Trilisser kirjoitti:
Tuota, silloin voimassa olleet sodankäyntiä koskevat sopimukset kielsivät
a) siviilien terrorisoinnin sodankäynnin keinona
ja
b) myös sotatarviketehtaitten pommitukset silloin, kun niistä aiheutui vakavaa vaaraa siviileille tai siviilien omaisuudelle.
Joten lain kannalta asia on aivan yksiselitteinen.
Kyse on laista vain kuvaannollisessa mielessä. Kansainväliset sopimukset eivät ole lakeja, eikä ole mitään yleistä mekanismia, joka pakottaisi noudattamaan niitä – siinä mielessä kuin valtioiden laeilla on takanaan poliisi,oikeuslaitos ja viime kädessä armeijakin.
Haagin rauhankonferensseissa tehtyjen sopimusten mukaan ilmapommitukset olivat kokonaan kiellettyjä. Tätä ei tietenkään noudatettu. Tämä on opettavaista sikäli, että jos liian idealistisesti ryhdytään kieltämään asioita, joita todellisuudessa ei voida mitenkään tehokkaasti kieltää, päädytään siihen, ettei oikeastaan tehdä niille mitään – ei ei yritetäkään esimerkiksi säädellä sitä, millaiset ilmapommitukset ovat sallittuja. Päivastaista asennetta osoittaa se, että kansainvälisessä oikeudessa pidettiin sotaa sinänsä sallittuna eikä edes eroteltu sallittuja ja kiellettyjä sotia, jolloin voitiin keskittyä säätelemään sodankäynnin muotoja.
Käytännössä Haagin maasodan ohjesääntöä sovellettiin ex analogia ilmasotaankin, siellä missä kansainvälinen oikeus yritettiin ottaa vakavasti. Puolustamattomien kaupunkien ja puhtaiden siviilikohteiden tulittaminen tulkittiin kielletyksi. Sen sijaan sotateollisuus oli sallittu pommituskohde, eikä siviilikohteiden läheisyys poistanut tätä.
Kansainvälisen oikeuden sodankäyntiä koskevat määräykset ovat kiinnostavia siksi, että niitä on tehty ja niitä on jossain määrin kunnioitettu. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että sodassa rikotaan sopimuksia. Ihmeellisenä voitaisiin pitää sitä, että sopimuksia kuitenkin jossain määrin noudatetaan jopa silloin, kun siitä on omalle sodankäynnille haittaa.
Tämä on… aika lailla historiaa. Nykyisin ”kansainvälinen oikeus” on muutettu lähinnä propagandistiseksi ja moralisoivaksi kannan ottamiseksi, jossa hyvin herkästi puututaan muiden maiden sisäisiin asioihin. Lisäksi valtioiden välisistä sodista on paljolti siirrytty toisenlaisiin, paljon epämääräisempiin konflikteihin.
