Ylikangas on pohtinut usein julkisuudessa salaamisperinnettämme kun avoimeksi ja demokraattiseksi itseään mieluusti maailmalla mainostavassa Suomen tasavallassa on edelleen julkisia ja yksityisiä arkistoja, joissa homehtuvat sota-ajan asiakirjat ovat 70 vuoden jälkeenkin päätetty pitää poissa kansallisesta ja kansainvälisestä tutkimuksesta.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin esitti kesällä 1992 Suomen valtiovierailunsa yhteydessä tasavallan presidentti Mauno Koivistolle yhteisen suomalais-venäläisen historiantutkijoiden komissio perustamista selvittämään Kremlin salaisesta arkistosta Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden historian epäselvyyksiä ja saloja.
Koivisto suhtautui asiaan kielteisesti ja esitti perusteluksi ettei historiantutkijoille tulee antaa lupaa päättää siitä, mitä asioita julkistetaan ja mitä jätetään salaisuudeksi.
Jeltsin perusti mainitun venäläis-suomalaisia suhteita Kremlin arkistosta asia-kirjojen perusteella selvittelevän tutkimuskomissio heti Suomen vierailunsa jälkeen - Koiviston kielteisen kannan takia ilman suomalaisia tutkijoita.
Kremlin arkiston suomalais-neuvostoliittolaisen aineiston venäläisen tutkimus-komission perustamisen uutisoi Moskovassa mm. Kommersant-lehti ja Helsingissä Helsingin Sanomat 27.8.1992.
Kremlin salaista arkistoa tutkivat erikseen presidentti Jeltsinin antamilla tutki-musmääräyksillä vuosina 1992-94 venäläinen historoitsija, kenraali Dmitri Volkogonov ja kirjailija Edvard Radzinski.
Volkogonov tutki ja selvitti Kremlin arkistosta Neuvostoliiton toisen mailman sodan aikaisen sotakabinetin määräyksiä. Radzinski keräsi arkistosta aineistoa Stalinin elämänkertaa varten.
Joulukuussa 1991 Moskovan televisio näytti, miten Neuvostoliiton viimeinen presidentti, Mihail Gorbatshov, luovutti uuden Venäjän tuoreelle presidentille, Boris Jeltsinille, muun muassa Kremlin salaisen arkiston avaimen.
Myöhemmin Jeltsin kertoi tukkansa nousseen pystyyn, kun hän ryhtyi avustajineen tutkimaan Kremlin salaisen, kolme suurta huonetta lattiasta kattoon, käsittäneen arkiston asiapapereita.
Jeltsin avustajineen löysi Kremlin arkistosta myös Molotovin-Ribbentropin sopimusten salaiset lisäpöytäkirjat ja Neuvostoliiton sota-aikaisen valtiojohdon kaikkien jäsenten allekirjoittaman käskyn 21.000 puolaisen sotavangin murhaamiseksi Katynin metsään.
Jeltsin toimitti kopiot Katynin joukkomurhan asiakirjoista Puolan hallitukselle lokakuussa 1992.
Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatsovhan julisti aiemmin vuonna 1989 Kremlissä kansanedustajien kongressissa edustajille, ettei lisäpöytäkirjoja ole tehty, koska todisteita ei löydy!
Hesarin Moskovan-kirjeenvaihtaja, toimittaja Martti Valkonen kertoo kirjassaan “Suomettuminen jatkuu yhä” (Tammi, 1998) varsin seikkaperäisesti Kremlin salaisesta arkistosta ja sitä koskevista Suomen poliittisen eliitin toimista tilanteessa, jolloin Venäjän halllitus vuonna 1992 esitti Suomen hallitukselle arkiston tutkimista ja salojen (rikosten) julkistamista.
Kansliapäällikkö Jaakko Kalela kertoo vuoden 1998 Valkosen haastattelussa, miten presidentti Jeltsinin Kremlin arkiston salojen julkistaminen yritettiin Suomen puolelta estää.
Kalelan mukaan Kremlin arkiston avaaminen “olisi ollut hyvin hämmentävää Suomen poliittiselle eliitille”.
Kalela ei näy pohtineen Valkosen haastattelussa eikä Valkonen kirjassaan sitä, että Kremlin arkiston Suomi-aineiston kansalliset tutkimis- ja julkistamispäätökset eivät voi perustua yksinomaan Suomen poliittisella eliitin salattuihin intresseihin.
Kremlin salaisen arkiston Suomi-aineisto koskettaa varsin syvällisesti suomalaisten historiantutkijoiden laillista oikeutta tutustua saatavilla olevaan, luonteeltaan arkaan lähdeaineistoon ja suorittaa sen perustalta tieteellistä tutkimustyötä kansainvälisenä yhteistyönä.
Oikeudellisessa katsonnassa tasavallan preidentti Mauni Koiviston kesäkuinen 1992 päätös estää tai kieltää suomalaisia tutkijoita ja tutkimuslaitoksia osallistumasta Kremlin salaisen arkiston Suomi-aineiston tutkimiseen ja julkistamiseen yhdessä venäläisten tutkijoiden kanssa on selvästi oikeutemme vastainen.
Valkonen mainitsee kirjassaan kirjailija Edvard Radzinskin kertoneen syksyllä 1996 Helsingissä tutkineensa Kremlin arkistoa useita kuukausia ja tutustuneensa siellä luvuttomaan määrään asiakirjoja ja nähneensä arkistossa paljon aineistoa Suomesta.
Venäläis-suomalaisia suhteita koskevaa Kremlin aineistoa tutkinut venäläisten historiantutkijoiden komissio sai tutkimustyönsä valmiiksi syksyllä 1993 ja luovutti raporttinsa ja johtopäätöksensä presidentti Jeltsinille.
Tulkinta, että presidentti Jeltsin olisi salannut raportin Suomelta, ei ole uskottava. Raportista tehtiin jo 1993 700-sivuinen suomennossa.
Mutta kuka oli se suomalaisviranomainen ja mitkä olivat salaamispäätöksen perustelut kun päätettiin ensin salassa venäläisen tutkimuskomitean Suomi-raportin suomennoksen olevan salainen 80 vuotta ja sitten heti perään, että raportin vastaanottamistakin koskeva tieto on salainen 30 vuotta?
Suomessa viljelty väite ettei Kremlin arkiston laajassa Suomi-aineistossa ole mitään salaista tai yllätyksellistä, ei varmuudella ole totta.
Toisaalla pelkästään kansallisen historiatutkimuksen tarpeet edellyttävät kiirellistä Suomen julkista rahoitusta ja myös suomalaisten tutkijoiden panosta Kremlin arkiston laajan Suomi-aineiston selvittämiseksi, tutkimiseksi ja julkistamiseksi.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA
-
Martti Tapio Pelho
- Viestit: 322
- Liittynyt: 24.12.11 16:05