirjat hyllyissäni kertovat omat tarinansa sodasta ja toki muustakin elämästä siltä ajalta.

Yksi parhaimmista sotajuttuja sisältävistä teoksista on Suomi taisteli 1-6 -kirjasarja. Siihen on otettu mukaan "juttuja parhaasta päästä" lukuisista eri lähteistä, enimmäkseen kuitenkin siihenastisista julkaistuista kirjoista ja lehdistä.

Mäkelä Jukka L. - Seppälä Helge (toim.) Suomi taisteli 1-6 - Sotiemme suurlukemisto
WSOY, 1977-80, n. 2350 s., 1. painos

Albert Ravila kirjoitti:Kokonaan toinen juttu on sitten se, että 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen myötä veteraaninen muistaminen alkoi olla näkyvämmin esillä tiedotusvälineissä.
Miksi ei muistettu aikaisemmin? Se taitaakin olla kokonaan tiedotusvälineiden oma häpeä!

Eipähän Suomen lehdistö kertonut Kekkosenkaan todellisesta kunnosta, vaikka hyvin siitä tiesivät. Sitä traumaa on moni toimittaja tilittänyt jälkeen päin. Pekka Hyvärinen tilittää kirjansa Suomen mies esipuheessa pitkän vuodatuksen siitä, miksi hän ei kertonut Kekkosen sekoiluista TV-haastattelun yhteydessä ja muistaakseni Kalevan entinen päätoimittaja Uimonenkin on joskus asiasta kirjoittanut omalta kohdaltaan.

Hyvärinen Pekka Suomen mies - Urho Kekkosen elämä
WSOY, 2000, 377 s., 1. painos

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

12.06.13 22:24

Niitä sun näitä kirjoitti:
Albert Ravila kirjoitti:Kokonaan toinen juttu on sitten se, että 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen myötä veteraaninen muistaminen alkoi olla näkyvämmin esillä tiedotusvälineissä.
Miksi ei muistettu aikaisemmin? Se taitaakin olla kokonaan tiedotusvälineiden oma häpeä!
Jos "häpeää" ylipäänsä on, se on kyllä ihan sotaveteraanien itsensä, sillä hehän juuri olivat toimittajia (kuten myös esim. kansanedustajia).

Epäilen kuitenkin, että aktiivi-iässä olevilla miehillä oli paljon muutakin - ja omasta mielestään tuolloin tärkeämpää - tekemistä kuin järjestää itseensä kohdistuvaa "muistamista". Varsinkin kun "ohiammuttuja" enemmän oli syytä muistaa kaatuneita, joille pystytettiinkin muistomerkki joka kirkonkylässä.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

13.06.13 09:06

Emma-Liisa kirjoitti:Varsinkin kun "ohiammuttuja" enemmän oli syytä muistaa kaatuneita, joille pystytettiinkin muistomerkki joka kirkonkylässä.
Tuo nyt oli vähintä mitä saattoi tehdä heidän, monesti kaikkein kovimpiin paikkoihin joutuneiden, muistolle.

Monet näistä, "Emma-Liisan mielestä ohiammutuista", taisivat selvitä elävien kirjoissa juuri tuollaisten "uhrautujien" suorittamien tekojen ansiosta. Näin etenkin kesän 1944 taisteluissa. Enpä siis ihmettele lainkaan, että muistomerkkejä on pystytetty "joka kirkonkylään". On ollut syytäkin muistaa ja muistuttaa jälkipolvia. Minusta ne viime sodissa kaatuneiden hautausmaat kertoo karua kieltä siitä itsenäisyyden vaatimasta kovasta hinnasta. Nykyisin se itsenäisyys taitaa tuntua niin itsestäänselvyydeltä useimpien mielestä.

Täältä niitä löytyy:

http://www.sotamuistomerkit.fi/

Itse olen aika usein käynyt katselemassa, eri paikkakunnilla käydessäni, näitä kalmistoja ja kyllä esim. Suomussalmella hätkäyttää se kivilaattojen paljous. Samoin päivämäärät ja kaatumispaikat kiinnostaa, koska niistä huomaa heti missä kyseisessä taistelussa tämänkin pitäjän miehiä kylmeni.

Tuossa on melko tuoreeltaan (1955) tehty kirja, jossa on kuvia eri puolilta Suomea olevista hautausmaista koskien viime sotien kaatuneita. Tuo sankarivainaja -termi tuntuu hieman kummalliselta kun kuolemassa on minusta harvoin mitään sankarillista. Kaitpahan siihenkin asiaan piti keksiä jokin riittävän ylevä termi.

Saivo Pirkka: Sankarivainajiemme muisto
Otava, 1955, 232 s., 1. painos

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

13.06.13 12:14

Puheena olevasta asiasta on tietenkin kenenkään paha mennä väittämään mitään yleispätevää, koska siihen tarvittaisiin systemaattista havainnointia, ja sellainen puolestaan taitaa olla jo tutkimuksenkin ulottumattomissa. Siispä yksi henkilökohtainen mielikuva lisää edellisten jatkeeksi:

Millä foorumeilla "veteraanien suut" sitten olisi suljettu? Lehdistö ei ainakaan voi tulla kyseeseen, koskapa sillä tiedonvälityksen sektorilla vallitsi aikalaistermiä käyttääkseni "vankka porvarillinen hegemonia". Esim. kovan linjan kansanedustaja professori Olavi Lähteenmäki myönsi vuoden 1970 tietämissä asiantilan ja piti sitä välttämättömänä vastapainona radiossa ja tv:ssä harjoitetulle "kiihotukselle".

Muukaan painettu sana ei väitteeseen sovi. Kustannustalot olivat ns. luotettavissa käsissä, ja jokin nykykatsannossa kovin viaton Suomi K-linjalla, jossa Paavo Kähkölä et C:o vähän vitsailivat Mannerheimin intiimielämällä tms., sai aikaan valtaisan reaktion lehtien yleisönosastoissa. Poliittisesti tarkoitushakuisten fraasigramofonien usein pyörittämä väite kuuluu, ettei suomettumisen synkässä alhossa "uskallettu" kirjoittaa Suomen viimeksi käymistä sodista. Varmasti ilmaisun vissinlaista itsesäätelyä harjoitettiinkin, mutta itse perusväitteessä ei ole perää. (Tästä esim. Markku Jokisipilän artikkeli Myyttinen tabu - talvisota suomalaisessa historiankirjoituksessa kylmän sodan kaudella Poliittisen historian vuosikirjassa 2010.)

Jäljelle jää se taho, jota kohti professori Lähteenmäenkin sormi viittaili: Yleisradio. Jokainen tuon aikakauden nuorena henkilönäkin elänyt myöntänee, että 1960-luvun murroksen matkaansaattama radikalismi todella kuului ja näkyi ohjelmistossa. Itse en kuitenkaan koskaan sattunut kuulolle tilanteessa, jossa rintamamiehiä olisi pilkattu ja syyllistetty Mitäs menitte -herjalla, niin kuin luvuttomat kerrat on väitetty. Omien havaintojeni mukaan radikaalien toimittajien ja muiden ohjelmantekijöiden sota-aikaa koskeva kritiikki kaikkine ylilyönteineenkin suunnattiin säännönmukaisesti niihn sanoisinko ylätason toimijoihin, joiden katsottiin olevan ainakin osavastuussa sotiin johtaneesta kehityksestä ja sodanaikaisista tapahtumista tai sitten kuuluneen sotaintoilijoihin. Viimeksi mainituista käynee esimerkiksi majuri Reino "Silmien välliin ryssää" Palmroth, jonka edustama ideologia (ja vähän persoonakin) tehtiin joissakin Orvokki-kabareiden jaksoissa täysin naurunalaiseksi studioyleisön pilkkahohotuksen säestämänä. (Orvokki-kabareet olivat radiossa tietääkseni vuosina 1964 - 65 lähetetty ohjelmasarja, radikalismin ensi airut, joka minulta vielä ikäni vuoksi meni sivu korvien. Myöhemmin radiossa lähetetyistä katkelmista pystyy jotenkin "rekonstruoimaan" ohjelmien sisältöä.)

Mitä sitten vapaassa kansalaistoiminnassa kuten erilaisten yhdistysten ja vastaavien tilaisuuksissa tapahtui ja sanottiin, on minulle tuntematonta. Niiden laajemman vaikutuksen varaan ei kuitenkaan paljon voitane laskea. Yksittäistapauksissa vaikutukset tosin saattoivat olla todella drastisia, eikä asialla edes tarvinnut olla "risupartaradikaali". Ajan henki oli todella radikaali. Tunnettu on tapaus, jossa ent. päämajan eversti Valo Nihtilä eräässä väittelytilaisuudessa mahdollisesti sydäntyi nuoren mitä siloposkisimman kokoomuspoliitikon radikaalista armeijakritiikistä siinä määrin, että sai kohtalokkaan, itse paikalla kuolemaan johtaneen sairauskohtauksen.

Väinö Linnan usein siteeratut sotaa koskevat sanat kuuluvat muistinvaraisesti näin:

"Tahdon antaa kaiken arvostukseni niille miehille, jotka koko onnettomuuden hartioillaan kantoivat, mutta itse sodalta tahdon sen ottaa pois."

Eräässä esseessään Linna ilmaisi samaisen Tuntemattoman sotilaan johtoajatuksen vielä lyhyemmin: "Siis 'elävän voiman puolesta' sotaa vastaan." Jää itse kunkin omaan harkintaan, mitä Linna tarkoitti "sodalla", jolta hän halusi ottaa kaiken arvostuksen pois - tuskin ainakaan mitään personifioitua oliota. Mielestäni väite "veteraanien halventamisesta" oli yksi osanen siinä voimakkaassa aatehistoriallisessa yhteentörmäyksessä, joka Suomessa tapahtui 1960-luvun puolimaista ja jälkijaksolta alkaen. Vasta silloin henkisesti päättyi "pitkä ensimmäisen tasavallan aika" (jos meikäläinenkin saa väännellä hobsbawmlaista periodihahmotusta). Olihan tosin jo Olavi Paavolainen kesäkuun 1941 päivinä pistämättömällä psykologisella huomiokyvyllään kritisoinut esim. "Pallen typerimpiä schlagereita", varsinkin sitä "inhoittavalla tavalla pornografissadistista". Paavolainen jäi kuitenkin yksinäiseksi linnuksi, eräänlaiseksi oman aikansa Algot Untolaksi, joka oli valtavirran mahtimiesten toimesta helppo syöstä oman sosiaaliryhmänsä "luokkapetturina" alkoholin siivittämään depressoituneeseen hiljaisuuteen ja ennenaikaiseen kuolemaan. 1960-luvun puolivälissä se ei enää ollut mahdollista, koska silloin alkunsa saaneen radikalismilla oli kokonaan toisenlainen läpäisyvoima taustansa syvyyden - yhteiskunnan nopean rakennemuutoksen, suurten ikäluokkien tulon yms. - vuoksi.

Teoriani on, että juuri tuossa yhteiskunnallisessa murroksessa konservatiivinen osapuoli veti samaan rintamaansa - niin, kirjaimellisesti rintamamiehet, joista Linnakin pelkästään puhui, aloittamalla voimakkaan syytöskampanjan radikalisoituneen nuoren polven harjoittamasta "vetaraanien pilkasta".) (Itse termi vetaraani pro rintamamies lienee sekin juuri tämän aikakauden oheistuote.) Sodankäyneiden miesten, jopa varhempien kommunistien, kannalta oli vain inhimillistä, että he kernaasti ottivat vastaan heille tarjotun "kunnianpalautuksen" ja alkoivat nopeasti samastua sitä tarjonneeseen osapuoleen. (En osaa sanoa, sopisiko tähän hokema "ylistämällä alistamisesta".) Tulokset joka tapauksessa näkyivät voimallisesti jo maaliskuun 1970 vaaleissa oikeiston ja SMP:n ilmiömäisenä etenemisenä.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

13.06.13 13:23

Niitä sun näitä kirjoitti: Itse olen aika usein käynyt katselemassa, eri paikkakunnilla käydessäni, näitä kalmistoja ja kyllä esim. Suomussalmella hätkäyttää se kivilaattojen paljous. Samoin päivämäärät ja kaatumispaikat kiinnostaa, koska niistä huomaa heti missä kyseisessä taistelussa tämänkin pitäjän miehiä kylmeni.
Jos on luottamista tähän listaan http://kemppinen.blogspot.fi/2008/04/pitjt.html,
niin suhteellisesti suurimmat tappiot viime sodissa kärsi Salon kauppala, jonka prosenttiluku tuossa on 11,64.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

13.06.13 17:04

historioija kirjoitti:Jos on luottamista tähän listaan http://kemppinen.blogspot.fi/2008/04/pitjt.html, niin suhteellisesti suurimmat tappiot viime sodissa kärsi Salon kauppala, jonka prosenttiluku tuossa on 11,64.
Kemppisellä on toinenkin kaatuneita käsittelevä juttu:

http://kemppinen.blogspot.fi/2008/04/ja ... telua.html

Ja siellä on kommenteissa päinvastainen lista:
Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista tällainen lista, vähiten tappioita kärsineestä päästä lukien:

550. Jomala
549. Lemland
548. Hammarland
547. Mariehamn
546. Bergö
545. Iniö
544. Korpo
543. Kronoby
542. Karleby/Öja
541. Nagu
540. Nykarleby
539. Pedersöre
538. Övermark
537. Houtskär
536. Maksmo
535. Terjärv
534. Hiittis
533. Nedervetil
532. Närpes
531. Hangö
530. Munsala
529. Brandö
528. Paattis
527. Esse
526. Kaskö
525. St. Karins
524. Västanfjärd
523. Kristinestad/Tjöck
522. Snappertuna
521. Pargas
520. Lapfjärd
519. Jeppo
518. Korsnäs
517. Säkylä
516. Bromarv
515. Piikkiö
514. Hongonjoki
513. Pojo
512. Jacobstad
511. Oravais

Tämä sama lista näyttää olevan täälläkin:

http://ryyti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/9 ... kunnittain

---

Tarmo Metsälän kirja on erinomainen mm. joukko-osastojen kokoonpanojen ja niiden sotateiden seuraamisen osalta.

Tarmo Metsälä Isänmaan puolesta 1939-1945
SUOMALAISTEN TAISTELUJEN TIET JA TAPPIOT
Gummerus Kustannus, syyskuu 2002


http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID= ... &recID=476

DIVISIOONIEN TAISTELUJEN TIET JA TAPPIOT TALVI- JA JATKOSODASSA

Tässä kirjassaan Tarmo Metsälä kertoo ainutlaatuisesta tutkimuksestaan. Kenttätyön lisäksi hän on elämänsä aikana lukenut kaiken mitä on käsiinsä saanut ja mitä viime sodistamme on kirjoitettu ja haastatellut lähes1000 ihmistä. Kaikkeen tähän perustuen hän kertoo, miten talvi- ja jatkosodan joukot perustettiin, minkä kunnan miehistä muodostettiin mikäkin divisioona. Selkeisiin karttoihin perustuen hän kertoo kunkin talvi- ja jatkosodan divisioonan taistelujen tien. Hän selvittää molempien sotien tappioluettelot seurakunnittain. Hän herättää kysymyksiä ja hakee vastauksia. Hän pohtii sodan johdon ratkaisuja. Miksi uhrien määrä seurakunnittain vaihtelee niin paljon? Miksi jonkun seudun menetykset olivat niin suuret? Oliko se johtajien rämäpäisyyttä, kyvyttömyyttä vai kohtalon ivaa? Sankaruutta kun ei voi mitata vain uhrin suuruudella. Miksi tiettyjä komentajia ja joukkoja rasitettiin enemmän kuin muita? Missä taisteluissa ja miten miehet kaatuivat.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

14.06.13 08:05

Niitä sun näitä kirjoitti: DIVISIOONIEN TAISTELUJEN TIET JA TAPPIOT TALVI- JA JATKOSODASSA

Tässä kirjassaan Tarmo Metsälä kertoo ainutlaatuisesta tutkimuksestaan. Kenttätyön lisäksi hän on elämänsä aikana lukenut kaiken mitä on käsiinsä saanut ja mitä viime sodistamme on kirjoitettu ja haastatellut lähes1000 ihmistä. Kaikkeen tähän perustuen hän kertoo, miten talvi- ja jatkosodan joukot perustettiin, minkä kunnan miehistä muodostettiin mikäkin divisioona. Selkeisiin karttoihin perustuen hän kertoo kunkin talvi- ja jatkosodan divisioonan taistelujen tien. Hän selvittää molempien sotien tappioluettelot seurakunnittain. Hän herättää kysymyksiä ja hakee vastauksia. Hän pohtii sodan johdon ratkaisuja. Miksi uhrien määrä seurakunnittain vaihtelee niin paljon? Miksi jonkun seudun menetykset olivat niin suuret? Oliko se johtajien rämäpäisyyttä, kyvyttömyyttä vai kohtalon ivaa? Sankaruutta kun ei voi mitata vain uhrin suuruudella. Miksi tiettyjä komentajia ja joukkoja rasitettiin enemmän kuin muita? Missä taisteluissa ja miten miehet kaatuivat.
Tuohon kirjaan minun täytyy tutustua. Mutta ylimakaiseksi vastaukseksi noihin kysymyksiin tarjoan sitä, että sota on ratkaisevasti kaaosta, päällisin puolin katsoen sattuman leikkiä. Jos sota jatkuu kauan, niin alueelliset tappiot pyrkivät satunnaisuuden lakien mukaisesti tasoittumaan.
Jää silti vaikuttamaan todellisiakin syitä, joita edellä mainitaankin. Lisäisin niihin vielä sen, että eri paikkakunnilta muodostettiin ymmärtääkseni jossakin määrin eri aselajejakin. Esimerkiksi mieslukuinen tykistö oli verraten turvallinen sijoitus sotia. Sen sijaan jääkäripataljoonien arvelen olleen kovilla.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

14.06.13 09:28

Nylanderilta erittäin hyvä kirjoitus. Muutamia täydennyksiä:

Yleisaradion "radikaalisuus" koski vain pientä, joskin näkyvää osaa ohjelmista, mutta se herätti huomiota, koska "kaikki" katselivat ja kuuntelivat samoja kanavia ja koska puoluelehdet olivat voimissaan ja kukin luki omaansa, moniarvoisuuteen ei ollut totuttu.

Päivi Istalan muistelmissa Ristivetoa on yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten hän provosoitui erään "kylähullun" sotaintoilijan kirjeestä tekemään radio-ohjelman, joka osittain ymmärrettiin väärin.

Radikalismia esiintyi myös lehtien kulttuuriosastoissa. Esim. Hannu Salaman Juhannustansseja puolustettiin Uudessa Suomessa (muistaakseni Pekka Tarkka), ja Hesari tilasi Penti Holapalta koko sivun sunnuntainumeroon ja palkkasi Henrik Tikkasen, joka aforismeissaan oli avoimesti pasifistinen.

Tikkanenhan oi sotavereteraani, mutta kertoi ampuneensa itseään käteen kesällä 1944. Tämä jos mikä osoittaa, miten erilaisia sotaveteraani voivat olla.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suljettiinko sotaveteraanien suut?

19.06.13 15:34

Kertailin Pekka Tarkan tutkimusta Paavo Rintalan Sissiluutnattia koskevasta kirjassodasta Paavo Rintalan saarna ja seurakunta (1966). Analysoitiaan eri lehtien kirjoituksia Tarkka on tehnyt seuravanlaiset jaot "omiin ja vieraisiin":

- vasemmiston rintamamiehet: vieraat ovat luokan ja puoleen tasolla "taantumusken haamuarmeija, väkevt miehet, hallitsevat piirit" ja sotaan osaanonoton tasolla "suomalaiset sotaherrat, rähinäremmit, muistoissapiehtaroivat", omia taas ovat luokan ja puolueen tasolla "sosialistit, työväen miehet" ja "muiden tasolla" "tämän sukupolven enemmistö, varttuneempi väki, valisatuneet lukijat"

- porvarillset sodankoneet taas kokevat vieraiksi osanoton sotaan taasolla "heikoin sotilasaines, käoykaartilaiset, pinnarit", muiden tasolla "väärät pofeetat, raukkamaiset miehet" ja ammattien tasolla "kaikki rintalat, puberteettitasoiset nykyhetken kirjurit, ilamisen puffin tekijät". Omia taas ovat sotiin osanoton tasolla "sodan miehet, kohtalon vuosina uhrautuneet, ruudinmuistaamat korpisoturit, 87 000 kaatunutta, sotatöissä mukana olleet" ja laitosten tasolla "Suomen armeija, puolustusvoimat, historiantutkimus"

. vasemmiston sotaakokemattomat eivät määrittele omaan ryhmäänsä, mutta vieraiksi he määrittelevät luokan ja puolueen tasolla "kapitalistit, hallitsevat piirit, fasistiset ainekset, yhteiskunnan pylväät, kokoomus", ammattien tasolla "upseerit ja aliupseerit. vanhan polven lehtinikkarit, papit", laitosten tasolla "kirkko, porvarillinen lehdistö, rikolliset järjestöt", osanoton sotiin tasolla "tulen ja teräksen tutut, jermut", muiden tasolla "pyhäinpoppoo, kunnianarka väki, puukuvien palvojat, hurskastelijat"

- porvariilliset sotaakokemattomat eivät myöskään määrittele omaa ryhmäänsä ja vieraiksi he määrittelevät vain "vastuuttomat kirjailijat"

Toivottatasti tämä osoittaa, että puhuminen "sotaveteraarenista" on karkea yleistys.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”