nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

12.05.14 17:17

Emma-Liisa kirjoitti:Jahnaileva? Verrattuna Matti Klingen muistelmiin Krogerus on suorastaan pikakäsittelijä. Olisihan Kuusestakin saanut vaikka 3 x 800 sivua, aineistoa on sen verran runsaasti.
Olet varmaan lukenut, että SKS:n kustannuspäällikkö Norkola ehdotti käsikirjoitusta karsittavaksi puoleen, jotta kirja olisi voitu julkaista. Erkki Tuomioja oli blogissaan täysin samaa mieltä. Päädyin kuitenkin omaan mielipiteeseeni "empirian" kautta. Esimerkiksi Kuusen kaksi runokokoelmaa eivät missään tapauksessa ole kirjallisuus- tai aatehistoriallisesti niin merkittäviä, että ne ansaitsisivat moisen monikymmensivuisen, piinallisen loputtomalta tuntuvan sisällönerittelyn. Panu Rajalakin selvisi vähemmällä sivumäärällä Waltarin häräntapponiteistä.
Emma-Liisa kirjoitti:Vihje tulevaisuutta varten: kannattaa lukea ensin kiinnostavimmat kohdat joko sisällysluettelon tai hakemiston perusteella ja vasta sitten aloittaa lukeminen alusta loppuun ja - silloinkin voi harpata tylsät kohdat yli.
Kiitos. Olen tosin joskus ennenkin lukenut kirjaa. :)
Emma-Liisa kirjoitti:Tästä on syytä muistuttaa, kun eilinen Saska Saarikosken presidentti Ilveksen haastatelu Hesarissa antoi vallan yksipuolisen kuvan suomalaisten suhtautumisesta virolaisiin
Saska Saarikoskesta ja yksipuolisuudesta: mielestäni oli suorastaan törkeää kirjoittaa jokin aika sitten, että Auschwitzin vapautuksen päivänä 27.1.1945 kiduttajat vain vaihtuivat toisiksi (tämä ei ole suora sitaatti mutta ajatus oli juuri sama), loukkaus ennen kaikkkea uhreja kohtaan. Mutta eipä tuo herra muutenkaan pidä ideologista kynttiläänsä vakan alla historiasta kirjoittaessaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

12.05.14 19:30

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Jahnaileva? Verrattuna Matti Klingen muistelmiin Krogerus on suorastaan pikakäsittelijä. Olisihan Kuusestakin saanut vaikka 3 x 800 sivua, aineistoa on sen verran runsaasti.
Olet varmaan lukenut, että SKS:n kustannuspäällikkö Norkola ehdotti käsikirjoitusta karsittavaksi puoleen, jotta kirja olisi voitu julkaista. Erkki Tuomioja oli blogissaan täysin samaa mieltä. Päädyin kuitenkin omaan mielipiteeseeni "empirian" kautta. Esimerkiksi Kuusen kaksi runokokoelmaa eivät missään tapauksessa ole kirjallisuus- tai aatehistoriallisesti niin merkittäviä, että ne ansaitsisivat moisen monikymmensivuisen, piinallisen loputtomalta tuntuvan sisällönerittelyn.
Ehkä ei, ne tuskin ovat "kestävää runoutta". Mutta ne lienevät mukana avaimina sisimpään, jonka Kuusi muuten salasi. Toisaalta Kuusen tieteellisiä teoksia olisi voinut käsitellä kattavamminkin. Samoin myöhemmistä henkilösuhteista on vain esimerkkejä, Haaviot ja Elli-Kaija Köngäs-Maranda. Toisaalta verkosto oli niin laaja, että ratkaisu on perusteltu.

En malta olla sanomatta, että vaikka Erkki Tuomioja on tutkijana erittäin pätevä, hän kirjoittaa rutikuivasti eikä häntä vaivaa myötäelävyys. Hän ei pystynyt valaisemaan esim. isoäitinsä Hella Wuolijoen persoonaa.

Luultavasti huolimattomuuttaan ET nimitti Martti Haaviota Kuusen AKS-veljeksi, toki hän tietää että Haavio erosi Kekkosen, Vilkunan jne kanssa Mäntsälän kapinan jälkeen 1932, ennen kuin Kuusi liittyi. 30-luvun lopun AKS:lle "kärkeläiset" olivat luopioita, tosin Kuusi itse ei yhtynyt käsitykseen, että AKS-veli olisi pitänyt asettaa "kärkeläisten" tai muiden suomalaisten edelle.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

12.05.14 19:46

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Tästä on syytä muistuttaa, kun eilinen Saska Saarikosken presidentti Ilveksen haastatelu Hesarissa antoi vallan yksipuolisen kuvan suomalaisten suhtautumisesta virolaisiin
Saska Saarikoskesta ja yksipuolisuudesta: mielestäni oli suorastaan törkeää kirjoittaa jokin aika sitten, että Auschwitzin vapautuksen päivänä 27.1.1945 kiduttajat vain vaihtuivat toisiksi (tämä ei ole suora sitaatti mutta ajatus oli juuri sama), loukkaus ennen kaikkkea uhreja kohtaan. Mutta eipä tuo herra muutenkaan pidä ideologista kynttiläänsä vakan alla historiasta kirjoittaessaan.
Saska Saarikoski kai potee ideologista krapulaa siitä, ettei aikoinaan tajunnut joitakin asioita esim. Virosta, josta kyllä sai tietoja jos vain halusi, ja nyt pitää sitten pyytää anteeksi kaikkien suomalaisten puolesta. Ilmeisesti esim. Heikki Rausmaan väitoskirja on jäänyt lukematta.

Mitä Auschwitz-kommenttiin tulee, niin siinä on tietysti jonkin verran perää. Löytyihän ihmisiä, jotka joutuivat istumaan sekä Hitlerin että Stalinin leireissä, samoin ex-uhreja jotka siirtyivät salaisen poliisin palvelukseen.

Toisaalta Saska Saarikoski kuitenkin unohtaa, että monille puna-armeija ainakin alkuun oli vapauttaja. Oli myös suomalaisia, joilla oli syytä olla kiitollinen NL:lle siitä, että he vapautuivat vankilasta ja leiristä ja saivat kansalaisoikeutensa takaisin.

Ei kai historiankirjoitus siitä parane, jos se vain vaihdetaan päinvastaiseksi?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

12.05.14 21:05

Todella monta vuotta sitten oli puhetta aviopari Haavion suursuomalaisuudesta. Olin lukenut heidän "valistuksen sukutarinastaan" niteet Sodassa ja Itään. Totesin prof. Keijo Rahkosen ihmetelleen radio-ohjelmassa, kuinka niin korkeasti kouluttautuneet ihmiset saattoivat sodanaikaisissa kirjeissään olla niin äärinationalistisia. Samaa olin itsekin hämmästellyt.
Emma-Liisa kirjoitti:Yleisesti, jos nykyiset professorit lausuvat tällaista, niin heidän koulutuksessaan täytyy olla vakavia puutteita.
Olen päätellyt monista viesteistäsi, että olet jonkinlainen "Elsa Enäjärvi -fani". Mikä sinua hänen luonnekuvassaan oikein viehättää? Itse sain kovin toisenlaisen kuvan mainituista kirjoista. Hän todella oli kiihkonationalistinen, täynnä sellaista "hohottavaa ryssänivaa", josta Paavolainen mainitsee Yksinpuhelussa. (Vrt. ilakointi Pekka Kuusen "sinimustakuoron" skandeeratessa "Oi tulkaa kaikki kuulemaan, tuli ryssät meitä auttamaan..." tms.) "Sivistymättömiä" hän ei lakannut pilkkaamasta; esim. Aunuksen radion Pekka Tiilikainenkaan ei tässä suhteessa saanut armoa. Henkilökohtaisessa elämässäkin näkyy vissinlainen itsekkyys ja häikäilemättömyys: sukulaistätikin passitettiin perheen sodanaikaisesta turvapaikasta Sammatin huvilasta matkoihinsa. Kuvaavaa, että aviomieskin joutui kotilomien jälkeen kovasti kiittelemään "ystävällisyyksistä"!

Vai onko niin, että juuri näissä piirteissä kiteytyvät sotienvälisen suomalaisen sivistyneistön olennaiset tunnuspiirteet, vähän niin kuin Linnan fiktiivisessä mutta hyvin todentuntuisessa Ellen Salpakarissa ennen tasavallan aikaa?

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

12.05.14 22:32

nylander kirjoitti:Todella monta vuotta sitten oli puhetta aviopari Haavion suursuomalaisuudesta. Olin lukenut heidän "valistuksen sukutarinastaan" niteet Sodassa ja Itään. Totesin prof. Keijo Rahkosen ihmetelleen radio-ohjelmassa, kuinka niin korkeasti kouluttautuneet ihmiset saattoivat sodanaikaisissa kirjeissään olla niin äärinationalistisia. Samaa olin itsekin hämmästellyt.
Emma-Liisa kirjoitti:Yleisesti, jos nykyiset professorit lausuvat tällaista, niin heidän koulutuksessaan täytyy olla vakavia puutteita.
Niin, eikö Nylander ja arvoisa professori muista, miten amerikkalaisia vihattiin Vietnamin sodan aikana, vaikka sitä käytiin toisella puolen maapalloa?
nylander kirjoitti:Olen päätellyt monista viesteistäsi, että olet jonkinlainen "Elsa Enäjärvi -fani". Mikä sinua hänen luonnekuvassaan oikein viehättää?
No tietenkin se, että hän oli "uusi nainen" joka yhdisti uran, perheen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen, koki niitä koskevat ristiriidat ja yhdisti yksityisen ja yleisen.
Itse sain kovin toisenlaisen kuvan mainituista kirjoista. Hän todella oli kiihkonationalistinen, täynnä sell aista "hohottavaa ryssänivaa", josta Paavolainen mainitsee Yksinpuhelussa. (Vrt. ilakointi Pekka Kuusen "sinimustakuoron" skandeeratessa "Oi tulkaa kaikki kuulemaan, tuli ryssät meitä auttamaan..." tms.) "Sivistymättömiä" hän ei lakannut pilkkaamasta; esim. Aunuksen radion Pekka Tiilikainenkaan ei tässä suhteessa saanut armoa. Henkilökohtaisessa elämässäkin näkyy vissinlainen itsekkyys ja häikäilemättömyys: sukulaistätikin passitettiin perheen sodanaikaisesta turvapaikasta Sammatin huvilasta matkoihinsa.

Vai onko niin, että juuri näissä piirteissä kiteytyvät sotienvälisen suomalaisen sivistyneistön olennaiset tunnuspiirteet, vähän niin kuin Linnan fiktiivisessä mutta hyvin todentuntuisessa Ellen Salpakarissaennen tasavallan aikaa?
Olisiko Ellen muka ystävystynyt SDP:n naiskansanedustajan kanssa?

Elsan tunteneet, kuten Mati Kuusi, kuvaavat hänen "söteilyään", joka sai toisesta esiin parhaan. Mutta Elsa ei ollut vain muusa, vaan tasaveroinen miesten kanssa aina siitä lähtien kun Marti Haavio veti hänet Ylioppilaslehden piiriin.

Eikä tätiä passitettu pois, hän vain tuntui rasittavalta, niin kuin kuka tahansa pitkaikainen vieras, jos rehellisiä ollaan. Jokaisella ihmisellä on heikkoutensa.

Niin on pasifisteillakin. Esim. Katri Vala kirjoitti osuvasti ja älykkästi Natsi-Saksasta, mutta uskoi kesällä 1939 naiivisti NL:n rauhantahtoon - ilmeisesti hän ei tiennyt, miten esim. Gruusia oli liitetty NL:oon.

Trilisser
Viestit: 499
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 02:33

Emma-Liisa kirjoitti:
Trilisser kirjoitti:
Epäilemättä Trillisierillä kaltaisineen oli ennen sotaa suurempi sanavapaus. Tätä(kin) asiaa on kuitenkin tarkasteltava yleisemmästä kuin oman ryhmän näkökulmasta.

Muuten kommentti osoittaa, että Trissilierin päässä ovat asiat sekaisin. Miten ihmeessä jatkosodan häviäminen muka oli syy siihen, että kylmän sodan ja NL:n kukistumisen jälkeen presidentin valtaoikeuksia supistettiin? Ja milloin määräenemmistöpäätökset muka on kumottu?
Ensinnäkin, ellen ihan väärin muista, vielä 1980-luvulla tavallisetkin lait vaativat 2/3-määräenemmistön. Nykyisin riittää yksinkertainen enemmistö.

Toiseksi, väännetäänpä rautalangasta. Esim. Jokisipilä & Könönen taritsevat, että jatkosodan tappio "oli välttämätön" Suomen "tiellä" pohjoismaiseksi parlamentaristiseksi valtioksi. No, mikä on tyypillistä "pohjoismaiselle parlamentarismille"? Se on valtionpäämiehen vallan mitätöinti ja samalla vallan kolmijaon (ja kansanvallan) mitätöinti. Kausaliteetti on aivan selvä.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 09:57

Korjattakoon nyt teoksesta Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus eräs ajoitusvirhe. Jenni Kirves on valinnut kirjoittamansa päätösartikkelin motoksi seuraavat säkeet:

"Me kuulemme Karjalan kanteleen / viel' itkevän vangitun kieltä. / Käy veitsenä veljein se sydämeen / ja Kullervon nostaa se mieltä. / Me nousemme voimalla kirkastamaan / tään kansamme kauneinta unta / ja kerran on [eikö: "myös"] juhliva vapauttaan / Suur-Suomen on valtakunta.
Reino Hirviseppä 1941."

Alaviitteessä Jenni Kirves tarkentaa: "Kirja on painettu jo kesäkuussa 1941, joten lauluja on ehditty valmistella hyvissä ajoin ennen Suomen ja Neuvostoliiton sodan syttymistä."

Todella hyvissä ajoin, sillä kyseessähän on katkelma kuuluisasta Akateemisen Karjala-Seuran kunniamarssista, jonka sanat Reino "silmienvälliin" Palmroth sepitti lukiolaisena vuonna 1923 veljensä Toivo Palmrothin sävellykseen, ja se siis liittyy kiinteästi AKS:n perustamisvaiheeseen, ei jatkosodan valmistelukuukausiin.

Olematta itse puheena olevan marssin varsinainen ihailija se alkoi Kirveen artikkelia lukiessa soida mielessäni muistumana jo koululaisena kuulemastani Veikko Sinisalon Suomi 50 -esityskiertueesta ja sittemmin kirjalliselta äänilevyltä. Jos tutkija valitsee kohteekseen niinkin spesifin aiheen kuin Suur-Suomi-aatteen, silloin mielestäni pitäisi hallita yksityiskohdatkin. Mahdollinen vetoaminen kuulumisesta "nuoreen tutkijapolveen" ei auta historiantutkimuksen olleessa kyseessä. Koko esityksen uskottavuus kärsii, jos käy ilmi, että kirjoittaja kohdittainkin on Paavo Nurmen sanoja lainaten "huanost harjotellu".

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 10:25

Trilisser kirjoitti: Ensinnäkin, ellen ihan väärin muista, vielä 1980-luvulla tavallisetkin lait vaativat 2/3-määräenemmistön. Nykyisin riittää yksinkertainen enemmistö.
Olet väärässä.Tavalliset lait vaativat yksinkertaisen enemmistön.

Vain kun kyseeessä on perustuslakia koskevista laeista (suomeksi sanoittuna sen sivuutamisesta), vaadittin 2/3 enemmistöä peräkkäin kaksilla valtiopäivillä, tai sitten ensin 5/6:lla kiireelliseksi ja sitten 2/3 hyväksyntä.

Viimeksi mainittuja olivat ns. kommunistilait 1930 ja Kekkosen valinta 1974 poikkeuslailla.

Mitähän ihmeen koulua olet käynyt?
Toiseksi, väännetäänpä rautalangasta. Esim. Jokisipilä & Könönen taritsevat, että jatkosodan tappio "oli välttämätön" Suomen "tiellä" pohjoismaiseksi parlamentaristiseksi valtioksi. No, mikä on tyypillistä "pohjoismaiselle parlamentarismille"? Se on valtionpäämiehen vallan mitätöinti ja samalla vallan kolmijaon (ja kansanvallan) mitätöinti. Kausaliteetti on aivan selvä.
Kansanvallalla tarkoitetaan yleensä parlamentarismia, jolloin hallitus on vastuussa eduskunnalle. Entisessä perustuslaissa presidentti päinvastoin oli eduskunnan yläpuolella.

Vallan kolmijaolla taas tarkoitetaan, että lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja oikeuslaitos on erotettu toisistaan. Jos valtionpäämiehellä on veto-oikeus lainsäädäntöön, niin silloin nimenomaan ei ole kyse vallan kolmijaosta.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 11:01

nylander kirjoitti:Korjattakoon nyt teoksesta Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus eräs ajoitusvirhe. Jenni Kirves on valinnut kirjoittamansa päätösartikkelin motoksi seuraavat säkeet:

"Me kuulemme Karjalan kanteleen / viel' itkevän vangitun kieltä. / Käy veitsenä veljein se sydämeen / ja Kullervon nostaa se mieltä. / Me nousemme voimalla kirkastamaan / tään kansamme kauneinta unta / ja kerran on [eikö: "myös"] juhliva vapauttaan / Suur-Suomen on valtakunta.
Reino Hirviseppä 1941."

Alaviitteessä Jenni Kirves tarkentaa: "Kirja on painettu jo kesäkuussa 1941, joten lauluja on ehditty valmistella hyvissä ajoin ennen Suomen ja Neuvostoliiton sodan syttymistä."

Todella hyvissä ajoin, sillä kyseessähän on katkelma kuuluisasta Akateemisen Karjala-Seuran kunniamarssista, jonka sanat Reino "silmienvälliin" Palmroth sepitti lukiolaisena vuonna 1923 veljensä Toivo Palmrothin sävellykseen, ja se siis liittyy kiinteästi AKS:n perustamisvaiheeseen, ei jatkosodan valmistelukuukausiin.

Olematta itse puheena olevan marssin varsinainen ihailija se alkoi Kirveen artikkelia lukiessa soida mielessäni muistumana jo koululaisena kuulemastani Veikko Sinisalon Suomi 50 -esityskiertueesta ja sittemmin kirjalliselta äänilevyltä. Jos tutkija valitsee kohteekseen niinkin spesifin aiheen kuin Suur-Suomi-aatteen, silloin mielestäni pitäisi hallita yksityiskohdatkin. Mahdollinen vetoaminen kuulumisesta "nuoreen tutkijapolveen" ei auta historiantutkimuksen olleessa kyseessä. Koko esityksen uskottavuus kärsii, jos käy ilmi, että kirjoittaja kohdittainkin on Paavo Nurmen sanoja lainaten "huanost harjotellu".
Hyvä huomio, Nylander!

Tässähän kyseessä oli varsin karkea erehdys, mutta aikakauteen perehtyminen vaatii esim. sanaston tuntemista. Mitä tarkoittaa esim." kansankokonaisuus", joka esiintyy esim. Eino Railon talvsiotaa koskevassa äärimmäisen ryssänvihaisessa ja kansalliskiihkoisessa romaanissa Valittu kansa ja luvattu maa. Onko käsite peräisin natseilta vai ei?

Kuusikin näkyy käsitettä käyttäneen. Mitä tarkoitti 30-luvulla hänen halunsa olla puolueiden ulko- ja yläpuolella?

Tuossa romaanissa muuten ihaillaan Saksaa jopa keskellä talvisotaa. Ajattelin, että se johtui ilmestymisajankohdasta (jatkosodan loppu 1944). Mutta onko pelkästään näin?

Saima Harmajan päiväkirjasta muistan varoittavan esimerkin tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Saima kirjoitti (muistin mukaan), miten kauheita etiopialaiset olivat käydessään italialaisten kimppuun - mutta mitä voi odottaa barbaarimaalta? Nuorena ajattelin, että olipa tiedonvälitys silloin vääristynyttä, kunnes tajusin, että kyseessä oli ironia.

Saimahan muuten kirjoitti romanttisia runoja Inkerin rajalla. 70-luvulla kun Kaarina Helakisan elämäkerta ilmestyi, ne olivat kerta kaikiaan kummajaisia. Nyt niitä voi ainakin ymmärtää.

Pitikö Silvennoisen mainitsema päämajassa työskennellyt sosialidemokraatti Kalle Lehmus todella sodanaikaista yhteistyötä saksalaisten kanssa "hyvänä aikana", oliko kyseessä musta huumori vai valitsiko Lehmus sanansa saavuttaaksen keskustelutoverinsa (Inkeroisen) luottamuksen? Jälkeenpäin on vaikea tavoittaa keskustelun nyansseja.

PS. Tuo Sinisalon Suomi 50 -esitys mielestäni osoittaa, että monista asioista silloin todella puhuttiin ja vieläpä monipuolisesti. Esityshän oli niin rakennettu, että tekstit kommentovat toisiaan katsojan/kuulijan mielessä

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 11:18

nylander kirjoitti: Hän todella oli kiihkonationalistinen, täynnä sellaista "hohottavaa ryssänivaa", josta Paavolainen mainitsee Yksinpuhelussa.
Voi voi, vertaapa esim. Railon romaaniin Valittu kansa ja luvattu maan, jossa "ryssä" on eläin. Tai Lempi Jääskeläisen romaaniin Idästä nousee myrsky, jossa puna-armeija on saatanan joukkio (mutta josta myös näkyy pienen aito pelko).

Elsan suurin synti oli ehdottaa Martille venäläisten väestönsiirtoa, mutta ei hän tietenkään voinut olla selvillä siitä, millaisiksi leirien olot kehittyisivät. Toki meidän kauhistukseemme (ml. teossarjan toimittajan, Haavioiden tyttären Katarina Eskolan) vaikuttaa myös Jugoslavian sodan etniset puhdistukset.

Kannattaa huomata, miten Elsan innostus viilenee ja mielipiteet muuttuvat sodan pitkittyessä.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 11:30

Hieman kai teeman sivusta muutama hajatelma, mutta onhan niitä pitkään sodan jälkeenkin ollut pro-Saksa linjalla olleita, kuten Pihkalan veljekset esimerkiksi tai muutoinkin Pohjola-yhteistyön miehet ainakin osin, jotka näkivät Saksan tavoitteet sodan aikana pääosin vain positiivisessa valossa taisteluna "iki-ryssää" vastaan ja toivoivat Saksan uutta nousua. Jostain syystä näissä holokaustiin tai Suur-Suomeen liittyvissä historioissa tunnutaan vain pitkälti pysähtyvän vuoteen 1944, ja esim. Holmilan esitykset holokaustin muistamisesta ja/tai vähättelystä ja kiistämisestäkin ovat olleet ainakin minusta lähinnä pintaraapaisuja. Osin tietysti kyse on lähdeaineiston ongelmista, kun julkisesti harva Saksaa lähti tukemaan, poikkeuksena vain jotkut jo ennen sotaa kansallissosialismiakin tunnustaneet.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 11:41

Emma-Liisa kirjoitti:Tuo Sinisalon Suomi 50 -esitys mielestäni osoittaa, että monista asioista silloin todella puhuttiin ja vieläpä monipuolisesti. Esityshän oli niin rakennettu, että tekstit kommentovat toisiaan katsojan/kuulijan mielessä
Kyllä, näin nimenomaan oli. Silloinen nuori katselija ja kuuntelija oli ihmeissään (ja innoissaankin) esityksen monesta eri pisteestä lähtevästä ideologisesta ristivalotuksesta ja samalla ikään kuin huomaamattaan luultavasti oppikin paljon. Tämäkin episodi osaltaan todistaa, että aikakausi oli paljon moniarvoisempi kuin Klingen viime päiväkirjassaan mainitsemat myöhemmät ja nykyiset "polpet-kirjurit" yrittävät väittää.

Kun Sinisalon tuplavinyylistä sittemmin ns. uuspatrioottisena aikana julkaistiin cd-masterointi, Timo Töyrylän vaikuttava runo Harhailen kotikaupunkini helmikuun illassa [1944] oli jo ikävällä tavalla sensuuritarkoituksessa typistetty.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 12:32

skrjabin kirjoitti:Hieman kai teeman sivusta muutama hajatelma, mutta onhan niitä pitkään sodan jälkeenkin ollut pro-Saksa linjalla olleita, kuten Pihkalan veljekset esimerkiksi tai muutoinkin Pohjola-yhteistyön miehet ainakin osin, jotka näkivät Saksan tavoitteet sodan aikana pääosin vain positiivisessa valossa taisteluna "iki-ryssää" vastaan ja toivoivat Saksan uutta nousua. Jostain syystä näissä holokaustiin tai Suur-Suomeen liittyvissä historioissa tunnutaan vain pitkälti pysähtyvän vuoteen 1944, ja esim. Holmilan esitykset holokaustin muistamisesta ja/tai vähättelystä ja kiistämisestäkin ovat olleet ainakin minusta lähinnä pintaraapaisuja. Osin tietysti kyse on lähdeaineiston ongelmista, kun julkisesti harva Saksaa lähti tukemaan, poikkeuksena vain jotkut jo ennen sotaa kansallissosialismiakin tunnustaneet.
Paavo Rintalan Valehtelijan muistelmissa (Rintalahan oli naimisissa Tahko Pihkalan tyttären kanssa, joka kuoli hiljattain) on hauska kertomus, miten tuo suomalaisjoukko 40-luvulla lähestyy "lännen" edustajia, joiden on vaikea olla nauramatta kuullessaan näiden suunnitelmista, niin sotilaallisesti vanhanaikaisia ne ovat.

Rintalan vaimon esikuva on Johanna Kumela, joka vuosikymmenien jälkeenkin muistelee, miten ei voinut syödä joulupöydässä, kun isä hehkutti, että kohta kaikki Leningradin asukkaat ovat kuolleet nälkään. Toki isä ei syyllistynyt mihinkään konkreettiseen, eihän hän voinut asiasta päättää, ainoastaan emptian puutteeseen vihollista (ml. naiset ja lapset) kohtaan, mikä sota-aikana oli yleistä.

Rintala on mielestäni nykyään syyttä unohdettu. Hän mielestäni yhdisti myötätunnon ihmisiä kohtaan ja sotapolitiikan kritiikin. Teologi Hessu Kumela on pasifisti mutta ei tuomitse nuoria sukulaisiaan, jotka sotapropaganda tempaa mukaansa, vaan luottaa että elämä opettaa heitä ajallaan, hehän seuraukset joutuvat maksamaan.

Henkilökuvat eivät olleet yksiulotteisia. Esim. Ake Kumela oli poliittisesti höyrähtänyt, mutta oli kunnon maanviljelijä ja kannakselaisena (tosin ei syntyperäisenä vaan sinne naineena) suhtautui ymmärtävämmin alustalaisten vaatimukseen kuin kirkkonummelaiset kartanonomistajat. Toisin kuin kartanonomistasukuun kuuluva vaimonsa, hän luotti tyttäreensä, kun tämä halusi naida luutnantin, jolla ei ollut varoja eikä taustaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

13.05.14 12:32

skrjabin kirjoitti:Hieman kai teeman sivusta muutama hajatelma, mutta onhan niitä pitkään sodan jälkeenkin ollut pro-Saksa linjalla olleita, kuten Pihkalan veljekset esimerkiksi tai muutoinkin Pohjola-yhteistyön miehet ainakin osin, jotka näkivät Saksan tavoitteet sodan aikana pääosin vain positiivisessa valossa taisteluna "iki-ryssää" vastaan ja toivoivat Saksan uutta nousua. Jostain syystä näissä holokaustiin tai Suur-Suomeen liittyvissä historioissa tunnutaan vain pitkälti pysähtyvän vuoteen 1944, ja esim. Holmilan esitykset holokaustin muistamisesta ja/tai vähättelystä ja kiistämisestäkin ovat olleet ainakin minusta lähinnä pintaraapaisuja. Osin tietysti kyse on lähdeaineiston ongelmista, kun julkisesti harva Saksaa lähti tukemaan, poikkeuksena vain jotkut jo ennen sotaa kansallissosialismiakin tunnustaneet.
Paavo Rintalan Valehtelijan muistelmissa (Rintalahan oli naimisissa Tahko Pihkalan tyttären kanssa, joka kuoli hiljattain) on hauska kertomus, miten tuo suomalaisjoukko 40-luvulla lähestyy "lännen" edustajia, joiden on vaikea olla nauramatta kuullessaan näiden suunnitelmista, niin sotilaallisesti vanhanaikaisia ne ovat.

Rintalan vaimon esikuva on Johanna Kumela, joka vuosikymmenien jälkeenkin muistelee, miten ei voinut syödä joulupöydässä, kun isä hehkutti, että kohta kaikki Leningradin asukkaat ovat kuolleet nälkään. Toki isä ei syyllistynyt mihinkään konkreettiseen, eihän hän voinut asiasta päättää, ainoastaan emptian puutteeseen vihollista (ml. naiset ja lapset) kohtaan, mikä sota-aikana oli yleistä.

Rintala on mielestäni nykyään syyttä unohdettu. Hän mielestäni yhdisti myötätunnon ihmisiä kohtaan ja sotapolitiikan kritiikin. Teologi Hessu Kumela on pasifisti mutta ei tuomitse nuoria sukulaisiaan, jotka sotapropaganda tempaa mukaansa, vaan luottaa että elämä opettaa heitä ajallaan, hehän seuraukset joutuvat maksamaan.

Henkilökuvat eivät olleet yksiulotteisia. Esim. Ake Kumela oli poliittisesti höyrähtänyt, mutta oli kunnon maanviljelijä ja kannakselaisena (tosin ei syntyperäisenä vaan sinne naineena) suhtautui ymmärtävämmin alustalaisten vaatimukseen kuin kirkkonummelaiset kartanonomistajat. Toisin kuin kartanonomistasukuun kuuluva vaimonsa, hän luotti tyttäreensä, kun tämä halusi naida luutnantin, jolla ei ollut varoja eikä taustaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

14.05.14 12:40

Silvennoinen huomauttaa (s. 37) idean Itä-Karjalan "ei-kansallisen" väestön vaihtamisesta saksalaisilta "kansalliseen" esiintyvän ensimmäisen kertaa Berliinin-lähettiläs Kivimäellä, siis syntyneen Natsi-Saksan vastaavien suunnitelman vaikutuksesta.

Tästä syntyy vaikutelma, että "etninen puhdistus" olisi raskauttavampaa kuin jos idea oli peräisin natseilta eikä vaikka Stalinin toimenpiteistä 30-luvun Inkeristä.

Tällä huomautuksella en suinkaan halua relativisoida itse asiaa. On kuitenkin kummallista, että Silvennoinen tyytyy huomauttamaan, että etninen puhdistus määriteltiin vuoden 1949 Geneven sopimuksessa sotarikokseksi.

Samana vuonna suoritettiin Baltian maiden suurkyyditykset, joita Matti Klinge päiväkirjassaan puolustelee sillä, että NL syystä pelkäsi sotaa. Samaa Klinge sanoo kesäkuun 1941 suurkyydityksistä, joihin syypääksi saadaan Saksan hyökäyksen pelon lisäksi myös Suomen sotaan valmistautuminen.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”