Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Mielestäni (ja aikalaiskertojien mukaan) Suomessa vallitsi hitlerismiä matkinut militaristinen eetos
Militarismi kyllä syntyi jo kauan ennnen Hitleriä ja ehti periytyä Suomeen pikemmin keisarin Saksasta sekä vuodesta 1918.

Toisaalta upserien ura ei ollut kovin houkutteleva, sillä palkkataso oli alhainen eikä ammattia porvarillisissakaan piireissä arvostettu, ilmenee ainakin Halstin muistelmista.
JariL kirjoitti: Suomalainen yhteiskunta oli konservatiivinen ja suhtautui epäluuloisesti kaikkiin radikaaleihin muutoksiin.
Radikalismia se on oikeistoradikalaismi, ja Lapuan liikkeen hyvin radikaalit keinot hyväksyi suuri osa porvaristosta Mäntsälän kapinaan asti.

Sitä paitsi kyllähän torpparivapautus oli hyvin radikaali toimenpide, sillä maan omistus jos mikä oli "pyhä".
JariL kirjoitti: Militarisimilla oli sijansa kansallistunteen ohella yhteiskuntaa yhdistävänä voimana mutta sotilaallinen eetos ei yhteiskuntaa tai yksilöitä ohajannut. Tämän päivän näkökulmasta katsottuna 1930-luvun Suomi saattaa näyttää militaristiselta mutta toisaalta tämän päivän Suomessa militarismi elää ja voi hyvin vaikkapa sotien muistelun sivutuotteena. Kumpi militarismi mahtaa olla voimakkaampaa?
Sotaa muisteltiin vielä paljon enemmän 20- ja 30-luvulla. Vuoden pääjuhlahan oli pitkään paarati 16.5. ja lisäksi juhlittiin vuosittain joka paikkakunnan "vapautusta".

Myös menneitä sotia muisteltiin aivan eri mitassa kuin nykyisin, patsaiden pystytyksestä poikien seikkailukirjoiin.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Mitä kumman militarismia harjoitti 1930-luvulla maa ja yhteiskunta jolla ei ollut antaa sotilailleen kunnollista varustusta vuonna 1939?

Yleensä tyyppiesimerkkinä militaristisesta valtiosta on pidetty Wilhelmin ajan Saksaa, joka varustautui voimakkaasti ennen vuotta 1914, vaikka budjettia ei loputtomiin paisuttaa voitukaan. Toinen ja kenties vieläkin puhuttelevampi esimerkki olisi kuitenkin keisarillinen Venäjä; tuskin missään muussa valtiossa sotilailla ja upseereilla on ollut vastaavaa asemaa, kun kaikki siviiliviratkin olivat kenraalien käsissä ja jossa kaikkia poliittisia päätöksiä sanelivat sotilaalliset välttämättömyydet.

Suomessa ei ollut 30-luvulla poliittisia kenraaleja, virkamiehet ja poliitikot olivat siviilejä. Eduskunta pääsääntöisesti vastusti tiukasti sotilasmenojen kasvattamista eikä niistä elinkeinoelämäkään ollut innostunut.

Oman sotahistorian ihannointi oli tuolloin yleistä kaikissa maissa, vaikka maailmansodan jälkeen kulttuurielämässä oli myös vahvoja pasifistisia virtauksia. Historialla ymmärrettiin tuolloin pääasiassa sotien ja suurmiesten diplomatian tutkimista. Suomi oli tavallaan "joutunut" jäämään tästä kaikesta pitkäksi aikaa sivuun, Venäjän sodat olivat tuntuneet Suomessa perin vähän ja pieni oma sotaväkikin oli lopetettu vuosisadan vaihteessa. Asevelvollisilla oli vielä 1920-luvulla perin negatiivinen käsitys velvoitteestaan. Vaikka isänmaallisuutta yritettiin Suomessa iskostaa mieliin, niin se tulee ymmärtää lähtökohdista käsin, ei verrata sitä sellaiseen maahan joka ei enää rakentanut itsenäisyyttään ja instituutioitaan.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 14:40

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Sotaa muisteltiin vielä paljon enemmän 20- ja 30-luvulla. Vuoden pääjuhlahan oli pitkään paarati 16.5. ja lisäksi juhlittiin vuosittain joka paikkakunnan "vapautusta".
Sotaa muisteltiin virallisesti enemmän kuin tänä päivänä. Kirjallisuudessa, lehdistössä, elokuvissa jne. talvi- ja jatkosotaa muistellaan aivan varmasti nyt enemmän kuin vapaussotaa 1920- ja 1930-luvulla. Sota myös yhdistää lähes kaikkia kansalaispiirejä päin vastoin kuin ennen talvi- ja jatkosotaa. Muistelu on myös huomattavasti monimuotoisempaa kun muistelukanavia on enemmän.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

JariL kirjoitti: Kirjallisuudessa, lehdistössä, elokuvissa jne. talvi- ja jatkosotaa muistellaan aivan varmasti nyt enemmän kuin vapaussotaa 1920- ja 1930-luvulla.
Mihin väitteesi perustuu? Oletko laskenut?

Sitä paitsi tässä oli kyse miliarismista. Eihän talvi- ja jatkosodasta ole julkaistu ihailevia kuvauksia jopa 14-vuotiaista sankarivainajista eivätkä opettajat aseta heitä oppilaiden esikuviksi.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Emma-Liisa kirjoitti:Eihän talvi- ja jatkosodasta ole julkaistu ihailevia kuvauksia jopa 14-vuotiaista sankarivainajista eivätkä opettajat aseta heitä oppilaiden esikuviksi.
Ilmeisesti tarkoituksesi on esittää vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä lopullisesti synnytetty kaikkia koskeva Suomen koululaitos militaristisena instituutiona. Varmasti militarismia ihannoivia opettajia 1920-30-luvuilla oli, mutta olivatko he tosiaan aivan varmasti kaikki tai edes enemmistöltään sellaisia kuin Väinö Linna on karikaatyrimäisesti kuvannut? Rohkenisin epäillä tätä.

Sotaisaa sankaruutta korostettiin lapsille mielellään muuallakin, eikä se ole ollut erityisen oikeistolaista, olihan näin myös Neuvostoliitossa. Päämäärä oli kasvatuksellinen. Suomi ei kai ollut tässä suhteessa millään lailla erityistapaus. Vain se, mitä historiallista kokemusta otettiin identiteetin rakennusaineeksi, erosi yhteiskunnittain toisistaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oma vapaussota oli sellainen ja siitä taidetaan lukea siellä kouluissa vieläkin erittäin paljon.

Marssiminen yms. sotilaallista jäljittelevät liikkeet (esimerkiksi liikuntatunneilla) kuuluivat kasvatukseen tai mihin tahansa poliittiseen toimintaan. Partioliikekin oli synnytetty sotilaallisiin tarpeisiin ja vieläpä Brittiläisessä imperiumissa, jota ei yleensä pidetä kovin militaristisena yhteiskuntana. Myös 1800-luvun palokuntaliikkeessä oli melko sotilaallinen leima. Aluksi palomiehiä suomen kielessä kutsuttiin "palosotilaiksi". Silti palokuntia ei yleensä pidetä militarismina. Olisiko pikemminkin niin, että militarismiksi myöhemmin nähdyt piirteet olivat pitkään yleinen tapa kaikessa järjestäytyneessä toiminnassa, koska täytyihän ne mallit jostakin ottaa?

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 14:40

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Sitä paitsi tässä oli kyse miliarismista. Eihän talvi- ja jatkosodasta ole julkaistu ihailevia kuvauksia jopa 14-vuotiaista sankarivainajista eivätkä opettajat aseta heitä oppilaiden esikuviksi.
Jos rajoitat militarismin koskemaan vain valtion virallisena politiikkanaan harjoittamaa militarisimia niin sitten olet oikeassa. Militarismi ei kuitenkaan rajoitu viralliseen politiikkaan.

Yheteiskunta ja sen arvot ovat muuttuneet. Lapsisotilas ei sovi tämän päivän arvoihin. Ihailevaa sotakuvausta kyllä riittää ja sellainenkin sotakuvaus joka ei sellaiseksi ole tarkoitettu voi saada uuden sisällön vastaanottavassa päässä. Tyyppiesimerkki on Tuntematon sotilas. USA:ssa Springsteenin Born in the USA -kappaleelle kävi vähän samalla tavalla.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 14:40

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Radikalismia se on oikeistoradikalaismi, ja Lapuan liikkeen hyvin radikaalit keinot hyväksyi suuri osa porvaristosta Mäntsälän kapinaan asti.
Jos näin oli, niin miksi Suomesta ei tullut "Lapualaista" valtiota? Porvaristo ei tässä(kään) asiassa ollut yhtenäinen monoliitti. Onko hiljaisuus hyväksyntää vai pelkoa? Uskoisin, että oikeampi tulkinta tilanteesta on, että tietyt näkyvät oikeistoon lukeutuvat henkilöt esiintyivät Lapuanliikkeen puolesta mutta että he epäonnistuivat laajan tuen hankkimisessa porvariston piiristä. Radikalismi tuli torjutuksi.

kpj
Viestit: 255
Liittynyt: 18.10.13 21:13

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

JariL kirjoitti:
Höpö höpö
Argumentti on ala-arvoinen. Lisäksi se on varomaton, sillä 1930-luvun ilmapiirissä
kasvaneita on vielä elossa.
JariL kirjoitti:
Suomalainen yhteiskunta oli konservatiivinen ja suhtautui epäluuloisesti kaikkiin radikaaleihin muutoksiin.
Väite on väärä. Suomalaisen yhteiskunnan eliitti oli konservatiivinen.

Tulee mieleen Max Jakobsonin kommentti Timo Vihavaisen erään kirjan otsikosta:
Ei kansakunta ollut "rähmällään", vaan kansakunnan valiot.

Historiallisesti poliittinen konservatismi on ollut kaikkea muuta kuin epäluuloinen fasismiin.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 14:40

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Historiallisesti poliittinen konservatismi on ollut kaikkea muuta kuin epäluuloinen fasismiin.
Suomalainen yhteiskunta oli hyvin pitkälle maalaisyhteiskunta jossa vallitsi selkeä manttaaliin perustuva järjestys. Tällainen yhteiskunta on lähes aina "säilyttämään pyrkivä" eli konservatiivinen eikä Suomi ollut poikkeus. Vasemmistolaisuuskin oli suhteellisen konservatiivista jo sen vuoksi, että sisällissodan jälkeen oli pakko osoittaa salonkikelpoisuutta. Äärivasemmisto oli toki olemassa ja ajoi radikaalia muutosta, mutta sen toimintaedellytykset olivat heikot. Konservatismi ei ollut niinkään poliittista konservatismia kuin pyrkimystä välttää niin syviä konflikteja, että ne jouduttaisiin uudelleen ratkomaan "ulkoparlamentaarisin" keinoin.
Väite on väärä. Suomalaisen yhteiskunnan eliitti oli konservatiivinen.
Eliitistä taas väittäisin, että sieltä löytyi myös niitä radikaaleja mielipiteitä niin oikealle kuin vasemmallekin enemmän kuin kansasta keskimäärin, koska kosketuspintaa ulkomaailmaan oli enemmän.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

kpj kirjoitti:
JariL kirjoitti:
Höpö höpö
Argumentti on ala-arvoinen. Lisäksi se on varomaton, sillä 1930-luvun ilmapiirissä
kasvaneita on vielä elossa.
JariL kirjoitti:
Suomalainen yhteiskunta oli konservatiivinen ja suhtautui epäluuloisesti kaikkiin radikaaleihin muutoksiin.
Väite on väärä. Suomalaisen yhteiskunnan eliitti oli konservatiivinen.

Tulee mieleen Max Jakobsonin kommentti Timo Vihavaisen erään kirjan otsikosta:
Ei kansakunta ollut "rähmällään", vaan kansakunnan valiot.

Historiallisesti poliittinen konservatismi on ollut kaikkea muuta kuin epäluuloinen fasismiin.
Aivan niin. Sanonta "höpö, höpö" ei yllä edes argumentin tasolle.

Olen ymmärtänyt, että nyt puheena olevassa kirjassa otetaan kantaa erityisesti juuri suomalaisen yhteiskunnan eliitin saksalais-myönteisyyteen 1930-luvulla? Venäläisvastaisuus (käy usein meillä nimellä ”patriotismi” tai ”isänmaallisuus”) maassamme on kai osittain ainakin peräisin juuri 30-luvulta (jolloin oikeiston ajama antibolsevismi löysi yhteisen sävelensä natsistien kannanottojen kanssa). En ole tosin vielä saanut Jokisipilän kirjaa itselleni, joten joudun tyytymään toistaiseksi vain otteisiin esim. tästä Jokisipilän blogikirjoituksesta (lainattu aiemmassakin viestissäni). Nähdäkseni Jokisipilän kirjoitus avaa uusia mahdollisuuksia 20-40-lukujen uudelleenarviointiin ja ennen kaikkea oikeistolaisen politiikan huipentumaan eli katastrofaaliseen talvisotaan 1939:
poliittisen kentän oikealla laidalla sillä oli vahva ja vaikutusvaltainen haastaja, saksalaismielisyys. Eduskunnassa saksalaismielisyyden linnakkeita olivat kokoomus ja isänmaallinen kansanliike. Saksaan tähyilivät tiiviisti myös ammattisotilaat, porvarilliset kulttuuripiirit, professorikunta ja opiskelijanuoriso. Saksa-myönteisyyden historiallisen kivijalan muodostivat maan itsenäistymisvaiheessa jääkärien koulutuksen muodossa saatu apu sekä keisarillisen Saksan Itämeren divisioonan osallistuminen vuoden 1918 sisällissotaan valkoisten tukena. Suomalaiselle sivistyneistölle tärkein vieras kieli oli saksa, ja saksalaisen tieteen, tekniikan ja taiteen saavutuksia arvostettiin suuresti.
Lainaus siis Jokisipilän blogikirjoituksesta: ”Saksalaismielisyys kävi Suomelle kalliiksi

Nähdäkseni Jokisipilän kanta ilmenee selvästi yllä siteeratusta?

Ymmärtääkseni omien virheiden ja tekojen kiistäminen selittämällä, että virheelliset valinnat olivat historiassa välttämättömyys on ollut leimaa-antava historianesityksissämme koko sisällissodan jälkeiseltä ajalta. Tehtyjen poliittisten valintojen kritiikki on ollut kiellettyä tai joka tapauksessa puuttunut (ollut vähintäänkin tabua) aina kunnes sisällissota vuosituhannen vaiheessa oli kyllin ikääntynyt (yli kolme sukupolvea vanha) jolloin faktojen myöntäminen oli lopulta mahdollista myös kokonaiskuvassa.

Ilmeisesti faktat ilmenivät tutkimuksissa pikkuhiljaa, joten nykyhetkellä piirtyvä kuva sisällissodasta antanee suurin piirtein oikean kuvan tapahtumista ja niiden asiayhteyksistä. Ehkä Jokisipilän teos on ensimmäisiä kotimaisia hapuilevia askeleita Suomen historianesityksissä 30-lukua koskevin osin edustaen linjaa, jossa asioiden vanhettua ollaan kyllin rohkeita (kun rohkeutta ei enää leimata poliittisella leimakirveellä) virheiden myöntämiseen .

On syytä panna merkille että nimenomaan oikeisto oli poliittisesti johtavana voimana vastuussa maamme miltei täydelliseen tuhoon johtaneesta sotapolitiikasta - joka ulkopolitiikassa nojautui antibolsevismiin ja venäläisvastaisuuteen. Se ei tietystikään nojautunut – paitsi perusteluissaan – natsistien esityksiin (kuten erityisemisaari Karl Schnurren esityksiin yms.).

On väitetty että Suomella oli vain huonoja valintoja edessään jolloin Suomen poliittisen ”eliitin” valinnat joka tapauksessa olisivat olleet muka parhaat mahdolliset. Suomen ajoivat muka natsiliittoon pyrkimys kansallisen nälänhädän välttämiseen esitetään. Mihinkään historiallisiin ilmiöihin eivät väitteet nojaudu. - Nälkäkriisi oli sodan aloittamisen jälkeen syntynyt ilmiö josta saatiin tieto vasta sodan puhjettua. Ruotsia ei tuon kriisin puuttuminen 'pelastanut' natsiliitolta vaan taitava poliitttinen luoviminen johon tahtoa ei "eliitillämme" ollut.

Suomessa eliitti valitsi purjehtimisen tiukasti vastaiseen liittoutumalla natsi-Saksan kanssa.

Liitto natsi-Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan oli tietysti 20-lukujen ja 30-lukujen antikommunistisen politiikan looginen päätepiste (joiden ääri-ilmiöiden kannanotoissa esimerkiksi K.J. Ståhlberg oli kyyditettävä kommunisti (vrt. MacCartyismi Yhdysvalloissa). Se oli monen "eliitissä" olleen toiveuni, ilmenee vaikkapa kenr. Paavo Talvelan muistelmista.

Räikein näistä historiamme "välttämättömyyksistä" on epäilemättä ulkoministeri Erkon "peräänantamattoman" linjan ylistäminen "kommunistisen" linjan – siis lähinnä Mannerheimin ja Paasikiven sekä Tannerin - varovaisempaa realistista linjaa vastaan. Suurin osa poliittisista valinnoista – kuten päätös Moskovan neuvottelujen keskeyttämisestä – teki poliittinen ”eliitti” omin valloin – kulisseissa, kuinkas muuten. Näin esimerkiksi ulkoministeri Erkon muulta hallitukselta salaa lähettämä sähke neuvottelijoillemme Moskovassa 9.11.39. jossa neuvottelijoitamme kehotettiin keskeyttämään neuvottelut.

Toisaalta, ehkä talvisota esti maamme joutumisen Saksan joukkojen miehittämiseksi Neuvostoliiton saatua haltuunsa Hangon meritukikohdan ja Saksan mielenkiinnon laannuttua senkin vuoksi Suomenlahden pohjoispuoleen. Myös tuon "eliitin"päättämä Suomen osallistuminen natsien sotaretkeen Neuvostoliittoa vastaan myötävaikutti tietysti.

Mutta kuka tietäisikään toteutumattoman tulevaisuuden - paitsi tietenkin ennustajaeukot? Joka tapauksessa kohdistuivat Moskovan rauhan onnettomina pidetyt ehdot sitten tavallisiin suomalaisiin muttei tietysti eliittiin mutta niiden seurauksena myös kysymys talvisodan aiheuttaneista puutteista Leningradin puolustuksessa olivat niiden myötä poissa päiväjärjestyksestä.

Toinen noista historian esitysten vääristelevistä tulkinnoista oli ymmärtääkseni se, että yhtyminen Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon selitettiin yhdenmukaisesti pres. Risto Rytin (sekä sittemmin ajopuuteorian) kannanottojen mukaisesti "Suomen (defensiiviseksi) erillissodaksi" Neuvostoliiton lentohyökkäystä (alkaen 25.6.) vastaan. Kuuntele pres. Risto Rytin ns. suuri syytöspuhe täältä.


Semmottii...
Viimeksi muokannut Heikki Jansson, 18.11.13 18:35. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Heikki Jansson kirjoitti:Nimim. historian harrastajalla olisi kommentistasi paljonkin opiksi otettavaa, sitä en epäile hetkeäkään. Heh. Ja ehkäpä "asiallisuudestaan tunnetulla" nimim. jsn:llä joka kaiketi hakee lähdeviittausten puutteiden Guiness-kirjan ennätystä! Muualla ei tietääkseni tuota pohjanoteerausta noteerata mitenkään. Muut tänne kirjoittajat selviävät varmaan sitten jo vähemällä opilla.
Katselin äsken Heikki Janssonin kirjoituksia joita on viimeksi ollut runsaasti mm. ketjussa Miehittikö Neuvostoliitto Viroa. En löytänyt yhtään varsinaista lähdeviitettä. Sen sijaan täysin itse keksittyä näennäisoikeudellista pohdiskelua ja viittauksia omiin kokemuksiin sitäkin enemmän. Aiemmin hän on väittänyt talvisodan taustojen yhteydessä ulkoministeri Erkon ajelleen jopolla Karjalan kannaksella. Ei ollut lähdeviitettä siinäkään...

Samaten viimeisimmässä kirjoituksessa esitetystä pitkähköstä sitaatista "välittömän todistelun periaatteesta" en löydä minkäänlaista viitettä. Se lienee jostakin wikipediasta tai oikeustieteen pääsykoekirjasta. Olisi mukava tietää jo hyvien tapojen ja sitaattioikeuden kunnioittamisen nimissä.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 14:40

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Mielestäni (ja aikalaiskertojien mukaan) Suomessa vallitsi hitlerismiä matkinut militaristinen eetos
Höpö höpö oli reaktio/vastaus nimenomaan yllä olevaan väitteeseen, joka ei millään tavalla viittaa mihinkään määrättyyn lähteeseen vaan on kirjoittajan oma tuntemus, fiilis tai jotakin muuta. Välillisesti lause kertoo myös, että kirjoittajalla ei ole omia kokemuksia kyseisestä aikakaudesta. Aikalaisten tuntemukset ovat historiallisesti merkittävä tekijä siinä kuin kirjalliset faktat, mutta tässä niihinkin vedottiin epämääräisesti ja epäsuorasti.

Jos yllä olisi esimerkiksi todettu, etä vankilassa istunut kommunisti koki aikakauden hengen militaristisena niin se varmaan pitäisi paikkansa. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että kaikki suomlaiset kokivat niin eikä edes, että tuntemus oli oikea koko yhteiskuntaa ajatellen. Esimerkiksi vartijoiden, yksittäisen vankilan tai vankeinhoitolaitoksen toimintatavasta tuntemus taas voi antaa jotakin viitteitä.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

Jokisipilä - Könönen kirjassa pohditaan melko laajasti rotukysymystä suomalaisten kannalta sen jälkeen, kun Saksa v. 1935 julkaisi rotulakinsa ja skandinaavit luokiteltiin korkeimman rodun edustajiksi. Kirjassa argumentoidaan lähes valmiiksi väite, että samaan aikaan alkanut Suomen skandinaavinen suuntaus olisi voinut johtua siitä, että suomalaiset oli aiemmin eurooppalaisessa rotujaottelussa laitettu alemman rodun edustajiksi ja Saksan katsannossa ei-herrakansaksi, jota asemaa pohjoismaisella suuntauksella olisi pyritty kohentamaan.

Tällaista väitettä kirjoittajat eivät kuitenkaan esitä. Enkä minäkään.
Kirjan ulkopuolelta linkkaan Riitta Mäkisen esitelmään Historian tutkijakoulun kevätkonfrenssissa viime keväänä:

http://www.uta.fi/yky/tutkimus/historia ... akinen.pdf

"Rotukysymystä tutkinut Aira Kemiläinen on päätellyt, että “suomalaisten leimaaminen rodullisesti erilaiseksi ja alemmaksi aiheutti paljon vahinkoa suomen- ja ruotsinkielisten suhteille sekä aikanaan Suomen ja Ruotsin suhteille. Se lienee vaikuttanut Suomen maan ja kansan mahdollisuuksien arviointiin ulkomailla. Se on luultavasti vaikuttanut suomenkielisten asenteisiin omaa kansaa ja ulkomaita kohtaan.“"

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

JariL kirjoitti:Aikalaisten tuntemukset ovat historiallisesti merkittävä tekijä siinä kuin kirjalliset faktat, mutta tässä niihinkin vedottiin epämääräisesti ja epäsuorasti.
Tähän tekisi mieli vielä täsmentää, että tulisi vielä erottaa aikalaisten tuntemukset tapahtumahetkellä ja sitten jälkikäteen. Tapahtuneella historialla on taipumus muuttaa noita tuntemuksia ja sitä mitä ihmiset tietävät tai luulevat muistavansa.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

MM kirjoitti: Kirjassa argumentoidaan lähes valmiiksi väite, että samaan aikaan alkanut Suomen skandinaavinen suuntaus olisi voinut johtua siitä, että suomalaiset oli aiemmin eurooppalaisessa rotujaottelussa laitettu alemman rodun edustajiksi ja Saksan katsannossa ei-herrakansaksi, jota asemaa pohjoismaisella suuntauksella olisi pyritty kohentamaan.
Tähän sopii hyvin tämä Olavi Paavolaisen kuvaus Nürnbergin 1936 puoluepäivien rotunäyttelystä:
Toinen osasto on nimeltään ”Rotukysymys”. Tähän osastoon vieras ymmärrettävistä syistä astuu varsin sekavin tuntein – ja suomalainen nimenomaan. Siksi hyökkäänkin ensi töikseni tutkimaan suurta seinänkokoista karttaa, joka esittää eri rotujen asuttamia alueita Euroopassa - Ylväällä sinisellä värillä se näyttää, että Suomesta on Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikko (ruotsalaiset!) sekä koko Laatokan ympäristö (?) pohjoisen rodun asuttamaa…

Mutta koko maamme keskiosa, kuten Savo ja Häme, samoin kuin koko Venäjä on, kuten sakeansynkeä violetti väri osoittaa, itäbalttisen rodun kansoittamaa…
En esitä tämän havainnon yhteydessä mitään kommentaarioita, vaan jätän sen tehtävän asiantuntijoille. Koska itse olen kotoisin Karjalan Kannakselta, minulta pääsee helpotuksen huokaus huomatessani tämän kansallissosialistisen Rassenkunden perusteella olevani arvollinen hengittämään Nürnbergin ilmaa.

Olavi Paavolainen, Kolmannen valtakunnan vieraana. Rapsodia. Gummerus 1937. s.301

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”