EEC-vapaakauppasopimus

[Veikko I Palvo]

Useinkin kirjoitellaan USAn öljyjättien olevan "kolmannen maailman" öljyä niinsanotusti saalistamassa.
Mutta business oli bisnestä Kylmän sodankin aikana Neuvostoliiton antaessa apua
kolmannen maailman maille niiden öljyn- ja kaasuntuotannon http://www.foia.cia.gov/sites/default/f ... 309584.pdf rakentamiseksi. Tietystikin apu oli maksettava korkoineen takaisin mm. Irakista, Syyriasta, Intiasta, Libyasta jne.
Afganistanin pohjoisosan maakaasukin pumpattiin 1970-luvun alkupuolelta alkaen Neuvostoliittoon kahta putkilinjaa pitkin.
Neuvostoteknologia oli tarvittavalla tasolla.
Ja
samaa teknologiaa tarjottiin idänkaupan merkeissä Suomellekin.

Mutta Naantalin ja Sköldvikin jalostamot suunniteltiin ja rakennettiin länsiteknologialla.

Ja olihan Nesteellä tankkialuslaivastokin, mm. Länsi-Saksassa rakennetut 100 000 tonnin Enskeri ja Tiiskeri 1970 mahtuivat vielä Tanskan salmista läpikin.
Mutta 1979 hankitut 250 000 tonnin Jaarli, Jatuli ja Jurmo eivät enää Itämeren Ventspilsiin tai Mustan meren satamiin olisi päässeetkään.
Jättitankkereiden
hankinnassa on nähtävästi ollut kyse neuvostoöljyn hinnoittelustakin?
Viesti Sojuznefteexportille: saamme öljyä muualtakin. Oli pakkokin, neuvostoöljyn toimituksissa oli katkoksia. Markku Kuisma kirj. Kylmä sota, kuuma öljy´ssä

"Venäläiset puhuivat vielä Naantalin jalostamon 1957 käynnistyessä siitä, kuinka ´Suomen tulisi ostaa´koko öljyntarpeensa Neuvostoliitosta, 1960-luvun puolivälissä sävellaji oli täysin toinen. Nyt tehtiin selväksi, että ´Suomi on 'saanut' oikeuden ostaa raakaöljyä NL:sta."
"Kesällä 1957 esiintyi toimituskatkoksia, syytä ei tiedetty....ainakin ajallisesti ne liittyivät venäläisten esittämiin jalostussopimusvaatimuksiin ja Suezin kriisiin."
"Prahan kevään ja
Tsekkoslovakian miehityksen vuonna neuvostotoimitusten myöhästymiset synnyttivät kriisiä lähentyvän tilanteen."
"Venäläiset
käyttivät Nestettä brittimarkkinoille tunkeutumisessaan.....pesivät punaöljynsä Suomen jalostamolla, josta se toimitettiin NL:n englantilaiselle markkinointiyhtiö Nafta Oy:lle ( GB ).
Kysymyksessä eivät olleet suuret erät, esim. 1968 Sojuznefteexportille jalostettiin Nafta (GB):lle toimitettavaksi 125 000 tonnia."
"Mutta
määrät olivat lähellä Suomen täysin EFTA-alueelle suuntautunutta öljyjalosteiden vientiä."
"Sen
luonne paljasti puolestaan todeksi kaksi läntistä epäilyä": 1. Moskova hyödyntäisi läntisiin tulli- ja kauppaliittoihin mukaan tullutta Suomea bulvaanina omien etujensa edistämiseen ja
2. Suomen oli taivuttava itäöljyn saannin turvatakseen myös vähemmän miellyttäviin kompromisseihin."

Presidentti UKK ajoi voimakkaasti clearing-kaupan kasvua pitäen idänkauppaa ilmeisesti turvallisuuspoliittisenakin kysymyksenä selvitellen neuvostoöljyn ( noin 90% NL:n vaihtokauppatuotteesta ) toimitusvaikeuksia ja kävi öljyn hintaneuvotteluitakin korkealla poliittisella tasolla Moskovassa.

Raakaöljyä oli saatava ei-NL- maistakin Nesteen kannalta katsottuna.
OPECin
Ahmed Zaki Jamanikin teki Saudi-Arabian puolesta Suomen kanssa sopimuksenkin, tavattuaan pres. Kekkosen Kultarannassa, saudiöljystä selvittyään Carlosin ja Baader-Meinhof- ryhmän kynsistä.

Raade suunnitteli 1970-luvun alussa kolmannen jalostamon rakentamista Tvärminneen ja keväällä 1973 Kekkonen ehdotti Kosyginille raakaöljyputken rakentamista. M.Kuisma kirj. Sköldvikin jalostamoa laajennetun USAlaisin ja ranskalaisin 130 miljoonan $: luotoinkin Tvärminnen sijaan ja Kekkosen pyytämän NL:n lisäöljytoimituksen olleen samaa suuruusluokkaa kuin NL:n Länsi-Saksalle myymä koko raakaöljymäärä. Öljyputkikaan ei toteutunut, maakaasutoimituksista lienee sovittu jo aiemmin?

"Neuvostoliitto ei pystynyt toimittamaan öljyä, ainakaan Moskova ei katsonut voittavansa Suomen suunnalla kaupallisia tai poliittisia etuja."
siv. 484.: "Suomi vaihtoi jo itäöljyä
laivoihin, koneisiin ja muuhun läntiseen teknologiaan."

Clearing-tavaranvaihdon jarruttajana näyttäisi olleen Moskova?
NL ei halunnut toimittaa Suomelle lisäöljyä, Kosygin oli tosin 1972 tarjonnut Zavidovossa ostettavaksi öljyä Libyan kansallistamilta ent. British Petroleumin öljykentiltä NL:n välityksellä.
Mitenkähän
Suomi saattoi vaihtaa suurin piirtein maailmanmarkkinahintaan hinnoiteltua itäöljyä
läntisiin tuotteisiin? Ainakaan muulloin kuin öljykriisien aikana.
Ja
jalostamolaajennusten jälkeen Suomen oli ilmeisesti pakkokin ostaa öljyä lännestä?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Millainen ja kuinka suuri oli idänkaupan merkitys, yya-aikanahan clearing-tilinen tavaranvaihto oli jatkuvasti esillä ja se esitettiin Suomen talouden elinehdoksikin?

Olihan sillä iso merkitys kun ulkomaankaupasta noin 20 % oli idänkauppaa.

Kyllähän bilateraalikauppa Neuvostoliiton kanssa hallitsi öljykriisien hinnannousun seurauksena merkittävää osaa Suomen taloudesta ennen säännöstelytalouden loppumista 1980-luvun puolen välin aikoihin Suomen Pankin valvonnassa. Suomen poliittiset ja talouspoliittiset päättäjät yrittivät jatkuvasti idänkauppaa lisätäkin, Neuvostoliiton puolella näytettäisiin tavaranvaihtoa jo jarrutellunkin?

Tuovi Allén ja Matti Karhu toim., Pennejä taivaasta?, Edita 2003 kirj. mm. tammikuussa 1982 tullitilaston mukaan Suomen viennistä 24,4%:a menneen Neuvostoliittoon ja sieltä tulleen 23,5%:a tuonnista. Ja Suomen suurin yritys liikevaihdolla mitaten oli valtion öljy-yhtiö Neste vuodesta 1974 vuoteen 1980.
Sitran
talouspoliittisen johtajakoulutuksen kursseillakin 1977 - 2005 idänkauppa näyttää olleen itsestäänselvyyttä päättymiseensä saakka. Tänä vuonna Sitra näyttää aloittaneen koulutuksensa uudelleen Kestävän talouspolitiikan johtajakursseina.

Mutta olisikohan Suomen länsikaupalla ollut jatkuvuutta jo 14.12.1923 ´Suomen ja Suurbritannian ja Irlannin Yhdistyneen Kuningashuoneen´välillä solmitusta kauppa- ja merenkulkusopimuksesta alkaen. Tuokin kauppasopimus Pariisin 1947 rauhan jälkeen
säädettiin uudelleen voimaan Englannin, Neuvostoliiton ja Kanadan ilmoitettua, mitkä kaupalliset sopimukset maat haluavat pitää tai saattaa uudelleen voimaan.
Tämän
http://trove.nla.gov.au/ndp/del/article/61709401 The Townsville Daily Bulletinin uutisen mukaan Suomi-Britannia -kauppasopimus 1933 ei määräaikaisena sisältynyt 1948 jatkettuihin kauppasopimuksiin, joita jatkettiin ja solmittiin uusia 1920- ja 1930-luvuilla.
FinnEfta- ja EEC-vapaakauppasopimuksetkin Suomi näyttäisi tehneen Englannin vanavedessä?
Ja Englantihan oli ´Hiili- ja Teräsyhteisön´ ulkopuolella ennen vuotta 1973.

Veikko Palvo

[jsn]

Kahdenväliset kauppasopimukset olivat normaali ulkomaankaupan muoto koko maailmassa 1940-luvulle asti. Niihin sisältyi aina maksusopimuksia eli maksujärjestelyt eivät suinkaan olleet vapaita valtiollisesta kontrollista. Valtiot toimivat ulkomaankaupan välikäsinä. Mm. Britanniassa suomalaisten (tai muidenkin) puutuotteiden tuonti oli tiukasti keskitetty viranomaiskäsiin. Ei siis kovin isoa eroa idän ja lännen välillä.

Marshall-suunnitelman jälkeinen Euroopan maksuliitto muutti asioita hieman 1950. Vapaasti vaihdettaviin valuuttoihin siirryttiin Länsi-Euroopassa kuitenkin vasta 1958. Kaikissa länsimaissa oli vuosina 1944-56 tuontikiintiöitä, valuuttarajoituksia tai muuta sääntelyä. Virkamiehet neuvottelivat hinnoista, eivät suinkaan yritykset.
Mm. Britannian ulkomaankaupan koostumuksen määrittivät virkamiehet, jotka seurasivat kaupan kehitystä ja neuvottelivat tarvittavista muutoksista. Pyrkimyksenä oli tuonnin ja viennin tasapaino. Kahdenväliset maksusopimukset perustuivat selvitystileihin. Osa kaupasta oli toki vaihdettavissa valuutoissa. Myös NL-Suomi-kaupassa oli tällaista kauppaa.

Euroopassa tuontia haluttiin jälleenrakentamisen vuoksi rajoittaa ja edistää vientiä. Tähän perustuivat kaikkialla laajat valtiolliset teollistamisohjelmat ja toimialojen kansallistamiset mm. juuri Iso-Britanniassa (energia, liikenne).
Maksujärjestelyistä neuvoteltiin valtioiden eikä yritysten välillä, samoin hinnoista.

Uusi valuuttajärjestelmä oli Bretton Woods, jossa valuuttakurssit sovittiin sidottavaksi dollariin. Tätä ennen dollari ei ollut vielä maailman ehdoton ulkomaankaupan ykkösvaluutta. Iso-Britannian kanssa käytävä kauppa nojautui puntaan, jota se käytti siirtomaidensa ja Kansainyhteisön sisäisessä kaupassa. USA pyrki taivuttelemaan sen siirtymään ulkosuhteissaan dollarin käyttöön. Siirtomaiden itsenäistyminen pakotti Britannian lähentymään Eurooppaa.

[Vetehinen]

Mm. Britanniassa suomalaisten (tai muidenkin) puutuotteiden tuonti oli tiukasti keskitetty viranomaiskäsiin. Ei siis kovin isoa eroa idän ja lännen välillä.

Voitko tarkentaa mitä "tiukka keskittäminen viranomaisten käsiin" tarkoittaa?

Tuollainen voisi olla mm sitä, että Britannian viranomaiset ostivat Suomalaiselta yhtiöltä puutavaraa ja jakelivat tavaran brittiläisille tai, että viranomaiset valvoivat tulleja, tuontilupia tms.

Kaikissa länsimaissa oli vuosina 1944-56 tuontikiintiöitä, valuuttarajoituksia tai muuta sääntelyä. Virkamiehet neuvottelivat hinnoista, eivät suinkaan yritykset.

En tunne tuota virkamiesten hintaneuvottelua. Mitä tarkoitat?

Erilaisia kaupan rajoituksia on ollut ja on edelleenkin. Vaikka olemme EU:ssa, ei meille voi tuoda autoja samalla tavalla kuin jotain toisia hyödykkeitä vaan autojen tuonti on rajoitettua.

Mm. Britannian ulkomaankaupan koostumuksen määrittivät virkamiehet, jotka seurasivat kaupan kehitystä ja neuvottelivat tarvittavista muutoksista. Pyrkimyksenä oli tuonnin ja viennin tasapaino. Kahdenväliset maksusopimukset perustuivat selvitystileihin.

Kerro esimerkki maasta jonka kanssa Britannialla oli clearing-sopimus.

[jsn]

Kerro esimerkki maasta jonka kanssa Britannialla oli clearing-sopimus.

Niitä oli useita. Espanja, Romania, Italia ja Turkki.

http://hansard.millbanksystems.com/acts ... s-act-1934

Myös Saksan kanssa sillä oli 1930-luvulla clearing-järjestelyjä. Clearing tarkoitti, että yritykset eivät saaneet maksua viennistään suoraan itselleen, vaan clearing-tileille ja viranomaiset varmistivat, että ne saivat saatavansa. Yhtenä syynä olivat em. maiden maksuvaikeudet. Clearingia jatkettiin sodan aikana (jolloin ei tietenkään ollut varsinaista kauppaa), ja myös sen jälkeen. Aikana, jolloin ulkomaanvaluutoista oli pulaa, tämä oli yleinen järjestely monilla mailla.

[Veikko I Palvo]

.
Uusi valuuttajärjestelmä oli Bretton Woods, jossa valuuttakurssit sovittiin sidottavaksi dollariin. Tätä ennen dollari ei ollut vielä maailman ehdoton ulkomaankaupan ykkösvaluutta.

Suomen markankin pariarvo sidottiin dollariin, mutta jatkuvasti Suomessa devalvoitiin:
mm. 1957 28,1%, 1967 23,8%, 1977 15,7%:a.
Liimatainen
kirjoitti 1967 devalvaatiosta 21.10.1967 oman selityksensä: https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1 "Ne, jotka tällaisissa oloissa joutuvat toteuttamaan devalvaation, ovat karkeasti sanoen ulkomailta käsin meidänkin talouselämäämme sääntelevien taloudellisten lakien haluttomia suomalaisia täytäntöönpanoviranomaisia."

UKK
näyttäisi sysänneen syyn devalvaatiosta Suomen ulkopuolisille markkinavoimille?
Ja
clearing-kaupan tuonnin arvo määriteltiin dollareissa ja Suomen itäviennin arvo ruplissa. Mitenköhän mk:n arvo suhteessa dollariin ja ruplaan lienee idänkaupassa määritelty?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Kahdenväliset kauppasopimukset olivat normaali ulkomaankaupan muoto koko maailmassa 1940-luvulle asti. Niihin sisältyi aina maksusopimuksia eli maksujärjestelyt eivät suinkaan olleet vapaita valtiollisesta kontrollista. Valtiot toimivat ulkomaankaupan välikäsinä. Mm. Britanniassa suomalaisten (tai muidenkin) puutuotteiden tuonti oli tiukasti keskitetty viranomaiskäsiin. Ei siis kovin isoa eroa idän ja lännen välillä.

Suomen idänkauppa näyttäisi kuitenkin alkaneen sotakorvaustoimitusten loppuvaiheessa,
ensimmäistä viisivuotista clearing-tilistä tavaranvaihtosopimusta pääministeri Kekkonen lähti suurlähettiläs ja polit.kenrltn Savonenkovin kanssa allekirjoittamaan Moskovaan kesällä 1950.
Johannes Virolainen
kirj. 1967: Sotakorvausten suorittamiseksi jouduttiin Suomen teollisuutta laajentamaan ja varsinkin metalliteollisuus kasvoi yli kolminkertaiseksi. Kun metalliteollisuuden palveluksessa oli ennen sotia n. 30 000 työntekijää, työntekijämäärä nousi nopeasti yli 100 000:n. Sotakorvauksina jouduimme toimittamaan NL:lle runsaasti laivoja ja tämä merkitsi sysäystä laivanrakennusteollisuuden voimakkaalle kehitykselle.
Ja
laivoja vaihdettiin neuvostoöljyyn clearing-kaupassakin, muuten monet olisivat jääneet työttömiksi ja olihan tavaranvaihtoon poliittisiakin syitä.

Mutta
mitenköhän Suomi ja Soteva maksoivat sotakorvaustoimituksiin tarvittavat materiaalit? Kauppa- ja TeollisuusMinisteriön Uolevi Raaden seuratessa sivusta.

Sotevalla oli omat ulkomaan edustustonsa mm. teräksen hankkimiseksi Brysselissä,
( Belgia-, Ranska-, L-Saksa-hankinnat ) -lakkautettiin 1949,
USAn New Yorkissa Jouna Brax Sotevasta ensimmäisenä ja G.H.W.Walden toimiston lakkauttamiseen 1949 saakka, Sotevan Ruotsin tsto hoiti hankinnat myös Norjasta ja Tanskasta, Kööpenhaminaan perustettiin omakin Sotevan toimisto,
Tsekkoslovakiassa ja Puolassa Sotevan edustustot toimivat 1947 - 1949.
Englannissakin oli Sotevan edustusto.

Metsäteollisuuden viennin johdosta päästiin sentään liittymään Eftaan FinnEfta-sopimuksella 1961 ( täysjäsenyys 1986 ) ja solmimaan EEC-vapaakauppasopimus 1973.
Metalliteollisuudenkin tuotteita voitiin viedä länteen.
Ja
Efta- ja EEC-sopimusten ´sallima´ länsivienti lienee keventänyt NL:n kesällä 1991 irtisanoman clearing-kaupan loppua?
Idänkauppa putosi kolmasosaan yhdessä vuodessa, mutta laman merkittävin syy idänkaupan loppuminen ei näyttäisi olleen?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Kerro esimerkki maasta jonka kanssa Britannialla oli clearing-sopimus.

Niitä oli useita. Espanja, Romania, Italia ja Turkki.

http://hansard.millbanksystems.com/acts ... s-act-1934

Myös Saksan kanssa sillä oli 1930-luvulla clearing-järjestelyjä. Clearing tarkoitti, että yritykset eivät saaneet maksua viennistään suoraan itselleen, vaan clearing-tileille ja viranomaiset varmistivat, että ne saivat saatavansa. Yhtenä syynä olivat em. maiden maksuvaikeudet. Clearingia jatkettiin sodan aikana (jolloin ei tietenkään ollut varsinaista kauppaa), ja myös sen jälkeen. Aikana, jolloin ulkomaanvaluutoista oli pulaa, tämä oli yleinen järjestely monilla mailla.

Linkkisir johtaa sivulle, jossa on ilmeisesti muistiinpanoja puheista, joissa on viitattu Debts Clearing Offices and Import Restrictions Act 1934. Kyse on siis ollut velkojen selvitystoimisto ja tuonnin rajoituslaki.

En huomannut missään mainintaa valtioiden välisistä sopimuksista. Ilmeisesti kyse on Englannin velkaselvittelytoimistosta, joka on saattanut taata maksun englantilaiselle yritykselle, joka vei esimerkiksi Espanjaan, siltä varalta, että espanjalainen ostava osapuoli ei maksanut. Selvitystoimiston toiminta on voinut olla muunlaatuistakin, mutta minusta se näyttää olleen pelkästään englantilaisten sisäinen asia.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen clearing-kauppa ei ole samaa kuin kaikki maailman clearing-jutut. Clearing tarkoittaa vain selvittelyä.

Nimitys debt clearing liittyy mm velkaselvittelyyn, jossa konkurssipesän velallisen omaisuus muutetaan rahaksi ja varat jaetaan velkojille.

[jsn]

Linkkisir johtaa sivulle, jossa on ilmeisesti muistiinpanoja puheista, joissa on viitattu Debts Clearing Offices and Import Restrictions Act 1934. Kyse on siis ollut velkojen selvitystoimisto ja tuonnin rajoituslaki.

Kyse on tietokannasta, jonne on digitoitu kaupan alan parlamentin istuntopöytäkirjoja, ei todellakaan mistä tahansa muistiinpanoista. Commons tarkoittaa parlamentin alahuonetta, ellet ole koskaan kuullut tällaisesta.

En huomannut missään mainintaa valtioiden välisistä sopimuksista. Ilmeisesti kyse on Englannin velkaselvittelytoimistosta, joka on saattanut taata maksun englantilaiselle yritykselle, joka vei esimerkiksi Espanjaan, siltä varalta, että espanjalainen ostava osapuoli ei maksanut. Selvitystoimiston toiminta on voinut olla muunlaatuistakin, mutta minusta se näyttää olleen pelkästään englantilaisten sisäinen asia.

Se ei todellakaan ole ollut sisäinen asia, vaan ne olivat kahdenvälisiä valtiollisia sopimuksia, kuten ulkomaankauppaa koskevat clearing-sopimukset aina ovat. YK:n sivuilla löytyvät myös Kansainliiton aikoinaan sopimussarjassaan julkaisemat sopimukset. Vuoden 1936 editiossa on koko joukko Britannian sopimuksia, ja myös Suomen solmimia clearing-sopimuksia.

http://treaties.un.org/doc/Publication/ ... 2/v172.pdf

Esim. sivulla 289 on Britannian ja Turkin kauppa- ja clearing-sopimus. Kaikki tavaraliikenteen maksut hoidettiin keskuspankkien clearing-tilien kautta. Tavarakaupasta syntyneet velat siirrettiin keskuspankin hallitsemille tätä varten perustetuille tileille. Clearing office oli tätä varten perustettu elin, jollainen toimi kummassakin maassa. Sopimus oli vahvistettu kummankin valtion hallitusten edustajien toimesta.

Kyse oli tietenkin veloista, kuten clearing-sopimuksissa aina on. Ulkomaankaupassahan toisessa maassa oleva ostaja velkaantuu toisessa maassa olevalle myyjälle kunnes on suorittanut maksunsa. Näin oli myös Suomen NL:n sopimuksissa. Oleellista clearingissa on, että maksut hoidettiin keskitetysti tilien kautta, ei suoraan velallisen ja velkojan (eli ostajan ja myyjän) välillä.

Hämmästyttävää että jaksat väittää selvää asiaa ottamatta siitä tämän enempää selvää.

[Veikko I Palvo]

Suomen ja Neuvostoliiton välinen clearing-kauppa ei ole samaa kuin kaikki maailman clearing-jutut.

Euroopassa clearing-tilinen vaihtokauppa näyttäisi olleen jo FinnEfta-sopimuksen solmimisaikoihin harvinainen: Pekka Sutela http://www.suomenpankki.fi/bofit/tutkim ... on0705.pdf Finnish trade with the USSR: Why was it different?
Vaihtokauppa
on pienimuotoisena alkanut 1945 ja ensimmäinen 5-vuotinen tavaranvaihtosopimus solmittiin 1950. Clearing-tilinen kauppa näyttää FinnEfta- ja EEC-sopimusten jälkeen lähteneen kasvuun, huippu 26 %:a on ollut 1980-luvun alussa, jolloin sääntelyä Suomessa alettiin purkaa ja siirtyä markkinaehtoiseen talouteen. Aiemmin talouden tiukasta ohjailusta Suomessa oli pyritty siirtymään lyhytkestoiseksi jääneeseen suunnittelutalouteen ja valtionjohtoiseen talouspolitiikkaan. Clearing-kaupassa valtionjohtoinen suunnitelmallisuus näyttäisi säilyneen 1980-luvulle asti?
Clearing-tilinen
kauppa näyttää olleen 15 %:n tasolla 1952 - 1980 ja painuneen 1990 jo 10 %:n tasolle.

( lisäys: clearingin 26%:n huippu näyttäisi ajoittuneen rakennusviennin huippukauteen?
FinnStroin Kostamus, Svetogorsk ja Viipurin sellu- ja pap.tehdas
yhteensä n. 10,3 miljardia fim
Polarin 12 silmäklinikkaa ja hot. Pulkovskaja n. 820 miljoonaa fim
Perusyhtymä ja Metropol laaj. 350 miljoonaa markkaa
HAKA & Tosno 300 milj.fim , YIT & Togliatti 270 milj., Tallinna mm. EKE 700 milj.)

Erkki Teräväinen, Lavastettu rinnakkaiselo - Suomen ulkopolitiikka johtavassa länsisaksalaislehdistössä, SKS 2003 mukaan saksalaislehdistön tulkinnat 1955 - 1962 vastaavat varsin hyvin nykyisiä käsityksiä Suomen yleispoliittisesta asemasta UKK:n ensimmäisenä presidenttikautena.
Euroopassa on ollut epäilyjä NL:n tunkeutumisesta häiritsemään markkinoita ja
FinnEfta-erillissopimuskin näyttää syntyneen Efta-maiden epäilyjen johdosta. Suomi oli vetäytynyt valmiiksi neuvotellusta sopimuksesta ja solminut Moskovassa tullisopimuksen ja antanut NL:lle suositummuisuusaseman. Efta-neuvosto otti kantaa tullisopimukseen ja Suomen erityisasemaan ensimmäisen kerran 12.1960 Genevessä.
Suomessa oltiin jo pettyneitä, mutta Juhani Suomen mukaan pres. Kekkonen seurasi tilannetta taka-alalla muita toiveikkaampana. FinnEfta-erillissopimus solmittiinkin H:gissä 27.3.1961.
Ja Euroopassa keskustelu EEC:n ja Eftan yhdistymisestä vilkastui, Englantikin ilmaisi halukkuutensa liittyä EEC:hen.
Olisikohan ollut Suomelle myönteistä, että C. de Gaulle tyrmäsi Englannin jäsenyyden?
Tosin
FinnEfta-sop. näyttäisi syntyneen Suomessa varsin kivuttomasti, EEC-vapaakauppasopimuksella oli jo sisäpoliittisiakin vastustajia?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

http://treaties.un.org/doc/Publication/ ... 2/v172.pdf

Esim. sivulla 289 on Britannian ja Turkin kauppa- ja clearing-sopimus. Kaikki tavaraliikenteen maksut hoidettiin keskuspankkien clearing-tilien kautta. Tavarakaupasta syntyneet velat siirrettiin keskuspankin hallitsemille tätä varten perustetuille tileille. Clearing office oli tätä varten perustettu elin, jollainen toimi kummassakin maassa. Sopimus oli vahvistettu kummankin valtion hallitusten edustajien toimesta.

Kyseinen sopimus näyttää olevan sopimus toisaalta vapaasta kaupasta koskien tiettyjä tavaroita ja toisaalta tiettyjen tavaroitten enimmäiskauppamääristä vuosittain.

Sopimus on valtioiden välinen, koska tullit ja tuonnin/viennin rajoitukset sattuvat vaan olemaan valtioiden välisiä sopimuksia.

Sopimuksessa mainittu clearing-tili nähdäkseni tarkoittaa, että alkuperältään turkkilaisen/brittiläisen tavaran alkuperätodistukset ja tavaran maksut hoidetaan ns clearing officen kautta, joka on keskuspankin hoidossa.

Kirjoitat että kaikki tavaraliikenteen maksut hoidettiin clearing tilin kautta. En löytänyt sellaisesta mainintaa sopimuksessa. Sopimuksessa luetellaan tavarat, joita järjestely koskee (tullittomuus, rajoittamaton tuonti/vienti ja rajoitettu tuonti/vienti), joka mielestäni kertoo, että muut luettelemattomat tavarat eivät kuuluneet sopimuksen piiriin, joten niiden osalta clearing office ei selvitellyt kauppoja eikä alkuperätodistuksia.


Väitit että virkamiehet neuvottelivat hinnoista, mutta en huomannut sopimuksessa sellaisesta mainintaa. Nähdäkseni hinnat olivat yksityisten viejien ja tuojien välisiä sopimuksia. Valtioiden sopimus määritteli vain tavarat, kiintiöt (quota) ja niitä koskevan tavaravirran hallinnoinnin ja maksujen periaatteet.

Britannian ja Turkin välistä sopimusta ei mielestäni pidä sekoittaa Suomen ja Neuvostoliiton väliseen tavaranvaihtokauppaan, koska nähdäkseni Britannian ja Turkin välinen sopimus oli luonteeltaan lähinnä vapaakauppasopimus, jonka puitteissa brittiläiset ja turkkilaiset yksityishenkilöt ja yritykset harjoittivat kauppaa keskenään.

Sana clearing-kauppa saattaa hämätä luulemaan, että kaikki kauppa, jossa on clearing eli selvittely olisi luonteeltaan samanlaista kuin Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppa, mutta niin ei kuitenkaan ole.


Clearing house -nimityksen merkityksestä on wikipediassa kuvaus: http://en.wikipedia.org/wiki/Clearing_house_(finance)

[jsn]

Tarkoitukseni on ollut ennen muuta osoittaa, että Suomen ja NL:n clearing-suhteiden alkuvaiheessa tällaiset järjestelyt olivat kansainvälisesti olleet varsin tavallisia talousjärjestelmästä riippumatta. Esimerkiksi Natsi-Saksan kauppa kaikkien liittolaismaidensa kanssa oli lähes yksinomaan clearingiä.

Sopimuksessa luetellaan tavarat, joita järjestely koskee (tullittomuus, rajoittamaton tuonti/vienti ja rajoitettu tuonti/vienti), joka mielestäni kertoo, että muut luettelemattomat tavarat eivät kuuluneet sopimuksen piiriin, joten niiden osalta clearing office ei selvitellyt kauppoja eikä alkuperätodistuksia.

Ilman täsmällisempää tietoa siitä mitä tavaroita tuotiin ja vietiin UK:n ja Turkin välillä on vaikea sanoa mikä oli tämän merkitys. Minusta tariffin mukaiset liitteet sisältävät melko paljon tavaroita kaikista tavararyhmistä. Olennaisempaa kuin se, että liiteluettelo ei koskenut kaikkia tavaroita, on se, oliko mainitsemattomatta olevilla tavaroilla todellista taloudellista merkitystä maiden välillä?

Sopimus on valtioiden välinen, koska tullit ja tuonnin/viennin rajoitukset sattuvat vaan olemaan valtioiden välisiä sopimuksia

Tämä on virheellinen käsitys. Tullitariffi, tullit ja tuonnin ja viennin rajoitukset olivat ennen EU:n tulliliiton aikoja aina ehdottomasti kunkin maan kansallista lainsäädäntöä, eivät mitään sopimusasioita. Vasta valtioiden välisillä kahdenvälisillä sopimuksilla niistä voitiin antaa alennuksia ja helpotuksia. Nämäkin sopimukset oli aina hyväksyttävä kansallisissa lainsäädäntöelimissä muiden valtiollisten sopimusten tavoin. Helpotukset edellyttivät edelleen alkuperän todistamista. Ne tavarat, joiden alkuperää ei kyetty todistamaan saivat ns. yleisen tullin ilman etuisuuksia vaikka olisivat tulleetkin sopimusmaasta.

Väitit että virkamiehet neuvottelivat hinnoista, mutta en huomannut sopimuksessa sellaisesta mainintaa.

Ei tietenkään tässä sopimuksessa sellaisesta puhuta. - Pyysit luetteloa Iso-Britannian clearing-sopimuksista ja annoin sellaisen. Turkki oli yksi esimerkki.

Koska tullimaksut, kiintiöt ja lisenssit vaikuttivat tuontitavaran hintaan, virkamiehet olivat keskeisessä asemassa niistä neuvoteltaessa, vaikka eivät he tietenkään päätöstä umpiossa tehneet. Kauppaneuvottelut käytiin hallitusten välillä ja niissä käsiteltiin vientihintoja. Koska tavaroiden hintoja pyrittiin pitämään säänneltyinä sodanjälkeisissä oloissa, niiden ei annettu muodostua "vapaasti". Sopimuskumppanin tulleilla oli merkitystä kunkin maan oman viennin kannalta. Niitäkin tärkeämpiä rajoittimia olivat kiintiöt ja lisenssit.

Britannian ja Turkin välistä sopimusta ei mielestäni pidä sekoittaa Suomen ja Neuvostoliiton väliseen tavaranvaihtokauppaan, koska nähdäkseni Britannian ja Turkin välinen sopimus oli luonteeltaan lähinnä vapaakauppasopimus, jonka puitteissa brittiläiset ja turkkilaiset yksityishenkilöt ja yritykset harjoittivat kauppaa keskenään.

Yleensä clearing-sopimuksia ei kutsuta vapaakauppasopimuksiksi, koska kauppa niiden puitteissa ei ollut vapaata. Vaikka siinä olikin omat erityispiirteensä Suomen ja NL:n sopimus syntyi siinä kansainvälisessä säännöstelytalouden kuviossa, joka vallitsi 1940-luvulla. Vapaakauppaa Neuvostoliiton ja Suomen välinen kauppa oli kuitenkin vahvasti siinä mielessä, että tulleja siinä ei kannettu.

Toisaalta Neuvostoliiton kaupan hintoja ei, kuten itsekin aiemmin tunnut melko painokkaasti todenneen, määritelty yksiselitteisesti ja lopullisesti tavaranvaihtopöytäkirjoissa. Niissä puhuttiin vain määristä.

Clearing house -nimityksen merkityksestä on wikipediassa kuvaus: http://en.wikipedia.org/wiki/Clearing_house_(finance)

Nykyajan Clearing House ei ole minusta sama asia kuin Clearing Office. Jälkimmäinen oli nimenomaan maan keskuspankin nimissä toimiva elin, ei mikä tahansa välitystoimisto.

[Vetehinen]

Tarkoitukseni on ollut ennen muuta osoittaa, että Suomen ja NL:n clearing-suhteiden alkuvaiheessa tällaiset järjestelyt olivat kansainvälisesti olleet varsin tavallisia talousjärjestelmästä riippumatta.

Clearingia eli selvitystä on edelleen olemassa eri yhteyksissä. Pelkän clearing nimityksen perusteella ei voi sanoa, että Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhde olisi ollut saman lainen kuin Britannian ja Turkin välinen suhde vaikka kumpaankin sisältyi selvittelyelementti kuten moneen muuhunkin taloudelliseen toimintaan yhä edelleen sisältyy.

Tilien selvittely ei ollut pelkästään Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan erityispiirre.

[jsn]

Tilien selvittely ei ollut pelkästään Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan erityispiirre.

Aluksi väitit näin olleen, mutta näinhän asia ei ollut. Olennaisin piirre kait kaikissa clearingeissä on juuri tämä keskitetty tilien kautta selvittely. Muu johtui Neuvostoliiton mutta myös Suomen noudattamasta suunnitelmataloudesta ja itse kaupan tavararakenteesta. Vielä 1940-luvun lopulla jokseenkin koko Eurooppa eli suunnitelmataloudessa. Ensimmäinen Suomi-NL clearing-kauppasopimus tehtiin vuonna 1950. Myös tietty taloudellinen ja poliittinen epätasa-arvo yhdistää kaikkia historian clearing-sopimussuhteita.

[Vetehinen]

Tilien selvittely ei ollut pelkästään Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan erityispiirre.

Aluksi väitit näin olleen, mutta näinhän asia ei ollut. Olennaisin piirre kait kaikissa clearingeissä on juuri tämä keskitetty tilien kautta selvittely.

Clearing tarkoittaa selvittelyä suomeksi joten luonnollisesti clearing on selvittelyä ja lisäksi clearingia on monen laista. Sitä olen selittänyt jo aika pitkään sinulle.

Vielä 1940-luvun lopulla jokseenkin koko Eurooppa eli suunnitelmataloudessa.

Minusta tuo on yliampuva väite. Vaikka joka maassa poliitikot pyrkivät jollain tavalla kontrolloimaan kauppaa, vientiä ja tuontia (vielä nykyään EU:n sisälläkin) niin niiden kutsuminen suunnitelmatalouksiksi mielestäni vesittää koko nimityksen. Kun kaikki ovat suunnitelmatalouksia niin mitkä ovat markkinatalouksia enää?