Venäjä pyrkii turvaamaan itselleen elintärkeät puolustukselliset intressit entisen Neuvostoliiton alueella ylläpitämällä dominoivaa asemaansa alueella. Venäjä haluaa integroida entiset neuvostotasavallat eli niin sanotut lähiulkomaat valtapiiriinsä ja turvata suurvalta-asemansa.
Suomen puolustusministeriölle tehdystä tutkimusraportista selviää, että edellä mainittuihin tavoitteisiin päästäkseen Venäjä toteuttaa pääasiassa kolmea keinoa, jotka ovat vastoin kansainvälistä oikeutta.
Ensiksi, Venäjä painottaa omia erityisoikeuksiaan lähiulkomaissaan yli näiden valtiosuvereniteetin. Samalla kun Venäjä vaatii länsimaita kohtelemaan sitä tasa-arvoisesti, se itse kiistää täysivaltaisen tasa-arvon lähiulkomailtaan.
Toiseksi, Venäjä heiluttaa epämääräistä maanmies-korttia, eli se osoittaa valmiutta kansalaistensa tai "maanmiestensä" suojeluun tekosyynä aseelliselle interventiolle. Asemansa vahvistamiseksi Venäjä on jakanut Venäjän passeja sen kanssa huonoissa väleissä olevien valtioiden vähemmistöille esimerkiksi Etelä-Ossetiassa ja Krimillä.
Kolmanneksi, Venäjä on soveltanut niin sanottua Kosovon ennakkotapausta IVY-alueen (Itsenäisten valtioiden yhteisö) konflikteissa mielivaltaisella tavalla silloin, kun se sopii Venäjän päämääriin. Se tulkitsee kansainvälisen tuomioistuimen lausuntoa tahallaan väärin ja katsoo olevansa oikeutettu edesauttamaan vähemmistöjen irtautumista emävaltioistaan.
Suomen puolustusministeriölle tehdyssä tutkimusraportissa ruoditaan Nyky-Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteutumista kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Erikoisen raportista tekee se, etteivät sen näkemykset edustaja toimeksiantajan eli puolustusministeriön kantaa, vaan tutkijat ilmoittavat esipuheessa kantavansa yksin vastuun raportin tekstistä.
Putinin "punainen viiva"
Tutkimusraportin laatineet Helsingin yliopiston Erik Castrèn-instituutin kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori, dosentti Lauri Hannikainen ja OTM, väitöskirjatutkija Tero Lundstedt nostavat esille myös venäläistutkijoiden arvioita Venäjän ulkopoliittisista näkemyksistä. Erityisen kiinnostavaksi raportin tekijät osoittavat analyysin Putinin "punaisesta viivasta", jonka yli länsivallat eivät saa astua. Viivan takana ovat Ukraina, Georgia, Suomi ja Ruotsi. Näiden neljän maan tulisi Venäjän näkemyksen mukaan pysyä liittoutumattomina puskurialueina.
Suomi ja Ruotsi eivät suoraan kuulu Venäjän lähiulkomaihin. Maiden asemassa voidaan kuitenkin nähdä paljon yhtäläisyyksiä Venäjän niin sanottuihin lähiulkomaihin. Venäjä kokee, että se on valmis tekemään lähes mitä hyvänsä rajojensa tuntumassa, jos se kokee puolustuksellisen etupiirinsä uhatuksi.
Esimerkiksi Venäjän presidentin lehdistösihteeri Dmitri Peskov kommentoi viime syyskuussa, että Ukrainan mahdolliset aikeet hakea Nato-jäsenyyttä tulevat johtamaan Venäjän vastatoimiin. Hän lisäsi presidentti Vladimir Putinin varoittaneen useita kertoja Ukrainan päättäjien joutuvan katumaan. Käytännössä samoin kommentoi Venäjän presidentti Putin perjantaina vierailullaan Suomessa kysyttäessä Venäjän reaktiota siihen, että Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä.
Erikoisoikeudet
Tutkijat toteavat raportissaan, että Euroopan kansainvälisoikeudellista, pitkäaikaista ja monenkeskisiin sopimuksiin perustunutta turvallisuusjärjestelmää on vakavasti horjutettu Krimin liittämisellä Venäjään sekä Venäjän aktiivisella osallistumisella Ukrainan sotaan.
Raportin mukaan Venäjän suhteissa entisiin neuvostotasavaltoihin on muotoutumassa kansainvälisen oikeuden vastainen kaava. Venäjä katsoo, ettei sen lähiulkomailla ole samanlaista kansainvälisenoikeuden suojaa kuin niin sanotuilla normaaleilla valtioilla. Venäjä pitää suorana uhkana lähiulkomaissa valtaan nousevia "venäläisvastaisia" hallituksia etenkin, jos ne tulevat valtaan vallankaappauksella. Suoranainen kirosana Venäjälle on värivallankumous, jollaiseksi se luonnehtii muun muassa Ukrainan kansannousua vuonna 2014.
Venäjä heiluttaa "Kosovo-korttia"
Tutkimusraportti kertoo, että Kosovon itsenäistymisen jälkeen Venäjän politiikkaan on tullut uusi ja vaarallinen aspekti.
Raportin mukaan Venäjä näkee Kosovon itsenäistymisen ennakkotapauksena ja oikeutuksena tunnustaa jopa rajamuutoksia IVY-alueella Tätä sekä Venäjän presidentti Vladimir Putin että niin sanotun välikauden presidentti Dmitri Medvedev ovat toistaneet jatkuvasti.
Niin Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa kuin Krimilläkin Venäjä on jakanut passejaan paikallisille, sitten puolustanut "kansalaisiaan" aseellisesti ja lopulta tunnustanut niiden yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen. Samalla Venäjä on esittänyt keinotekoisia yhtäläisyyksiä Kosovon tapaukseen.
Tutkimusraportin mukaan Putin on esimerkiksi rinnastanut Kosovon itsenäistymisen ja Krimin kansanäänestyksen. Venäjä katsoi toimineensa Krimin kohdalla kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Tätä Putin korosti myös perjantaina tavatessaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön Naantalissa.
YK:n kansainvälinen tuomioistuin kuitenkin linjasi jo vuonna 2010, että alueen yksipuolinen itsenäistyminen on laiton, jos se on saatu aikaan laittomin keinoin. Puolustusministeriölle tehdyssä tutkimusraportissa sanotaan yksiselitteisesti, että Venäjän osallistuminen Krimin tapahtumiin loukkasi räikeästi kansainvälistä oikeutta. Krimillä ei ollut perustuslaillisesti yksipuolista irtautumisoikeutta Ukrainasta. Lisäksi niin sanottu kansanäänestys ei täyttänyt ensimmäistäkään hyväksyttävää kriteeriä.
Niin sanotun Kosovo-kortin taustalla on Kosovon itsenäisyysjulistus vuonna 2008. Maa julistautui itsenäiseksi pitkien, umpikujaan päättyneiden kansainvälisten neuvottelujen seurauksena. Nopeasti monet länsimaat, mukaan lukien Suomi, tunnustivat Kosovon itsenäisyyden. Venäjän näkökulmasta Kosovon itsenäisyysjulistus polki kansainvälistä oikeutta Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten johdolla. Länsimaat piti Kosovon tilannetta erityistapauksena, mutta Venäjä pelkäsi sen olevan ennakkotapaus jäätyneille konflikteille Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Tilanne johtikin lopulta elokuussa 2008 Georgian sotaan, jossa Venäjä oli osapuolena.
NINA LEINONEN
nina.leinonen@iltalehti.fi