Kaisa Kylakoski
Viestit: 591
Liittynyt: 01.12.05 07:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

"esimerkkeinä siitä, millaisia tunteita sisällissota edelleen herättää"

Heikki Aittokoski kommentoi blogitekstissään Euroopan vaihdemies -juttusarjansa saamaa palautetta. Kiihkeimmät näistä koskivat teksteissä kursorisesti mainittua vuotta 1918.
Avausosan aikajanassa (painetussa lehdessä) kerroin , kuinka ”Suomi itsenäistyy Venäjästä joulukuussa 1917, ja itsenäistymistä seuraa julma sisällissota”. Verkossa teimme samankaltaisen aikajanan pidempänä versiona, mutta kyseessä on silti ensimmäisen maailmansodan lyhyt oppimäärä.

Sain eräältä tutkijalta sähköpostia, jossa hän moitti minua pinnallisuudesta.

”Todempaa olisi sanoa: ”itsenäistymistä seuraa punakapina, jonka kukistamiseksi käytiin julma sisällissota”. Ei olisi ollut sisällissotaa ilman kapinaa. Tragedian ydin on siinä, että maailman kansanvaltaisimman maan suurimman puolueen ”vasen sektori”– käyttääkseni Ukrainasta tuttua terminologiaa – teki aseellisen kapinan ja kukisti aseellisesti laillisen hallituksen.”
Kerroin, kuinka kauheissa oloissa Theresienstadissa pidettiin ensimmäisen maailmansodan sotavankeja.

”Etenkin viimeisenä sotavuonna 1918 vankeja kuoli joukoittain nälkään ja sairauksiin –samalla tavalla kuin samaan aikaan Suomen punavankileireillä.”

Eräs lukija kimpaantui tästä yhden lauseen maininnasta. Hänen palauteviestinsä kuului siihen noin viiteen prosenttiin:

”Toimittajan olisi syytä jo katsoa eteenpäin. Neuvostoliitolle kävi kuin kävi. Suomi olisi punaisten voittaessa tullut osaksi maailmanhistorian suurinta vankileiriä, Neuvostoliittoa. Sitäkö olisit halunnut? En tiedä taustaasi mutta en enää vuonna 2014 päästäisi suustani yhtään tuollaista sammakkoa koskien ko. aikaa. Siten saat aikaan vaan itsellesi lisää aikaa, jolloin voit märehtiä ajatuksella miten nyt asiat olisivat jos te punaiset olisitte voittaneet.”

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "esimerkkeinä siitä, millaisia tunteita sisällissota edelleen herättää"

Kaisa Kyläkoski kirjoitti:Heikki Aittokoski kommentoi blogitekstissään Euroopan vaihdemies -juttusarjansa saamaa palautetta. Kiihkeimmät näistä koskivat teksteissä kursorisesti mainittua vuotta 1918.
Avausosan aikajanassa (painetussa lehdessä) kerroin , kuinka ”Suomi itsenäistyy Venäjästä joulukuussa 1917, ja itsenäistymistä seuraa julma sisällissota”. Verkossa teimme samankaltaisen aikajanan pidempänä versiona, mutta kyseessä on silti ensimmäisen maailmansodan lyhyt oppimäärä.

Sain eräältä tutkijalta sähköpostia, jossa hän moitti minua pinnallisuudesta.

”Todempaa olisi sanoa: ”itsenäistymistä seuraa punakapina, jonka kukistamiseksi käytiin julma sisällissota”. Ei olisi ollut sisällissotaa ilman kapinaa. Tragedian ydin on siinä, että maailman kansanvaltaisimman maan suurimman puolueen ”vasen sektori”– käyttääkseni Ukrainasta tuttua terminologiaa – teki aseellisen kapinan ja kukisti aseellisesti laillisen hallituksen.”
Tutkija lienee Martti Häikiö?

Lisäys: Tai Mikko Uola?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: "esimerkkeinä siitä, millaisia tunteita sisällissota edelleen herättää"

Trissilier vaati historiantutkijoilta "objektiivista totuutta".

Tämähän on ihanne, johon yksikään ihminen ei koskaan yllä, mutta katsokaamme miten sen tavoitteleminen on onnistunut kolmelta historiantutkijalta Iltalehden taannoisessa sisällissota-numerossa "Kun kansa jakautui":

Mikko Uola, porvari, katsoo että syy oli SDP:n ja punakaartien johtajien vallanhalu. Mallin antoi Venäjän vallankumous. Uudistukset oli jo tehty. Vuoden 1917 puolella väkivaltaisuuksiin syyllistyivät vain punaiset. Vasta sne jälkeen ja seurauksena porvarillinen puoli yhdistyi ja maltillisetkin alkoivat kannattaa itsenäisyyttä. Senaatin joukkojen puolella sota alkoi puolustautumisena.

Uola arvostelee sitä, että sodan käsitelyssä korostuu jälkiselvittely, ja sodan syyt ja saavutukset on sivuutettu. Hävinneen osapuolen tarina on jälkikäteen voittanut.

Kuolemantuomioita pantiin täytäntöön liian paljon, mutta "valtiorikosoikeudet ihan laillisesti tuomitsivat kapinalliset". Suurin osa punaisista armahdettiin jo vuoden 1918 puolella ja he pääsivät seuravaana vuonna osallistumaan vaaleihin.

"Ei kai kukaan kuvittele, että tästä maasta olisi tullut itsenäinen ja demokraattinen valtakunta, jos punakapinalliset olisivat voittaneet?" ja "vasta valkoisen osapuolen voitettua vapaussodan Suomesta tuli vapaa ja itsenäinen valtio."

Mikko Majander, sosiaalidemokraatti, katsoo että kapinaan nouseminen oli työvänliikkeen virhe, koska seurauksena ei ollut mitään hyvää vaan päinvastoin SDP ei saavuttanut samaa asemaa kuin Ruotsissa.

Toisaalta Majander selittää, että vaikka uudistukset saatiin lainsäädännössä läpi loppuvuodesta 1917, Suomessa ei ollut vakiintuneita parlamentaarisia menetteluytapoja sille, miten poliittinen järjestelmä tällaisessa kahtiajaossa toimii. Se avasi portit huonolle kierteelle, jossa radikaaleimmat voimat pääsivät niskan päälle maltillisista. Elettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa, ja Venäjän keisarivallan kukistuminen loi poikkeukselliset olosuhteet, joissa järjestysvalta romahti." SDP:n lisäksi oli muitakin toimijoita, punakaartit ja ay-liike, "jotka katutasossa eivät olleet suoraaan puolueen hallittavissa."

Majander mainitsee työväestön epäluottamusta luovana tekijänä valtalakia seuranneen eduskunnan hajottamisen, jossa vastustajat käyttivät "ulkopuolista voimaa".

Hänen mielestään sota olisi voitu estää, "jos maltillisemat voimat olisivat molemmin puolin osoittaneet vahvempaa johtajuutta".

Majander kiinnittää huomiota siihen, että historiatietoisuudessaon korostunut punaisten rooli sodan aloittajana ja toisaalta valkoinen terrori. "Kumpikin osapuoli haluaa omaa painopistettään korostamalla ikään kuin oikeuttaa oman roolinsa."

Jätän tässä vaiheessa Pertti Haapalan pois, ja arvioin vain Uolaa ja Majanderia:

Uola
- esittää tosiasiat varsin valikoivasti ja tarkoitushakuisesti, ja osa ei edes ole totta
- kaikki on vastustajan syytä
- selitykset ovat perinteisiä ja varsin pinnallisia
- on vahvasti samastunut oman puolen aikalaispropagandaan
- näkee sodan välttämättömänä ja painottaa sen hyviä tuloksia "Suomen" kannalta

Majander
- tosiasiat pitävät paikkansa
- arvostelee omaa puoltaan, pitää kapinaa virheenä ja painottaa sen huonoja tuloksia *työväenliikkeen* kannalta (mikä toki tarkoittaa myös sitä, millainen yhteiskunta Suomesta tuli)
- ymmärtää aikalaisten käsityksiä, mutta tulkinta perustuu laejempaan ymmärrykseen yhteiskunnasta ja ajankohdasta
- näkee sodan olleen estettävissä ja katsoo molempien puolten kantavan vastuun sotaan ajautumisesta

Oma käsitykseni: Sekä Uolalla ja Majanderila on selvä oma ideologia, mutta se vaikuttaa selvemmin ja myös tuloksia vahvasti vääristäen Uolaan. Majanderilla ideolgian vaikutus näkyy siinä, että hän ei salaa, että Suomen olisi ollut hyvä seurata Ruotsin malli. Myös kapinan näkeminen virheenä on perinteinen sosialidemokraattinen tulkinta, vaikka se välillä unohtuikin.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: "esimerkkeinä siitä, millaisia tunteita sisällissota edelleen herättää"

Emma-Liisan kyky tuuliviiriyteen on uskomatonta. E-L:n mukaan Uola pitää "kaikkea vastustajan syynä". Hmm. Kyseistä periaatetta E-L. on itse soveltanut mm. 2. ms:n liittoutuneiden rötöksiin.

Mikäli Majander haikailee Ruotsin-mallia, niin pitää kysyä, että vihaako Majander kansanvaltaa? Ruotsin-mallihan on erittäin epädemokraattinen, sillä siinä ei toteudu vallan kolmijako. Jatkokysymys kuuluukin: miksei malliksi kelpaa maailman ainoa oikea kansanvalta eli Sveitsi? Johtuuko pelko siitä, että kansalla on oikeaa valtaa ja ammattipoliitikkojen ja puoluepolitrukkien valta on minimoitu; junttaaminen ei onnistu.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”