Kostotoimet ja kapinallisuus Suomen sisällissodassa

[Ilmo Kekkonen]

Jatkan vielä Janssonin tekstin kommentointia, koska viimeinen kohta jäi pois

Olihan meillä 1918 kapinallisia, jotka puolestaan tukeutuivat jossain määrin Saksaan ja unionisteja jotka, samoin jossain määrin, tukeutuivat Venäjään. Valkoisten kostotoimet 1918 olivat sitten tunnetusti epäinhimillisiä.

Uutta minulle. Mitkähän tällaiset ryhmät mahtoivat olla?

Valkoisten kostotoimet perustuivat punaisten aloittamaan kapinaan, murhiin ja terroriin. Totta on, että paikallisten kostotoimet karkasivat käsistä ja myös vankileirien kurjuuteen herättiin vasta kuolleisuuden kasvettua sietämättömäksi.
Huomattavaa on kuitenkin, että kapinallisten enemmistö ehdittiin armahtaa tai siirtää ehdonalaiseen vielä vuoden 1918 aikana.

Vaikka minun on vaikeaa seurata Janssonin ajatuksenjuoksua, niin on hyvä, että myös Venäjälle ja Ukrainan kapinallisille myönteisiä mielipiteitä esitetään.
Meillä media on enimmäkseen länsimyönteinen ja Venäjää kritisoiva.

[F. Lager]

”Valkoiset olivat 1918 itsenäisen valtion laillisen hallinnon (myös Venäjän tunnustaman) joukkoja. Punaiset olivat kapinallisia, joita Venäjä tuki.”

Hallituksen laillisuudesta ei tietenkään seuraa se, että kaikki hallituksen nimissä myöhemmin tehtävä olisi laillista.

”Valkoisten kostotoimet perustuivat punaisten aloittamaan kapinaan, murhiin ja terroriin.”

Valkoisten kostot perustuivat vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän (luokkayhteiskunnan) säilyttämiseen. Kun lailliset konstit eivät riittäneet, turvauduttiin laittomuuksiin. Valkoisen kurinpitokoneiston laittomuudet siunattiin armahduspäätöksellä ja syytesuojalla 7.12.1918.

A. Jyränki ja J. Kekkonen ovat argumentoineet ”luokkakoston” puolesta. Jyränki kiteyttää sodan luonteen teoksessaan Kansa kahtia, henki halpaa. Oikeus sisällissodan Suomessa? (2014): ”Suomessa todella käytiin luokkasotaa sanan raskaimmassa mielessä.” (s. 165)