Historoitsija Mika Kuljun kirjassa “Kenraalin viisi sotaa - Hjalmar Siilasvuon elämäkerta” (Gummerus 2011) on sivuilla 82-82 otsikolla “Siilasvuo vs. suojeluskunnat” tarkasteltu komentaja, jääkärikenraali Hjalmar Siilasvuon, näkemyksiä suojelukunnista:
“Siilasvuon nuiva asenne suojeluskuntia kohtaan kumpusi usemmmastakin syystä, joista pari voidaan nostaa päällimmäiseksi. Siilasvuon mukaan Suojeluskuntajär-jestön toiminta oli resurssien hajoittamista kahteen sotilaalliseen organisaatioon, jotka kokivat ajoittain toisensa jopa kilpailijoiksi. Siilasvuo korosti ettei voinut olla kahta taktiikkaa. Suojeluskunnilla oli omat ohjesääntönsä, jotka poikkesivat armeijan ohjesäännöistä. Lisäksi Siilasvuo näki, että osa suojeluskuntaupseereista oli sellaisia, jotka eivät olleet pärjänneet armeijassa.
Hjalmar Siilasvuo oli myös sitä mieltä, että suojeluskunnat pitivät yllä kansankunnan kantiajakoa. Ensio Siilasvuo muisteli isänsa sanoneen, että Suomessa oli tasa-arvoinen kansanarmeija, johon kuuluivat rikkaat ja köyhät sekä oikeistolaiset ja vasemmistolaiset. Suojeluskunnissa ei vasemmistolaisia nähty, joten organisaatio ei käytännössä palvellut koko maanpuolustusta.
Ensio Siilasvuo on muistellut ettei isä päästänyt hänta edes suojeluskuntapoikien toimintaan, koska vastenmielisyys emojärjestöä kohtaan oli niin suuri. Nykypäivän näkökulmasta tuntuu tietenkin erikoiselta, että sotilasläänin komentaja kielsi poikaansa liittymästä vapaaehtoiseen maanpuolustusjärjestöön”
Komentaja,jääkärikenraali Hjalmar Siilasvuo, kirjoitti tammikuussa 1942 Päämajaan päämajoitusmestari kenraali Airolle:
“Maataloustehtäviin on vapautettu kiusallisen paljon henkilöitä, ja mikä pahinta, usein pitäjän varakkaimpia isäntiä. Joukoilla on vaikea käsittää, mitä traktorinajajat nyt talvella tekevät kotona. Onko välttämätöntä, että osuusmeijerin johtokunnan jäsenet, pitäjän rikkaimmat nuoret isännät, ovat kotona valvomassa meijerin toimintaa kuten Tyrnävällä.”
Suojeluskuntien armeijaa korruptoivaa vaikutusta ei liene selvitelty tai tutkittu.
Mutta kuten Tyrnävällä, niin myös Pohjois-Savossa, suojeluskunnat olivat monin paikoin sotamoraalia kompromentoivia lausuntoautomaatteja, joiden avulla maaseudulla varakkaat tilalliset ja kaupungeissa yläluokkaan kuuluvat asevelvolliset karkasivat rintamapalveluksesta “välttämättömiin kotitöihinsä”.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALSUSIA
-
Martti Tapio Pelho
- Viestit: 322
- Liittynyt: 24.12.11 16:05
-
Martti Tapio Pelho
- Viestit: 322
- Liittynyt: 24.12.11 16:05
Maanpetosrikos vuonna 1938 Oulussa ja Karttulassa
Mika Kuljun kirjassa on pari muutakin jääkärikenraali Hjalmar Siilasvuon kriittistä suojeluskunta-asennetta valaisevaa juttua.
Hjalar Siilasvuo toimi aikoinaan kuntavaltuutettuna jo Terijoella. Vuonna 1936 Siilasvuo valittiin Oulun kaupunginvaltuustoon sitoutumattomien palkansaajien vaaliliiton kärkiehdokkaana. Siilasvuo toimi Oulussa mm. terveyslautakunnan puheejohtajana.
Ensimmäisenä valtuustotoimenaan Siilasvuo kannatti toiminta-avustuksen myöntämistä Oulun työväentalolla toimineelle teatterille, jota avustusta Oulun oikeiston ja keskustan valtuustoedustajat ajan äärioikeistolaisen hengen mukaisesti kiivasti vastustivat.
Keväällä 1938 Siilasvuo sai aikaan kärhämän Suojeluskuntain yliesikunnan päällikkönä toimineen A.E.Martolan kanssa.
Siilasvuo ja Martola olivat keskustelleet ravintolassa 25.2.1938. Martola oli kysynyt huhusta, jonka mukaan Siilasvuo oli vastustanut Oulun kaupunginvaltuustossa määrärahan myöntämista suojeluskunnille. Siilasvuo kiisti huhun ja suuttui. Lopulta asia meni armeijan johtoon saakka. Sotaväen päällikkö Hugo Österman pyysi suojeluskuntien päällikköä Malmbergia selvittämään asiaa.
Pohjois-Savon Karttulassa paikalliset ev.lut.kirkkoherran johtamat suojeluskuntalaiset pidättivät valtuutettu Kalle E Karhusen suoraan valtuustokokouksesta kun Karhunen oli äänestänyt valtuustossa juuri suojeluskunnan hakemaa toiminta-avustusta vastaan.
Karttulalaisten Karhusen pidättäjien ja myöhemmin myös suojeluskuntalaisen kihlakunnansyyttäjän mukaan suojeluskunnan harkinnanvaraista toiminta-avustusta vastaan äänestäminen kuntavaltuustossa oli maanpetosrikos vuonna 1938!
Kesällä 1939 komentaja Siilasvuo sai vieraakseen saksalaisen kenraalin Franz Halderin. Suojeluskunnat halusivat kantaa vierailun osalta kortensa kekoon ja lähettivät everstiluutnantti Kotilaisen Kemiin tuomaan koko järjestön tervehdyksen.
Siilasvuo ei ollut Kotilaisen vierailusta innoissaan eikä everstiluutnantille löytynyt paikkaa lentokentän vastaanottokomiteasta tai illallispöydästä.
Siilasvuo oli suhtautunut pilkallisesti Kotilaisen halukkuuteen olla mukana lentokentällä. Siilasvuo totesi Kotilaiselle, ettei kentälle laskettaisi ketään muita kuin ennalta määrätyt henkilöt, mutta antoi kuitenkin everstiluutnantille mahdollisuuden odotella vierasta sorakuopalla eli suojeluskuntaharjoitusten pitopaikalla.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA
Hjalar Siilasvuo toimi aikoinaan kuntavaltuutettuna jo Terijoella. Vuonna 1936 Siilasvuo valittiin Oulun kaupunginvaltuustoon sitoutumattomien palkansaajien vaaliliiton kärkiehdokkaana. Siilasvuo toimi Oulussa mm. terveyslautakunnan puheejohtajana.
Ensimmäisenä valtuustotoimenaan Siilasvuo kannatti toiminta-avustuksen myöntämistä Oulun työväentalolla toimineelle teatterille, jota avustusta Oulun oikeiston ja keskustan valtuustoedustajat ajan äärioikeistolaisen hengen mukaisesti kiivasti vastustivat.
Keväällä 1938 Siilasvuo sai aikaan kärhämän Suojeluskuntain yliesikunnan päällikkönä toimineen A.E.Martolan kanssa.
Siilasvuo ja Martola olivat keskustelleet ravintolassa 25.2.1938. Martola oli kysynyt huhusta, jonka mukaan Siilasvuo oli vastustanut Oulun kaupunginvaltuustossa määrärahan myöntämista suojeluskunnille. Siilasvuo kiisti huhun ja suuttui. Lopulta asia meni armeijan johtoon saakka. Sotaväen päällikkö Hugo Österman pyysi suojeluskuntien päällikköä Malmbergia selvittämään asiaa.
Pohjois-Savon Karttulassa paikalliset ev.lut.kirkkoherran johtamat suojeluskuntalaiset pidättivät valtuutettu Kalle E Karhusen suoraan valtuustokokouksesta kun Karhunen oli äänestänyt valtuustossa juuri suojeluskunnan hakemaa toiminta-avustusta vastaan.
Karttulalaisten Karhusen pidättäjien ja myöhemmin myös suojeluskuntalaisen kihlakunnansyyttäjän mukaan suojeluskunnan harkinnanvaraista toiminta-avustusta vastaan äänestäminen kuntavaltuustossa oli maanpetosrikos vuonna 1938!
Kesällä 1939 komentaja Siilasvuo sai vieraakseen saksalaisen kenraalin Franz Halderin. Suojeluskunnat halusivat kantaa vierailun osalta kortensa kekoon ja lähettivät everstiluutnantti Kotilaisen Kemiin tuomaan koko järjestön tervehdyksen.
Siilasvuo ei ollut Kotilaisen vierailusta innoissaan eikä everstiluutnantille löytynyt paikkaa lentokentän vastaanottokomiteasta tai illallispöydästä.
Siilasvuo oli suhtautunut pilkallisesti Kotilaisen halukkuuteen olla mukana lentokentällä. Siilasvuo totesi Kotilaiselle, ettei kentälle laskettaisi ketään muita kuin ennalta määrätyt henkilöt, mutta antoi kuitenkin everstiluutnantille mahdollisuuden odotella vierasta sorakuopalla eli suojeluskuntaharjoitusten pitopaikalla.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA
-
historian harrastaja
- Viestit: 37
- Liittynyt: 30.03.12 12:46
Re: Jääkärikenraali Hjalmar Siilasvuo vs. suojeluskunnat
Päivystävä stalinisti huutaa ja päivystävä stalinisti vastaa itse. Osta divarista Markku Salomaan väitöskirja "Punaupseerit" (1992). Sen sivuilla voi tutustua valtiopetos-SKP:n toimintaan Suomessa vuosina 1919-1939.
Valtiopetos-SKP:n tavoitteena oli Neuvosto-Suomi. SKP julisti jo vuonna 1919, että se liitto, johon Neuvosto-Suomi liittyy, on oleva sosialististen neuvostotasavaltojen liitto. SKP ennakoi Neuvostoliittoon liittymisen tavoitteen jo vuosia ennen Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton perustamista.
SKP:n 6. edustajakokous, joka pidettiin Otto Kuusisen johdolla heti Kominternin 7. kongressin jälkeen 5.-13. syyskuuta 1935, ei muuttanut SKP:n määritelmää Neuvosto-Suomen tavoitteesta. Edustajakokous jäi viimeiseksi ennen talvisotaa. Edustajakokouksen resoluutiossa "Suomen Kommunistinen Puolue taistelussa taantumusta vastaan Neuvosto-Suomen puolesta" toistettiin jälleen kerran vanhat tavoitteet:
"On mitä laajimmille joukoille osoitettava, että kapitalistisen ja fasistisen orjuuden, sekasorron, raakalaisuuden, riiston ja sodan kurjuudesta on vain yksi ulospääsy: SOSIALISTINEN NEUVOSTOTASAVALTA. Se merkitsee työtätekeville vapautta, sivistystä, hyvinvointia, rauhaa. Vain neuvostotasavallassa on Suomenkin työtätekevien pelastus kapitalistisesta riistosta ja fasistisesta orjuudesta sekä suomalaisen hengenviljelyn surkastumisesta.
Tämä neuvostotasavalta on taistellen luotava. Fasismin ja kapitalismin voimat murskaten on Suomen työtätekevien perustettava oma valtansa, proletariaatin diktatuuri. Sen kautta kapitalismin kahleista vapautunut sosialistinen Suomi tulee tuotantovoimien nopean kehityksen pohjalta kohoamaan ennennäkemättömään hyvinvointiin. Sen muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen sivistys tulee kansanjoukkojen uumenista nostamaan esiin kirjalijoita, taiteilijoita, tiedemiehiä ja teknillisen edistyksen johtajia. Sekä taloudellisesti että sivistyksellisesti voi Suomen kansan pelastaa vain SOSIALISMI. Sen puolesta taistelee meidän puolueemme, Suomen Kommunistinen Puolue. Suomen työtätekevien joukkojen etunenässä tulee tämä puolue voittamaan ja luomaan Suomesta NEUVOSTO-SUOMEN."
Näin vuonna 1935.
Valtiopetos-SKP:n tavoitteena oli Neuvosto-Suomi. SKP julisti jo vuonna 1919, että se liitto, johon Neuvosto-Suomi liittyy, on oleva sosialististen neuvostotasavaltojen liitto. SKP ennakoi Neuvostoliittoon liittymisen tavoitteen jo vuosia ennen Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton perustamista.
SKP:n 6. edustajakokous, joka pidettiin Otto Kuusisen johdolla heti Kominternin 7. kongressin jälkeen 5.-13. syyskuuta 1935, ei muuttanut SKP:n määritelmää Neuvosto-Suomen tavoitteesta. Edustajakokous jäi viimeiseksi ennen talvisotaa. Edustajakokouksen resoluutiossa "Suomen Kommunistinen Puolue taistelussa taantumusta vastaan Neuvosto-Suomen puolesta" toistettiin jälleen kerran vanhat tavoitteet:
"On mitä laajimmille joukoille osoitettava, että kapitalistisen ja fasistisen orjuuden, sekasorron, raakalaisuuden, riiston ja sodan kurjuudesta on vain yksi ulospääsy: SOSIALISTINEN NEUVOSTOTASAVALTA. Se merkitsee työtätekeville vapautta, sivistystä, hyvinvointia, rauhaa. Vain neuvostotasavallassa on Suomenkin työtätekevien pelastus kapitalistisesta riistosta ja fasistisesta orjuudesta sekä suomalaisen hengenviljelyn surkastumisesta.
Tämä neuvostotasavalta on taistellen luotava. Fasismin ja kapitalismin voimat murskaten on Suomen työtätekevien perustettava oma valtansa, proletariaatin diktatuuri. Sen kautta kapitalismin kahleista vapautunut sosialistinen Suomi tulee tuotantovoimien nopean kehityksen pohjalta kohoamaan ennennäkemättömään hyvinvointiin. Sen muodoltaan kansallinen, sisällöltään sosialistinen sivistys tulee kansanjoukkojen uumenista nostamaan esiin kirjalijoita, taiteilijoita, tiedemiehiä ja teknillisen edistyksen johtajia. Sekä taloudellisesti että sivistyksellisesti voi Suomen kansan pelastaa vain SOSIALISMI. Sen puolesta taistelee meidän puolueemme, Suomen Kommunistinen Puolue. Suomen työtätekevien joukkojen etunenässä tulee tämä puolue voittamaan ja luomaan Suomesta NEUVOSTO-SUOMEN."
Näin vuonna 1935.