Huomaan että vastaava päätoimittaja Onnela on jälleen toistanut itseään kopioimalla tänne entisiä postauksiaan. Onnelan alunperin kirjoittama viesti löytyy lehdeltä 60. Nyt hän syyllistyy toistuvaan argumentaatiovirheeseen ”argumentum ad hominem” https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe eli henkilökohtaisuuksiin menemiseen. No se ei ole Onnelalta tietysti mitenkään odottamatonta vaan pikemmin tuttua.Tapio Onnela kirjoitti:Tässä hengenheimolaisesi näkemyksiä asiasta:Petter Tikka kirjoitti:
Näin kirjoitti Johan Bäckman toukokuussa 2014 ja lainaa A.Duginia:
Me olemme Donbassin vapauttajat! Alas Kiovan fasistijuntta!
http://kohudosentti.blogspot.fi/2014/05 ... -alas.html
Hyvä ystäväni Aleksandr Dugin kirjoittaa:
Venäjän on vapautettava Donbass, se on välttämättömyys Venäjän olemassaololle. Putin synnytti Suur-Venäjän pysäyttämällä hajoamisen 2000, vapauttamalla Ossetian, Abhasian ja Krimin. Putin nosti Suur-Venäjän lentoon. Krim oli lentoonlähtö, nyt on nostettava korkeutta, on vapautettava Novorossija. Historia ei ole tasapainoilua, historia on prosessi. Venäjän saapuminen Donetskin ja Luganskin Tasavaltoihin ei ole ihmelääke, se on vain seuraava vaihe, välttämätön juuri tänään. Siinä nostetaan korkeutta, lento jatkuu.
Vastaan nyt vuorostani Onnelalle ja noudatan nyt kyllä vastaavan päätoimittajan meille muille noudatettavaksi asettamaa esimerkkiä. Kopioin siis tähän nyt osia siitä, mitä vastasin hänelle aiemmin. Se hiljensi hänet ainakin silloin. Olen kyllä selventänyt ja lyhentänyt lainaamastani muutamia kohtia.
Jatkoin selostamalla vastaukseksi Onnelan jatkuville Bäckmaniin vetoamisille Chicagon yliopiston professori John J. Mearsheimerin kannanottoja. Onnela on nimittäin jostain mystisestä syystä, jonka Onnela itse ehkä tietää, lukuisia kertoja vedonnut Bäckmaniin. Minä en ole, mutta olen kyllä selostanut Mearsheimerin mielipiteitä.Petter Tikka 20.7.16 kirjoitti: Niin, ja tuosta Bäckmanista jota siteeraat jatkossa kirjoituksessasi:
En itse ollenkaan fanita Bäckmania. Jatka siis sinä vaan Bäckmanilla jos sitä haluat, minä keskityn mieluummin muuhun, minusta olennaiseen.
Hienoa, että pääsimme nyt kuitenkin edes jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Tästä on hyvä kummankin jatkaa omalla tahollaan, sinä vaikka Bäckman-sitaateilla, ja minä taas omalla tahollani omilla asioillani. Jatkankin tästä kirjoittamalla niistä näkemyksistä, joita minä puolestani pidän merkittävinä.
Näin on vaikka korostat tuota ihmeellistä taruasi joka kuulostaa ihan kuin Liisa Ihmemaassa, kirjoittamalla tarinasi perusteeksi, että: ”olet väärässä ja toistat Venäjän sotapropagandaa.” Nyt sitten perut sanomisiasi. Kummallista, mutta nimen omaan: tarua.
Näin selostin siis vastaukseksi Onnelan Bäckmaniin vetoamisille Chicagon yliopiston professorin John J. Mearsheimerin käsityksiä.Mearsheimer esitelmöi äskettäin eräässä pyöreän pöydän keskustelussa alustajana aiheenaan Ukrainan kriisin rauhanomainen ratkeaminen. Video tuosta erittäin kiintoisasta keskustelusta: https://www.youtube.com/watch?t=432&v=D6loGinpUtU
Mearsheimer aloittaa esitelmänsä suhtautumalla mahdollisuuksiin ratkaista kriisi rauhanomaisesti hyvin pessimistisesti. Hänen käsityksensä mukaan olisi paras monista huonoista vaihtoehdoista paluu tilanteeseen ennen vuotta 2008. Mearsheimer hyväksyy siihen mennessä tapahtuneen Naton itälaajentumisen.
Mearsheimerin mukaan Lännen virhe tapahtui koska liiallisesti ajettiin Obaman hallinnon kaudella samaan aikaan kolmea strategista tavoitetta:
1) Nato-ekspansiota (itään)
2) EU-ekspansiota (niinkään itään) ja sitten
3) niin sanottua "demokratian edistämistä" - democracy promotion'ia
Sanonta ”demokratian edistäminen” - democracy promotion – merkitsee Mearsheimerin mukaan:
”democracy promotion when run by the US is all about toppling leaders who are seen as anti-american (or anti-west) and putting in their place leaders that are pro-american (or pro-west).
Toppling Janukovytsh was all about doing that, putting in Kiev a leader who would be pro-west."
Tällainen menettely, joka on tuttu monista esimerkeistä muualta, kuten Väli-Amerikan maista, niin miksei myös lähempänä, Ukrainassa. Myös Kiovan vallankaappauksessa, joka kulki nimellä ”demokratian edistäminen” oli USA:lla keskeinen joskin detaljeissaan selvittämättä jäänyt rooli (vrt. Nulandin sekaantuminen kaavailtuun hallituksen kokoonpanoon, josta vuodettiin sittemmin nauhoitettu puhelinkeskustelu. Nauhoitus on kylläkin paremmin tunnettu siinä olevan Nulandin kuuluisan "F*** the EU"-repliikin ansiosta mutta siitä ilmenee koruttomuudessaan USA:n poliittisen johdon syvä sekaantuminen Ukrainan hallituksen nimittämiseen.
Mearsheimerin puheenvuoro on videolla ensimmäisenä. Se perustuu hänen artikkeliin USA:n johtavassa Foreign Affairs-lehdessä.
Vain McCarthyisti katsoo, että Mearsheimer ”toistaa Venäjän sotapropagandaa” kuten Onnela on täällä sanonut. No, jokainen arvioi tietysti itse minkä arvon antaa Mearsheimerin FA-artikkelille.
Videolla ja FA:n artikkelissa, joka kulkee otsikolla ”Why the ukraine crisis is the west’s fault", Mearsheimer viittaa Naton itälaajentumiseen ja esittää, että Naton vuoden 2008 huhtikuussa julistama aikomus liittää Georgia ja Ukraina Natoon aikaansai ”nyt saa riittää”-reaktion Venäjällä. Silloin Venäjä teki Mearsheimerin mukaan selväksi ettei Naton laajentuminen itään enää käy: Ukrainan pysyminen vähintään neutraalina on Venäjän kannalta elinehto. Mearsheimer puuttuu siis vain vuoden 2008 jälkeiseen aikaan.
Kaikki tämä juontaa juurensa siitä kun USA:n ulkoministeri James Bakerin vuonna 1991 sopi NL:n pääsihteeri Mihail Gorbatshovin kanssa ettei Nato laajentuisi itään ”tuumakaan”. Sopimuksen tarkemmasta sisällöstä on sittemmin taitettu peistä. Riidatonta lienee että suurin piirtein noita sanoja käytettiin Bakersin ja Gorbatshovin ja muissa keskusteluissa, jotka käytiin silmällä pitäen erityisesti Itäsaksan tilannetta. Niissä annettiin joka tapauksessa Lännen taholta lupauksia, jotka koskivat raportoidun sanauotonsa mukaan koko aluetta itään Itäsaksasta. Miksikäs ei?. Eihän mikään itälaajentuminen ollut silloin vielä Naton piirissä ajankohtainen. Vasta muistaakseni Varsovan liiton purkauduttua se ajankohtaistui. Toisaalta ovat monet painottanneet, että tuolloin sovittiiin vain Itäsaksasta ja että NL:n olisi tullut ymmärtää, ettei USA:n vain suusanallisesti antamat lupaukset päde. Näin varmaan onkin.
Nato on sen jälkeen useaan otteeseen laajentunut itään. Tämä tapahtui ensin vuonna 1998 jolloin Tsekki, Unkari ja Romania hyväksyttiin Naton jäseniksi. Seuraavassa etapissa oli vuoden 2002 kutsu 9 tulevalle jäsenmaalle. Vuonna 2004 tapahtui sitten kutsun hyväksyneiden Bulgarian, Eestin, Latvian, Liettuan, Romanian, Slovakian, Slovenian sekä Albanian ja Kroatian hyväksyminen Naton jäseniksi. Kaksi vm. hyväksyttiin jäseniksi kuit. vasta vuonna 2009. Kaikkiaan on Naton nykyisistä 28 jäsenmaasta 12 on hyväksytty sotilasliittoon kylmän sodan jälkeisenä aikana. Nato on itse päättänyt niiden hyväksymisestä sen jälkeen kun keskustelut käytiin Bakersin ja Gorbatshovin välillä.
Seuraava kuva havainnollistaa Naton itälaajentumista. Kuvassa on Nato vuonna 1998 sinisellä ja vihreällä kaavailtu Naton laajentumisalue itään. Oikealla on on laajentunut Nato.
http://i.imgur.com/TSw7g4d.jpg
Tätä ”Nato ei laajene tuumakaan itään” jälkeistä prosessia (jossa Nato laajeni ainakin noin viisisataa kilometriä itään päin) Venäjä oli protestoinut mutta muristen juuri ja juuri sietänyt (tolerated), sanoi Mearsheimer. Mutta kun Nato huhtikuussa vuonna 2008 julisti että seuraavina olisivat vuorossa Naton itälaajentumisen kohteina Georgia ja Ukraina niin Venäjä ilmoitti ponnekkaasti, että ”jo riittää”, edelleen Mearsheimerin mukaan. Heti marraskuussa 2008 Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan. Tästä sitten seurasi Venäjän ja Georgian välinen lyhyt sota, mikä oli Mearsheimerin mukaan siis suoraa seurausta Venäjän reaktiosta Naton aggressioon yhdistettynä aiempaan EU:n itälaajentumiseen.
Lopuksi Mearsheimer päättää mielestäni pessimistisillä ennusteilla tulevaisuudesta. Jotenkin kai tämäkin konflikti sovitaan. Edessä on hyvin vaikeat ajat.
Länsi oli ottanut näyttävästi osaa Maidanin mielenosoituksiin tuoden USA-terveisinä varaulkoministeri Victoria Nulandin Maidan-aukiolla jakelemia hampurilaisia. Nuland oli myös käynyt useita kertoja Maidanilla in cognitona, siis salaa. Myös varapresidentti Biden oli käynyt paikalla, ja myös Ruotsin ent. ulkoministeri Carl Bildt oli ollut siellä. Samoin EU:n korkea edustaja Catherine Ashton oli jatkuvasti puhelinyhteydessä ja ainakin Viron ulkoministeri oli varmaan käynyt paikalla ja hän oli jatkuvasti ajan tasalla tapahtumista. Venäläisistä medioista tiedetään, että Maidanin mielenosoituksiin osallistuneita militaristisia joukkoja oli koulutettu Liettuassa ja Puolassa. USA oli rahoittanut Naton "Ukraina-valloitusta" 5 miljardilla dollarilla democracy promotiona..
Sitten, helmikuun 21. päivänä -14 sovittiin Maidanin riitaisuudet. Oppositio sitoutui purkamaan Maidanin aukion ja Janukovytsh sitoutui vetämään Berkut-poliisivoimat kaduilta. Sopimuksen vahvistivat vielä kolme Lännen ulkoministeriä ja Putinin erikoislähettiläs. Naton pääsihteeri tiedotti sopimuksesta nettisivustollaan ja totesi sopimuksen sitovan osaltaan Natoa.
http://www.nato.int/cps/en/natolive/news_107334.htm
Oppositio ei noudattanut sitten sopimusta. Naton ja omien maittensa edustajien Ranskan, Saksan ja Puolan ulkoministerien sanaan luottaen (sekä opposition sanaan) poliisit oli vedetty sopimuksen mukaan pois kaduilta. Silloin olivat aseistautuneet vallankaappaajat yrittäneet tappaa Janukovytshin joka joutui pakenemaan (kertomukset tästä vaihtelee). Samoihin aikoihin osa mielenosoittajia tunkeutui presidentinpalatsiin. niinpä, ei olisi pitänyt luottaa Lännen sanaan. Putin on kyllä sitten jälkikäteen selitellyt, että hän ei kyllä luottanutkaan, mutta selittelyn makua Putinin sanoista kuulsi. Selitys oli varmaan sitten tarkoitettu omille.
Paria tuntia myöhemmin Rada kokoontui ja totesi että Janukovytsh oli poistumalla jättänyt paikkansa vapaaksi, joten Radan oli täytettävä se. Janukovytsh protestoi tiettävästi puhelimessa mutta Radassa mukamas ”luultiin" että Janukovytshin paikka oli Radan käytettävissä. Rada sitten vain muitta mutkitta erotti Janukovytshin omaamatta siihen Ukrainan perustuslain mukaista oikeutta (tai saamatta edes kokoon vaadittavaa enemmistöä). Sitten Rada valitsi vt. presidentiksi Oleksandr Turtshynovin. Kyse oli siis vallan kaappauksesta. Sanottiinpa sitä 'coup d'etat'iksi, 'putsch'ksi (prof. Richard Sakwan käyttämä termi) tai keikaukseksi, se oli joka tapauksessa tosiasia.
Ensimmäisenä tehtävänään jäljelle jäänyt tynkäparlamentti vahvisti lain joka diskriminoi venäjänkielisiä Ukrainassa. Tämä oli Itäukrainan levottomuuksien alkusoitto. Se myös huolestuttu krimiläiset. Laki kyllä peruttiin myöhemmin mutta se pani lumipallon liikkeelle Itäukrainassa. Äärioikeistolainen Svoboda sai hallituksessa käsittämättömän yliedustuksen 6 paikkaa, muun muassa oikeusministerin/valtakunnansyyttäjän paikan. Maidanin ampumisten puolueettomat tutkimukset, jotka ehdottomasti olisi pitänyt uskoa jollekulle muulle kuin huonosti peitellysti fasistisen Svobodan miehelle, laiminlyötiin hänen toimesta.Vielä huonommin tutkittiin Odessan verilöyly.
Itä-Ukrainan venäläismielisillä alueilla kielilain johdosta syntyneet levottomuudet jatkuivat. Hallintorakennuksia vallattiin useissa kaupungeissa ja apuun komennetuissa sotavoimissa esiintyi runsaasti karkuruutta siirtymisenä kapinallisten leiriin. Krimillä tämä koski kai ainakin 10000 miestä korkeinta johtoa myöten. Miltei koko Ukrainan laivastoväki siirtyi sittemmin Venäjän armeijan palvelukseen. Tästä on Ukraina ilmoittanut, että armeija oli demoralisoitunut ja että Krimillä paikallinen väestö tuki Venäjää ja Ukrainan sotilaita siirtyi Venäjän puolelle. Lisäksi Krimin johto tuki venäläisiä. Melkoinen myöntäminen siis. Ratkaisevaa ei ollutkaan krimiläisten mielipide vaan se, ettei se olisi saanut tulla julki. Ei olisi saanut järjestää referendumia, sillä siitä ilmeni, ettei Kiovalla ollut Simferopolin tuki.
Turtshynov antoi myöhemmin huhtikuun 15 päivänä määräyksen Ukrainan sisällissodan aloittamisesta. Se tapahtui nimellä antiterroristisen operaation käynnistäminen (ATO). Poroshenko määräsi myöhemmin, että ATO:a oli jatkettava.
Näin oli Ukrainan sota aloitettu yksiselitteisesti Ukrainan valtion määräyksestä.
Itäukrainassa esiintyi sitä ennen muutamien rakennusten valtaamisia yms, mikä oli kyllä aika vähäistä Maidanin tapahtumiin verrattuna. Turtshynovin määräämä ATO oli valtava ylilyönti eivätkä Länsiukrainalaiset tietysti edes halunneet enää välttää sotaa millään. Länsiukraina Stephan Banderoineen jylläsi, kuten professori Sakwan kirjasta ilmenee. Lumipallo oli liikkeellä, auttamattomasti.
Aluksi puhuttiin antiterroristisesta operaatiosta. Muutamaa kuukautta myöhemmin alettiin puhua Ukrainan sodasta. Sitten ukrainalaisessa propagandassa puhuttiin mukamas Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan. Sitä kävi peräti ihan "näkymättömät sotilaat" joiden kuolemista amerikkalainen arvovaltainen Forbes-lehti levitti valheita.
No, Länsi pikaiseen tahtiin tunnusti Turtshynovin Ukrainan ja se sai jatkaa YK:ssa Janukovytshin aikaisen Ukrainan paikalla. Tällä tavalla toteutui Nulandin ja Pyattin välisestä puhelinkeskustelusta ilmenevä suunnitelma:
Nuland oli ilmaissut asian näin. Yksi USA:n vallankaappaus lisää meriittilistaan, jossa entuudestaan komeilevat toisen maailmansodan jälkeen ainakin (en ole varmaan edes tietoinen kuin varmaan vain enintään puolesta) seuraavat:”Ban Ki-Moon helped glue it together”
Iran vuonna 1953
Guatemala -54
Kongo -60
Dominikaaninen tasavalta -61
Kuuba -61 (yritys, Sikojen lahti)
Etelä-Vietnam -63
Vietnamin sota yritys, 63-75
Brasilia -64
Chile -73
El Salvador 80-82
Grenada -83
Nicaragua -84 (sandinistit, CIA)
Irak I (Persianlahden sota) -92
Irak II (invaasio Irakiin) -03
ja nyt sitten:
Ukraina -14.
Komea lista USA:n ”democracy promotionista”, josta Mearsheimer puhui. Näemme, mitä USA:n "democracy promotion" on Erityisesti pistää minun silmään kenraali Augusto Pinochetin saattaminen Chilen sotilasdiktaattoriksi ja tietysti Ukrainan vallankaappaus. Vm. tuskin edes kiistetään enää Lännessä. Joka tapauksessa, silläkin tavalla on USA "edistänyt demokratiaa" maailmassa.
