Risto Koivula
Viestit: 40
Liittynyt: 06.06.14 23:33

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Emma-Liisa kirjoitti:
Risto Koivula kirjoitti: Suomihan oli vimmastusti yrittänyt kusettaa Englantia, Hitlerin pussiin, sotaan NL:a vastaan!
Olet lukenut liikaa NL:laisia sotakirjoja.

Tosiasiahan on, että talvisodan aikana Englanti ja Ranska tarjosivat Suomelle apua (joskin tähtäimessä olivat Ruotsin malmikentät). Jos Suomi olisi apua halunnut, niin pyyntö olisi pitänyt tehdä jo siinä vaiheessa, kun Summa vielä kesti, jotta se olisi tullut ajoissa perille. Mutta pyyntöä ei tehty lainkaan.
Ranska tarjosi apua. Englanti käytännössä esti toimittamasta sitä.

Saksa puolestaan esti Italiaa toimittamasta Suomelle hyviä Fiat-hävittäjälentoko- neita, vaikka ne oli alun perin tilattu kaupallista tietä eikä sotilasapuna.
Hitler ei tietysti kuulu tähän kuvioon, paitsi että Churchillin yksi skenaario oli houkutella Saksa Englantia vastaan Skandinaviassa, ei siis Suomessa.
Mistähän tuollaiselle tiedolle löytyisi tukea?
Viimeksi muokannut Risto Koivula, 22.06.14 02:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Risto Koivula
Viestit: 40
Liittynyt: 06.06.14 23:33

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Emma-Liisa kirjoitti:
Risto Koivula kirjoitti: NL ei suunnitellut miehittävänsä Suomea.Liittoutuneet olivat päättäneet jo rajoista.
Sekotat kaksi asiaa: rajat ja miehityksen.

Jos puna-ameija olisi suunnitelmiensa mukaisesti edennyt Kymijoelle, niin Stalin olisi voinut ottaa käkyttöön ns. Voroshilovin version ja asettaa länsivallat fait accomplin eteen. Loppujen lopusi Kymijokikin oli historiallinen raja".

Luonnollisesti NL:ssa oli varauduttu myös miehitykseen (näinhän kaikki valtiot tekevät). Jos puna-arrmeija olisi suunitelmansa mukaan onnistunut murskaamaan Suomen armeijan, niin tästä olisi voinut seurata yhteiskunnan romahdus, jolloin miehitys olisi ollut pakko tehdä jo järjestyksen ylläpitämiseksi.
Tämä loppu pitää paikkansa varsinkin talvisodassa. Kun lähtee uhoamaan, on varau- duttava myös miehitykseen, vaikka se ei olisi ollenkaan ykkösvaihtoehto. NImen- omaan tuossa mielessä NL esitti "Kuusisen hallitusta". Kuusisen hallituksessa oli vain kolme ministeriä, joita saattoi ajatella tarjottavaksi Suomen hallitukseen: Kuusinen pääministeriksi, Petroskoin yliopiston rehtori Tuure Lehen opetus- tai sisäministe- riksi ja kenraaliluutnantti Akseli Anttila puolustusministeriksi, neljäntenä Paavo Prokkonen Karjala-ministeriksi, jos Suomeen olisi liitetty alueita Itä-Karjalasta. Yksi ministeri oli mm. kuolemaisillaankin, ja kuolikin pian talvisodan jälkeen.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Risto Koivula kirjoitti: Luonnollisesti NL:ssa oli varauduttu myös miehitykseen (näinhän kaikki valtiot tekevät). Jos puna-arrmeija olisi suunitelmansa mukaan onnistunut murskaamaan Suomen armeijan, niin tästä olisi voinut seurata yhteiskunnan romahdus, jolloin miehitys olisi ollut pakko tehdä jo järjestyksen ylläpitämiseksi.

Tämä loppu pitää paikkansa varsinkin talvisodassa. Kun lähtee uhoamaan, on varau- duttava myös miehitykseen, vaikka se ei olisi ollenkaan ykkösvaihtoehto. NImen- omaan tuossa mielessä NL esitti "Kuusisen hallitusta".
Jaaha. Varmaan Saksa miehitti Belgian, Hollannin, Tanskan ja Norjan, koska ne "uhosivat".

Jos kerran NL halusi vain alueita Kannaksella ja Hangon, miksi se ei käyttänyt viimeistä mahdollisuutta rauhanomaiseen ratkaisuun eli ultimaatumia?
Kuusisen hallituksessa oli vain kolme ministeriä, joita saattoi ajatella tarjottavaksi Suomen hallitukseen: Kuusinen pääministeriksi, Petroskoin yliopiston rehtori Tuure Lehen opetus- tai sisäministe- riksi ja kenraaliluutnantti Akseli Anttila puolustusministeriksi, neljäntenä Paavo Prokkonen Karjala-ministeriksi, jos Suomeen olisi liitetty alueita Itä-Karjalasta. Yksi ministeri oli mm. kuolemaisillaankin, ja kuolikin pian talvisodan jälkeen.
Kuusisen hallituksen kokoonpano johtui siitä, että Stalin oli tappanut kaikki muut suomalaiset (ja Tuominen oli Tukholmassa).

Mikko Majander kirjoittaa teoksessaan Pohjoismaa vai kansandemokratia? Terijoen hallituksen valistusministerin Inkeri Lehtisen paluusta sodan jälkeen Suomeen: "Lieneekö tutkimustradition sovinistisuutta, että Lehtinen on jäänyt näissä yhteyksissä usien huomaamattoman maininnan varaan; häntä paljon mitättömämmistä miehistä kuten Armas Äikiästä ja Tuure Lehénistä on pidetty paljon enemmän porua."

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Risto Koivula kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Hitler ei tietysti kuulu tähän kuvioon, paitsi että Churchillin yksi skenaario oli houkutella Saksa Englantia vastaan Skandinaviassa, ei siis Suomessa.
Mistähän tuollaiselle tiedolle löytyisi tukea?
Jukka Nevakiven tutkimuksessa Apu jota ei annettu.

Risto Koivula
Viestit: 40
Liittynyt: 06.06.14 23:33

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Emma-Liisa kirjoitti:
Risto Koivula kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Luonnollisesti NL:ssa oli varauduttu myös miehitykseen (näinhän kaikki valtiot tekevät). Jos puna-armeija olisi suunnitelmansa mukaan onnistunut murskaamaan Suomen armeijan, niin tästä olisi voinut seurata yhteiskun- nan romahdus, jolloin miehitys olisi ollut pakko tehdä jo järjestyksen ylläpitämiseksi.
Tämä loppu pitää paikkansa varsinkin talvisodassa. Kun lähtee uhoamaan, on varauduttava myös miehitykseen, vaikka se ei olisi ollenkaan ykkösvaihtoehto. Nimenomaan tuossa mielessä NL esitti "Kuusisen hallitusta".
Jaaha. Varmaan Saksa miehitti Belgian, Hollannin, Tanskan ja Norjan, koska ne "uhosivat".

Jos kerran NL halusi vain alueita Kannaksella ja Hangon, miksi se ei käyttänyt viimeistä mahdollisuutta rauhanomaiseen ratkaisuun eli ultimaatumia?
NL uhosi. Ja sen oli esitettävä jokin diplomaattinen malli, että mitä se missäkin tilanteessa aikoo tehdä ja miksi aloittaa sodan,olivat ne sitten todellisia päämää- riä tai eivät. Optimaalisin raja NL:n kannalta oli aika pitkälle se, joka toteutuikin. (Kyllä Suomikin tietysti uhosi, mutta se oli lopulta asiassa aivan sivuseikka.)
Kuusisen hallituksessa oli vain kolme ministeriä, joita saattoi ajatella tarjot- tavaksi Suomen hallitukseen: Kuusinen pääministeriksi, Petroskoin yliopiston rehtori Tuure Lehen opetus- tai sisäministeriksi ja kenraaliluutnantti Akseli Anttila puolustusministeriksi, neljäntenä Paavo Prokkonen Karjala-ministeriksi, jos Suomeen olisi liitetty alueita Itä-Karjalasta. Yksi ministeri oli mm. kuolemaisillaankin, ja kuolikin pian talvisodan jälkeen.
Kuusisen hallituksen kokoonpano johtui siitä, että Stalin oli tappanut kaikki muut suomalaiset (ja Tuominen oli Tukholmassa).
No ei nyt sentään. Se johtui siitä, että yksi vaihtoehto oli vain vaihtaa Suomen hallituksen sellaiseen, jossa olisivat olleet Kuusinen, Lehen, Anttila, mahdollisesti Lehtinen, ja loput Suomen Maalaisliitosta, Demareista (kuutosista), mahdollisesti ruotsalaisista.
Mikko Majander kirjoittaa teoksessaan Pohjoismaa vai kansandemokratia? Terijoen hallituksen valistusministerin Inkeri Lehtisen paluusta sodan jälkeen Suomeen: "Lie- neekö tutkimustradition sovinistisuutta, että Lehtinen on jäänyt näissä yhteyksissä usien huomaamattoman maininnan varaan; häntä paljon mitättömämmistä miehistä kuten Armas Äikiästä ja Tuure Lehénistä on pidetty paljon enemmän porua."
Äikiä oli mukana vastoi tahtoaan. Lisäksi hän oli ainoa ministeri, joka ei tiennyt yhtäänmitään maatalousasioista, mistä hän huomauttikin Kuusiselle, ja Kuusinen vastasi, että "ei sun siinä kauan tarvitse ollakaan". Lehen oli minusta joukon pätevin henkilö.
Viimeksi muokannut Risto Koivula, 23.06.14 02:01. Yhteensä muokattu 5 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Risto Koivula kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Kuusisen hallituksen kokoonpano johtui siitä, että Stalin oli tappanut kaikki muut suomalaiset (ja Tuominen oli Tukholmassa).
No ei nyt sentään. Se johtui siitä, että yksi vaihtoehto oli vain Suomen hallituksen sellaiseen, jossa olisivat olleet Kuusinen, Lehen, Anttila, mahdollisesti Lehtinen, ja loput Suomen Maalaisliitosta, Demareista (kuutosista), mahdollisesti ruotsalaisista.
Minä tarkoitin Kuusisen hallitukseen tietenkin niitä suomalaisia, jotka olivat NL:n alueella tai halusivat sinne siirtyä.

Sinä tarkoitit ilmeisesti hallitusta, joka olisi perustettu tai tyäydennetty, kun Suomi olisi miehitetty. Epäilemättä yhteistoimintamiehiä olisi löytynyt Suomesta kuten Virostakin, mutta en kyllä nyt muista, kuka maalaisliitosta olisi tullut kyseeseen. Voinonmaa (Maria Lähtenemäen elämäkerran mukaan) piti maalaisliitoa "sotapuolueena". Esim. Kekkonen oli lujasti myönnytyksiä vastaan vielä rauhanteon yhteydessä. Ja hyvin harva malaisliittolaisista oli hänen kanssaan samaa mieltä 1944.

Risto Koivula
Viestit: 40
Liittynyt: 06.06.14 23:33

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Emma-Liisa kirjoitti:
Risto Koivula kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Kuusisen hallituksen kokoonpano johtui siitä, että Stalin oli tappanut kaikki muut suomalaiset (ja Tuominen oli Tukholmassa).
No ei nyt sentään. Se johtui siitä, että yksi vaihtoehto oli vain Suomen halli- tuksen vaihtaminen sellaiseen, jossa olisivat olleet Kuusinen, Lehen, Anttila, mahdollisesti Lehtinen, ja loput Suomen Maalaisliitosta, Demareista (kuutosista), mahdollisesti ruotsalaisista.
Minä tarkoitin Kuusisen hallitukseen tietenkin niitä suomalaisia, jotka olivat NL:n alueella tai halusivat sinne siirtyä.

Sinä tarkoitit ilmeisesti hallitusta, joka olisi perustettu tai täydennetty, kun Suomi olisi miehitetty.
Ei olisi tarvinnut välttämättä miehittääkään, mutta jos hallitus ei olisi esimerkiksi pystynyt tai halunnut karkottaa saksalaisia Suomesta ilman NL:n apua.
Epäilemättä yhteistoimintamiehiä olisi löytynyt Suomesta kuten Virostakin, mutta en kyllä nyt muista,kuka maalaisliitosta olisi tullut kyseeseen.Voionmaa (Maria Lähteen- mäen elämäkerran mukaan) piti maalaisliitoa "sotapuolueena". Esim. Kekkonen oli lujasti myönnytyksiä vastaan vielä rauhanteon yhteydessä. Ja hyvin harva maalaisliittolaisista oli hänen kanssaan samaa mieltä 1944.
Sanoisin, että kyllä Kekkonen siinäkin tapauksessa olisi ollut mukana, kun hän oli ollut rauhanoppositiossa. Ja hän oli sen verran keskeinen mutta tällä kertaa sotarikoskiin syyllistymätön vaikuttaja Maalaisiliitossa.

Joku USAlainen diplomaattikin tuollaista Kuusisen ja Suomen puolueiden yhteishallitusta esitti. Eikä välttämättä pelkästään omasta aloitteestaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Risto Koivula kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Minä tarkoitin Kuusisen hallitukseen tietenkin niitä suomalaisia, jotka olivat NL:n alueella tai halusivat sinne siirtyä.

Sinä tarkoitit ilmeisesti hallitusta, joka olisi perustettu tai täydennetty, kun Suomi olisi miehitetty.
Ei olisi tarvinnut välttämättä miehittääkään, mutta jos hallitus ei olisi esimerkiksi pystynyt tai halunnut karkottaa saksalaisia Suomesta ilman NL:n apua.
Epäilemättä yhteistoimintamiehiä olisi löytynyt Suomesta kuten Virostakin, mutta en kyllä nyt muista,kuka maalaisliitosta olisi tullut kyseeseen.Voionmaa (Maria Lähteen- mäen elämäkerran mukaan) piti maalaisliitoa "sotapuolueena". Esim. Kekkonen oli lujasti myönnytyksiä vastaan vielä rauhanteon yhteydessä. Ja hyvin harva maalaisliittolaisista oli hänen kanssaan samaa mieltä 1944.
Sanoisin, että kyllä Kekkonen siinäkin tapauksessa olisi ollut mukana, kun hän oli ollut rauhanoppositiossa. Ja hän oli sen verran keskeinen mutta tällä kertaa sotarikoskiin syyllistymätön vaikuttaja Maalaisiliitossa.

Joku USAlainen diplomaattikin tuollaista Kuusisen ja Suomen puolueiden yhteishallitusta esitti. Eikä välttämättä pelkästään omasta aloitteestaan.
Jaaha. Puhutkin siis kuvitellusta nukkehallituksesta 1944. Siinä tapauksessa olisi parempi käyttää jotakin toista nimeä, koska Kuusisen hallitus tarkoittaa historiassa Terijoen hallitusta 1939-40.

Tuskin Stalin oli niin hölmö, että olisi pannut Kuusisen ainakaan ensimmäiseen nukkehallituksen 1944, jos tarkoituksena oli rauhoittaa Suomi ja välttää sissisota.

On liian yksioikoista ja jopa loukkaavaa väittää, että rauhanoppositio tarkoittaa sitä, että suostuu mihin vain. Paasikivikin sanoi, että hän oli sortovuosina myötyvyysmies mutta ei "bofrikoffari".

Lisäys: "Suomen puolueista" ei nukkehallituksen yhteydessä tietenkään voi puhua, sillä parlamentaarisista puolueista peräisin olevat yhteystoimintamiehet olisivat olleet vain "ottopoikia" ilman puolueensa valtuutusta, eduskunnasta puhumattakaan.

Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Kumpi voitolla? Saksa vaiko Venäjä – Lännen sotilasapu Stalinille 1941—1945
*
Johdanto

Kysymys Lännen sotilasavusta Neuvostoliitolle ja avun suuresta volyymistä on selvästikin tunteita herättävä ja sitä on perin hankala käsitellä täysin rationaalisena toiminnan vaihtoehtojen hahmotteluun liittyvänä aiheena. Lännen sotilasavun eräs – ainakin osittainen muoto – on Normandian maihinnousu kesäkuussa 1944. Tietenkin se on osa Saksan valtaaman läntisen Euroopan vapaustaistelua, mutta merkittävältä osin se liittyy liittoutuneiden keskinäisiin suhteisiin, sopimuksiin, velvotteisiin, taakkoihin ja käsityksiin siitä, miten on mielekästä valmistaa Euroopan asetelmaa jossain läheisessä tulevaisuudessa koittavaan sodan jälkeiseen aikaan.

Normandiasta Saksan antautumiseen kului kutakuinkin 11 kuukautta.
*
Tähän kohtaan keskustelua voitaneen mukaan liittää tällainenkin näkemys sodan kulusta ja sen taustalla vaikuttavista ideologioista, tavoitteista ja salasuunnitelmista.
Alempana pitkänä otteena lainattava katsaus toisen maailmansodan voimapoliittisten painotusten ja erilaisten liittoumarakenteiden muodoista on yksi tulkinta.

Sen kirjoittaja laukoi Suomen Talvisodan 30.11.1939 alettua Brittiläisessä kommunistilehdessä Daily Workerissa otsikolla ”Finland – The Facts” (Suomi – Tiettyjä tosiasioita) häpeämättömän puolustuspuheenvuoron Stalinin suorittaman Suomi-invaasion puolesta.

Kirjoittaja oli ”Suomen vävypoika”, eli innokas internationalisti ja Hella Wuolijoen siskon, vasemmistopoliitikko Eino Pekkalan ex-puolisonSalme Pekkalan (os. Murrik) puoliso, brittiläis-ruotsalainen kommunisti Rajani Palme Dutt. http://en.wikipedia.org/wiki/Rajani_Palme_Dutt

Erkki Tuomioja kertoo Häivähdys punaista –teoksensa sivuilla:
”Britannian [kommunistisen] puolueen pääsihteeri Harry Pollit teki aluksi tilanteesta – Kominternin termein sanottuna – virhearvion, johon yhtyi Ison-Britannian kommunistipuolueen johto lähes kokonaan. Pollitin innostava pamfletti ”How to win the War?” (Miten sota voitetaan) ilmestyi samana päivänä, jona Moskovan uudet ohjeet saapuivat Lontooseen. Politin oli omasta tahdostaan riippumatta tunnustettava virhearvionsa puolueen keskuskomitean piinallisen ja kiihkeän keskustelun jälkeen. Hän pysyi johdon jäsenenä, mutta hänen oli lokakuussa [1939] luovuttava puolueen pääsihteerin tehtävästä, jonka sai hyökkäystä häntä vastaan johtanut Rajani Palme Dutt.”

*

Rajani Palme Dutt kirjoittaa paljon kuvaavalla otsikolla ”Kansojen vapautussota fasismia vastaan”:

”Hitlerin hyökkäys Neuvostoliittoon oli käännekohta koko sodan kulussa. Sodan luonne ei voinut kuitenkaan muuttua heti yhdessä päivässä. Muutosta edelsi tapahtumien kehitys edeltäneenä kautena, jolloin ”hullun sodan” [Dutt puhuu käsitteestä ”Phon(e)y War” – Valesota tms. VH; http://en.wikipedia.org/wiki/Phoney_War ] imperialistinen ajatus romahti ja länsimaiset fasismia kannattavat poliittiset johtajat aloittivat välittömän yhteistyön Hitlerin kanssa tai menettivät jo ennen sitä kansan luottamuksen. Siihen aikaan kypsyivät olosuhteen joissa imperialistinen sota voi muuttua kansojen fasisminvastaiseksi taisteluksi, jonka johdossa useissa maissa olivat kommunistit.
Toisaalta sota laajeni täydeksi maailmansodaksi vasta joulukuuhun 1941 mennessä, Pearl Harbourin vuoksi Amerikan Yhdysvaltojen ja Japanin joutuessa mukaan sotaan. Koko Aasia tuli nyt vedetyksi sotaan, kun Japanin fasismin ja militarismin häikäilemätön hyökkäys pyyhkäisi tieltään Englannin, Ranskan ja Hollannin siirtomaasysteemin lahonneet varusteet Itä-Aasian eteläosissa. Ja jälleen kommunistiset puolueet johtivat kansojen fasisminvastaista vapaussotaa, sen jälkeen kun siirtomaa-vallanpitäjät olivat paenneet, Burmassa, Malajalla ja Indonesiassa.
Tämän sodan luonteen muuttuminen, mikä ilmeni Englannin ja Neuvostoliiton solmimassa liitossa ja laajeni Amerikan, Englannin ja Neuvostoliiton liitoksi, ei merkinnyt sitä, että muncheniläiset pyrkimykset imperialistisessa leirissä olisivat kadonneet. Toiveikkaat laskelmoinnit että Saksa ja Neuvostoliitto tuhoaisivat toinen toisensa jatkuivat yhä. Siten senaattori Truman, myöhemmin kylmästä sodasta kuuluisaksi tullut presidentti Truman, selitti kesäkuun 23. pnä 1941:

”Jos näemme Saksan voittavan, meidän on autettava Venäjää, ja jos Venäjä on voitolla, meidän pitäisi auttaa Saksaa, ja tällä tavalla antaa heidän tappaa niin monia kuin mahdollista.”

Samanlaisia mielipiteitä esitti Englannin lentokonerakennusministeri Moore-Brabazon eräässä kokouksessa. http://en.wikipedia.org/wiki/John_Moore ... on_of_Tara
http://en.wikipedia.org/wiki/Minister_o ... Production

Hänen ilmoituksensa tarkoitti sitä, että sodan paras loppu olisi jos fasistinen Saksa ja Neuvostoliitto näännyttäisivät toisensa. Silloin Englanti pystyisi sanelemaan omat ehtonsa sodan loppuvaiheessa. Kokouksessa oli mukana myös kaksi yhdistyneen konetyöläisten ammattiliiton työntekijää, jotka kertoivat asiasta liiton puheenjohtajalle Jack Tannerille, joka julkisti Moore-Brabazonin mielipiteen Englannin ammattiliittojen syyskuun alussa 1941 pidetyssä kongressissa. http://trove.nla.gov.au/ndp/del/article/44955424

Englannin kansan suuttumus oli niin suuri, että Moore-Brabazonin täytyi lähteä hallituksesta. Joidenkin sosiaalidemokraattisten puolueiden johtajistot omaksuivat saman näkökannan. http://en.wikipedia.org/wiki/Jack_Tanne ... _unionist)

Niinpä Saksan sosialidemokraattisen puolueen toimeenpaneva komitea julisti heinäkuussa 1941:

”Pohjoisilta seuduilta Mustalle merelle saakka maailman vahvimmat armeijat on kutsuttu taistelemaan. Jos jompikumpi noista kahdesta saisi nopean voiton, tuo armeija olisi siitä lähtien vastustamaton Euroopan ja Aasian mantereilla. Vain jos ne tuhoavat toinen toisensa pitkässä taistelussa, mantereen kansat voivat vapautua sorrosta, ja englantilais-amerikkalainen demokratia voi päästä hallitsevaksi tekijäksi, kun luodaan uutta maailmanjärjestystä.”

Syntyneessä tilanteessa pääministeri Churchill osoitti poliittista kaukonäköisyyttä ja selväjärkistä realismia ilmoittaessaan heti Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Englannin hallituksen aikomuksesta auttaa Neuvostoliittoa. Huolimatta jyrkistä yhteiskunnallisista ja poliittisista eroavuuksista näiden kahden maan välillä Englannin ja Neuvostoliiton välinen sotilasliitto vastasi sillä hetkellä niin Englannin kuin neuvostokansankin etuja. Vasta sen jälkeen kun kansat olivat kokeneet petollisen Munchenin politiikan seurauksen koko taakan, vasta Ranskan kukistumisen jälkeen ja sen jälkeen kun Englantia alkoi uhata kuolemanvaara myönnettiin, että tämä liitto, jonka Chamberlain oli vielä huhtikuussa 1939 halveksien hylännyt, oli ainoa mahdollisuus pelastaa maailma fasistien hyökkäykseltä.

Samanaikaisesti on pantava merkille, että myös Churchillin ja kaikkien Englannin sotilasesikuntien ja poliittisten johtajien strategisissa arvioinneissa otaksuttiin, että Neuvostoliitto kukistuisi muutamassa viikossa. Natsien salamasota joka oli tuhonnut Puolan armeijan muutamassa päivässä, ja joka oli tarvinnut vajaan kuukauden ajaakseen Euroopan vahvimmaksi kuulutetun Ranskan armeijan suin päin pakoon, iskisi tietenkin, niin otaksuttiin, epäpätevään kommunistien armeijaan (jonka sodankäyntiä Suomen talvisodassa mielikuvituksellisella varustetut, tuohon aikaan kaukana rintamasta olevat sanomalehtimiehet olivat kuvailleet avuttomana ja typeränä koomisena oopperaesityksenä, joka kuten Churchill tuolloin sanoi, muka paljasti kuinka kommunismi mädännyttää kansan sielun ja tuhoaa sen vastustuskyvyn) kuin veitsi voihin, kuten siihen aikaan oli tapana sanoa. Kolme kuukautta enintään Englannin hallitsevien piirien optimistit antoivat Neuvostoliiton koko olemassaololle elinaikaa.

Natsien hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan ei virallisessa sanankäytössä yleensä esitetty toiminnan tilaisuutena, vaan lyhyenä ”lepotaukona”, ”nukkumatuokiona”, tervetulleena helpotuksena ilmahyökkäyksistä ja levon ja varustautumisen tilaisuutena (”Pääasiassa se on antanut meille tyvenen varustautua ja levätä… Se on antanut meille täällä kallisarvoisen levon.” Kenraali Wavell lehtihaastattelussa Timesille , heinäkuun 3. pnä 1941). http://en.wikipedia.org/wiki/Archibald_ ... arl_Wavell

Churchillin ja Rooseveltin Atlantin kokouksessa elokuussa 1941, jossa laadittiin Atlantin asiakirja, vastauksena jokaiseen Rooseveltin kysymykseen Venäjän kestämisenmahdollisuuksista Churchill torjui tarmokkaasti kaiken sellaisen mahdollisuuden;

”Aina silloin tällöin Isä heitti kysymyksen:
”Venäläiset?” ”Venäläiset?” Hänen äänensä kävi halveksivaksi ja sitten hän näytti melkein pakottavan itsensä:
”Tietenkin he ovat paljon vahvempia kuin mitä me koskaan uskalsimme toivoa. Mutta kukaan ei voi sanoa kuinka paljon pitemmälle”…
”Te ette siis luule että he voisivat kestää?”
”Moskova kukistuu… Niin pian kuin saksalaiset ovat Kaukasuksen takana… Kun Venäjän vastarinta lopullisesti lakkaa…”
”Aina hänen vastauksensa olivat lopullisia, ehdottomia. Ei mitään ”jossia”, ne ilmaisivat vain vähän tai ei lainkaan uskoa Venäjän vastarintaan.”

(Elliot Roosevelt: As he saw it, 1946, s. 30). http://en.wikipedia.org/wiki/Elliott_Roosevelt ;
;Roosevelt described his experiences with his father during five important war conferences in his best-selling book As He Saw It. He also edited FDR: His Personal Letters, published after the war in four volumes.

Churchill ja Roosevelt tapasivat elokuussa 1941 keskustellakseen sodan jälkeen solmittavista sopimuksista.

Suunnattomien natsivoimien moukaroidessa Neuvostoliittoa, viisi kuukautta hyökkäyksen jälkeen aina Libyan sotaretkeen marraskuussa 1941 saakka, ei vielä yksi ainoakaan brittiläinen sotilas (amerikkalaiset eivät olleet vielä mukana sodassa) ollut toiminnassa natseja vastaan millään rintamalla.

Vaikka kahden rintaman sota oli ollut saksalaisten strategien painajaisena, toinen rintama lännessä oli lykkääntynyt kolmen vuoden ajan.

Siten Churchillin erikoinen strategia muodollisesta mutta suhteellisen passiivisesta liitosta neuvostoliiton kanssa, johon kuului kiitellä neuvostoarmeijoita mitä hienoimmalla kaunopuheisuudella ja antaa hiukan apua, mutta säästää toiminta lännen puolella siihen asti, kunnes neuvostoarmeijoiden raskas ponnistus oli jo ratkaissut tehtävän, ja sitten rientää korjaamaan voiton hedelmät, oli luonteeltaan hiukan taitavampi versio Chamberlainin pohjimmaisesta strategisesta tavoitteesta edistää Saksan ja Neuvostoliiton ristiriitaa molemmille valloille korkeimpaan hintaan, samalla kuin länsivallat pysytetään reservissä astumaan näyttämölle lopullisina voittajina.

Natsien salamasota aiheutti raskaita menetyksiä ja tunkeutui syvälle Neuvostoliiton sydämeen. Natsilaumoilla oli se etu, että heillä ei ollut vain sotakokemusta, vaan myös suunnaton määrällinen ylivoima, koska heillä oli takanaan jo orjuutetun Euroopan 400 miljoonaa asukasta tuottamassa voimavaroja ja työntekijöitä sotateollisuudelle, samoin kuin jonkin verran asevoimia, niin että natsit saattoivat mobilisoida suuremman osan Saksan miesvoimasta asepalvelukseen. Toisaalta Neuvostoliiton, jonka väkiluku oli 175 miljoonaa, oli hankittava väkeä sekä sotateollisuuteen (96 prosenttia Neuvostoliiton aseistuksesta oli sen omaa tuotantoa) että armeijaan.

Stalin ilmoitti Churchillille Potsdamissa että saksalaiset olivat kutsuneet aseisiin 18 miljoonaa miestä, teollisuutta lukuun ottamatta, kun venäläisillä oli vain 12 miljoonaa miestä. Natsiarmeijalla oli myös yllätyshyökkäyksen etu puolellaan. Neuvostoliiton johdolla oli luotettavia tietoja saksalaisten joukkojen keskityksestä Neuvostoliiton rajoille ja Saksan sotavalmisteluista.

Mutta Stalin piti kaikkia varotuksia hitleriläisten mahdollisesta hyökkäyksestä imperialistien yrityksenä provosoida neuvostoliittolais-saksalainen sota. Toimien Neuvostoliiton asevoimien ylipäällikkönä Stalin kielsi joukkoja ajoissa miehittämästä puolustusalueita, ettei Saksalle siten annettaisi aihetta väittää Neuvostoliiton valmistavan hyökkäystä. Sitä paitsi Neuvostoliiton armeijalla ei ollut riittävästi kokeneita hyvin koulutettuja komentajakaadereita, koska 1930-luvulla useat kyvykkäät sotapäälliköt olivat joutuneet vainojen kohteeksi (myöhemmin heidät rehabilitoitiin). Kaikki tämä ei voinut olla heijastumatta Neuvostoliiton puolustuskykyyn ja antoi saksalaisille hyökkääjille mahdollisuuden murtaa puolustus ja tunkeutua syvälle Neuvostoliiton alueelle.

Ensimmäisen maailmansodan, jolloin Saksan oli taisteltava kahdella rintamalla, ja toisen maailmansodan, jolloin natseille jätettiin tilaisuus keskittää kaikki päävoimansa itärintamalle, välisen eron selvitti Stalin puheessaan neuvostovallankumouksen 25-vuotispäivänä Moskovassa marraskuun 6. pnä 1942.

Hän sanoi, että ensimmäisessä maailmansodassa Saksalla oli 220 divisioonaa, joista 85 oli Venäjän rintamalla eli, yhdessä liittoutuneiden kanssa, 127 divisioonaa Venäjän joukkoja vastassa.

Marraskuussa 1942 Saksan 256:sta divisioonasta 179 taisteli neuvostorintamalla, eli heidän yhtyneiden sotavoimiensa kanssa 240 divisioonaa.
Loput olivat pääasiassa varuskuntapalveluksessa vallatussa Euroopassa, samaan aikaan kun Pohjois-Afrikassa olevat brittiläiset sotavoimat sitoivat neljä saksalaista ja 11 italialaista divisioonaa.

Tämän vuoksi taistelu toisen rintaman avaamisesta lännessä tuli länsivaltojen strategian avainkysymykseksi.

Ehkä myös Amerikan sotilaspäällystö painosti sen puolesta, mutta sai vastaansa Englannin virallisissa piireissä jarrutusta ja asiaa lykättiin. Koko kansan liike kamppaili tämän olennaisen tavoitteen puolesta, ja kommunistiset puolueet esittivät aktiivista osaa tässä kamppailussa.

Neuvostoarmeija ja kansa torjuivat lopulta natsimaahanhyökkääjät, mutta raskain hinnoin.

Englantilais-amerikkalainen rintama avattiin Länsi-Euroopassa vasta kesäkuussa 1944, kolme vuotta sen jälkeen kun natsit olivat hyökänneet Neuvostoliittoa vastaan, kun neuvostoarmeija oli jo lyönyt natisen pääarmeijat (”repinyt niiltä suolet ulos”, kuten Churchill voimaperäisesti ilmaisi asian), ja olisi voinut saavuttaa voiton yksinkin.

Tämän viivästyneen toisen rintaman tarkoituksena ei siten ollut enää ensi sijassa auttaa Neuvostoliittoa, vaan pyrkimys olla päästämättä neuvostojoukkoja eteenpäin.
Tästä puhui jo ennen Normandiaan tehtyä maihinnousua vahingossa Englannin Francon Espanjan suurlähettiläs Hoare.

Kun päätettiin heittää taisteluun viime hetkellä lukuisat, raskain asein varustetut käyttämättömät englantilais-amerikkalaiset sotavoimat, kun natsien ja Neuvostoliiton voimat olivat äärimmilleen tuhotut ja väsytetyt, oli tavoitteena varmistaa Englannin ja Amerikan imperialismin valta niin suuressa osassa Eurooppaa kuin mahdollista ja estää fasisminvastainen kansan vallankumous, joka nousi kommunististen puolueiden johtamista vastarintaliikkeistä koko natsien valtaamassa Euroopassa, laajenemasta yli koko Euroopan.

Kylmän sodan ensimmäiset merkit

Niin pian kuin neuvostoarmeijat olivat alkaneet ajaa takaisin natsiarmeijoita, Stalingradin ratkaisevan voiton (jossa piiritettiin ja tuhottiin 300.000 miehen Saksan armeija ja otettiin vangiksi sotamarsalkka ja korkeita upseereita ja 50.000 miestä) sekä kesän 1942 suurten hyökkäysten seurauksena, lännen johtajat totesivat että heidän alkuperäiset olettamuksensa Neuvostoliiton väistämättömästä kukistumisesta eivät toteutuisikaan.

Sen johdosta lännessä aloitettiin syksystä 1942 uudet strategiset suunnitelmat valmistelemaan kylmää sotaa sodan jälkeen. Niitä oli Churchillin salainen lokakuun 1942 muistio tulevasta vastarinnasta ”venäläistä barbariaa” vastaan Euroopassa, ja Manhattan projektin eli atomipommin rakentamisen aloittaminen USA:ssa tarkoituksena, kuten tämän suunnitelman johtajan myöhemmin kertoman mukaan hänelle jo tuolloin oli täysin tunnettua, käyttää sitä ratkaisevana aseena tulevaisuuden Neuvostoliittoa vastaan.*) Siten kylmän sodan organisointi aloitettiin vuonna 1942.
*
*) Alaviitteessä Dutt lainaa tällaisen tekstipaketin:
”Minun on myönnettävä, että ajatukseni viipyvät ensi sijassa Euroopassa…
Olisi mittaamaton onnettomuus, jos venäläinen barbarismi peittäisi alleen ikivanhojen Euroopan valtioiden kulttuurin ja riippumattomuuden.”

(Winston Churschill, salainen muistio lokakuulta 1942, Harold Macmillanin julkistama Strassbourgin ”eurooppalaisessa” konferenssissa syyskuussa 1949).
*
”Minun mielestäni on tärkeätä todeta – luulen että se hyvin tiedetäänkin – että minun osaltani ei ollut koskaan, paitsi paria viikkoa siitä ajasta jolloin minä huolehdin projektista, mitään harhakuvia siitä asiasta, että Venäjä oli vihollinen ja että suunnitelmaa johdettiin tällä perustalla.”

(Yhdysvaltojen kenraali Grovesin, joka huolehti ”Manhattan projektista”, atomipommisuunnitelman peitenimi, erään USA:n upseerin tiedusteluun myöhemmin antamasta todistuksesta, julkaistu selostuksessa In the Matter of J.Robert Oppenheimer (J.R: Oppenheimerin asia), USA:n hallituksen painatustoimisto, Washington 1954.)
*
Kun natsijohtajat näkivät tappion olevan väistämättömänä edessään, hekin suunnittelivat tulevaisuuden linjan voitetulle Saksalle kehittämällä mitä läheisintä yhteistyötä anglo-amerikkalaisen imperialismin kanssa Neuvostoliittoa vastaan parhaan keinona Saksan vallan pystyttämiseksi uudelleen.

Tämä linja määriteltiin täsmällisesti Göringin, Goebbelsin ja Hitlerin seuraajan amiraali Dönitzin lopullisissa lausunnoissa, ja heidän vallanperijänsä ovat uskollisesti toteuttaneet ne Naton avulla.

Vieläpä toisen rintaman avaamisen jälkeen lännessä natsien sodanjohtajat yhä keskittivät kaikki päävoimansa ja järkkymättömimmän vastarintansa itärintamalle ja yrittivät jatkuvasti saada aikaan sovintoa anglo-amerikkalaisten kanssa lännessä.
Kiinteät sotilaalliset sopimukset sodan yhteisestä päättämisestä ja määritellyt dermarkaatiolinjat joukkojen pysäyttämiselle sodan päätyttyä teki kuitenkin tyhjäksi nämä alkuajan manööverit, vaikka tässäkin asiassa syntyi hiukan hämmennystä antautumisen yhteydessä lännessä, mikä tapahtui päivää ennen kuin antautuminen idässä.

Samalla tavoin samat tulevaisuuden oireet olivat näkyvissä, kun sota Japania vastaan Kaukoidässä päättyi elokuussa 1945.

Vaikka Neuvostoliiton mukaantulo sotaan oli määritelty sopimuksella liittoutuneiden kesken elokuun 8. päivänä, ja neuvostoarmeijan suorittama Japanin pääjoukkojen tuhoaminen Mantsuriassa todettiin Japanin hallituksen lopullisissa arvioinneissa ratkaisevaksi tekijäksi joka pakotti antautumaan, niin kaksi amerikkalaista atomipommia pudotettiin tarpeettomasti Hirosiman ja Nagasakin ylle elokuun 6. ja 9. päivinä, ei varmistamaan Japanin tappiota, koska Japani jo pyysi rauhaa, vaan kuten professori Blackett on osoittanut ja kuten sittemmin on laajalti tunnettua, amerikkalaisen sodanjälkeisen politiikan kylmän sodan ensimmäisenä askelena, Neuvostoliittoa vastaan suunnatun atomipommipelottelun politiikan alkuna. http://en.wikipedia.org/wiki/Patrick_Bl ... n_Blackett

[Atomipommien tarpeellisuudesta: http://www.nybooks.com/articles/archive ... -exchange/ ]

http://www.mukto-mona.com/Articles/Bria ... reason.htm
Siten tulevaisuuden vaaralliset merkit olivat näkyvissä voiton saavuttamisen hetkelläkin.”

Lähde:
R.Palme Dutt: Internationaali. Katsaus internationaalien historiaan. Alkuteos: The Internationale. Lawrence & Wishart, London 1964. Venäjänkielinen korjattu ja tarkistettu laitos: Internatsional. Izdateljstvo ”Progress”, Moskva 1966. Suomennos perustuu kumpaankin laitokseen. Suomentaneet Pentti Lahtinen ja Maija Savutie. Kansankulttuuri, Helsinki 1972. s. 304-3011.
*
Tietoisesti pidättäydyn kommentoimasta mr. Duttin tekstiä millään muotoa. Siinä ilmenevät asialliset ja asenteelliset ”virhearvioinnit” ovat valistuneen lukijan nähtävissä. Mutta eräänlaisena vaihtoehtoisena katselmuksena tämä toiminee dialektisena elementtinä aiemmin asiassa mainitsemaani nähden.
Lännen massiivinen sota-apu Neuvostoliitolle ja Normandian maihinnousu ajoituksensa ja muiden ulottuvuuksiensa suhteen ei ole suinkaan itsestään selvyys. Niiden merkitystä ja vaikutuksia sodankulkuun ja -ennen kaikkea sodan jälkeiseen tilanteeseen Euroopassa maksaa vaivan pohtia.
Katso:
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... euroopalle
Agricola-sivustojen keskustelussa:
viewtopic.php?f=10&t=5694

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Veikko Huuska kirjoitti: Suunnattomien natsivoimien moukaroidessa Neuvostoliittoa, viisi kuukautta hyökkäyksen jälkeen aina Libyan sotaretkeen marraskuussa 1941 saakka, ei vielä yksi ainoakaan brittiläinen sotilas (amerikkalaiset eivät olleet vielä mukana sodassa) ollut toiminnassa natseja vastaan millään rintamalla.
Tuossa on jätetty pois ilmarintama.

Koska Saksan täytyi pitää suuri osa lentokoneita oman maan puolustuksessa ja käyttää alumiinia ilmatorjuntaan, ne olivat poissa itärintamalta.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 25.06.14 10:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Veikko Huuska kirjoitti: Vaikka Neuvostoliiton mukaantulo sotaan oli määritelty sopimuksella liittoutuneiden kesken elokuun 8. päivänä, ja neuvostoarmeijan suorittama Japanin pääjoukkojen tuhoaminen Mantsuriassa todettiin Japanin hallituksen lopullisissa arvioinneissa ratkaisevaksi tekijäksi joka pakotti antautumaan, niin kaksi amerikkalaista atomipommia pudotettiin tarpeettomasti Hirosiman ja Nagasakin ylle elokuun 6. ja 9. päivinä, ei varmistamaan Japanin tappiota, koska Japani jo pyysi rauhaa, vaan kuten professori Blackett on osoittanut ja kuten sittemmin on laajalti tunnettua, amerikkalaisen sodanjälkeisen politiikan kylmän sodan ensimmäisenä askelena, Neuvostoliittoa vastaan suunnatun atomipommipelottelun politiikan alkuna. http://en.wikipedia.org/wiki/Patrick_Bl ... n_Blackett
Hamin teoksen Hirsoshima, Nagasakimukaan Japani oli lyöty, mutta se ei suostunut antautumaan ehdoitta edes atomipommien pudotuksen jälkeen vaan vasta kun NL liittyi sotaan ja se pelkäsi NL:n nousevan maihin kotisaarille.

Siinä Ham on samaa mieltä, että atomipommien pudotuksen syy oli NL:n uhka sen lisäksi, että kun rahaa oli käytetty niin paljon, asetta piti myös käyttää. Maihinnoususta oli luovuttu jo aiemmin.

Ilmeisesti USA teki virheen, kun ei suostunut ilmoittamaan, että keisari saisi pitää muodollisen aseman. Lisäksi NL ei välittänyt USA:lle Japanin rauhantunnusteluja.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 25.06.14 10:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Veikko Huuska kirjoitti: Kysymys Lännen sotilasavusta Neuvostoliitolle ja avun suuresta volyymistä on selvästikin tunteita herättävä ja sitä on perin hankala käsitellä täysin rationaalisena toiminnan vaihtoehtojen hahmotteluun liittyvänä aiheena.
Jos tarkoitat rationaalisella täysin järkeen perustuvaan, niin sellaiseen pystyy vain, jos aivojen lohkot, joissa tunne ja moraali ovat, ovat vahingoittuneet. Psykologisissa kokeissa on osoitettu, että tällaisen toiminnan tulos on itse asiassa huonompi.

Hahmottelemasi skenaario ei edes ole "täysin rationaalinen", vaan siinä oletuksena on, että yhden valtion (USA:n) täydellinen ylivalta olisi tavoiteltava asia, ja sitä varten olisi pitänyt uhrata miljoonia ihmisiä, joiden ei tapahtuneessa historiassa tarvinnut kuolla.

Ei myöskään ole mitään takeita siitä, että tavoite olisi toteutunut, vaan seurauksena olisi voinut olla Natsi-Saksan voitto. Mikä ehkä onkin todellinen tavoitteesi, koska se olisi toteuttanut Suur-Suomen?
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 25.06.14 12:31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Emma-Liisa kirjoitti:seurauksena olisi voinut olla Natsi-Saksan voitto. Mikä ehkä onkin todellinen tavoitteesi, koska se olisi toteuttanut Suur-Suomen
Niin, ja luultavimmin muutenkin - ilman Suur-Suomeakin. Vastaavanlaista olen aikojen saatossa pannut useasti merkille erinäisten hyvin laajojenkin piirien todellisia asenteita sivusta seuratessani. Ei tarvitse kuin vähän pintaa raaputtaa. Viis silloin holokaustista sekä romanien, idän "ali-ihmisten", mielisairaiden, kehitysvammaisten jne. jne. massamittaisesta murhaamisesta muutaman lyhyen vuoden aikana. Olihan kyseessä sentään korkealle arvostettu vuosisatainen "sivistysmaa".

Kenraali Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjasta vuodelta 1944 näkyy selvästi, kuinka henkisestikin tuskallista Suomen valtiojohdolle oli luopuminen "aseveljestä" syyskesän 1944 ratkaisuvaiheissa. Erfurth mm. kirjasi 5.9.1944 keskustelustaan Mannerheimin adjutantin everstiluutnantti Grönvallin kanssa: "Hänen käsityksensä mukaan (ja hän näki syvälle syy-yhteyksiin marsalkan hänelle osoittaman luottamuksen ansiosta) Mannerheim ja Walden olivat sydämessään eduskunnan vähemmistön kannalla; mutta se oli liian heikko - -." (Kyse oli NL:n ennakkoehtojen hyväksymistä koskevasta ratkaisevasta äänestyksestä 2.9.1944.) Kiihkeä antikommunismi oli se kaiken voittava "tahtotila" (käyttääkseni viimeksi aamu-uutisissa uuden ministerin suusta kuulemaani poliitikkokielen ilmeisen tyylikkääksi miellettyä ilmaisua), jonka varjossa ns. uuden Saksan johtajien on täytynyt näyttää todellisislta kulttuuriheeroksilta. Tässähän ei sinänsä ollut mitään uutta. Olihan esim. Walden, uskollisista uskollisin, todennut Kai Donnerin haastattelussa Mannerheimin luona Kaivopuistossa joulukuussa 1929 vuoden 1918 tapahtumista: "Kaikki punaisten arkeuseeraukset ovat tapahtuneet omavaltaisesti. Miltä maa näyttäisikään, jollei näitä arkeuseerauksia olisi ollut - - Suomi voisi olla punainen ja punaisempi kuin se vielä tänään on. Ne tapahtuivat ilman mitään muotoja. Mutta se oli suuri isänmaallinen teko."

-----------------
Tekninen huomautus: Oikea kirjoitusasu on natsi-Saksa, koska se tarkoittaa samaa maantieteellistä aluetta kuin jälkiosa yksin. (Ks. esim. Itkonen - Maamies, Uusi kieliopas, 2011.)

tsadilainen
Viestit: 119
Liittynyt: 19.06.07 14:37

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

Emma-Liisa kirjoitti:
Veikko Huuska kirjoitti: Vaikka Neuvostoliiton mukaantulo sotaan oli määritelty sopimuksella liittoutuneiden kesken elokuun 8. päivänä, ja neuvostoarmeijan suorittama Japanin pääjoukkojen tuhoaminen Mantsuriassa todettiin Japanin hallituksen lopullisissa arvioinneissa ratkaisevaksi tekijäksi joka pakotti antautumaan, niin kaksi amerikkalaista atomipommia pudotettiin tarpeettomasti Hirosiman ja Nagasakin ylle elokuun 6. ja 9. päivinä, ei varmistamaan Japanin tappiota, koska Japani jo pyysi rauhaa, vaan kuten professori Blackett on osoittanut ja kuten sittemmin on laajalti tunnettua, amerikkalaisen sodanjälkeisen politiikan kylmän sodan ensimmäisenä askelena, Neuvostoliittoa vastaan suunnatun atomipommipelottelun politiikan alkuna. http://en.wikipedia.org/wiki/Patrick_Bl ... n_Blackett
Hamin teoksen Hirsoshima, Nagasakimukaan Japani oli lyöty, mutta se ei suostunut antautumaan ehdoitta edes atomipommien pudotuksen jälkeen vaan vasta kun NL liittyi sotaan ja se pelkäsi NL:n nousevan maihin kotisaarille.

Siinä Ham on samaa mieltä, että atomipommien pudotuksen syy oli NL:n uhka sen lisäksi, että kun rahaa oli käytetty niin paljon, asetta piti myös käyttää. Maihinnoususta oli luovuttu jo aiemmin.

Ilmeisesti USA teki virheen, kun ei suostunut ilmoittamaan, että keisari saisi pitää muodollisen aseman. Lisäksi NL ei välittänyt USA:lle Japanin rauhantunnusteluja.
Jos länsivaltojen valmistelemat maihinnousut eivät pelottaneet, miksi Neuvostoliiton hypoteettinen maihinnousu olisi? Japania uhkasi sen mittakaavan tuho, että Stalinkin olisi saanut tosissaan ponnistellä kehittääkseen jotain pahempaa.
Ehkä pitää lukea tuo kirja ja hakea Hamin perustelut väitteelle, että maihinnousuista olisi luovuttu ennen Japanin antautumista.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Normandian maihinnousu oli katastrofi Suomelle ja Euroopalle

nylander kirjoitti: Kenraali Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjasta vuodelta 1944 näkyy selvästi, kuinka henkisestikin tuskallista Suomen valtiojohdolle oli luopuminen "aseveljestä" syyskesän 1944 ratkaisuvaiheissa. Erfurth mm. kirjasi 5.9.1944 keskustelustaan Mannerheimin adjutantin everstiluutnantti Grönvallin kanssa: "Hänen käsityksensä mukaan (ja hän näki syvälle syy-yhteyksiin marsalkan hänelle osoittaman luottamuksen ansiosta) Mannerheim ja Walden olivat sydämessään eduskunnan vähemmistön kannalla; mutta se oli liian heikko - -." (Kyse oli NL:n ennakkoehtojen hyväksymistä koskevasta ratkaisevasta äänestyksestä 2.9.1944.) Kiihkeä antikommunismi oli se kaiken voittava "tahtotila" (käyttääkseni viimeksi aamu-uutisissa uuden ministerin suusta kuulemaani poliitikkokielen ilmeisen tyylikkääksi miellettyä ilmaisua), jonka varjossa ns. uuden Saksan johtajien on täytynyt näyttää todellisislta kulttuuriheeroksilta.
Samaa mieltä oli Paasikivi ainakin 1941.

Sinänsä ei ollut mikään ihme, että ihmiset, joiden henki, omaisuus tai asema olisi ollut vaarassa kommunistien voittaessa, olivat antikommuisteja. Heitäkin oli kuitenkin erilaisia: toisilla ideologia oli ensisijainen (Hitler), toisilla realismi vaikutti. Loppujen lopuksi Mannerheim rauhan tehdessään kuului jälkimmäiseen kategoriaan.

Samoin kommunismia saattoi vastustaa eri tavoin (edellyttäen siis että kommunistit eivät olleet vallassa): tappamalla kaikki kommunistit (Hitler idässä), kieltämällä kommunistien julkisen toiminnan ja panemalla ydinryhmän vankilaan (Suomien kommunistilait) tai yhteiskunnallisilla uudistuksilla ja elintasoa nostamalla sekä integroimalla kommunistit yhteiskuntaan (Kekkonen).

En ole lukenut Erfurthin päiväkirjaa, mutta yleisenä huomautuksena sanoisin, että siihen on lähteenä suhtauduttava samanlaisian varauksin kuin keisarin lähettilään Chapuysin kuvauksiin Anne Boleynista, joka oli keisarin sukulaisen Katariina Aragonialaisen vastustaja.

Erfurthilla oli tarve korostaa tietynlaisia asioita ja samoin ainakin osalla niistä suomalaisista, jotka puhuivat hänen kanssaan, oli tarve puhua tietyllä tavalla, jotta välirikko tehtäisiin mahdollisimman pienin vaurioin (niin kiin silloin kuviteltiin).
Mannerheim osasi puhua yhdelle yhtä, toiselle toista samaan aikaan kun hän piti aikeensa salassa viimeiseen asti. Mikä ei tarkoita, ettei paljon Erfurthin päiväkirjassa oli paikkansapitävää, mutta sitä on verrattava muihin samanaikaisiin lähteisiin.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”