Ukraina ja Suomi: historiallisia rinnastuksia

[Veikko I Palvo]

. Neuvostoliitolle itse vapaakauppasopimus sinänsä oli kutakuinkin yhtä yhdentekevä - toisin kuin Ukrainan vapaakauppasopimus Putinille. Taloussuhteet olivat NEuvostoliitolle toissijaiset, Putinille niistä on yritetty saada uusi johtotähti, jolla on vain vähän ideologista sisältöä.

Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen Neuvostoliitto hyväksyi "Kekkosen konsteillakin".
Suomen äärivasemmiston vastustuksella ei ollut NL:n EEC-kantaan vaikutusta, lienevätkö saaneet puoluetietäkään ohjeita Moskovasta?

Putin lupaili 2011 kampanjassaan nostalgista Euraasian Unionia ja Ukrainankin on Kremlissä ilmeisesti ajateltu kuuluvan tuohon "itäiseen EU:hun?"
Tuossa
ketjun alussa esitettiin Zbigniew Brzezinskin rinnastuksia Suomesta ja Ukrainasta, olisikohan Itä-Puolassa ( nyk. Ukrainaa ) 1928 syntyneellä Zbigniewillä ollut mielessään Kylmän sodan aikainenkin tilanne hänen suositellessaan Ukrainalle hyviä suhteita itään ja länteen? Ukrainan talous näyttäisikin olevan vahvasti neuvostoaikaisella Gosplanin ohjaamalla tasolla. Ja Kylmän sodan aikaista on kenties ukrainalaisten esittämä toive
miljardiluokan raha-avusta idästä tai lännestä. Venäjä tarjosi 15 miljardia mm. kaasuvelkoja anteeksi Ukrainalle, joka nyttemmin näyttää esittäneen EU-avun välittömäksi tarpeeksi kolminkertaisen miljardimäärän.
Mutta eiköhän jokaisen maan ole selvittävä taloudessaan Suomen tavoin omin avuin?
Ja
onneksi Suomen clearing-kauppa pysyi n. 15%:n tasolla metsäteollisuuden viennin suuntautuessa Länteen.

Euraasian
poliittisen ja taloudellisen liiton, "Itäisen EU:n", Zbigniew Brzezinski sanoo 15.1.2014 http://csis.org/files/attachments/ts140 ... zinski.pdf olevan Putinin nostalginen unelma uudesta imperiumista. Ja epärealistisen, Brzezinskin arvion mukaan Kremlin kaavailemista Euraasian Unionin jäsenmaista juuri mikään ei ole valmis rajoittamaan suvereeniteettiaan. Ei Ukrainakaan?

Veikko Palvo

[jsn]

No miksei NL sitten hyväksynyt, että Suomi sai Marshall-apua?

Talous on aina myös politiikkaa, ja marcilaisuushan nimenomaan korosti taloutta.

Olivatko syyt Marshall-avun torjumiseen taloudelliset vai poliittiset? Eiköhän tarkoitus ollut pitää Suomi kurissa ja estää mahdollinen poliittinen lähentyminen länteen juuri silloisessa poliittisessa tilanteessa, ei kai niinkään estää Suomen taloutta kehittymästä (vaikka tämä käytännössä merkitsi samaa asiaa). Suomi olikin muutaman vuoden taloudellisesti hyvin riippuvainen Neuvostoliitosta, mutta lähti jo 50-luvun puolivälin jälkeen omille teilleen vaikka idänkauppa jatkui.

Neuvostoliitto kuitenkin päästi suomen GATTin jäseneksi jo 1940-luvun lopulla, vaikka se oli täysin USA:n hallitsema organisaatio. - Neuvostoliitossa ei yksinkertaisesti ymmärretty markkinataloutta ja toisaalta sen perusteita ei pidetty edes tärkeinä saati tarpeellisinakaan. Markkinamekanismien kiistäminen kuului asiaan.

1970-luvulle tultaessa Suomen talous oli kehittynyt 40-luvun loppuun nähden huikeasti.

Neuvostoliiton uskonnoksi korottama marxismi-leninismi oli varsin kaukana Karl Marcin ajatuksista. Käytäntö saattoi usein olla hyvin toisenlainen, jopa yllättäväkin. Neuvostoliitolle Suomen taloudellinen merkitys oli joka tapauksessa aina jokseenkin mitätön.

[Martti Tapio Pelho]

Joskus historian harrastus ja laaja yleissivitys tuottaa julkisuuteen varsin erikoista pohdintaan.

Presidentti Mauno Koivisto, 90 v., on kiitettävällä tavalla pohtinut Venäjän tuhatvuotista historiaa ja kaikkea siitä johtuvaa nykyisyyttämme, jossa nyt elämme (M. Koivisto, Venäjän idea, Tammi, 2001).

Rapakon takana meillä on toinen pohdiskelija.

Koko maailman tuntema ja arvostama peruskonservatiivi, Henry A. Kissinger, 90 v., (Secretary of state of US from 1973 to 1977) opettaa meille Washington Post’issa 5.3. seuraavasti:

“The West must understand that, to Russia, Ukraine can never be just a foreign country.

Russian history began in what was called Kievan-Rus. The Russian religion spread from there. Ukraine has been part of Russia for centuries, and their histories were intertwined before then. Some of the most important battles for Russian freedom, starting with the Battle of Poltava in 1709 , were fought on Ukrainian soil. The Black Sea Fleet — Russia’s means of projecting power in the Mediterranean — is based by long-term lease in Sevastopol, in Crimea.

Even such famed dissidents as Aleksandr Solzhenitsyn and Joseph Brodsky insisted that Ukraine was an integral part of Russian history and, indeed, of Russia.”

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Emma-Liisa]

Koko maailman tuntema ja arvostama peruskonservatiivi, Henry A. Kissinger, 90 v., (Secretary of state of US from 1973 to 1977) opettaa meille Washington Post’issa 5.3. seuraavasti:

“The West must understand that, to Russia, Ukraine can never be just a foreign country.

Russian history began in what was called Kievan-Rus. The Russian religion spread from there. Ukraine has been part of Russia for centuries, and their histories were intertwined before then. Some of the most important battles for Russian freedom, starting with the Battle of Poltava in 1709 , were fought on Ukrainian soil. The Black Sea Fleet — Russia’s means of projecting power in the Mediterranean — is based by long-term lease in Sevastopol, in Crimea.

Kysehän ei ole tunnesiteistä vaan määräilystä. Samalla logiikalla Englanti määräilisi edelleen Yhdysvaltojen asioita ja Ruotsi Suomen.

[Veikko I Palvo]

Koko maailman tuntema ja arvostama peruskonservatiivi, Henry A. Kissinger, 90 v., (Secretary of state of US from 1973 to 1977) opettaa meille Washington Post’issa 5.3. seuraavasti:

“The West must understand that, to Russia, Ukraine can never be just a foreign country.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

H.Kissingerin sanoma tässäkin http://times.am/?p=39162&I=en kokonaisuudessaan.
Kissinger
näyttää sanovan, että Ukrainan ei tulisi yrittää olla mustavalkoisesti itää tai länttä ja sovintoa sen tulisi rakentaa oman maansa sisällä. Kissinger sanoo Viktor Janukovitshin ja hänen vahvimman poliittisen kilpailijansa Julia Tymoshenkon edustavan Ukrainan eri osia ja kumpikaan ei ole ollut valmis jakamaan valtaa.
EU:n
Kissinger sanoo osaltaan kääntäneen neuvottelut kriisiksi ja Putinin olisi tullut ymmärtää Venäjän aseellisen sekaantumisen kansainvälisten sääntöjen vastaisesti Krimillä voivan saada aikaiseksi uuden Kylmän sodan.
Ja
eikö usein Ukrainan yhteydessä mainittu Kievan-Rus´kin ollut olemassa 1000 vuotta sitten ja olikohan Moskova-nimistä kylää tuolloin olemassakaan, paitsi kenties Kievan Rusin veronkantopaikkana?

Veikko Palvo

[laitman]

Olenko väärässä, jos sanon että Carl Enckellin muistelmista löytyvä pitkä selostus ja analyysi Ahvenanmaan halusta erota Suomesta ja liittyä Ruotsiin antaa hyvän pohjan jos haluaa keskustella Venäjän suunnitelmista irrottaa Krimin niemimaa Ukrainasta kansanäänestyksen avulla?

Enckell ajoi hyvällä menestyksellä sellaista tulkintaa, että kansainvälinen oikeus ei voi sallia kansanäänestyksiä siitä mihin joku ryhmä haluaa liittyä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tosin äänestettiin muutamassa tapauksessa. Muistaakseni noin 70 miljoonaa ihmistä asuivat sellaisilla alueilla, joissa toivottiin kansanäänestystä mutta vain noin 3 miljoonaa sai oikeuden äänestää asiasta, mm Ylä-Sleesia!

[Emma-Liisa]

Olenko väärässä, jos sanon että Carl Enckellin muistelmista löytyvä pitkä selostus ja analyysi Ahvenanmaan halusta erota Suomesta ja liittyä Ruotsiin antaa hyvän pohjan jos haluaa keskustella Venäjän suunnitelmista irrottaa Krimin niemimaa Ukrainasta kansanäänestyksen avulla?

Enckell ajoi hyvällä menestyksellä sellaista tulkintaa, että kansainvälinen oikeus ei voi sallia kansanäänestyksiä siitä mihin joku ryhmä haluaa liittyä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tosin äänestettiin muutamassa tapauksessa. Muistaakseni noin 70 miljoonaa ihmistä asuivat sellaisilla alueilla, joissa toivottiin kansanäänestystä mutta vain noin 3 miljoonaa sai oikeuden äänestää asiasta, mm Ylä-Sleesia!

Ydinkohta lienee, että molempien valtioiden (siihen josta erotaan ja siihen johon halutaan liittyä) täytyy hyväksyä kansanäänestys.

Lisäksi tulee yleinen periaate. Venäjän pitäisi silloin hyväksyä, jos jokin sen osa toimisi samoin kuin Krim.

[Veikko I Palvo]

Olenko väärässä, jos sanon että Carl Enckellin muistelmista löytyvä pitkä selostus ja analyysi Ahvenanmaan halusta erota Suomesta ja liittyä Ruotsiin antaa hyvän pohjan jos haluaa keskustella Venäjän suunnitelmista irrottaa Krimin niemimaa Ukrainasta kansanäänestyksen avulla?

Krimin yhtymäkohtana Ahvenanmaahan näyttäisi olevan Krimin eli Oolannin sota, jonka rauhanteossa Åland demilitarisoitiin.
Olisikohan
parempi vertailukohta Neuvostoliiton aie valloittaa 1939 Suomi Kominternin Otto Ville Kuusisen nukkehallitus puna-armeijan kuormastossa mukanaan?
Stalin - Hitler -sopimuksen pohjalta Baltian maissa ja Virossakin oli ensin miehitysarmeija ja liittymiset hieman myöhemmin, "kansanäänestyksiäkään" ei liene järjestetty. Saman Molotov- Ribbentropp - sopimuksen perusteella Bessarabiasta osa
liitettiin 1939 Ukrainaan ja osasta NL muodosti Moldovan neuvostotasavallan.
Krimin
nykyinen etninen väestöjakaumakin lienee paljolti Stalinin 1944-1946 kyyditysten jälkeiseltä pohjalta ja venäläisten muutosta Itä-Ukrainaan ja Krimille muodostunut?

Veikko Palvo

[laitman]

Olenko väärässä, jos sanon että Carl Enckellin muistelmista löytyvä pitkä selostus ja analyysi Ahvenanmaan halusta erota Suomesta ja liittyä Ruotsiin antaa hyvän pohjan jos haluaa keskustella Venäjän suunnitelmista irrottaa Krimin niemimaa Ukrainasta kansanäänestyksen avulla?

Enckell ajoi hyvällä menestyksellä sellaista tulkintaa, että kansainvälinen oikeus ei voi sallia kansanäänestyksiä siitä mihin joku ryhmä haluaa liittyä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tosin äänestettiin muutamassa tapauksessa. Muistaakseni noin 70 miljoonaa ihmistä asuivat sellaisilla alueilla, joissa toivottiin kansanäänestystä mutta vain noin 3 miljoonaa sai oikeuden äänestää asiasta, mm Ylä-Sleesia!

Ydinkohta lienee, että molempien valtioiden (siihen josta erotaan ja siihen johon halutaan liittyä) täytyy hyväksyä kansanäänestys.

Lisäksi tulee yleinen periaate. Venäjän pitäisi silloin hyväksyä, jos jokin sen osa toimisi samoin kuin Krim.

Muistaako joku miten Venäjä reagoi Kosovon tapaukseen muutama vuosi sitten? Moskova taisi kysyä "onko tämä nyt uusi ennakkotapaus?" En muista sanatarkasti, mutta toinen maa joka huolestui Kosovon takia oli Espanja, jolla on samanlaisia alueita. Baskia ja Katalonia!

[Emma-Liisa]

Muistaako joku miten Venäjä reagoi Kosovon tapaukseen muutama vuosi sitten? Moskova taisi kysyä "onko tämä nyt uusi ennakkotapaus?" En muista sanatarkasti, mutta toinen maa joka huolestui Kosovon takia oli Espanja, jolla on samanlaisia alueita. Baskia ja Katalonia!

Noinpa oli, mutta kyseessähän oli itsenäisyysjulistus ja sen on tunnustanut yli 100 valtiota.

[jsn]

Moskova taisi kysyä "onko tämä nyt uusi ennakkotapaus?"

Krimistä näyttää tosiaan tulevan selkeä ennakkotapaus: vastaavat kansanäänestykset on seuraavaksi syytä järjestää Kaukasuksella, kuten Tsetsheniassa ja Dagestanissa, haluavatko niiden asukkaat kuulua Venäjään vai ei. Ehkä Transnistria voitaisiin tällä tavoin saada Moldovalta Venäjälle, mutta huomattavista alueista olisi todennäköisesti myös luovuttava. Mm. Tatarstan ja Saha tahtoisivat varmaankin itsenäistyä.

Mutta mutta: ratkaisevaa onkin se, mistä kansasta on kysymys, ei yleinen periaate.

Toisaalta edes Ukrainan hajottamisesta mm. Tshekin ja Slovakian jaon tapaan ei aiheutuisi välttämättä ongelmia: molemmathan liittyivät lopulta 10 vuotta myöhemmin EU:hun. Samoin näin näyttää käyvän Kroatialle ja Serbialle, kun Milosevicista päästiin vihdoin eroon. Ratkaiseeko tosiaan vain se, mistä kansasta on kysymys?

EU:n pitäisi alkaa tarjota tosissaan jäsenyyttä Venäjälle, niin ongelma poistuisi? Jäsenyyshän tarjoaisi Venäjälle ennennäkemättömän globaalin vaikutusvallan, jollaisesta menneisyyden asenteisiin jumittunut Putin ei kykene edes uneksimaan.

- Venäjä toimi jo vuonna 2006 erittäin epäviisaasti ja lyhytnäköisesti ryhtyessään kiristämään ukrainalaisia kaasulla: olisi mieluummin kyllästänyt koko Euroopan venäläisellä kaasulla ja edullisilla sopimuksilla ja vasta ehdottoman monopoliaseman saatuaan voinut huoletta alkaa käyttää valtaansa. Sen sijaan se sai eurooppalaiset varpailleen ja kaikki alkoivat kiivaasti etsiä vaihtoehtoisia kaasuntoimittajia ja kaasureittejä vähentääkseen riippuvuutta. Kaikki tämä yksinomaan Venäjän haitaksi.

Pienemmässä mittakaavassa vastaava ilmiö olivat suorastaan järjettömät puun vientitullit ym. mittaustapoineen. Venäjän metsätulot taisivat tämän vaikutuksesta lähes kokonaan päättyä. Tosin metsäteollisuuden aika taisi mennä ohi Putinista riippumatta.

Idi Amin karkotti 1970-luvulla kansallisen yhtenäisyyden nimissä kaikki Ugandan aasialaiset ja maan talous romahti lähes välittömästi: nämä olivat käytännössä vastannet kaikesta kaupallisesta toiminnasta. Kun valtion kassa tyhjeni verotuloista, tohtori, sotamarsalkka Amin käski painaa lisää rahaa ja aloittaa sodan naapurimaa Tansaniaa vastaan.

Kansallissosialistisen Saksan taloudella alkoi mennä huonosti vuoden 1939 tienoilla. Mittava asevarustelu alkoi niellä yhä enemmän rahaa ja kaikki kallistui. Silloin kannatti aloittaa sota.

[skrjabin]

Noinpa oli, mutta kyseessähän hän oli itsenäisyysjulistus ja sen on tunnustanut yli 100 valtiota.

Niin, tapauksia ei tietysti kaikilta kannoilta voi katsoa identtisiksi, Transnistria esimerkiksi voisi olla osuvampi. Venäjä kylläkin periaatteessa aivan oikein vetosi Kosovon tapauksessa valtioiden suvereniteettiin ja alueelliseen koskemattomuuteen, mutta iso osa kv. yhteisöä puolestaan tulkitsi kansojen itsemääräämisoikeuden asettuvan sen edelle. Tässä taas kyse ei ole irtautumisesta vaan vähemmistöryhmän kansoittaman alueen liittymisestä toiseen maahan tämän toisen maan melko suoralla sotilaallisellakin tuella.

Kv. oikeus ei ole mitenkään selkeä kummankaan kaltaisessa tapauksessa, mitään yleistä oikeutta erota emovaltiosta ei ole olemassa sen enempää kuin sen kieltoakaan. Ei Kosovonkaan tapausta oikeusistuimissa ole päätetty, vaan kukin valtio on tehnyt omat ratkaisunsa, ja noin puolet maailman valtioista katsoi eron oikeutetuksi. De facto Kosovo tietysti on jo erillinen valtio jokseenkin miltä kantilta tahansa katsoen.

Ahvenanmaan tapaus on kieltämättä mielenkiintoinen esimerkki tässä yhteydessä, ja siihen on usein viitattu aiheeseen liittyvässä kv. oikeudellisessa puntaroinnissa. Tässä artikkelissa esimerkiksi Somalimaan tapausta pohdittaessa Ahvenanmaata käytettiin esimerkkitapauksena puoltamaan eroamismahdollisuutta. Kansainyhteisön raporttia siteerattiin näin:

http://www.american.edu/sis/jis/upload/3RoethkeF11.pdf

“separation of a minority from the state of which it forms part . . . may only be considered as an altogether exceptional solution, a last resort when the state lacks either the will or the 

























































power to enact and apply just and effective guarantees.”

Kuten artikkelissain todettiin, tämä antaa erikoistapauksissa mahdollisuuden eroamiseen. Eri asia on, täyttyvätkö nuo kriteerit tässä ko. tapauksessa, eli olisiko alueen irtautuminen Ukrainasta sellainen poikkeustilanne, jossa emovaltio ei enää kykene takaamaan alueen asukkaiden oikeuksia yms. Venäjän asevoiman käyttö tässä tapauksessa luonnollisesti mutkistaa tilannetta entisestään.

[Veikko I Palvo]

Kv. oikeus ei ole mitenkään selkeä

Eri asia on, täyttyvätkö nuo kriteerit tässä ko. tapauksessa, eli olisiko alueen irtautuminen Ukrainasta sellainen poikkeustilanne, jossa emovaltio ei enää kykene takaamaan alueen asukkaiden oikeuksia yms. Venäjän asevoiman käyttö tässä tapauksessa luonnollisesti mutkistaa tilannetta entisestään.

Oliko Krimillä poikkeustilannettakaan ennen Venäjän asevoimien miehitystä, mutta kansainvälinen lakikin lienee "niin kuin se luetaan"?
Ja
nythän on uutisoitu Moskovan Risin entisen kohudosentti Johan Bäckmanin määrätyn
vaalitarkkailijaksi Krimille, hän taisi opettaa Suomessa oikeussosiologiaa ja kriminologiaa. J.Bäckman kirjoittaa näin verkkosivuillaan, joilla hän on aiemmin sanonut myöskin olevansa ´informaatiosodan rintamamies.`
Rintamapuolikin
on nyttemmin julkistettu J.Bäckmanin ollessa Moskovassa kenraaliluutnatti
Leonid Petrovitsh Reshetnikovin johtamassa Venäjän Strategisessa Instituutissa RISIssä
( engl. Riss, Venäjällä kutsutaan joskus `RAND´ksi ) Pohjoismaiden asiantuntijana.
Russian Institute of Strategic Research (RISI) https://www.fas.org/irp/world/russia/fb ... earch.html nettisivut vuodelta 2002.

Kohudosenttiblogissaan
Johan Bäckman sanoo "Putinin olevan länsimaille vaarallisen, koska hän on vapaan maailman johtaja ja käytännössä ihmiskunnan arvojohtaja." ja
"Putin on tuonut kansainväliseen politiikkaan uuden hengen, vastuun koko ihmiskunnasta."

Lenin ja Trotski eivät salanneet päämääräänsä, maailmanvallankumousta ja Hitlerkin kirjoitti jo 1920-luvulla Lebenstraumista, autoritatiiviset johtajat eivät ole salailleet aikeitaan. Venäjällääkän ei ole ollut demokratiaa, valkoisten tsaarien jälkeen alkoi punaisten tsaarien aika. Ja nykyisin valkoiset tsaarit näytettäisiin rehabilitoidun, mutta punaisten tsaarien vaikutustakin lienee jäljellä?
Mihin
sitten Krimin vaalitarkkailija Johan Bäckmania voisi verrata; olisiko mahtunut Terijoen nukkehallitukseen 1939 tai edustaisiko hän nyt enemmänkin Venäjän nationalismia, joka ei näyttäisi olleen vierasta Stalinillekaan?
Kylmän sodan
aikana nimim. Komissarovkin kirjoitti J.Bäckmania hienovaraisemmin suomeksi, mutta ei tosin kansainvälisestä oikeudesta?

Veikko Palvo

[Heikki Jansson]

Kv. oikeus ei ole mitenkään selkeä kummankaan kaltaisessa tapauksessa, mitään yleistä oikeutta erota emovaltiosta ei ole olemassa sen enempää kuin sen kieltoakaan.

Siteerattu kohta oik.tri Peter Roehtken pohdinnasta täydentyy kuitenkin olennaisemmalla kappaleella, joka osoittaa että kansainvälinen oikeus ja sen oikeuslähteet (lyhyemmin: kansainvälinen laki) ovat muuttuneet. Roehtken nimittäin myös kirjoittaa:

Subsequent international legal developments retained this space for secession, and may have widened it.

Kirjoittaja argumentoi nimittäin:

The Declaration on Friendly Relations among States contains a provision, referred to as a “safeguard clause,”that reiterates the principle of the territorial integrity of states, but places a number of conditions on that affirmation. The Declaration implicitly authorizes the violation of territorial integrity if states are not “in compliance with the principle of equal rights and self-determination of peoples as described [in the Declaration] and thus possessed of a government representing the whole people belonging to the territory without distinction as to race, creed or colour.”

The same language was adopted, without the qualifications of “race, creed, or colour,” by the UN World Conference on Human Rights in 1993.

The conference replaced the words “race, creed, or colour” with the inclusive phrase “any kind.”

The UN General Assembly affirmed the modified text in 1995. An expansive interpretation of this provision suggests that if peoples cannot exercise their right to self-determination internally because their government oppresses them or does not represent them, then they may exercise that right externally through secession.

Kirjoittajan yhteenvedossa sitten asetetaaan vain ns. tehokas kansainvälinen oikeus päteväksi:

Many scholars argue that international law neither authorizes nor prohibits secession. Instead, these scholars contend, secession is a fact that international law will recognize as legitimate if it succeeds.(ibid. s. 46).

Kansainvälinen oikeus ja sen tulkinta ovat kuten tunnettua alttiita hyväksikäytölle poliittisessa propagandassa, jossa kulloisetkin tavoitteet pyhittävät keinot. Tämä näkyy olevan tilanne myös Ukrainassa, jossa valittu presidentti muka "erotettiin" parlamentin päätöksellä.

Erottamispäätöstä ei kuitenkaan kannattanut vaadittavat kaksi kolmasosaa (eli esitystä olisi pitänyt kannattaa 338, ja sen puolesta äänesti vain 328). Lisäksi parlamentti voisi vain päättää asian saattamisesta tuomioistuimeen. Näin ollen parlamentti ymmärtääkseni itse asiassa hylkäsi tehdyn erottamisesityksen. Perustuslakia näkyy siis rikottavan roimasti Ukrainassa.

En ole tosin tutustunut seikkaperäisesti asiaan mutta näin ainakin näyttäisi lehtitietojen mukaan olevan.

Nyt sanotaan, että suunniteltu kansanäänestys on ”laiton”. Jään kysymään, missäköhän mielessä? Ilmeisesti ei suinkaan tarkoiteta, että kaavailtu Krimin autonomisen tasavallan eroaminen Ukrainasta olisi ”laitonta” vaan että nimenomaan kaavailtu kansanäänestys olisi ”laiton”? Syytä ei ainakaan Ukrainan oikeusministeri lehtitietojen mukaan ilmoittanut.

Vertaukset eroamistapauksiin ovat siinä tapauksessa tietysti vailla merkitystä, koska Roethken argumentaatio koskee vain eroamista eikä suinkaan kaavailtua kansanäänestystä eikä etenkään sen laillisuutta/laittomuutta. Siihen vetoaminen tutkittaessa kaavaillun kansanäänestyksen laillisuutta/laittomuutta ei tietysti ole järkevää eikä kuulu kansainvälisen oikeuden alueeseen. Se on puhtaasti valtion sisäinen asia (Ukrainan valtiosäännön ja Krimin autonomiaa sääntelevien säännösten tulkintaa).


Semmottii...

[skrjabin]

Vertaukset eroamistapauksiin ovat siinä tapauksessa tietysti vailla merkitystä, koska Roethken argumentaatio koskee vain eroamista eikä suinkaan kaavailtua kansanäänestystä eikä etenkään sen laillisuutta/laittomuutta. Siihen vetoaminen tutkittaessa kaavaillun kansanäänestyksen laillisuutta/laittomuutta ei tietysti ole järkevää eikä kuulu kansainvälisen oikeuden alueeseen. Se on puhtaasti valtion sisäinen asia (Ukrainan valtiosäännön ja Krimin autonomiaa sääntelevien säännösten tulkintaa).

En suinkaan kohdentanut viestiäni kansanäänestyksen mahdolliseen laillisuuteen tai laittomuuteen (siitähän en viestissäni maininnut mitään), vaan nimenomaisesti mahdolliseen tilanteeseen jossa osassa Ukrainaa päätetään erota Ukrainasta ja liittyä Venäjään. Tästähän on jonkinverran myös keskusteltu, ja oletan Kosovon tapaukseen viitanneidenkin kohdistaneen viestinsä juuri oikeuteen erota ja mahdollisesti liittyä toiseen valtioon. Konteksti oman viestini osalta oli siis mm. tämänkaltaiset lausumat, joita Venäjän parlamentissa on kuultu:

http://www.bbc.com/news/world-europe-26381454

"In conditions where a neighbouring state is disintegrating I don't think the Russian Federation should be restricted in its ability to accept a territory whose people have expressed a clear will and desire to be in Russia".