Esittelyssä italialaista pehmofasismia

[Tapio Onnela]

Timo Hännikäinen kirjoittaa Sarastus –lehdessä Italian fasismista artikkelissa: Italian malli oikealta katsottuna. Hän tarkastelee aihetta vähän aikaa sitten englanniksi käännetyn Julius Evolan teoksen Il Fascismo. Saggio di una analisi critica dal punto di vista della destra pohjalta joka ilmestyi alun perin vuonna 1964. Englanniksi nyt siis: Fascism Viewed from the Right.

Hännikäisen mielestä fasismista vallitsee väärä kuva ja tuo esille mm sen, ettei Italian fasismi alunperin ollut kiinnostunut rotuopeista, vaikka tosin noudattikin perinteistä siirtomaapolitiikkaa valloittamillaan alueilla Afrikassa.

Koska nykyisen liberaalin hegemonian ilmapiirissä diktatuureja pidetään yhden ja saman tuomittavan hallintomallin variaatioina, Mussolinin Italiastakin on varsinkin suuren yleisön keskuudessa paljon harhakäsityksiä.

Hännikäinen penää italialaisen fasismin virheitä Evolan teoksen kautta ja puhuu sen luisumisesta ”terveestä autoritaarisuudesta” "totalitaarisuuteen”, epäselväksi tosin jäi mitä eroa näillä kahdella oikein oli.

Hännikäisen johtopäätös tuo esille ajatuksia, joita kenties mietitään näissä ”tervettä autoritaarisuutta” haikailevissa piireissä niin meillä kuin muuallakin:

Evolan mielestä fascistien ei olisi pitänyt järjestäytyä puolueeksi paitsi korkeintaan valtaan pyrkiessään – koko puolueinstituutio oli myönnytys demokraattis-materialistiselle yhteiskuntaihanteelle. Sen sijaan heidän olisi pitänyt muodostaa kyvykkäiden miesten hallitseva kaaderi, joka olisi palvellut samaa tarkoitusta kuin aatelisto vanhoissa eurooppalaisissa valtioissa.

Tämä ajatus demokratian rappiosta ja eliitin johtamasta kansakunnasta on aika ajoin noussut esille myös esim Pentti Linkolan ajatuksissa, eikö tietystikään poikkea proletaarien etujoukko käsitteestä. Vaihtoehto tuntuu kiehtovan myös Hännikäistä:

Liberaaleista ja vasemmistolaisista väärinkäsityksistä ja vääristelyistä kumpuavaan kritiikkiin verrattuna hänen kriittinen läpileikkauksensa on ravisteleva. Italian fascismin historiaan sisältyy kuin sisältyykin moraliteetti, mutta kyse ei ole mistään “vihan ideologian” tai demokraattisten periaatteiden hylkäämisen vaarallisuudesta. Pikemminkin fascismi opettaa, että periaatteeton vallanhalu ja valtiovallan pyhittäminen voi tehdä tyhjäksi yhteiskunnallisen liikkeen myönteisetkin saavutukset. Vallan, sen jakaantumisen ja oikeutuksen kysymykset ovat olennaisia kun etsimme vaihtoehtoja liberaaleille ja vasemmistolaisille yhteiskuntamalleille.

(idean tähän puheenvuorooni sain Jussi Jalosen Facebook postauksesta)

[Veikko I Palvo]

Hännikäisen mielestä fasismista vallitsee väärä kuva ja tuo esille mm sen, ettei Italian fasismi alunperin ollut kiinnostunut rotuopeista, vaikka tosin noudattikin perinteistä siirtomaapolitiikkaa valloittamillaan alueilla Afrikassa.

Hännikäinen tuo esille Göran Hägg, Mussolini, Otava 2010 -teoksen; G.Häggin mukaan Mussolinilla olisi ollut toukokuuhun 1940 saakka mahdollisuus valita sodan ja rauhan välillä Espanjan Francon tavoin.
Ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti Mussolini näyttä olleen marxilainen sosialisti, jonka puhetta Sveitsissä on ollut kuuntelemassa Leninkin.

Valtionvarainministeri Winston Churchill on vieraillut Roomassa neuvotellen 15.1.1927 Mussolinin kanssa Palazzo Chigissä ja kumpikin osapuoli on Häggin mukaan saanut toisesta sangen myönteisen vaikutelman. Mussolini on 16.1. julkaissut Popolo d´Italia-lehdessä innostusta henkivän kirjoituksen, ennen muuta on oltu samaa mieltä kommunismin torjumisesta.
W.Churchill on 20.1.1927 Iso-Britannian suurlähetystön lehdistötilaisuudessa julistanut: "Mikä mies! Jos olisin italialainen, olisin varmasti ollut täydestä sydämestäni teidän mukananne alusta loppuun teidän taistelussanne leninismiä vastaan."
"Julkisessa puheessaan 1933 Churchill edelleen luonnehti Mussolinia elossa olevista lainsäätäjistä suurimmaksi`". Sama asenne näyttää säilyneen vielä 16.5.1940 pääministeri Churchillin Mussolinille lähettämässä kirjeessä, jossa Winston kirjoittaa, "ettei ole koskaan vastustanut Italian suuruutta" ja toivoo Mussolinin pysyvän sodan ulkopuolella. Mutta saksalaisten läpimurto Ranskaan oli tuolloin jo tapahtunut ja brittien siirtoarmeija joutumassa saarroksiin Dunkerquessa.

Görän Hägg kirj. Hitlerin ensimmäisestä Italian vierailusta Venetsiaan 14.6.1934. Mussolini oli pukeutunut koreaan miliisijoukkueen kunniakorpraalin asepukuun ja Hitlerillä oli popliinitakki yllään.
"Kiertoteitse on saatu tietää kaksi Mussolinin lausahdusta saamastaan ensivaikutelmasta; hän sanoi ne Galeazzo Cianolle. Ensinnäkin: Non mi piace! En pidä hänestä!" "Muuan amerikkalainen lehtimies sattui kuulemaan ja toi sanat julkisuuteen. Toiseksi: ´Hän näyttää putkimieheltä sadetakissa´! Tämä tieto on ilmeisesti peräisin vävypoika Cianon perhepiiristä."

"Neuvotteluja Hitlerin kanssa Il Duce kuvaili sisarelleen: ´veren mystiikkaa, johon mikään järki ei ylety"! "De Vecchille ja Badogliolle Mussolini sanoi ´Hitlerin kuulostaneen naarmuuntuneelta gramofonilevyltä, jossa neula kiertää samaa uraa ja Hitlerin lähdettyä Mussolini puuskahti lähellä seisovalle upseerille: ´tuo räkättävä pieni apina ansaitsee läksytyksen´".
"Hitlerin
saama myönteinen vaikutelma puolestaan säilyi tuttavuuden päättymiseen saakka."

"Kansallissosialistien rotuoppi herätti monitahoista inhoa. ´Pohjoisen rodun´ ylistäminen merkitsi ´Välimeren rodun´ halveksuntaa. Opit arjalaisuudesta tuntuivat naurettavilta ja epätieteellisiltä, juutalaisvastaisuus sivistymättömältä ja epähumaanilta", kirj. Hägg.
Mussolinin Italian mielenkiinto näyttäisi suuntautuneen Pohjois-Afrikkaan ja alkaneeseen Abessinian sotaan, mutta touko- - kesäkuun 1940 jälkeen ja sodanjulistusten länsimaille jälkeen paluuta ei ollut?
Mussolinin
puolueunivormukin ( Hägg s. 282. ) näyttää muuttuneen saksalaistyyliseksi.

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Palazzo Venezian 24.7.1943 fasistien suuren neuvoston kokouksessa Mussolini äänestettiin 25.7. klo 02.30 äänestyksessä pois "diktaattorin toimestaan" äänin 19 Il Ducea vastaan, 7 puolesta ja yksi pidättäytyi äänestämästä. Mussolini käveli ulos ja fasismi oli kukistunut.
Seuraaja,
marsalkka Pietro Badoglio kielsi fasistipuolueen ja loikkasi itse amerikkalaisten ja brittien linjojen taakse Brindisiin. Addis Abeban herttua ja Abessinian kaasusodan sankari oli Caporettossa 10.1917 menettänyt puolet armeijastaan. Nyt 1943 Badoglio menetti ja jätti pulaan koko armeijansa.

Jo 1946 perustettiin Movimento Sociale Italiano ( MSI ) ja puolueen juuret olivat Salòn hallituksen virkakoneistossa, kirjoittaa Göran Hägg.
Vielä 1992 vietettiin Rooman marssin 70-vuotispäivää. Puolueen värikkäin jäsen oli tuolloin 30-vuotias Benito Mussolinin tyttärentytär Alessandra Mussolini, joka valittiin samana vuonna edustajakamariin Napolista.
MSI liittoutui 1993 Silvio Berlusconin Forza Italian ja Umberto Bossin Lega Nordin kanssa. MSI sai 3.1994 vaaleissa 13,5 %:a äänistä.
Alessandra Mussolini http://en.wikipedia.org/wiki/Alessandra_Mussolini perusti 2003 oman puolueensa, joka 2008 liittyi Silvio Berlusconin vaaliliittoon, Popolo della Libertáan.
Alessandra Mussolini valittiin EU-parlamenttiin kaudelle 2004 - 2008.

Italian poliittinen kulttuuri on mielestäni melkoisesti suomalaisesta poikkeavaa ja usein näytettäisiin sanottavan mahtipontisestikin hätiköiden jotakin, mitä ei enää seuraavana päivänä muisteta. Eihän se nyt kovin vieras käytäntö poliitikoilla ole muuallakaan, ainahan pitää lisätä "jos", "mutta", "sillä edellytyksellä" jne.
Puhuin
erään italialaisen kanssa sota-ajasta ja erityisesti jäi mieleeni hänen sanomansa:
"Me osasimme vaihtaa puolta ajoissa."
Vaikka Italia joutui sodan jalkoihin ja Rodoksella, Kosilla, Samoksella jne. italialaiset kärsivät suuria menetyksiä. mm. Kapteeni Corellin mandoliini-elokuva näyttäisi kuvaavan nykyitalialaista asennoitumista sotaan sekin koko perheen filminä?

lis.: Ehkäpä Nyky-Italiassa muistetaan fasismin alkuvuodet ennen sotia. Görän Hägg kirj.s.178-179: "Vuoteen 1931 mennessä maatalous- ja uudisraivausohjelmassa
( la bonafica ) kuivattiin ja raivattiin viljelykseen 6,6 miljoonaa hehtaaria.
Venhäsadot viisinkertaistuivat 15 miljoonasta quintalesta ( viljanpainomitta, 50 kg )
81 miljoonaan."
"Raivattu maa jaettiin maannälkäiselle maalaisköyhälistölle."
"Näyttää siltä, että fasistivalta onnistui löytämään keskitien, niin että maata valtion panostuksen turvin saaneet viljelijät pystyivät terveesti omaa etuaan ajatellen jatkamaan toimintansa kehittämistä."
Sosialistisissa
maissa taas kollektivointi ja suurviljely johtivat välinpitämättömyyteen ja kehnosti hoidettujen tilojen rappeutumiseen.
Mussolini ei fasismin alkuvuosina ilmeisestikään vielä ollut pikimusta konna ainakaan länsieurooppalaisten mielestä, mutta Neuvostoliitolle fasismi näyttäisi edustaneen sen ideologialle vaarallista kilpailijaa?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

]Julius Evola[/url]n teoksen Il Fascismo. Saggio di una analisi critica dal punto di vista della destra pohjalta joka ilmestyi alun perin vuonna 1964. Englanniksi nyt siis: Fascism Viewed from the Right.
”terveautoritaarisuutta” haikailevissa piireissä niin meillä kuin muuallakin:

Giulio Cesare Andrea Evolan ( kirjailijanimi Julius Evola ) aatteet näyttäisivät olevan osana Venäjän kansallisbolsevikkien aatteita Strasserismin ja Leninin kauden NEP-ajan aatteiden ohella http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallisbolsevismi ?

Pari viikkoa Venetsian matkansa jälkeen "saksalainen putkimies sadetakissa" kukisti "pitkien puukkojen yönä" kansallissosialistisen työväenpuolueensa vasemmiston.
George Strasser´kin
surmattiin, veli Otto Strasser oli jo 1930 erotettu puolueesta ja paennut Kanadaan.
( palasi L-Saksaan 1955 )
Ernst Röhmin SA:ta ei julistettu rikollisjärjestöksi, eikä ihmisyyden vastaiseksi Nyrnbergissäkään "pitkien puukkojen" SS:n lailla.

Venäjän kansallisbolsevistien sanotaan olevan tiukasti USAn vastaisen, mutta kannattavan Venäjän ja Euroopan yhdistymistä Euraasiaksi. Oletettavasti Venäjä-johtoisena?
Sitkeästi nuo sosialistiset aatesuuntaukset näyttäisivät vaikuttavan yhä?

Veikko Palvo