jukkis kirjoitti:Ymmärrän myös miksi haluat väliin pidentää tai lyhentää mittapistettä tunturienlaelle, jotka kiistatta ovat varmastikin isoja ja laakeita.
Laet ovat looginen paikka, koska pisteen on tarkoitus näkyä moneen suuntaan. Kuinka sinä tiedät ne oikeat paikat? Ja millä perusteella 11,1, 16,65 ja 22,2 km mitat ovat merkittäviä?
Tähän kevään keskusteluun palatakseni, olisi tavallaan ihan hauska tietää miten nämä pseudotieteilijät sovittavat tämän Korkeasaaresta löydetyn kuppikiven noihin "maagisiin etäisyyksiin"? Helsingistä on löytynyt kuppikivi
No, minä en aio sijoittaa mitään mihinkään mystiseen maailmaan, mutta kiinnostava uutinen on tuo Helsingin seudun kaiketi ensimmäinen kuppikivi - sikäli kuin kysymyksessä ei ole uudehko bluffi tai väärennös.
Antti Lahelman ajoitus perustuu kiven sijaintiin ja korkeuteen merenpinnasta, ja nämä hänen mukaansa viittaavat pronssikauteen. Olisiko tässä kuitenkin nyt liian vähän perustaa ajoitukselle? Veikko Matinollin antologiassa kuppikivien pääosa sijoittuu myöhäisrautakautisten kalmistojen läheisyyteen. Tärkeimmät sijaintialueet ovat Kanta-Häme, Pirkanmaa, Satakunta, Vaasa sekä Laitila-Lieto-Salo -alueet. Muuallakin kiviä on mutta selvästi vähemmän. Alue on siis sen varhaishistoriallisen Suomen alue, jossa on harjoitettu maanviljeystä. Loimaan-Tammelan kovan saven alueelta kuppikivet lähes kokonaan puuttuvat, mutta aluetta asutettiinkin vasta keskiajan lopulta lähtien.
Jos Korkeasaari on ollut pieni meren luoto pronssikaudella, niin miksi siellä olisi tarvittu kuppikivi? Kivi on niin suuri, että sitä tuskin on siirretty paikalleen. Kuvien perusteella Korkeasaaren kuppikivi on hyvin samanlainen kuin läntisen rannikon ja sisämaan kuppikivet. Tämän perusteella todennäköisempää olisi ajoittaa Korkeasaaren kivi myöhäiselle rautakaudelle tai historialliselle ajalle, jolloin saarella olisi jo voitu viljellä maata. Tämä olisi kai selvitettävissä. Kuppien tekijöinä ovat olleet suomalaiset, jos ne on hakattu ennen vuotta 1250. Muualla olevia kuppikiviä on ajoitettu myös kauemmaksi, mutta onko kivien funktio ollut silloin sama?
Kuppikivien synnystä ja käytöstä on esitetty varmaan jo satoja olettamuksia, mutta. mitään ei voi pitää todistettuna. Sijainti rautakautisten kylien tuntumassa tekee kuitenkin tietyt mahdollisuudet todennäköisemmiksi. Usein esitetty uhrikaan ei liene mahdottomuus, kun muistaa, että uhri on saattanut myös olla vero esim. kylän- tai alueen vanhimmalle. Ongelmaksi jää, miten kuppi käytännössä liittyisi esim. koukkuverotukseen. Mystiset ja taikuuteen liittyvät selitykset ontuvat sen vuoksi, että kuppikivitraditio on hyvin laaja ja melko yhtenäinen. Kun varhaiset kyläyhteisöt tarvitsivat kiinteytensä ylläpitämiseksi erilaisia rituaaleja (mystisiäkin!), kivet olisivat todennäköisesti muodostuneet eri paikkakunnilla erilaisiksi.
On vielä aivan käytännöllisiäkin selitysmahdollisuuksia. Niitty- ja peltoviljelys ennen sarkajakoa perustui lohkoihin. Kylän niitty- ja peltolohkot eivät sijoittuneet niin täsmällisesti kuin sarkajaon aikaiset sarat, vaan sijaitsivat epäsäännöllisesti kylän ympärillä. Paperikarttoja ei ollut, minkä vuoksi kivien kupeilla on voitu merkitä ylimalkaan kylän lohkojen sijainnit ja ominaisuudet - ne olivat siis "kiveen hakattuja". Samoin kuin lohkot myös kupit ovat useimmiten kivissään epäsäännöllisissä muodoissa.
Peltolohkoissa oli tietenkin hyviä ja huonoja, pieniä ja suuria sekä vanhoja ja uudempia. Kivissä on monasti sekä suuria että pieniä, jopa juuri ja juuri näkyviä kuppeja. Jos tällaisessa vaihtelevassa merkintätavassa olisi jotakin perää, kupit olisivat siitäkin huolimatta voineet olla myös uhri- tai verokuoppia. Vanhojen peltolohkojen ominaisuudet eivät valitettavasti kunnolla selviä mistään. Pitäisi päästä enemmän perille varhaishistoriallisen kylän sielunelämästä ja talouden käytännöistä. Siihenhän kupit pakosta jotenkin liittyvät.
Tähän kevään keskusteluun palatakseni, olisi tavallaan ihan hauska tietää miten nämä pseudotieteilijät sovittavat tämän Korkeasaaresta löydetyn kuppikiven noihin "maagisiin etäisyyksiin"?
Onko kuppikivillä joitakin "maagisia etäisyyksiä"? En ole kuullutkaan mutta kuulisin kyllä aiheesta mielelläni lisää.
mutta Yrjö Punkarin mainioon pohdiskeluun haluan tuoda vähän lisäpohdittavaa. Tuo viittaus pronssikauteen ei kai tule muusta kun että saari itsessään on noussut pronssikaudella merestä ylös. Sitten kun toimittaja soittaa asiantuntijalle, hän tietenkin mielessään muistelee että kun saari nousi tuohon aikaan, niin tottakai kuppikivikin on silloin aikalainen. Se on sellainen ilmaan heitetty juttu joka ei kai oikeasti perustu mihinkään, mutta saahan näitä heitellä, vapaa maa....
Omana kantanani tuon esiin, että kuppikivi on mitä ilmeisemmin aito, ja lienee jostakin 200-luvulta jKr ja baltilaisten tekemä. tai voihan sen ilmaista niinkin, että helsingin alla on ollut kylämäinen yhteisö jo tällöin, ja joka ilmeisesti on hylätty ilmasto-olosuhteiden muututtua peltoviljelylle epäedulliseksi siinä 300-luvun puolella. Seuraavan kerran Helsinginniemeen tuli kai ihmiset vasta 700-luvun loppupuolella?
Mielenkiinnolla seuraan aihepiiriä... :D
Satun olemaan kotoisin Turengin kylästä, Janakkalan pitäjästä ja isäni puolelta Kerkkolan kylän Kurkia ja Äidin puolella vahvasti noita Tervakosken Mattiloita. Kivahan se olisi tietää että onko siitä 10000 tuhatta vuotta sitten kannaksen kautta kerkkolaan kulkeutuneesta kansasta jäänyt joku kylille asustelemaan vai ollaanko ihan puhtaasti eteläntuontia... Geenitutkimuksellahan se varmaankin selviäisi, mutta onpahan hauskempaa aprikoida voiko perustaa kohta kasinoa omaan reservaattiin.
Totuushan on monimuotoinen ja aina kuulijan muokattavissa. Oma käsitykseni asiasta kuitenkin on se, että silloin 6500EAA, kun kerkkolan kylillä jo kalasteltiin ja nuotiopaikkaa pidettiin, seurailtiin saaliseläimiä eli muuttolintuja ja metsästyksellä ja keräilyllä eleltiin. Geneettisestihän alkuperäiset Suomalaiset ovat kotoisin siperian aroilta (eteläinen haara), pohjoinen eli Saamen kansa ja lappalaiset enemmänkin sitten eteläisen euroopan kautta kulkeutuneita ja rantareittiä tanskansalmet ylittäneitä muuttajia. Nykyinen geenipooli onkin sitten mikstuura itää ja länttä, johon ovat vaikuttaneet vuosien saatossa mm. seuraavat asiat: Roomalaisten valloitusretki pohjoiseen, joka työnsi varsinkin ostrogootit, visigootit ja osan nykyisiä slaavilaiskansoja pohjoiseen vuosista 54jaa aina tuonne vuoteen 600 jaa, ruotsin (eli goottien ja paikallisen suomalaisugrilaisen kulttuurin sekoitus) laajentuminen, Novgorodin kansan paine varsinkin 1200 luvun taitteessa (mongolien euroopan invaasio, joka aiheutti liikehdintää länteen ja pohjoiseen) sekä saksalaisten, tanskalaisten, italialaisten ja virolaisten kiinnostus maaperämme aarteita (Puusto, riista, viljelysmaa ja malmit) kohtaan. Olemme olleet geopoliittisesti kiinnostava maa, jota on asuttanut luonnonläheinen, käytännöllinen, arktisiin olosuhteisiin tottunut ja väkevä kansa. Kreikkalaisessa mytologiassa ja historiankirjoituksessa mainitut Hyperborealaiset ei olleet mitään turhia jamppoja ja kyllähän tämä Meidän pohjoinen vakautemme johtuu ilmaston ja ympäristön karaisemien ihmisten käytännön älyn kehittymisestä. Meissä Suomalaisissa virtaa tutkimusten mukaan 2-4% neanderthalilaisten geenejä ja on ihan turha väittää, ettei siitä volgan mutkan ilmastotaskusta käsin koko euroopan asuttaneesta kansasta olisi jäljellä kuin tämä 7-21 miljoonaa jäännöstä, joista 5,7 miljoonaa ruikuttavaa vellihousua kutsuu itseään Suomalaisiksi.
Suomalais-ugrilaisen kielialueen levinnäisyysalue pelkästään osoittaa meidän ja sukulaiskansojemme olleen euroopan ja venäjän kokoisen maa-alueen alkuperäisiä asuttajia, joiden elämän etelän vetelät sössivät. ;) jos sallitte annoksen huumoria... Tuskin alatte lataamaan mitään tieteellistä vasta-argumentointia faktoja kohtaan. Näkemykseni on se, että 250 000 vuotta sitten syntyi Neanderthalin ihmisen kulttuuri, joka asutti lähes koko pohjoisen pallonpuoliskon. Tämä siihen aikaan evoluution kärkipään tittelistä taisteleva metsästäjä omasi jo vaikuttavat kommunikaatiokyvyt ja kommunaalisen yhteistoiminnan alkeetkin olivat jo hanskassa. Kyläyhteisöissä asuttiin... n. 150 000 EAA evoluutio sitten nykyisen lähiidän suunnalla risteytti tämän lajin läheiseen sapiens lajiin, joka ilmeisesti suuremman lisääntymiskykynsä ja parempien elinympäristönsä kanssa alkoi dominoida ja valloittaa elintilaa neanderthalilta ja sekoittua nykyiseksi pohjoisen pallonpuolen vaaleaihoisena tunnetuksi "roduksi" :D Ei kai siinä sen kummempaa ole, kuin että sen jälkeen ollaan menty sinne, tänne ja tonne. On ollut pari jääkautta, muutama tulivuorenpurkaus, katovuosia, kansainvaelluksia jne..., mutta itse olen kohtuu varma, että omat juuret on Hämeen maaperässä aika syvällä ja kiukuttaa kun kaikenmaailman pseudohuuhaahöpöttäjät kinaa itseään tiedemiehinä pitävien ylioppineitten kanssa. Kumpikaan ei näe metsää puilta. :D
Suomen historia on tietoisesti häivytetty roomalais-katolilaisen-, ortodoksisen- ja juutalaisen uskonnon suojaamiseksi. Alueellisesti olemme itsenäisiä, todellisuudessa emme ole sitä olleet enää vuoden 1250 jälkeen. Naapurimme ovat Meidän jälkeemme kylille norkoilemaan tulleita eteläntuliaisia ja lappalaisetkin ilmesty sinne vasta muutaman tuhannen vuotta meidän jälkeen. :D En tässä lähde sen kummemin mitään tieteellistä väittelyä asiasta kaivamaan enkä kaipaakkaan sen kummempaa kommentointia. Sanon vaan että naurattaa kuinka kaivetaan kelttiläiset mytologiat, kivikehät, kuppikivet ja nämänuone kulttuurit aina haudoistaan ja kiistellään rillukanvarsista. Kehäpäätelmiä seuraten voin rehdisti sanoa olevani sukua, joka jo tuolloin 1200 luvulla keräsi veroja vantaalta tornioon ja kajaaniin asti ulottuvalta alueelta. Muu ei Mua kiinnosta. :D Leikkikää hiekkalaatikollanne hyvät herrat, mutta tuokaa esiin faktat, niin saadaan ne kasinot vanajanniemeen ja reservaatti johon ei Eu:lla ole asiaa kuin hattu kourassa... ;)
Sen verran olen kuitenkin tutkinut euroopan poliittista historiaa ja Suomen osuutta siinä, että esimerkiksi Ruotsin kuninkaan liittoutuminen esim. Venetsian kauppiaiden kanssa, Kokkolan seudun Italialaisasutus 1500 luvulla ja Venetsialaisten kauppasuhteet esim. espanjan kuninkaan kanssa vaikuttivat olennaisesti suomen ja niiden oikeiden suomalaisten maanomistukseen. samaten 1600 luvulla uskonpuhdistuksen ja katolilaisuudesta pois siirtymisen vaikutus on oleellinen osa. Suomalainen aatelistohan hartaina katolilaisina liittoutui sankoin joukoin nimenomaan puolalaisten sigismundin kanssa ruotsin kuningasta ja uskonpuhdistusta (pienempiä kirkkoveroja vastaan) ja siinä sitten koko suomalainen maanomistus kokolailla muuttuikin vain ruotsalaisperäisen aateliston, heidän suosikkiensa ja kuninkaan vasallien eduksi. Samoihin aikoihin muuten hävitettiin loputkin kirjoitetut arkistotiedot meidän omasta ja todellisesta historiastamme ja kulttuuristamme. Siinä on sinikiveläisille ja yliopistoväelle tekemistä, kun kansa ei enää muista kuin kirkon suoltaman sonnan ja ruotsalaisten kouluttaman yliopistoväen valheellisen propagandan. Koita siinä sitten saagojen fjörnjottreista ja katolisen kirkon kronikoista kaivettujen höpöhöpöjuttujen seasta totuutta löytää. :D
Ollaan jääty jo aikaa sitten historian jalkoihin ja nyt kun sitten tutkitaan, niin kukaan ei halua faktoja tunnustaa. Totuus on liian raaka ja samalla murskaa ison osan yhteiskunnan tukipilareista, eli uskonnot, kouluhistorian ja pari muuta pientä asiaa... Samalle herää kysymys kenen jälkeläiset tätä maata johtavat, kun yhden sukujuuret menee Italiaan, toisen espanjaan, kolmannen saksaan, neljännen sveitsiin, viidennen ruotsiin ja kuudennen... eli jos on ennenkin juonittu, niin miksi ei nytkin??? :D Patriootithan tästä vallan riemastuu. Kansakunnan uusi aamunkoitto ja ei kun uudella hengellä koko 6 miljoonaisella kansalla uudestaan uralin taa. :D Huumoria siis tämä on... älkää siitä huoliko. Vaikka vissiin viimeiselle Vanainjokilaakson kuninkaalle sukua onkin, niin ei se kai riitä kokonaisen eurooppalaisen ristiinnussimisen perinteen kaatamiseen. :D
Kiitos kuitenkin mielenkiinnosta jota sukujuuriamme kohtaan tunnette. :D
Euroopan kuninkaallisten sukujuuria tutkiessa tulee yllättävän usein vastaan nimenomaan kvenlandiasta naitu "prinsessa", jonka kanssa saadusta poikalapsesta yleensä leivottiin kuningas, joten en olisi yllättynyt siitä että lähes jokainen euroopan kuningashuone olisi vähintänkin hiukan Suomalainen... :D :D :D
KanttiS111 kirjoitti: Kehäpäätelmiä seuraten voin rehdisti sanoa olevani sukua, joka jo tuolloin 1200 luvulla keräsi veroja vantaalta tornioon ja kajaaniin asti ulottuvalta alueelta. Muu ei Mua kiinnosta.
Tämä lausahdus paljastanee A-T Kurjen ironisen otteen suomalaisten muinaisuutta koskevaan keskusteluun. Kehäpäätelmiä seuraamalla voidaan tosiaankin päätyä minne halutaan.
Sen verran noista sukujuurista kannattanee kuitenkin muistuttaa, että meillä nykysuomalaisilla on tosiaan varsin monenkirjava tausta. Tännehän saapui väkeä suunilleen heti viimeisimmän jääkauden jälkeen, mutta ne tulijat eivät varmasti puhuneet uralilaista eivätkä liioin indoeuroopalaistakaan kieltä. Sen jälkeisinä vuosituhansina nykyisen Suomen alueelle on varmaankin tullut useampiakin ihmisryhmiä, kuka minnekin, emmekä niistä juuri sen enempää voikaan tietää. Jonkin verran ennen ajanlaskumme alkua lounaiseen Suomeen on saapunut ilemisesti germaanista kieltä puhuvaa väkeä ja joskus ajanlaskumme alun kieppeillä saamelaisia ja sitten itämerensuomalaisia. Nämä itämerensuomalaiset, siis suomalaiset, hämäläiset, karjalaiset sun muut sulauttivat sitten itseensä ne germaanit ja vähitellen ne saamelaisetkin suurimmasta osasta Suomea. Ruotsalaiset saapuivat myöhemmin, mutta on siitäkin jo huomattavan kauan. Tuskin mikään noista tulokkaista on tuhonnut tai karkottanut täällä aiemmin asunutta porukkaa, vaan ne muinaiset asukkaat ovat sulautuneet kieleltään ja kulttuuriltaan uusiin tulokkaisiin. Uudempina aikoina tiedämme tänne tulleen myös väkeä, joka on sulautunut täällä jo olleeseen väestöön, ja eiköhän tuollaistakin liene silloin muinoin tapahtuneen. Lisäksi eri ryhmiä on täällä asunut rinta rinnan koko historiallisen ajan, ja näin on varmasti ollut myös esihistoriallisena aikana. Joten kaikkiaan meidän geneettinen perimämme ei tule yhtään miltään tietyltä seudulta, vaan se on sekoitus tänne eri aikoina eri suunnista muuttaneiden ihmisten geeneistä. Minullakin on ollut esi-isiä tiettävästi Hämeessä, Pohjanmaalla, Savossa, Karjalassa, Varsinais-Suomessa, Norrlannissa, Sveanmaalla, Saksassa ja Ranskassa, enkä tietenkään tiedä kaikkia esi-isiäni. Sen pohtiminen, missä kaikki tuhannet esi-isäni ovat eläneet 2000 vuotta sitten ja mitä kaikkia kieliä he ovat puhuneet, on kiehtovaa ja opettavaistakin, mutta mitään tarkkaa tietoa asiasta ei tietenkään ole eikä voikaan olla saatavilla.
Klaus Lindgren kirjoitti:Minullakin on ollut esi-isiä tiettävästi Hämeessä, Pohjanmaalla, Savossa, Karjalassa, Varsinais-Suomessa, Norrlannissa, Sveanmaalla, Saksassa ja Ranskassa, enkä tietenkään tiedä kaikkia esi-isiäni.
Juupa juu... Tuota tajunnanvirtaa lukiessani tuli vaan mieleen: mitä tarkoitat kun sanot että hävitettiin viimeiset dokumentit maamme vanhasta historiasta. Ne sontaa puhuvat yliopistomiehetkö sen tekivät? Mitkä dokumentit ja miksi?
Kirjoitin tavattomassa kiireessä ylempänä olevan pari kysymystä sisältävän vastaukseni Tavastia-ketjuun. Siinä tuli pari epätarkkaa ilmaisua ja lainausta Kurjen kirjoitusta koskien. Mutta asia taisi tulla selväksi.
Luulen että se on ollut hyvin suuri työ. Saksassa ja Ranskassa on kai huonosti henkilötietoja 1800-lukua aiemmilta ajoilta. Kirjoitit geeneistä ja siksi luulin, että esi-isäsi ovat geenitestien tuloksista tai sukututkimuksesta.
Turun palon yhteydessä 1600 luvullahan katosi mm. syntyneiden rekisteri, maakirjat, kaupparekisteri ja hovioikeuden rekisteri. Suomalaisista ja heidän tekemisistään ennen sitä on kovin vaikea siis löytää tietoa. Samaan aikaan 1/4 aikuisesta miesväestä tapatettiin balkanilla ja siirrettiin maat ruotsalaisille aatelisille ja sodassa menestyneille ruotsalaisille sotilaille. Ruotsi käytti pitkälti samaa tekniikkaa kuin englantilaiset skotlannin suhteen muutama sata vuotta aiemmin. Eli kapinoiva suomalaisaateli menetti pitkälti maansa ja veroetunsa ja tilalle siirrettiin kuninkaalle lojaaleja ruotsalaisia. :D Suomen nykyinen historia on voittajan kirjoittama ja se näkyy maamme politiikassa vielä tänäkin päivänä. 1600-luku oli siinä mielessä käänteentekevä vuosisata, että Suomalaisuus ei ole koskaan saanut yhtä pahaa iskua. Sittemmin Ruotsi osin heikkeni ja valtion talous rapautui jatkuvassa sodankäynnissä, jota rahoitettiin suureksi osaksi Suomalaisen maanviljelijän ja porvarin kukkarosta. Me olimme siirtomaana ruotsille pankki ja nautimme tuonne 15- ja 1600 lukujen taitteeseen asti melko vahvasta itsehalinnosta.
Juhana Herttua siis kuvauksen mukaisesti (lainaus wikipediasta, koska en jaksa nyt enempää kilkutella) oli läntisen Suomen herttua ja muu Suomi oli ns vapaaherran alaisuudessa.
Juhana III:n isä Kustaa Vaasa perusti vuonna 1556 kolme melko itsenäistä herttuakuntaa, Itä-Götanmaan, Södermanlannin ja "Suomen", joka käsitti Turun ja Kokemäenjoenkartanon linnaläänin (Satakunnan historiallinen maakunta) sekä Ahvenanmaan ja hieman myöhemmin myös läntisen Uudenmaan. Suomen herttuaksi tuli Juhana, joka hallitsi lisäksi koko Suomea käskynhaltijana, 27. kesäkuuta 1556. Kuninkaan käskyn mukaan läänitykseksi myönnettiin Turun lääni ja Ahvenanmaa niin, että hän ja hänen miespuoliset jälkeläisensä saavat nauttia, käyttää ja pitää mainittua lääniä oikeuksineen ja vuotuisine veroineen ilman mitään poikkeusta'. 29. kesäkuuta 1556 Juhana määrättiin käskynhaltijaksi myös muuhun osaan Suomea, joka ei kuulunut hänen aikaisemmin määrättyyn herttuakuntaansa. Kuningas laajensi herttuakuntaa muuhun osaan Suomea 7. syyskuuta 1557 tehtyään sinne tarkastusmatkan. Kokonaisuuteen kuului siitä alkaen Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Raaseporin lääni sekä Vihdin ja Lopen pitäjät. Häme, Savo, Pohjanmaa ja Karjala eivät siis kuuluneet herttuakuntaan.
Kun Juhana tuntui tekevän omaa ulkopolitiikkaansa Puolan kuninkaan kanssa, kärjistyivät Juhanan välit kuninkaaseen 1563 niin, että valtiopäivät tuomitsivat hänet kuolemaan ja menettämään asemansa. Juhana yritti taivutella suomalaisia puolelleen, mutta suurin osa ylhäisaatelistosta pysyi kuninkaan puolella, joten kun Eerik XIV tuli Suomeen kymmenen tuhannen miehen kanssa, oli Juhanalla puolellaan vain 1200 miehen joukko. Eerik XIV miehitti Turun ja piiritti Turun linnaa ampuen sitä tykeillä. Juhana antautui ja vietiin vaimoineen vangiksi Tukholmaan. Juhanan Turun linnaan keräämät taideaarteet ryöstettiin ja vietiin Ruotsiin, eikä niitä koskaan palautettu. Useita Juhanan puolella toimineita mestattiin, mutta Juhanan ja Katariinan henki antautumisehtojen nojalla säilyi. Vankeusaikana syntyi Juhanan ja Katariinan poika Sigismund. Vankeuden aikana Iivana IV vielä ehdotti Katariina Jagellonican luovuttamista Venäjälle.
Pitkälti näistä syistä sittemmin syttyi tuo 1600 luvulla valinnut levottomuuksien ja sotien aika, joka lopullisesti rapautti Ruotsin sotilasmahdin ja talouden sekä altisti Suomen venäjän vaikutusvaltaan. Suomen epäsuosioon joutunut aatelisto tosin taisi myös kulissien takana salaa jopa toivoa venäläistä hallintoa, sillä siellä lupailtiin samalla käskyvallan palauttamista ja jonkinasteista autonomiaa Suomelle. :D
Kansainvälinen politiikka on aina ollut kauppaliittoja ja diplomatiaa, tekevät sitä sitten keskenään sukulaiset, kirkko tai poliitikot. :D
Juhana III:sta tuli Ruotsin kuningas 1568, kun aateliston kapina kaatoi mielenterveydeltään horjuneen Eerik-kuninkaan. Vuonna 1569 Juhana antoi asetuksen aatelisprivilegioista, joiden mukaan aatelinen ei menettänyt säätyoikeuksiaan, vaikka ei pystyisikään suorittamaan ratsupalvelustaan. Tämä vähensi rikkaiden tilallisten mahdollisuuksia nousta aatelissäätyyn ja teki aateliston aiempaa sulkeutuneemmaksi.
Vuonna 1570 syttyi Venäjän ja Ruotsin välinen neljännesvuosisadan mittainen sota, pitkä viha. Vangittu Eerik XIV katsottiin tilanteessa uhkaksi, häntä siirreltiin vankipaikasta toiseen ja tuomittiin Juhanan aloitteesta lopulta kuolemaan, joka toteutettiin ilmeisesti myrkyttämällä 1577. Vuonna 1581 ruotsalaiset valtasivat Narvan ja vuonna 1583 solmittiin välirauha. Lopullista rauhaa Juhanan kaudella ei kyetty solmimaan, koska aluelaajennuksia hamunnut Juhana vastusti sitä. Katariina Jagellonica kuoli vuonna 1583 ja Juhana solmi uuden avioliiton Gunilla Bielken kanssa. Juhanan kanssa jo aiemmin ristiriidoissa ollut Kaarle-herttua arvosteli liittoa, mikä antoi Juhanalle syyn toimia tätä vastaan ja kaventaa tämän valtaoikeuksia.
Juhanan pojasta Sigismundista tuli vuonna 1587 Puolan kuningas. Juhana toivoi Sigismundin tulevan Ruotsinkin kuninkaaksi ja palaavan Ruotsiin, mitä suuri osa ylhäisaatelistosta Kaarle-herttuan johdolla vastusti, sen sijaan valtakunnanmarski Klaus Fleming puolsi Sigismundin kuninkuutta. Peläten ruotsalaisten vastusta tämä kuitenkin päätti jäädä Puolaan. Juhana kohdisti ylhäisaatelistoon rankaisutoimia, kuten aatelisetuoikeuksien muuttamista siten, että aateliston alempien kerrosten valta lisääntyi ylempien kustannuksella. Vuonna 1590 säädettiin uusi kruununperimysjärjestys, jonka mukaan Eerik XIV:n sukuhaara menetti oikeutensa kruunuun ja kuninkuus saattoi periytyä myös naispuolisen linjan kautta. Palkkioksi tuestaan Klaus Flemingistä tuli 1591 Suomen käskynhaltija. Juhana kuoli 1592. Turussa ollessaan Juhana opetteli jonkin verran suomen kieltä ja hän pystyi jossain määrin keskustelemaan myös talonpoikien kanssa vastoin isänsä Kustaa Vaasan neuvoa. Hänen kerrotaan pitäneen puheenkin suomen kielellä.
Tuohon aikaan vanainjokilaakso käsittääkseni oli vielä kovinkin autonominen alue ruotsin ja venäjän välissä, jonka käskynhaltijana toimi käsittääkseni Jeppe, eli Jöns Kurki, Ruotsalaisille 1249 antautuneen Matti Matinpoika Kurjen suora jälkeläinen ja Ruotsin aateliskalenterista tutun Kurck suvun silloinen päämies...
Ruotsin valtaistuimella Sigismundin kausi jäi varsin lyhyeksi, ja sitä varjosti jatkuva valtataistelu Kaarle-herttuan – Sigismundin sedän – kanssa. Suomen kannalta merkittävin Sigismundin kauden tapahtuma oli vuosina 1596–1597 käyty nuijasota, joka liittyi osaltaan taisteluun valtaistuimesta.
Sigismund kruunattiin kuninkaaksi syksyllä 1593 hänen isänsä Juhana III:n kuoltua marraskuussa 1592. Sigismund oli jo aiemmin valittu Puolan kuninkaaksi 1587. Kustaa Vaasan vuonna 1544 asettaman perintökuninkuussäädöksen vuoksi Sigismund oli periaatteessa Ruotsin laillinen kruununperijä.
Maan ylhäisaateli Kaarle-herttuan johdolla kuitenkin vastusti katolisen Sigismundin kruunausta. Luterilaisessa Ruotsissa katolisen Sigismundin pelättiin merkitsevän vastauskonpuhdistusta. Sigismund painostettiin allekirjoittamaan niin sanottu Uppsalan julistus, jossa Ruotsin todettiin pysyvän luterilaisena valtiona.
Sigismund ei koskaan saanut Ruotsia kunnolla valtaansa. Puolan valtiopäivät eli sejm antoi kuninkaalle luvan poistua maasta vain vuodeksi, eli Sigismund joutui pian jättämään Ruotsin Kaarle-herttuan sijaishallinnon käsiin. Kaarle-herttua ryhtyi nopeasti laajentamaan valtaansa ja horjuttamaan Sigismundin asemaa.
Kaarle-herttua kaappasi vallan Aarborgan valtiopäivillä 1597. Hän julistautui valtionhoitajaksi etenkin talonpoikien tuella.
Sigismund yritti palauttaa valtaansa Ruotsissa asein. Hänen joukkonsa nousivat maihin Ruotsin Kalmarissa syyskesällä 1598. Ratkaiseva taistelu käytiin Stångejoella lähellä Linköpingiä 25. syyskuuta 1598. Kaarlen joukot voittivat, ja Sigismund palasi Puolaan. Suomesta lähti Sigismundin tueksi Akseli Kurjen johtama armeija, mutta se ei ehtinyt paikalle ajoissa.
Linköpingin valtiopäivillä helmi-maaliskuussa 1600 tunnustettiin Kaarlen nousu valtaan. Samalla Sigismundin perillisten todettiin menettäneen oikeutensa Ruotsin kruunuun.
Suomesta tuli Kaarle-herttuan ja Sigismundin valtataistelun merkittävä näyttämö. Sigismundin Suomen käskynhaltijaksi nimittämä Klaus Fleming oli kuninkaan tärkein kannattaja. Nuijasodassa Kaarle-herttua tuki aktiivisesti kapinallisia. Vuosina 1597–1599 Kaarle-herttuan joukot ja Sigismundille uskolliset suomalaisjoukot kävivät useita taisteluita Turun linnasta ja Suomen hallinnasta.
Suomalaisten asettumista Sigismundin kannalle tuki Pentti Renvallin mukaan ulkopolitiikka ja koettu ”idän vaara”. Suomessa uskottiin, että Puolan ja Ruotsin liitto olisi vahva turva Venäjää vastaan.
