Veikko I Palvo
Viestit: 1405
Liittynyt: 04.03.13 22:09

EEC-vapaakauppasopimus

Vetehinen kirjoitti:

Suomi ei liittynyt jäseneksi vaan solmi vapaakauppasopimuksen, jolla monien teollisuustuotteiden tullit poistuivat siirtymäajan kuluessa kaupassa EEC-maiden kanssa.

Samaan aikaan Suomi solmi vapaakauppasopimuksen myös SEV:n kanssa.
Aivan, EEC-vapaakauppasopimus. Finnlex: Suomen ja Euroopan talousyhteisön välillä tehty sopimus/EEC, sop. 66. ja 67/1973 ,allekirjoitettu 5.10.1973, ratifioitu 27.11.-73,
astui voimaan 1.1.1974.
Eduskunta hyväksyi sopimuksen äänin 141 - 36.
NL:llekin
sopimus oli tietysti pulmallinen, loihan EEC-sopimus poliittisiakin suhteita Länsi-Eurooppaan ja muut jäsenmaat ( myös L-Saksa ) olivat NATOnkin jäseniä.

Pres. Kekkosen hallinto oli jo kesäkuussa 1973 tehnyt aloitteet Puolalle, Unkarille, Tsekkoslovakialle, DDR:lle, Romanialle, Bulgarialle ja Jugoslavialle kauppasuhteiden edistämiseksi ja ns. Kevsos-sopimukset syntyivät.
Nuo itä-blokin maat lienevät jääneet Eftan etujen ulkopuolelle, Neuvostoliitollehan Suomi myönsi Eftan edut ( 20%:n tullimuuri ) Moskovassa solmiessaan NL-Suomi -tullisopimuksen.

Mutta mitenköhän Neuvostoliitto hyötyi tuosta NL-Suomi Efta-edusta, sehän vei Länsi-Eurooppaan pääasiassa öljyä?
Ja toiset Efta-maat eivät valmiissa sopimusluonnoksessa hyväksyneet Eftan etujen myöntämistä NL:lle ja FinnEfta nähtävästikin syntyi tästä syystä.
Länsi-Eurooppa hyväksyi Suomen erityissuhteet Neuvostoliittoon?

Clearing-vaihtokaupan olen lukenut olleen 1950-luvulla yli 30%:a Suomen ulkomaankaupasta, pudoten välillä 14 %:iin ja olleen EEC-sop. jälkeen n. 20%:n tasolla.
Kremlissäkin
näytetään hyväksytyn Suomen erityisasema länsikaupan ( metsäteollisuus ) ollessa 70-80 %:a?

Veikko Palvo

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 19.12.11 23:11

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Vetehinen kirjoitti:EEC-sopimusta vastustivat mm entinen presidentti Tarja Halonen, nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja ja nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja ja entinen komissaari Erkki Liikanen.

Samaan aikaan Suomi solmi vapaakauppasopimuksen myös SEV:n kanssa.
Aika monta nykyäänkin tunnettua nimeä näyttää tuossa EI EEC:lle -listassa olevan. Vasurit, komukat ja "talinialaiset" näyttäisi mahtuneen kerrankin samalle sivulle Hesarin etukanteen. Paljonkohan Hesarin etusivu silloin maksoi? Joku viikko takaperin sen hinta oli vain 35151,92€

Olikohan nuo omasta mielestään sitä "oman aikansa Suomen äymystöä"? Minusta aika osuva nimitys tällaisille on Felix Karasevin kirjassa esiintynyt termi "kaulapantatsuhna". Osuva voisi olla myöskin hyväntahtoinen hölmö". Onpa jostakin "naapurien sokeasta tottelijasta" joskus käytetty sanaparia "hyödyllinen idiootti". Mene ja tiedä, ehkä ripaus tuota kaikkea.

Neuvostoliiton diplomaattipiireissä ruskeakielisiä nimiteltiin "kaulapantatsuhnaksi ". Näin siis Neuvostoliiton tiedustelupalvelun Helsingin osaston viimeinen päällikkö Felix Karasev, "Naapurin pojan muistelmat", Otava 1998.


Täällähän ne "edistysmieliset EEC -fanit" on listattuna:

http://www.punatahdet.com/EEC.html
EI EEC:lle!

“EEC-VAPAAKAUPPASOPIMUS TORJUTTAVA”

“VETOOMUS TASAVALLAN PRESIDENTILLE, HALLITUKSELLE JA EDUSKUNNALLE”

EEC on Euroopan Yhdysvallat! Eikö meille riitä yksi USA? Näin laulaa Terttu Tuomi & Vasararyhmä - kuten myös Punatähdet.

Liity siis yhteisrintamaamme EEC-sopimusta vastaan!

Länsikapitalistien sijaan Rautavaaran Teräs sekä me allekirjoittaneet* vaadimme YYA-sopimuksen hengessä lisää yhteistyötä ja kauppaa Neuvostoliiton ja SEV-maiden kanssa.


Jo aiemmin listalla olevat
*) Jo aiemmin julkaistu nimilista EEC-vapaakauppasopimus torjuttava -ilmoituksessa Helsingin Sanomissa 19.9.1973.

Arvo Luukkonen
Eino Iivonen
Kauko Haukka
Esko Malmberg
Martti Nurminen
Matti Jokela
Allan Mäkelä
Reijo Boman
Rauno Setälä
Taisto Harra


Reima Kekäläinen
Eija-Elina Bergholm
Ukri Merikanto
Jaakko Hosia
Risto Jokisalo
Olli Väinölä
Erkki Hirvelä
Hannu Vuorio
Reijo Kalmakurki
Kimmo Karjalainen


Juha Keltti
Juhani Kirjonen
Seppo Randell
Ossi Sjöman
Jorma Hentilä
Aimo Haapanen
Esko Vainionpää
Timo Sandberg
Kari Piimies
Kari Mäntykivi


Jorma Hyvönen
Antero Mikonranta
Carolus Enckell
Liisa Paatso
Jaana Jyrkänne
Pertti Melasniemi
Pentti Kotkaniemi
Margit Lindeman
Matti Ruohola
Ulla-Maija Karjula


Olavi Laine
Pekka Lehto
Kari Franck
Bruno Bärs
Juhani Solantaus
Matti Ijäs
Jussi Raittinen
Päivi Paunu
Ilja Saastamoinen
Reino Laine


Hasse Walli
Harri Saksala
Yrjö Littunen
Jukka Siikavire
Matti Nurmi
Markku Jääskeläinen
Peter Stenlund
Kari Lilja
Pekka Parkkinen
Juha Naukkarinen


Kyösti Lallukka
Osmo Soininen
Osmo Lampinen
Helena Raumolin
Ilkka Kuusela
Olli J. Ojanen
Veli-Antti Savolainen
Jouko Törmä
Armas Lahoniitty
Jorma Bergholm

Pentti Väänänen
Göran Augustsson
Veikko Laitinen
Jorma Westlund
Olli Ojala
Veijo Koskinen
Harri Kivenmaa
Ulla Koponen
Lauri Nordberg
Olavi Tupamäki


Kari J. Sillanpää
Hilkka Pietilä
Aaro Kenttä
Heikki Kekkonen
Juha Klemola
Lahja Kivinen
Aarne Selin
Lasse Korppi
Kauko Timonen
Reino Jaakkola


Sven-Olof Westerlund
Lauri Räikkönen
Margareta Liljeblad-Räikkönen
Juha Virkkunen
Teemu Lipasti
Sirkku Vepsäläinen
Aila Rantala
Anna-Maija Nurminen
Erkki Raatikainen
Hannu Vesa


Lauri Rissanen
Pekka Gronow
Inkeri Airola
Paavo Aitio
Juhani Aer
Kaisu Weckman
Ele Alenius
Christer Granskog
Ari Antikainen
Ahti Fredriksson


Ritva Aro
Mirjam Tuominen
Kuuno Honkonen
Anna-Liisa Tiekso
Pentti Heinonen
Kalle Salminen
Pekka Aro
Anna-Liisa Hyvönen
Elli Eerola
Matti Haapakoski


Pekka Hakala
Kauko Tamminen
Jörn Månsson
Mikael Franck
Annette Liljeström
Peter Backa
Anna-Liisa Jokinen
Kauko Viitala
Mauri Vakkilainen
Pertti Hynynen


Tarja Halonen
Taisto Sinisalo
Aulis Juvela
Raimo Väyrynen
Jeddy Hasan
Elisabet Helander
Matti Järvenpää
Veikko Salmi
Matti Vuori
Antero Jyränki


Henrik Helenius
Lauri Kantola
Arvo Hautala
Raini Lehtonen
Eero Metsälä
Kaisa Karikoski
Börje J. Mattsson
Juha Kytömäki
Seija Haapasalo
Jukka Haapasalo


Lassi Sinkkonen
Liisa Vasama
Jorma Kallio
Kalervo Kanninen
Erkki Vasama
Pekka Salla
Kalevi Kivistö
Simo Elomaa
Pekka Tavaila
Osmo Kock


Pirkko Työläjärvi
Veikko Saarto
Kirsti Kasnio
Osmo Kaipainen
Ilkka Taipale
Rauno Korpinen
Aarne Saarinen
Niilo Koskenniemi
Aarne Koskinen
Risto Tienari


Seppo Tikka
Pauli Räsänen
Veikko J. Rytkönen
Erkki Tuomioja
Tellervo M. Koivisto
Folke Sundman
Irma Rosnell
Heimo Rekonen
Simo Elomaa
Ilmari Kosonen


Juhani Seppänen
Pekka Korpinen
Raimo Koivula
Jouko Sillanpää
Aarne Pulkkinen
Ensio Laine
Väinö Huhtamäki
Pekka Sarkkinen
Alf Sund


Kaarlo Koskimies
Matti Kiviniitty
Siiri Lehmonen
Pauli Puhakka
Jacob Söderman
Anu Kaipainen
Kaarina Suonio
Helvi Niskanen
Pentti Liedes
Jalo Lepola


Erkki Saksa
Kari Rydman
Martti Koivisto
Väinö Rinki
Heikki Mustonen
Niilo Nieminen
Lauha Männistö
Heikki Paloheimo
Erkki Pennanen
Kaisa Raatikainen


Ahti Korkiakoski
Viljo Ronkainen
Jarl Sund
Jukka Paastela
Matti Putkonen
Aarne Kiuru
Kaarlo Perä-Kasari
Arto Polso
Marianne Laxen
Onni Pikkarainen


A-V Perheentupa
Jukka Peltomäki
Kaarlo Tammela
Teppo Parikka
Erno Lehtinen
Heikki Niemi
Reijo Lindroos
Arto Nyström
Uuno Nokelainen
Nils Nilsson


Per-Edvin Persson
Tapani Lindlöf
Reijo Lindroos
Veikko Niininen
Mikko Erjos
Valfrid Kärkkäinen
Unto Puttonen
Matti Sunell
Paavo Löppönen
Kullervo Mikkonen
Pirkko Merikari


Olavi Hänninen
Yrjö Tirri
Kalevi Mäkinen
Leevi Melametsä
Hannu Mäkinen
Oiva Björckbacka
Ilpo Manninen
Mauri Mäntykivi
Erkki Liikanen


Sulo Kivinen
Iikka Vehkalahti
Pentti Karhu
Ola Wikström
Pentti Waltzer
Armi Mikkola
Juha Rosma
Mervi Mustonen
Jaakko Tarvajärvi
Sirpa Heloaro


Veikko Partanen
Helena Koskenalusta
Marita Haatanen
Tapani Launis
Mikael Sundman
Esko Eerola
Pekka Kopra
Heikki Pyykkö
Maija Immonen
Folke Wickström


Matti Viikari
Juha Partanen
Vesa Mustonen
Pertti Hyyrynen
Pentti Pesä
Heikki Haapala
Rauna-Riitta Lahtela
Oiva Meriläinen
Heikki Alitalo
Jussi Ylätalo


Tapio Junno
Pirkko Nukari
Aimo Kanerva
Veera Kanerva
Pertti Klemola
Tom Sandlund
Veronica Stolte-Heiskanen
Antti Eskola
Tapio Nummenmaa
Raimo Blom


Seppo Toiviainen
Liisa Rantalaiho
Kari Rantalaiho
Jeja-Pekka Roos
Marja Koskinen
Ari Koskinen
Paul Osipov
Olli Pajulahti
Paavo Kauramäki
Timo Aalto
Jorma Hautala


Perttu Näsänen
Toini Immonen
Hannu-Pekka Lappalainen
Veli Kangaspuro
Vuokko Koistinen
Väinö Ronkainen
Simo Seppo
Kari Tuunainen
Reijo Saarelainen


Eero Ojanen
Kaj Chydenius
Sulevi Peltola
Rea Mauranen
Tapani Tamminen
Marja-Leena Kouki
Vesa Repo
Virpi Porna
Måns Hedström
Kurt Nuotio


Harriet Sjöstedt
Väinö Vainio
Leena Nuotio
Laura Pape
Jertta Roos
Asko Sarkola
Elina Salo
Lilga Kovanko
Lasse Hjelt
Agneta Glad


Marjatta Ruohola
Leena Schönberg
Tuula Nyman
Turo Unho
Juha Häkkänen
Maija Leino
Esa Suvilehto
Tytti Oittinen
Lauri Sipari
Lars-Henrik Schönberg


Meri Oravisto
Kaija Hutri
Outi Nyytäjä
Iris-Lilja Lassila
Ari Valtonen
Kari Karmasalo
Heikki Valpola
Erkki Saarela
Pekka Milonof
Tom Wentzell


Riitta-Liisa Helminen
Timo Bergholm
Tiina Suhonen
Hannu Eerikäinen
Pentti Rouvali
Elina Katainen
Timo Kallinen
Tapani Rantala
Kristian Åberg
Jotaarkka Pennanen
Timo Hämäläinen


Tuulikki Islander
Raili Rusto
Leena Paavonen
Aarre Nojonen
Marjatta Kuparinen
Seppo Islander
Tuula Ojanen
Toni Edelman
Christian Olsson


Raija-Sinikka Rantala
Anneli Ollikainen
Nena Stenius
Kaisa Korhonen
Veli-Pekka Makkonen
Ilona Tanttu
Antero Virta
Timo Lapila
Tarja Lapila
Claes Olsson


Kiti Luostarinen
Jukka Jänis
Arja Piirainen
Heikki Partanen
Lasse Naukkarinen
Mikael Fränti
Kristiina Halkola
Helena Suomela
Markku Valkonen
Eero Melasniemi


Peter von Bagh
Hannu Kahakorpi
Nils-Börje Stormbom
Eino S. Repo
Erika Magnusson
Henrik Otto Donner
Cay Idström
Esko Seppänen
Sven Grönvall
Ingmar Svedberg


Kari Jylhä
Eeva Litmanen
Erkki Pajala
Jaakko Pakkasvirta
Titta Karakorpi
Erkki Seiro
Oiva Lohtander
Irma Seikkula
Eira Soriola
Timo Martinkauppi


Harry Moilanen
Marika Hausen
Sirkka Minkkinen
Olli Tamminen
Heikki Hamarila
Timo Aarniala
Heikki Horila
Claes Andersson
Tarja-Tuulikki Tarsala
Mikael Wahlforss
Patrik Zilliacus


Kaj Salminen
Gösta Ågren
Pirjo Honkasalo
Olle Bergman
Jukka Mannerkorpi
Juha Hyppönen
Juha Kandolin
Margaret von Martens
Jouko Koskinen


Kaisu Alopaeus
Hilkka Raunisto
Pekka Syrjä
Tapio Tapiovaara
Eve Kahakorpi
Jaakko Hosia
Matti Könkkölä
Eila Pennanen
Hannu Salama
Väinö Kirstinä


Tuukka Kangasluoma
Marja-Leena Mikkola
Aulikki Oksanen
Eira Stenberg
Kalevi Seilonen
Arvo Turtiainen
Brita Polttila
Aku-Kimmo Ripatti
Alpo Ruuth
Rauha S. Virtanen


Eino Säisä
Pentti Saarikoski
Tuula Saarto
Kaarina Helakisa
Erno Paasilinna
Jorma Ojaharju
Elvi Sinervo
Asko Martinheimo
Reijo Lehtinen
Arja Eriksson


Jussi Kylätasku
Matti Rossi
Pentti Saaritsa
Ralf Nordgren
Kaarlo Isotalo
Mauritz Nylund
Kari Vaijärvi
Reino Paasilinna
Anja Arstila-Paasilinna
Pirre Vaijärvi


Reijo Käkelä
S. Albert Kivinen
Arto Granlund
Toivo Åsvik

Jaakko Anttila
Viestit: 66
Liittynyt: 19.09.12 18:09

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Sen lisäksi, mitä edellä on todettu:

SEV-maiden välinen kaupankäynti palveli yksinomaan Neuvostoliiton etuja. DDR:ltä kiellettiin matkustajakoneiden valmistaminen ja laatuautojen rakentaminen. Tiukan työjaon vuoksi kaikki Neuvostoliitossa tuotetut radiot ja stereolaitteet valmistettiin Latvian neuvostotasavallassa. Jokaisella SEV-maalla oli oma lokeronsa Neuvostoliiton etuja palvelleessa SEV-järjestelmässä.

Edellä mainitusta syystä Suomi ei voinut tehdä Suomen kommunistien vaatimaa vapaakauppasopimusta SEVin kanssa. Sen sijaan kehitettiin kevsos -sopimukset, jotka Suomi teki eräiden pienten SEV-maiden kanssa.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Mukava että kopioit tänne koko listan niin säästyi linkin avaamisen vaiva.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Veikko I Palvo kirjoitti:Pres. Kekkosen hallinto oli jo kesäkuussa 1973 tehnyt aloitteet Puolalle, Unkarille, Tsekkoslovakialle, DDR:lle, Romanialle, Bulgarialle ja Jugoslavialle kauppasuhteiden edistämiseksi ja ns. Kevsos-sopimukset syntyivät.
Wikiartikkelin http://fi.wikipedia.org/wiki/KEVSOS-sopimus mukaan Kevsos-sopimukset olivat vain Puolan, Unkarin ja Tsekkosslovakian kanssa. Epäilen että wiki-artikkelissa on virhe ja että sopimuksia tehtiin myös Veikon mainitsemien muiden maiden kanssa (DDR, Romania, Bulgaria, Jugoslavia).

Veikko I Palvo kirjoitti:Mutta mitenköhän Neuvostoliitto hyötyi tuosta NL-Suomi Efta-edusta, sehän vei Länsi-Eurooppaan pääasiassa öljyä?
Suomi oli yksi suurimmista tuontimaista Neuvostoliittoon päin. Luultavasti Saksa oli suurempi ja USA ajoittain (mm viljakauppojen vuoksi), mutta Suomen kokoon verrattuna Suomen vienti Neuvostoliittoon oli suurta.

Neuvostoliitto hyötyi Suomen tuonnista.

Länsimailla oli ns CoCom, joka piti luetteloa vientikiellon alaisista tavaroista. Suomesta Neuvostoliittoon viedyissä koneissa ja laitteissa oli toisinaan länsimaisia komponentteja (kuten tietokoneita, tietolevyjä ja muuta elektroniikkaa) joiden vientiin Neuvostoliittoon piti hankkia vientilupa. Vientiluvan myöntäjä oli kauppa- ja teollisuusministeriön lisenssivirasto.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Coordinati ... t_Controls

Vientikiellon noudattaminen perustui pelkoon Suomen oman tuonnin joutumisesta embargoon. Käytännössä vientikieltoa pystyi jossain määrin kiertämään. Amerikkalainen tuote saattoi olla vientikiellossa, mutta vastaava Italiassa valmistettu ei.

Veikko I Palvo
Viestit: 1405
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Jaakko Anttila kirjoitti:Sen lisäksi, mitä edellä on todettu:

SEV-maiden välinen kaupankäynti palveli yksinomaan Neuvostoliiton etuja. DDR:ltä kiellettiin matkustajakoneiden valmistaminen ja laatuautojen rakentaminen. Tiukan työjaon vuoksi kaikki Neuvostoliitossa tuotetut radiot ja stereolaitteet valmistettiin Latvian neuvostotasavallassa. Jokaisella SEV-maalla oli oma lokeronsa Neuvostoliiton etuja palvelleessa SEV-järjestelmässä.

Edellä mainitusta syystä Suomi ei voinut tehdä Suomen kommunistien vaatimaa vapaakauppasopimusta SEVin kanssa. Sen sijaan kehitettiin kevsos -sopimukset, jotka Suomi teki eräiden pienten SEV-maiden kanssa.
SKP / SKDL oli kaikkea länsimaista vastaan ollen OEEC:n vastainenkin jo ennen kuin Kremlissä oli muodostettu kielteinen kanta. Hertta Kuusinen puhui 1950 Gattiakin vastaan kenties lähinnä kommunistien kannattajakunnalle suunnattuna. Moskovassahan "kotikommunistien" kannanotot määriteltiin" ja Kreml ei vastustanut esim. lainoja USAn Export-Import -pankilta, nehän tukivat sotakorvaustoimituksiakin ainakin välillisesti. Vaikka lainanantaja rajasikin lainat Suomen metsäteollisuutta koskeviksi.
Britannian
johdolla muodostettua Eftaa ja Suomen osalta FinnEftaa skp/skdl vastusti samoin ja erityisesti EEC-vapaakauppasopimusta 1973. Britannia liittyi EEC:hen samana vuonna De Gaullenkin siirryttyä syrjään sitä estämästä. Suomen metsäteollisuuden viennin kannalta Britannia oli merkittävä ja toisen maailmansodan jälkeen vielä 1950-luvulla noin puolet maailmankaupasta lienee käyty £:ssa?
Mutta
Stalinilla lienee ollut mielessään "Suomen lokerona" sotakorvaustoimitusten kasvattama metalliteollisuus ja laivanrakennusteollisuus, johon mm. Rautaruukki ja Kostamuskin niveltyivät myöhemmin?
Clearing-kauppa
käynnistettiin jo sotakorvaustoimitusten aikana ja Suomen kannalta mm. laivojen vienti länteen ei liene ollut mahdollistakaan. Neuvostoliitolle kauppavaihto antoi tietysti painostusmahdollisuudenkin. Kotikommunistien jatkuvasti ajamaa idän tavaranvaihdon laajentamispyrkimystä ei voine nähdä muutoin kuin ideologisena vallankumoushaluna, jota sitäkin tuettiin Neuvostoliitosta?
Mutta
Neuvostoliitossa kaupan realiteetitkin näytettäisiin ymmärretyn 70 - 80 %:a Suomen viennistä ( metsäteollisuus ) suuntautuessa länteen?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1405
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Vetehinen kirjoitti:
Wikiartikkelin http://fi.wikipedia.org/wiki/KEVSOS-sopimus mukaan Kevsos-sopimukset olivat vain Puolan, Unkarin ja Tsekkosslovakian kanssa. Epäilen että wiki-artikkelissa on virhe ja että sopimuksia tehtiin myös Veikon mainitsemien muiden maiden kanssa (DDR, Romania, Bulgaria, Jugoslavia).
Suomi teki aloitteet kaupallisista järjestelyistä itä-blokin maiden kanssa kesällä 1973 näiden maiden H:gin suurlähetystöjen kautta. ( Tieto joistain Jukka Seppisen kirj. muistaakseni ) Noilla kevsos-kauppasopimuksilla ei liene ollut mainittavaa merkitystä?
Mutta kevsos-sop. olivat poliittisesti osana tasapainottamassa Kekkosen pyrkimystä saada NL:n tuki EEC-vapaakauppasopimukselle.
J.Seppisen mukaan EEC-myönteisen ratkaisun Kremlissä teki Brezhnev, NL:n johdossa oli vastustajiakin - "haukat ja kyyhkyt."

Ja olihan Kekkonen ajanut pohjoismaista- ja länsieurooppalaista suuntausta jo pääministeriaikanaan pres. Paasikiven tavoin, yöpakkasiin lopahtanutta.
Samaa kannatti Fagerholmkin käyden Moskovastakin kannatusta hakemassa myöskin presidentinvaaleihin, UKK:n asema ei ensimmäisellä kaudella ollut vankka.
Kekkonen
näyttää parhaiten taitaneen tuon kaksoispelin, julkisuudessa puhuttiin toista kuin miten toimittiin. Eikä UKK ilmeisestikään harjoittanut kaksoispeliään Moskovan suuntaan, pikemminkin länteen päin? Ja Länsi hyväksyi sen.
Mutta
Suomessa mm. UKK:n Kremlin mieliksi kertomasta "uushistoriasta" suometuttiin ja
sitä Moskovan korttia suomalaispoliitikot käyttivät Tehtaankadullakin.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Veikko I Palvo kirjoitti:Noilla kevsos-kauppasopimuksilla ei liene ollut mainittavaa merkitystä?
Mutta kevsos-sop. olivat poliittisesti osana tasapainottamassa Kekkosen pyrkimystä saada NL:n tuki EEC-vapaakauppasopimukselle.
Taloudellinen merkitys jäi todella pieneksi, poliittinen merkitys oli sitäkin suurempi. Toki kauppaa oli. KEVSOS-sopimuksilla itse asiassa toistettiin vuoden 1961 järjestely, kun Efta-sopimuksen tasapainottamiseksi tehtiin vastaavanlainen "vapaakauppajärjestely" NL:n kanssa. Samaa toimintamallia jatkettiin vielä 1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, kun KEVSOS-sopimuksista pidettiin yhä kiinni ETA-sopimuksen tasapainottajana. Vielä vuonna 1990 eurooppalaista integraatiota perusteltiin sillä, että myös KEVSOS-maat olivat liittymässä siihen, niin kuin lopulta kävikin.

Toisaalta NL ei koskaan virallisesti vastustanut EEC-vapaakauppasopimusta (se ei vastustanut myöskään Suomen liittymistä GATTiin vuonna 1947). On itse asiassa edelleen hämärän peitossa, kuka vuonna 1972 työllä ja tuskalla neuvotellun EEc-sopimuksen pääasiassa kaatoi. Toinen puoli olivat ns. suojalait, joilla pehmennettiin kotimainen poliittinen kenttä. Viimeiset suojalait purettiin vasta sitten, kun alettiin valmistella ETA-jäsenyyttä.

Veikko I Palvo
Viestit: 1405
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

jsn kirjoitti:
Toisaalta NL ei koskaan virallisesti vastustanut EEC-vapaakauppasopimusta (se ei vastustanut myöskään Suomen liittymistä GATTiin vuonna 1947).
On itse asiassa edelleen hämärän peitossa, kuka vuonna 1972 työllä ja tuskalla neuvotellun EEc-sopimuksen pääasiassa kaatoi.
Usein EEC-sopimuksen kaatuminen 1972 on kytketty pres. Kekkosen uudelleenvalintansa ehdoksi asettamaan poikkeuslakiin ja Zavidovo-vuotoon.
Lasse Lehtinen kirjoittaa Aatosta jaloa ja alhaista mieltä aikalaiskäsityksenä olleen, että Urho Kekkonen itse vuoti Zavidovo-muistionsa julkisuuteen antamalla muistiolle niin laajan jakelun kuin antoi.
UKK:n on myös sanottu kytkeneen EEC-vapaakauppasopimuksen uudelleenvalintaansa eli poikkeuslakiin.
Rafael Paasion hallitus ainakin siirsi EEC-sopimusta ja erosi. Kalevi Sorsan hallitus jatkoi. Eduskuntaäänestyksessä laeista ja EEC-sopimuksesta Sorsa jätti SDP:n edustajille "vapaat kädet", ryhmäkuria ei poikkeuksellisesti käytetty.
Zavidovo-vuodolla
ei näytä olleen mainittavaa merkitystä EEC-sopimuksen estäjänä, ehkäpä tietovuoto osaltaan viivytti integroitumiskehitystä Länsi-Eurooppaan?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1405
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

jsn kirjoitti:
Toinen puoli olivat ns. suojalait, joilla pehmennettiin kotimainen poliittinen kenttä. Viimeiset suojalait purettiin vasta sitten, kun alettiin valmistella ETA-jäsenyyttä.
Olisikohan suojalaeilla ostettu vasemmiston kannatus EEC-vapaakauppasopimukselle?
Liimatainen
kirjoittaa 21.9.1973 http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 oman aikalaisnäkemyksensä ja -kantansa.
Suojalakejahan vaadittiin laajojen taloudellisten sääntelyvaltuuksien saamiseksi häiriötilojen varalta.
Mutta
osattiinkohan syksyllä 1973 ennakoida öljykriisin http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/e ... media=9866 aikaansaamia vaikeuksia idänkaupassa?
Loviisan
ydinreaktorit olivat kylläkin jo rakenteilla.

Veikko Palvo

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Veikko I Palvo kirjoitti:Mutta
osattiinkohan syksyllä 1973 ennakoida öljykriisin http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/e ... media=9866 aikaansaamia vaikeuksia idänkaupassa?
Neuvostoliitosta tuodun öljyn hinta kallistui luultavasti jollain aikavälillä OPEC:n nostettua hintoja, mutta emme taida vieläkään tietää mikä oli neuvostoöljyn [ja kaasun] hinta. Muista maista tuontiin tarvittiin viranomaisten lupa, jota ei myönnetty.

Clearing-kaupan luonteeseen kuului, että kallistunut öljyn tuonti oli maksettava viennillä Neuvostoliittoon eli viennin oli kasvettava, jotta clearing-tilit saatiin jollain aikavälillä tasattua.

Suomen tuonti (öljy) alkoi kuitenkin olla suurempaa kuin vienti, joten Neuvostoliitto jäi velkaa Suomelle.

Veikko I Palvo
Viestit: 1405
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Thatcherin historiallinen merkitys

Vetehinen kirjoitti:

Clearing-kaupan luonteeseen kuului, että kallistunut öljyn tuonti oli maksettava viennillä Neuvostoliittoon eli viennin oli kasvettava, jotta clearing-tilit saatiin jollain aikavälillä tasattua.
"Viimeistään syksyn 1972 Zavidovo-vuoto olikin repäistessään julkisuuteen Kekkosen ja neuvostojohdon väliset salaiset keskustelut tehnyt selväksi, että Suomen EEC-sopimuksen avaimia pidettiin Kremlin kassakaapissa," kirjoittaa Markku Kuisma ´Kylmä sota, kuuma öljy -tutkimuksessaan, wsoy 1997

Joulun alla 1973 Suomessa vallitsi paniikkitunnelma. Raaköljyä kyllä saatiin NL:sta sopimusten mukaisesti 6 miljoonaa tonnia ja lännestä oli hankittava 3 miljoonaa tonnia. Mutta öljykriisi oli ennen kaikkea hintakriisi.

"Neste tarjosi 1974 86 $:a / tonni fob, laivassa Ventspilsin rannassa, joka vastasi
10 $:a / barrell Persianlahdella - jalostamojen kannattavuuden rajoilla.
Venäläiset
vaativat 1.1974 ( Sojuznefteexport ) yli 100 $:a / tonni, viisi kertaa enemmän kuin 1972 ja yli 20 $:a enemmän kuin länsiyhtiöt ja Persianlahden maiden hinta.
Tietoa
20 $:n hintaerosta ei voitu pitää salaisena, tullitilastot ja kansainvälinen lehdistö antoivat riittävästi viitteitä. ( Raade UKK:lle 1.1974 "arabihinnoilla tulee Suomen rantaan n. 80 $:a / tonni ja neuvostoöljy 106,5 $:a / tonni." )

"Oltiinko länsisaksalaisia ja länsi-eurooppalaisia ostajia vetämässä Neuvostoliiton suurvaltapolitiikan rahoittajiksi"?
"Oliko Suomen maksettava Nesteen raakaöljyhinnan muodossa osa Moskovan asetoimituksista Irakille ja Libyalle, jotka olivat myyneet öljyään Sojuznefteexportille korkeaan 14 - 17 $/ bbl- hintaan?"
"Aivan ilmeisesti tästä oli ainakin osittain kysymys," kirj. Markku Kuisma.

UKK oli 2.1974 vierailulla Zavidovossa, NL:n raakaöljyhinta ei laskenut - oli sovittu Suomen viennin lisäämisestä kasvavan öljylaskun maksamiseksi 300 miljoonalla $:lla.
Pääministeri Sorsa
vertasi 300 miljoonan $:n summaa sotakorvauksiin.

Nikolai Podgornyi oli 10.1974 Suomessa ja UKK puhui 85 $ / tn- hinnasta. Raade ilmoitti samassa kuussa hinnan Ventpilsin rannassa laskeneen 84,48 $:iin tonnilta ja vähän myöhemmin 1 $:n / tn lisää.
Oltiin jo lähellä maailmanmarkkinahintoja.

Mutta pres. Kekkosen usein puhuttu rooli idänkaupan takuumiehenä ei riittänyt.
Neuvostoliitto
vaati Eftasta yhteydestä tutut kuviot, Suomen oli taattava NL:lle samat kauppapoliittiset edut kuin nyt EEC-maille.
Ja Suomi sai länsikumppaneiltaan luvan jatkaa tuontisäännöstelyä joidenkin tuotteiden, erityisesti idän vaihtokauppaa pyörittävän öljyn osalta.
Syksyllä 1974
allekirjoitettiin Suomen ja Neuvostoliiton kaupan runkosopimuskin kiintiöineen ja lisäksi Suomi sai luvan ostaakin NL:sta vuosittain 1½ miljoonaa tn raskasta polttoöljyä ja max. pari miljoonaa tonnia dieselöljyä.

Clearing- kauppa lienee vakiintunut n. 20 %:n tasolle?
Ja omista poliittisista lähtökohdistaan Neuvostoliitto hyväksyi Suomen laajentunutta "rakennusvientiäkin"?

Veikko Palvo

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: EEC-vapaakauppasopimus

Veikko I Palvo kirjoitti:Joulun alla 1973 Suomessa vallitsi paniikkitunnelma. Raaköljyä kyllä saatiin NL:sta sopimusten mukaisesti 6 miljoonaa tonnia ja lännestä oli hankittava 3 miljoonaa tonnia. Mutta öljykriisi oli ennen kaikkea hintakriisi.
Suomalaiset alkoivat tehdä jo 1970-luvulla kauppaa myös suoraan öljyntuottajamaiden kanssa. Projektivientiä alettiin kehittää erityisesti Saudi-Arabiaan ja tietenkin myös Irakiin. Aloitteellisia kauppasuhteiden rakentamisessa olivat nimenomaan saudit itse. (Aunesluoma, Juhana, Vapaakaupan tiellä. Suomen kauppa- ja integraatiopolitiikka maailmansodista EU-aikaan. 2011. s. 326).

Suomen kauppa poikkesi NL:n ja SEV-maiden kaupasta oleellisesti siinä, että hintana käytettiin aina maailmanmarkkinahintaa (vaikkakaan sen määrittely ei tietenkään tapahtunut markkinamekanismien mukaan). Sosialistimaiden välisessä kaupassa hinnat olivat alle maailmanmarkkinoiden. Öljyssä käytettiin 5 vuoden keskiarvohintaa, mikä aiheutti sen, että sosialistimaat saivat öljykriisin jälkeen öljyä huomattavan edullisesti. Toisaalta kun öljyn hinta 1980-luvulla tippui, niiden siitä maksama hinta jäi liian korkeaksi. Suomalaiset saivat NL:oon viemistään tavaroista oleellisesti paremman hinnan kuin SEV-maat. Suomeen öljy tuli dollarihintojen mukaisena. Tästä johtuen tosiasiassa idänkauppa oli kaukana vakaasta, vaikka se sellaisena mielellään esitettiin. Idänkauppa oli hyvin suhdanneherkkää. (Emt. s. 352-353).

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: EEC-vapaakauppasopimus

jsn kirjoitti:
Veikko I Palvo kirjoitti:Joulun alla 1973 Suomessa vallitsi paniikkitunnelma. Raaköljyä kyllä saatiin NL:sta sopimusten mukaisesti 6 miljoonaa tonnia ja lännestä oli hankittava 3 miljoonaa tonnia. Mutta öljykriisi oli ennen kaikkea hintakriisi.
Suomalaiset alkoivat tehdä jo 1970-luvulla kauppaa myös suoraan öljyntuottajamaiden kanssa. Projektivientiä alettiin kehittää erityisesti Saudi-Arabiaan ja tietenkin myös Irakiin. Aloitteellisia kauppasuhteiden rakentamisessa olivat nimenomaan saudit itse. (Aunesluoma, Juhana, Vapaakaupan tiellä. Suomen kauppa- ja integraatiopolitiikka maailmansodista EU-aikaan. 2011. s. 326).

Suomen kauppa poikkesi NL:n ja SEV-maiden kaupasta oleellisesti siinä, että hintana käytettiin aina maailmanmarkkinahintaa (vaikkakaan sen määrittely ei tietenkään tapahtunut markkinamekanismien mukaan). Sosialistimaiden välisessä kaupassa hinnat olivat alle maailmanmarkkinoiden. Öljyssä käytettiin 5 vuoden keskiarvohintaa, mikä aiheutti sen, että sosialistimaat saivat öljykriisin jälkeen öljyä huomattavan edullisesti. Toisaalta kun öljyn hinta 1980-luvulla tippui, niiden siitä maksama hinta jäi liian korkeaksi. Suomalaiset saivat NL:oon viemistään tavaroista oleellisesti paremman hinnan kuin SEV-maat. Suomeen öljy tuli dollarihintojen mukaisena. Tästä johtuen tosiasiassa idänkauppa oli kaukana vakaasta, vaikka se sellaisena mielellään esitettiin. Idänkauppa oli hyvin suhdanneherkkää. (Emt. s. 352-353).
Tuossa on mielestäni joitakin väärinkäsityksiä, jotka saattavat johtua kirjoittajan tai lähteen taloudellisten asioiden heikosta tuntemuksesta.

Mielestäni Neuvostoliiton kaupassa tavaroitten arvo mitattiin ns clearing ruplissa myös öljylle eikä dollareissa vaikka öljyn maailmanmarkkinahinnat noteerataan dollareilla markkinapaikoilla. Kaupan arvot kirjattiin ns clearing-tilille ja tarkoitus oli, että tietyllä aikavälillä kauppa on tasapainossa: vienti ja tuonti yhtä suuria arvoltaan.

Suomen ja Neuvostoliiton kaupassa ei käytetty "maailmanmarkkinahintaa". Sellaista ei edes ole jäänmurtajille eikä nailonpaidoille. Öljyn hinta toki noteerataan markkinapaikoilla, mutta myös öljyissä on laatueroja, jonka vuoksi öljyjen hinnat eroavat toisistaan ja neuvostoliittolainen öljy on heikkolaatuista sen korkean rikkipitoisuuden vuoksi.

Neuvostoliiton öljyn hinta varmaankin seurasi jollain tavalla maailmanmarkkinoiden hintakehitystä, mutta käsittääkseni Suomen maksamia hintoja ei vieläkään tiedetä. Alhainen öljyn markkinahinta varmaan laski neuvostoöljynkin hintaa eli Suomen tuonnin arvo laski, mutta viennin arvo pysyi korkeana, joka johti siihen, että Neuvostoliitto velkaantui Suomelle. Clearing-tilit eivät menneet tasan.

Jos joku sanoo, että idänkauppa oli hyvin suhdanneherkkää niin minusta häneltä puuttuu perspektiivi markkinataloudesta, jossa kauppaa käydään ilman virkamiehiä ja poliitikkoja, ei tehdä "tavaranvaihtopöytäkirjoja" eikä voi olla täysin varma siitä, että ostaja maksaa. Ilmeisesti ainoa suhdanneherkkä idänkaupassa oli öljyn hinnan kehitys ja se on vähän kun markkinataloudessa suhdanteisiin vaikuttavat monet muutkin asiat.

Suomalaiset saivat Neuvostoliittoon viemistään tavaroista paremman hinnan kuin SEV-maat. Se on luultavasti totta (jos SEV-maista edes sai samoja tuotteita kuin Suomesta), mutta Suomi sai myös paremman hinnan Neuvostokaupasta kuin länsimaista. Aika tavallista oli käyttää kertoimia 1,8-2 ja joskus jopa 2,5, jolla kerrottiin länsimaiden hinta tarjottaessa Neuvostoliittoon.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: EEC-vapaakauppasopimus

Vetehinen kirjoitti:Mielestäni Neuvostoliiton kaupassa tavaroitten arvo mitattiin ns clearing ruplissa myös öljylle eikä dollareissa vaikka öljyn maailmanmarkkinahinnat noteerataan dollareilla markkinapaikoilla. Kaupan arvot kirjattiin ns clearing-tilille ja tarkoitus oli, että tietyllä aikavälillä kauppa on tasapainossa: vienti ja tuonti yhtä suuria arvoltaan.
Ei niitä arvoja toki hatusta vedetty, vaan olihan clearing-ruplankin arvo määriteltävä, vaikka maksut SP:n tilille sillä maksettiinkin. Suomen NL-tuonnin arvon yli kaksinkertaistuminen vuonna 1974 johtui juuri öljyn maailmanmarkkinahinnan kohoamisesta. Yhtenä syynä oli myös se, että juuri vuonna 1973 clearing-ruplan määrittämisessä luovuttiin siihenastisista kiinteistä kursseista ja siirryttiin päivittäin muuttuvaan kurssiin. Se perustui NL:n valtionpankin viralliseen rupla ja dollarin kurssiin ja Suomen pankin dollarinoteeraukseen. Eli öljyn dollarihinta oli varsin helppo muuntaa clearing-rupliksi.
Vetehinen kirjoitti:Suomen ja Neuvostoliiton kaupassa ei käytetty "maailmanmarkkinahintaa". Sellaista ei edes ole jäänmurtajille eikä nailonpaidoille.
Öljylle sellainen kuitenkin oli harvinaisen helppo määrittää. Kaikki se öljy mitä Neuvostoliitto vei ulkomaille määriteltiin ensin dollareissa ja muissa kovissa valuutoissa. Mm. vuonna 1979 julkaistussa Suomen pankin tutkimuksessa todettiin öljypainotteisuuden tekevän Suomen idänkaupasta hyvin vaihtelevaa eli vähemmän häveliäällä nykykielellä epävakaata.

http://www.suomenpankki.fi/pdf/A49_1979.pdf

Ongelman aiheutti NL:n näkökulmasta tietenkin se, ettei se saanut Suomesta vastineeksi konkreettisesti dollareita. Tämän takia NL:ssa haluttiin luopua clearingista.

En näkisi öljyn mahdollisesti huonomman laadunkaan olleen ongelmana; olihan Suomella jalostuskapasiteettia, jota kelpasi kasvattaa ja myydä öljyjalosteita muualle. Tämä toi työllisyyttä ja kasvatti vientiä.
Vetehinen kirjoitti:Neuvostoliiton öljyn hinta varmaankin seurasi jollain tavalla maailmanmarkkinoiden hintakehitystä, mutta käsittääkseni Suomen maksamia hintoja ei vieläkään tiedetä. Alhainen öljyn markkinahinta varmaan laski neuvostoöljynkin hintaa eli Suomen tuonnin arvo laski, mutta viennin arvo pysyi korkeana, joka johti siihen, että Neuvostoliitto velkaantui Suomelle. Clearing-tilit eivät menneet tasan.
Niin se todellakin seurasi, joten aiempi väitteesi jostakin ei-markkina-arvoon perustuvista raakaöljyn clearing-arvoista on jokseenkin vailla perustetta. Epätasapainoa clearingissä oli tietenkin aina mukana jo sen perusolemuksen takia, sillä se ei ollut koskaan reaaliaikaista. Suomen tavaraviennin supistaminen oli yksi vaihtoehto sen korjaamiseksi, mutta se olisi ollut poliittisesti mahdoton päätös.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”