EEC-vapaakauppasopimus

[Veikko I Palvo]

Suomen ja Neuvostoliiton kaupassa ei käytetty "maailmanmarkkinahintaa". Sellaista ei edes ole jäänmurtajille eikä nailonpaidoille. Öljyn hinta toki noteerataan markkinapaikoilla, mutta myös öljyissä on laatueroja, jonka vuoksi öljyjen hinnat eroavat toisistaan ja neuvostoliittolainen öljy on heikkolaatuista sen korkean rikkipitoisuuden vuoksi.

Markku Kuisman tutkimuksessa sanotaan Raaden huomanneen 1960-luvun alussa Nesteen maksavan neuvostoöljystä enemmän kuin monet muut maat. Mutta eivätköhän tuolloisetkin hinnanerot sisälly siihen "epävakauteen." Vuoden 1961 sopimuksen hinta vuosille 1962 - 1965 oli US$ 1,535/bbl vapaasti laivassa Mustan meren rannassa ja plus
2,75 $/tonni Itämeren rannalla. ( Ventspils? ) Italian fob-hinta 1,31 - 1,22 $/bbl, L-Saksa 1,30 ja Japani 1,26 - 1,18. "Suola-alennusten" hinnoistakin 1,75$/tn kirjoitetaan, merkinnee öljyn laatua. Jalostamojen suunnittelijanakin oli USAlainen ins.tsto Lummus, joka oli 1930-luv. suunnitellut jalostamoja Neuvostoliittoonkin, joten eiköhän suolan/rikinpoistolaitteet olleet suunnitelmissa mukana.
Öljykriisi 1973
näyttää aikaansaaneen UKK:nkin apua vaatineen hintaneuvottelun.

ETLA 12.1986 http://www.etla.fi/wp-content/uploads/2012/09/B50.pdf kirj. öljyn hinnan romahdettua Suomen olleen mm. 1983 suurin ulkomainen laivojen toimittaja Neuvostoliitolle.
Suomen tuonnin sanotaan olleen pääosin $-pohjaista ja Suomen viennin NL:oon ruplapohjaista. ( 12.1986 RPL-arvo ja arvio: mm. dollarin osalta US$ 42 %:a. )
Miten ruplan arvo sitten lienee määriytynytkään?
Ruplan kurssi suhteessa Suomen markkaan ja länsivaluuttoihin.
Ja
ainakin tuolloin clearing-tilin luottoraja 300 miljoonaa ruplaa oli ylittynyt, mikä merkitsi Suomen Pankin myöntämää korotonta luottoa NL:lle. Suomalaisyritykset saivat rahansa SP:sta markoissa, vaihdettavassa valuutassa.

Koska
neuvostoöljy ostettiin vaihtamalla sitä mm. laivoihin, itäöljyn todellinen hinta paljastunee vertaamalla sitä idänviennin tuottoihin?

Esim. rakennusviennin
osalta itävienti romahti NL:n loppuaikoina ja Saksan maksamat `sotilaskylien´ rakentamiset NL:oon olivat runsaasti tappiollisia.
Ja
1980-luvun alussa tuonnista oli öljyä 75%, hiili 4%, kaasu 3,5%, sähkö 2% eli energia yht. 85%. Plus muut raaka-aineet, kokonaismäärä yli 90%:a.
Öljyn hinnan romahdettua 1986 välitysöljykauppaa lienee lisätty mahdollisuuksien mukaan ja annettu vientiluottoja -- nostamaan clearing-tilin luottorajan ylitystä?
Venäjän Suomelle maksamaa velkaa.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Mielestäni Neuvostoliiton kaupassa tavaroitten arvo mitattiin ns clearing ruplissa myös öljylle eikä dollareissa vaikka öljyn maailmanmarkkinahinnat noteerataan dollareilla markkinapaikoilla. Kaupan arvot kirjattiin ns clearing-tilille ja tarkoitus oli, että tietyllä aikavälillä kauppa on tasapainossa: vienti ja tuonti yhtä suuria arvoltaan.

Ei niitä arvoja toki hatusta vedetty, vaan olihan clearing-ruplankin arvo määriteltävä, vaikka maksut SP:n tilille sillä maksettiinkin.

Sekoitat tavaroitten arvon ja valuutan arvon toisiinsa tai jotenkin muuten sellaiseksi, ettei sitä voi ymmärtää. Tavaroilla oli tietenkin jokin clearing rupla-arvo clearing tilillä. Valuutoilla on arvo, joka mitataan toisessa valuutassa. Esimerkiksi euro vastaa tiettyä dollarimäärää.

Neuvostoliitossa oli virallinen ruplakurssi ja yksi rupla vastasi seitsemään markkaa (ainakin jossain vaiheessa). Kadulla oli toinen kurssi, jossa markalla sai noin yhden ruplan.

Eli öljyn dollarihinta oli varsin helppo muuntaa clearing-rupliksi.

Se voitiin toki tehdä, mutta kauppaa EI käyty dollareissa vaan clearing ruplalla.

Se oli tietenkin neuvottelukysymys kuinka paljon clearing ruplissa Suomi maksoi ja Neuvostoliitto sai Neuvostoliiton myymästä öljystä.

En ole koskaan lukenut hinnoista, joita Suomi maksoi. Ehkä joskus joku tutkii ja saa ne selville.

Suomen ja Neuvostoliiton kaupassa ei käytetty "maailmanmarkkinahintaa". Sellaista ei edes ole jäänmurtajille eikä nailonpaidoille.

Öljylle sellainen kuitenkin oli harvinaisen helppo määrittää. Kaikki se öljy mitä Neuvostoliitto vei ulkomaille määriteltiin ensin dollareissa ja muissa kovissa valuutoissa.[/quote]

Totta kai molemmat osapuolet olivat tietoisia siitä paljonko öljy maksoi maailman markkinoilla. Hinnat ovat julkisia ja markkinaehtoisia kysynnän ja tarjonnan mukaan määräytyviä.

Kirjoitat että öljyn maailmanmarkkinahinta on harvinaisen helppo määrittää. Ei sitä määritetä. Hinta muodostuu markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaisesti (pääasiassa).

Mm. vuonna 1979 julkaistussa Suomen pankin tutkimuksessa todettiin öljypainotteisuuden tekevän Suomen idänkaupasta hyvin vaihtelevaa eli vähemmän häveliäällä nykykielellä epävakaata.

Öljyn hinnan epävakaus olisi tietenkin ollut myös siinä tilanteessa, että Suomen öljy olisi ostettu dollareilla maailman markkinoilta. Varsinkin jos se olisi ostettu spot-markkinoilta.

http://www.suomenpankki.fi/pdf/A49_1979.pdf

Ongelman aiheutti NL:n näkökulmasta tietenkin se, ettei se saanut Suomesta vastineeksi konkreettisesti dollareita. Tämän takia NL:ssa haluttiin luopua clearingista.

Neuvostoliiton talousuudistukset tekivät clearingin jatkamisen mahdottomaksi. Nimittäin valtion osto-organisaatio ei voinut sopia yritysten puolesta ostettavia ja myytäviä tuotteita, niiden hintoja ja määriä. Valtionyritysten keskitetty ohjaus kävi mahdottomaksi.

En näkisi öljyn mahdollisesti huonomman laadunkaan olleen ongelmana; olihan Suomella jalostuskapasiteettia, jota kelpasi kasvattaa ja myydä öljyjalosteita muualle. Tämä toi työllisyyttä ja kasvatti vientiä.

Heikkolaatuisesta öljystä luonnollisesti maksetaan alhaisempi hinta kuin hyvälaatuisesta. Laatu liittyy hintaan. Tästä oli kysymys.

Puhutaan jalostusmarginaalista, jonka öljyn jalostaja saa palkkioksi jalostustyöstä.

Niin se todellakin seurasi, joten aiempi väitteesi jostakin ei-markkina-arvoon perustuvista raakaöljyn clearing-arvoista on jokseenkin vailla perustetta

Eivät ne perustuneet markkinahintoihin.

Voit katsoa esimerkiksi tästä http://www.bloomberg.com/energy/ paljonko Brent-laadun hinta on ollut tänään öljymarkkinoilla.

Ilmeisesti et ymmärrä markkinoilla määräytyvän hinnan ja kahden keskisellä sopimuksella määräytyvän hinnan eroa. Clearing-kaupassa hinnat sovittiin ja mielestäni emme tiedä - ainakaan minä en tiedä - paljonko Suomi oikeasti maksoi öljystä.

Epätasapainoa clearingissä oli tietenkin aina mukana jo sen perusolemuksen takia, sillä se ei ollut koskaan reaaliaikaista. Suomen tavaraviennin supistaminen oli yksi vaihtoehto sen korjaamiseksi, mutta se olisi ollut poliittisesti mahdoton päätös.

Clearingin tavoite oli tasata tilit tietyssä aikavälissä (olisiko ollut viisi vuotta, voi olla lyhyempikin) eikä sellaista kutsuta reaaliaikaiseksi.

Tavaraviennin supistaminen olisi tietenkin tasannut clearing-tiliä, mutta sehän olisi ollut melko typerää puuhaa ainakin niin kauan kuin Suomi uskoi, että Neuvostoliitto maksaa syntyneen velan. Venäjä sitten lopulta maksoi.

[Vetehinen]

Jalostamojen suunnittelijanakin oli USAlainen ins.tsto Lummus, joka oli 1930-luv. suunnitellut jalostamoja Neuvostoliittoonkin, joten eiköhän suolan/rikinpoistolaitteet olleet suunnitelmissa mukana.

Rikinpoisto tuli muistaakseni akuutiksi asiaksi vasta happosateiden aiheuttamien kohujen seurauksena.

Ruplan kurssi suhteessa Suomen markkaan ja länsivaluuttoihin.
... Suomalaisyritykset saivat rahansa SP:sta markoissa, vaihdettavassa valuutassa.

Ruplan virallinen kurssi (oli toinenkin epävirallinen katukurssi) määräytyi hallinnollisella päätöksellä ja myös Suomen markan arvo oli hallinnollinen päätös. Joku saattaa muistaa vahvan markan politiikan, jota Suomen Pankin pääjohtaja Kullberg erityisesti ajoi ja, joka johti valuuttapakoon ja lopulta devalvaatioon ja markan kelluttamiseen. Kelluvan markan arvo suhteessa muihin valuuttoihin määräytyi kysynnän ja tarjonnan perusteella (muutkin asiat vaikuttavat valuuttoihin, mutta noin periaatteessa kyse on markkinamekanismista).

Suomen markka oli vaihdettava valuutta, mutta ei vapaasi vaihdettava valuutta.

[Veikko I Palvo]

Epätasapainoa clearingissä oli tietenkin aina mukana jo sen perusolemuksen takia, sillä se ei ollut koskaan reaaliaikaista. Suomen tavaraviennin supistaminen oli yksi vaihtoehto sen korjaamiseksi, mutta se olisi ollut poliittisesti mahdoton päätös.

Clearingin tavoite oli tasata tilit tietyssä aikavälissä (olisiko ollut viisi vuotta, voi olla lyhyempikin) eikä sellaista kutsuta reaaliaikaiseksi.

Tavaraviennin supistaminen olisi tietenkin tasannut clearing-tiliä, mutta sehän olisi ollut melko typerää puuhaa ainakin niin kauan kuin Suomi uskoi, että Neuvostoliitto maksaa syntyneen velan. Venäjä sitten lopulta maksoi.

Millainen ja kuinka suuri oli idänkaupan merkitys, yya-aikanahan clearing-tilinen tavaranvaihto oli jatkuvasti esillä ja se esitettiin Suomen talouden elinehdoksikin?

Jaakko Kianderin http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j27-5.pdf mukaan laman syynä ei ollut usein esitetty neuvostokaupan menetys.
"Idänkaupasta aiheutunut vientishokki oli välittömiltä vaikutuksiltaan vähäinen -
vain noin 2 %:a BKT:stä - ja lisäksi ohimenevä."
Ja
suomalaiset tuotteet kävivät kaupaksi lännessäkin ja vienti veti Efta- ja EEC-sopimustenkin seurauksena.



lisäys 21.6.-13 Vetehiselle: Minulla oli epämääräinen käsitys raakaöljylaatujen eroista.
Venäläinen näyttää olevan keskiraskasta ja runsasrikkistä http://www.nesteoil.fi/default.asp?path ... ,6691,6699 ja Pohjanmeren öljy kevyttä ja vähärikkistä.
Siperiasta kirjoitetaan pumpattavan "hyvälaatuista" Persianlahden öljyyn verrattavaa raakaöljyä. Rikkipitoisuus vaikuttanee raakaöljyn hintaan.
Markku Kuisma
kirjoittaa öljyn suolapitoisuudesta. Suolat on näköjään poistettava ensimmäiseksi jalostusprosessissa. ( kalsium, natrium, magnesiumklorideja ... ) Muutoin esim. syntyvä rikkihappo olisi syövyttämässä jalostamon putkistojakin?
Kai raakaöljyssä on epäpuhtautena vettäkin?
Suolapitoisuuskin vaikuttaa näköjään hintaan.

Yhteenvetona näyttäisi olevan, ettei venäläinen raakaöljy ole huonolaatuista.
Red oil ja huono laatu lienevät olleet poliittisia nimityksiä neuvostoöljyn länsimarkkinoille tulon aikoihin 1950-luvulla?
Britanniakin taisi kieltää `punaisen öljyn´ tuonnin kokonaan?

Veikko Palvo

[jsn]

Kirjoitat että öljyn maailmanmarkkinahinta on harvinaisen helppo määrittää. Ei sitä määritetä. Hinta muodostuu markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaisesti (pääasiassa).

Tarkoitin, että se oli helppo määrittää Suomen ja NL:n clearing-kaupassa, en tietenkään koko itse maailmanmarkkinahinnan muodostumista. Jälkimmäinen lienee itsestäänselvyys.

Sekoitat tavaroitten arvon ja valuutan arvon toisiinsa tai jotenkin muuten sellaiseksi, ettei sitä voi ymmärtää. Tavaroilla oli tietenkin jokin clearing rupla-arvo clearing tilillä. Valuutoilla on arvo, joka mitataan toisessa valuutassa. Esimerkiksi euro vastaa tiettyä dollarimäärää.

Neuvostoliitossa oli virallinen ruplakurssi ja yksi rupla vastasi seitsemään markkaa (ainakin jossain vaiheessa). Kadulla oli toinen kurssi, jossa markalla sai noin yhden ruplan.

Katukurssia on turha sotkea tähän. Tiedetään Neuvostoliitossa olleen useita markkinamekanismeja ja laaja harmaa talous omine markkinapaikkoineen. Ellet sitten tarkoita, että öljystä maksettiin tavaranvaihtoasiakirjojen ja clearing-tilien ulkopuolella myös muuta. Näin toki saattoi olla.

Clearing-rupla oli laskennallinen tilivaluutta, eikä se todellakaan ollut vaihdettava valuutta. Muodollisesti sellainen rahayksikkö oli olemassa vain paperilla. Totta on sekin, että Suomen markan arvo oli clearing-ajan loppuvuosia lukuun ottamatta tiukasti säännelty, eikä sekään siis ollut täysin vapaasti vaihdettava valuutta. Suomen vientitavaroita ei maksettu markoissa vaan ulkomaanvaluutassa. Myöskään Neuvostoliittoon vievät suomalaisyritykset eivät saaneet maksuaan ruplissa.

Silti clearing oli markkinataloutta yhtä kaikki, ei mitään hyväntekeväisyyttä. Tuontiöljyn hinnannousu voidaan todeta helposti tilastoista. Cif-arvon (cost, insurances, freight) mukaiset, Tullihallituksen tavarailmoituksista vuosittain laskemat tavarakaupan tuontitilastot osoittavat tuonnin Neuvostoliitosta arvon kasvaneen vuosina 1973-74 yli kaksinkertaiseksi. Valtaosa tästä tuonnista oli öljyä. Öljyn tuonnin määrä ei käsittääkseni tuplaantunut. Ainoa selitys nousulle voi siis olla vain ruplissa lasketun hinnan muutos. Se taas johtui öljyntuottajamaiden huimista hinnankorotuksista, joita Neuvostoliitto seuraili ja minkä Suomi luonnollisesti hyväksyi. Hinnannousun kiistäminen on jokseenkin älytöntä.

[Vetehinen]

Silti clearing oli markkinataloutta yhtä kaikki, ei mitään hyväntekeväisyyttä.

Clearing-kauppa ei ollut markkinataloutta minun mielestäni enkä tiedä ketään, jonka mielestä se olisi ollut markkinataloutta (sinun lisäksesi).

Idänkaupan clearing-mekanismi ei ole mahdollinen markkinataloudessa vaan sen edellytys oli suunnitelmatalous, jota Neuvostoliitto harjoitti. Keskusvalta päätti hinnoista ja tuotantomääristä asiakkaiden ja tavaran valmistajien puolesta, joka johti siihen, että saippua saattoi loppua, mutta Ladan kaasuttimia oli enemmän kuin tarvittiin.

[Vetehinen]

Millainen ja kuinka suuri oli idänkaupan merkitys, yya-aikanahan clearing-tilinen tavaranvaihto oli jatkuvasti esillä ja se esitettiin Suomen talouden elinehdoksikin?

Olihan sillä iso merkitys kun ulkomaankaupasta noin 20 % oli idänkauppaa.

Ja
suomalaiset tuotteet kävivät kaupaksi lännessäkin ja vienti veti Efta- ja EEC-sopimustenkin seurauksena.

Eivät kaikki tuotteet menneet kaupaksi länteen. Käsittääkseni vaateteollisuus lähes loppui Suomesta idänkaupan romahtaessa, koska suomalainen vaateteollisuus ei ollut kilpailukykyinen.

Markan devalvoituminen oli käsittääkseni merkittävä asia kilpailukyvyn nostamisen kannalta länsimarkkinoilla.

Markku Kuisma
kirjoittaa öljyn suolapitoisuudesta. Suolat on näköjään poistettava ensimmäiseksi jalostusprosessissa. ( kalsium, natrium, magnesiumklorideja ... ) Muutoin esim. syntyvä rikkihappo olisi syövyttämässä jalostamon putkistojakin?

Suolojen kloridi aiheuttaa korroosiota jalostamoilla, mutta tietenkin myös aiheuttaisi öljytuotteen ostajien laitteistoissa korroosiota. Auton moottorin korroosiota aiheuttavaa bensaa tuskin moni haluaisi ostaa edes.

Yhteenvetona näyttäisi olevan, ettei venäläinen raakaöljy ole huonolaatuista.
Red oil ja huono laatu lienevät olleet poliittisia nimityksiä neuvostoöljyn länsimarkkinoille tulon aikoihin 1950-luvulla?

Huono laatu on suhteessa johonkin toiseen parempaan laatuun. Venäläisessä öljyssä on paljon rikkiä, joka on poistettava jalostuksessa ja poistaminen aiheuttaa kustannuksia. Huonosta laadusta (paljon rikkiä) tehdään öljytuotteita suuremmilla kustannuksilla kuin hyvälaatuisesta (vähän rikkiä) sisältävästä öljystä, joten huonolaatuisesta ei voi maksaa yhtä kovaa hintaa kuin hyvälaatuisesta.

[jsn]

Clearing-kauppa ei ollut markkinataloutta minun mielestäni enkä tiedä ketään, jonka mielestä se olisi ollut markkinataloutta (sinun lisäksesi).

Ehkä sinulla on jokin ideologinen ihannekäsitys markkinataloudesta. Se on kuitenkin anakronistinen. Suomikin kävi ennen 1950-lukua clearing-kauppaa monien markkinatalousmaiden kanssa. Järjestelmä ei missään nimessä edellytä sosialistista talousjärjestelmää.

[Vetehinen]

Clearing-kauppa ei ollut markkinataloutta minun mielestäni enkä tiedä ketään, jonka mielestä se olisi ollut markkinataloutta (sinun lisäksesi).

Ehkä sinulla on jokin ideologinen ihannekäsitys markkinataloudesta. Se on kuitenkin anakronistinen. Suomikin kävi ennen 1950-lukua clearing-kauppaa monien markkinatalousmaiden kanssa. Järjestelmä ei missään nimessä edellytä sosialistista talousjärjestelmää.

En kirjoittanut, että clearing edellyttää sosialistisen järjestelmän. Ei se edellytä. Eihän Suomessa ollut sosialistinen järjestelmä vaikka Suomi harjoitti clearing-kauppaa Neuvostoliiton kanssa.

Clearing tarkoittaa selvittelyä ja selvittelytilejä on olemassa markkinatalouksissakin.

Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan kutsuminen markkinataloudeksi osoittaa kirjoittajan aika täydellistä tietämättömyyttä.

[Veikko I Palvo]

Huono laatu on suhteessa johonkin toiseen parempaan laatuun. Venäläisessä öljyssä on paljon rikkiä, joka on poistettava jalostuksessa ja poistaminen aiheuttaa kustannuksia. Huonosta laadusta (paljon rikkiä) tehdään öljytuotteita suuremmilla kustannuksilla kuin hyvälaatuisesta (vähän rikkiä) sisältävästä öljystä, joten huonolaatuisesta ei voi maksaa yhtä kovaa hintaa kuin hyvälaatuisesta.

Noinhan se on Neste Oy:nkin mukaan, runsasrikkinen raakaöljy on halvempaa. Mutta kaupaksi se on mennyt Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen syntyaikoihinkin suurimpien ostajamaiden ollessa Japani, Ranska, Italia ja Länsi-Saksa.
Ja
länsivaluuttaa NL on tarvinnutkin ostaessaan viljaa USAsta, Australiasta ja Kanadasta.
USA
myi NL:lle 1970-luvun alkupuolellakin myös öljy- ja kaasulinjalaitteita, koneita kaivosteollisuuteen, öljynjalostamojen laitteita. Lieneekö kyse ollut lännen raaka-ainehuoltoakin edistävästä myynnistä vai varaosatoimituksista?

Neuvostoliiton - USAn Two Way- kaupassa NL:lla oli jatkuva kauppavaje.
Ja
Suomi-NL clearing-tilisestä kaupasta NL ei saanut kipeästi tarvitsemiaan dollareita, vaikka Suomeen tuotava raakaöljy hinnoiteltiinkin dollareissa.
Ja
$:n kurssivaihtelut lienevät nekin vaikuttaneet NL:n länsikaupassa.
Eikä
NL saanut Suomen kautta CoComin vientikiellossa ollutta ase- ja korkeateknologiaakaan. Joissakin jäänsärkijöiden laitteissa lienee törmätty CoComin vientikieltoon. Ja kuuluisin lienee ollut NL:oon vietyjen MIR-1 ja 2 -sukelluspallojen kohtelu 1980-luvulla, länsi esitti sellaisten viennin vaikeuttavan jatkuessaan Suomen länsivientiä.
NL
lienee harjoittanut lähinnä ideologiavientiä, kaupankäynti sinänsä ei kiinnostanut?
Öljyllä NL:n oli kuitenkin hankittava mm. viljaa lännestä ja clearing-kaupassa Suomenkin kanssa laivojen ohella myös elintarvikkeita.

Veikko Palvo

[jsn]

Clearing-kauppa ei ollut markkinataloutta minun mielestäni enkä tiedä ketään, jonka mielestä se olisi ollut markkinataloutta (sinun lisäksesi).

En kirjoittanut, että clearing edellyttää sosialistisen järjestelmän. Ei se edellytä. Eihän Suomessa ollut sosialistinen järjestelmä vaikka Suomi harjoitti clearing-kauppaa Neuvostoliiton kanssa.

Clearing tarkoittaa selvittelyä ja selvittelytilejä on olemassa markkinatalouksissakin.

Ensin toteat ettei clearingkauppa voinut olla markkinataloutta ja sitten kohta sanot niin olevan. Ehkä sinun kannattaisi pohtia mikä lopulta oli sosialistisen kansantalouden ja markkinatalouden välinen ero. Ulkomaankaupan kannalta ero sosialistisen ja 1940-luvun mallisen tiukasti säännellyn kapitalistisen välillä ei ole erityisen olennainen.

[Vetehinen]

Clearing-kauppa ei ollut markkinataloutta minun mielestäni enkä tiedä ketään, jonka mielestä se olisi ollut markkinataloutta (sinun lisäksesi).

En kirjoittanut, että clearing edellyttää sosialistisen järjestelmän. Ei se edellytä. Eihän Suomessa ollut sosialistinen järjestelmä vaikka Suomi harjoitti clearing-kauppaa Neuvostoliiton kanssa.

Clearing tarkoittaa selvittelyä ja selvittelytilejä on olemassa markkinatalouksissakin.

Ensin toteat ettei clearingkauppa voinut olla markkinataloutta ja sitten kohta sanot niin olevan. Ehkä sinun kannattaisi pohtia mikä lopulta oli sosialistisen kansantalouden ja markkinatalouden välinen ero. Ulkomaankaupan kannalta ero sosialistisen ja 1940-luvun mallisen tiukasti säännellyn kapitalistisen välillä ei ole erityisen olennainen.

Tunnet ilmeisesti asiaa niin heikosti, että sekoitat termejä ja niiden merkityksiä.

Clearing-kaupan nimitys tulee selvittelytilistä ja selvittelytilejä on markkinataloudessakin, mutta jonkun markkinatalouden ominaisuuden esiintyminen Nevostoliiton kanssa käydyssä kaupassa ei mielestäni tee neuvostokaupasta automaattisesti markkinataloutta. Clearing-kauppa (merkityksessä idänkauppa, neuvostokauppa) perustui Neuvostoliiton suunnitelmatalouteen ja kun suunnitelmataloutta alettiin vapauttaa, eivät Neuvostoliiton virkamiehet ja poliitikot voineet enää päättää minkä värisiä nailonpaitoja neuvostoihmisille on oltava tarjolla.

Neuvostoliiton siirtyessä suunnitelmataloudesta lähemmäs markkinataloutta tuli mahdottomaksi harjoittaa clearing-kauppaa. Suunnitelmatalouden oleellinen ominaisuus oli virkamiesten ja poliitikkojen laatimat suunnitelmat tuotannon määristä ja hinnoista. Markkinataloudessa tuotannon määrä ja hinnat riippuvat kysynnästä eikä hallinnollisista päätöksistä. Vapaan kaupan rajoittaminen ei ole vain sosialististen maiden ominaisuus vaan sitä esiintyy muissakin yhteiskuntajärjestelmissä, joissa saatetaan rajoittaa osallistumista markkinoille mm lupamenettelyillä ja muilla keinoilla ja usein taustalla on jonkun tahon suosiminen muiden kustannuksella. Usein ne muut ovat kuluttajia. EU:n yksi oleellinen pyrkimys oli juuri kaupan rajoitteiden vähentäminen ja vapaiden sisämarkkinoiden luominen.

[jsn]

Vapaan kaupan rajoittaminen ei ole vain sosialististen maiden ominaisuus vaan sitä esiintyy muissakin yhteiskuntajärjestelmissä, joissa saatetaan rajoittaa osallistumista markkinoille mm lupamenettelyillä ja muilla keinoilla ja usein taustalla on jonkun tahon suosiminen muiden kustannuksella.

Näin on. Miten oleellisesti tämä sitten mielestäsi eroaa suunnitelmatalouden ulkomaankaupan menettelyistä? Omistussuhteet eivät ole erityisen relevantti seikka, sillä onhan meilläkin ennen 90-lukua ollut runsaasti valtion omistamia yhtiöitä, jotka kävivät ulkomaankauppaa. Muutamia vieläkin.

[Vetehinen]

Vapaan kaupan rajoittaminen ei ole vain sosialististen maiden ominaisuus vaan sitä esiintyy muissakin yhteiskuntajärjestelmissä, joissa saatetaan rajoittaa osallistumista markkinoille mm lupamenettelyillä ja muilla keinoilla ja usein taustalla on jonkun tahon suosiminen muiden kustannuksella.

Näin on. Miten oleellisesti tämä sitten mielestäsi eroaa suunnitelmatalouden ulkomaankaupan menettelyistä? Omistussuhteet eivät ole erityisen relevantti seikka, sillä onhan meilläkin ennen 90-lukua ollut runsaasti valtion omistamia yhtiöitä, jotka kävivät ulkomaankauppaa. Muutamia vieläkin.

Monessa "markkinatalousmaassa" kaupan esteet usein rajoittuvat tiettyihin tuotteisiin tai toimialoihin ja suunnitelmatalouksissa pyrittiin suunnittelemaan aika kattavasti poliittisilla päätöksillä.

Neuvostoöljyllä oli monopoli, koska vain Neste ja Teboil (Neuvostoliiton omistama yritys) saivat tuoda öljytuotteita Suomeen. Maailman markkinoille Neste saattoi kuitenkin osallistua vaikka se Suomessa ei toiminutkaan vapailla markkinoilla vaan suojatuilla. Käytännössä se keräsi isot voitot suomalaisilta ja osti voitoilla ulkomaalaisia muovitehtaita ja joutui lopulta ongelmiin niiden kanssa.

Suomalaisten osakeyhtiöiden osakkeiden eli omistusosuuksien myyminen ulkomaalaisille oli rajoitettua ja luvanvaraista vielä 1990-luvulla.

[Veikko I Palvo]

Suolojen kloridi aiheuttaa korroosiota jalostamoilla, mutta tietenkin myös aiheuttaisi öljytuotteen ostajien laitteistoissa korroosiota. Auton moottorin korroosiota aiheuttavaa bensaa tuskin moni haluaisi ostaa edes.

Ensimmäisen jalostusasteen ns. teollisuusbensiinistä Nesteellä oli ylijäämää ainakin 1960-luvun lopulla, kaikkea ei markkinoiden puutteessa kannattanut jatkojalostaa.
Teollisuusbensiinistä
alettiinkin 1970-luvun alusta valmistaa Sköldvikin Pekema Oy:ssä petrokemiallisia tuotteita. Eteeniyksikön teknologia ja tuoteteknologia olivat läntistä alkuperää.
Kilpilahden
jalostamoalueelle rakennettu höyryvoimalaitos poltti raskasta polttoöljyä ja sähköntuotannon ohella höyryllä "keitettiin" sitä teollisuusbensiiniä.
Ja
saatiinn mm. polyvinyylikloridia ( PVC ), polystyreeniä ( nk. Styrox ) jne.
Clearing-tavaranvaihdon loputtua Nesteen ja Statoilin muoviyksiköt yhdistyivät ja nykyinen omistaja lienee Punaisen meren rannalla?

Veikko Palvo