Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Kenraali Jaruzelski ja Puolan sotatila 1981

27.05.14 10:23

Eräs kylmän sodan vuosien eurooppalainen hahmo, kenraali Jaruzelski, kuoli viime sunnuntaina korkeassa iässä. http://www.hs.fi/ulkomaat/T%C3%A4n%C3%A ... 5828809429
Jaruzelskin tie kulki Siperian kautta Puolan presidentiksi. Hän toimi valtiollisessa politiikassa vaikeana aikana ja monien ristikkäisten voimien paineessa. Sotatilan julistus joulukuussa 1981 muistetaan. Oliko tuo raju toimenpide sittenkin ”pienempi paha”?

*
Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti muistelmissaan (Historian tekijät. Kaksi kautta II. 1995):

”Puolan sotatilanaikaisen johtajan, kenraali Wojciech Jaruzelskin kanssa kävin ensimmäisen henkilökohtaisen keskusteluni Leonid Brezhnevin hautajaisten yhteydessä marraskuussa 1982. Sain hänestä heti myönteisen kuvan, joka myöhemmissä tapaamisissamme vahvistui”.

*

”Lausuin sotatilan julistamisen jälkeen 7. huhtikuuta 1982 Ruotsin radion ja television haastattelussa, että ”puolalaisia olisi ymmärrettävä heidän ongelmissaan, heitä olisi autettava eikä vaikeutettava heidän yrityksiään saada maansa tilanne valvontaan ja sen talous uudelleen toimimaan”. Olin vakuuttunut, että sotatila säästi Puolan vielä pahemmalta kohtalolta, Neuvostoliiton ja muiden Varsovan liiton maiden sotilaalliselta puuttumiselta. Olin pääministerin ominaisuudessa syksyllä 1981 saanut useamman kerran puolustusneuvoston sihteeristöltä hälyttäviä tiedustelutietoja Neuvostoliiton laivaston ja maavoimien uhkaavista liikkeistä. Junia oli varattu ja Itämerellä laivat olivat lähteneet satamistansa liikkeelle.
Minulle syntyi silloin käsitys, että jos Neuvostoliitto ei olisi sotilaallisesti puuttunut Afganistanin tilanteeseen ja joutunut sinne sidotuksi, olisi kynnys puuttua Puolan asioihin ollut matalampi kuin miksi se osoittautui. Georgi Arbatov esittää kirjassaan samanlaisen olettamuksen.

Silloisten käsitysten mukaan neuvostojoukot olisivat Afganistanin sodasta huolimatta hyvin todennäköisesti puuttuneet asioiden kulkuun, jos Puolan armeija ei olisi Jaruzelskia totellut. Sotatilan avulla vältettiin paljon suurempi katastrofi.”

*

Koivistolle Puolan sotatila on eräs kovista paikoista, siksipä hän palaa muistelmissaan toistuvasti siihen. Hän kirjoittaa:

”On ollut näihin asti [kirjoitettu vuonna 1995, vh] hämärän peitossa, millä tavalla neuvostohallituksessa joulukuussa 1979 päätös Afganistaniin menosta syntyi. Tullessaan lokakuussa 1989 vierailulle Suomeen Mihail Gorbatshov kertoi, että he Eduard Shervardnadzen kanssa olivat tuolloin NKP:n politbyroon ehdokasjäseniä ja he molemmat kuulivat päätöksestä radiosta. He totesivat tuolloin, että maan päätöksentekotavoissa oli jotakin vialla.

Euroopan kannalta oli jopa onnellista, että Neuvostoliitto meni Afganistaniin. Ellei se olisi jo ollut sidottuna Afganistanissa, kynnys marssia Puolaan 1980-luvun vaihteessa olisi ollut matalampi.”

*

Kysymys voidaan muotoilla:
Millaiseksi Itä-Euroopan muutos 1980-luvulla Neuvostoliiton dominoimasta betonisosialismista Uuden Euroopan aikakauteen olisi muotoutunut, jos Puolaan olisi 1981 tai 1982 vyöryneet Varsovan liiton tankit ”veljellisen” sotilasavun merkeissä, ja Praha 1968 olisi toistunut.

Puola ”järjestyksen kourissa” 1981/1982 ei varmastikaan olisi ollut yhtä veretön kuin Tshekkoslovakian miehitys lopultakin oli ollut. Puolalla ei historiansa, kansanluonteensa, ajankohdan hengen yms. tekijöiden vuoksi ollut samoja edellytyksiä niin kurinalaiseen ja fiksuun vastarintaan, kuin mihin tshekit ja slovakit 1968 kykenivät. Eli tilanne olisi todennäköisesti ajautunut enemmän tai vähemmän avoimen väkivallan käytöksi, joka taas puolestaan olisi johtanut koko suuren prosessin aivan uusille urille.

Nyt nähty maailmanhistoriallisesti ainutlaatuinen väkivallaton Euroopan ”vapautuminen” 1989 ja sitä seuranneina vuosian ei olisi mitä ilmeisimmin ollut mahdollinen jos Puolassa olisi ryskynyt vuosikymmenen alussa.

Spekulatiivinen historian pohdinta ja kontrafaktuaalinen historiankirjoitus on mielenkiintoista, mutta tässä suhteessa se on sitä poikkeuksellisen suuressa määrin. Silloin myös kenraali Jaruzelskin hahmo ja toiminta 1981 tulee kenties uudella tapaa valaistuksi.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”