JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

Pohjaksi voisi ottaa professori Antero Jyrängin radio-ohjelmassa toistaman perusfaktan, että vuoden 1918 sodan hävinneeseen osapuoleen, siis asettomiin tai aseensa laskeineisiin, kohdistui 6 - 7-kertainen määrä hengenriistoja ("teloituksia" jne.) voittaneen puolen vastaaviin menetyksiin verrattuja - kaikki tämä ilman mitään kunnollista lakiin pohjautuvaa perustetta .
Surmatujen määrä ei tässä asiassa ole mikään mittari. Kysymys on siitä, missä mitassa oikeudenkäyttö perustui lakiin, ja silloin kun siitä luovuttiin miksi ja miten niin kävi. Sekä punainen että valkoinen puoli syyllistyivät samaa syntiin eikä "omien" uhrien määrä pyhitä päämäärää. Valkoisten oikeudenkäyttöä on hyvä tutkia koska siitä on jäänyt jäljelle varsin hyvä materiaali. Punaisten asiakirjat pääsääntöisesti hävitettiin tai ne kulkeutuivat Venäjälle.

Marko Tikka on osaltaan tutkinut samaa aihetta jo aiemmin. Hyvin tehty tutkimus ja varsin vakuuttavat johtopäätökset, suosittelen. Oletan, että Jyränki keskittyy enemmän kesän 1918 tuomioistuinten toimintaan ja niiden tuomioiden ongelmiin kun Tikka kirjoitti sodan aikaisista tuomioista. Sodan aikainen toiminta paljastaa kuitenkin molempien sotaakäyvien osapuolten ajattelun samankaltaisuuden ja sen, että laki ei ollut tuomioiden pohjana vaan tarkoituksenmukaisuus. Alla lyhyt lainaus Tikan teoksen arviosta http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentut ... o/ka11.htm
Valkoisten osalta Tikan tutkimus tuo esille sen, kuinka järjestelmällisesti punaisten tekoja ryhdyttiin heti taisteluiden jälkeen selvittämään. Vain harvoissa tapauksissa punaisia rangaistiin ilman kuulusteluja. Sekä suojeluskunnat että sotajoukkojen asettamat oikeudet pyrkivät määrittelemään henkilön teot ja rangaistuksen järjestelmällisesti, jotta tuomio pystyttiin tarvittaessa perustelemaan jälkikäteen. Punaisen puolen motiivien tutkiminen on lähteiden puutteellisuuden vuoksi vaikeampaa. Tikan mukaan kaksi näkökulmaa on kuitenkin aikaisemmassa tutkimuksessa jäänyt vähälle huomiolle. Hänen mielestään melkoinen osa punaisesta terrorista voidaan määrittää sotilaallisen vastustajan eliminoimiseksi. Tikka myös toteaa, että aiemmassa tutkimuksessa Venäjän vallankumouksellisten ajattelusta ja toiminnasta heijastuvat ideologiset motiivit on usein pyritty häivyttämään, koska Suomen tapahtumat on haluttu nähdä Venäjän hajoamisprosessista erillään tapahtuneeksi konfliktiksi.

Aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen Tikka osoittaa tutkimuksessaan, että punaisten harjoittamissa rankaisutoimissa ei ollut kyse pelkästä mielivalasta ja yksittäisen punakaartilaisen kostosta. Tutkimustuloksiinsa viitaten hän esittää, että ainakin kolmasosa rintaman takana tapahtuneista punaisten tekemistä surmateoista oli sotatilanteeseen tai ideologiseen ajatteluun perustuvaa suunnitelmallista terroria. Kun tarkastellaan punaisten perustamia oikeusistuimia ja niiden harjoittamaa rankaisutoimintaa, Tikka katsoo niiden rakenteellisesti muistuttavan lähes täysin valkoisen puolen rankaisutoimia. Molempien puolien rankaisutoimet jakautuivat myös samalla tavalla. Heti alueen valtaamisen jälkeen sotajoukkojen kenttäoikeudet jakoivat tuomioita. Päämääränä oli vastustajan lamauttaminen ja vallan haltuunotto alueella. Tätä toimintaa ja selustan hallintaa tukivat paikalliset, poliittisia rikoksia selvittäneet elimet. Molempien osapuolten antamat määräykset vastustajan kohtelusta muistuttavat myös toisiaan, niissä on jopa nähtävissä sama käänteismerkitys: antautuneiden surmaamista ei kielletty sinänsä, sitä vain pyrittiin kontrolloimaan. Väkivallan tuli pysyä armeijan johdon käsissä.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

JariL kirjoitti:
Pohjaksi voisi ottaa professori Antero Jyrängin radio-ohjelmassa toistaman perusfaktan, että vuoden 1918 sodan hävinneeseen osapuoleen, siis asettomiin tai aseensa laskeineisiin, kohdistui 6 - 7-kertainen määrä hengenriistoja ("teloituksia" jne.) voittaneen puolen vastaaviin menetyksiin verrattuja - kaikki tämä ilman mitään kunnollista lakiin pohjautuvaa perustetta .
Surmatujen määrä ei tässä asiassa ole mikään mittari.
Tämä on sinun mielipiteesi, jonka tavanomaiseen tapaan esität kiistattomana faktana pelkän ilmoitusasian tapaan.

Ehkäpä siis minäkin voin esittää oman käsitykseni:
JariL kirjoitti:Kysymys on siitä, missä mitassa oikeudenkäyttö perustui lakiin. - -Sekä punainen että valkoinen puoli syyllistyivät samaa syntiin eikä "omien" uhrien määrä pyhitä päämäärää.
Marko Tikka kirjoittaa tukimuksessaan Kenttäoikeudet. Välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918 (SKS 2004) mm.:
Punaiset tekivät vallankumousta , jossa vanhat lait ja yhteiskuntajärjestys kaadettiin: mihinkään olemassaolevaan lakiin he eivät olisi voineetkaan turvata.
(Ekskursssi: Suosittelen viittamista toisten kirjoittamien nettireferaattien sijasta itse kulloinkin puheena olevaan tutkimukseen. Erittäin kysenalainen tapa on "pikaisen lukemisen" [tai kenties peräti lukemattomuuden?] perusteella leimata jokin sanokaamme vaikkapa Mannerheimia kriittisestikin käsittelevä monisatasivuinen tutkimus anniltaan täysin mitättömäksi. Sellaisen "pikaleiman" lyöminen kertoo vain lyöjänsä omista asenteista.)

Niin, punaisten ns. vallankumousoikeuksilla ja heidän suorittamillaan hengenriistoilla ei siis ollut minkäänlaista laillisuusperustetta. (Pakko todeta vääristelyn välttämiseksi, että sanottu ei luonnollisesti vähänkään pienennä punaisen terrorin harjoittajien syyllisyyttä.) Sen sijaan valkoisen osapuolen on jo heti ns. vapaussotakirjallisuudessa ja osassa 1918-kirjallisuutta aina nykyhetkeen asti katsottu saaneen syksyllä 1917 vallankäytölleen ehdottoman valtiollisen legitimiteetin, oikeudenkäyttö tietenkin mukaan luettuna.

Kysymys siis mielestäni kuuluu, miten on arvioitava sitä tosiasiaa, että laillisuuden edusmiehinä esiintyneet yhteiskuntapiirit panivat toimeen koston, jolta puuttui lain antama selkänoja ja mittasuhteiltaan oli massiivinen. Tässä tulevat mielestäni täysin ymmärrettävästi kuvaan myös prof. Jyrängin mainitsemat lukumääräsuhteet. Otan esimerkkinä pienen yksityiskohdan: Sotasurmaprojektin tutkintavaiheessa tuli esim. Länsi-Uudenmaan "puhdistuksista" julkisuuteen valokuvia, joissa mm. huivipäisiä mökinvaimoja talutetaan valkoisen patrullin keskellä pitkin peltoja. Seuraavassa kuvassa voittajat tarkastelivat maassa makaavaa saalistaan. Voidaan vain kysyä, mitä "rauhoitus- ja varmistustarkoitusta" tällainen toiminta palveli. (Länsi-Uudenmaan tapahtumista Sture Lindholm, "Röd galenskap - vit terror". Det förträngda kriget 1918 i Västnyland, 2005.)

On tietenkin mahdollista, että esim. Marko Tikan ja toisaalta Jyrängin käsityksissä kevään 1918 ns. kenttäoikeuksien (aikalaistermi:tutkijalautakunnat) laillisuusstatuksesta on eroavaisuuksia. Se ei voi kuitenkaan tehdä tyhjäksi sitä, että ketjun alussa kolme huomattavaa juridiikan tai oikeushistorian professoria Jukka Kekkonen, Antero Jyränki ja, mikäli vähänkään olen oikeilla jäljillä, myös Jukka Kemppinen täydellä syyllä näkevät keväällä 1918 laillisuutta edustaneen osapuolen tuomiovallan käytössä laillisuuden haaksirikon.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

Lainauksessa oli linkki juuri sen vuoksi, että lukija voi halutessaan lukea koko arvion Tikan kirjasta ja sitä kautta itse tehdä jonkinlaisen analyysin mistä on kysymys.

Ihmettelen vain yhtä asiaa. Mistä päättelit, että minun mielestäni valkoisten oikeudenkäyttö olisi jotenkin oikeudellisesti hyväksyttävää? Se että olen eri mieltä kanssasi käyttämäsi mittayksikön sopivuudesta ei kerro tästä mitään.

Jos viimeisimmän kirjoituksesi tulkinta viedään loppuun asti, niin kanonisoit juuri vallankumouksellisen oikeudenkäytön sillä, että kun yhteiskuntajärjestelmää kumotaan ei ole mitään oikeusnormistoa jota tarvitsisi noudattaa. Siitä vaan tappamaan. Loistavaa! Onko tämä jotenkin hienompaa,parempaa tai hyväksytympää kuin oikeudettomien tekojen oikeuttaminen pätemättömällä oikeustulkinnalla?

Valkoisen ja punaisen tai punaisen ja valkoisen oikeudenkäytön hallitseva piirre on että kyseessä ei ole oikeudenkäytö vaan omien tekojen perusteleminen oikeutetuiksi. Valkoisella puolella melkoinen osa koulutetuista juristeista suostui viikunalehdiksi joiden takana surmat voitiin "hyvällä omallatunnolla" tehdä. Punaisilla ei tällaista laillisuuden viikunalehteä ollut ja niinpä lakiin ei edes yritetty vedota. Punaisetkin halusivat kuitenkin sekä itsensä että jälkimaailman takia oikeuttaa tekonsa ja niinpä he perustivat tuomioistuimia joissa asioiden käsittelyssä pyrittiin noudattamaan jonkinlaista normistoa.

Paul Prestonin teos Spanish Holocaust antaa mielenkiintoisen vertailukohdan Suomen tilanteeseen. Muiden asioiden ohella kirja kuvaa sitä miten oikeusjärjestelmä rapautui espanjan tasavaltalaisten puolella sisällissodan pitkittyessä. Francon puoli ei laista välittänyt sen enempää sodan aikana kuin sen jälkeenkään eikä se kelpaa sen enempää valkoisen kuin punaisen oikeudenkäytön vertailukohdaksi.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

Lainasin aluksi "suosittelemaasi" Marko Tikan Kenttäoikeudet-tutkimusta, jonka olen lukenut heti sen ilmestyttyä 2004:
Punaiset tekivät vallankumousta , jossa vanhat lait ja yhteiskuntajärjestys kaadettiin: mihinkään olemassaolevaan lakiin he eivät olisi voineetkaan turvata.
Sitten:
nylander kirjoitti:Niin, punaisten ns. vallankumousoikeuksilla ja heidän suorittamillaan hengenriistoilla ei siis ollut minkäänlaista laillisuusperustetta. (Pakko todeta vääristelyn välttämiseksi, että sanottu ei luonnollisesti vähänkään pienennä punaisen terrorin harjoittajien syyllisyyttä.) Sen sijaan valkoisen osapuolen on jo heti ns. vapaussotakirjallisuudessa ja osassa 1918-kirjallisuutta aina nykyhetkeen asti katsottu saaneen syksyllä 1917 vallankäytölleen ehdottoman valtiollisen legitimiteetin, oikeudenkäyttö tietenkin mukaan luettuna.
JariL kirjoitti:Jos viimeisimmän kirjoituksesi tulkinta viedään loppuun asti, niin kanonisoit juuri vallankumouksellisen oikeudenkäytön sillä, että kun yhteiskuntajärjestelmää kumotaan ei ole mitään oikeusnormistoa jota tarvitsisi noudattaa. Siitä vaan tappamaan. Loistavaa!
Todellakin: loistavaa, sanalla sanoen! (Muistaakseni jokin aika sitten esiinnyit oppimestarina "luetun ymmärtämisessä".) :lol:

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

(Pakko todeta vääristelyn välttämiseksi, että sanottu ei luonnollisesti vähänkään pienennä punaisen terrorin harjoittajien syyllisyyttä.)
Olen erittäin tyytyväinen jos edellä mainittu tarkoittaa, että molempien osapuolten harjoittama oikeuden väärinkäyttö on yhtä tuomittavaa. Kirjoituksiesi mutoilu on kuitenkin sellainen, että se ei ole itsestään selvää. Mutta ei siitä sen enempää.

PS. Olen myös lukenut ne teokset joita täällä suosittelen. En suosittele yhtäkään kirjaa jonkun toisen tekemän arvion perusteella.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

JariL kirjoitti:Surmatujen määrä ei tässä asiassa ole mikään mittari. Kysymys on siitä, missä mitassa oikeudenkäyttö perustui lakiin, ja silloin kun siitä luovuttiin miksi ja miten niin kävi.
On tavallista, että surmattujen määrällä on suuri merkitys. Ihmiskunta ei suhtaudu samalla tavalla kuuden miljoonan holokaustiin ja muutaman ihmisen teloitukseen. Surmien mittakaavalla on iso merkitys ihmisille yleensä. Voi olla poikkeuksia, joille surmien määrällä ei ole väliä. Olet kai sellainen poikkeus.

Laki on aina vallanpitäjien laki ja usein se on laadittu suojelemaan niiden valtaa, jotka jo ovat vallassa. Kaikki sortovaltiot perustuvat lakeihin.

Punaisten sanotaan pyrkineen vallankumoukseen. Siis vanhan vallan kumoamiseen. Niin valkoisetkin tekivät. He kumosivat vanhan Venäjän tsaarin vallan. Tuossa mielessä sekä punaiset, että valkoiset olivat vallankumouksellisia.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

Vetehinen kirjoitti:
JariL kirjoitti:Surmatujen määrä ei tässä asiassa ole mikään mittari. Kysymys on siitä, missä mitassa oikeudenkäyttö perustui lakiin, ja silloin kun siitä luovuttiin miksi ja miten niin kävi.
On tavallista, että surmattujen määrällä on suuri merkitys. Ihmiskunta ei suhtaudu samalla tavalla kuuden miljoonan holokaustiin ja muutaman ihmisen teloitukseen. Surmien mittakaavalla on iso merkitys ihmisille yleensä. Voi olla poikkeuksia, joille surmien määrällä ei ole väliä. Olet kai sellainen poikkeus.

---
Tässäkin pätee suhteellisuusperiaate: miten paljoon ruumiiden määrään on on totuttu tai siitä on läheisiä vertailukohtia. Suomessa vakava poliittinen väkivalta oli ennen marraskuuta 1917 vähäistä. Tammikuussa uhreja alkoi tulla lisää. Sodan verisyys ja liioitellutkin tiedot terrorin uhreista alensivat jatkuvasti kuolettavan väkivallan kynnystä. Sodan päättyessä ihmishenki epäilemättä tuntui monista jo halvalta.

Tässä luullakseni yleistettävissä oleva ajan kuvaus siitä miten "maailman hyvänahkaisimmasta miehestä" oli ajan ja oman mielen vaihtelevissa kuohunnoissa vähällä tulla joukkomurhaaja: https://archive.org/stream/kunkansanous ... 0/mode/2up
Ymmärrämmekö miehen paineet purkaa mielensä senhetkistä raskasta taakkaa? Ulkopuolisen moraali ja laillisuusnäkökohdat olisivat epäilemättä sitä helpottaneet tai asettaneet lisää esteitä paineen väkivaltaiselle purkautumiselle.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

JariL kirjoitti:Olen erittäin tyytyväinen jos edellä mainittu tarkoittaa, että molempien osapuolten harjoittama oikeuden väärinkäyttö on yhtä tuomittavaa.
Niin no, tasapeli ilman muuta, jos niin halutaan. Ajatukseni lähti siitä, että ainakin ns. vapaussotatulkinnassa, joka toisinaan vieläkin tuntuu olevan voimissaan, punaiset on perinteisesti nähty jokseenkin rikollisena joukkiona, jolta ei oikeudelliselta kannalta alun perinkään juuri mitään voitu odottaakaan, kun taas valkoinen puoli edusti kaikessa olennaisessa lainmukaisuutta ja lainkuuliaisuutta.

Nyt jo edesmenneeltä rehtori Aimo Klemettilältä ilmestyi 1976 tärkeäksi sanottu väitöstutkimus Tampereen punakaarti ja sen jäsenistö. Kirjassaan Klemettilä esitteli luonnehdintoja, joilla ns. vapaussotakirjallisuudessa punaisia on kuvattu: "kansamme sivistymättömintä ainesta", "irtolaiset", "rikolliset roistot", "hylkiöt", "röyhkeä aines", "kuona-aines", "aseistettu roskaväki", "aviottomat lapset", "huligaanit", "kasvatusta vaille jääneet".

(Klemettilä ilmoitti poimineensa luonnehdinnat seuraavista teoksista: Hersalo, Suojeluskuntien historia I; Suomen vapaussota I; Kaukovalta, Tampereen seudun kapinahistoria; Kivijärvi, Suomen vapaussota 1918 I; Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa I.)

Edellä lueteltuja epiteettejä voitaneenkin siis nykykatsannossa soveltaa, muutettavat tietenkin muuttaen, vuoden 1918 sodan molempiin osapuoliin?

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

nylander kirjoitti:Nyt jo edesmenneeltä rehtori Aimo Klemettilältä ilmestyi 1976 tärkeäksi sanottu väitöstutkimus Tampereen punakaarti ja sen jäsenistö. Kirjassaan Klemettilä esitteli luonnehdintoja, joilla ns. vapaussotakirjallisuudessa punaisia on kuvattu: "kansamme sivistymättömintä ainesta", "irtolaiset", "rikolliset roistot", "hylkiöt", "röyhkeä aines", "kuona-aines", "aseistettu roskaväki", "aviottomat lapset", "huligaanit", "kasvatusta vaille jääneet".
nylander kirjoitti: (Klemettilä ilmoitti poimineensa luonnehdinnat seuraavista teoksista: Hersalo, Suojeluskuntien historia I; Suomen vapaussota I; Kaukovalta, Tampereen seudun kapinahistoria; Kivijärvi, Suomen vapaussota 1918 I; Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa I.)

Edellä lueteltuja epiteettejä voitaneenkin siis nykykatsannossa soveltaa, muutettavat tietenkin muuttaen, vuoden 1918 sodan molempiin osapuoliin?
Em. teokset ja niissä esiintyvät epiteetit heijastelevat omaa kirjoittamisaikaansa ja ovat siten aivan eri asia kuin nykypäivän tulkinnat. Niihin tulisi jo voida ottaa etäisyyttä ja tarkastella asioita ilman kiihkoa ja kostonhalua. - Luonnollisesti voittaneen osapuolen positio oli hyvin toinen kuin hävinneen, jolta ei vihaa puuttunut siltäkään.

Mutta perustellusti voittajilla oli laki ja oikeus puolellaan, edustivathan he koko sodan ajan laillista hallitusvaltaa ja yhteiskuntajärjestelmää Suomessa, vaikkakaan Vaasan hallituksen legitimiteetti ei tuolloisessa tilanteessa ollut täysin varmalla pohjalla ja melkoinen osa teloituksista tehtiin vailla laillisuuden häivää. Sodan jälkeen kootut valtiorikosoikeudet toimivat jo laillisuuden nojalla, eikä teloituksia enää jatkettu. Laillisuuden haaksirikko ei jäänyt kovin pitkäikäiseksi. Sinänsä kuolemanrangaistus ei vielä ollut laiton vaikka sen asema oli ollut jo noin sadan vuoden ajan epäselvä.

Niin halutessaan valkoista puolta voi sodanjälkeisen Saksan historiaa mukaillen kutsua "konservatiiviseksi vallankumoukseksi". Valkoisella puolella oli vahva halu rakentaa uudenlainen Suomi ja tehdä pesäero menneeseen, mikä näkyi tsaarivallan symbolien kitkemisenä. Samaa oli kansan kasvattaminen pois "huonoista taipumuksistaan".

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

nylander kirjoitti:Edellä lueteltuja epiteettejä voitaneenkin siis nykykatsannossa soveltaa, muutettavat tietenkin muuttaen, vuoden 1918 sodan molempiin osapuoliin?
Kahdella osapuolella tarkoitat tietenkin punaisia ja valkoisia. Kollektiivinen syyttely ja tuomio näkyy sisällissodasta käydyssä keskustelussa aina. Kollektiivin kaikki jäsenet tuomitaan kollektiiviin kuuluvien muiden yksilöiden teoista. Ryhmään kuuluminen, punaisiin tai valkoisiin, riittää tuomioon. Sama ajattelu elää edelleen voimakkaana mm lakien tulkinnassa. EU:n direktiivin määräys ketään ei saa syrjiä on Suomessa tulkittu, ketään sellaista henkilöä, joka kuuluu pieneen ryhmään ei saa syrjiä, mutta suureen joukkoon kuuluvia saa syrjiä vapaasti.

Niillä jotka toimivat vuonna 1918 laittomasti ja tappoivat syyttömiä ihmisiä on nimet. Se valkoinen talonpoika, jonka ulkomaalainen upseeri käski teloittamaan punaisen vangin on tehnyt tekonsa pakon edessä. Kieltäytyessään hänet on voitu teloittaa. Käskijä on todellinen syyllinen.

Punaisella ja valkoisella puolella on tappajahirviönsä. Suurin osa suomalaisista ei tappanut ketään eikä varmasti halunnutkaan. Pitää puhua nimillä niistä, jotka toimivat väärin.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

Vetehinen kirjoitti:
Niillä jotka toimivat vuonna 1918 laittomasti ja tappoivat syyttömiä ihmisiä on nimet. Se valkoinen talonpoika, jonka ulkomaalainen upseeri käski teloittamaan punaisen vangin on tehnyt tekonsa pakon edessä. Kieltäytyessään hänet on voitu teloittaa. Käskijä on todellinen syyllinen.
[--]
Pitää puhua nimillä niistä, jotka toimivat väärin.
No mutta toki, laita ne nimet nyt sitten näkyviin. Eli mikä oli ulkomaisen upseerin nimi, kuka oli tuo onneton pakkorakoon joutunut valkoinen talonpoika, ja kuka ammuttiin?

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

"kansamme sivistymättömintä ainesta", "irtolaiset", "rikolliset roistot", "hylkiöt", "röyhkeä aines", "kuona-aines", "aseistettu roskaväki", "aviottomat lapset", "huligaanit", "kasvatusta vaille jääneet".
Vastapuolen muisteluksissa viljeltiin henkisesti samantyyppisiä ilmaisuja lahtarista alkaen. Nimitykset heijastavat sodanaikaista propagandaa ja niitä käytettiin sodan jälkeen aivan samassa tarkoituksessa kuin oikeuslaitosta sodan aikana eli oikeuttamaan omat teot. Sodan jälkeen lisäpontimena saattoi olla vielä oman kolkuttavan omantunnon rauhoitteleminen. Aseistetun roskaväen tai verenimijäporvarin tappaminen on jotenkin huomattavasti hyväksytymmän tuntuista kuin ihmisen tappaminen.

Minusta mielenkiintoisin piirre tällä saralla olivat joidenkin punaisten lapsilleen tappion jälkeen antamat etunimet kuten "Varma Kosto".

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

JariL kirjoitti:
"kansamme sivistymättömintä ainesta", "irtolaiset", "rikolliset roistot", "hylkiöt", "röyhkeä aines", "kuona-aines", "aseistettu roskaväki", "aviottomat lapset", "huligaanit", "kasvatusta vaille jääneet".
Vastapuolen muisteluksissa viljeltiin henkisesti samantyyppisiä ilmaisuja lahtarista alkaen. Nimitykset heijastavat sodanaikaista propagandaa ja niitä käytettiin sodan jälkeen aivan samassa tarkoituksessa kuin oikeuslaitosta sodan aikana eli oikeuttamaan omat teot. Sodan jälkeen lisäpontimena saattoi olla vielä oman kolkuttavan omantunnon rauhoitteleminen. Aseistetun roskaväen tai verenimijäporvarin tappaminen on jotenkin huomattavasti hyväksytymmän tuntuista kuin ihmisen tappaminen.
Kannattaa kuitenkin huomata, että Klemettilän siteeraamista kirjoista esim. Hersalon Suojeluskuntain historia ja Heinrichsin Mannerheim Suomen kohtaloissa eivät olleet mitään vuoden 1918 sodan jälkeisiä muisteloita vaan ilmestyivät 1950-luvulla. Niiden välittämä kuva sisällissodasta todella oli "kanonisoitua" totuutta aina vuosikymmenen vaihteeseen asti, jolloin mm. Linnan kirjat synnyttivät sodan "valkoisesta ja punaisesta totuudesta tai valheesta". Luulenpa, että esim. valtion lyseon historianlehtori, yksityiskouluista puhumattakaan, olisi altistanut itsensä vähintäänkin kovalle sosiaaliselle paineelle, jos olisi 1950-luvulla oppitunneillaan käsitellyt vuoden 1918 tapahtumia muuna kuin "vapaussotana".

Punaisten keskuudessa eli tietenkin oma perinteensä; olisi aika luonnotonta olettaa, että he olisivat identifioituneet vapaussotaidelogiaan. Heidän "kärsimysten teiltä"-tyyppiset julkaisunsa saattoivat ennen toista maailmansotaa ilmestyä vain ulkomailla, Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa, eikä niillä toisen maailmansodan jälkeenkään ollut varmasti mitään vaikutusta hallitsevaan mielipiteeseen. Sikäli rinnastuksesi kovasti ontuvat.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

nylander kirjoitti:Kannattaa kuitenkin huomata, että Klemettilän siteeraamista kirjoista esim. Hersalon Suojeluskuntain historia ja Heinrichsin Mannerheim Suomen kohtaloissa eivät olleet mitään vuoden 1918 sodan jälkeisiä muisteloita vaan ilmestyivät 1950-luvulla. Niiden välittämä kuva sisällissodasta todella oli "kanonisoitua" totuutta aina vuosikymmenen vaihteeseen asti, jolloin mm. Linnan kirjat synnyttivät sodan "valkoisesta ja punaisesta totuudesta tai valheesta".
Tästä huolimatta vanhan diskurssin murtumisesta on jo aika tavalla aikaa, eikä em. teosten ilmestymisaikanakaan tilanne ollut enää kiistaton. Vasemmistolehdistölläkin oli jokseenkin täysi ilmaisunvapaus. 1960-luvulta alkaen myös koulujen historianopetuksesta tuli tietoisesti tasapainotetumpaa. "Vapaussotakirjallisuuden" tulkinnat eivät myöskään historiantutkimuksessa ole olleet enää aikoihin millään tapaa hallitsevia, vaan ote on ollut koko lailla neutraali. Linnankin teokset ilmestyivät jo yli 50 vuotta sitten...viime vuosikymmenet asioista on puhuttu hyvin moniäänisesti ja samalla paljon.
nylander kirjoitti: Heidän "kärsimysten teiltä"-tyyppiset julkaisunsa saattoivat ennen toista maailmansotaa ilmestyä vain ulkomailla, Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa, eikä niillä toisen maailmansodan jälkeenkään ollut varmasti mitään vaikutusta hallitsevaan mielipiteeseen. Sikäli rinnastuksesi kovasti ontuvat.
Samoin ontuu väite, että punaiset eivät muka olisi saaneet ääntään kuuluville heti sodan jälkeen. 1950-luku oli ehkä osittain myös 40-luvun lopun tapahtumien vastavaikutuksen aikaa, mutta vuosikymmenen lopulta lähtien muutos kohti vasemmistolle myötämielisempää näkemystä alkoi jo voimistua.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Oikeus Suomessa 1918? Antero Jyrängin uusi kirja

jsn kirjoitti:Tästä huolimatta vanhan diskurssin murtumisesta on jo aika tavalla aikaa
Äkkiäpä niistä vuoden 1918 jälkeisistä muisteluksista sitten hypähdettiinkin likimain puoli vuosisataa eteenpäin. - Oletko muuten milloinkaan tullut miettineeksi, mikä sen vanhan diskurssin oikein mursi; 30-lukuahan ei sinun mukaasi, jos oikein muistan, voi mitenkään pitää oikeiston dominoimana aikakautena.
jsn kirjoitti:viime vuosikymmenet asioista on puhuttu hyvin moniäänisesti ja samalla paljon.
...mikä onkin erinomainen asia, ainakin minun mielestäni. Siksipä onkin merkillistä, että kanssasi hyvin samanhenkinen foorumikirjoittelija pani pahakseen, kun prof. Jyränki radio-ohjelmassa (ja kenties kirjassaankin) nosti esiin sinänsä tunnetun tosiasian, että laillisuutta edustanut osapuoli pani toimeen ilman laillista pohjaa 6 - 7-kertaisen määrän hengenriistoja omiin terroritappioihinsa verrattuna. Siitähän tämä taas tällä kerralla lähti purkautumaan.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”