Ukraina

[Lemmi]

Novaja Gazetan julkaisema uutisen seurauksena media Suomessa julkaisi mm seuraavat uutiset.

Suomen YLE uutisoi
Novaja Gazeta: Venäjä suunnitteli Ukrainan osien haltuunottoa jo Janukovytšin vallassa ollessa
http://yle.fi/uutiset/novaja_gazeta_ven ... sa/7827394

Helsingin Sanomien uutinen:
Lehti: Ukrainan pilkkomisesta salainen suunnitelma
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1424758067115

Luulen ettei rikoksista tuomitun miljonääri liikemies Konstantin Malofeevin muistio ole Venäjän valtion suunnitelma, mutta voin olla väärässäkin.

[lentava kirvesmies]

Andrei Lipsky: “It seems right to initiate the annexation of the eastern regions of Ukraine to Russia” (Novaja Gazeta, 28.02.2015)

Novaja gaseta.

Vuoden 2006 tilaston mukaan Venäjällä ilmestyy 49 201 sanomalehteä. Joista runsas 20% ulkomaisessa omistuksessa.
Novaja Gaseta ei ole kyseisessä listassa.

Mikä sitten on Novaja Gaseta, joka myös julkaisee verkkolehteä Kaukasian solmu.
Wikipedian mukaan suurin osakkeenomistaja on liikemies Aleksandr Lebed 39% ja Mihail Gorbatsov 14%. Niin juuri se Gorbatsov!
Omistajina oli aiemmin kaksi hollantilaisyhtiötä, joista toinen Curacaoon rekisteröity Recearch and Tehnology Corporation, joka lopetti omistuksensa, sekä itsensä vuoden 2014 lakiuudistuksen jälkeen, joka määräsi tiedotusvälineet kertomaan ulkomaiset omistajansa.
Novaja Gasetaa rahoittaa George Soros ja Hollannin valtio.

1.9.2015 Izvestijan haastattelussa Kaukasian solmun päätoimittaja Grigori Svedov, sekä Novaja Gasetan päätoimittaja Dmitri Muratov vakuuttavat, että rahoittajat (Soros ja Hollannin valtio) eivät vaikuta lehden sisältöön.
Mihail Gorbatsov ei suostu kommentoimaan kysymystä.

Omalla alallani rahoittajat aina vaikuttavat Sisältöön. Ehkä politiikassa on toisin.

[jsn]

Omalla alallani rahoittajat aina vaikuttavat Sisältöön. Ehkä politiikassa on toisin.

Ilmeisesti tarkoituksesi on esittää asia käänteisesti siihen tapaan, että kaikki muut Venäjän lehdet nauttivat journalistisesta riippumattomuudesta ja vapaudesta, mutta vain Novaja Gazeta ei, koska sitä rahoittavat mainitsemasi tahot. Todellakin mielenkiintoinen näkökulma.

[Tapio Onnela]

Omalla alallani rahoittajat aina vaikuttavat Sisältöön. Ehkä politiikassa on toisin.

Ilmeisesti tarkoituksesi on esittää asia käänteisesti siihen tapaan, että kaikki muut Venäjän lehdet nauttivat journalistisesta riippumattomuudesta ja vapaudesta, mutta vain Novaja Gazeta ei, koska sitä rahoittavat mainitsemasi tahot. Todellakin mielenkiintoinen näkökulma.

Hienoja esimerkkejä liikuttavasta hyväuskoisuudesta Venäjän propagandakoneistoon.

Entä mitä ne venäläiset ajattelevat, joihin valtion tuottama propaganda ei uppoa:
Viktor Jerofejev Krimin kriisistä:

"Koskaan ennen (Venäjän) kansalliset tiedotusvälineet eivät ole harjoittaneet näin häpeämätöntä valehtelua ja aivopesua kuin nyt, eivät edes Neuvostoliitossa Kuuban ohjuskriisin ja Prahan kevään aikana."

Laitonta "ääriajattelua":

”Novaja Gazetan ensimmäinen varoitus ei tullut kirosanasta, vaan viimesyksyisestä kolumnista, jonka kirjoittaja Julija Latjnina kysyi: "Ellemme ole länttä, keitä me olemme?" Roskomnadzor piti kolumnia laittomana ääriajatteluna.”

Riippumatonta venäläislehteä Novaja Gazetaa uhkaa sulkeminen kirosanan vuoksi (Yle, 22.7.2015)

Toimittajat ilman rajoja 21.7.2015:

Venäjä: Uusi ankara lainsäädäntö uhkaa internetin vapautta ja median monimuotoisuutta
Venäjä jatkaa ankarien lakien kehittämistä valtavalla nopeudella. Presidentti Vladimir Putin allekirjoitti heinäkuun 8. päivä joukon lakeja, jotka oli viety kiireellisesti duuman läpi. Lait heikentävät entisestään tiedonvapautta lisäämällä hallituksen kontrollia internetiä kohtaan ja uhkaamalla suoraan maksu-tv-kanavia.

– Hyväksymällä nämä tuoreimmat ankarat lait ilman todellista keskustelua ja kunnioittamatta sen omia menettelytapoja duuma on jälleen osoittanut täydellistä halveksuntaa Venäjän kansaa sekä parlamentin todellista roolia kohtaan, Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön Itä-Euroopan ja Keski-Aasian osaston johtaja Johann Bihr sanoi.
– Näiden lakien hyväksyminen jatkaa jo kaksi vuotta kestänyttä trendiä ja tulee aikana, jolloin informaation kontrolli on Ukrainan konfliktin ytimessä. Nämä lait muodostavat vakavan hyökkäyksen median monimuotoisuutta, internetin vapautta sekä perustuslaillista sananvapautta vastaan, Bihr jatkoi.

Koska suuret johtavat tv-kanavat kuten Rossiya, pervy Kanal sekä NTV ovat pääosin Kremlin hallinnassa, maksu-tv-kanavien odotettavissa oleva vähentyminen vaarantaa sen, mitä Venäjän television monimuotoisuudesta on jäljellä.
Myös internetin käyttöön vaikuttavia uusia lakeja hyväksyttiin. Esimerkiksi Krimin Venäjään liittämisen kritisointi voi tulla hyvin kalliiksi. Julkiset vetoomukset Venäjän alueellisen koskemattomuuden rikkomiseksi oli kriminalisoitu jo joulukuussa 2013. Nyt 4. heinäkuuta hyväksytyssä lisäyksessä maksimituomiota on korotettu neljään vankeusvuoteen tai viiteen vuoteen, mikäli vetoomus tehdään mediassa tai internetissä.(Toimittajat ilman rajoja 21.7.2015)

Jarmo Mäkelä, Venäjän verkossa: Miksi Venäjä ei ole jo hyökännyt? (Yle, 15.8.2015)

Keitä ovat ne Venäjän valtiollisten radiokanavien nuoret juontajat, jotka tivaavat poliitikoilta, miksei Venäjä ole jo hyökännyt Ukrainaan? He ovat uusstalinisteja, jotka kaipaavat sotaa ja ihailevat Neuvostoliittoa, vihaavat Amerikkaa ja Ukrainaa ja palvovat Donetskin separatistien komentajaa Igor Strelkovia.

Tässä Amnesty Internationalin käsitys asiasta. Mutta eiväthän oikeita uskovaisia mitkään puolueettomat arviot vakuuta.

Amnesty International Report 2014/15
Media pluralism and the space for the expression of dissenting views shrank markedly. Restrictions on the rights to freedom of expression, assembly and association, introduced in 2012, were assiduously enforced and further added to. Some NGOs faced harassment, public smear campaigns and pressure to register as “foreign agents”. Several protesters and civil society activists were convicted following unfair, politically motivated trials. Torture and other ill-treatment continued to be used with impunity. The situation in the North Caucasus remained volatile and marred by human rights violations, with no effective legal remedies for victims, and human rights defenders, independent journalists and lawyers continuing to face personal risks in their work.

RUSSIA: VIOLATION OF THE RIGHT TO FREEDOM OF EXPRESSION, ASSOCIATION AND ASSEMBLY IN RUSSIA
https://www.amnesty.org/en/documents/EUR46/048/2014/en/
By Amnesty International, 2 October 2014, Index number: EUR 46/048/2014

The enjoyment of the rights to freedom of expression, association and assembly has long been partial, and often perilous, for government critics in Russia. The steady squeeze on the exercise of these rights since the ascendancy of Vladimar Putin to the Presidency in the late 90s has accelerated markedly since his return to it in 2012. Independent NGOs, critical media outlets and public protesters have all borne the brunt of an assault on fundamental freedoms that has been fuelled and “justified” by an increasingly aggressive propaganda drive to depict them as a fifth column bent on undermining Russia’s stability and prosperity. Unless this rapid decline is halted, it is Russian society as a whole that will, in the long run, be the loser.

Ja tässä lisää:
Reporters without borders / Russia

[Lemmi]

Nyt on paljastunut, että Ivan Bubenchyk ampui Maidanilla kaksi poliisikomentajaa helmikuun 20. päivänä 2014. Hän kertoo tapahtumista ukrainalaisessa dokumentissa nimeltä Brantsi, jonka ensi-ilta on 25. päivä tätä kuuta Ukrainassa.

Ammuttuaan kaksi poliisikomentajaa päähän hän ampui muita poliiseja jalkoihin haavoittaen useita.

Ampujasta ja filmistä kirjoittaa Kyiv Post: http://www.kyivpost.com/article/content ... 08499.html

BBC:n Gabriel Gatehouse kirjoitti The untold story of the Maidan massacre helmikuussa 2014, jossa hän ilmeisesti haastatteli Ivan Bubenchykiä, joka esitti nimekseen Sergei.
http://www.bbc.com/news/magazine-31359021

Voi myös olla, että Sergei ja Bubenchyk ovat kaksi eri henkilöä. Heidän kertomansa aseistus on erilainen ja Sergei kertoo vain haavoittaneensa poliiseja. Sergeillä oli metsästyskivääri ja Bubenchykillä oli rynnäkkökivääri. Sergei kertoo ampuneensa toisen miehen kanssa.

Ampuminen alkoi noin 6.40 aamulla 20.2.14

Kun ampuminen alkoi, poliisien johtaja soitti kansanedustaja Andriy Shevchenkolle kertoen, että joku ampuu poliiseja Konservatoriosta. Shevchenko otti yhteyttä Maidanin komendanttina toimineeseen Andriy Parubiy:iin, josta tuli vallankumouksen jälkeen Ukrainan turvallisuusneuvoston puheenjohtaja joka valvoi Itä-Ukrainan terrorismin vastaista operaatiota. Parubiy kuului Julia Timoshenkon Batkivshchyna-puolueeseen.

Parubiyn mukaan Konservatioriosta ei löytynyt mitään, mutta valokuvaaja näki vielä klo 08.00 jälkeen Konservatoriossa kolme aseistettua miestä. Näin kertoo BBC:n Gatehouse.

Netflixissä on uusi ukrainalainen dokumentti Winter on Fire, joka kertoo euromaidanilaisen tarinan tapahtumista. https://www.netflix.com/fi-en/title/80031666

Siinä dokumentissa ampujia ei näy ja maidanilaiset kuvataan tavallisiksi kansalaisiksi, jotka halusivat Janukovitsin eroa.

Dokumentin loppupuolella, 20.2.14 aamuna kuuluu sarjatulta jonka seurauksena poliisit alkavat vetäytymään. Luulen, että silloin ampui Bubenchyk rynnäkkökiväärillään loppuun ne 75 patruunaansa, jotka hän sanoi saaneensa joltakin mieheltä. Poliisit vetäytyvät koska he tajuavat, että heitä tulitetaan. Vetäytyvät poliisit ampuvat kumiluodeilla kohti tulevia maidanilaisia. Filmillä näkyy myös poliiseja, joilla on tuliaseet. He ovat kai tarkka-ampujia, jotka on tuotu paikalle siksi, että maidanilaisten joukossa on havaittu aseistautuneita miehiä. Voi myös olla, että poliiseja oli ammuttu jo aikaisemmin kuin 20.2.14. Poliisin tarkka-ampuja on maidanilaisten tarkka-ampujia vastaan.

Netflixissä olen Winter on Fire voi katso myös maksutta tilaamalla maksuttoman kk:n: https://www.netflix.com/fi-en/title/80031666

Pravdan mukaan: The distance was not that large, so it took only two shots for two commanders. They say I shot them in the head, and it's true. I could see their backs, and I had no time to wait for them to turn. This is how God made it happen and this is how it was done," Ivan Bubenchik said in the interview.
Pravdan artikkeli 'I shot them in the head.' Confessions of Maidan killer: http://www.pravdareport.com/society/sto ... essions-0/

Pravdan mukaan Rada on säätänyt lain, joka armahtaa kaikki Maidanilla poliiseja vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneet.

Ukrainan yleinen syyttäjä on Victor Shokin. Hän kai vastaa Maidanin ampumisten tutkinnasta Pravdan ja Kiyv Postin mukaan. Vitaly Kasko, joka hiljan erosi korruption vastaisen toiminnan johtamisesta, syytti Shokinia toimintansa estämisestä. Talousministeri Aivaras Abromavičius erosi vähän aikaisemmin ja myös syytti hallintoa korruptiota.

-----

Luulen että Maidanilla oli paljon tavallisia ukrainalaisia, jotka halusivat muutosta. Heidän joukkoonsa ujuttautui joukkoja, jotka halusivat tehdä Maidanista väkivaltaisen ampumalla poliiseja ja mielenosoittajia ja onnistuivat siinä.

Paul Moreiran dokumentti Mask of the Revolution on esitetty pari päivää sitten puolalaisella tv-kanavalla TVN24. Ukrainan suurlähetystö on vaatii selitystä kanavalta dokumentin esittämisestä.

[lentava kirvesmies]

Omalla alallani rahoittajat aina vaikuttavat Sisältöön. Ehkä politiikassa on toisin.

Ilmeisesti tarkoituksesi on esittää asia käänteisesti siihen tapaan, että kaikki muut Venäjän lehdet nauttivat journalistisesta riippumattomuudesta ja vapaudesta, mutta vain Novaja Gazeta ei, koska sitä rahoittavat mainitsemasi tahot. Todellakin mielenkiintoinen näkökulma.

Tarkoitin täsmälleen sitä mitä kijoituksestani voi lukea. Eli tilasto jonka mukaan Venäjällä julkaistaan 49 201 sanomalehteä, kertoo aivan jotain muuta kuin, että Venäjällä ilmestyy vain harvoja julkaisuja. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa.

En ole tutustunut noiden kaikkien lehtien riippuvuus-suhteisiin. Koska Novaja Gasetasta oli kyse niin valveutuneen kansalaisen tavoin tutkiskelin juuri sen lehden riippuvuus-suhteita. Joista kirjoituksessani.

[Tapio Onnela]

Ilmeisesti tarkoituksesi on esittää asia käänteisesti siihen tapaan, että kaikki muut Venäjän lehdet nauttivat journalistisesta riippumattomuudesta ja vapaudesta, mutta vain Novaja Gazeta ei, koska sitä rahoittavat mainitsemasi tahot. Todellakin mielenkiintoinen näkökulma.

Tarkoitin täsmälleen sitä mitä kijoituksestani voi lukea. Eli tilasto jonka mukaan Venäjällä julkaistaan 49 201 sanomalehteä, kertoo aivan jotain muuta kuin, että Venäjällä ilmestyy vain harvoja julkaisuja. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa.

Amnesty International julkaisi juuri tuoreimman raporttinsa Annual report 2015/2016
Tosin Venäjän hallitseva eliitti suhtautuu näihin Amnestyn raportteihin aivan kuten Neuvostoliitonkin aikoina. Verrataanpa kuitenkin Venäjän ja Ukrainan tilannetta Amnestyn mukaan. Siinä Ukrainan osalta sanotaan näin:

FREEDOM OF EXPRESSION
The media remained generally free in government-controlled areas. However, against the backdrop of the Russian occupation and annexation of Crimea in 2014 and the ongoing conflict in Donbass, media outlets perceived as espousing pro-Russian or pro-separatist views faced harassment. Broadcasters 112 Ukraine and Inter TV received formal warnings from the National Television and Radio Council for content such as interviews and reports from separatist- controlled areas, which featured local people who expressed support for the separatists. Three consecutive warnings would result in their broadcasting licences being annulled.

Journalist Oles Buzina, who was well known for his pro-Russian views and followed by over 25,000 people on Facebook, was shot dead by two masked gunmen in front of his house on 16 April. After two suspects were arrested on 18 June, the Interior Minister Arsen Avakov announced on Facebook that the case had been “solved”. Both men protested their innocence and complained of physical and psychological pressure by the investigators. Their trial was pending at the end of the year.

Four so-called “decommunization” laws were passed in May, banning the use of communist and Nazi symbols. In July, the Ministry of Justice instigated court cases seeking to ban the Communist Party of Ukraine (CPU) and two smaller parties that dubbed themselves “communist”. The latter two parties – both effectively defunct – were banned on 1 October, while the CPU was banned on 16 December. It filed an appeal on 28 December.

Journalists with pro-Ukrainian views or reporting for Ukrainian media outlets were unable to operate openly in separatist- controlled areas. On 16 June, Russian journalist Pavel Kanygin was detained for several hours by local security forces in Donetsk and severely beaten before being released. He had written several reports for the Russian newspaper Novaya Gazeta about two Russian citizens taken prisoner by Ukrainian government forces in Donbass, in which he denounced an official Russian cover-up about them being active military servicemen.

Ja Venäjän:

FREEDOM OF EXPRESSION
Media freedom remained severely restricted, through direct state control and self- censorship. The editorial policy of most media outlets faithfully reproduced official views on key domestic and international events.

The authorities extended their control over the internet. Thousands of websites and pages were blocked by internet providers on orders from the media regulator Roskomnadzor. Those targeted in violation of the right to freedom of expression included political satire, information shared by lesbian, gay, bisexual, transgender and intersex (LGBTI) activists, information on public protests and religious texts. A growing, but still small, number of individuals faced criminal prosecution for online postings, usually on charges under anti-extremism legislation; most of them received fines.
Yekaterina Vologzheninova, a shop assistant from Yekaterinburg, was put on trial on 27 October for her satirical posts on social media in 2014 which criticized Russia’s annexation of Crimea and its military involvement in eastern Ukraine. The prosecution alleged that she had incited violence and “promoted hatred and enmity towards the Russian government officials, Russian volunteers fighting in eastern Ukraine and the specific ethnic group, the Russians”. Her trial was ongoing at the end of the year.

Harassment of independent media outlets and journalists continued. Past incidents of violence against independent journalists were rarely effectively investigated. Two men were arrested in connection with the beating of journalist Oleg Kashin in November 2010, and a third put on a wanted list. One suspect claimed he had proof that the beating had been ordered by the Governor of Pskov region, which tallied with Kashin’s suspicions, but the authorities declined to investigate the allegation further.

Elena Milashina, a journalist from the independent newspaper Novaya Gazeta, reported that a 17-year-old Chechen girl was being forcibly married to a senior police officer three times her age and reportedly already married. The story was widely reported and caused a public outcry. Chechen leader Ramzan Kadyrov publicly supported the senior police officer and accused Milashina of lying and interfering in the private lives of the Chechen people. On 19 May, the Chechen government-owned online news agency Grozny-Inform published an article containing thinly veiled death threats against Milashina.

The clampdown on freedom of expression extended beyond journalists and bloggers. Natalya Sharina, director of the state-run Library of Ukrainian Literature in the capital Moscow, was detained on 28 October under extremism-related charges. The investigators claimed that works by Ukrainian nationalist Dmitry Korchinsky had been found at the library, in a pile of literature that had not yet been catalogued. She was detained at a police station without bedding, food or drink until 30 October when she was placed under house arrest, pending possible charges.

On 15 September, Rafis Kashapov, an activist from Naberezhnye Chelny, Republic of Tatarstan, was convicted of inciting inter- ethnic hatred and threatening the territorial integrity of the Russian Federation; he was sentenced to three years’ imprisonment. He had been under arrest since 28 December 2014 in connection with posts on social media that criticized Russia’s role in the conflict in eastern Ukraine and the treatment of Crimean Tatars in Russian-occupied Crimea.

On 10 November, the Kirsanovski District Court ruled that the environmentalist Yevgeny Vitishko should be released. He had served over half of his sentence following his conviction on trumped-up charges in the run- up to the 2014 Sochi Winter Olympic Games. However, on 20 November, a day before the court’s decision came into force, the Prosecutor’s Office appealed against the decision; Vitishko was finally released on 22 December after an appeal hearing
Amnesty International Report 2015/16

Kuinka luotettavina lähteinä siis näiden tietojen valossa tulisi pitää esimerkiksi valtiollisen RT:n uutisointia? Kysmyksen esittäminen Venäjän eliitin tukijoille lienee kuitenkin aivan yhtä turha kuin kysellä uskovaiselta Raamatun tietojen luotettavuudesta.

[Lemmi]

Amnesty Internationalin vuosiraportissa Ukrainan osalta kohdassa kidutus ja väärin kohtelu moititaan Ukrainaa vähäisestä edistymisestä poliisien syyttämiseksi Euromaidanilla tapahtuneista väkivaltaisuuksia.

Amnestyn raportista puuttuu maininnat syytteistä poliisien ampumisesta. Ivan Bubenchyk on kiovalaisen lehden mukaan jo vuonna 2014 kertonut ukrainalaisessa tv-lähetyksessä ampuneensa poliiseja. Nyt hän on kertonut tappaneensa kaksi poliisipäällikköä, mutta häntä ei ole syytetty.

Poliiseja kuoli joiden tietojen mukaan 11 ja joidenkin mukaan muistaakseni noin 35. Tarkka luku on kai epäselvä.

Voi olla, etten aivan täysin ymmärrä asioita. Minusta tuntuu nimittäin siltä, että myös euromaidanilaisten ampumien mielenosoittajien ja poliisien tutkimatta jättäminen voisi kuulua Amnestyn raporttiin.

Ukrainan Euromaidanin väkivaltaisuuksien ja Odessan väkivaltaisuuksien tutkinta ei Amnestyn raportin mukaan täytä Euroopan ihmisoikeussopimusta. Odessan tapahtumia kuvaa Paul Moreiran dokumentti Masks of Revolution, josta on tässä ketjussa aiemmin ollut puhe.

[Tapio Onnela]

Novaja Gazeta, joka on niitä harvoja julkaisuja, jotka eivät vielä ole Venäjän hallitsevan securokratian lopettamia, julkaisi noin vuosi sitten kiinnostavan dokumentin, jonka mukaan Venäjä oli suunnitellut Itä-Ukrainan haltuunottoa jo ennen Yanukovichin pakoa Ukrainasta:
Andrei Lipsky: “It seems right to initiate the annexation of the eastern regions of Ukraine to Russia” (Novaja Gazeta, 28.02.2015)
Monet seikat viittaavat siihen, että Ukrainan alueiden haltuunotto oli suunniteltu jo paljon aiemmin.

Niin, ja näitä todisteita on toki enemmänkin. Kuten jo aiemmin tässä jumalattoman pitkässä ketjussa tuotiin esille Venäjä suora uhkaus Ukrainalle jo syksyllä 2013. Jotakuinkin kaikki mitä Ukrainassa on tapahtunut tähän mennessä venäläiset ilmoittivat tapahtuvan jo syksyllä 2013.

Tässä The Guradianin artikkelissa kerrotaan miten venäläiset ennakoivat sitä mitä he tulevat tekemään jos Ukraina solmii EU:n kanssa sopimuksen: Ukrainan valtion romahtaminen, rajasopimuksen mitätöinti, Ukrainan tuotteisiin kohdistuvat talouspakotteet, separatististen liikkeiden nousu Itä- ja Etelä-Ukrainassa, Ukrainan valtiollisen koskemattomuuden mitätöinti sekä väliintulo mikäli Itä-Ukrainasta vedottaisiin Venäjään.

The Guardian, Sunday 22 September 2013:

The Kremlin has warned Ukraine that if the country goes ahead with a planned agreement on free trade with the EU, it faces inevitable financial catastrophe and possibly the collapse of the state.

Russia has already slapped import restrictions on certain Ukrainian products and Glazyev did not rule out further sanctions if the agreement was signed.

The Kremlin aide added that the political and social cost of EU integration could also be high, and allowed for the possibility of separatist movements springing up in the Russian-speaking east and south of Ukraine. He suggested that if Ukraine signed the agreement, Russia would consider the bilateral treaty that delineates the countries' borders to be void.

"We don't want to use any kind of blackmail. This is a question for the Ukrainian people," said Glazyev. "But legally, signing this agreement about association with EU, the Ukrainian government violates the treaty on strategic partnership and friendship with Russia." When this happened, he said, Russia could no longer guarantee Ukraine's status as a state and could possibly intervene if pro-Russian regions of the country appealed directly to Moscow.

"Signing this treaty will lead to political and social unrest," said the Kremlin aide. "The living standard will decline dramatically … there will be chaos."
Ukraine's EU trade deal will be catastrophic, says Russia (The Guardian, Sunday 22 September 2013)

[Lemmi]

The Guardian, Sunday 22 September 2013:

The Kremlin has warned Ukraine that if the country goes ahead with a planned agreement on free trade with the EU, it faces inevitable financial catastrophe and possibly the collapse of the state.

Luulen että suurin piirtein niin kävi kuin Venäjä ennusti käyvän. Ukrainan ja Venäjä olivat kauppakumppaneita. Luulen, että suuri osa Ukrainan viennistä meni Venäjälle. Ukrainalla on vähän, tai tuskin lainkaan, tuotteita, jotka ovat kilpailukykyisiä EU:ssa.

Sanotaan, että Janukovitsin hallinto olisi ollut korruptoitunut. Ainakin vallankumouksen jälkeen on niin sanottu, mutta ei ehkä aikaisemmin.

Sinänsä mielenkiintoista EUn politiikasta on se, että EU tarjosi, tietääkseni suorastaan kilpaili Venäjän kanssa sopimuksesta Ukrainan Janukovitsin kanssa eikä EU:ta silloin huolestuttanut Ukrainan korruptio.

Miksi EU tarjosi Janukovitsille sopimusta?

Luulen, että EU tiesi Ukrainan talouden vahvat siteet Venäjän talouteen ja sen mahdottomuuden, että Ukrainalla olisi vapaakauppasopimus sekä Venäjän että EU:n kanssa samaan aikaan. Se olisi merkinnyt Ukrainalle vapaakauppa-aluetta Lissabonista Vladivostokiin. Maailman suurin talousalue.

Tapion mainitsema Guardianin artikkeli on syyskuulta 2013. Vähän aikaisemmin, heinäkuussa 2013, Gaurdian kirjoitti EU should extend further into former Soviet Union, says David Cameron
http://www.theguardian.com/world/2013/j ... id-cameron

Artikkelissa Cameron sanoo, että EU:n tulee ulottua Atlantilta Uralille. Sama mies, joka lupasi briteille kansanäänestyksen EU:ssa pysymisestä kannatti EU:n laajentumista pitkälle Ukrainan itäpuolelle.

Ukrainalaiset taitavat verrata maataan Puolaan ja he näkevät suuren elintasoeron Puolan ja Ukrainan välillä. Voi olla, etteivät ukrainalaiset tajua, että Puolan elintaso on seurausta siitä, että vanhemmat EU-maat tukevat taloudellisesti Puolaa enemmän kuin mitään muuta EU-maata. Luulisi EU:n tienneen, ettei sen rahat riitä tukemaan Ukrainaa kuten Puolaa. Miksi sitten voimakas laajentumishalu Uralille asti?

Jos joku arvoisista Agricolan lukijoista voi valaista ristiriitaisilta vaikuttavia pyrkimyksiä niin olisin kiitollinen, koska en tunne asioiden taustoja kovin hyvin. Esimerkiksi olisi kiinnostavaa tietä millä poliittisella demokraattisella mandaatilla EU:n laajentumisesta on päätetty. Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopiomus tulee muistaakseni huhtikuussa Hollannissa kansanäänestykseen. Tulos voi olla kielteinen.

Uskon, että suomalaiset haluavat vahvasti Itä-Ukrainan ja Krimin venäläiset EU:n vaikutuspiiriin. Vaikka väkivallalla. Vai haluavatko sittenkään?

[jsn]

Luulen, että EU tiesi Ukrainan talouden vahvat siteet Venäjän talouteen ja sen mahdottomuuden, että Ukrainalla olisi vapaakauppasopimus sekä Venäjän että EU:n kanssa samaan aikaan. Se olisi merkinnyt Ukrainalle vapaakauppa-aluetta Lissabonista Vladivostokiin. Maailman suurin talousalue.

Esimerkiksi olisi kiinnostavaa tietä millä poliittisella demokraattisella mandaatilla EU:n laajentumisesta on päätetty. Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopiomus tulee muistaakseni huhtikuussa Hollannissa kansanäänestykseen. Tulos voi olla kielteinen.

Assosiaatiosopimukset on kaikkien jäsenmaiden sekä EU-parlamentin ratifioitava. Kaikki jäsenmaat eivät silti järjestä niistä kansanäänestyksiä.

https://en.wikipedia.org/wiki/European_ ... _Agreement

Vapaakauppasopimukset EU:lla on suurimman osan maailman valtioista kanssa tai ainakin niistä käydään neuvotteluja.

Suomikin teki aikanaan vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen ja samalla muodollisesti vastaavan sopimuksen Eftan ja Neuvostoliiton ja sittemmin sen satelliittien kanssa. Käytännössä sopimuksissa ei ollut mitään samaa, eikä tuloksena ollut mitään talouden integraatiota juhlapuheista huolimatta. Neuvostoliitto mm. vaati että tietty osa tuotteista piti olla kokonaan suomalaista alkuperää. Käytäntö oli silti tässäkin toista.

Myös Venäjän nykyiselle eliitille aito vapaakauppa lienee myrkkyä mutta mahdollistaa toki tuotteisiin puuttumisen mm. terveydellisiin syihin vedoten. Tästä onkin tuoreita esimerkkejä runsaasti jo joitakin vuosia ennen Ukrainan kriisiä.

[Tapio Onnela]

Artikkelissa Cameron sanoo, että EU:n tulee ulottua Atlantilta Uralille. Sama mies, joka lupasi briteille kansanäänestyksen EU:ssa pysymisestä kannatti EU:n laajentumista pitkälle Ukrainan itäpuolelle.
***
Jos joku arvoisista Agricolan lukijoista voi valaista ristiriitaisilta vaikuttavia pyrkimyksiä niin olisin kiitollinen, koska en tunne asioiden taustoja kovin hyvin. Esimerkiksi olisi kiinnostavaa tietä millä poliittisella demokraattisella mandaatilla EU:n laajentumisesta on päätetty.

EU on tosiaankin laajentunut Neuvotoliiton aiemmin miehittämille alueille. Myös Venäjä on laajentanut aluettaan viimeaikoina. Keskeinen ero tässä on kuitenkin se, että venäläiset laajentavat alueitaan käyttämällä asevoimiaan, kun unionin laajentuminen on tapahtunut näiden valtioiden omasta halusta ja demokraattisten prosessien kautta.

Uskon, että suomalaiset haluavat vahvasti Itä-Ukrainan ja Krimin venäläiset EU:n vaikutuspiiriin. Vaikka väkivallalla. Vai haluavatko sittenkään?

Mihin tämä uskomaton väitteesi perustuu? En ole nähnyt missään Suomessa esitettävän tällaisia väitteitä. Oletko saanut tietosi Venäläisiltä uutistoimistoilta?

[Tapio Onnela]

Voi olla, etten aivan täysin ymmärrä asioita. Minusta tuntuu nimittäin siltä, että myös euromaidanilaisten ampumien mielenosoittajien ja poliisien tutkimatta jättäminen voisi kuulua Amnestyn raporttiin.

Voisikohan se mahdollisesti johtua siitä, että tuo tieto on niin uusi, ettei se ole ehtinyt heidän raporttiinsa? Tai sitten tieto ei ole ollut kyllin luotettava, jotta sitä olisi otettu Amnestyn raporttiin?

Mihin perustavat yleistävän väitteesi siitä, että ”euromaidanilaiset ampuivat poliiseja”, Tämä käsitys toki tukee venäläistä näkemystä siitä, että Ukrainassa oli kyse fasistisesta USA:n tukemasta väkivaltaisesta vallankaappauksesta. Sitä eivät kyllä kovin monet Venäjän propagandakoneiston lisäksi jaa. Minusta on hyvin todennäköistä, että Maidanin mielenosoituksiin soluttautui myös aseellisia ja väkivaltaisia elementtejä, jotka saattoivat olla äärioikeistolaisia ukrainalaisia tai venäläisten tukemia provokaattoreita. Tämä soluttautuminen ja provosointi on varsin tavallista kaikissa kumouksissa, joissa vallitsevaa valtaa lähdetään kumoamaan, mutta tämä ei tee Ukrainasta fasistijuntan hallitsemaa valtiota.

Ehkä sinun kannattaisi ottaa yhteyttä suoraan Amnesty Internationaalin, jos epäilet heidän raporttiensa luotettavuutta?

[kpj]

Uskon, että suomalaiset haluavat vahvasti Itä-Ukrainan ja Krimin venäläiset EU:n vaikutuspiiriin. Vaikka väkivallalla. Vai haluavatko sittenkään?

Mihin tämä uskomaton väitteesi perustuu? En ole nähnyt missään Suomessa esitettävän tällaisia väitteitä. Oletko saanut tietosi Venäläisiltä uutistoimistoilta?

Uskomatonta tai ei; Suomen poliittinen johto kannattaa virallisesti Krimin paluuta Ukrainan yhteyteen. Suomi ei ole tiettävästi EU:ssa vastustanut "avun" (käytännössä sotimiseen hukkaantuneiden varojen) ojentamista Ukrainalle, eikä liioin EU-assosiointia.
Tämä politiikka pitää sisällään Itä-Ukrainan ja Krimin (vastahakoisten) venäläisten ottamista Unionimme vaikutuspiiriin, kuten Lemmi asian korrektisti ilmaisee.

[jsn]

Uskomatonta tai ei; Suomen poliittinen johto kannattaa virallisesti Krimin paluuta Ukrainan yhteyteen. Suomi ei ole tiettävästi EU:ssa vastustanut "avun" (käytännössä sotimiseen hukkaantuneiden varojen) ojentamista Ukrainalle, eikä liioin EU-assosiointia.
Tämä politiikka pitää sisällään Itä-Ukrainan ja Krimin (vastahakoisten) venäläisten ottamista Unionimme vaikutuspiiriin, kuten Lemmi asian korrektisti ilmaisee.

Tämä on karkeaa liioittelua. Assosiaatiosopimus ei tarkoita mitään valloitusta, alueliitosta tai miehitystä eikä edes sotilaallista apua vaan yhteistyötä, joskin acquis communitaire -pohjalta eli valtio omaksuu tietyt EU:n normit ja saa vastineeksi taloudellisia etuja. Venäjälle tai Ukrainan venäläisille näistä ei ole haittaa sen enempää kuin aikoinaan oli suomalaisille kurkkujen käyryyden säätelystä tai CE -merkintöjen tunnistamisesta. Ainakaan sodan syyksi ne eivät kelpaa. Tuskinpa Viron tai Latvian venäläisille oli EU-assosiaatiosta 1990-luvulla ja sitten täysjäsenyydestä 2000-luvulla suurtakaan haittaa?

EU:n lähialuepolitiikan rinnastaminen 1930-lukulaiseen valloituspolitiikkaan on tolkuton ajatus, mutta olennainen osa Venäjän propagandaa, kuten esittää että pienten maiden pelon lievittämiseksi tarkoitetut muutaman sadan sotilaan joukot NATO-maassa olisivat Venäjällä tunkeutuvia hyökkäysjoukkoja Barbarossan malliin.

2000-luvun maailma perustuu standardeille, joissa tietotekniikalla on tärkeä rooli, ja joiden tarkoitus on helpottaa ja sujuvoittaa taloudellista ja muuta yhteistyötä. Selvää on, ettei Venäjä halua tällaiseen osallistua. Teknologian osalta se on jo siirtynyt takariviin, josta se hädintuskin ehti edes päästä. Vielä 1990-luvulla se oli innokkaampi omaksumaan kuin toiset olivat valmiita antamaan.

Venäjä ei oikein sovi globalisaation vastustajien esitaistelijaksi, vaikka on sitäkin propagandassaan yrittänyt. Globalisaation vastustajat eivät katso hyvällä valloituksia ja aseellista tunkeutumista tai joukkojen lähettämisiä muihin maihin, vaan haluavat että maat ja niiden ihmiset saisivat päättää asioistaan itse.