Montako suomalaista jäi Talvisodan jälkeen luovutetuille alueille? -
Lähetetty: 07.08.13 16:35
… eli ”Viimeiset mohikaanit” –
*
Jatkosodan jälkeen tiedetään 19 suomalaisen jääneen rajan taakse.
Kysy.fi –sivustolla, jota ylläpitää Helsingin kaupunginkirjasto, muuan kysyjä tiedusteli jokunen vuosi sitten, jäikö kesän 1944 tapahtumien jälkeen Neuvostoliitolle luovutetuille alueille suomalaisia, vai evakuoituivatko kaikki.
Kysymys kuului kokonaisuudessaan seuraavasti:
”http://www.yle.fi/teema/karjala/sivu.php?id=36
"Syyskuun 19. päivänä [1944] solmitun välirauhan mukaan siviiliväestön tuli poistua alueelta parin päivän kuluessa. Lokakuun 3. päivänä Karjalankannas, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala luovutettiin uudelleen Neuvostoliitolle. " Sodan jälkeen Yli 400 000 luovutettujen alueiden (Petsamo, Salla-Kuusamo, luovutettu Karjala, Suomenlahden ulkosaaret) asukasta siirtyi muualle Suomeen.
Jäikö luovutetuille alueille asuttamaan Neuvostoliittoa yksikään vai joutuivatko kaikki poistumaan?”
Kysyjä sai vastauksen:
”Helsingin Opetusministeriön ja Valtion painatuskeskuksen julkaiseman Kansakunta sodassa -teossarjan osassa 3 Kuilun yli, aihetta käsitellään Silvo Hietasen artikkelissa Evakkovuosi 1944 - jälleen matkassa.
Luvussa Jäähyväiset Karjalalle Hietanen kirjoittaa
"Vain 19 suomalaista ei lähtenyt kesän ja syksyn 1944 aikana evakkotaipaleelle, vaan jäi odottamaan tyhjille kotiseuduille uusien isäntien tuloa. Näistä 14 oli Muolaasta ja Petsamosta, joissa oli venäläisasutusta, mikä saattaa hyvinkin selittää heidän valintansa syitä." Lähteenä tälle tiedolle on osastopäällikkö Johannes Karjalaisen kansio vuosilta 1942-48 (Valtionarkisto).” http://www.kysy.fi/kysymys/kiitos-viime
En ole nähnyt, että tätä vastausta olisi miltään taholta asetettu kyseenalaiseksi.
*
Näin siis jatkosodan päättyessä syyskuussa 1944. Ehkä tässä ei kuitenkaan ole aivan kaikki? Suuressa joukossa on monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia mielipiteitä. Sitä paitsi karjalaisten joukossa oli paljon niitä, jotka olivat jo kerran joutuneet jättämään kotinsa ja kontunsa: yhtään en ihmettelisi, vaikka jossain joku olisi päättänyt: toista kertaa en lähde, tuli mikä tuli..
*
Talvisota
Miten sitten Talvisodan evakuoinnit? Lähtivätkö kaikki?
Eivät suinkaan. Saattaa hyvinkin olla, että tuolloin paikoilleen tai jonnekin Moskovan rauhassa 12.3.1940 luovutetulle alueelle jäi enemmänkin ihmisiä.
Evakuointi hallinnollisena toimenpiteenä ja määräyksenä ei tuolloin ollut mikään itsestään selvyys. Kautta historian vihollinen oli vallannut maan ja väki oli jäänyt sijoilleen – elämä oli jatkunut. Usein voittaja tappoi, sorti ja siirteli, mutta mitään joukkopakoa ei yleensä esiintynyt.
Tunnetusti Suomen valtiojohdossakin oli ainakin kahta ilmaa asian suhteen.
*
Wiki tiivistää asian näin:
”Pääministeri Ryti olisi Paasikiven ja Tannerin tukemana halunnut taloudellisista syistä jättää ainakin osan karjalaisista luovutetulle alueelle. He suunnittelivat karjalaisille mahdollisuutta valita kanta-Suomeen muuttamisen ja kotiseudulleen jäämisen välillä. Lähes kaikki karjalaiset kuitenkin päättivät itse, etteivät jää Neuvostoliiton asukkaiksi.” http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjala-kysymys
Sanansa asiassa oli tietysti sanottavana Talvisodan voittajavallalla, Neuvostoliitolla. Ulkoministeri V. Molotov luonnollisesti vastusti tällaista, hän edellytti Paasikivelle lausumassaan kannanotossa, että NL ei ole kiinnostunut valkosuomalaisista.
Tarpeetonta sanoakaan, että luovutettujen alueiden väestö äänesti jaloillaan – ja äänesti oikein.
*
Muuan vanha pariskunta jäi
Luin alkukesästä raskaan pinkan sotakirjallisuutta, ja erään joukko-osaston historiikissa todettiin, että jatkosodan aikana heinäkuussa 1941 tultaessa erääseen pitäjään, tavattiin siellä kaikessa rauhassa askareissaan vanha pariskunta, miehellä oli lämpimästä vuodenajasta huolimatta karvareuhka päässä. Pariskunta oli kaksikielinen, suomi kakkoskielenä. Laitoin kirjan syrjään palatakseni siihen myöhemmin tarkemmin, mutta vaimoni oli siivonnut pinkkani parempaan järjestykseen, enkä sitten enää jälkikäteen löytänyt tätä lähdettä.
Voisin kuvitella, että tällaisia rajaseudun asukkaita, joilla kenties oli omat juuret, puolison juuret tai vanhempien verenperintöä rajan taakse, hyvinkin oli syksyn 1939 – kevään 1940 välillä tarkoituksella tai sen kummempia hötkyilemättä jättäytynyt asuinsijoilleen.
Onkohan tätä ilmiötä erikseen tutkittu? Mikä olisi valistunut arvio tai laskelma Talvisodan aikana ja jälkeen paikoilleen jääneistä Suomen kansalaisista – tai Suomen luovutetuilla alueilla yleensä asuneista? Kaikillahan ei aivan välttämättä edes ollut Suomen kansalaisuutta, vaikka maamme alueella elelivätkin.
*
Suomi24 –sivustolla pari tapausta
Hesarissa oli vuosia sitten juttu kahdesta itärajan taakse jääneestä sisaruksesta, jotka jäivät sinne kotiinsa. Juttu oli varmaankin NL:n aikana, harmi että ei tullut leikattua arkistoon. http://keskustelu.suomi24.fi/node/9610031 ad 21.1.2011 klo 14:43. Kirjoittaja ei tarkenna, oliko kyse Talvisodan evakuoinneista vai jatkosodan.
Samalla sivustolla nimimerkki zz-top kertoo;
”[Paikalleen jääneitä oli] äärimmäisen vähän. Appiukon kotikyliltä Kuolemajärveltä sanoivat yhden jääneen, Jatkosodassa. On muistettava, että Talvisodassa lähdettiin Kannaksellakin pakoon taisteluita, ei sinne halunnut kukaan jäädä, vaikka olisi ollut kuinka kommunisti.”
Nimimerkki Rategi puolestaan kertoo evakko-vanhempiensa kertomaa:
”Käytännössä kaikki lähtivät. … Alkukesällä 44 väestö sitten evakuoitiin uudelleen. Luonteeltaan se oli pakkolähtö, mutta ei sieltä ilmeisesti raudoissa viety, isovanhemmat olivat Karjalan evakkoja ja kertoivat tunteneensa samalta kylältä jonkun periaatteen miehen joka ilmoitti ettei kotoaan lähde. Sinne jäi eikä sen jälkeen koskaan mitään kuultu, luultavasti ammuttiin heti rintaman taakse jätettynä partisaanina tai vietiin leirille jonne menehtyi.” http://keskustelu.suomi24.fi/node/9602933
Näinhän se pääsääntöisesti toki oli.
*
Arviolaskelma
Luovutettuja kuntia tai kunnanosia oli kaikkiaan 68 kpl. Jos jokaiseen vaikkapa olisi jäänyt sanokaamme kaksi (henkilöä – viimeistä mohikaania) tekisi se jo jättäytyneiden määräksi 136 henkilöä.
En välttämättä usko, että aivan joka paikkakunnalta olisi tuota ”taisteluparia” jättäytynyt, mutta vastaavasti väkirikkaimmissa pitäjissä se – ja hieman suurempikin lukumäärä – ei olisi mitenkään mahdoton tai yllättävä. Meissä on niin moneksi, suomalainen on – kun pinnalta vähän ruoppaa – sissi luonnoltaan, ja sitten on monenlaista hiihtäjää muuten vaan.
Aina on muistettava rajaseudun ihmiset, metsämiehet ja muut möröt, jotka hiihtivät ristiin rajan yli siitä paljoa piittaamatta: tällaiset hemmot hyvinkin saattoivat sulautua tekoseudulleen ”suuresta myrskystä” huolimatta.
*
Myrsky käy ihmisen yli
Sanotaanhan, että myrsky käy heidän ylitsensä…eikä heitä enää ole. Eivätkä he välttämättä tuhoudu, ihmisinä ja olentoina, mutta mitkään tilastot ja väenkirjat eivät heitä tavoita, ei ainakaan aivan heti.
Emme kuivissa hyvin lämmitetyissä kaupunkihuoneissamme aina tunne ja muista eränkävijöiden elintapoja ja heidän uskollisuuttaan alkuperäiselle elinsijalleen.. Jääminen oli monelle miehelle (miehiä he yleensä kaiketikin olivat?) paljon pienemmän sopeutumisen paikka kuin lähteminen, tormaaminen tuntematonta kohtaloa, tulevaisuutta ja elämää päin.
Epämukavuuksiin tottuneenakin metsänpoika usein kokee pesivänsä mieluummin oman kotipiirinsä elintilassa, omalla mukavuusalueellaan, mieluummin, kuin vaihtaa sitä pois tietämättä mitä saa tilalle – päinvastoin epäilyksen, ettei se uusi, jonne joutuisi, korvaa tätä..
Täytyisi joskus oikein paneutuen rynnätä tähän problematiikkaan kiinni.
*
PS
Ne, jotka lähtivät – monet heistä kaksikin kertaa – usein kaipaavat kotiseutuaan. Kotiseututurismi auttaa hieman. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013073 ... 1_uu.shtml
Tätä se oli: http://www.vartsi.net/2013/03/12/muisto ... nt-page-1/
*
Jatkosodan jälkeen tiedetään 19 suomalaisen jääneen rajan taakse.
Kysy.fi –sivustolla, jota ylläpitää Helsingin kaupunginkirjasto, muuan kysyjä tiedusteli jokunen vuosi sitten, jäikö kesän 1944 tapahtumien jälkeen Neuvostoliitolle luovutetuille alueille suomalaisia, vai evakuoituivatko kaikki.
Kysymys kuului kokonaisuudessaan seuraavasti:
”http://www.yle.fi/teema/karjala/sivu.php?id=36
"Syyskuun 19. päivänä [1944] solmitun välirauhan mukaan siviiliväestön tuli poistua alueelta parin päivän kuluessa. Lokakuun 3. päivänä Karjalankannas, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala luovutettiin uudelleen Neuvostoliitolle. " Sodan jälkeen Yli 400 000 luovutettujen alueiden (Petsamo, Salla-Kuusamo, luovutettu Karjala, Suomenlahden ulkosaaret) asukasta siirtyi muualle Suomeen.
Jäikö luovutetuille alueille asuttamaan Neuvostoliittoa yksikään vai joutuivatko kaikki poistumaan?”
Kysyjä sai vastauksen:
”Helsingin Opetusministeriön ja Valtion painatuskeskuksen julkaiseman Kansakunta sodassa -teossarjan osassa 3 Kuilun yli, aihetta käsitellään Silvo Hietasen artikkelissa Evakkovuosi 1944 - jälleen matkassa.
Luvussa Jäähyväiset Karjalalle Hietanen kirjoittaa
"Vain 19 suomalaista ei lähtenyt kesän ja syksyn 1944 aikana evakkotaipaleelle, vaan jäi odottamaan tyhjille kotiseuduille uusien isäntien tuloa. Näistä 14 oli Muolaasta ja Petsamosta, joissa oli venäläisasutusta, mikä saattaa hyvinkin selittää heidän valintansa syitä." Lähteenä tälle tiedolle on osastopäällikkö Johannes Karjalaisen kansio vuosilta 1942-48 (Valtionarkisto).” http://www.kysy.fi/kysymys/kiitos-viime
En ole nähnyt, että tätä vastausta olisi miltään taholta asetettu kyseenalaiseksi.
*
Näin siis jatkosodan päättyessä syyskuussa 1944. Ehkä tässä ei kuitenkaan ole aivan kaikki? Suuressa joukossa on monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia mielipiteitä. Sitä paitsi karjalaisten joukossa oli paljon niitä, jotka olivat jo kerran joutuneet jättämään kotinsa ja kontunsa: yhtään en ihmettelisi, vaikka jossain joku olisi päättänyt: toista kertaa en lähde, tuli mikä tuli..
*
Talvisota
Miten sitten Talvisodan evakuoinnit? Lähtivätkö kaikki?
Eivät suinkaan. Saattaa hyvinkin olla, että tuolloin paikoilleen tai jonnekin Moskovan rauhassa 12.3.1940 luovutetulle alueelle jäi enemmänkin ihmisiä.
Evakuointi hallinnollisena toimenpiteenä ja määräyksenä ei tuolloin ollut mikään itsestään selvyys. Kautta historian vihollinen oli vallannut maan ja väki oli jäänyt sijoilleen – elämä oli jatkunut. Usein voittaja tappoi, sorti ja siirteli, mutta mitään joukkopakoa ei yleensä esiintynyt.
Tunnetusti Suomen valtiojohdossakin oli ainakin kahta ilmaa asian suhteen.
*
Wiki tiivistää asian näin:
”Pääministeri Ryti olisi Paasikiven ja Tannerin tukemana halunnut taloudellisista syistä jättää ainakin osan karjalaisista luovutetulle alueelle. He suunnittelivat karjalaisille mahdollisuutta valita kanta-Suomeen muuttamisen ja kotiseudulleen jäämisen välillä. Lähes kaikki karjalaiset kuitenkin päättivät itse, etteivät jää Neuvostoliiton asukkaiksi.” http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjala-kysymys
Sanansa asiassa oli tietysti sanottavana Talvisodan voittajavallalla, Neuvostoliitolla. Ulkoministeri V. Molotov luonnollisesti vastusti tällaista, hän edellytti Paasikivelle lausumassaan kannanotossa, että NL ei ole kiinnostunut valkosuomalaisista.
Tarpeetonta sanoakaan, että luovutettujen alueiden väestö äänesti jaloillaan – ja äänesti oikein.
*
Muuan vanha pariskunta jäi
Luin alkukesästä raskaan pinkan sotakirjallisuutta, ja erään joukko-osaston historiikissa todettiin, että jatkosodan aikana heinäkuussa 1941 tultaessa erääseen pitäjään, tavattiin siellä kaikessa rauhassa askareissaan vanha pariskunta, miehellä oli lämpimästä vuodenajasta huolimatta karvareuhka päässä. Pariskunta oli kaksikielinen, suomi kakkoskielenä. Laitoin kirjan syrjään palatakseni siihen myöhemmin tarkemmin, mutta vaimoni oli siivonnut pinkkani parempaan järjestykseen, enkä sitten enää jälkikäteen löytänyt tätä lähdettä.
Voisin kuvitella, että tällaisia rajaseudun asukkaita, joilla kenties oli omat juuret, puolison juuret tai vanhempien verenperintöä rajan taakse, hyvinkin oli syksyn 1939 – kevään 1940 välillä tarkoituksella tai sen kummempia hötkyilemättä jättäytynyt asuinsijoilleen.
Onkohan tätä ilmiötä erikseen tutkittu? Mikä olisi valistunut arvio tai laskelma Talvisodan aikana ja jälkeen paikoilleen jääneistä Suomen kansalaisista – tai Suomen luovutetuilla alueilla yleensä asuneista? Kaikillahan ei aivan välttämättä edes ollut Suomen kansalaisuutta, vaikka maamme alueella elelivätkin.
*
Suomi24 –sivustolla pari tapausta
Hesarissa oli vuosia sitten juttu kahdesta itärajan taakse jääneestä sisaruksesta, jotka jäivät sinne kotiinsa. Juttu oli varmaankin NL:n aikana, harmi että ei tullut leikattua arkistoon. http://keskustelu.suomi24.fi/node/9610031 ad 21.1.2011 klo 14:43. Kirjoittaja ei tarkenna, oliko kyse Talvisodan evakuoinneista vai jatkosodan.
Samalla sivustolla nimimerkki zz-top kertoo;
”[Paikalleen jääneitä oli] äärimmäisen vähän. Appiukon kotikyliltä Kuolemajärveltä sanoivat yhden jääneen, Jatkosodassa. On muistettava, että Talvisodassa lähdettiin Kannaksellakin pakoon taisteluita, ei sinne halunnut kukaan jäädä, vaikka olisi ollut kuinka kommunisti.”
Nimimerkki Rategi puolestaan kertoo evakko-vanhempiensa kertomaa:
”Käytännössä kaikki lähtivät. … Alkukesällä 44 väestö sitten evakuoitiin uudelleen. Luonteeltaan se oli pakkolähtö, mutta ei sieltä ilmeisesti raudoissa viety, isovanhemmat olivat Karjalan evakkoja ja kertoivat tunteneensa samalta kylältä jonkun periaatteen miehen joka ilmoitti ettei kotoaan lähde. Sinne jäi eikä sen jälkeen koskaan mitään kuultu, luultavasti ammuttiin heti rintaman taakse jätettynä partisaanina tai vietiin leirille jonne menehtyi.” http://keskustelu.suomi24.fi/node/9602933
Näinhän se pääsääntöisesti toki oli.
*
Arviolaskelma
Luovutettuja kuntia tai kunnanosia oli kaikkiaan 68 kpl. Jos jokaiseen vaikkapa olisi jäänyt sanokaamme kaksi (henkilöä – viimeistä mohikaania) tekisi se jo jättäytyneiden määräksi 136 henkilöä.
En välttämättä usko, että aivan joka paikkakunnalta olisi tuota ”taisteluparia” jättäytynyt, mutta vastaavasti väkirikkaimmissa pitäjissä se – ja hieman suurempikin lukumäärä – ei olisi mitenkään mahdoton tai yllättävä. Meissä on niin moneksi, suomalainen on – kun pinnalta vähän ruoppaa – sissi luonnoltaan, ja sitten on monenlaista hiihtäjää muuten vaan.
Aina on muistettava rajaseudun ihmiset, metsämiehet ja muut möröt, jotka hiihtivät ristiin rajan yli siitä paljoa piittaamatta: tällaiset hemmot hyvinkin saattoivat sulautua tekoseudulleen ”suuresta myrskystä” huolimatta.
*
Myrsky käy ihmisen yli
Sanotaanhan, että myrsky käy heidän ylitsensä…eikä heitä enää ole. Eivätkä he välttämättä tuhoudu, ihmisinä ja olentoina, mutta mitkään tilastot ja väenkirjat eivät heitä tavoita, ei ainakaan aivan heti.
Emme kuivissa hyvin lämmitetyissä kaupunkihuoneissamme aina tunne ja muista eränkävijöiden elintapoja ja heidän uskollisuuttaan alkuperäiselle elinsijalleen.. Jääminen oli monelle miehelle (miehiä he yleensä kaiketikin olivat?) paljon pienemmän sopeutumisen paikka kuin lähteminen, tormaaminen tuntematonta kohtaloa, tulevaisuutta ja elämää päin.
Epämukavuuksiin tottuneenakin metsänpoika usein kokee pesivänsä mieluummin oman kotipiirinsä elintilassa, omalla mukavuusalueellaan, mieluummin, kuin vaihtaa sitä pois tietämättä mitä saa tilalle – päinvastoin epäilyksen, ettei se uusi, jonne joutuisi, korvaa tätä..
Täytyisi joskus oikein paneutuen rynnätä tähän problematiikkaan kiinni.
*
PS
Ne, jotka lähtivät – monet heistä kaksikin kertaa – usein kaipaavat kotiseutuaan. Kotiseututurismi auttaa hieman. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013073 ... 1_uu.shtml
Tätä se oli: http://www.vartsi.net/2013/03/12/muisto ... nt-page-1/