Ukraina

[jsn]

Tuon analyysin avainsanoja ovat "defensiivinen" (kontra ekspansiivinen) ja sen seikan korostaminen, että EU:n vallan kaapanneen hallituksen tunnustaminen oli viimeinen pisara jota Kreml ei suostunut enää nielemään. En ole nähnyt mitään syytä olettaa, että Venäjän tavoitteet olisivat olleet Ukrainassa ekspansiiviset, päinvastoin.

Milloin uuden alueen liittäminen valtioon ja sen pinta-alan ja väkiluvun laajentaminen on ollut muuta kuin ekspansiivista? Väittämä käsittääkseni perustuu siihen, että kunhan valehdellaan tarpeeksi kauan, siitä uskotaan tulevan totta. Ei vaan tule. EU-maat eivät ole liittäneet itseensä yhtään aluetta Ukrainasta tai mistään muustakaan valtiosta.

Sotilaallisin keinoin toteutettu alueliitos on yksinkertaisesti aina sama kuin ekspansio.

Kansainvälisillä tarkkailijoilla oli mahdollisuus tarkastaa äänestyksen kulku. Ei ole esitetty olennaisia huomautuksia.

Ei varmaan niin, ainakaan tällä tarkkailijajoukolla:

http://kohudosentti.blogspot.fi/2014/03 ... ckman.html

Sama suomalainen vaalitarkkailija myös julistaa blogissaan Krimin olevan vasta alku Suur-Venäjän palauttamiselle. Tämäkin on tietysti vain pelkkä defensiivinen toimenpide, vailla ekspansion häivää.

Koska Krim ei koskaan ollut itsenäinen valtio, ETYJ ei voinut hyväksyä pyyntöä vaalitarkkailijoista. Sen sijaan muita ETYJ:n tarkkailijoita ei useista yrityksistä huolimatta päästetty alueelle. Huomautettavaa jo yksin tästä olisi ollut yllin kyllin, koska havainnointi tehtiin käytännössä mahdottomaksi muille kuin henkilöille, joita ei todellakaan voi pitää puolueettomina tarkkailijoina.

[Heikki Jansson]

Muistutettakoon vielä kerran täällä jo aiemmin lainaamastani Helena Rytkönen-Apusen analyysistä joka koskee Ukrainan kriisin tapahtumia kokonaisuudessaan eikä pelkästään yhtä tuon kriisin sivuhaaraa, eli Krimin kriisin tapahtumia:

… Ukrainassa EU naulasi itsensä ulos kompromissiratkaisusta, kun se Yhdysvaltoja seuraten tunnusti Kiovan väliaikaishallituksen. Sen jälkeen Krimin raja Ukrainaan merkittiin miinoin.

Kriisin yleisemmät vaikutukset maailmanpolitiikassa riippuvat paljolti siitä, asetetaanko Venäjän toimet defensiivisen turvallisuuspolitiikan vai kylmän sodan laajenemistahtoisen politiikan tulkintapuitteisiin. Suomalaisista poliitikoista ei näytä olevan selvittämään EU:lle, että Venäjän tavoitteet olisi edullista nähdä kohtuullisessa määrin puolustuksellisina ja näin luoda edellytyksiä neuvottelulle.

Tuohon Rytkönen-Apusen analyysin olisi mielestäni syytä suhtautua asianmukaisella vakavuudella eikä ylimielisen yliolkaisesti. Analyysin mukaan on siis syytä korostaa, että Venäjän toimet Krimillä on nähtävä suurvaltojen politiikan yleistä taustaa vastaan eikä yksisilmäisesti, ikään kuin Venäjä olisi jonkinlainen satukirjoista tuttu iso paha hukka. Ei pitäisi tehdä poliittisia analyyseja satukirjojen varassa vaan ne pitäisi tehdä sellaisten lähteiden perusteella, jotka kestävät tarvittaessakin kriittisen tarkastelun. Mutta lähteitäkään ei ole juuri esitetty, ellei sellaiseksi katsota esimerkiksi tätä blogia.

Olen perin juurin kyllästynyt keskusteluihin, joissa jotkut ottavat kiistattomaksi lähtökohdaksi, että jokin merkittävistä maailmanpolitiikan toimijoista - olipa se mikä tahansa niistä - on itse asiassa näiden kuvittelema satuolento, jokin kuviteltu Pahis, joka saa ravintonsa joistain yhtä kuvitellusta "Pahan" ehtymättömästä lähteestä.

Tästä lähtökohdasta lähtien ei mistään keskustelusta tietysti tule yhtään mitään. Toisaalta, maailman historia on toistanut itseään ilmeisesti tuhansia kertoja erilaisissa juuri tämänkaltaisissa puitteissa, aina uskonsodista lukien (tai oikeastaan, kaiketi niitä ennenkin, ihan ihmiskunnan historian alusta lukien). Onhan saduille ominaista niiden yksinkertaisuus. Ei ole tarvinnut vaivata päätään yrittämällä ymmärtää yhtään mitään. Eikä ole ymmärretty. - Heh :)


Semmottii...

[jsn]

Ei pitäisi tehdä poliittisia analyyseja satukirjojen varassa vaan ne pitäisi tehdä sellaisten lähteiden perusteella, jotka kestävät tarvittaessakin kriittisen tarkastelun.

Mitä sellaisia lähteitä sinulla sitten on? Kerro toki muillekin. Kaikkia mielipidekirjoituksia voi kritisoida ja myös Rytövuori-Apusta. Ei siinä ole mitään sellaisia tutkittuja faktoja jotka nousisivat yli muiden. Se on pelkkä yksi analyysi tilanteesta. Nykypäivän tapahtumia ja päätöksiä on vaikea analysoida muuten kuin uutisia lukemalla.

Naton laajentumista kohti itää voi toki kritisoida. Sen tavoitteena tuskin koskaan liene ollut sotilaallinen hyökkäys Venäjän alueelle (mikä lienee täysin järjetön ajatus), vaan näiden alueiden vakauttaminen ja siten, toki, estää niitä luisumasta Venäjän uhkailtaviksi ja painostettaviksi. Pitäisikö tämä nähdä myönteisenä vai kielteisenä asiana?

EU:n laajentumista vuosina 2004 ja 2007 taas on vielä vaikeampi kritisoida. Kritiikissä tuntuu unohtuvan, ettei Ukraina nyt suinkaan ollut liittymässä EU:n tai Naton jäseneksi. Kyse oli pelkästä kumppanuussopimuksesta, jollaisia EU on solminut useiden Afrikan ja Aasian maiden (kuten vaikkapa öljymaa Azerbaidzan) kanssa - ilman että tavoitteena olisi maiden EU-jäsenyys.

Venäjän toimenpiteitä Krimillä ja Itä-Ukrainassa ei voi pitää kuin ylimitoitettuina ja hätiköityinä. Koko "kriisi" on puhtaasti Venäjän johtajien paniikinomaisen virhearvion tulosta. Medvedjevin ja Lavrovin eilisissä väitteistä, kuinka millään pakotteilla ei ole Venäjään mitään vaikutusta, kuultaa jo suoranainen epätoivo ja pelko.

Olen perin juurin kyllästynyt keskusteluihin, joissa jotkut ottavat kiistattomaksi lähtökohdaksi, että jokin merkittävistä maailmanpolitiikan toimijoista - olipa se mikä tahansa niistä - on itse asiassa näiden kuvittelema satuolento,

Ei täällä kai kukaan mistään "satuolennoista" ole puhunut. Asiat ovat harvinaisen selviä. Kun kerran peräänkuulutat niitä luotettavia lähteitä, niin mihin lähteisiin puheet satuolennoista ja satukirjoista sitten perustuvat? -Ilmeisesti tarkoituksesi on vain hämmentää keskustelua puhumalla epämääräisistä satukirjoista yms, koska kunnollisia asia-argumentteja ei ole esittää. Kohta varmaan aletaan puhua Naton crescenteistä.

[Heikki Jansson]

Nimim. yucca kirjoitti tänne (viestissä 20.4.14 klo 19:58) seuraavan, johon joillain poikkeuksin ja vähäisin täsmennyksin omasta puolestani yhdyn:

Historiallisesti Ukraina on osa Venäjää. Varhaisina aikoina (ns. Kiovan Venäjä) osa nykyisestä Ukrainasta muodosti jopa Venäjän ydinosan. Myöhemmin painopiste siirtyi. Ukraina tai sen suurin osa kuului Venäjän valtakuntaan, ilman mitään itsehallintoa, myöhemmin Neuvostoliittoon, hyvin nimellisesti ”osavaltiona”. Vasta historian oikku, Neuvostoliiton hajoamisen tapa, teki Ukrainasta valtion. Se ei näytä löytäneen identiteettiään eikä vakiintuneen. Se on ollut suurissa taloudellisissa, sosiaalisissa ja poliittisissa vaikeuksissa, ja vallasta taistelevat osapuolet ovat kosiskelleet milloin länsimaiden, milloin Venäjän tukea.

EU:n kiinnostus Ukrainaa kohtaan on taloudellista laatua, joskin osa puheista ja periaatteista varmaan heijastaa aitoa aatteen paloa ja ristiretkihenkeä. Ukraina on suuri maa, kiinnostava markkina-alue ja pitkällä aikajänteellä mahdollisesti EU:hun liitettävä alue. Liittäminen tietysti halutaan tehdä tyylikkäämmin kuin Saksa yritti tehdä 1. ja 2. maailmansodan aikana. Ja se saattaisi hyvinkin olla kokonaisuudessaan parempi vaihtoehto [Ukrainalle], tai pienempi paha [Ukrainalle], kuin Ukrainan Venäjään liittäminen, joka nyt nyt näyttää olevan käynnissä. Mutta kyse on kahden suurvallan, EU:n ja Venäjän, kilpailusta vaikutusvallasta heikossa rajamaassa ja sen hallinnasta – hyvin tyypillinen tilanne.

Kuvaavaa kuitenkin on, että Suomessa ja muualla EU:ssa tätä konfliktia katsotaan hyvin yksisilmäisesti, sitoutuen oman maan (EU:n) suurvaltatavoitteisiin ja esittäen ne vapauden, ihmisoikeuksien, demokratian jne. puolustamisena.

Näin kirjoitti siis nimim. yucca muutama päivä sitten. Yhdyn pääsiallisesti tämän esittämiin näkemyksiin.

Kun yhden suurvaltapoliittisen toimijan uskotellun "Hyvyyden" nimissä kiivaasti puolustetaan toista joukkuetta - EU:ta (ja Yhdysvaltoja) - toista joukkuetta vastaan muodostuvat näkemykset, joissa muka analysoidaan tilannetta pikemminkin propagandaksi. Tilanne muistuttaa silloin pikemmin jotain katsomoa urheilu-ottelussa, jossa objektiivisuudella on tunnetusti hyvin niukasta sijaa.

Omaksun kuitenkin mieluummin poliittisen kommentaattorin roolin kuin propagandistin.


Semmottii...

[Tapio Onnela]

Kun yhden suurvaltapoliittisen toimijan uskotellun "Hyvyyden" nimissä kiivaasti puolustetaan toista joukkuetta - EU:ta (ja Yhdysvaltoja) - toista joukkuetta vastaan muodostuvat näkemykset, joissa muka analysoidaan tilannetta pikemminkin propagandaksi. Tilanne muistuttaa silloin pikemmin jotain katsomoa urheilu-ottelussa.

Sodassa kummatkin osapuolet levittävät propagandaa. Voitko osoittaa, että täällä olisi väitetty tässä tapauksessa vain Venäjän levittäneen propagandaa. Kiinnostavampaa olisi pohtia sitä, miten ja mitä propagandaa esim nyt tässä kriisisssä levitetään ja erityisesti sitten tietysti sitä, miten tuo propaganda liittyy historian hyväksikäyttöön.

[jsn]

Yhdysvaltain ratkaisuja vaikkapa Grenadassa, Nicaraguassa, Afganistanissa tai Irakissa voi hyvin kritisoida. Kyseiset tapaukset eivät kuitenkaan varsinaisesti ole syy-seuraussuhteessa Ukrainan tapaukseen, joten niillä ei mielestäni voi perustella sen osalta yhtään mitään.

USA:n tai EU:n tiedotusvälineet eivät ole samanlaisessa riippuvuussuhteessa tai sensuurille alisteisia kuin Venäjän, jossa riippumatonta tai puolueetonta mediaa ei enää käytännössä ole olemassa. Sen sijaan on jokseenkin nurinkurista väittää, että vain Venäjän tiedotusvälineet antaisivat oikeata kuvaa tilanteesta. Tämä voidaan osoittaa helposti paikkansapitämättömäksi. Miten Venäjän valtio-omisteinen, maan hallitukselta suoraan käskyjä ottava media voisi antaa samanlaista riippumatonta tietoa kuten Euroopassa ja Yhdysvalloissa? Lännessä toki esiintyy mediaan vaikuttamista ja propagandaa, mutta medialla on Venäjään verrattuna runsaasti keinoja hankkia tietoa valtio-orgaaneista riippumatta. On jokseenkin naurettavaa väittää, että venäläinen media olisi jollain tapaa läntistä vapaampi.

Venäjän propaganda on ollut kovasti historiapainotteista. Historiaan tartutaan mieluiten juuri silloin kuin muut perusteet ovat keveitä. Yhdysvallat ei ole esittänyt esimerkiksi, että Krim olisi historiallinen osa Ukrainaa tai että se tulisi palauttaa Turkille, jolle se eittämättä kuuluisi yhtä hyvin perustein kuin Venäjälle.

[Martti Tapio Pelho]

Tiistai-illan (22.4) Ajankohtaisen kakkosen Ukrainaa koskevassa jutussa toimittaja esitti, että Genevessa sovittiin aseellisten joukkojen riisumisesta aseista vain “Itä-Ukrainassa”.

Näin ei ole asiakirjan mukaan sovittu. Geneven sopimuksessa sovittiin aseellisten joukkojen aseriisunnasta kaikkialla Ukrainassa, siis myös Kiovassa ja Kiovasta.

Tiistaina uutistoimistot julkaisivat sokeeraavia kuvia Yhdysvaltojen varapresidentin Joe Bidenin tavatessa Kiovassa toukokuuksi julistetun presidentinvaalin pahoinpideltyjä ehdokkaita. Pahoinpitelyt tapahtuivat Kiovassa. Neljän miljoonan asukkaan kaunis Kiova ei ole Itä-Ukrainassa.

Aiemmin (18.3) äärioikeistolaisen Vapaus-puolueen kansanedustaja kävi Kiovassa pahoinpitelemässä asejoukon kanssa TV-yhtiön pääjohtajan tv-keskuksessa ja pakotti johtajan kirjoittamaan eron virastaan. Pahoinpitelijät jopa laittoivat rikoksestaan 37 sekunnin pätkän Youtubeen.

Rikosta ei tutkita sillä Yhdysvaltojen johtamissa Kiovan hallitusneuvotteluissa sovittiin, että samainen Vapaus-puolue nimittää uuden valtakunnansyyttäjän. Tätä rikosta ei uutisoitu Suomen "riippumattomassa ja puolueettomassa" mediassa.

Pari päivää sitten Hesarissa oli uutisen otsikko:

“Helsingin telakka voitti 100 miljoonan euron tilauksen”.

Uutisessa kerrotaan venäläisen yhtiön olevan tämän myönteisen tilauksen takana. Tilaus antaa Helsingin seudulla vuodeksi toimeentuloa noin tuhannalle perheelle.

Uutisen otsikko “Helsingin telakka sai 100 miljoonan tilauksen Venäjältä” on journalistisesti perustellumpi ja rehellisempi.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Veikko I Palvo]

Nimim. yucca kirjoitti tänne (viestissä 20.4.14 klo 19:58) seuraavan, johon joillain poikkeuksin ja vähäisin täsmennyksin omasta puolestani yhdyn:

Historiallisesti Ukraina on osa Venäjää. Varhaisina aikoina (ns. Kiovan Venäjä) osa nykyisestä Ukrainasta muodosti jopa Venäjän ydinosan. Myöhemmin

Semmottii...

Niin, kumpikohan lienee ollut ensin, Rurikien Kiova vai Moskovan kartano?
Kiovalaisen prinssi Juri Dolgorukij Rurikovitshin kirjoitetaan ( kronikka ) joutuneen lähtemään Kiovasta pakosalle ja tapettuaan Moskovan Stepan Kutshkon, Juri otti kartanon haltuunsa, mutta näyttää palanneen Kiovaa valloittamaan ja kuolleen kapinassa vuonna 1155. Mongolien kirj. polttaneen Moskovan kartanon 1147 ja tappaneen asukkaat.
Krimin tataarit polttivat Moskovan vielä 1571, tuolloin jo rakennettu Kreml säilyi.
Ja
Krimin Venäjä valloitti ottomaaneilta vasta 1783 ja sotasatama Sevastopolin perusti
Grigori Aleksandrovitsh Potemkin-Tavricheski. Tuon Tauria- ( =Krimi ) / Tavricheski-nimiliitteen Potemkin lienee saanut vasta Venäjän seuraavassa sodassa ottomaanien Turkkia vastaan valloitettuaan Nyky-Ukrainan länsirajalla sijaitsevan Izmailin linnoituksen?

Tunnetuin Grigori ´Krimiläinen´ lienee Katariina II:lle 1787 tämän Krimin matkalla esittelemistä ´Potemkinin kulisseista´?
Venäjän ensimmäiseksi kansallislauluksi sanottu Grom pobedy, razdavajsja! näytetään sävelletyn ja sanoitetun 1791 Izmailin linnoituksen valloituksen ja Katariina II:n kunniaksi?

Veikko Palvo

[Heikki Jansson]

Kun yhden suurvaltapoliittisen toimijan uskotellun "Hyvyyden" nimissä kiivaasti puolustetaan toista joukkuetta - EU:ta (ja Yhdysvaltoja) - toista joukkuetta vastaan muodostuvat näkemykset, joissa muka analysoidaan tilannetta pikemminkin propagandaksi. Tilanne muistuttaa silloin pikemmin jotain katsomoa urheilu-ottelussa.

Sodassa kummatkin osapuolet levittävät propagandaa. Voitko osoittaa, että täällä olisi väitetty tässä tapauksessa vain Venäjän levittäneen propagandaa. Kiinnostavampaa olisi pohtia sitä, miten ja mitä propagandaa esim nyt tässä kriisisssä levitetään ja erityisesti sitten tietysti sitä, miten tuo propaganda liittyy historian hyväksikäyttöön.

On varmaankin juuri kuten sanot, että sodassa kummatkin osapuolet levittävät propagandaa. Mistä mieleesi tuli, että olisin väittänyt, että täällä olisi levitetty vain Venäjän propagandaa saati sitten, että olisin esittänyt, että vain Venäjä olisi tässä kriisisssä levittänyt tuota propagandaa?

Olisi tietysti kyllä tosiaankin mielenkiintoista kuulla erilaisia näkemyksiä siitä miten ja mitä propagandaa arvellaan että esim nyt tässä kriisissä levitetään. Erityisesti mieleen tulee tällöin se, miten propaganda liittyy historian hyväksikäyttöön.

Ilmeisesti tässä tapauksessa maan (Ukrainan) asukkaiden historiallisilla, kultturisilla ja kielellisillä siteillä on hyvinkin ratkaiseva merkitys mitä tulee siihen, hyväksyvätkö jonkin alueen asukkaat väkivaltaan perustuvat muutokset ”omaksi” koetulla alueella. Ei tietenkään voi olettaa että laajapohjaiset väestöryhmät hyväksyisivät sellaisen hallituksen, jolla ei faktisesti ole tukea tai omaa valtaa näiden "omalla" alueella. Siltä tilanne itäisessä osissa Ukrainaa tosiaan tällä hetkellä näyttäisi.

Kiovan vallan laajuus

Kiovan keskushallinnon faktinen valta ei ulottune tällä hetkellä maatalousvaltaista Länsi-Ukrainaa itäisemmäksi lukuun ottamatta joitain ns. harmaita vyöhykkeitä. Valtaa ei keskushallinto kykene käyttämään lainkaan itäisissä ja eteläisissä teollisuus- ja hallintokeskuksissa (esim. Harkovissa, Donetskissa, Slovenskissa, Dnepropetrovskissa jne.) joissa kansalaiset ovat vallanneet julkiset rakennukset ja poliisiasemat, pystyttäneet tiesulkuja, perustaneet liikkujien tarkkailupisteitä yms. keinoin varmistaneet tilanteen pysyvän hallinnassaan.

Ukraina on tällä hetkellä ymmärtääkseni jaettu kahteen osaan samaan tapaan kuin Suomi oli vuonna 1918 jakautunut kahtia. Valtaa ei Kiovalla ilmeisesti ole maan itäisissä ja eteläisissä osissa (kuten ei valkoisilla ollut Suomen eteläosissa 1918). Kiova ei niin muodoin voi väittää että hallitusvalta Ukrainassa kuuluisi sille - edes faktisesti. Kiovan valta on redusoitu sanahelinäksi muualla kuin pääasiassa maatalousvaltaisessa läntisessä Ukrainassa eikä Kiova voi missään tapauksessa väittää että se olisi muka Ukrainan ”laillinen” hallitus. Perustetta legitiimille hallituksen seuraannolle ei ole eikä faktinen valta perusta sitä laajemmin kuin mihin faktinen valta ulottuu.

Kiovan hallinto on Maidanin tapahtumien jälkeen niin muodoin legitimiteettinsä puolesta alastomaan väkivaltaan perustuva hallinto, joka käyttää faktista valtaa vain siellä, minne sen valta ulottuu.

Saavuttaakseen vallan itäisissä ja eteläisissä osissa entistä Ukrainaa olisi Kiovan käännettävä aseet vallankumouksellisia vastaan maan teollistuneessa itäisissä osissa, siis "omia" kansalaisia vastaan. Tämä johtaisi ilmeisesti väistämättä sisällissotaan.

Tätä vaikeutta Kiovan ns. väliaikainen hallitus on pyrkinyt väistämään nimittelemällä kansaa itäisissä ja eteläisissä osissa ”terroristeiksi” (mutta, samaa jargonia jatkaakseni, eivät nämä itse suinkaan olleet ”terroristeja” pari kuukautta aiemmin – silloin kuin he olivat ”terroristeja"). Kielelliset keinot ovat kuitenkin varsin rajalliset: Kuulkaas, meidän Ivan (tai Aleksander, oli nimi mikä hyvänsä) on nyt terroristi! huudahtaa moni veljestään tai pojastaan tai miehestään - oikeutetun ivallisesti - aivan kuten meille tutussa Täällä Pohjan tähden alla-teoksessa mainittiin "punapäällikkö" Akselista.

Näemme, miten yhteinen historia ja kieli vaikuttaa. On syytä muistaa, että Ukraina on aidosti kaksikielinen maa: oletus on Ukrainan arkipäivässä, että kumpaakin kieltä, ukrainaa ja venäjää, ymmärretään molemmin puolin.

Oli tietysti länsivaltojen hallituksilta merkittävä virhe kun he menivät tunnustamaan ulkoparlamentaariseen toimintaan perustuvan väliaikaisen hallituksen, jolta puuttui lähes tyystin maan itäisten osien asukkaiden tuki. Tuon hallituksen perustaminen, jossa äärioikeistolainen Svoboda-puolue on ”yliedustettu” (sillä on puolet merkittävistä hallituspaikoista vaikka sillä oli vain noin 10 prosentin tuki parlamentissa, rada'ssa) oli omiaan kärjistämään tilanteen. Samalla kun länsivallat näin tehdessään sivuuttivat yhden merkittävän toimijan, Venäjän, päätöksenteosta, he myös pakottivat itse omilla toimillaan Venäjän ryhtymään vastatoimiin. Sitä sitten seurasi Krimin kriisi, sitten tulivat ns. pakotteet, joihin vastataan vastapakotteilla jne. jne. Olisi pitänyt malttaa mieli, mutta ehkä arveltiin, että oli kiire, että oli toimittava heti kun tilaisuus tuli. ettei se pääsisi karkaamaan. Tai sitten se oli suunniteltu juttu.

Suurlähettiläs Heikki Talvitie totesi Talouselämä-lehden haastattelussa:

Venäjä kuitenkin toimii [Krimillä] kuin mikä tahansa suurvalta toimisi vastaavassa tilanteessa. ”Sotilaallisesti suurvalta toimii näin. Jos suurvallalla on sotilastukikohta, kuten Venäjällä Krimillä, se haluaa turvata tukikohdan ympäristön. Kyse ei ole siitä, ovatko Venäjän toimet järkeviä, vaan näin kaikki sotilaat käyttäytyisivät kaikissa maissa.

Sitten tulivat pakotteet. Nyt Kerry kuuluu läksyttäneen Lavrovia. Lavrov on puolestaan läksyttänyt Kerryä. Jne.

Kardinaalikysymys kuuluu nyt:

miten tuo vain noin puolta maata hallitseva niin sanottu väliaikainen hallinto kuvittelee voivansa taata vapaiden vaalien häiriöttömän kulun (koko Ukrainassa, mukaan lukien sen itäosissa) sen mahdollisesti yrittäessä järjestää vaalit noin kolmen viikon kuluttua, 25.5.?

Aika tietysti senkin näyttää.

Semmottii...

[JariL]

Valtaa ei keskushallinto kykene käyttämään lainkaan itäisissä ja eteläisissä teollisuus- ja hallintokeskuksissa (esim. Harkovissa, Donetskissa, Slovenskissa, Dnepropetrovskissa jne.) joissa kansalaiset ovat vallanneet julkiset rakennukset ja poliisiasemat, pystyttäneet tiesulkuja, perustaneet liikkujien tarkkailupisteitä yms. keinoin varmistaneet tilanteen pysyvän hallinnassaan.

Itäisessä Ukrainassa liikkeellä on toistaiseksi ollut hyvin pieniä ihmismääriä, kyseessä ei todellakaan ole mikään joukkoliike Venäjään liittymiseksi tai kansalaisten suorittama julkisten rakennusten valtaus. Jos kansa eli alueen asukkaat olisi nuo rakennukset vallannut ei tarvittaisi aseistettuja ryhmiä niitä miehittämään eikä toisaalta armeijaa niiden miehitystä purkamaan -se ei siihen edes kykenisi jos valtaajat laskettaisiin tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa siviileissä. Tämä nähtiin jo Maidanilla, jossa hallitus lopulta yritti asein hoitaa ongelman mutta ei siihen joukkoliikken vahvuuden vuoksi kyennyt.

Itäisessä Ukrainassa on käynnissä tyypillinen hajoamiskehitys joka edeltää sisällissotaa. Sen purkaminen onnistuu vain jos Venäjä ilmoittaa selväsanaisesti että se ei kannata aseellista ratkaisua, jolloin aseellisilta ryhmiltä katoaa se selkänoja jonka avulla ne voivat jatkaa toimintaansa. Täällä voidaan väitellä loputtomiin siitä, kuka on syyllinen mihinkin tai mistä kaikki sai alkunsa, mutta valitettava tosiasia on, että Putin on ilmoittanut suojelevansa kaikkia venäläisiä ja nyt hän joutuu maksamaan siitä hinnan: joko hän ryntää Ukrainaan panssareineen ja lunastaa lupauksensa jollon seurauksena on vähintään pitkä pakkaskausi Venäjän ja sen naapureiden suhteissa tai sitten Putin pyörtää sanansa ja ilmoittaa selkeästi että Venäjä ei puutu Ukrainan sisäisiin asioihin ja nielee siitä seuraavan sisäpoliittisen kolhun. Jos Venäjä jatkaa nykyistä "nacht und nebel" -polittiikkaansa seurauksena on todennäköisesti Ukrainan jugoslavisoituminen ja jonkinasteinen sisällissota jonka pysäyttäminen voi olla haaste Venäjälle itselleen ja joka voi heijastua myös Venäjän sisälle.

[Veikko I Palvo]

Pari päivää sitten Hesarissa oli uutisen otsikko:
“Helsingin telakka voitti 100 miljoonan euron tilauksen”.
Uutisessa kerrotaan venäläisen yhtiön olevan tämän myönteisen tilauksen takana

Suomen elinkeinoministeri ja Venäjän kauppaministeri allekirjoittivat 8.12.2011
laivanrakennuksen ja meriteollisuuden "yhteisymmärryspöytäkirjan" ja Venäjä tilasi samalla 76 miljoonan €uron monitoimialuksen, jonka runko tehtiin Kaliningradissa.
Laivanrakennuksen YYA, otsikoi Talouselämä 8.12.2011.
Tuon
H:gin Hietalahden telakan omistavat puoliksi eteläkorealainen STX ja venäläinen
United Shipbuilding Corporation, joka näyttää esittäneen ostotarjouksen STX:nkin puoliskosta, lieneekö Hietalahden telakka nyt jo täysin venäläisomistuksessa?
Suomen
ja Venäjän kauppaministerit solmivat "yhteisymmärryssopimuksen" ja Venäjä tilasi venäläis-eteläkorealaisyhtiön H:gin telakalta aluksen, josta osa tehtiin Kaliningradissa ja tämän viimeisimmän tilauksen alus rakennetaan osittain Viipurissa.
Business is businesta.

Myös Ranskassa:
Turun eteläkorealaisen STX:n omistama telakka ei 2013 alussa saanut valtiontakausta loistoristeilijälle, jota nyt rakennetaan Ranskassa.
Ranskasta
Venäjän Rosoboronexport tilasi 6.2011 neljä Mistral-luokan lentotukialusta, http://www.naval-technology.com/projects/mistral/ moderneja "maihinnousualuksia." Kaksi rakennetaan Ranskassa ja kaksi Venäjällä.
Mistral-luokan aluksella on 16 helikopteria ja 470 sotilasta.

Ukrainan ja Krimin kriisin johdosta Ranska uutisoi ´jäädyttävänsä´ tilauksen, tarkoittanee kenties viivästymistä Mistral-lentotukialusten ollessa jo rakenteilla.
Ja
Ukraina on ´jäädyttänyt´ aseviennin Venäjälle, mikä näyttäisi estävän Venäjän armeijan uudelleenvarustautumisen, sekä estävän Venäjän asevientiä.
YLE
uutisoi 15.4.2014 otsikolla: Venäjän armeija on riippuvainen Ukrainan aseviennistä, myöskin Venäjän ilmavoimat. Ukrainassa valmistetaan neuvostoajan peruina lentokoneiden suihkumoottoreita, ohjuksia ja asejärjestelmien osia.
Onkohan
tavanomaista businesta Krimin öljy- ja kaasuvarojen ohella Venäjän ilmeinen aie saada Ukrainan aseteollisuus valvontaansa?

Veikko Palvo

[Martti Tapio Pelho]

Tapio Onnela kauhistelee krimiläisten ja Venäjän toimia Krimillä.

Onnela esittää YK:n yleiskokouksen äänetyskannanoton osoittavan miten heikoilla Venäjä nyt on kun vain kahdeksan maata yhtyi YK:ssa äännestyksessä Venäjän kantaan.

Tämän keskustelun sensorina ja valvojana Onnelan olisi tullut olla hieman tasapuolisempi ja tuoda julki yleissivystykseemme kuuluvaa perustietoa YK:n yleiskokousten Yhdysvaltojen toimet tuominneista ratkaisuista 65 vuodelta. Näistä synneistäänhän Yhdysvaltojen hallituksilla on kaikkein pitin lista YK:n arkistossa.

YK:n yleiskokoukset ovat tuominneet mm. Yhdysvaltojen hallitusten julistamat Kuuban ja sen 9 miljoonaan kansalaiseen kohdistuvan kauppasaarron, syrjinnän ja matkusoikeuksien rajoittamiset kansainvälisen oikeuden vastaisina jo kahdeksan kertaa ja vaatineet toimien lopettamista.

Kun Yhdysvaltojen laittomat Kuubaan ja kuubalaisiin kohdistuvat toimet tuomittiin viimeksi YK:n yleiskokouksessa, äännestystulos oli 182-2.

Vastaan äänestivat Israelin, ja sen rahoittajan, Yhdysvaltojen, edustajat.

Molemmat valtiot hallitukset tunnetaan maailmalla brutaaleina ja agressiivisina miehittäjinä.

Israel valtiona perustettiin palestinalaisilta varastetuille maille vuonna 1948 ja vuodesta 1967 palestiinalaisilta sodalla anastetuille alueille.

Yhdysvallathan on miehittänyt Kuuban Guantanamoa vuodesta 1961. Kuuban hallitus irtisanoin tuolloin Guantanamon “ikuisen vuokrasopimuksen” kansainvälisen oikeuden vastaisena.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Tapio Onnela]

Tapio Onnela kauhistelee krimiläisten ja Venäjän toimia Krimillä.

Kyllä. Minusta on aina kauhistuttavaa, kun itsenäisen valtion alueita liitetään väkivalloin toiseen valtioon. Minua myös kauhistuttaa se, että Venäjä on keskittänyt kymmenien tuhansien sotilaiden armeijan Ukrainan rajalle. Edelleen minua kauhistuttaa mahdollisuus, että Venäjän lietsoma separatismi johtaa Ukrainassa sisällisotaan johon Venäjä puutuu. Eikö sinua?

[Martti Tapio Pelho]

Tapio Onnela kauhistelee krimiläisten ja Venäjän toimia Krimillä.

Kyllä. Minusta on aina kauhistuttavaa, kun itsenäisen valtion alueita liitetään väkivalloin toiseen valtioon. Minua myös kauhistuttaa se, että Venäjä on keskittänyt kymmenien tuhansien sotilaiden armeijan Ukrainan rajalle. Edelleen minua kauhistuttaa mahdollisuus, että Venäjän lietsoma separatismi johtaa Ukrainassa sisällisotaan johon Venäjä puutuu. Eikö sinua?

Kun Yhdysvallat tai Venäjä puolustavat - eri keinoin - strategisia intressejään maailmalla; Aasiassa, Karibialla, Euroopassa, Ukrainassa, Romaniassa tai Krimillä, niin jako kahteen; hyviin ja pahiksiin, ei oikein toimi.

Meidän tulisi aina ottaa palanen lähihistoriaamme mukaamme mieliimme kun pohdimme sitä, miksi Venäjä toimii nyt niin kuin toimii tai kun Ukrainassa rosvosakki nostetaan valtiovallan johtoon Yhdysvaltojen rahoituksella ja tuella.

Käypä Tapio havainnoimassa omakohtaisesti Ukrainassa ja Krimillä paikan päällä. Itse ole käynyt jo viidesti.

Venäjän presidentti Boris Jeltsin sai kesällä 1992 Suomen valtiovierailunsa yhteydessä Suomen poliittisella johdolta rukkaset esitykselleen yhteisen suomalais-venäläisen historiantutkijoiden komission perustamiseksi selvittämään ja julkaisemaan Kremlin salaisesta arkistosta Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden historian epäselvyyksiä ja salaisuuksia.

Mitä kaikkea Suomesta ja poliittisesta eliitistämme on edelleen dokumentoituna Kremlin salaisessa arkistossa, sitä me emme toistaiseksi tiedä.

Presidentti Mauno Koivisto on muistelmissaan ja kirjoituksissaan pohtinut Neuvostoliiton romahdusta sekä Venäjän ja Ukrainan uudelleensynnyn aihettamia tilanteita hyvinkin perusteellisesti.

Entinen Suomen pankin pääjohtaja Koivisto kertoo amerikkalaisilla IMF:n talousasiantuntijoilla olleen tapana käydä hänen luonaan Helsingissä työmatkoillaan Moskovaan ja Kiovaan 1990-luvun alussa.

Tapaamisten keskustelut olivat koskeneet mm. Neuvostoliiton perintönä Venäjälle ja Ukrainalle jääneeseen valtaisaan valtioiden omaisuusmassoihin kohdistuneita amerikkalaisten yksityistämisohjelmia.

Koiviston mukaan amerikkalaisten ohjelmat olivat ideologisesti (poliittisesti) värittyneitä ja yksisilmäisiä: päätavoitteeksi ohjelmissa oli asetettu perusteltujen talousreformien sijasta yksityistäminen hinnalla millä hyvänsä.

Taka-ajatuksena amerikkalaisilla Koiviston mukaan oli, että vain näin toimien Yhdysvallat pystyy estämään ettei Neuvostoliitto tule koskaan takaisin.

Talouden tunnusluvut vuosina 1992-2014 Venäjällä ja Ukrainassa sekä oligarkkien Venäjän ja Ukrainan valtioilta ryöväämät tuhansien miljardien eurojen omaisuudet ovat osittain näiden IMF:n amerikkalaisten neuvonantajien ohjelmien ja ohjeistusten tulosta.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[jsn]

Ukraina on tällä hetkellä ymmärtääkseni jaettu kahteen osaan samaan tapaan kuin Suomi oli vuonna 1918 jakautunut kahtia. Valtaa ei Kiovalla ilmeisesti ole maan itäisissä ja eteläisissä osissa (kuten ei valkoisilla ollut Suomen eteläosissa 1918). Kiova ei niin muodoin voi väittää että hallitusvalta Ukrainassa kuuluisi sille - edes faktisesti. Kiovan valta on redusoitu sanahelinäksi muualla kuin pääasiassa maatalousvaltaisessa läntisessä Ukrainassa

Minusta tämä on kärjistämistä ellei suoranaista vääristelyä. Ikäänkuin muualla kuin idässä ei olisi ollenkaan teollisuutta ja maan länsiosissa pelkkää peltoa. Kaivos- ja teollisuussektori itäisessä UKrainassa on jo pitkään ollut pahoissa vaikeuksissa, koska se periytyy neuvostoajalta. Minkäänlaista maan teollisen kehityksen kärkijoukkoa tästä ruostevyöhykkeestä ei saa, vaikka nyt kuinka haluaisi. Useita Donetskin alueen kaivoksia on suljettu, eikä teollisuus ole kilpailukykyistä paitsi täysin suljetuilla markkinoilla. Tämän protestoijat tietävät.

Tosiasiassa Ukrainalla on runsaasti teollista potentiaalia myös maan länsiosissa, jossa on jo 1990-luvulta lähtien integroitu läntisten naapurimaiden talouteen. Ukrainaan sijoittui tuolloin mm. vaatetusteollisuutta, joka perustui edullisiin työvoimakustannuksiin, ei raaka-aineisiin. Myös Kiova on aina ollut merkittävä teollisuuskeskus. Se oli aikoinaan yksi Neuvostoliiton suurimpia kaupunkeja. Ukraina on suuri maa, ja kapina-alueet sittenkin vain pieni vähemmistö maan pinta-alasta, väestöstä tai teollisuustuotannosta. Vieläkin pienempi vähemmistö näiden alueiden asukkaista on noussut kapinaan, suuri enemmistö on passiivinen tai ei ilmaissut kantaansa.

Vertailu Suomen vuoteen 1918 on hyvin mielenkiintoista, mutta ei ehkä tuota ihan sellaisia tuloksia kuin haluaisit. Selkeä yhteinen nimittäjä on kylläkin Venäjän rooli. Vuonna 1918 suuri osa Etelä-Suomen teollisuudesta tuotti tarvikkeita maailmansotaa käyvän Venäjän armeijan tarpeisiin. Kun Venäjän sodankäynti romahti, menivät työtkin ja alkoi kuohunta, josta syntyivät 1917 ja 1918 vallankumoukset.

Ukrainan neuvostotasavalta tuotti Neuvostoliitolle hiiltä, koneita ja aseita. Asetehtaille konfliktit ja asevarustelu tulisivat luonnollisesti taivaan lahjana. Neuvostoliiton pitkälti aseteknologiaan nojautuneen teollisen sektorin palauttaminen on käsittääkseni nykypäivänä täydellisen epärealistinen ajatus.

Eräs alue muodostaa selkeän poikkeuksen, josta voisi löytyä konfliktiin ratkaisu. Ukraina voisi tarjota Venäjälle hyvityksenä takaisin Tshernobylin aluetta. Siellä on jäljellä vielä paljon sellaista neuvostoajan hyvää, jota kelpaisi nostaa nykytilanteessa enemmänkin esiin.