Trilisser kirjoitti: Paikoitellen tuli tunne, että kirjoittajia ei ole niinkään kiinnostanut Törnin elämäkerta, vaan tämän käyttäminen muiden asioiden penkomiseen.Suoraan sanoen ihan turha kirja.
Epäilemättä Silvennoisen ja kaverinsa aiheena ei ole ollut Törni sinänsä. Hänestä on vaikea saada tietoja, koska mies ei jättänyt kirjeitä, päiväkirjaa eikä muistelmia eikä edes ollut hanakka puhumaan. Ainoat pitemmät selitykset teoistaan hän antoi kuulusteluissa, joissa syytetyn ei tietenkään tarvitse puhua totta.
Tiettyä tarkoitushakuisuutta oli toki suojeluskunnan ja sotienvälisen kasvatuksen yleisessä kuvauksessa. Eihän ole mitään tietoa, millainen Törnin koti todella oli.
Sen sijaan pätevästi tuli kuvatuksi oikeudenkäynti, jossa Törni sai lain mukaan ihan oikean, ja vieläpä lievän, tuomion. Maanpetos oli aivan selvä, ja samoin rangaistiin muitakin. Sotavangit saivat "pakkotilanteen" takia lievemmän tuomion.
Toki motiivi jää auki, oliko Törni vain tyhmä seikkailija vai todella vakaumuskesta mukana "vastarintaliikkeessä". Tekijät huomauttavat aiheellisesti, että (1) vastarintaa ei voinut harjoittaa ilman tukea ulkomailta, (2) vastarinnan johto ei halunnut vain taistella NL:oa vastaan vaan tehdä vallankaappauksen (jatkaa vuoden 1918 puhdistusta eikä jättää valtaa kellarissa piileskelleille poliitikoille) ja (3) toimintaa ei voi rinnastaa asekätkijöihin, jotka toimivat laillisten esimiestensä käskystä.
Jollei Törni noita juttuja ja erityisesti 2-kohtaa ymmärtänyt, niin ainakaan sitä hän ei voinut olla tietämättä, että toimi vastoin presidentti-ylipäällikkö Mannerheimia, joka oli tehnyt rauhan NL:n kanssa. Tätä vastaan Saksan propagndakin suuntautui.
Oikeudenkäynnissä Törni vetosi muiden tavoin siihen, että Suomi oli muodollisesti todennut olevansa sodassa Saksan kanssa vasta maaliskuun alussa 1945. Mutta koska hän oli pyrkinyt Lapin sotaan, peruste oei ollut pitävä.
Törnin itsensä sijasta kirjoittajien tähtäimessä on sotilasmyyytti, joka Törnistä on tehty. Tässä mielessä kirja on tarpeellinen. On lehtiartikkeleiden tekijöillä pätevämpää aineistoa kuin tähän astiset sankarikertomukset.
Sitä voi kyllä epäillä, eikö kirjoittajien tulkinta Runebergin ja Linnan eroista ole vanhentunut.