Page 7 of 9

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 02.02.14 17:30
by Niitä sun näitä
Tapio Onnela wrote:Aalto muistuttaa blogikirjoituksessaan siitä, mitä muinaismuistolaki asiasta sanoo
Ahneudestako, vai mistä, lienee kyse tässä "shamppanja-hylyn" tapauksessa?

Pitääkin kysyä, että koskeeko sama muinaismuistolaki koko Suomea vai mitenkä on Ahnevanmaan laita? Onko löytyneet shamppanjat ja laivanhylky kuitenkin Suomen aluevesillä? Kajottiinko siis Suomen valtion omaisuuteen "markkinahengessä" ?

Paljonkohan tässä tapauksessa maksettiin löytäjille varsinaisesta löydöstä?

"Aalto muistuttaa blogikirjoituksessaan siitä, mitä muinaismuistolaki asiasta sanoo"
http://mullanalta.blogspot.fi/2014/01/h ... rasto.html

(Ilari Aalto, 20.1.2014)
"Ihan vain muinaismuistolain (erityisesti 16§ ja 17§) kertauksena: kaikki yli 100-vuotiaat maan tai veden alta löytyvät esineet kuuluvat Suomen valtiolle, joka saa ne itselleen lunastaa."

Muinaismuistolaki

Annettu Helsingissä 17. päivänä kesäkuuta 1963

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630295


3 luku
Laivalöydöt.
20§
"Merestä tai vesistöstä tavattu laivan tai muun aluksen hylky, joka voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, tai sellaisen hylyn osa on rauhoitettu. Hylystä ja sen osasta on soveltuvin osin voimassi, mitä kiinteästä muinaisjäännöksestä on säädetty.

Esineet, jotka tavataan 1 momentissa tarkoitetusta hylystä tai ovat ilmeisesti sellaisesta peräisin, kuuluvat lunastuksetta valtiolle, ja on niistä muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä irtaimista muinaisesineistä on säädetty.

Joka löytää edellä tässä pykälässä tarkoitetun hylyn tai esineen, ilmoittakoon siitä viipymättä muinaistieteelliselle toimikunnalle."



Samppanjahylyn vaiheista enemmän täällä:


MOT: Samppanjahylyn ryöstö: käsikirjoitus

Julkaistu 09.12.2013 - 18:55. Päivitetty 13.01.2014 - 11:25

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/12/09 ... ikirjoitus

http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-samppanj ... to-9122013


... ja vaikkapa täällä:


Ahvenanmaan samppanja-aarteesta iso lasku veronmaksajille

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013122 ... 9_uu.shtml

Sunnuntai 22.12.2013 klo 13.33

Ahvenanmaan edustalle uponneesta laivasta nostetut samppanjapullot ovat tuottaneet veronmaksajille jo 300 000 euroa kuluja, selviää maakuntahallituksen asiakirjoista.

Pullojen nostaminen hylystä maksoi 98 000 euroa. Pullojen tutkimiseen ja muihin asiantuntijakuluihin on mennyt 188 000 euroa.

Toissa vuonna seitsemän työntekijää Acker Merrall & Condit -huutokauppahuoneesta Hongkongista matkusti muutamaksi päiväksi käymään paikalla, mihin kului 22 000 euroa. Rahaa on mennyt myös pullojen säilytykseen, valvontaan ja esittelemiseen.

Tähän mennessä tuloina on saatu 200 000 euroa.

Samppanjakaupat on pistetty toistaiseksi jäihin, sillä kaupoista on kanneltu oikeuskanslerille. Kantelun mukaan Ahvenanmaa kauppaa muinaismuistojaan.

Föglön edustalla 1800-luvulla uponneesta hylystä löydettiin parisataa samppanjapulloa vuonna 2010.

STT

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 02.02.14 23:56
by emeraldus
Vetehinen wrote:
emeraldus wrote:99000 jaettuna 1329:llä on noin 74.5. Joten suomalaiset rahalöydön tekijät saivat kolikoistaan paremman hinnan (100 e per kpl).
Älä nyt viitsi.

Suomalaiset löytäjät saivat kai 450 € per henkilö (tai yhteensä kahdelle henkilölle) ja kolikkoja on löytynyt tähän mennessä 26 kappaletta. Kolikkoja voi olla paljon enemmän, mutta Museovirasto ei ole etsinyt.

Suomalaiset saivat siis 35 € per kolikko eikä 100 € kuten sinä ilmoitat.

Mielestäni tämä pätee ja on hyvä periaate: Älykkäästi virolaiset eivät maksa korvausta löytäjän itse kaivamien esineiden perusteella vaan huomioivat koko löydön arvon.
Perustin laskelman tähän blogikirjoitukseen, pahoittelut jos meni vikaan:
"Espoon sormuksen kohdalla saatu korvaus oli huomattavasti materiaalin arvoa enemmän, mikä on kohtuullista löydön merkityksen huomioon ottaen. Samoin 2012 Hattulan Vesunnan kartanolta löytyneistä rautakautisista hopearahoista saivat löytäjät huimat 450 € per naama, mikä pisti löytäjillä vihaksi vaikka oli moninkertaisesti metallin arvo. Yhdeksästä hopearahasta maksettiin heille siis 100 € per raha."

Olen muuten itsekin harrastanut metallinetsintää ja olen sitä mieltä, että kaikenlainen vakava tieteellisesti motivoitunut harrastus enimmäkseen vie rahaa ja aikaa, eikä tuo sitä, ja tämän ymmärtää sellainen harrastaja, jolle tiede on pääasia. Jos tiede ei ole pääasia, on kyse haudanryöstöstä, jota on turha muuksi väittää.

Henkilökohtaisesti suren sitä, että pelkkä tieteellinen kiinnostus ja arvo ei useimmissa ihmisissä näytä herättävän mitään kiinnostusta, vaan kaikki mitataan rahassa. Kun siinä viimeisessä paidassa ei kuitenkaan ole taskuja!

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 03.02.14 00:51
by Veikko I Palvo
Niitä sun näitä wrote:
Föglön edustalla 1800-luvulla uponneesta hylystä löydettiin parisataa samppanjapulloa vuonna 2010.

STT
[/quote]

Föglön samppanjakaljaasi näytetään ajoitetun 1800-luvun alussa uponneeksi.
Mikähän lienee ollut kaksimastoisen kaljaasin nimi ja minne se on ollut matkalla?

Rauman edustalla U-22:n kapteeniluutnantti Karl Scherb näyttää 3. marraskuuta 1916 havainneen kaljaasi Jönköpingin ja pysäyttäneen sen ja tutkineen lastin, joka on havaittu sotakieltotavaraksi.
Heidesieck samppanjaa 4400 pulloa vuosikertaa 1907, 66 isoa konjakkitynnyriä ja 17 viinitynnyriä matkalla venäläisupseereille!
Scherb on käskenyt kaljaasin miehistön veneeseen ja upottanut 82 tonnin Jönköpingin, kiusa se on pienikin kiusa lienee U-bootin päällikkö ajatellut. Upotus on tehty tykkitulella tai räjähdyspanoksella ja samppanjapullot säilyivät sentään ehjinä.
Ruotsalainen
C-Star löysi kaljaasin ja http://www.abc.se/~pa/uwa/champ-en.htm hankki sen lastiin omistusoikeuden. Liikemies Peter Fryckman vaati lastia itselleen väittäen sen olleen matkalla hänen isoisän isälleen, mutta käräjäoikeus oli päätöksessään eriävällä kannalla. C-Star nosti kaljaasin pintaan ja pelasti yli 2000 samppanjapulloa. Ja Jönköpingin hylky laskettiin takaisin meren pohjalle.
Kaljaasi Jönköping on ollut tuolloin alle 100-vuotias, mutta jos joku epäilisi siihen jääneen vielä ( 4400 - yli 2000 =n. 2000 pll jäljellä? ) samppanjaa, olisi jo kiire pelastaa loput pullot ennen kuin ne tulisivat Muinaismuistolain piiriin.

Veikko Palvo

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 03.02.14 04:14
by Wesa
Niitä sun näitä wrote:Pitääkin kysyä, että koskeeko sama muinaismuistolaki koko Suomea vai mitenkä on Ahnevanmaan laita?
Ahvenanmaan itsehallintolaki
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144

18 § Maakunnan lainsäädäntövalta

Maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat:
[...]
11) muinaismuistoja sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja esineiden suojelua maakunnassa;
-------------------------------

Ahvenanmaan muinaismuistoja koskeviin lakeihin voi tutustua täällä sivulta 921 alkaen:

http://www.regeringen.ax/.composer/uplo ... 2_hela.pdf

Lisäksi huomioon tulee ottaa vielä kansainväliset sopimukset.

Mielestäni pulloja ei olisi tietenkään saanut myydä, kaikin puolin huono päätös.

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 03.02.14 12:08
by Tapio Onnela
Wesa wrote:Mielestäni pulloja ei olisi tietenkään saanut myydä, kaikin puolin huono päätös.
Toisaalta, jos ajatellaan, että kyse on kuitenkin pilaantuvasta tavarasta (ei kai se shamppanja kuitenkaan ikuisesti säily?) niin mitä museaalista hyötyä niistä "ylimääräisistä" pulloista oikeastaaan olisi ollut? Jos kuitenkin jokunen pullo sisältöineen säästettiin, niin miksei loppuja oikeastaan olisi voinut myydäkin, ja rahoittaa niillä sitten museotoimintaa, en näe tätä kovin moraalittomana kuitenkaan. Ymmärän toki, että kyse on periaatteesta, mutta silti, mitä iloa on säilyttää pilaantuvaa shamppanjaa?

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 03.02.14 13:11
by wejoja
Jos hylky olisi löytynyt kansainväliseltä merialueelta, kuuluisi ilmeisesti jokainen pullo löytäjälle.

Vertaisin kysymystä taannoiseen kysymykseen arkeologisten kokoelmien myynnistä. Shamppanjan % on kuin arkeologiseen esineeseen sitoutunut tietopääoma, joka ei välttämättä ikinä tavoita tiedonjanoisia kansalaisia, sillä se häviää etuoikeutettujen "parempiin suihin".

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 03.02.14 21:10
by Wesa
Tapio Onnela wrote:Toisaalta, jos ajatellaan, että kyse on kuitenkin pilaantuvasta tavarasta (ei kai se shamppanja kuitenkaan ikuisesti säily?) niin mitä museaalista hyötyä niistä "ylimääräisistä" pulloista oikeastaaan olisi ollut? Jos kuitenkin jokunen pullo sisältöineen säästettiin, niin miksei loppuja oikeastaan olisi voinut myydäkin, ja rahoittaa niillä sitten museotoimintaa, en näe tätä kovin moraalittomana kuitenkaan. Ymmärän toki, että kyse on periaatteesta, mutta silti, mitä iloa on säilyttää pilaantuvaa shamppanjaa?
Tämä on hyvin vaarallinen "slippery slope", jos sille tielle lähdetään: monet muutkaan arkeologiset materiaalit eivät säily ikuisesti. Pullot pilaantunevat eri nopeuksilla, joten useammalla pullolla olisi varmistettu säilyminen mahdollisimman pitkään. Hyötyä ei välttämättä pysty arvioimaan tällä hetkellä vaan vasta tulevaisuudessa. Tästä esimerkkinä vaikkapa palaneet luut, joiden talteenotto 100 vuotta sitten ei ollut itsestäänselvyys, mutta jotka nykyään pystytään radiohiiliajoittamaan ja sopivat fragmentit tunnistamaan lajilleen.

Arkeologisen aineiston säilyttäminen ei ylipäänsä ole sellainen itsestäänselvyys kuin sen pitäisi olla, mm. Museoviraston pääjohtaja leikitteli ajatuksella kokoelmien kaventamisesta. Pitääkin nostaa hattua esim. Lahden museolle, joka päätti säilyttää torikaivauksilta sellaisiakin löytöjä, joita Museoviraston periaatteiden mukaan ei olisi talletettu kokoelmiin.

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 05.02.14 11:56
by Tapio Onnela
Wesa wrote:
Tapio Onnela wrote:Toisaalta, jos ajatellaan, että kyse on kuitenkin pilaantuvasta tavarasta (ei kai se shamppanja kuitenkaan ikuisesti säily?) niin mitä museaalista hyötyä niistä "ylimääräisistä" pulloista oikeastaaan olisi ollut
Tämä on hyvin vaarallinen "slippery slope", jos sille tielle lähdetään: monet muutkaan arkeologiset materiaalit eivät säily ikuisesti. Pullot pilaantunevat eri nopeuksilla, joten useammalla pullolla olisi varmistettu säilyminen mahdollisimman pitkään. Hyötyä ei välttämättä pysty arvioimaan tällä hetkellä vaan vasta tulevaisuudessa.
Ehkä tästä voisi tehdä oman ketjunsakin. Argumenttisi shamppanjapullojen säilyttämisen puolesta oli kyllä ihan hyvä ja kysymys on kiinnostava periaatteeliselta kannalta.

En ole kuitenkaan ihan vakuuttunut siitä, että kaikki 200 pulloa shampanjaa (vai paljonko niitä olikaan) olisi järkevää säilyttää. En jaksa uskoa siihen, että siitä säilyneestä juomasta koskaan voitaisiin saada selville kovin paljon ihmeellisempiä asioita, kuin mitä muutamasta näytetpullosta saadaan, eiväthän ne nyt edes ole mitenkään hirvittävän vanhoja.
Luulisi että kustannukset shamppanjan pitkäaikaissäilytyksessä ovat myös melkoisen suuret. 200:n pullon säilyttäminen vaikuttaa kyllä hätävarjelun liioittelulta.

Miten ylipäänsä pitäisi elintarvikkeita säilöä museaalisessa mielessä? Pitäisikö marketeista kerätä ruokanäytteitä museoita varten? Kuulin juuri kauhuesimerkin museon varastossa säilytetystä maitopullosta, joka oli räjähtänyt ja pilannut suuren joukon muita esineitä.

Ehkäpä näin Runebergin päivän kunniaksi voisi todeta, että olisihan se tietysti hienoa, jos meillä olisi säilynyt museossa yksi aito Runebergin torttu, niin loppuisi ainainen kina siitä mikä on se "ainoa oikea Runebergin torttu".

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 06.02.14 18:31
by Wesa
Tapio Onnela wrote:En ole kuitenkaan ihan vakuuttunut siitä, että kaikki 200 pulloa shampanjaa (vai paljonko niitä olikaan) olisi järkevää säilyttää. En jaksa uskoa siihen, että siitä säilyneestä juomasta koskaan voitaisiin saada selville kovin paljon ihmeellisempiä asioita, kuin mitä muutamasta näytetpullosta saadaan, eiväthän ne nyt edes ole mitenkään hirvittävän vanhoja.
Luulisi että kustannukset shamppanjan pitkäaikaissäilytyksessä ovat myös melkoisen suuret. 200:n pullon säilyttäminen vaikuttaa kyllä hätävarjelun liioittelulta.
Jos ei ole pakko, niin ei pitäisi nostaa sellaista mitä ei aio säilyttää. Toisaalta jos pilaantuvasta tavarasta haluttiin eroon niin sen olisi voinut tehdä toisinkin, vaikkapa jakamalla maistiaisia halukkaille museovieraille (tosin eiköhän senkin jokin elintarvikelaki olisi estänyt). Silloin edes pullot olisivat jääneet museolle.

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 07.02.14 09:35
by Tapio Onnela
Wesa wrote:Jos ei ole pakko, niin ei pitäisi nostaa sellaista mitä ei aio säilyttää. Toisaalta jos pilaantuvasta tavarasta haluttiin eroon niin sen olisi voinut tehdä toisinkin, vaikkapa jakamalla maistiaisia halukkaille museovieraille (tosin eiköhän senkin jokin elintarvikelaki olisi estänyt). Silloin edes pullot olisivat jääneet museolle.
Maistiaisten jakaminen museovieraille olisi kieltämättä ollut hilpeä ajatus ja olisi ehkä saanut aikaan melkoisen kävijäpiikin museon kävijätilastoissa.

Pidemmällä aikavälillä kuitenkin minusta jonkin osan myyminen tästä lastista on museon kannalta viisaampi ratkaisu, mikäli niistä pulloista tosiaankin voitaisiin saada huomattava summa rahaa ja käyttää rahat sitten vaikkapa näyttelyn rakentamiseen löydöstä. Pullojen jättäminen mereen taas olisi kai väistämättä tuhonnut niiden sisällön. Mutta kai se on selvää, että ainakin lain kirjainta tuossa operaatiossa rikottiin. Moraalinen puoli on sitten asia erikseen.

Elintarvikkeiden museoiminen ei taida tosiaankaan olla kovin helppoa, enkä tiedä miten järkevää se on, ainakaan kovin suuressa mittakaavassa. En kyllä näe kovin paljon järkeä siinäkään, että samanlaisia tyhjiä shamppanjapulloja pitäisi säilyttää museoiden varastoissa satamäärin, varastotilakin on kallista. Mitä museaalista lisäarvoa kahdensadan samanlaisen pullon säilyttäminen vaikkapa kymmeneen pulloon voisi tuoda?

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 08.02.14 13:08
by Wesa
Tapio Onnela wrote:Maistiaisten jakaminen museovieraille olisi kieltämättä ollut hilpeä ajatus ja olisi ehkä saanut aikaan melkoisen kävijäpiikin museon kävijätilastoissa.
Osan pulloista olisi voinut myös lahjoittaa muille museoille, myyminen ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto jos omat rahkeet säilyttämiseen eivät riitä.
Tapio Onnela wrote:Pullojen jättäminen mereen taas olisi kai väistämättä tuhonnut niiden sisällön.
En tunne yksityiskohtia, mutta ainakin lehtijuttujen perusteella noston motivaationa oli pelko pullojen katoamisesta. Paljon muutakin vähintäänkin yhtä mielenkiintoista on vaarassa kadota (ja on jo kadonnutkin) sekä vesistöistä että maalta, mutta vastaaviin operaatiohin ei ainakaan kovin usein ole ryhdytty. Tuhoutuminen lienee vääjäämätöntä myös nykytilanteessa.
Tapio Onnela wrote:En kyllä näe kovin paljon järkeä siinäkään, että samanlaisia tyhjiä shamppanjapulloja pitäisi säilyttää museoiden varastoissa satamäärin, varastotilakin on kallista. Mitä museaalista lisäarvoa kahdensadan samanlaisen pullon säilyttäminen vaikkapa kymmeneen pulloon voisi tuoda?
Tutkimuksellista lisäarvoa sillä voisi olla: jos olisimme kiinnostuneita esim. pullojen valmistusmenetelmistä ja -materiaaleista niin silloin tarvitaan juurikin sitä "massaa". Näin se on monesti muussakin arkeologisessa tutkimuksessa, minkä vuoksi on perusteltua säilyttää laajoja kokoelmia (jotka jo ilman kaventamisiakin ovat otoksen otoksen otoksia). Oma näkökantani asiaan on, että pulloja ei olisi pitänyt nostaa kuin sen verran mitä aioittiin säilyttää.

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 08.02.14 13:23
by historioija
Omistajat heikoilla

Palaanpa itsepintaisesti vielä tuohon muinaismuistojen (myös vedenalaisten) omistajakysymykseen. Lakihan sanoo, että sen asianomaiset pykälät koskevat vain löytöä, "...jonka omistajaa ei tiedetä".

Viranomaisilla on parhaat edellytykset selvittää omistaja. Paneutuneeko esimerkiksi Museovirasto tähän asiaan vielä sitten, kun löytäjä on todennut olevansa tietämätön omistajasta? Asiakirjoista ja kunkin ajan perimyssäännöistä voitaneen nykyiset omistaja(t) usein suuremmalla tai pienemmällä varmuudella saada selville.

Löytäjillä ja valtiovallan edustajilla ei toki ole suurtakaan intressiä syventyä asian tähän puoleen eli mahdollisten omistajien etuihin. Nämä itsehän eivät monesti edes osaa kaivata omaisuuttaan tai arvata sen tulleen esiin. Omistajat siis ovat tässä ongelmassa varsinaiset häviäjät. Tietysti voi ajatella, että satojenkin vuosien takaisiin esineisiin ei kenelläkään enää voi olla moraalista omistusoikeutta. Mutta juridisella omistajuudella ei ymmärtääkseni ole vanhentumisaikoja.

P.S. Omistuksethan tahtovat ajan mittaan laajentua ja jakaantua yhä pienemmiksi ja vaikeammin selvitettäviksi palasiksi. Muinaismuistojen kohdalla jouduttaneen siis yleensä tyytymään etsimään ja seuraamaan jonkin tietyn suvun oikeuksia. Tämä taas merkitsee, että omistus joudutaan perustamaan nimenomaan moraaliselle perustalle.

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 09.02.14 01:51
by Veikko I Palvo
historioija wrote:Omistajat heikoilla

Palaanpa itsepintaisesti vielä tuohon muinaismuistojen (myös vedenalaisten) omistajakysymykseen. Lakihan sanoo, että sen asianomaiset pykälät koskevat vain löytöä, "...jonka omistajaa ei tiedetä".

Löytäjillä ja valtiovallan edustajilla ei toki ole suurtakaan intressiä syventyä asian tähän puoleen eli mahdollisten omistajien etuihin.
Rauman edustalla alle 100-v. Jönköping-hylystä pelastettuihin samppanjapulloihin näytetään hankitun omistusoikeus, jonka toinen taho on yrittänyt turhaan oikeudessa kiistää. Samppanjapulloja sanotaan myydyn 2400 £/pll hintaan ja 2000 pullon arvon olevan vähemmän kuin pelastajat olivat arvelleet, vain 8 miljoonaa $:a.
Nauvon
vesiltä 1953 kalastajien löytämästä 1747 uponneesta St.Mikaelista sukeltajat ovat nostaneet arvoesineitä jo 1960 tienoilla, Katariina Suurelle matkalla olleita arvoesineitäkin. Meissenin posliinia, kultaisia nuuskarasioita, hopeisia ja kultaisia taskukelloja lienee jäänyt museoitavaksikin?
Ja
1999 Nauvon vesiltä sukeltajien löytämään 1771 haaksirikkoutuneen Vrouw Marian hylkyyn ja lastiin nämä ovat vaatineet omistusoikeutta, Turun merioikeus ja hovioikeus ovat soveltaneet Muinaismuistolakia, yli 100 vuotta vanhat kuuluvat lunastuksetta valtiolle, eikä pelastajilla ole valtausoikeuden perusteellakaan syntynyttä omistusoikeutta muinaismuistoon tai sen perusteella syntynyttä oikeutta meripelastamiseen ja siitä saatavaan pelastuspalkkioon. Sukeltajat ovat yrittäneet valittaa oikeuspäätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeenkin, joka ei ole ottanut asiaa käsiteltäväksi.
Olisiko
valtioilla velvollisuuskin suojella muinaismuistoja ja maailmanperintökohteita?
Esim. Viipurin linnan suojelu- ja kunnossapitovelvollisuus on nyt Venäjän?
Vrouw Mariasta http://sysrep.aalto.fi/vrouwmaria/fi/project/ on museoon pelastettujen esineiden ohella tehty hylyn virtuaalimallikin. Ja Helsingin edustalle 1788 uponneelle Kronprins Gustav Adolfin hylylle saa näköjään sukeltaa ilman lupaakin,
toisin kuin Vrow Marian hylylle.
Ja
olisikohan aiemmin mainittu sormuskaan "mittaamattoman arvoinen", elleivät Museoviraston tutkijat olisi tehneet siitä sellaisen?

Veikko Palvo

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 09.02.14 03:33
by Jaakko Häkkinen
emeraldus wrote: Olen muuten itsekin harrastanut metallinetsintää ja olen sitä mieltä, että kaikenlainen vakava tieteellisesti motivoitunut harrastus enimmäkseen vie rahaa ja aikaa, eikä tuo sitä, ja tämän ymmärtää sellainen harrastaja, jolle tiede on pääasia. Jos tiede ei ole pääasia, on kyse haudanryöstöstä, jota on turha muuksi väittää.
Hyvin sanottu! Olen täysin samaa mieltä.

Re: Muinaismuistolaki ja aarteenetsijöiden ahneus

Posted: 09.02.14 09:21
by historioija
Jaakko Häkkinen wrote:
emeraldus wrote: Olen muuten itsekin harrastanut metallinetsintää ja olen sitä mieltä, että kaikenlainen vakava tieteellisesti motivoitunut harrastus enimmäkseen vie rahaa ja aikaa, eikä tuo sitä, ja tämän ymmärtää sellainen harrastaja, jolle tiede on pääasia. Jos tiede ei ole pääasia, on kyse haudanryöstöstä, jota on turha muuksi väittää.
Hyvin sanottu! Olen täysin samaa mieltä.
Koska uskon, että monikaan asia tässä maailmassa ei ole mustavalkoinen, oletan, että on olemassa ainakin yksi väliryhmä. Voin nimittäin kuvitella sellaisia etsijöitä, jotka ainakin jonkin aikaa puuhailevat metallinetsimineen pelkän jännityksen ja ajankulun ja mahdollisten saavutusten (jonkinlaista julkisuuttakin on näköjään saavutettavissa) vuoksi. Epäilemättä tämä motiivikokonaisuus ei ole kovin kestävä, koska kyllästyminen seuraa ainakin löytymättömyydestä. Mutta eiköhän aarreharrastus väisty kaikilla, jos mitään merkittävää ei ala löytyä.

Haudanryöstöksihän tuollainen harrastus, jossa siis tieteellinen kiinnostus ei ole ratkaiseva, muuttuu vasta jos todella ryöstetään. Se, että löydöistään odottaa palkkiota, on minusta yhteiskunnassa normaalia vaihtoa. Eivät viranomaisetkaan toimi puhtaasta tieteellisestä mielenkiinnosta, kyllä heillekin raha (palkka ym. edut) kelpaa.

En siis ymmärrä edellänähtävän kaltaista jyrkkyyttä asenteissa. On tosiaan muistettava, että meitä on moneksi, siis myös niin aarteenetsijöissä kuin viranomaisissakin. Käytäntö ratkaisee.