Ukraina

[kpj]

Minä itse satun kuulumaan niihin (harvoihin?), jotka seuraavat medioiden uutiskommentointia useilla kielillä (suomen lisäksi: ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, saksaksi, englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja italiaksi). Venäjäni ja ukrainani ovat valitettavasti niin puutteelliset, että joudun enimmäkseen nojautumaan kansainvälisiin käännöksiin.

Lukemani ja kuulemani perusteella voin vahvistaa Martti Pelhon aavistuksen, että Suomessa ollaan harvinaisen vaiteliaita ("suomettuneita"). Suomalaiset tiedotusvälineet toistavat papukaijoina kaikki läntiset väitteet.

On tämän takia loistavaa, että edes historiasivustolla esiintyy Pelhon kaltainen kyseenalaistaja.

[historioija]

Tosin kyseenalaistamisen ei pitäisi olla itsetarkoitus, niin että asenteellisesti ja vaikka väkisin pyritään kyseenalaistamaan kaikki mahdollinen. Siitä kärsii uskottavuuskin, sillä kaikki ei voine sentään olla kyseenalaista.

Toiseksi kyseenalaistaminen on merkityksetöntä, jos se torjutaan. Pelhon tyyli on niin vivahteettoman jäykkää ja paikoilleenjämähtänyttä, että ainakaan minä en sitä jaksa enää lukea. Ajattelen vain, että se on sitä samaa vanhaa palopuhetta ja vuodatusta lopun ritualistisine ja tarpeettomine itse-esittelyineen. Tuo muuttumaton yksityiskohta sinetöi luotaantyöntävän ja jämähtäneen vaikutuksen. Toisin sanoen Pelhon kirjoitukset eivät minulle kyseenalaista mitään.

Kyseenalaistaminenkin vaatii mielestäni jokseenkin päinvastaista, älyllistä, suostuttelevaa ja kompromisseihinkin halukasta suhtautumista, jopa huumoria. Osaamme jo karttaa tyyliä, joka tuo mieleen 1970-luvun uskonvarmuuden.

[kpj]

ainakaan minä en sitä jaksa enää lukea.

Emme opi, niin sanoakseni, mitään. Varmin tapa on ummistaa silmänsä.

Kyseenalaistaminenkin vaatii mielestäni jokseenkin päinvastaista, älyllistä, suostuttelevaa ja kompromisseihinkin halukasta suhtautumista, jopa huumoria. Osaamme jo karttaa tyyliä, joka tuo mieleen 1970-luvun uskonvarmuuden.

1970-luvun käyttö haukkumasanana (josta lyhyesti tuonnempana, sillä minullakin on, näin historiaihmisten kesken, siitä käsitykseni) soveltuu erityisen huonosti Pelhoon. Kyseessähän ovat ilmiöt jotka olivat tuolloin tuntemattomia:
- käsipuhelinten kuuntelu
- itsenäisen Viron ulkomnisteri
- EU:n (sic) ulkoministeri
- uusnatsit Kiovan hallituksessa
jne. jne.

Yleisesti 1970-luvulla ei edes kaivattu tämänlaisia ilmiöitä. Se oli vapauden aikaa, ennen kaikkea niille suomalaisille, jotka olivat kutakuinkin tuohon aikaan jotakuinkin nuoria.
"Uskonvarmuutta" oli, kun suomalaiset näkivät ja kuulivat miten tasa-arvoisuus ja elintaso ryminällä kasvoivat meillä ja maailmalla.
Se oli ensimmäinen vuosikymmen, jolloin kaikki ikkunat olivat auki ja kaikki tietkin avoinna Eurooppaan ja maailmalle. Kelpasi olla suomalainen, ja nuori.

Puhun siitä ajasta, vaikken luule että sen paremmin "Historioija" kuin Pelho tietäisi siitä mitään omakohtaista. Vain on ruvennut harmittamaan, että 1970-luvusta puhutaan vähätteleviä.

[historioija]

ainakaan minä en sitä jaksa enää lukea.

Yleisesti 1970-luvulla ei edes kaivattu tämänlaisia ilmiöitä. Se oli vapauden aikaa, ennen kaikkea niille suomalaisille, jotka olivat kutakuinkin tuohon aikaan jotakuinkin nuoria.
"Uskonvarmuutta" oli, kun suomalaiset näkivät ja kuulivat miten tasa-arvoisuus ja elintaso ryminällä kasvoivat meillä ja maailmalla.
Se oli ensimmäinen vuosikymmen, jolloin kaikki ikkunat olivat auki ja kaikki tietkin avoinna Eurooppaan ja maailmalle. Kelpasi olla suomalainen, ja nuori.

Puhun siitä ajasta, vaikken luule että sen paremmin "Historioija" kuin Pelho tietäisi siitä mitään omakohtaista. Vain on ruvennut harmittamaan, että 1970-luvusta puhutaan vähätteleviä.

Vähättelenkin poliittista uskonvarmuutta, joka ilmeni näkyvästi 1970-luvun ns. taistolaisuudessa.
Minä olin nuori jo 1960-luvun puolella, mutta en ole ollut koskaan mukana poliittisessa toiminnassa.

[nylander]

Vähättelenkin poliittista uskonvarmuutta, joka ilmeni näkyvästi 1970-luvun ns. taistolaisuudessa.

Anteeksi että sekaannun, mutta miten voit noin vain mennä leimaamaan jonkun omalla nimellään kirjoittavan henkilön "taistolaisuuden" kannattajaksi? En muuten ota kantaa Martti Pelhon mielipiteisiin, mutta ei hän minun mielestäni mitään "taistolaisuutta" tällä foorumilla ole levittänyt. (Onhan täällä tosin kaikenlaisia muitakin "stalinisti"-leimakirveen heiluttajia, vaikka olisi omassa pesässäänkin ihan kylliksi siivoamista.)

[Tapio Onnela]

Viktor Jerofejev Krimin kriisistä:
"Koskaan ennen (Venäjän) kansalliset tiedotusvälineet eivät ole harjoittaneet näin häpeämätöntä valehtelua ja aivopesua kuin nyt, eivät edes Neuvostoliitossa Kuuban ohjuskriisin ja Prahan kevään aikana."

(Jukka Mallisen Facebook-sivulta)

* Jukka Mallinen on suomentaja, kirjailija, Pen-klubin entinen puheenjohtaja ja tulkki.
Mallinen on opiskellut kirjallisuutta Moskovan valtionyliopistossa 1972–1978. Hän työskenteli idänkaupassa 1979–1989 ja johti 1993–1995 Suomen Pietarin-instituuttia. Hän on toiminut vapaana kääntäjänä vuodesta 1998 ja suomentanut venäläistä proosaa ja runoutta. Suomen Penin puheenjohtaja hän oli 2006–2009.

* Viktor Vladimirovitš Jerofejev (ven. Виктор Владимирович Ерофеев; s. 19. syyskuuta 1947 Moskova) on venäläinen kirjailija, joka on joutunut toisinajattelijan kirjoihin niin Leonid Brežnevin Neuvostoliitossa kuin Putinin Venäjälläkin.

[historioija]

Vähättelenkin poliittista uskonvarmuutta, joka ilmeni näkyvästi 1970-luvun ns. taistolaisuudessa.

Anteeksi että sekaannun, mutta miten voit noin vain mennä leimaamaan jonkun omalla nimellään kirjoittavan henkilön "taistolaisuuden" kannattajaksi? En muuten ota kantaa Martti Pelhon mielipiteisiin, mutta ei hän minun mielestäni mitään "taistolaisuutta" tällä foorumilla ole levittänyt. (Onhan täällä tosin kaikenlaisia muitakin "stalinisti"-leimakirveen heiluttajia, vaikka olisi omassa pesässäänkin ihan kylliksi siivoamista.)

Vai sekaannut, eikös tämä ole vapaata keskustelua eikä kahdenkeskisiä jutteluhetkiä.

Vain vertaan uskonvarmuuksia toisiinsa. Varmuuttahan voi esiintyä ja esiintyykin joka puolella poliittista kenttää, uskonnoissa ym. Mutta ilmiönä se on samanlaista kaikkialla, sitä, minkä jo termi ilmaisee. Epäilemättä sorrun siihen välillä itsekin, eihän pelkkää uskoaan tai uskomustaan sopisi pitää varmana asiana.

[kpj]

Vähättelenkin poliittista uskonvarmuutta, joka ilmeni näkyvästi 1970-luvun ns. taistolaisuudessa.
Minä olin nuori jo 1960-luvun puolella, mutta en ole ollut koskaan mukana poliittisessa toiminnassa.

Ns. taistolaiset ovat, harvalukuisuuttaan uhmaten, saaneet aikaihmisen 1970-luvulla lopettamaan itselleen sopimattoman tiedon vastaanottamisen.

Joutuu miettimään oliko tämä kenties tarkoituskin.

[kpj]

* Jukka Mallinen on suomentaja, kirjailija, Pen-klubin entinen puheenjohtaja ja tulkki.

Ei kai sentään "historioijan" vieroksuma entinen "taistolainen"?

[Martti Tapio Pelho]

Ukrainan - ja miksei myös Venäjän - tuoreita tapahtumia koskevassa suomalaisen median uutisvalinnoissa ja uutisissa ja niiden otsikoissa sekä varsinkin median valitseman “5-7 vakioasiantuntijan” vastauksissa ei ole ollut hitusenkaan viitettä nykytapahtumien ankkuroimisesta eiliseen ja sitä kautta Ukrainan/Venäjän kansojen yhteiseen (ja erilliseen) historiaan.

Ei ihme, että kansallisen median kautta pääuutisia ja otsikoita Ukrainan tapahtumista seuraavat kansalaiset ovat vakuuttuneita kaikkien Ukrainan ongelmien olevan Venäjän ja Putinin syytä ja toisaalla Ukrainan taivaallisen pelastuksen tulevan varmuudella Ukrainassa vallan kaapanneelta sekavalta seurakunnalta ja tätä “mustaa seurakuntaa” tukevalta tutorilta eli Yhdysvaltojen hallitukselta.

Kun Suomen mediassa on korostetusti satojen juttujen otsikoissa ja itse jutuissa leimattu Venäjä maailman yhteisön ainoaksi häiriköksi ja kansainvälisen oikeuden rikkojaksi, niin näin rakennettu mielikuva ei vastaa todellisuutta tai historiaamme.

Yhdysvaltojen hallitusten päätöksillä, eri verukkein, maan armeijan sotilaat ovat toisen maailman sodan jälkeen hyökänneet 74 maahan tai valtioon.

Yhdysvaltojen hallitusten päätöksillä on suoritettu itsenäisissä ja suvereeneissa maissa salamurhia, kidutettu järjestelmällisesti pidätettyjä, ammuttu toimittajia, painostettu eri maissa poliitikkoja ja toimittajia, pudotettu triljoonia tonneja pommeja siviiliväestön niskaan ja kuritettu epämieluisien hallitusten johtamia maita kauppasaarroilla.

Paraikaa tämän vapauden ja kansanvallan lipunheiluttajan pääkaupungissa, Washingtonissa, maan senaatin tiedustelukomitean puheenjohtaja Dianne Feinstein’in vaatii rikostutkintaa tiedustelupalvelu CIA:n urkinnasta, kun CIA:n agentit ovat tunkeutuneet senaatin tiedustelukomitean tietokoneisiin ja yrittäneet tuhota CIA:n eri puolilla maailmaa suorittamia pidätettyjen kidutuksia koskevia asiakirjoja.

Puheenjohtaja Feinsteinin mukaan:

“The Intelligence Committee should be monitoring the CIA, not the other way around.”

Kun maailman asekaupassa viimeisen 50 vuoden aikana yhdysvaltalaisten yksityisten yritysten osuus on ollut noin 60-70%, niin sotien ja kriisien
järjestäminen eri puolilla maailmaa on USA:n ase- ja vakoiluteollisuudelle elinkeinonharjoittamista, jonka juridisena operaattorina on aina käytetty juoksupoikaa eli maan hallituksia.

Tässä katsonnassa Neuvostoliiton - tai sittemmin Venäjän - synnit ja pahat teot ovat objektiivisestikin arvioiden varsin vaatimattomia.

Samalla on rehellistä todeta Yhdysvaltojen hallituksen ja CIA:n nyt Kiovassa rahoittama ja organisoima vallankaappaus “kansainvälisen oikeuden” vastaiseksi.

Kiovan "mustan seurakunnan" jäseniin tulee kohdistumaan kansainvälinen rikostutkinta epäiltynä osallisuudesta Kiovan joukkomurhiin ja murhien todisteiden hävittämisiin.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Tapio Onnela]

Ukrainan - ja miksei myös Venäjän - tuoreita tapahtumia koskevassa suomalaisen median uutisvalinnoissa ja uutisissa ja niiden otsikoissa sekä varsinkin median valitseman “5-7 vakioasiantuntijan” vastauksissa ei ole ollut hitusenkaan viitettä nykytapahtumien ankkuroimisesta eiliseen ja sitä kautta Ukrainan/Venäjän kansojen yhteiseen (ja erilliseen) historiaan.

Luetko ollenkaan suomalaisia tiedostusvälineitä, tai edes tätä ketjua johon postitat näitä kirjoituksiasi? Ehkä kannattaisi, ennekuin alat väittämään asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Tai sitten kyse on vain pelkästä propagandasta, jonka levittämiseen käytät tätäkin foorumia.

Jo tässä samaisessa ketjun ensimmäisessä viestissä viitattiin Helsingin Sanomien julkaisemaan artikkeliin Ukrainan kriisistä. Mutta ilmeisesti et edes lue ketjun muita viestejä?

Suomalaismedian uutisoinnista: tässä pari ensimmäsenä Googlen haaviin jäänyt juttu aiheesta:
http://yle.fi/uutiset/krim_ei_ollut_lah ... le/7141548
Krim ei ollut lahja Ukrainalle (Yle)
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 67631.html
Hrustshov lahjoitti Krimin Ukrainalle 1954 (IS)

Yhdysvaltojen hallitusten päätöksillä, eri verukkein, maan armeijan sotilaat ovat toisen maailman sodan jälkeen hyökänneet 74 maahan tai valtioon.

Kansainvälisen oikeuden rikkomista ei tee oikeaksi se, että joku toinen valtio niitä rikkoo.

Tässä katsonnassa Neuvostoliiton - tai sittemmin Venäjän - synnit ja pahat teot ovat objektiivisestikin arvioiden varsin vaatimattomia.

Professori Juha Sihvola kirjoitti:

"Mitä tulee erilaisten roistovaltioiden pahuuteen, kantani on suurin piirtein sama kuin brittiläisen filosofi-historioitsija Jonathan Gloverin näkemys teoksessa Ihmisyys (suom. 2003).

Ihmisuhrien absoluuttisessa määrässä historian pahimman roistovaltion tittelistä kisaavat Neuvostoliitto ja Maon Kiina, tapettujen omien kansalaisten suhteellisessa osuudessa voiton vie Pol Potin Kamputsea, mutta juutalaisten täydelliseen tuhoamiseen tähdänneen kansanmurhan systemaattisen toteuttamisen takia Hitlerin Saksa oli sittenkin kaikkien aikojen pahin roistovaltio. Yhdysvallat ei mielestäni kilpaile samassa sarjassa - vaikka eräät historian mustien piirteiden tutkijat ovat sellaistakin väittäneet."

[Emma-Liisa]

Arto Huovinen on Kansan Uutisissa tarkastellut kansanäänestyksen merkistystä itsenäistymisen yhteydessä varsin kiihkottomasti:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulk ... istymiseen

Kiinnnostavin kohta on kuitenkin tämä:

Krimin kansanäänestyksen tulos on kaiken lisäksi epäilyttävä. Virallisen tuloksen mukaan 96,8 prosenttia äänestäneistä kannatti liittymistä Venäjään. Äänestysprosentiksi ilmoitettiin 83 prosenttia.

Äänestyksessä ei ollut riippumattomia ulkomaisia tarkkailijoita. Paikalla olleiden ulkomaisten toimittajien raporteista pääteltynä Venäjään liittyminen saattoi hyvinkin saada enemmistön kannatuksen, mutta seuraava laskelma osoittaa virallisen tuloksen kaltaisen maanvyörymän liki mahdottomaksi.

Tuoreimman virallisen, vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 58 prosenttia väestöstä on venäläisiä, 24 prosenttia ukrainalaisia, 12 prosenttia tataareja ja 6 prosenttia muita.

Tataarit ilmeisesti boikotoivat äänestystä lähes täydellisesti. Vaikka oletettaisiin, että joka ainoa venäläinen sekä ryhmään muut kuuluva olisi äänestänyt, olisi myös neljän viidesosan ukrainalaisista pitänyt osallistua kansanäänestykseen, jotta olisi päästy ilmoitettuun äänestysprosenttiin.

Ja lähes koko tämän joukon olisi siis pitänyt äänestää Venäjään liittymisen puolesta.

Tähän pitänee lisätä, että vaalisalaisuutta ei ollut, koska äänestysuurna oli lasista ja monet äänestäjistä eivät (ainakan TV:n perusteella) taittaneet äänilppuja.

[Tapio Onnela]

Tähän pitänee lisätä, että vaalisalaisuutta ei ollut, koska äänestysuurna oli lasista ja monet äänestäjistä eivät (ainakan TV:n perusteella) taittaneet äänilppuja.

Venäjällä ollaan kovaa vauhtia palaamassa Neuvostoliiton aikaisiin käytäntöihin.

Spektr-lehden päätoimittaja Elina Gusatinsky kirjoitti Kansan Uutisten verkkolehdessä miten kansanvihollisen käsite nyt muodossa kansallispetturi on otettu uudelleen käyttöön Venäjällä.
Ihmisarvo geopoliittisessa pyörityksessä (KU, Verkkolehti 22.3.2014)

Samoin uskoin, että edellisten sukupolvien kokemus sodista ja totalitarismista tekee ihmisistä immuuneja kaikenlaisille pyrkimyksille laittaa kansoja vastakkain. Nyt tiedän, että massiivinen propaganda saa kolmessa viikossa aikaan sellaista vihaa, että perheet hajoavat ja pitkät ystävyyssuhteet katkeavat.

Hyvin nopeasti Venäjälle palasi kauhein käsite – kansanvihollinen, jolle annettiin uusi nimi, kansallispetturi. Sen leiman saavat kaikki, jotka uskaltavat kyseenalaista vallan toimia."

[lentava kirvesmies]

Sen perusteella mitä olen joskus asustellut Krimillä ja kuunnellut ihmisten keskusteluja sanoisin, etteivät Krimin Ukrainalaiset juuri miellä itseään Ukrainalaisiksi.

Miksi näin on, niin sitä en ole koskaan tullut miettineeksi, enkä siksi asiaa selvitellyt.
Perhe jossa asuin oli merkitty passeihin Ukrainalaisiksi, vaikka isä oli Odessan Juutalainen ja äiti Venäjältä muuttanut Venäläinen.

[Emma-Liisa]

Sen perusteella mitä olen joskus asustellut Krimillä ja kuunnellut ihmisten keskusteluja sanoisin, etteivät Krimin Ukrainalaiset juuri miellä itseään Ukrainalaisiksi.

Miksi näin on, niin sitä en ole koskaan tullut miettineeksi, enkä siksi asiaa selvitellyt.
Perhe jossa asuin oli merkitty passeihin Ukrainalaisiksi, vaikka isä oli Odessan Juutalainen ja äiti Venäjältä muuttanut Venäläinen.

Tarkoitatko nyt kansalaisuutta vai kansallisuutta?