Sivu 1/4

Sotavankikurjuus

Lähetetty: 02.12.13 09:39
Kirjoittaja historioija
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194857 ... urhaa.html
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/va ... aa/649403/

Kiusallinen tosiasia varjostaa maamme - kuten tosiaan voi sanoa - torjuntavoittoon päättyneen itsenäisyyskamppailun muistoa. Sotavankien hyvinvoinninhan olisi pitänyt olla kunnia-asia, mutta jatkosodan ensimmäisenä talvena tilinteolle joutuminen ei näyttänyt todennäköiseltä.

Danielsbackan tutkimus ei oheisesta lehtijutusta päätellen ole tarkoitus- ja sensaatiohakuinen, mutta ulkomaillahan ei puolusteluja ja varauksia juuri huomioida, vaan katsotaan kylmiin lukuihin. Emmehän mekään välitä Neuvostoliiton ja Saksan sotavankikurjuuksien yhteydessä kuulla lieventävistä ja selittävistä seikoista. Sotavangeista kun kuuluu kaikissa olosuhteissa pitää tarpeeksi hyvää huolta, ovathan he täysin vangitisjoidensa armoilla ja varassa. Hyökkäysvaiheen laannuttua olisi korkeimmallakin johdolla ollut tilaisuus valvoa asiaa.

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa sotavankien sijoittamisesta maatiloille ja kohtelusta siellä. Varmasti on kaikenlaista esiintynyt sielläkin, mutta eikös kokonaiskuva ole myönteinen?
http://www.kysy.fi/kysymys/sodan-loppue ... aataloissa

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 02.12.13 10:00
Kirjoittaja MM
Jyrki Ilva on linkittänyt väitöskirjan "uudet historia-aiheiset mediat" -osastoon, josta sitä ehdin viikonloppuna aloittaa lukea. Tutkija valottaa aluksi laajasti itsepetos -käsitettä tapahtumien synnyssä ja asian pois selittämisessä. Kuten esim. kun maatiloille sijoitettujen vankien kohtuullisia oloja korostamalla koetetaan hämätä kokonaisuuden tunnustamista.

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 02.12.13 11:32
Kirjoittaja historioija
...sotavankien kohteluun vaikuttavien syiden ymmärtämiseksi on tilannetta tarkasteltava sodan ja aikakauden kulttuurin luoman viitekehyksen sekä ihmismielen erilaisten psykologisten käyttäytymisvalmiuksien vuorovaikutuksena.

Tässä taas tekee mieleni huomauttaa ja väittää, tällä kertaa tutkija Danielsbackan tehtävänasettelun motivoimana, että nykyhetken nuoren tutkijan on tosiasiassa melko vaikeaa päästä kiinni tuohon "sodan ja aikakauden kulttuuriin". Muistelmat ja tutkimukset tuskin ovat pystyneet tuota kulttuuria kovinkaan hyvin sanoiksi ja käsitteiksi pukemaan, ja ajan omat lähteet vaativat tulkintaa, joka jää yhtä lailla ulkokohtaiseksi. Sitä paitsi käsitteiden sisältö muuttuu aikojen mukana ja on erilaista eri ihmisillä.
Mutta älkäämme vaatiko liikoja, kun vain tunnustamme tutkimuksen lähtökohdat, jotka etenkin toisten aikakausien kulttuureihin kohdistuvina eli historian osalta ovat epävarmat.

Hämäyksestä sanoisin, että sitä voi tietysti esiintyä myös päinvastaiseen suuntaan, eikä sen tarvitse silloinkaan olla tietoista. Tutkimustuloksia saattaa yleensäkin vinouttaa se, että tutkijoiden voi olettaa valitsevan sellaisia tutkimusaiheita ja näkökulmia, joilla on on heille itselleen merkitystä tai jota koskevia yleisiä käsityksiä he haluavat oikaista. He siis luultavimmin tiedostamattaan pyrkivät tiettyihin tuloksiin ja tietynlaiseen kuvaan tutkimusaiheesta. Joka tapauksessa on suuren työn oikeuttamiseksi tarvetta saada jotakin olennaista ja huomiota herättävää esille, vaikka sitä ei tahtoisi löytyäkään.
Edelliselle vastapainona enemmän tai vähemmän vaikuttavat ainakin tutkimuksen eettiset arvot sekä odotettavissa olevan kritiikin huomioiminen.

On syytä huomauttaa, että tässä taas olen sortunut yleiseen pohdiskeluun (omien käsitysteni "ihmismielen erilaisten psykologisten käyttäytymisvalmiuksista" pohjalta) eli en arvioi kyseistä nimenomaan väitöskirjaa. En ole siihen vielä tarkemmin tutustunut ja sitä paitsi päätelmäni olisivat subjektiivisia eli omiani, vailla yleispätevyyttä. kohdistuvana.

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 02.12.13 15:36
Kirjoittaja Emma-Liisa
historioija kirjoitti: Kiusallinen tosiasia varjostaa maamme - kuten tosiaan voi sanoa - torjuntavoittoon päättyneen itsenäisyyskamppailun muistoa. Sotavankien hyvinvoinninhan olisi pitänyt olla kunnia-asia, mutta jatkosodan ensimmäisenä talvena tilinteolle joutuminen ei näyttänyt todennäköiseltä.
Käytät melkoista retoriikkaa.

Todellisuudessa sotavankien kohteluun vaikuttavat seuraavat asiat:
1. yleinen humanismi - ei ilmeisesti toimi yksin
2. usko että tieto sotavankien hyvästä kohtelusta lisäisi halua antautua - ei kai toimi kovin hyvin, mutta toimii toisinpäin: tieto huonosta kohtelusta saa taistelemaan loppuun asti
3. vastavuoroisuus eli halu vaikuttaa siihen että omia sotilaita kohdellaan vankeudessa hyvin - edellyttää kansainvälisiä sopimuksia ja puolueettomia tarkastajia toimi
4. halu saada apua ulkomailta - toimii samoin kuin edellä
5. pelko rangaistuksista sodan jälkeen - toimii vain kun uskotaan että vastapuoli voi rangaistuksia vaatia
6. kansainvälinen maine - toimii jos huonoa kohtelua ei voi salata ja/tai maine katsotaan tarpeelliseksi

Suomen kohdalla muutos sotavankien kohtelussa perustui mitä ilmeisimmin motiiveihin 4, 5 ja 6.

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 02.12.13 15:38
Kirjoittaja Emma-Liisa
historioija kirjoitti:...sotavankien kohteluun vaikuttavien syiden ymmärtämiseksi on tilannetta tarkasteltava sodan ja aikakauden kulttuurin luoman viitekehyksen sekä ihmismielen erilaisten psykologisten käyttäytymisvalmiuksien vuorovaikutuksena.

Tässä taas tekee mieleni huomauttaa ja väittää, tällä kertaa tutkija Danielsbackan tehtävänasettelun motivoimana, että nykyhetken nuoren tutkijan on tosiasiassa melko vaikeaa päästä kiinni tuohon "sodan ja aikakauden kulttuuriin". Muistelmat ja tutkimukset tuskin ovat pystyneet tuota kulttuuria kovinkaan hyvin sanoiksi ja käsitteiksi pukemaan, ja ajan omat lähteet vaativat tulkintaa, joka jää yhtä lailla ulkokohtaiseksi. Sitä paitsi käsitteiden sisältö muuttuu aikojen mukana ja on erilaista eri ihmisillä.
No onnistuihan Ville Kivimäkikin.

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 02.12.13 17:14
Kirjoittaja historioija
Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:...sotavankien kohteluun vaikuttavien syiden ymmärtämiseksi on tilannetta tarkasteltava sodan ja aikakauden kulttuurin luoman viitekehyksen sekä ihmismielen erilaisten psykologisten käyttäytymisvalmiuksien vuorovaikutuksena.

Tässä taas tekee mieleni huomauttaa ja väittää, tällä kertaa tutkija Danielsbackan tehtävänasettelun motivoimana, että nykyhetken nuoren tutkijan on tosiasiassa melko vaikeaa päästä kiinni tuohon "sodan ja aikakauden kulttuuriin". Muistelmat ja tutkimukset tuskin ovat pystyneet tuota kulttuuria kovinkaan hyvin sanoiksi ja käsitteiksi pukemaan, ja ajan omat lähteet vaativat tulkintaa, joka jää yhtä lailla ulkokohtaiseksi. Sitä paitsi käsitteiden sisältö muuttuu aikojen mukana ja on erilaista eri ihmisillä.
No onnistuihan Ville Kivimäkikin.
Onnistuikohan, sitä meidän on vaikea sanoa, sillä emmehän me muutkaan tämänaikaiset osaa paljon sisäistää viime sotien aikaista ilmapiiriä ja näköaloja. Varsinkin jälkiviisaus haittaa, sillä tunnemme tapahtumien kulun ja jälkiseuraukset yleispiirteissään jo melko tarkkaan. Sitä paitsi tietomme ja näköpiirimme ovat monien eri tahojen suhteen laajemmat kuin ne olivat tapahtumien aikaan jopa ylipäälliköllä ja valtionjohdolla. Varsinkin ulkovaltojen toimista aikalaisten käsitykset ovat varmasti olleet puutteelliset, epävarmat ja virheelliset.

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 02.12.13 21:56
Kirjoittaja Niitä sun näitä
Suomalaiset sotavankileirien saaristossa
Tervetuloa Sotavangit-sivustolle.

Tämä sivusto perustettiin Yleisradiossa alkusyksystä vuonna 2000. TV1:n dokumenttitoimitus oli tekemässä kahta tv-dokumenttielokuvaa sotavangeista, suomalaisista Neuvostoliitossa ja venäläisten sekä lukuisten muiden Neuvostoliiton kansojen sotilaiden sotavankeudesta Suomessa.
http://www.klubi.biz/sotavangit/etusivu.php?id=5

Kyseinen sivusto löytyi aikoinaan YLE:n sivuilta ja nyt se näyttää siirtyneen tänne.



Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry

Yhdistys on perustettu 8.1.1998 jatkamaan opetusministeriössä aloitettua sotavainajien muiston vaalimistyötä.

http://www.sotavainajat.net/

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 03.12.13 18:08
Kirjoittaja MM
Lainaan väitöskirjan yhteenvedosta keskeisen kappaleen ja sen jatkoksi nimimerkki historioijalle virkkeen tutkijan käsityksestä evoluutiopsykologian soveltuvuudesta historian käsittelyyn sortumatta anakronismiin:

"Eräs keskeisimmistä kysymyksistä sotavankien kuolleisuuskatastrofin ymmärtämisessä liittyy siihen, miksi sotavankien inhimilliseen kärsimykseen ei reagoitu tarpeeksi ajoissa. Erityisesti byrokratian koneistossa toimineille suomalaisviranomaisille olosuhteet, jotka Suomessa syksyllä 1941 vallitsivat, tekivät heille psykologisesti mahdolliseksi sivuuttaa sotavankien kärsimykset. Empatiakyky ja myötätunto sekä näiden tunteiden motivoima auttaminen tukahtuivat itsepetoksella, sivustakatsojavaikutuksella sekä sotavankeja syyllistämällä ja epäinhimillistämällä. Sivustakatsojavaikutuksen on todettu syntyvän, kun ihmisille annetaan mahdollisuus vastuun välttelyyn vastuuta hajauttamalla.
Hädänalaisen syyllistäminen ja epäinhimillistäminen ovat myös keinoja tukahduttaa tunnereaktio, joka muutoin voisi estää toisten ihmisten vahingoittamisen tai välinpitämättömyyden heidän hyvinvoinnistaan.

Menneisyyden maailmaa tutkivia varoitellaan usein anakronismista, joka tarkoittaa
muun muassa tutkijan ja hänen oman aikakautensa ajattelumaailman kritiikitöntä siirtämistä tutkimuksen kohteena olevaan aikaan. Evoluutiopsykologiasta johdettava ymmärrys ihmismielestä kuitenkin tarjoaa keinon tulkita toimintaa menneisyydessä sekä menneisyyden että nykyisyyden ihmisen näkökulmasta ilman, että menneisyyteen siirretään jotain sinne kuulumatonta. Samalla historiaan liittyvä syklisyys tulee ymmärrettävämmäksi."

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 03.12.13 19:59
Kirjoittaja historioija
MM kirjoitti:Lainaan väitöskirjan yhteenvedosta keskeisen kappaleen ja sen jatkoksi nimimerkki historioijalle virkkeen tutkijan käsityksestä evoluutiopsykologian soveltuvuudesta historian käsittelyyn sortumatta anakrinismiin:

"Eräs keskeisimmistä kysymyksistä sotavankien kuolleisuuskatastrofin ymmärtämisessä liittyy siihen, miksi sotavankien inhimilliseen kärsimykseen ei reagoitu tarpeeksi ajoissa. Erityisesti byrokratian koneistossa toimineille suomalaisviranomaisille olosuhteet, jotka Suomessa syksyllä 1941 vallitsivat, tekivät heille psykologisesti mahdolliseksi sivuuttaa sotavankien kärsimykset. Empatiakyky ja myötätunto sekä näiden tunteiden motivoima auttaminen tukahtuivat itsepetoksella, sivustakatsojavaikutuksella sekä sotavankeja syyllistämällä ja epäinhimillistämällä. Sivustakatsojavaikutuksen on todettu syntyvän, kun ihmisille annetaan mahdollisuus vastuun välttelyyn vastuuta hajauttamalla.
Hädänalaisen syyllistäminen ja epäinhimillistäminen ovat myös keinoja tukahduttaa tunnereaktio, joka muutoin voisi estää toisten ihmisten vahingoittamisen tai välinpitämättömyyden heidän hyvinvoinnistaan.---"
Tosin byrokratian kuuluukin toimia vapaana tunnetekijöistä, säännösten, tarkoituksenmukaisuuden ja järjellisyyden perustalla. Sitenkin olisi sotavankien hyvinvointi tullut riittävästi huomioonotetuksi, mutta yhteiskunnassa on lisäksi otettava huomioon perustavat moraaliset ja eettiset arvot. Tosin ne saattavat käytännössä joutua ristiriitaan lakien ja säännösten kanssa, vielä enemmän tunteet.

Ainakin tuossa lainauksessa keskitytään mielestäni erikoisesti tunteisiin, jotka siis eivät sen enempää myönteisinä kuin kielteisinäkään kuulu järjestyneeseen yhteisten asioiden hoitoon. Kuten jo sanoin, empatiaa ja myötätuntoa ei tässä sotavankiasiassa olisi tarvittukaan. Asiat vain olisi pitänyt hoitaa asianomaisten velvoitteiden ja perusmoraalin mukaisesti. Näiden laiminlyönnistä tai suoranaisesta torjumisesta kai pohjaltaan oli kysymys. Ja siihen kielteiset tunteet - jotka eivät siis olisi olleet byrokraateille sallittuja - epäilemättä vaikuttivat paljon.

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 03.12.13 23:43
Kirjoittaja Emma-Liisa
historioija kirjoitti:
MM kirjoitti:Lainaan väitöskirjan yhteenvedosta keskeisen kappaleen ja sen jatkoksi nimimerkki historioijalle virkkeen tutkijan käsityksestä evoluutiopsykologian soveltuvuudesta historian käsittelyyn sortumatta anakrinismiin:

"Eräs keskeisimmistä kysymyksistä sotavankien kuolleisuuskatastrofin ymmärtämisessä liittyy siihen, miksi sotavankien inhimilliseen kärsimykseen ei reagoitu tarpeeksi ajoissa. Erityisesti byrokratian koneistossa toimineille suomalaisviranomaisille olosuhteet, jotka Suomessa syksyllä 1941 vallitsivat, tekivät heille psykologisesti mahdolliseksi sivuuttaa sotavankien kärsimykset. Empatiakyky ja myötätunto sekä näiden tunteiden motivoima auttaminen tukahtuivat itsepetoksella, sivustakatsojavaikutuksella sekä sotavankeja syyllistämällä ja epäinhimillistämällä. Sivustakatsojavaikutuksen on todettu syntyvän, kun ihmisille annetaan mahdollisuus vastuun välttelyyn vastuuta hajauttamalla.
Hädänalaisen syyllistäminen ja epäinhimillistäminen ovat myös keinoja tukahduttaa tunnereaktio, joka muutoin voisi estää toisten ihmisten vahingoittamisen tai välinpitämättömyyden heidän hyvinvoinnistaan.---"
Tosin byrokratian kuuluukin toimia vapaana tunnetekijöistä, säännösten, tarkoituksenmukaisuuden ja järjellisyyden perustalla. Sitenkin olisi sotavankien hyvinvointi tullut riittävästi huomioonotetuksi, mutta yhteiskunnassa on lisäksi otettava huomioon perustavat moraaliset ja eettiset arvot. Tosin ne saattavat käytännössä joutua ristiriitaan lakien ja säännösten kanssa, vielä enemmän tunteet.

Ainakin tuossa lainauksessa keskitytään mielestäni erikoisesti tunteisiin, jotka siis eivät sen enempää myönteisinä kuin kielteisinäkään kuulu järjestyneeseen yhteisten asioiden hoitoon. Kuten jo sanoin, empatiaa ja myötätuntoa ei tässä sotavankiasiassa olisi tarvittukaan. Asiat vain olisi pitänyt hoitaa asianomaisten velvoitteiden ja perusmoraalin mukaisesti. Näiden laiminlyönnistä tai suoranaisesta torjumisesta kai pohjaltaan oli kysymys. Ja siihen kielteiset tunteet - jotka eivät siis olisi olleet byrokraateille sallittuja - epäilemättä vaikuttivat paljon.
Varsin kummallinen ja ristiriitainen ajatus, että moraalin puutteeseen vaikuttavat kielteiset tunteet, mutta moraaliin eivät vaikuta myönteiset tunteet.

Byrokratian ongelmista oli tietenkin kyse sikäli, ettei valvontaa ollut tai se oli riittämätöntä. Eli ei ollut pelkoa rangaistuksesta, jos menetteli väärin. Silti tässäkin tullaan lopulta siihen, että yläpäässä resursseja jaettiin sen mukaan, mitä pidettiin tärkeänä, ja se on arvokysymys ja siis yhteydessä (myös) tunteisiin.

Jos vastustajia ei oikein pidetä ihmisenä, niin ei ole niin väliä, jos heitä kuolee.

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 04.12.13 07:59
Kirjoittaja historioija
Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:
MM kirjoitti:Lainaan väitöskirjan yhteenvedosta keskeisen kappaleen ja sen jatkoksi nimimerkki historioijalle virkkeen tutkijan käsityksestä evoluutiopsykologian soveltuvuudesta historian käsittelyyn sortumatta anakrinismiin:

"Eräs keskeisimmistä kysymyksistä sotavankien kuolleisuuskatastrofin ymmärtämisessä liittyy siihen, miksi sotavankien inhimilliseen kärsimykseen ei reagoitu tarpeeksi ajoissa. Erityisesti byrokratian koneistossa toimineille suomalaisviranomaisille olosuhteet, jotka Suomessa syksyllä 1941 vallitsivat, tekivät heille psykologisesti mahdolliseksi sivuuttaa sotavankien kärsimykset. Empatiakyky ja myötätunto sekä näiden tunteiden motivoima auttaminen tukahtuivat itsepetoksella, sivustakatsojavaikutuksella sekä sotavankeja syyllistämällä ja epäinhimillistämällä. Sivustakatsojavaikutuksen on todettu syntyvän, kun ihmisille annetaan mahdollisuus vastuun välttelyyn vastuuta hajauttamalla.
Hädänalaisen syyllistäminen ja epäinhimillistäminen ovat myös keinoja tukahduttaa tunnereaktio, joka muutoin voisi estää toisten ihmisten vahingoittamisen tai välinpitämättömyyden heidän hyvinvoinnistaan.---"
Tosin byrokratian kuuluukin toimia vapaana tunnetekijöistä, säännösten, tarkoituksenmukaisuuden ja järjellisyyden perustalla. Sitenkin olisi sotavankien hyvinvointi tullut riittävästi huomioonotetuksi, mutta yhteiskunnassa on lisäksi otettava huomioon perustavat moraaliset ja eettiset arvot. Tosin ne saattavat käytännössä joutua ristiriitaan lakien ja säännösten kanssa, vielä enemmän tunteet.

Ainakin tuossa lainauksessa keskitytään mielestäni erikoisesti tunteisiin, jotka siis eivät sen enempää myönteisinä kuin kielteisinäkään kuulu järjestyneeseen yhteisten asioiden hoitoon. Kuten jo sanoin, empatiaa ja myötätuntoa ei tässä sotavankiasiassa olisi tarvittukaan. Asiat vain olisi pitänyt hoitaa asianomaisten velvoitteiden ja perusmoraalin mukaisesti. Näiden laiminlyönnistä tai suoranaisesta torjumisesta kai pohjaltaan oli kysymys. Ja siihen kielteiset tunteet - jotka eivät siis olisi olleet byrokraateille sallittuja - epäilemättä vaikuttivat paljon.
Varsin kummallinen ja ristiriitainen ajatus, että moraalin puutteeseen vaikuttavat kielteiset tunteet, mutta moraaliin eivät vaikuta myönteiset tunteet.

Byrokratian ongelmista oli tietenkin kyse sikäli, ettei valvontaa ollut tai se oli riittämätöntä. Eli ei ollut pelkoa rangaistuksesta, jos menetteli väärin. Silti tässäkin tullaan lopulta siihen, että yläpäässä resursseja jaettiin sen mukaan, mitä pidettiin tärkeänä, ja se on arvokysymys ja siis yhteydessä (myös) tunteisiin.

Jos vastustajia ei oikein pidetä ihmisenä, niin ei ole niin väliä, jos heitä kuolee.
Tunteet vaikuttavat moraalisten arvojen noudattamisen motivaatioon jompaan kumpaan suuntaan. Myönteiset tunteet yleensä tukevat moraalia ja kielteiset päinvastoin, mutta tämäkään ei siis ole varma säännönmukaisuuus.
Tunteisiinsahan eivät byrokraatitkaan voi paljonkaan vaikuttaa, mutta sen sijaan niiden vaikutukset työhön riippuvat mm. henkilökohtaisten seurausten pelosta ja virkamiesmoraalin lujuudesta.
Tunteiden hyödyllisyyteen ja asianmukaisuuteen ei voi luottaa, minkä vuoksi ne täytyy asiallisissa asioissa painaa taka-alalle. Järki ja moraali saavat yleensäkin elämässä olla etusijalla. Tunteilla on moniaalla merkitystä, mutta vain järjen ja moraalin valvomina. Sotavankiasiat olivat mielestäni sellaisia tarkasti hoidettavia asioita, joissa tunteita ei olisi saanut päästää vaikuttamaan ja mellastamaan.

Kyllähän vihollisiakin on ollut pakko pitää oikeina ihmisinä, muunlainen ajattelu osoittaisi nykyaikana melkoista takapajuisuutta. Tosin tässä tietysti on aste-eroja mm. kulttuurisen etäisyyden mukaan, mutta en usko, että sotavangit olisivat olleet joidenkin harvojen henkisesti satojen vuosien takaista aikaa elävien henkilöiden armoilla.

Sama kaiku on askelten!

Lähetetty: 14.12.13 22:25
Kirjoittaja Martti Tapio Pelho
Agricolan keskustelun palkallisilla valvojilla on mielestäni velvollisuus seurata vähän tarkemmin akateemisen maailman tutkimustoimintaa.

Tutkija Mirkka Danielsbackan väitöskirja Vankien Vartijat on Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan päätöksellä vapaasti luettavissa ja kopioitavissa netissä.

Hyvä kysymys on, miksi sotatieteen laitos ei ole ei ole 70 vuoteen saanut aikaiseksi perustustutkimusta sotiemme varjopuolista ja takapihoista? Eihän kaikkea jatkosotamme salattua omaa sotarikollisuuttamme voida kipata Stalinin ja Hitlerin hallinnon syyksi.

Olen kertonut Agricolassa Kuopion yliopiston lääketieteen tiedekunnan päätöksellä julkisesti 14.4.2000 tarkastetusta, erikoislääkäri Simo Siitosen sotilaslentäjiimme kohdistuvista g-voimista tehtyä väitöstutkimuksesta.

Ilmavoimiemme esikunnasta otettiin yhteyttä tiedekuntaan ja yritettiin estää väitöstilaisuuden pitäminen yleisölle avoimena. Kun itse saavuin väitöstilaisuuden, niin Mikroteknian auditorien oven edessä oli kymmenen ilmavoimien miestä tukkimassa vapaata sisäänkäyntiä.

Minua upseerit valistivat tiedolla kyseessä olevan armeijan tilaisuus. Vastasin heille kyseessä olevan yleisölle avoin väitöstilaisuus ja änkäsin auditorioon.

Tämän keskustelun avaaja on viitannut väitöstutkimuksesta pohtiessaan ainoastaan Kalevassa ja Aamulehdessa olleisiin uutisiin. Onko keskustelun avaajamme tutustunut ja lukenut edes väitöskirjaa? Vaikuttaa ettei ole.

Kommentoin aikoinaan Ilmo Kekkoselle “Sotavankien kuolemat suojeluskuntien vankileireillä 1941-43” keskustelussa seuraavaa:

Mitkä ovat voineet olla ne poikkeuksellisen painavat syyt, joidenka perusteella so-tajohtomme perusti 2.9.1943 Mannerheimin allekirjoittamalla käskyllä kansainvälisen oikeuden edellyttämän sotavankikomentajan viran esikuntineen keskellä asemasotavaihetta 27 kuukautta jatkosodan alkamisesta?

Samalla Mannerheim poisti 2.9.1943 kotijoukkojen esikunnalta sotavankeja koskevan käskyvallan. Miksi käskyä ei annettu Heinrichsin nimissä?

Olen esittänyt kirjoituksessani kahta perusteltua ja uskottavaa syytä:

Ensiksi Mannerheimin oman syyn valmistautua jo sodanjälkeiseen nälkään, kylmyyteen ja orjatyöhön suojeluskuntien leireillä jo tapettuja venäläisiä sotavankeja koskeviin liittoutuneiden jälkiselvittelyihin sekä toisaalla selvän vastuunpakoilun vuosina 1941-43 jo toimeenpantuihin n. 17.900 venäläisen sotavangin hengenriistoihin ja niitä koskeviin rikostutkintoihin.

On olennaista huomata, mihin tapahtumayhteyteen sovitamme Mannerheimin 2.9.1943 käskyn?

Vuosina 1941-43 (27 kuukauden aikana) ennen Mannerheimin 2.9.1943 käskyä eri puolilla Suomea suojeluskuntien käskyttämillä vankileireillä tapetut noin 17.900 venäläistä sotavankia muodostivat valtaosan eli peräti 96% kaikista vankileireillä koko jatkosodan aikana kuolleista rekisteriin viedyistä noin 18.700 sotavangista.

Mannerheimin 2.9.1943 käskyn taustalla on varmuudella kotijoukkojen esikunnan suojeluskuntaupseerien sotavankeja koskevan käskyvallan törkeä väärinkäyttö ja siihen perustuvat harkitut ja tahalliset vankien hengenriistot. Niitä voidaan silloisen ja nykyisenkin rikoslain mukaan rikosoikeudellisesti luokitella edelleenkin murhiksi.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 15.12.13 12:15
Kirjoittaja Tapio Onnela
Martti Tapio Pelho kirjoitti:Agricolan keskustelun palkallisilla valvojilla on mielestäni velvollisuus seurata vähän tarkemmin akateemisen maailman tutkimustoimintaa.
Tutkija Mirkka Danielsbackan väitöskirja Vankien Vartijat on Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan päätöksellä vapaasti luettavissa ja kopioitavissa netissä
Pelhon kannattaisi itsensä seurata vähän tarkemmin mitä palstalla kirjoitetaan. Danielsbackan väitöksestä kerrottiin paitsi tämän nimenomaisen ketjun ensimmäisessä viestissä sekä lisäksi Agricolassa kahdessakin paikassa:
* Väitös neuvostosotavankien kohtelusta jatkosodan aikana (Jyrki Ilva 1.12.2013)
* Väitös: "Vankien vartijat - Ihmislajin psykologia, neuvostosotavangit ja Suomi 1941-1944"

Sitäpaitsi ei ole järkevää muutella niiden viestiketjujen otsikoita joihin vastaat, jos vastaat viestiketjuun säilytä otsikko ennallaan tai perusta oma ketju, mikäli viestisi sisältö ei vastaa ketjun otsikkoa.

Re: Sotavankikurjuus

Lähetetty: 15.12.13 13:03
Kirjoittaja Emma-Liisa
Uudessa Suomen kuvalehdessä (50/13.12.2013) Marko Harmala selostaa Mirkka Danielsbackan väitöskirjaa otsikolla "Suomen sotavangit nääntyivät työhön".
---
"Kuolemat aiheutuivat kuitenkin sotavangeista vastuussa olevien ihmisten toiminnan tarkoittamattomina seurauksina."

Kuolemat aiheutuivat MD:n mukaan siitä, että vangeilla teetettiiin liian raskasta työtä liian vähällä ravinnolla. Suurempi osa vangeista olisi selvinnyt hengissä, jos työmäärää olisi pienennetty.

MD:n lähtökohtana on evoluutiopsykologia, jonka mukaan ihmiselle luonnonvalinnan seurauksena metsästäjä-keräilijäyhteisöissä kehittynyt universaali ihmisluonto. Ihmisellä on taipumus pettää itseään. Toisten pettäminen on yksilölle edullista, jos itsekin uskoo valheeseen. Sotavankien kohdalla "kyky itsepetokseen ja toisten epäinhimilistämiseen mahdollistivat sotavankien nännyttämiseen johtavan kehityksen, vaikkei se ollutkaan kenenkään suoranaisena tavoitteena". [/quote]

Teoria on kiintoisa, mutta ei pätisi oikeudessa. Syytetty ei voi vedota siihen, että ei tajunnut, että jos esim. jättää toisen alastomana pakkaseen, tämä ennen pitkää kuolee.

Suomalaisilla oli vuodelta 1918 kokemusta siitä, miten helposti nälkäkatastrofi leireillä syntyy.

Nälkä tappoi vankeja myös Lapin ja Itä-karjalan keskitysleireillä

Lähetetty: 15.12.13 17:50
Kirjoittaja Martti Tapio Pelho
Tutkija Mirkka Danielsbacka kirjoittaa väitöskirjassaan (s. 96, toinen kappale) seuraavasti:

Suomen sodan päämäärillä saattoi olla sotavankien kohteluun julkilausumaton tai jopa tiedostamaton vaikutus, joka ohjasi käyttäytymistä siihen, että neuvostosotavankien sodan aikainen kohtalo ei tuntunut suomalaisista niin tärkeältä. Sotavankien huonostakaan kohtelusta nimittäin ei joutuisi sodan jälkeen tilille, jos Saksa onnistuisi tuhoamaan Neuvostoliiton tai vähintään heikentäisi sitä merkittävästi. Näin ollen koston pelko oli sodan alkuvaiheessa pieni. Toisaalta käsitys jatkosodan oikeutuksesta epäoikeudenmukaisen talvisodan jälkeen oli vahva – erityisesti päällystön parissa – ja saattoi synnyttää
kostomentaliteettia.


Sivulla 131. viite 557 todetaan seuraavasti:

Ks. Vuorinen 2006, 82–83. Vuorinen kuvaa muistelmissaan kuinka hänen työkomppaniastaan vietiin lokakuussa 1941 ensin poliittisia vankeja etulinjaan raivaamaan miinoja, mutta kävi ilmi, että tehtävä oli tarkoitettu sotavangeille ja suomalaiset vaihdettiin näihin. Vankien saattajat kertoivat, että miinakentän raivaus niin lähellä etulinjaa oli itsemurhatehtävä ja lisäksi vartiomiehiä oli ohjeistettu ampumaan kaikki, jotka ihmeen kaupalla pääsisivät miinakentän läpi. Vuorinen oli itse ”turvasäilöön” suljettu poliittinen vanki.

Mirkka Danielsbackan väitostutkimuksessa kohde on valittu niin ettei Suomen Lapin keskitysleirit tai Suomen miehittämän Karjalan ja Itä-Karjalan keskitysleirit ole tutkimuksessa mukana. Danielsbacka (tai hänen ohjaajansa) ei ole perustellut tutkimuksessaan tätä rajausta.

Sotavangit- ja integroidut-tutkimuksesta (Kansallisarkisto, 2008) välittyy rivien välistä tulkintaa ettei Suomi täyttänyt jatkosodan aikaan kansainvälisen oikeuden mukaan itsenäiselle valtiolle kuuluvaa tunnusmerkistöä koska merkittävä osa (puolet) Suomen maapinta-alasta oli Saksan oikeusjärjestyksen piirissä ja Saksan armeijan suvereenisesti miehittämä.

Suomen Punaisen Risti (SPR) ry:n jatkosodan aikaisen Suomen humanitaarisen toiminnan osalta hyvä kysymys luonnollisesti on, miten järjestö toimi jatkosodan aikaan Suomen Lapissa ja Itä-Karjalassa olleiden neuvostoliittolaisten sotavankien asiassa vai jättikö kokonaan toimimatta?

Suomen humanitaarisen avun keskusjärjestön (SPR) toimeenpanevan elimen eli hallituksen puheenjohtajan vastuullisessa tehtävässähän oli vuodet 1921-51 sotiemme ja välirauhan ajan ylipäällikkö C.G.E.Mannerheim.

Hyvä kysymys luonnollisesti on, millä hyväksyttävillä asiaperusteilla Suomen valtio humanitaarisiin toimiin sopimuksilla velvoitettuna ja SPR avustuskeskusjärjestönä katsoivat sen puheenjohtajan voivan olla miehen, joka samanaikaisesti hoiti Suomen armeija ylipäällikön vaativaa virkatehtävää?

Ulkopuolisessa puolueettomassa arvioinnissa Genevessä KPR:n päämajassa katsottiinkin perustellusti Mannerheimin olleen esteellinen päättämän Kansainvälisen Punaisen Ristin lukuun Suomen PR:n hallituksessa kansainvälisten avustustusten kohdistamisesta Suomen ja Saksan armeijan aiheuttamien tuhojen ja niitä koskevan humanitaarisen avustuksen tarpeesta.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia