Ukraina

[Martti Tapio Pelho]

Ilmo Kekkonen tulkitsee tapahtumia ja kirjoittaa:

"Länsimaat ovat olleet hämmästyttävän yksimielisiä poliittisissa toimissaan. USA kiiruhti Krimin valtauksen aikoihin tilanteen viimein tajuttuaan EU:n kanssa samaan rintamaan. Pakotteissa se on ollut EU:a tiukempi."

Mielestäni perustellumpi tulkinta on, että EU yhtyi omilla toimillaan Yhdysvaltojen Ukraina-politiikkaan "Meillä on loistava tilaisuus Ukrainassa" kuten Valkoisentalon pressisihteeri Jay Carney asian tulkitsi sadalle toimittajalle 25.2.

Saivartelu siitä , tarkoittiko Valkoisentalon tiedottaja Carney "meilla" myos EU:ta ja sen 28 jäsenvaltiota, ei tee oikeutta, sillä kyseessä on Yhdysvaltojen hallituksen rahoittama ja CIA:n organisoima interventio Ukrainassa maan laillisen hallituksen ja presidentin syrjäyttämiseksi.

Kun Yhdysvallat - ei siis Nato - avasi uusimman ohjustukikohtansa Romaniassa 28.2.2014 ilman suomalaistoimittajien läsnä oloa, niin jonnekin ne on tukikohtaan hankitut miljardin euron (The Guardian-lehden uutisen mukaan) ohjukset on koodattava, tuskin Albaniaan tai Suomeen???

Ja ohjustukikohdan perustamisen tarkoituksena tuskin lienee Venäjän luoteis- ja etelärajan ilmapuolustuksen vahvistaminen Israelin aggressioita vastaan.
Se lienee selvää, että Venäjälle erittäin tärkeänSevastopolin tukikohdan vuokrasopimuksen jatkot kyseenalaistuivat Kiovan vallankaappauksessa.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Ilmo Kekkonen]

Pelholla ei edelleenkään ole mitään todisteita väitteilleen USA:N toimeenpanemasta kaappauksesta Ukrainassa. Yhteydestään irrotetut lausumat eivät sitä ole.

USA:lla ei ollut mitään syytä tuollaiseen, sillä Ukrainahan oli suuntautunut länteen, kunnes presidentti hylkäsi EU:N lähentymissuunnitelman ja loikkasi Putinin leiriin.

USA:n toimia voi hyvin verrata norsun asiointiin posliinikaupassa. Siihen kuvaan ei lainkaan sovi piparien jakelu Maidanin mielenosoittajille.

Myös CIA:n johtajan vierailu Kiovassa oli lähinnä osoitus yllätetyksi joutumisesta.

USA ei myöskään ole lähettänyt Kiovaan sotilaita, vaan tiedustelu- (CIA) ja vastavakoilu(FBI)henkilöstöä ja sitäkin aika vähän.

Vaikka Pelho ei sitä ymmärrä, niin suomalaiset tiedotusvälineet lähettävät toimittajia tapahtumiin, joiden uskovat suomalaisia kiinnostavan.

Jos USA avaa tukikohdan liittolaismaassaan, niin mitä sitten?

[Martti Tapio Pelho]

Olen lainannut lukuisia kertoja Ukraina-aiheisia uutisia ja kommentteja Lontoon, New Yorkin ja Washingtonin medioista.

Niistä välittyy mielestäni Suomen median mustavalkoista kuvaa avarampi tulkinta Yhdysvaltojen Eurooppa-poliitikan virallisesta epistolasta ja siitä, toisesta, vähän karummasta puolesta, sekä Kiovan, Krimin ja Itä-Ukrainan tuoreista tapahtumista ja niiden seurauksista.

Kirjoitin 17.3. tässä Ukraina-keskustelussa seuraavasti:

Guardian-lehdessä 16.3. kolminkertainen Yhdysvaltojen republikaanien presidenttiehdokas ja kongressin jäsen, Ron Paul, kertoo suoraan Ukrainassa olevan nyt kyse Yhdysvaltojen hallituksen organisoimasta ja rahoittamasta vallankaappauksesta:

“The evidence is pretty clear that the NGOs [non-governmental organisations] financed by our government have been agitating with billions of dollars, trying to get that government changed,” he said. “Our hands are not clean.”

Luonnollisesti kriittinen avarakatseisuutemme pitää valokeilassaan Venäjän hallituksen toimien arvioinnin yhteydessä myös Yhdysvaltojen Ukraina-aktiviteettien arvioinnin.

Unohtaa ei myöskään sovi sitä, että mitä tapahtui Moskovassa, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdossa, vuosina 1953-54.

Neuvostoliittoa diktatoorisesti johtaneen puoluejohtaja Josef Stalinin kuolema maaliskuussa 1953 käynnisti monitasoisia prosesseja maan johdossa sekä armeijassa ja turvallisuuspalvelu KGB:ssä.

Eräs tämän jakson valojuovista oli Porkkalan vuokrasopimuksen purkaminen ja alueen palauttaminen Suomelle. Toinen, huonommin tunnettu, prosessi lienee Krimiltä Neuvostoliiton Keski-Asiaan pakkosiirrettyjen kansojen kotiinpalaamisoikeuden vahvistaminen. Ja sitten kolmas on tämä Krimin pakkoliitos Venäjän Federaatiosta Ukrainan neuvostotasavallalle vuonna 1954.

Tapio Onnelalle on ollut ylivoimaista arvioida tässä avauksessaan itse perustapahtumaa eli sitä, oliko Krimin pakkoliitos Ukrainaan vuonna 1954 perusteltua, ja jos oli, niin mitä ovat olleet ne julkilausutut tarkoitusmukaisuusperusteet, joilla pakkosiirto kerrotaan tuolloin tehdyn.

Oma lukunsa on asian oikeudellinen puoli: rikottiinko prosessissa silloisen Neuvostoliiton, Venäjän federaation tai Ukrainan lainsäädäntöä ja miten yhden YK:n perustajavaltion (Venäjä) osan (Krim) siirtyminen toiselle YK:n perustajavaltiolle (Ukraina) on kirjattu ja dokumentoitu YK:n asiakirjoissa?

Eräs vaihtoehtohan on, että YK ja Venäjän nykyhallitus päätyvät selvittelytyössään samaan oikeudelliseen tulkintaan, jonka mukaan kyseessä on ollut valtio-oikeudellisesti laiton hanke. Tämä tulkinta vie luonnollisesti pohjan Onnelan perusväitteeltä, jonka mukaan Venäjän pahuus ja julmuus on keskeinen Venäjän hallituksen Ukraina-toimien moottori.

Oma lukunsa on myös Stalinin kuoleman jälkeen turvallisuuspalvelun KGB:n johtajan Lavranti Berijan ja tämän sadat avustajat murhauttaneen tuoreen puoluejohtaja Nikita Hrushovin motiivit ja tarkoitukset Krimin liitospuuhissa.

Sattuneesta syystä tämän asian pohdinta ei ole ollut vuonna 2014 suuressa huudossa Yhdysvalloissa, EU:ssa tai Kiovassa.

Useasti itse Krimillä ja Kiovassa käyneenä olen saanut paljon tulkintoja, joiden mukaan Hrutshov yritti hyvittää Krimin pakkoliitospuuhassaan niitä julmia rikoksia, joita hänen johdollaan 1940- ja 50-lukujen alussa toimeenpantiin Ukrainassa.

Olin vuonna 1979 suomalaisen toimittajaporukan mukana Moldovan Kisinjovissa ja Peltsissä (tunnettu viineistään ja konjakistaan).

Vastoin KGB:n yhdystoimittajan tahtoa sain Ylen toimittaja Heikki Vuohelaisen kanssa järjestettyä salassa tapaamisen ja ikimuistoisen illanvieton säveltäjä-orkesterinjohtaja Jevgeny Dogan kotitalossa Kisinjovissa. Doga oli tuolloin myös Moldovan korkeimman neuvoston jäsen.

Dogan tunnetuimmat luomukset ovat mustalaisperinnettä pursuavaa elokuvamusiikkia, joista tunnetuimmat ovat "Lautaarit" ja "Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen".

Doga kertoi meille hauskoja tarinoita tuolloisesta Moldovan parlamentista Moskovan tiukassa komennuksessa.

Dogan kertoman mukaan Mustalaisleiri-elokuvan kuvaukset keskeytettiin vuonna 1974 Karpaateilla aivan loppumetreillä. Asialla oli KGB.

Moskovan sensuuri vaati poistettavaksi elokuvaluonnoksesta kohtauksen, jossa santarmit ampuvat mustalaisten hevoset ja polttavat vankkurit estääkseen näin mustalaisten kiertolaiselämän.

Dogan mukaan syynä oli se, että kohtaus vastasi todellisuutta. Vuonna 1962 puoluejohtaja Nikita Hrutshovin määräyksestä ammuttiin Etelä-Venäjällä, Krimillä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä kymmeniä tuhansia mustalaisten hevosia ja tuhottiin vakkurileirit maan tasalle.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Veikko I Palvo]

Ja ohjustukikohdan perustamisen tarkoituksena tuskin lienee Venäjän luoteis- ja etelärajan ilmapuolustuksen vahvistaminen Israelin aggressioita vastaan.
Se lienee selvää, että Venäjälle erittäin tärkeänSevastopolin tukikohdan vuokrasopimuksen jatkot kyseenalaistuivat Kiovan vallankaappauksessa.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

NATO-Romanian Mihail Kogalniceanun huoltotukikohta Afganistanin liikenteeseen avattiin 27.2.2014.
Neuvostoliitto miehitti Afganistania etelärajallaan 1979 - 1989 ja fundamentalistikiihkoilijoiden ja Afganistanin heroiinin kulkeutuminen Venäjälle ei ole ollut Venäjän intresseissä myöhemminkään ja 2012 se tarjosi Leninin ja Kerenskin syntymäkaupunki ( Simbirsk ) Uljanovin Vostochny-lentokenttää NATON huoltotukikohdaksi rahtiliikenteelle Afganistaniin. Huoltotukikohta Romaniassa näyttää kuitenkin olevan suoremmalla lentoreitillä Eurooppaan?

Veikko Palvo

[Martti Tapio Pelho]

Toveri Veikko Palvo tulkitsee:

"NATO-Romanian Mihail Kogalniceanun huoltotukikohta Afganistanin liikenteeseen avattiin 27.2.2014.
Neuvostoliitto miehitti Afganistania etelärajallaan 1979 - 1989 ja fundamentalistikiihkoilijoiden ja Afganistanin heroiinin kulkeutuminen Venäjälle ei ole ollut Venäjän intresseissä myöhemminkään ja 2012 se tarjosi Leninin ja Kerenskin syntymäkaupunki ( Simbirsk ) Uljanovin Vostochny-lentokenttää NATON huoltotukikohdaksi rahtiliikenteelle Afganistaniin. Huoltotukikohta Romaniassa näyttää kuitenkin olevan suoremmalla lentoreitillä Eurooppaan?"

Lainasin tähän Ukraina-teemaan aiemmin kirjoituksessani The Guardian-lehdessä julkaistua uutisjuttua, jonka mukaan Yhdysvaltojen markkinoimaan "Afganistanin joukkojen välilaskutukikohtaan" Yhdysvaltojen hallitus keksi hankkia 800 miljoonan dollarin ohjusjärjestelmän yhdysvaltalaiselta yksityiseltä toimittajalta.

Jutussa kerrottiin tukikohdan ohjusjärjestelmän olevan käyttövalmis tammikuussa 2015. Mutta mihin?

Palvon tulkinnan mukaan Yhdysvaltojen Romanian ohjustukikohtaa ei voi olla edes olemassa kun Yhdysvallat on virallisesti rummutanut jo vuoden verran vapaassa ja kritiikittömässä lehdistössämme ja mediassamme kyseessä olevan Afganistanista palaavien amerikkalaissotilaiden tilapäisen hampurilaispaikan.

Venäjän armeijan tulkinnan mukaan Yhdysvalloilla on tarkoituksena avata myös Krimille, Sevastopoliin, uusin ohjustukikohtansa. Sattuneesta syystä hanke on nyt lykkäytynyt.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Veikko I Palvo]

Venäjän armeijan tulkinnan mukaan Yhdysvalloilla on tarkoituksena avata myös Krimille, Sevastopoliin, uusin ohjustukikohtansa. Sattuneesta syystä hanke on nyt lykkäytynyt.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

RIA Novostin 29.6.2012 mukaan Venäjän hallitus oli 25.6.12 tehnyt päätöksen
Venäjän Uljanovskin lentotukikohdan vuokraamisesta Natolle Afganistanin kauttakulkuliikenteeseen. Gennadi Zjuganovin uutisoidaan pitäneen sotilastukikohdan vuokraamista NATOlle "nöyryyttävänä" Venäjälle, varsinkin Leninin synnyinkaupungista.
Ria Novostin uutinen ei kerro miten esim. Uljanovskin Naton Vostochnyn tukikohdan ilmapuolustus on järjestetty ja mitä siitä on sovittu, mutta eiköhän Vostochnyssä ole ilmatorjuntaohjuksiakin? Ja miten Venäjän armeija muutoin turvaa tuon alueeltaan vuokratun huoltotukikohdan?

Veikko Palvo

[jsn]

Viime päivien uutiset ovat heiluttaneet Venäjän rahamarkkinoita poikkeuksellisen raskaalla kädellä. Kun maan keskuspankki kertoi nimettömänä pohtivansa valuuttakontrollin asettamista, markkinat menivät villeiksi.

http://yle.fi/uutiset/venajan_rahoitusm ... ki/7502360

http://www.welt.de/print/die_welt/finan ... Rubel.html

http://www.bloomberg.com/news/print/201 ... ncern.html

Aika ei ole Venäjän puolella, vaan jokainen päivä vetää sitä syvemmälle. Jos tilanne on hallitsematon, niin hallinnon kaatuminen on pikapuoliin väistämättä edessä, ellei mitään tehdä.

Jos taas tilanne on edelleen hallinnassa, ainoa järkevä selitys lienee todellakin se, jota jo kerran aiemmin ounastelin: Putinin tavoitteena on ajaa maan talous sekasortoon, jotta hän voi palauttaa valtiollisen omistuksen ilman että bisnessektori kykenee panemaan vastaan. Eihän kukaan vuoda tällaisia uutisia valuutan horjuttamiseksi ilman syytä?

[Tapio Onnela]

Jermu Laine kirjoittaa uudessa Tieteessä tapahtuu lehdessä Ukrainasta siteeraten Fukuyaman ennustuksia 20-vuoden takaa:
Jermu Laine: Ukrainan kriisi Fukuyaman visioissa 20 vuotta sittenPDF (Tieteessä tapahtuu, 5-2014)

Laine puhuu kylmän sodan päättymisestä ja kansalliskiihkon paluusta:

Fukuyama kirjoitti vuonna 1994, että Yhdysvaltojen haukat ja kyyhkyt olivat saavuttanet yhteisymmärryksen siitä, että oli ollut naiivia odottaa kommunismin konkurssin merkitsevän maailman kääntymistä demokratiaan. Vain neljä vuotta kylmän sodan päättymisestä unelma ”maailmankylästä” pakeni horisontin taakse; näköpiiriin tulivat polarisoitumisen paluuilmiöt. Räikeydet levisivät etnisinä puhdistuksina ja atavistisina kansalliskiihkoina. Balkanista oli tullut jälleen ruutitynnyri, jota se oli ollut ennen ensimmäistä maailmansotaa

Modernismi on siis sittenkin ohutta pintakiiltoa. Kansallistunnon voimistumiseen perustuva kiihko on herännyt uudelleen henkiin Itä-Euroopassa eli Neuvostoliiton entisissä lähinaapureissa ja selvästi myös itse Venäjällä. Kulttuuriasiantuntijat osoittavat, että ennakkoluuloihin ja kansallisen itsetunnon paineisiin perustuvat vihanpurkaukset eivät ole tuntemattomia Länsi-Euroopassakaan.

... ja erityisesti Ukrainasta:

Fukuyama käsitteli muun ohella Ukrainan tilannetta ja suhdetta Venäjään hätkähdyttävän kaukonäköisesti luovalla tuoreudella. Hän näki, että Jugoslavian tapahtumat ovat jonkinlainen ennakkotapaus. Entisessä Neuvostoliitossa ja sen lähinaapureissa orastavat tulevaisuusodotukset ja hallitsemattomat kansallistunnot luovat ristiriitoja, jotka kehittyvät konflikteiksi.

Toisiinsa kietoutuvat etniset ryhmät ovat yleisiä entisessä kommunistisessa maailmassa. Useiden niistä on pakko purkautua vaikeasti ratkaistavissa oleviksi ongelmiksi, kuten Venäjän ja Ukrainan väliset erityissuhteet. Fukuyama ennakoi profeetallisesti vuonna 1994, että ainoan todella vakavan uhan Euroopan turvallisuudelle tulee muodostamaan Venäjän ja Ukrainan keskinäisen tilanteen kehitys.

Joulukuussa 1991 enemmistön muodostamat kymmenen miljoona Ukrainassa asuvaa venäläistä äänestivät riippumattoman Ukrainan puolesta, nimenomaan sillä perusteella, että itsenäisellä Ukrainalla olisi paremmat mahdollisuudet taloudellisten reformien toteuttamiseen kuin Venäjään sidottuna olevalla maalla. Fukuyama kirjoittaa: ”Näitä odotuksia kyvyttömät entiset kommunistit eivät pystyneet toteuttamaan; on vain ajan kysymys, milloin Ukrainan etniset venäläiset päättävät, että olisi parempi liittyä takaisin Venäjään.” Tällaisessa tapauksessa Venäjä joutuisi pahempaan kuin kiusalliseen tilanteeseen: selän kääntäminen näille venäläisille ei olisi ajateltavissa.

[jsn]

Kiinnostavaa, että Fukuyama luopui näinkin nopeasti kuuluisasta ”historian lopusta”.

Laineen kirjoituksen mukaan Fukuyma oletti 1990-luvun alussa myös, että jos Venäjä pyrkisi vetämään Ukrainaa ”uudelleen puoleensa”, Yhdysvallat vastaisi ottamalla ”Unkarin, Puolan ja muut uhanalaiset Itä-Euroopan maat” NATOn jäseniksi. Tuloksena olisi ”meille tuttu Euraasian polarisoituminen”.

Sittemmin tilanne menikin toisinpäin. Em. maat otettiin NATOn jäseniksi jo silloin, kun Venäjän ja Ukrainan suhteissa ei ollut juurikaan ongelmia. Venäjä on sittemmin halunnut korostaa viimeaikaisten toimiensa olevan nimenomaan vastausta NATOn aggressioon. Tosiasiassa Fukuyaman pelkäämää polarisoitumista ei tapahtunut vuonna 2004, eikä vielä pitkiin aikoihin sen jälkeenkään. USA:n politiikan ehdoton johtoajatus oli tuolloin terrorismin vastainen taistelu, johon Venäjä oli heti syyskuusta 2001 lähtien liittynyt ja myös hyväksytty täysin rinnoin mukaan.

Venäjä todella vielä vuosituhannen vaihteessa oli, ainakin jossain määrin, Fukuyaman toteama uudistushakuinen reformivaltio. Putinin ulkopoliittinen käänne alkoi selvästi NATOn ja EU:n laajentumisen tienoilla 2004. Samaan ajankohtaan osui myös Kievin Oranssi vallankumous, joka oli kansannousu röyhkeää vaalivilppiä, opposition ehdokkaan myrkyttämistä ja äänestäjien pelottelua vastaan.

Reformihakuisuudestaan huolimatta Putinin järjestelmä perustui kuitenkin syntyvaiheestaan saakka tutuille elementeille. Muistetaanhan ne pääministeriyden alkupäivien kuuluisat Moskovan räjähdykset syyskuussa 1999, jotka herättivät tuolloin ja herättävät edelleen isoja kysymysmerkkejä maan viranomaisten roolista. 2000-luvun alkuun osui runsaasti terrori-iskuja eri puolilla Venäjää, joissa myös otettiin panttivankeja. 31.8.2004 Moskovan metrossa räjähti itsemurhapommittaja ja päivää myöhemmin terroristit ottivat yli tuhat panttivankia Beslanissa Pohjois-Ossetiassa. Tämäkin tapaus on edelleen iso kysymysmerkki. Tuloksena oli noin tuhannen lapsen kuolema tai loukkaantuminen.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1409536635078

Muodollisesti terrori-iskut toimivat tehokkaana keinona osoittaa Venäjän ja lännen yhteiset intressit. Vielä viime vuonna yksi tapahtui Volgogradissa. Huomionarvoista onkin se, ettei tänä vuonna ole tainnut olla yhtään ainoaa tapausta.

[Emma-Liisa]

Venäjä todella vielä vuosituhannen vaihteessa oli, ainakin jossain määrin, Fukuyaman toteama uudistushakuinen reformivaltio. -- -

Reformihakuisuudestaan huolimatta Putinin järjestelmä perustui kuitenkin syntyvaiheestaan saakka tutuille elementeille.

Reformi-sanakin voi merkitä melkein mitä vain.

Pekka Sutela kirjoittaa tänään 3.10.2014 Hesarin yleisönosastossa, että "silloisen (90-luvun) Itä-Euroopan, nykyisen Keski-Euroopan, mailla oli selvä tahto ja mahdollisuus tulla normaaleiksi eurooppalaisiksi maiksi. Venäjällä tai esimerkiksi Ukrainalla ei tällaista tavoitetta ollut."

Sutela lainaa Liisaa ihmeemaassa: "jos et tiedä, minne haluat, mikä tahansa tie vei sinne". "Venäjällä kukaan ei halunnut menneisyyteen, mutta eurooppalaista päämäärää ei koskaan ollut. Niinpä menneisyyden taakka oli raskas ja läntisestä Euroopasta poikeavien polkujen houkutus suuri."

[Martti Tapio Pelho]

Ulkoministeri Errki Tuomioja vieraili 4.10 Yleisradion Ykkösaamun studiossa ja toi julki käsityksiään mm. Ukrainan kriisistä.

Tuomioja kertoi keskustelleensa viime viikolla New Yorkissa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa. Tuomiojan mukaan he tulevat tapaan uudelleen maanantaina 6.10. Moskovassa.

Tuomioja analysoi studiossa varsin osuvasti ISIS-nimisen tuoreen terroristiorganisaation syntymistä ja kehittymistä.

Tuomiojan mielestä terroristijarjestö luotiin, rahoitettiin ja aseistettiin tiettyjä tarkoituksia varten ja nyt se on karkannut luojiensa kontrollista totaalisesti.

Tuomioja käytti arviossaan verbin passiivimuotoja, joten meille jäi arveltavaksi, kuka loi, rahoitti ja aseisti alkujaan nyt ISIS-nimellä tietosuudessamme kulkevan terroristijärjestön.

Brittikansanedustaja George Galloway onnitteli Westminsterissä pitämässään puheessa Yhdysvaltojen presidentti Barak Obamaa siitä, että tämä onnistui toimillaan loihtimaan Frankensteinin hirviön keskelle Eurooppaa.

Tuomiojan mukaan Kiovan Maidanin tarkka-ampumisia, Odessan murhapolttoja ja malesialaiskoneen Itä-ukrainassa tapahtunutta alasampumista koskevat tutkimukset ja selvittelyt ovat edelleen kesken.

Kiovan kaapparihallitushan antoi 24.2. pidätysmäärayksen Ukrainan presidentti Victor Janukotvishista Maidanin joukkomurhaajana (ei siis epäiltynä) ja syyllistyi itse heti tuoreeltaan syyttömyysolettaman vastaisen ihmisoikeusrikokseen.

Seuraavana päivänä eli 25.2. Kiovan kaaparihallituksen edutasjat sitten ilmoittivat Viron ulkoministeri Urmas Paetille Kiovassa ettei Maidanin sadan poliisin ja mielenosoittajien joukkomurhia tutkita.

Samainen Kiovan kaapparihallitus toimitti vielä 5.3. Ukrainan presidentti Viktor Janukovitshia koskevan kansainvälisen pidätysmäärayshakemuksen Interpolille. Nyt rikosnimike muuttui uudessa hakemuksessa massamurhaajasta julkisen aseman väärinkäytöksi ( ei edelleenkään epäilynä).

Puolueeton ja riippumaton Interpol ei ole kyennyt ratkaisemaan luonteeltaan kiireellistä kansainvaäistä pidätysmääraystä koskevaa hakemusasiaa seitsemään kuukauteen.

Maailman pankin sivustolla kerrottaan sen johtokunnan myöntäneen 30.4. Ukrainan "viranomaisille" 18 miljardin dollarin laina- ja avustuspaketin.
Sopimusoikeudellisesti on varsin erikoista ettei rahahoittaja halunnut julkisesti määritellä sitä, kuka tai ketkä olivat lainansaajiksi mainittuja ukrainalaisia "viranomaisia".

Toukokuussa Yhdysvaltojen rahoittamassa kulissivaalissa Ukrainalle valittiin uusi presidentti. Tuore Ukrainan valtionpäämies Pekka Poroshenko ilmoitti sitten ensivirkatoimenaan kesäkuussa Ukrainan valtion ostavan 2 miljardilla dollarilla aseita yhdysvaltalaisilta yksityisiltä asetehtailijoilta.

Mutta millä rahoituksella asekaupat tehtiin: Maailmanpankin vaiko EU:n toimeentulotuilla?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[jsn]

Sutela lainaa Liisaa ihmeemaassa: "jos et tiedä, minne haluat, mikä tahansa tie vei sinne". "Venäjällä kukaan ei halunnut menneisyyteen, mutta eurooppalaista päämäärää ei koskaan ollut. Niinpä menneisyyden taakka oli raskas ja läntisestä Euroopasta poikeavien polkujen houkutus suuri."

Mielestäni Venäjän tuomitseminen kulttuurieroista johtuvaan pysyvään pimeyteen on hieman samanlaista soopaa kuin usein esitetyt väitteet ikuisesta slaavilaisesta veljeydestä tai pääsystä lämpimälle merelle Venäjän politiikan määrittäjänä.

Venäjällä on kaikki mahdollisuudet valita tiensä, eikä tätä tietä ole missään nimessä lyöty lukkoon, kuten ei koskaan historiansa aikana muulloinkaan.

[Tapio Onnela]

Sutela lainaa Liisaa ihmeemaassa: "jos et tiedä, minne haluat, mikä tahansa tie vei sinne". "Venäjällä kukaan ei halunnut menneisyyteen, mutta eurooppalaista päämäärää ei koskaan ollut. Niinpä menneisyyden taakka oli raskas ja läntisestä Euroopasta poikeavien polkujen houkutus suuri."

Mielestäni Venäjän tuomitseminen kulttuurieroista johtuvaan pysyvään pimeyteen on hieman samanlaista soopaa kuin usein esitetyt väitteet ikuisesta slaavilaisesta veljeydestä tai pääsystä lämpimälle merelle Venäjän politiikan määrittäjänä.

Venäjällä on kaikki mahdollisuudet valita tiensä, eikä tätä tietä ole missään nimessä lyöty lukkoon, kuten ei koskaan historiansa aikana muulloinkaan.

Olen paljolti samaa mieltä. Sutelan tuossa näkyvä käsitys on myös ehkä turhan yksioikoinen. Onhan toki Venäjällä aina ollut Eurooppa-mielisten ryhmiä, varmaan niilä on ollut "eurooppalaisia päämääriä". Nyt ne taidetaan kuitenkin murskata, kuten Neuvostoliitonkin aikana. Omaan menneisyyteen Venäjällä ei ole uskallettu rehellisesti kyllä katsoa ja nythän kaikki muut kuin viralliset tulkinnat on myös kriminalisoitu. (tulikohan se laki jo voimaan?)

[jsn]

Onhan toki Venäjällä aina ollut Eurooppa-mielisten ryhmiä, varmaan niilä on ollut "eurooppalaisia päämääriä".

Onhan Venäjä Euroopassa eikä se kaikesta päätellen ole sieltä nytkään poistumassa. Ukrainakin on eurooppalainen maa, joka on länteen Venäjästä.

"Eurooppalaisuus" on luonnollisesti hankalasti määriteltävä asia, vaikka kaikilla tuntuu olevan siitä jonkinlainen käsitys. Mitä oikeastaan kuuluu eurooppalaisuuteen?

"Venäjä ja Eurooppa" on jo liki 300 vuotta vanha debatti, mahdollisesti jopa jo ennen Pietari I:n aikoja syntynyt, jolloin ulkomaalaisille oli rajattu kaupunkeihin omat ghettonsa ja kontaktit venäläisten kanssa minimiinsä.

Venäjällä ei-eurooppalaisuudella on aina ollut sekä negatiivinen että positiivinen puolensa. Toisten mielestä ei-eurooppalaisuus on ollut Venäjälle puhdasta painolastia josta pitää päästä eroon, toisten mielestä taas siinä on ollut Venäjän todellinen olemus ja voima, joka pitää ottaa huomioon. Yhteistä debatin osapuolille, joita kutsuttiin eri aikoina eri nimillä, oli se että kumpikin tahtoi modernisoida Venäjän. Molempia yhdistävä lähtökohta oli siten siinä, että nykytilanne on pahasta. Näin kai on myös putinilaisessa ajattelussa, joka pyrkii kohti jotakin sellaista mitä ei ole toistaiseksi olemassa. Kyse on utopioiden tavoittelusta.

Suomessa puhuttiin 1990-luvulla paljon eurooppalaistumisesta. Nyttemmin kukaan ei enää halua käyttää eurooppalaistumisdiskurssia. Edes juomatavoista puhuttaessa eurooppalaistumista ei enää korosteta. Onko tämä eurooppalaistumista vai utopioista luopumista?

[Martti Tapio Pelho]

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja esiintyivät Moskovassa 6.10 ja vastailivat 67 minuuttia paikalle kutsutuille toimittajille.

Youtubessa on RTV:n tunnin tallenne tilaisuudesta.

Lavrov toi jälleen julki Venäjän hallituksen kannan, jonka mukaan Ukrainassa tehdyistä rikoksista tarvitaan uskottava rikostutkimus peittelyjen ja vaikenemisten sijasta.

Lavrov mainitsi Maidanin sala-ampujat, Mariupolin tapahtumat sekä matkustajakoneen alasampumisen Itä-Ukrainan yllä. Kaikkien näiden tapahtumien tutkimukset eivät hänen mukaansa ole edistyneet ja osoitti syyttävän sormensä Ukrainan väliaikaisen kaaparihallituksen toimimattomuuteen rikostutkinnassa.

Lavrov toivoi, että kansanväliset järjestöt kuten Etyj, Euroopan neuvosto ja YK ottaisivat vastuun rikostutkimuksista.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA