Poliittisten virkanimitysten historiasta

[historioija]

Tämä ketju on jaettu ketjusta: "Olin itse mukana" -argumentti.

****

Sinällään kyllä voisimme hyvinkin perustaa vaikkapa ihan oman viestiketjun jossa pohdittaisiin esim. poliittisten virkanimitysten historiaa, jonka hedelmiä vallassa olleiden puoluiden mandaatilla Kevassa istunut johtajakin on nauttinut, ja pohtia siten sen moraalisia ulottuvuuksia, liittyen vaikkapa Keskustapuolueen jäsenistöön.

Tosin tässä ajankohtaisessa selkkauksessa ei kannata osoitella mitään puolueita eikä niiden jäsenistöjä. Jotkuthan sanovat, että nimitys oli aikanaan sukupuolikysymys, ja toiset, että sen ratkaisi soveltuvuusarvio.
Tuskinpa historiantutkijat voisivat tarkkojen tutkimustenkaan jälkeen sanoa, mistä oli kysymys. Sitähän minä olen yleensäkin aina painottanut, että asioista ei useinkaan saa varmaa selkoa. Politiikkakin on mukana sotkemassa asioita, kuten eräistä kommenteista voi päätellä.

[Tapio Onnela]

Tosin tässä ajankohtaisessa selkkauksessa ei kannata osoitella mitään puolueita eikä niiden jäsenistöjä. Jotkuthan sanovat, että nimitys oli aikanaan sukupuolikysymys, ja toiset, että sen ratkaisi soveltuvuusarvio.
Tuskinpa historiantutkijat voisivat tarkkojen tutkimustenkaan jälkeen sanoa, mistä oli kysymys. Sitähän minä olen yleensäkin aina painottanut, että asioista ei useinkaan saa varmaa selkoa. Politiikkakin on mukana sotkemassa asioita, kuten eräistä kommenteista voi päätellä.

Kyllä minusta voisi olla hyvinkin aiheellista pohtia miten Suomessa jouduttiin tilanteeseen, jossa puolueet alkoivat jakaa virkoja kannattajilleen. Vai oletko tästä eri mieltä, ja millä perusteella?

Eläkeyhtiöiden korkeimmat virat on kästtääkseni jaettu kolmen suurimman puolueen kesken, ja tähän epäkohtaan kulminoituu nyt käytävä keskustelu Kevan johtajan pätevyydestä, palkoista ja väärinkäytöksistä.

Ihan mihinkään tutkimukseen perustamatta minulla on se käsitys, että tämä "maan tapa" alkoi siitä, että erityisesti vasemmisto koki omien kannattajiensa olevan käytännössä virkakiellossa, jonka tilanteen korjausliike johti sitten siihen, että esim. kunnissa vähäisimmätkin vahtimestarin toimet läänitettiin puolueiden kannattajille.

Onkohan tästä muuten olemassa tutkimusta, journalistisia tutkimuksia nyt ainakin luulisi löytyvän.

[historioija]

Kommentoinhan vain tätä Kevan juttua esittämiesi käsitysten ja toisaalta julkisuudessa näkyneiden tietojen ja väitteiden perusteella. Olemme suuri yleisö siinäkin median varassa. Sen tiedothan kylläkin ovat tuoreeltaan paljolti epävarmoja ja epätarkkoja, ja myöhemmin ne eivät ketään kiinnosta, ellei tapahdu jotakin merkittävää uutta. Ihmisten käsitykset jäävät noiden hätäisten alkupäätelmien varaan - lisäksi usein väärinkäsitettyinä - sen huomaa jatkuvasti kommenttipalstoilla.
Historiantutkijoilla on siten tehtävänsä tässä tiedonkulussa, sitten aikanaan.

[jsn]

Eläkeyhtiöiden korkeimmat virat on kästtääkseni jaettu kolmen suurimman puolueen kesken, ja tähän epäkohtaan kulminoituu nyt käytävä keskustelu Kevan johtajan pätevyydestä, palkoista ja väärinkäytöksistä.

Kyse on todennäköisesti yrityksestä pohjustaa hallituksen tulossa olevaa leikkauslistaa. Sinänsä ihan taitavalta vaikuttaa.

tämä "maan tapa" alkoi siitä, että erityisesti vasemmisto koki omien kannattajiensa olevan käytännössä virkakiellossa, jonka tilanteen korjausliike johti sitten siihen, että esim. kunnissa vähäisimmätkin vahtimestarin toimet läänitettiin puolueiden kannattajille.

Käsityksesi lienee hyvin oikea. Perusteluna oli juuri se, että kaikki aiemmat epäpoliittiset nimitykset katsottiin automaattisesti porvareiksi, vaikka nämä eivät puolueisiin olisi kuuluneetkaan. Vastaavasti vasemmiston vastustajiien piti saada oma osansa. Samaa perustetta on kai voitu sittemmin käyttää sukupuolten tasa-arvon nimissä, mutta koska sukupuolia on yleensä vain kaksi, tilanne ei ole yhtä monimutkainen. Vahtimestarinimitysten politisoituminen taisi jäädä lyhytaikaiseksi ilmiöksi. Valtion virastojen toimistopäälliköt nimitti valtioneuvosto, ja nimitykset pysyivät poliittisina aina 1990-luvun alkuun saakka.

[Tapio Onnela]

tämä "maan tapa" alkoi siitä, että erityisesti vasemmisto koki omien kannattajiensa olevan käytännössä virkakiellossa, jonka tilanteen korjausliike johti sitten siihen, että esim. kunnissa vähäisimmätkin vahtimestarin toimet läänitettiin puolueiden kannattajille.

Käsityksesi lienee hyvin oikea. Perusteluna oli juuri se, että kaikki aiemmat epäpoliittiset nimitykset katsottiin automaattisesti porvareiksi, vaikka nämä eivät puolueisiin olisi kuuluneetkaan. Vastaavasti vasemmiston vastustajiien piti saada oma osansa. Samaa perustetta on kai voitu sittemmin käyttää sukupuolten tasa-arvon nimissä, mutta koska sukupuolia on yleensä vain kaksi, tilanne ei ole yhtä monimutkainen. Vahtimestarinimitysten politisoituminen taisi jäädä lyhytaikaiseksi ilmiöksi. Valtion virastojen toimistopäälliköt nimitti valtioneuvosto, ja nimitykset pysyivät poliittisina aina 1990-luvun alkuun saakka.

Voi olla, mutta ilmeisesti tästä ei kuitenkaan ole tutkimusta tehty? Onko oletuksesi siis, että virkanimitykset eivät olisi olleet "poliittisia" vaan vain epäpoliittisia, ennen kun vasemmistopuolueet alkoivat kokea olevansa syrjässä tästä merkittävästä yhteiskunnallisesta vallankäytöstä?

Kiinnostava ja tärkeä aihe tämä olisi kyllä selvittää. Miten tämä "poliittinen korruptio" syntyi ja levisi ja jonka keskellä edelleen tunnumme elävän.

[wejoja]

Joensuussa poliittisia virkanimityksiä tutkii Maria Ovaska työnimellä:
”Poliittiset virkanimitykset kunnallishallinnossa”

[jsn]

Onko oletuksesi siis, että virkanimitykset eivät olisi olleet "poliittisia" vaan vain epäpoliittisia, ennen kun vasemmistopuolueet alkoivat kokea olevansa syrjässä tästä merkittävästä yhteiskunnallisesta vallankäytöstä?

Tarkentaisin sen verran, että kaikki virkanimitykset ovat tietenkin aina poliittisia, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Aina johonkin tehtävään halutaan tietynlainen ihminen, miten tämä sitten eri aikoina onkaan määritelty. Valinta on aina poliittinen, koska virka-asemaan liittyy vjulkisen vallan käyttöä.

Sen sijaan ahtaammassa puoluepoliittisessa merkityksessä poliittisia nimitksiä ei ole ollut kovin kauan. Esimerkiksi ennen 1960-luvun loppua ei ollut yhtään SKDL:n jäsenkuntaan luettavaa keskusviraston pääjohtajaa. Puolueisiin kuulumattomia lienee ollut näiden enemmistö. Poliittisia henkilöitä on varmasti ollut viranhaltijoina kauan, kuten mm. Veikko Vennamo. Se ei ollut kuitenkaan samanlainen normi kuin 1966 vasemmistoenemmistön jälkeen.

Mutta jo aiemmin oli lyhyempi ajanjakso, jolloin poliittisia nimityksiä esiintyi: erityisesti poliisitoimessa, tunnetaanhan yleisesti punaisen Valpon aika, jonka johto ja pääosa henkilöstöstä nimitettiin täysin puoluepoliittisiin perustein. Se kuitenkin päättyi ja ilmeisesti puoluepoliittiset nimitykset kokivat jonkinlaisen hetkellisen inflaation.

Poliisista ja politiikasta on olemassa Tuija Hietaniemen väitöskirja: Lain vartiossa. Poliisi Suomen politiikassa 1917-1948 (1992)

[P.Ojanen]

Kyllä tuota virkakielto-linjaa kannattaisi tutkia tarkemmin. Suomessa nimittäin oli käytännössä vasemmiston virkakielto toisen maailmansodan loppuun saakka. Tämän jälkeen tilanne hieman muuttui, vaikkakaan ei oleellisesti. Uskoisin että suurimman paineen vasemmiston virkakiellon laajaan päättämiseen laukaisi kuitenkin suurten ikäluokkien siirtyminen työelämään. Samaan aikaan ajan henki suosi myös vasemmistolaista ajattelua. Sittemmin nämä vaatimattomiinkin hommiin valitut vasemmistolaiset olivat ajan myötä varteenotettavia hakijoita korkeisiinkin virkoihin. Nämä virathan oli aikaisemmin "läänitetty" eliitille tai "puolueettomille" viran hakijoille.
Nämä ryhmät ovat sittemmin vastanneet vaatimalla oman osansa korkeista ja miksei alemmistakin virkapaikoista.
Vaatimus on kuulunut kokoomuksen ja keskustapuolueen kautta. Lopputulos näkyy tällä hetkellä kaikkialla valtion- ja kunnallishallinossa.

[jsn]

Uskoisin että suurimman paineen vasemmiston virkakiellon laajaan päättämiseen laukaisi kuitenkin suurten ikäluokkien siirtyminen työelämään.

Tämä on tärkeä pointti, kun siihen vielä lisätään se, että virkojen määrä laajeni huikeasti ja niiden luonne monipuolistui. Sosiaali- ja terveys- sekä opetusssektorit olivat vaikkapa 30-luvulla 1970-lukuun verrattuna jokseenkin olemattoman kokoiset. Päiväkodit ennen sotia miltei tuntematon asia. Käsitteen "hallinto" sisältö muuttui tänä aikana oleellisesti, eikä silloin suorassa vertailussakaan ole paljoa mieltä, koska yhteiskunta muuttui niin rajusti. Esimerkiksi ylioppilaiden lukumäärä kasvoi tänä aikana suunnattomasti. Jos julkinen sektori olisi pysynyt entisellään tai kasvanut vain maltillisesti, ei olisi ollut samanlaista tarvetta vasemmistolaisemmille hakijoille?

Johtajavirat ovat paljon helpompia vertailla ja niissä poliittisen järjestelmän muutos näkyy selkeämmin. Johtopäätösten tekemisessä olisi silti syytä olla varovainen. Tutkimukselle olisi todellakin ilmeistä tarvetta.

Nämä virathan oli aikaisemmin "läänitetty" eliitille tai "puolueettomille" viran hakijoille.

Puoluesidonnaisuuden vaatimus oli silti selkeästi nimenomaan vasemmistopuolueiden vaatimus. Se mikä tuolloin katsottiin demokratiaksi on nyttemmin muuttunut taakaksi, tunnutaan ajattelevan. Toisaalta kokoomus ja keskusta ovat olleet hyvin halukkaita ottamaan niitä vastaan silloin kun se niille on sopinut. Tämä osoittaa koko poliittinen virkanimitys-keskustelun poliittisen luonteen.