nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

"Suur-Suomen unelma ja unohdus"

Emma-Liisa kirjoitti:Juuri ilmetyneessä, pääasiassa Suur-Suomea käsitelevässä kokoomateoksessa Luvattu maa Oula Silvennoinen arvostelee Jokipiin kuvausta suomalaisesta Waffen-SS-pataljoonasta (tosin suppeammin kuin teoksessa Finland's Holovcaustsekä Sampo Ahdon holokaustinäkemyksiä (muistettakoon että varsinkin Matti Klinge on päiväkirjoissaan usein tukeutunut Ahtoon realativisoidessaan Saksan syyllisyyttä).

Kaiken kaikkiaan kirjassa on varsin vähän suoranaista uutta Suur-Suomesta, jota 80-luvulla tutkittiin paljonkin, mutta ottaen huomioon ettei asiaa ole integroitu ns. suureen kansallisen kertomukseen, kirja on etenkin vähemmän historiantutkimusta seuraaville tarpeellinen paketti, jossa varsinkin Ville Kivimäki ja Tuomas Tepora pyrkii ymmärtämään aikalaisia näiden omista lähtökohdista.
Teporan artikkeli kirjassa oli itselleni pettymys: lähinnä karelianismin ja ns. heimosotien tapahtumahistorian monesta aikaisemmasta yhteydestä tuttua kertauskurssia.

Ville Kivimäen artikkeli oli minun silmissäni kirjassa esityksellisesti omaa luokkaansa. Kriittisiäkin sävyjä sisältävän "mikrotarkastelun" (artikkelin teemana on "rintamamiesten Suur-Suomi") alta paistaa kuitenkin mielestäni selvästi se tavanomainen ja sovinnainen pohjapiirustus:

S. 263 -264 jatkosotaan ja Itä-Karjalan valtaamiseen johtaneen kehityksen Kivimäki esittää tutun deterministiseen tapaa: oli pakko, kun kerran NL painosti! Tätä tulkintaa mm. Seppo Hentilä 1970-luvun lopulla nimitti ironisesti "uusajopuuteoriaksi", kunnes sitten itsekin (mm. perusoppikirja Suomen poliittinen historia) professorina omaksui sen.

Vastaavalla tavalla tuntuu Kivimäki esim. s. 312 tarkastelevan koko Itä-Karjalan valtaustakin ns. vaihdottoman historian tähystysaukosta:
Voi hyvin olla, että ulkopoliittisesti Suomen sodanjohdon kädet olivat tähän ratkaisuus sidotut siitä hetkestä, kun oli tehty päätös liittyä saksalaisten valmistelemaan idän sotaretkeen.
Vertailun vuoksi (ja ehkä hienoisen satiirisestikin)) voidaan taas kerran siteerata Kivimäen lähes vuosikymmen sitten, 2005, verkkojulkaisuun Ennen ja nyt - historian tietosanomat kirjoittamia sanoja:
Puhtaimmillaan – ja kai jo harvemmin – ”Suomi” seikkailee historiassa merkillisen epäonnisena sankarihahmona, joka joutui vuosina 1939–1945 kahden diktatuurin väliin, kärsi suurta vääryyttä ja ainoana oikeamielisenä vaalii ”historiallista totuutta”, jolle ei millään tahdo saada riittävää huomiota isompiensa taholta. ”Suomi” inkarnoituu suurmiehissään, joita ohjaa järki ja reaalipoliittinen logiikka
--------------------
Kaikkiaan kokoomateoksesta Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus omasta mielestäni erottuvat lähinnä vain Oula Silvennoisen ja Sari Näreen artikkelit. Nissä on itse Suur-Suomi-kiihkosta ja siihen eri aikoina kohdistuneesta kaunistelevasta historiankirjoituksesta uskallettu sanoa jotain oleellistakin.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

nylander kirjoitti: Kaikkiaan kokoomateoksesta Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus omasta mielestäni erottuvat lähinnä vain Oula Silvennoisen ja Sari Näreen artikkelit. Nissä on itse Suur-Suomi-kiihkosta ja siihen eri aikoina kohdistuneesta kaunistelevasta historiankirjoituksesta uskallettu sanoa jotain oleellistakin.
Minäkin pidän Silvennoisesta, joka asiallisella tyylillään osoittaa, miten ns. diskursi vaikuttaa tutkijan (esim. Jokipiin) tuloksiin.

Sen sijaan Sari Näreen artikkelissa vaivaa ensinnäkin lähdeaineiston valikointi. Esim. s. 244 yhdessä kappaleessa on parikin asiavirheitä. SN väittää, että Mauri Ryömä joutui ennen sotaa pois kansanedustajan toimesta, koska ei ollut käynyt armeijaa, vaikka asia päinvastoin se, että hän meni suorittamaan asevelvollisuutta (laki tai määräys taisi muuttua Ulf Sundqvistin etc. aikana).

SN kertoo sisäministeri Kekkosen pidättäneen 272 kommunistia lokakuussa 1939, mutta jättää kertomatta sen oleellisen seikan, että heidät vapautettiin pian Tannerin vaatimuksesta ja koska Valpo huomasi, ettei heistä ollut vaaraa (poikkeuksena yksi joka oli raivohullu). Asia käy ilmi Kimmo Rentolan teoksesta Kenen joukossa seisot, joka on Näreen lähteenä. Oleellista tietenkin on, että Rentolan teoksen perusteella Näreen väite että "sodan vastustuksen" heikkous Suomessa johtui Valpon repressiotoimenpoteistä, ei pidä paikkansa. SKP oli lamassa muistakin (NL:sta johtuvista) syistä.

Noiden asioiden keskellä Näre kertoo Mauri Ryömän kirjeestä, jossa tämä joulukuussa 1939 syytti sodasta Tanneria - siis aikana, jolloin NL tunnusti vain Terijoen hallituksen. Vaikka tutkija kuinka itse rakastaa rauhaa, niin kyllä hänen pitäisi pystyä erittelemään, mitä "sodanvastaisuus" kussakin tilanteessa tarkoittaa (aivan samoin kuin pitäisi pystyä erittelemään, mitä "isänmaallisuus"-sanalla kussakin tilanteessa tarkoitetaan).

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

Huvittavaa kyllä, Jenni Kirves määrittelee Matti Kuusen Luvatussa maassa s. 358 edelleen paitsi AKS-läiseksi myös TK-mieheksi, vaikka hän todellisuudessa oli Tyrjän rykmentin valistusupseeri, joka samastui etulinjan sotilaisiin eikä rintamalehteä toimittaessaan uhonnut sen enempää isänmaan puolesta uhrautumisesta kuin Suur-Suomesta, vaikka oli nuorena kirjoittanut mytologis-heimoromanttisia runoja.

Toki Tellervo Krogeruksen elämäkerta Matti Kuusesta Sanottu. Tehty ilmestyi vasta äskettäin, mutta saatavana olisi ollut Helena Pilkkeen tutkimus rintamalehdistä Korsu-uutisia. Myös Kari Sallaman artikkeli "Kiila ja AKS, avantgardea molemmat" kokoomateoksessa Älymystön jäljillä osoittaa, että henkilöt ja heidän suhteensa (tässä tapauksessa Kuusi ja Raoul Palmgren) voivat olla monimutkaisempia kuin ideologiset yksinkertaistukset antaisivat olettaa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

Emma-Liisa kirjoitti:Huvittavaa kyllä, Jenni Kirves määrittelee Matti Kuusen Luvatussa maassa s. 358 edelleen paitsi AKS-läiseksi myös TK-mieheksi, vaikka hän todellisuudessa oli Tyrjän rykmentin valistusupseeri, joka samastui etulinjan sotilaisiin eikä rintamalehteä toimittaessaan uhonnut sen enempää isänmaan puolesta uhrautumisesta kuin Suur-Suomesta, vaikka oli nuorena kirjoittanut mytologis-heimoromanttisia runoja.

Toki Tellervo Krogeruksen elämäkerta Matti Kuusesta Sanottu. Tehty ilmestyi vasta äskettäin
Minäkin huomasin Jenni Kirveen lipsahduksen ja koko kirjaa ajatellen ehkä joitakin muitakin. Kovin fataaleista asioista ei kuitenkaan ole kyse. Sen sijaan viittaamasi Tellervo Krogeruksen kirjoittaman elämäkerran Matti Kuusesta koin aika ongelmallisena teoksena, vaikka sitä esim. Suomen Kuvalehden lyhyessä esittelyssä suorastaan ylistettiin. Kirjoittelen siitä tähän ketjuun näkemykseni, koska nuoren Kuusen toiminta mitä likeisimmin liittyy puheena olevaan Suur-Suomi-tematiikkaan. (Luin Krogeruksen kirjasta huhtikuussa 400 sivua eli noin puolet ja sitten keskeytin jahnailevan esitystavan vuoksi, mikä erityisesti ilmeni vaikkapa Kuusen lapsuusiän hengentuotteiden ja toisaalta Tyrjän lehden piinallisen yksityiskohtaisena esittelynä. Ehkäpä vielä jatkan kirjan loppuun,ennen kuin se täytyy palauttaa.)

En, ilmeisesti toisin kuin sinä, saanut objektiivista käsitystä Krogeruksen kirjan poliittista historiaa koskevista tulkinnoista. Kirjoittajalla tuntui olevan tarve selittää johdonmukaisesti pois Kuusen 30-luvun ajattelun ekstremistiset piirteet. Vaikkapa Kuusen 30-luvun runoilun Uraliin!-huudot hän muuntaa vain jonkinlaisiksi abstrakteiksi hahmotelmiksi siitä, miten kulttuurinen herruus muka oli siirtymässä pohjoisille kansoille. Kaisa Neimala kirjoitti SK:ssa: "Vahingonilon ja ivamielen Krogerus välttää niissäkin kymmenissä kohdissa, joissa hän korjaa aikaisemman tutkimuksen erheitä." Mahdetaankohan "erheillä" tässä tarkoittaa esim. Matti Klingen tai historioitsijana suuresti arvostamani Kai Häggmanin 30-luvun oikeiston aatemaailmasta esittämiä käsityksiä, joita vastaan Krogerus ainakin alaviitteissään tuntuu lähinnä pelkällä mielipidetasolla polemisoivan? Oman lukijankäsitykseni perusteella minkäänlaiseen vahingoniloon ja ivamieleen ei Krogeruksella näiltä osin olisi ollut aihettakaan. Liioin ei tunnu uskottavalta, että Krogeruksen tapaan kuitataan aikalaistodistajien kuten Raoul Palmgrenin, Kurjensaaren ja Paavolaisen käsitykset 30-luvun Kuusesta pelkästään matalamielisinä mustavalkoisina "leimoina".

Krogerus jakaa Kuusen näkemyksen, jonka mukaan kesällä 1941Suomella oli kaksi mahdollisuutta: "joko joutua kahden suurvallan sotanäyttämöksi [?] tai liittyä saksalaisiin ja heittää ryssä maasta. - - ainoa syntipukkimme on ryssä". Tämä on Krogeruksen mukaan "aikamme historiantutkijoiden Suomen viime sottia ja sodasta selviämistä" koskeva laajasti hyväksytty näkemys. Voi olla, mutta ei näiltä osin ainakaan vielä mihinkään aivan täydelliseen yksiäänisyyteen ole päästy, mikäli vähänkin olen seurannut.

Sodanjäkeisen ajan kuvauksensa Krogerus aloittaa: "Sotien jälkeisen Suomen ilmastoon kuului vahva epäluulo Neuvostoliittoa ja kommunisteja kohtaan - -". Näin varmasti olikin, mikäli käsitteestä "Suomi" ja sen henkinen "ilmasto" Krogeruksen ja lukemattomien edeltäjien tapaan lohkotaan kokonaan irti lähes neljäsosa kansasta, ainakin vuoden 1945 vaalituloksella mitattuna. Mistähän oikeutus tällaiseen kolmeneljäsosaiseen Suomi-identifikaatioon oikein on peräisin? Linjassa tämän kanssa on, että AKS-taustaisen Hyvämäen Vaaran vuodet Krogeruksen mielestä "hahmotti Suomen sotienjälkeisestä poliittisesta tilanteesta pääpiirteissään edelleen pätevän kuvan". Lähdeteoksenaan käyttämästään Klingen nuoruusvuosien muistelmateoksesta Kadonnutta aikaa löytämässä (2012) Krogeruksen on täytynyt huomata, että Klinge sekä aikalaiskokijana, perheensä ja omin silmin nähtynä, että historiantutkijana toteaa koko "vaaran vuodet"-käsitteen olevan sisällöltään syvästi propagandistinen.

Esimerkit saavat riittää; tämän enempää en vaadittunakaan "yksilöi". Sydäntyä ei tarvitse, sillä eikö kirjallisuuden nykyisen "reseptiotulkinnan" mukaan kukin kirja tulekin valmiiksi vasta kulloisenkin lukijan mielessä.:)

Tehty myöhemmin korjaus Klingen muistelmateoksen nimeen.
Viimeksi muokannut nylander, 08.05.14 22:52. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

nylander kirjoitti: Kaisa Neimala kirjoitti SK:ssa: "Vahingonilon ja ivamielen Krogerus välttää niissäkin kymmenissä kohdissa, joissa hän korjaa aikaisemman tutkimuksen erheitä." Mahdetaankohan "erheillä" tässä tarkoittaa esim. Matti Klingen tai historioitsijana suuresti arvostamani Kai Häggmanin 30-luvun oikeiston aatemaailmasta esittämiä käsityksiä, joita vastaan Krogerus ainakin alaviitteissään tuntuu lähinnä pelkällä mielipidetasolla polemisoivan? Oman lukijankäsitykseni perusteella minkäänlaiseen vahingoniloon ja ivamieleen ei Krogeruksella näiltä osin olisi ollut aihettakaan. Liioin ei tunnu uskottavalta, että Krogeruksen tapaan kuitataan aikalaistodistajien kuten Raoul Palmgrenin, Kurjensaaren ja Paavolaisen käsitykset 30-luvun Kuusesta pelkästään matalamielisinä mustavalkoisina "leimoina".
Vastustajien käsityksiin on aina suhtauduttava varauksella, molempiin suuntiin. Taiston tuoksinassa annettu leima jää helposti pysyväksi.

Käsittääkseni Neimala tarkoitti erityisesti Kuusen asettamista "TK-miehenä" (ja jopa "Saksassa kuolutettuna") Kuusen vastapooliksi, vaikka Kuusi puolusti Tuntematonta ja Pohjantähteä.

Sitä paitsi Ohituksissa Kuusi ei mitenkään salaa sodan rumia puolia, päinvastoin suorastaan korostaa niitä.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 08.05.14 19:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

nylander kirjoitti: Sodanjäkeisen ajan kuvauksensa Krogerus aloittaa: "Sotien jälkeisen Suomen ilmastoon kuului vahva epäluulo Neuvostoliittoa ja kommunisteja kohtaan - -". Näin varmasti olikin, mikäli käsitteestä "Suomi" ja sen henkinen "ilmasto" Krogeruksen ja lukemattomien edeltäjien tapaan lohkotaan kokonaan irti lähes neljäsosa kansasta, ainakin vuoden 1945 vaalituloksella mitattuna. Mistähän oikeutus tällaiseen kolmeneljäsosaiseen Suomi-identifikaatioon oikein on peräisin? Linjassa tämän kanssa on, että AKS-taustaisen Hyvämäen Vaaran vuodet Krogeruksen mielestä "hahmotti Suomen sotienjälkeisestä poliittisesta tilanteesta pääpiirteissään edelleen pätevän kuvan". Lähdeteoksenaan käyttämästään Klingen nuoruusvuosien muistelmateoksesta Kadonnutta aikaa etsimässä (2012) Krogeruksen on täytynyt huomata, että Klinge sekä aikalaiskokijana, perheensä ja omin silmin nähtynä, että historiantutkijana toteaa koko "vaaran vuodet"-käsitteen olevan sisällöltään syvästi propagandistinen.
Kuten Kuusen muistelmista Ohituksia ilmenee, hänellä oli syytä uskoa käsitteeseen kuultuaan K.H. Wiikin toivovan puna-armeijan tuloa auttamaan vallankumouksen teossa, minkä jälkeen se kiltisti poistuisi. Mutta tietenkin Krogeruksen olisi pitänyt muistaa pitää eroa kuvattavaansa.

Oletko muuten lukenut Paula Arvaksen tutkimuksen Vilho Helasen salapoliisiromaaneista Rauta ja ristilukki? Siinä kerrotaan myös Helasen pakinoinnista Kauppalehdestä, jota Silvennoinen sivuaa, mutta myös siitä miten saksalaisten kuvaus Helasen dekareissa muuttui.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

nylander kirjoitti: Sodanjäkeisen ajan kuvauksensa Krogerus aloittaa: "Sotien jälkeisen Suomen ilmastoon kuului vahva epäluulo Neuvostoliittoa ja kommunisteja kohtaan - -". Näin varmasti olikin, mikäli käsitteestä "Suomi" ja sen henkinen "ilmasto" Krogeruksen ja lukemattomien edeltäjien tapaan lohkotaan kokonaan irti lähes neljäsosa kansasta, ainakin vuoden 1945 vaalituloksella mitattuna. Mistähän oikeutus tällaiseen kolmeneljäsosaiseen Suomi-identifikaatioon oikein on peräisin? Linjassa tämän kanssa on, että AKS-taustaisen Hyvämäen Vaaran vuodet Krogeruksen mielestä "hahmotti Suomen sotienjälkeisestä poliittisesta tilanteesta pääpiirteissään edelleen pätevän kuvan". Lähdeteoksenaan käyttämästään Klingen nuoruusvuosien muistelmateoksesta Kadonnutta aikaa etsimässä (2012) Krogeruksen on täytynyt huomata, että Klinge sekä aikalaiskokijana, perheensä ja omin silmin nähtynä, että historiantutkijana toteaa koko "vaaran vuodet"-käsitteen olevan sisällöltään syvästi propagandistinen.
Kuten Kuusen muistelmista Ohituksia ilmenee, hänellä oli syytä uskoa käsitteeseen kuultuaan K.H. Wiikin toivovan puna-armeijan tuloa auttamaan vallankumouksen teossa, minkä jälkeen se kiltisti poistuisi. Mutta tietenkin Krogeruksen olisi pitänyt muistaa pitää eroa kuvattavaansa.

Oletko muuten lukenut Paula Arvaksen tutkimuksen Vilho Helasen salapoliisiromaaneista Rauta ja ristilukki? Siinä kerrotaan myös Helasen pakinoinnista Kauppalehdestä, jota Silvennoinen sivuaa, mutta myös siitä miten saksalaisten kuvaus Helasen dekkareissa muuttui.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

Kun Luvatussa maassa puhutaan siitä, miten oikeiston tunnukset sodan jälkeen muuttuivat, niin eipä voi olla tulematta mieleen Pohjantähden Rautajärvi, joka sujuvasti jatkoi puheiden pitoa, sanasto vain muuttui.

Toisaalta kannattaa muistaa, että sota myös aidosti muutti ihmisiä.

Siinäpä tutkimusaihe!

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

Emma-Liisa kirjoitti:Kun Luvatussa maassa puhutaan siitä, miten oikeiston tunnukset sodan jälkeen muuttuivat, niin eipä voi olla tulematta mieleen Pohjantähden Rautajärvi, joka sujuvasti jatkoi puheiden pitoa, sanasto vain muuttui.

Toisaalta kannattaa muistaa, että sota myös aidosti muutti ihmisiä.

Siinäpä tutkimusaihe!
Tätä sivuten on joskus tullut mieleeni, että Suomesta puuttuu tutkimus, jossa selvitettäisiin, minkälainen oli syyskuussa 1944 tapahtuneen ratkaisun "reseptio" (käytetään nyt tätä hienoa sanaa kun kerran on alkuun päästy) erityisesti niiden kohdalla, jotka olivat tiukasti sitoutuneet ns. ensimmäisen tasavallan (ja osa kenties Suur-Saksankin) arvoihin. Meinanderin Suomi 1944 -kirjassa on pari välähdystä syksyn 1944 "tunnemaisemasta", mutta sosiaalisesti edustavia ne eivät ole. Viime syksynä lukemassani, poika ja äiti Seppälän Aale Tynni -elämäkerrassa siteerattiin V. A. Koskenniemen onnittelukirjettä kesällä 1945 Tynnin kirjoittaman On alennuksen aika / ja aika kunnian -runon johdosta, jossa, siis Tynnin runossa, tuotiin esiin syvä halveksunta "alennuksen" aiheuttajia, siis syksyllä 1944 äänensä takaisin saaneita suuria kansanjoukkoja kohtaan. Koskenniemen kirjeestä käy ilmi, että hän piti syksyn 1944 ratkaisua Suomen osalta "katastrofina". Sama kohta näkyi kiinnittäneen Jenni Kirveenkin huomiota Luvatussa maassa. Todella dramaattisiakin tapauksia sattui: "kansallishenkisen" historiallisen romaanin suuri hahmo 30-luvulla, äärioikeistolainen Lauri Haarla ampui itsensä välirauhan tultua, Mika Waltarin ulkomailla parantolassa ollut veli yritti suisidaaliratkaisua jne. Useimmat, kuten Matti Kuusi, kaiketi vain pitivät päänsä matalalla ja odottelivat aikaa parempaa. - Kokonaiskuva aiheesta puuttuu - mahtaneeko asian luonteen vuoksi koskaan tullakaan?

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

nylander kirjoitti:Tätä sivuten on joskus tullut mieleeni, että Suomesta puuttuu tutkimus, jossa selvitettäisiin, minkälainen oli syyskuussa 1944 tapahtuneen ratkaisun "reseptio" (käytetään nyt tätä hienoa sanaa kun kerran on alkuun päästy) erityisesti niiden kohdalla, jotka olivat tiukasti sitoutuneet ns. ensimmäisen tasavallan (ja osa kenties Suur-Saksankin) arvoihin.
Aihe on erittäin kiinnostava. Suomessa on eräitä erityispiirteitä: sodanjälkeinen tilanne ei ollut niin raju kuin muissa samalla puolella sotineissa maissa, ei ollut laajamittaisia puhdistuksia, kyydityksiä tai omaisuuden haltuunottoja. Kommunistit puhuivat kyllä fasistien puhdistamisesta yhteiskunnasta, mutta se jäi puheeksi. Evakkojen asuttaminen onnistui nopeasti. Virkakoneistokin jäi pääosin ennalleen. Intoilijat nielivät ylpeytensä ja keskittyivät selviytymään muuttuneessa tilanteessa ja saattoivat jopa muuttaa poliittista suuntautumistaan.

Käsitykseni on, että arvomaailma ei Suomessa vuonna 1944 kokenut mitään äkkiromahdusta tai nopeaa muutosta vaan jatkui paljolti ennallaan. Päällimmäisin tuntemus oli hämmennys, jota ns. vaaran vuodet vain ennestään lisäsivät. Yksilökohtaiset dramaattiset ratkaisut kuten itsemurhat tms. olivat enemmänkin yksittäistapauksia. Tämä osoittaa, että suur-suomalaisiin tai suur-saksalaisiin aatteisiin sitoutuneita oli lopulta erittäin vähän. Ne jäivät pääosin pintaliidoksi ja pyrkyryydeksi.

Käsitteet ensimmäinen ja toinen tasavalta voisikin paljolti kyseenalaistaa. Ainoa ero oli oikeastaan vain ulkopoliittisessa orientaatiossa ja kommunistien hyväksymisessä. Tasavallan arvot olivat vielä ennen vuotta 1939 siinä määrin vakiintumattomat, että ne muotoutuivat lopullisesti vasta kun itsenäisyyden aikana syntyneiden valtakausi alkoi, eli 1960-luvulla.
nylander kirjoitti:Kokonaiskuva aiheesta puuttuu - mahtaneeko asian luonteen vuoksi koskaan tullakaan?
Luulisinpa, että suurimman ongelman muodostavat lähteet ja niiden rajaus. Lisäksi tutkijan olisi paneuduttava ainakin 1960-ellei jopa 80- luvulle saakka yltäviin lähteisiin, kuten lehdistöön, kirjallisuuteen, muistelmiin yms. Urakka olisi valtavan iso eli vaatisi laajemman tutkimusprojektin. Jos rajaudutaan vain muutamaan aktiiviin ja tehdään sen pohjalta koko yhteiskuntaa koskevia yleistyksiä, kokonaiskuva vääristyä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

nylander kirjoitti: Useimmat, kuten Matti Kuusi, kaiketi vain pitivät päänsä matalalla ja odottelivat aikaa parempaa.
Ohituksista käy ilmi, että Kuusi kuului johonkin verkostoon, joka välitti tietoja. Samoin MK kertoo, että kollega Väinö Kaukonen oli "kääntänyt takkinsa" ja kehotti Kuustakin tekemään ajoissa sen, ennen kuin valta vaihtuisi.

Kannattaa huomata se, mistä Kuusikin huomauttaa, että ilmeisesti vaistomaista elämänuskoa oli, koska Kuusikin meni naimisiin ja alkoi tehdä lapsia kuten muutkin rintamamiehet.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

nylander kirjoitti: Viime syksynä lukemassani, poika ja äiti Seppälän Aale Tynni -elämäkerrassa siteerattiin V. A. Koskenniemen onnittelukirjettä kesällä 1945 Tynnin kirjoittaman On alennuksen aika / ja aika kunnian -runon johdosta, jossa, siis Tynnin runossa, tuotiin esiin syvä halveksunta "alennuksen" aiheuttajia, siis syksyllä 1944 äänensä takaisin saaneita suuria kansanjoukkoja kohtaan. Koskenniemen kirjeestä käy ilmi, että hän piti syksyn 1944 ratkaisua Suomen osalta "katastrofina". Sama kohta näkyi kiinnittäneen Jenni Kirveenkin huomiota Luvatussa maassa.
Aivan, ja tässä Kirves on ollut herrkkävaistoinen huomatessaan, että vaikka Tynnin perhe oli tullut Suomeen pakolaisina Inkeristä, hän ei suinkaan innostunut Akateemisten Naisten Karjala-Seurasta, mutta sodan aikana toki toimitti Inkeri-lehteä.

Seppälöiden tuoreesta elämäkerrasta Aale Tynni - hymyily, kyynel, nauru vasta oivalsin, että esim. Lontoossa olympiakultaa voittanut runo Hellaan laakeri viittaa symbolisesti Suomeen: "sinut kasvatti tanner sankarien, pyhä puolustettu maa".

Tynni kuitenkin rakastettunsa Martti Haavion (P.Mustapään) kanssa pystyi muuttamaan menetyksen luovuudeksi. P. Mustapään runojen tulkinta ei Kirveeltä oikein sujunut. Avainsäe taitaa olla: "se minkä saimme / tuskin saimme ensinkään / ja menetty tuskin poissa on". Kyse ei siis ollut "sydämettömyydestä", vaan päinvastoin siitä että sydän oli tallella.

Mitä Mika Waltariin tulee, niin käsittääkseni hän ei katunut toimintaansa sodan aikana ("elää ja kuolla kansani mukana"), mutta sinänsä Sinuhe sisältää Linnaakin vahvempaa sodan ja ideologian kritiikkiä. Horemhebin puhe on jopa Mannerheimin päiväkäskyjen travestia.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

jsn kirjoitti: Käsitykseni on, että arvomaailma ei Suomessa vuonna 1944 kokenut mitään äkkiromahdusta tai nopeaa muutosta vaan jatkui paljolti ennallaan.
Tietyt asiat jatkuivat ennallaan, mutta ainakin usko siihen, että "oikeus" tapahtuu, koska Jumala on Suomen puolella, romahti. Samoin kuin usko Suur-Suomeen.

Osittain henkinen muutos oli tapahtunut jo asemasodan aikana, kuten KIrveksen lainama Taavetti Laatikaisen päiväkirja osoittaa.

Luonnollisesti IKL:n kannattajien asema oli aivan erilainen kuin vaikkapa Matti Kurjensaaren, joka ei ollut kotonaan sodanedellisessä Suomessa mutta koki, että saattoi sodan jälkeen viimein hengittää.
jsn kirjoitti:
nylander kirjoitti:Kokonaiskuva aiheesta puuttuu - mahtaneeko asian luonteen vuoksi koskaan tullakaan?
Luulisinpa, että suurimman ongelman muodostavat lähteet ja niiden rajaus. Lisäksi tutkijan olisi paneuduttava ainakin 1960-ellei jopa 80- luvulle saakka yltäviin lähteisiin, kuten lehdistöön, kirjallisuuteen, muistelmiin yms. Urakka olisi valtavan iso eli vaatisi laajemman tutkimusprojektin. Jos rajaudutaan vain muutamaan aktiiviin ja tehdään sen pohjalta koko yhteiskuntaa koskevia yleistyksiä, kokonaiskuva vääristyä.
Valitettavasti ei ajoissa tehty sellaista laajaa syvähaastattelututkimusta (yhdistetynä arkistotietoihin), mihin NL:oa käsittelevä Figesin Kuiskaajat perustuu.

Kuitenkin esim. Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistosta, Työväen arkistosta ja Kansan arkistosta lienee materiaalia, joka kertoo aiheesta tavallisen kansan tasolta.

Jenni Kirves tekee väitöskirjaa jälleenrakentajasukupolvesta. Kirveshän Janatuinen-nimellä tutki Päätaloa, ja Iijoki-sarja onkin yksi hyvä lähde.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

En malta olla sanomatta, että vienankarjalaisessa nimessä Onttoni Miihkali jälkimmäinen sana on etunimi ja ensimmäinen sana on isännimi (vrt. Mikko Otonpoika mutta päinvastoin). Pitäisi siis käyttää aina koko nimeä eikä kuten Kirves pelkkää "Miihkalia".

Sinänsä on kiintoisaa, että juuri vienankarjalainen Onttoni Miihkali oli ehkä eniten ryssänvihainen ja suursuomi-intoinen (jälkimmäistä jo talvisodan aikana), mutta joutui sitten jatkosodan aikana havaitsemaan, miten huonosti suomalaiset heimointoilijat suhtautuivat ortodoksiseen väestöön.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 09.05.14 12:31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

nylander kirjoitti: Todella dramaattisiakin tapauksia sattui: "kansallishenkisen" historiallisen romaanin suuri hahmo 30-luvulla, äärioikeistolainen Lauri Haarla ampui itsensä välirauhan tultua,
Tuolloin syy-yhteys lienee selvä.

Mutta myös Yrjö Jylhän paljon myöhemmän itsemurhan syyksi on pantu sota, vaikka Karosen ja Rajalan elämäkerrasta ilmenee, että hänellä oli (vaimolta saatu) sukupuolitauti, joka oli jo runnellut kasvot ja jonka vaikutukset olisivat vain pahentuneet.

Jenni Kirveellä on muutenkin taipumusta ylitulkintaan, esimerkkinä Rumassa sodassa "tieto", että Haanpää ampui itseään talvisodan lopussa, mistä ei ole mitään todisteita. Vaikka se toki mahdollista onkin, niin näin vakavaa asiaa ei saisi esittää vain lonkalta. Kun Henrik Tikkanen on itse kertonut näin 1944 tehneensä, niin miksei käyttää häntä esimerkkinä?

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”