skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

nylander kirjoitti:Mielestäni on erittäin kyseenalaista, että historioitsija kirjoittaa tietoista apologiaa - olkoon sitten vaikka kuinka "aikansa lapsi".
Eikös Panttipataljoona ollut alkujaan Veljesapu ry:n tilaustyö? (minkä tietysti periaatteessa ei pitäisi historioitsijan työhön vaikuttaa, mutta Jokipii oli yhdistyksen toiminnassa mukana muutenkin)

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Emma-Liisa kirjoitti:Jokaisella on tietenkin ideologia, joka vaikuttaa siihen, miten hän asiat näkee asiat. Kukaan ei elä tyhjiössä.

Luvatussa maassa Silvennoinen myöntää, ettei ole todisteita suomalaisten osallistumisesta holokaustiin, sen sijaan kylläkin siitä että he tiesivät siitä. Ja kummahan olisi ollut, jos eivät olisi tienneet.
Kuinka paljon "tavallinen" saksalainen tiesi holocaustista tai kuinka paljon "tavallinen" neuvostoliittolainen tiesi Gulag-leireistä?
Naapureita oli kadonnut ja leireistä lienee ollut jonkinlaista tietoa?

Saksassa keskitysleirejä ei kirjoiteta Hitlerin aikana salatun ja niistä uutisoitiinkin, saksalaiset lienevät tienneet kadonneitten natsien vastustajien ja kadonneitten juutalaisten olevan keskitysleireillä, mutta tiedettiinköhän yleisesti "loppuratkaisusta", tuhoamisleireistä kaasukammioineen?
Työnnettiinkö asia, leirit "pois mielestä" niin Saksassa kuin Neuvostoliitossakin ja myöhemmin on kielletty omat aavistelunsa aikanaan ja irtisanouduttu vastuusta.

Kuinka paljon Saksan ja Neuvostoliiton leireistä sitten tiesivät aikanaan "tavalliset"
suomalaiset, Stalinin leireistä lienee ollut enemmän tietoja ruohonjuuritasollakin?
Jotkut
harvat Suomessa ovat oletettavasti seuranneet Saksan tiedoitusvälineitäkin, joten natsien vihollisten täyttämistä keskitysleireistä olisi ollut jotain tietoa samalla tavoin kuin Stalinin leireistäkin oli tietoja jo 1930-luvullakin? Mutta missä määrin holocaust- ja Gulag-leireistä myöhemmin saadut tiedot ovat muovanneet käsitystä siitä, mitä aikalaisten olisi tullut leireistä "tietää"?
Onko molempien maiden "vankileirien saaristoihin" joutuneiden uskottu ja uskoteltu olevan niitä "toisia", tuholaisia, poliittisia vastustajia, juutalaisia
"ei koske meitä"-asenteella?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Veikko I Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Jokaisella on tietenkin ideologia, joka vaikuttaa siihen, miten hän asiat näkee asiat. Kukaan ei elä tyhjiössä.

Luvatussa maassa Silvennoinen myöntää, ettei ole todisteita suomalaisten osallistumisesta holokaustiin, sen sijaan kylläkin siitä että he tiesivät siitä. Ja kummahan olisi ollut, jos eivät olisi tienneet.
Kuinka paljon "tavallinen" saksalainen tiesi holocaustista tai kuinka paljon "tavallinen" neuvostoliittolainen tiesi Gulag-leireistä?
Naapureita oli kadonnut ja leireistä lienee ollut jonkinlaista tietoa?

Saksassa keskitysleirejä ei kirjoiteta Hitlerin aikana salatun ja niistä uutisoitiinkin, saksalaiset lienevät tienneet kadonneitten natsien vastustajien ja kadonneitten juutalaisten olevan keskitysleireillä, mutta tiedettiinköhän yleisesti "loppuratkaisusta", tuhoamisleireistä kaasukammioineen?
Työnnettiinkö asia, leirit "pois mielestä" niin Saksassa kuin Neuvostoliitossakin ja myöhemmin on kielletty omat aavistelunsa aikanaan ja irtisanouduttu vastuusta.
Tässähän on kyse sotilaista. Holokaustin ensimmäinen osa tehtiin ampumalla.
Joukkomurhan todistajia oli Puolassa ainakin Lappi-Seppälä.
Kuinka paljon Saksan ja Neuvostoliiton leireistä sitten tiesivät aikanaan "tavalliset"
suomalaiset, Stalinin leireistä lienee ollut enemmän tietoja ruohonjuuritasollakin?
Jotkut
harvat Suomessa ovat oletettavasti seuranneet Saksan tiedoitusvälineitäkin, joten natsien vihollisten täyttämistä keskitysleireistä olisi ollut jotain tietoa samalla tavoin kuin Stalinin leireistäkin oli tietoja jo 1930-luvullakin?
Suomeksi julkaistiin jo 1934 teos nimeltä Hakaristin ruoska.

Sinänsä on vähemmän tärkeää, mitä "tavallinen suomalainen" tiesi. Tietoa esim. Norjan ja myöhemmin Viron saksalaismiehityksestä kuitenkin saatiin, sitä kommentoidaan aikalaisten kirjeissä.

Olennaista oli, mitä Valpo ja Päämajan tiedustelu tiesi. Ja heillä tietoa oli.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

skrjabin kirjoitti:
nylander kirjoitti:Mielestäni on erittäin kyseenalaista, että historioitsija kirjoittaa tietoista apologiaa - olkoon sitten vaikka kuinka "aikansa lapsi".
Eikös Panttipataljoona ollut alkujaan Veljesapu ry:n tilaustyö? (minkä tietysti periaatteessa ei pitäisi historioitsijan työhön vaikuttaa, mutta Jokipii oli yhdistyksen toiminnassa mukana muutenkin)
Näin oli.

Jokipii on kertonut, että kirja vietiin Kekkoselle, joka kertoi sen lukeneensa ja hyväksyi tulkinnan - varoitti vain, että jos tästä kerrotaan julkisuuteen, hän kieltää sanansa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

nylander kirjoitti:Teoksessa Finland's Holocaust Antero Holmila kirjoitti artikkelinsa " 'Soldaten wie andere auch': Finnish Waffen-SS Volunteers" väliotsikoksi "The apogee of the Waffen-SS experience: Mauno Jokipii's Panttipataljoona". Ajattelin tuolloin, että harvinaisen astronomisen termin valinta ei varmaankaan ollut sattuma vaan jonkinlainen assosiatiivinen sanasilta. Oula Silvennoisen artikkelista kirjassa Luvattu maa voi päätellä, että näin todella lieneekin asianlaita.

Mielestäni on erittäin kyseenalaista, että historioitsija kirjoittaa tietoista apologiaa - olkoon sitten vaikka kuinka "aikansa lapsi".
En usko, että Jokipii olisi vuonna 1968 kirjoittanut tietoisen apologian. Tuolloin vain aiheen tutkimus oli Saksassakin lapsenkengissä. Ns. Historikerstreit käytiin vasta 80-luvulla.

Toinen asia sitten on, että Jokipii piti tulkinnastaan kiinni myöhemminkin. Tai oikeammin, kuten Silvennoinen sanoo, että tulkintaa ei ole Suomessa kiistetty, koska Suomen sotaa on käsitelty erillään muusta Euroopasta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Veikko I Palvo kirjoitti: Onko molempien maiden "vankileirien saaristoihin" joutuneiden uskottu ja uskoteltu olevan niitä "toisia", tuholaisia, poliittisia vastustajia, juutalaisia
"ei koske meitä"-asenteella?
Stalinin uhreiksi joutui tuhansia suomalaisia punaisia. Jahvetin ja Armas Äikiä sanailivat asiasta radiossa sodan aikana.

Rentola kirjoittaa teoksessaan Kenen joukossa seisot, että siinä missä vuoden 1918 valkoinen terroria saatettiin muistella ja vihata vastustajaa, Stalinin "omien" terrori oli kuin insesti, josta saattoi vain vaieta.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Emma-Liisa kirjoitti:
Suomeksi julkaistiin jo 1934 teos nimeltä Hakaristin ruoska.

Sinänsä on vähemmän tärkeää, mitä "tavallinen suomalainen" tiesi. Tietoa esim. Norjan ja myöhemmin Viron saksalaismiehityksestä kuitenkin saatiin, sitä kommentoidaan aikalaisten kirjeissä.

Olennaista oli, mitä Valpo ja Päämajan tiedustelu tiesi. Ja heillä tietoa oli.
Kirjallisuutta natseistakin oli siis "tavallisen suomalaisenkin" saatavilla jo 1930-luvulla ja Stalinin leireiltä paenneiden kertomuksia lienee ollut painettuna luettavissa enemmänkin, kuinka paljon niiden todenperäisyyteen sitten lienee uskottu tai oltu uskomatta.
Valpolla ja Puolustusvoimain tiedustelulla lienee ollut eniten tietoa Neuvostoliiton oloista ja leireistä, vaikka tiedustelu itärajan yli vaikeutuikin 1930-luvulla. Ja sodan aikana tietoa tuli oletettavasti lisää mm. sotavankikuulusteluissa. Valpo ja Yleisesikunnan tiedustelu oli kuitenkin keskittynyt sotilaalliseen tiedusteluun ja mm. tietojen keräämiseen paluuloikkareilta ja tiedustelu läntiseen suuntaan lienee ollut sotilasasiamiesten ja diplomaattien varassa.

Waffen-SS:n suomalaispataljoonan sotilaista 1941 - 1943 itärintamalla jotkut lienevät nähneet sodan kääntöpuoliakin, Zhdanovin komissio ei heitä kuitenkaan sodan jälkeen syyttänyt, eikä heille jaeltu tuomioitakaan. Ainoastaan Ruotsin SS-vapaaehtoisia ei Suomen lisäksi tuomittu rangaistuksiin, toisin meneteltiin muissa maissa ss-vapaaehtoisina olleiden suhteen.

Sodan jälkeen Saksa on harjoittanut "menneisyydenhallintaansa" ,"tavallisten" saksalaisten yleisesti sanoessa olleensa sodan aikana tietämätön holocaustista.
Stalinin gulag-leirijärjestelmä tuli Lännessä ja Suomessakin julkisuuteen oikeastaan Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen ja Venäjällä näytetään sanottavan omana "menneisyydenhallintanaan" vain: "Omasta historiastaan pitää olla ylpeä."
Kummanko maan käytäntö sitten lienee parempi?
Mutta
meillä Suomessa vasta Kylmän sodan jälkeen alettiin tutkia Itä-Karjalan siviilileirejä ja etsiä toistaiseksi tuloksetta "salaa teloitettuja sotilaskarkureita".
Suomen holocaust näyttää kuuluvan samaan uushistorian tutkimuksen suuntaukseen,
Suomessa ei kuitenkaan surmattu kaasukammioissa juutalaispakolaisia.
---------------------

lis.: Koveron työleirillä Itä-Karjalassa olleitakin lienee ollut tutkimassa sodan jälkeen Valvontakomission valvonnassa Waffen-SS:n suomalaispataljoonan vapaaehtoisiakin ja Koveron leirinkin he nimesivät sodan jälkeen keskitysleiriksi haluten ilmeisestikin jo "Zhdanovin aikaan" yhdistää Koveron Auschwitziin?

Anu Vertanen on Rintamalta Ratakadulle 2005 kirjoittanut https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... 200670.pdf noista tutkimuksista:
mm.
"Metsäkaartilaisten turvaksi säädettiin vuonna 1947 laki, jonka perusteella sodanaikaisista rikoksista annetut rangaistukset poistettiin rikosrekisteristä, eikä niistä saanut näkyä mainintaa missään virallisessa asiakirjassa. Laki poisti merkinnät myös ss-miesten papereista."
Suomalaisia ss-miehiä kun oli 1943 jälkeen syyllistynyt sodan jälkeisten arvioiden
mukaan mm. asekätkentään.

Veikko Palvo
Viimeksi muokannut Veikko I Palvo, 11.05.14 10:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Emma-Liisa kirjoitti:En usko, että Jokipii olisi vuonna 1968 kirjoittanut tietoisen apologian. Tuolloin vain aiheen tutkimus oli Saksassakin lapsenkengissä. Ns. Historikerstreit käytiin vasta 80-luvulla.

Toinen asia sitten on, että Jokipii piti tulkinnastaan kiinni myöhemminkin. Tai oikeammin, kuten Silvennoinen sanoo, että tulkintaa ei ole Suomessa kiistetty, koska Suomen sotaa on käsitelty erillään muusta Euroopasta
Joka tapauksessa Oula Silvennoinen kirjoittaa teoksessa Luvattu maa näin:
Suomalaista historiakulttuuria kuvaa, että Jokipiin teoksissaan johdonmukaisesti toistama teema ei ole aikaisemmin herättänyt tutkijoissa reaktioita. Kansallisosialismia ja SS:ää käsittelevän apologiakirjallisuuden tunteva lukija ei kuitenkaan voi olla häkeltymättä muuten tunnollisuudestaan ja tarkkuudestaan tunnetun historioitsijan väitteistä. Kun merkittävä historiantutkija on arvovallallaan asettunut apologeettisen tulkinnan tueksi ja Suomesta puuttuu suhteuttava kansallissosialismin akateemisen tutkimuksen perinne, ei ole ihme, että harhat elävät yhä. Yksi jättiläishahmo on voinut haastajien puutteessa dominoida koko kenttää.

Mauno Jokipiin arvovalta on Suomessa ollut ehdoton, onhan se perustunut pitkäjänteiseen ja uraauurtavaan tutkijantyöhön. Sokeat pisteet, valikoivat hiljaisuudet ja kepeämmän lähdekritiikin saarekkeet hänen töissään ovat yhtä lailla kiistattomat, ja sanomassaan johdonmukaiset. Suomalaisen SS-liikkeen osalta on selvää, että uutta tutkimusta ja Jokipiin näkemysten haastamista tarvitaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Veikko I Palvo kirjoitti: Stalinin gulag-leirijärjestelmä tuli Lännessä ja Suomessakin julkisuuteen oikeastaan Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen


Ei pidä paikkansa. 50-n lopulla Suomessa ilmestyi Leinon vankien leirimuistelmat, 60-luvulla Ivan Denisovitsin päivä, 70-luvulla Vankileirien saaristo, 80-luvun alussa Huskosen Laps Suomen. Tässä vain tärkeimmät.

Kansainvälisesti merkittäviä oli 40-luvulla Dallinin tutkimus, jonka aineinona oli Saksaan jääneiden neukkusotavankien haastattelu, ja 60-luvulla Conquestin The great terror. Myöhemmin Conquest teki ensimmäisen kirjan Ukrainan nälänhädöstä Harvest of sorrow. Tietenkin nämä kirjat olivat poliittisen kiistelyn aiheena.

Toki Hrushtshev salaisessa puheessaan 1956 ja 22. puoluekokous tuomitsivat terrorin, kuitenkin vain kommunisteja ja armeijaa kohtaan, ei edes polueen oppostiota, saati "vastustajia".
Mutta meillä Suomessa vasta Kylmän sodan jälkeen alettiin tutkia Itä-Karjalan siviilileirejä
Ei suinkaan. Antti Laineen tutkimus ilmestyi 1982, mikä tarkoittaa että se oli tekeillä vuosia. Se vieläpä kuului Suomi toisessa maailmansodassa -projektiin.

Muitakin Suur-Suomen rajoja ja Itä-Karjalan miehityshallintoa koskevia tutkimuksia ilmestyi juuri 80-luvulla, siis ennen ns. uuspatriotismin aikaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

nylander kirjoitti: Joka tapauksessa Oula Silvennoinen kirjoittaa teoksessa Luvattu maa näin:
Suomalaista historiakulttuuria kuvaa, että Jokipiin teoksissaan johdonmukaisesti toistama teema ei ole aikaisemmin herättänyt tutkijoissa reaktioita. Kansallisosialismia ja SS:ää käsittelevän apologiakirjallisuuden tunteva lukija ei kuitenkaan voi olla häkeltymättä muuten tunnollisuudestaan ja tarkkuudestaan tunnetun historioitsijan väitteistä. Kun merkittävä historiantutkija on arvovallallaan asettunut apologeettisen tulkinnan tueksi ja Suomesta puuttuu suhteuttava kansallissosialismin akateemisen tutkimuksen perinne, ei ole ihme, että harhat elävät yhä. Yksi jättiläishahmo on voinut haastajien puutteessa dominoida koko kenttää.

Mauno Jokipiin arvovalta on Suomessa ollut ehdoton, onhan se perustunut pitkäjänteiseen ja uraauurtavaan tutkijantyöhön. Sokeat pisteet, valikoivat hiljaisuudet ja kepeämmän lähdekritiikin saarekkeet hänen töissään ovat yhtä lailla kiistattomat, ja sanomassaan johdonmukaiset. Suomalaisen SS-liikkeen osalta on selvää, että uutta tutkimusta ja Jokipiin näkemysten haastamista tarvitaan.
Samalla tavalla Marko Tikka arvosteli Terrorin ajassa Väinö Linnaa sanoen tämän auktoriteetin olleen esteenä vuoden 1918 tutkimukselle.

Ylipäänsä näyttää siltä, että asenne "nyt tämä on sitten ikiajoiksi selvitetty" on väärä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Veikko I Palvo kirjoitti: Sodan jälkeen Saksa on harjoittanut "menneisyydenhallintaansa" ,"tavallisten" saksalaisten yleisesti sanoessa olleensa sodan aikana tietämätön holocaustista.
Stalinin gulag-leirijärjestelmä tuli Lännessä ja Suomessakin julkisuuteen oikeastaan Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen ja Venäjällä näytetään sanottavan omana "menneisyydenhallintanaan" vain: "Omasta historiastaan pitää olla ylpeä."
Kummanko maan käytäntö sitten lienee parempi?
Kyllähän (Länsi-)Saksassa aiheesta oltiin pitkään hiljaa. Heti sodan jälkeen ei kuulemma maasta löytynyt ainoatakaan natsia :)

Kuten Silvennoinen mainisti, Adenauer käytti SS-miehistä sanontaa "sotilaita kuten muut". Natsipuolueeseen oli kuulunut esim.lääkäreistä ja tuomareista niin suuri osa (muistaakseni jopa enemmistö), ettei heitä voinut syrjäyttää, ilamn että yhteiskunnan toiminta olisi kärsinyt.

Muuten, vastarintamiehiä Adenauer ei sen sijaan hyväksynyt, koska piti heitä epäluotettavina. Itse hän oli natsiaikana elellyt hissukseen eli ei tehnyt hyvää eikä pahaa.

Menneisyyden selvitys alkoi Saksassa vasta 60-luvulla uuden sukupolven myötä, ja ratkaisevat muutokset tapahtuivat vasta 80-90-luvulla, kun sotasukupolvi siirtyi eläkkeelle.

On myös muistettava pari tärkeää edellytystä (sen lisäksi, että Saksan suhtautumista vahdittiin tiukasti ulkomailla): Saksa hävisi sodan ja natsismin kausi päätyi täydelliseen tuhoon. Kun raunioista sitten noustiin suhteellisen nopeasti, ei syntynyt tarvetta nostalgisoida "hyvää Hitlerin aikaa". Marshall-apu oli tässä(kin) suhteessa viisas päätös.

Siksi ei ole aivan oikein vertailla Saksaa ja Venäjää. Ensinnäkin NL voitti sodan suurin uhrauksin ja toiseksi NL:n kukistuminen loi suuret toiveet mutta johti pettymykseen: talouden romahdukseen ja ologarkkien kahmintaan. Ei siis ole mikään ihme, että ollaan ylpeitä siitä ainoasta asiasta joka jäi jäljelle: sodan voittamisesta.

Ihmisen on myös helpointa valita joko "kaikki oli väärin"- tai "kaikki oli hyvin"-linja. Vaatiin hyvin paljon, että ihminen pystyisi näkemään samalla kertaa sekä hyvät että huonot asiat. Venäjän tapauksessa isänmaan puolustaminen oli tietenkin hyvä asia, mutta jo sodan aikana taitamaton sodankäynti johti miljoonien miesten motteihin ja siten sotavangeiksi, muutenkin sotilaita käytettiin tuhlaavasti ja "pettureita" oli paljon ja ihan ymmärrettävistä syistä. Ennen kaikkea voitto merkitsi Stalinin terrorin vahvistumista uudelleen sekä kotimaassa, siihen liitetyissä uusilla alueilla että Itä-Euroopan maissa.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Emma-Liisa kirjoitti:
Veikko I Palvo kirjoitti: Stalinin gulag-leirijärjestelmä tuli Lännessä ja Suomessakin julkisuuteen oikeastaan Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen


Ei pidä paikkansa. 50-n lopulla Suomessa ilmestyi Leinon vankien leirimuistelmat, 60-luvulla Ivan Denisovitsin päivä, 70-luvulla Vankileirien saaristo, 80-luvun alussa Huskosen Laps Suomen. Tässä vain tärkeimmät.

Kansainvälisesti merkittäviä oli 40-luvulla Dallinin tutkimus, jonka aineinona oli Saksaan jääneiden neukkusotavankien haastattelu, ja 60-luvulla Conquestin The great terror. Myöhemmin Conquest teki ensimmäisen kirjan Ukrainan nälänhädöstä Harvest of sorrow. Tietenkin nämä kirjat olivat poliittisen kiistelyn aiheena.
Uskotaan, mutta noiden kirjojen uskottavuuden kirjoitat olleen poliittisen kiistelyn aiheena. Sodan aikana Stalinin Neuvostoliiton kanssa liittouneina olleissa läntisissäkin maissa entisen liittolaisen "gulag-saaristo" on ollut ehkäpä hieman arkaluonteinen aihepiiri?
Hitlerin Saksa ja sen ajan saksalaiset nähdään ´roistoina´ vaikkapa englantilaisen prof. Robert Gallatelyn tutkimuksessa 2001: Saksalaiset tiesivät kuolemanleireistä http://www.theguardian.com/uk/2001/feb/17/johnezard sillä Volkische Beobacterkin julkaisi 1933 alkaen tietoja ´poliittisista´rikollisista, ( keskitysleireillä ) ja
´kristalliyötä 11.1938´ lehti kuvasi jo sankarillisena tekona. R.Gallatelyn tutkimus perustuu vuodesta 1933 alkaen julkaistujen saksalaislehtien analysointiin.
"Saksalaiset ehkä tiesivät",
mutta olisiko Suomessakin ´tullut tietää´ natsien ja Hitlerin holocaustista tai kommunistien ja Stalinin gulag-järjestelmästä jo ennen sodan jälkeen saatuja tietoja?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Veikko I Palvo kirjoitti: Sodan aikana Stalinin Neuvostoliiton kanssa liittouneina olleissa läntisissäkin maissa entisen liittolaisen "gulag-saaristo" on ollut ehkäpä hieman arkaluonteinen aihepiiri?
Sodan aikana Hollywoodissa tehtiin filmejä, joissa iloiset kolhoosilaiset tanssivat. Vastavalla tavalla muuttui toryrouvien image positiiviseksi. Näin kerrottiin kokoomateoksessa Mass culture
Hitlerin Saksa ja sen ajan saksalaiset nähdään ´roistoina´ vaikkapa englantilaisen prof. Robert Gallatelyn tutkimuksessa 2001: Saksalaiset tiesivät kuolemanleireistä http://www.theguardian.com/uk/2001/feb/17/johnezard sillä Volkische Beobacterkin julkaisi 1933 alkaen tietoja ´poliittisista´rikollisista, ( keskitysleireillä ) ja
´kristalliyötä 11.1938´ lehti kuvasi jo sankarillisena tekona. R.Gallatelyn tutkimus perustuu vuodesta 1933 alkaen julkaistujen saksalaislehtien analysointiin.
"Saksalaiset ehkä tiesivät",
mutta olisiko Suomessakin ´tullut tietää´ natsien ja Hitlerin holocaustista tai kommunistien ja Stalinin gulag-järjestelmästä jo ennen sodan jälkeen saatuja tietoja?
No eiväthän 30-luvun keskitysleirit olleet varsinaisia kuolemanleirejä vaan niistä saattoi päästä pois.

Varsinainen ongelma oli kuitenkin siinä, että NL.n leireihin verrattuna Saksan leirivankien lukumäärä (kuolinuhreista puhumattakaan) oli vähäinen. Ja tähän Saksaa NL:n vastapainona sympatisoiva tietenkin vetosi.

Vastaavasti antifasisti saattoi vedota siihen, että NL oli ainoa turva Natsi-saksaa vastaan. Ja kommunisti tietenkin siihen, että tulevaisuuden onnen hyväksi täytyy hyväksyä nykyisyyden uhrit (ml. "suuret oikeudenkäynnit kommunisteja vastaan).

Varsinainen ero suhtautumisessa HItleriin ja Staliniin oli se, että Hitler oli pysäytettävissä vain sodalla, mutta Stalinin suhteen riitti "patoaminen". Joka tietysti merkitsi, ettei Itä-Eurooppaa voitu auttaa, mutta kun vaihtoehtona oli atomisota, ratkaisu oli selvä.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Emma-Liisa kirjoitti:
Sodan aikana Hollywoodissa tehtiin filmejä, joissa iloiset kolhoosilaiset tanssivat.

No eiväthän 30-luvun keskitysleirit olleet varsinaisia kuolemanleirejä vaan niistä saattoi päästä pois.


Varsinainen ero suhtautumisessa HItleriin ja Staliniin oli se, että Hitler oli pysäytettävissä vain sodalla, mutta Stalinin suhteen riitti "patoaminen". Joka tietysti merkitsi, ettei Itä-Eurooppaa voitu auttaa, mutta kun vaihtoehtona oli atomisota, ratkaisu oli selvä.
Tunnetuin ja korkea-arvoisin hyväuskoinen lienee ollut F.D.Rooseveltin varapresidentti Henry A. Wallace, joka 1944 vieraili Kolyman kuolemanleireillä ja kehui matkakertomuksessaan näkemäänsä.
Nkvd oli pystyttänyt Wallacen seurueen vierailua varten "Potemkininin kulissit."
Robert Conquest kirjoitti 1960- ja 1970-luvuilla Solzhenitsynin tavoin Kolyman alueen leireistä sanoen leirijärjestelmien tunnuksiksi nousseiden "Auschwitzin ja Kolyman" olevan täysin verrattavissa toisiinsa.
Gulag-leireiltä ja Hitlerin keskitysleireiltä jotkut selvisivät 1930-luvulla hengissäkin, Varlam Shalamovkin taisi kirjoitella leirimuistelmiaan.
Mutta
nykyisin useinkin näytetään kirjoitettavan siitä, tiesivätkö W.Churchill ja F.D.Roosevelt sodan aikana leireistä, "Auschwitzista" erityisesti ja "Kolymastakin."
Jos olisivat tienneetkin, niin mitä se olisi omana aikanaan muuttanut?
Hitler oli pysäytettävissä vain sodalla ja Stalinille oli lähetettävä samasta syystä
LendLease-apua, jota H.A.Wallace taisi 1944 todeta päätyneen Kolyman kaivosalueellekin.
Ja
Suomen oli pakko selviytyä diktaattoreiden puristuksessa, valinnanvaraa ei ollut - vaikkakin sodan jälkeen sellaisesta olemattomasta mahdollisuudesta kirjoiteltiinkin.
Suomessa
näyttäisi jo ennen Talvisotaa olleen epämääräisiä tietoja itärajan takaisista leireistä,
mutta Vienanmeren kanava, Nivastroi, Svirstroi jne. lienee nähty lähinnä NL:lle tyypillisinä työleireinä ja Tsaari-Venäjän aikaiset Katorga-keskitysleiritkin lienee muistettu.
Tuskinpa sodan aikana "Auschwitzista" oli tietoja meilläkään, sen paremmin kuin "Kolymastakaan"? Eiköhän niitä "Potemkinin kulisseja" osattu pystyttää Saksassakin?
Henry A. Wallacekin tarkisti kantaansa Stalinin Neuvostoliitosta vasta Korean sodan aikoihin, mutta Kolyman vierailullaan kesällä 1944 näkemäänsä Henry lienee muistellut samoin kuin matkaraportissaan F.D.R.:lle?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Arvostelut kirjasta Finland's holocaust

Veikko I Palvo kirjoitti: Mutta
nykyisin useinkin näytetään kirjoitettavan siitä, tiesivätkö W.Churchill ja F.D.Roosevelt sodan aikana leireistä, "Auschwitzista" erityisesti ja "Kolymastakin."
Jos olisivat tienneetkin, niin mitä se olisi omana aikanaan muuttanut?
No eiväthän C & R juutalaisten takia sotineet.

NL:n toimista Puolassa 1939-41 he saivat kyllä tietoja, mutta niillä ei ollut vaikutusta.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”