nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

18.10.14 22:14

Emma-Liisa kirjoitti:Miksipä eivät molemmat voisi pitää paikkaansa? Siis jotkut olivat innostuneita, jotkut taas vastahakoisia
Miksipä hyvinkin eivät. Mutta kun Rajala kaikessa, mikä koskee jatkosotaa esivaiheineen sekä tietenkin "Synkkistä" (minäkin olen tässä lueskellut Klingeä), kokee tehdä Paavolaisesta jälkikäteisen omaa etua tavoittelevan vääristelevän sepittelijän. Tendenssi suorastaan lyö lukijaa vastaan puheenalaisten jaksojen sivuilta. Ja kuitenkin meillä on, kuten edellä todettu, esim. Riikosen, Häggmanin ja Klingen aivan muuta todistavat maltilliset näkemykset. (Rajala on kyllä saanut jo hyviä myötätodistajia mm. Lasse Lehtisestä ja Timo Vihavaisesta.)

Suorastaan nerolliselta keinolta ilmentää kirjoittajan omaa asennetta vaikuttaa kirjan loppuun sisätakakannen ylivetopaperille ikään kuin kaiken sinetiksi painettu meikäläisissä oloissa harvinainen, Kim Borgin ottama värivalokuva Aunuksesta vuodelta 1942: Järvi, jonka rantaveden "uppotukilla" seisoo kameraan seliin sotilaspukuinen luutnantti Olavi Paavolainen tuijottaen alakuloisesti veden pintaan, mikäli vajaassa neljäsosaprofiilissa näkyvästä päästä voi päätellä. Tämän Rajalan nimeämän "melankolisen poseerauksen" kruunaa yksinäistä mietiskelijän hahmoa kehystävä pihlajanoksa terttuineen. Rajala ei missaa tilaisuutta tilaisuutta mainita hienonhienona, Yksinpuheluun oitis yhdistyvänä "vieraannuttamisefektinä" sinänsä jo vanhastaan tunnetun asian, että "oksaa piteli avustava sotamies". Että sellaisia visuaalis-kirjallisia alluusioita. "Kuvitussuunnitelma kirjoittajan", oli jo Olavi Paavolaisen varhaisten teosten kuulu tunnus!

Ruokkoamaton
Viestit: 45
Liittynyt: 29.10.09 09:47

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

19.10.14 13:11

Emma-Liisa kirjoitti: Kiinnostavaa kyllä, Luvatussa maassa käy ilmi, että sotilaiden kirjoittamien runojen perusteella retoriikka vetosi ainakin joihinkin: tovereiden kaatuminen Suur-Suomen (tai edes Suomen onnellisen tulevaisuuden puolesta) oli parempi peruste kuin pelkkien strategisten syiden.
Tässä on myös tämä ns. kouluaineongelma: kun suhteellisen vähän kirjallista ilmaisua harrastaneet ihmiset siihen puuhaan tietoisesti ryhtyvät, sanelee usein luettu ja opittu malli sekä tyyliä että sisältöä. joten on aina olemassa tietty vaikeus erottaa sitä mikä on ns. aitoa sentimenttiä ja mikä silkkaa sen matkimista miten pitäisi kirjoittaa tai jopa mitä tuntea.

Ruokkoamaton
Viestit: 45
Liittynyt: 29.10.09 09:47

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

19.10.14 13:14

nylander kirjoitti: Miehistön sotaanlähtötunnelmat saavat Rajalan kirjassa todistajikseen Haavion ja Helvi Hämäläisen. - Haavio: "Sotilaat lauloivat ja hurrasivat, kun tieto sodasta ennätti heidät, valtavasti." - Ja Helvi Hämäläisen kertomaan viitaten: "Hänen näkemänsä miehet olivat aivan toisia kuin Olavin näkemät julkeat, mieltään osoittavat jurmuilijat: nämä olivat käyneet saunassa ja kammanneet itsensä, he olivat "kuin juhlaan lähdössä. Kaikki niin kauniita, niin puhtaita, niin hauskannäköisiä sotilaita." Lukijalle ei jää epäselväksi, kummalla katsantokannalle, Paavolaisella vai Haaviolla &c Rajalan mielestä on vakava uskottavuusongelma - näin ainakin itse lukijana tulkitsen.
Tähän kohtaan tarjoutuu välittömänä selitysvaihtoehtona että Paavolainen oli nähnyt reserviläispataljoonan miehiä ja Hämäläinen varusmiespataljoonan nuorukaisia!

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

19.10.14 15:19

Ruokkoamaton kirjoitti:
nylander kirjoitti: Miehistön sotaanlähtötunnelmat saavat Rajalan kirjassa todistajikseen Haavion ja Helvi Hämäläisen. - Haavio: "Sotilaat lauloivat ja hurrasivat, kun tieto sodasta ennätti heidät, valtavasti." - Ja Helvi Hämäläisen kertomaan viitaten: "Hänen näkemänsä miehet olivat aivan toisia kuin Olavin näkemät julkeat, mieltään osoittavat jurmuilijat: nämä olivat käyneet saunassa ja kammanneet itsensä, he olivat "kuin juhlaan lähdössä. Kaikki niin kauniita, niin puhtaita, niin hauskannäköisiä sotilaita." Lukijalle ei jää epäselväksi, kummalla katsantokannalle, Paavolaisella vai Haaviolla &c Rajalan mielestä on vakava uskottavuusongelma - näin ainakin itse lukijana tulkitsen.
Tähän kohtaan tarjoutuu välittömänä selitysvaihtoehtona että Paavolainen oli nähnyt reserviläispataljoonan miehiä ja Hämäläinen varusmiespataljoonan nuorukaisia!
Tekstistä käy kyllä ilmi, että Hämäläinen näki reserviläisiä. Hänhän asui Härjänojan kylässä.

Tapio Onnela
Viestit: 4860
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

22.10.14 18:17

Matti Mieskosen arvio Rajalan Paavolaiskirjasta:
Panu Rajalan uusi elämäkerta Olavi Paavolaisesta (1903–1964) on tarina ristiriitojen sävyttämästä ihmisestä. Naistenmies, matkakirjailija ja kauneuden palvoja oli myös päättämättömyytensä vanki, alkoholismiin sortunut ikuinen narsisti ja opportunisti. Tulisoihtu pimeään esittelee uutta tietoa Paavolaisen yksityiselämästä, mutta säilyttää oman aikansa johtotähden symbolisen aseman ennallaan.
Tulisoihtu pimeään on suurelle yleisölle tarkoitettuna tietokirjana onnistunut. Kriittiselle historiatieteelliselle tarkastelulle Rajalan elämäkerta tarjoaa silti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Matti Mieskonen: Paavolainen - symboli ja historiallinen henkilö (Agricolan kirja-arvostelut, 21.10.2014)

Tapio Onnela
Viestit: 4860
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

23.10.14 08:01

Helena Pilkkeen arvio H.K. Riikosen kirjasta Agricolan kirja-arvosteluissa:
Syksyn toinen Olavi Paavolais-elämäkerta, H.K. Riikosen Nukuin vasta aamuyöstä, lähestyy kirjailijaa hänen teostensa kautta. Samalla kirjoittaja tulee kertoneeksi luentosarjan verran Paavolaiseen tavalla tai toisella liittyvistä kirjallisuuden ja kulttuurihistorian tapahtumista ja ilmiöistä.
H. K. Riikonen on saanut käyttöönsä aineistoa, jota Panu Rajala ei ole käyttänyt hieman aiemmin tänä syksynä ilmestyneessä Paavolais-elämäkerrassaan. Rajala totesi teoksensa esipuheessa Olavi Paavolaisen pojan, Pekka Paavolaisen, kieltäytyneen yhteistyöstä kirjanteossa. Olisiko syynä ollut aiemmin tehty sopimus H. K. Riikosen kanssa? Tässä kirjassa ovat näet aineistona sekä keskenjäänyt Eros ja Prometheus -teos (tarkemmin sanottuna sen luonnos) että edellä esitelty Synkän yksinpuhelun koneella kirjoitettu käsikirjoitus – ne lappuset, joille Paavolainen päämajassa työskennelleiden kollegojen mukaan muistiinpanojaan harva se päivä raapusti, on poltettu mikkeliläisessä kakluunissa jo jatkosodan aikana.

Riikosen lukeneisuus paistaa joka sivulta, enkä sano tätä moitteena. Teokset, joissa kirjailijan kuvaa yritettäisiin piirtää näin pikkutarkasti ja samalla avattaisiin koko sitä maailmaa, jossa hän eli, ja niitä traditioita, joiden perillinen hän tavalla tai toisella oli, ovat ainakin nykyisin suhteellisen harvinaisia.

Ehkä ei tarvita kummoistakaan ennustamistaitoa, jos totean, että tämä kirja tulee kulumaan kirjallisuudentutkijoiden, kulttuurihistorioitsijoiden ja lukuisten Paavolais-fanien käsissä tulevina vuosina ja jopa vuosikymmeninä?
Helena Pilke: Ilmiöitä, ihmisiä, tekstejä monessa kontekstissa (Agricolan kirja-arvostelut 22.10.2014)

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

23.10.14 18:03

Matti Klinge kommentoi muistelmiensa toisessa osassa Upsalasta Pariisiin Synkän yksinpuhelun 1961 ilmestynyttä uutta painosta, joka oli Valittujen teosten neljäs osa:
Synkällä yksinpuhelulla oli myös ajankohtaissanomaa, sillä maailmaa nähneen ja ymmärtävän Paavolaisen aitosuomalaisuuteen ja AKS-henkeen kohdistama kritiikki ei ollut menettänyt ajankohtaisuuttaan. Kuusikymmenluvun Suomessa sentyyppinen nationalismi oli voimakasta, vaikka se etsiytyi osin uusiin muotoihin, itse olin siihen törmännyt ylioppilasaikoinani. Ne oikeistolaiset ja Neuvostoliiton vastaiset mielialat, jotka olivat kansainvälisen tilanteen kiristyessä tärkeältä osaltaan provosoineet "yöpakkaset" ja "noottikriisin", eivät olleet hävinneet. - -
Paavolaisen sotapäiväkirjan ensimmäinen osa, joka käsittelee vuosia 1941-42, sai aikaan innostuneen vastaanoton. Paavolainen kuvaa siinä Itä-Karjalan maisemia ja siihen saakka voittoisan sodan positiivisia mielialoja. Toinen, vuosien 1943-1944 osa, herätti sen sijaan kritiikkiä, jonka selitykseksi on ehkä katsottava myös kevään 1948 mielialojen muutos, Pariisin rauha ja Liittoutuneiden valvontakomission poistuminen, ”kolmen suuren” hallituksen ero ja siis kansandemokraattien-kommunistien lähtö vallasta sekä suurvaltojen välille puhjennut kylmä sota” olivat suuria, käänteentekeviä asioita, ja ne vaikuttivat mielialoihin, samoin kuin paraneva taloudellinen tilanne. Muutos kohotti oikeiston itsetuntoa ja heijastui menneisyyden tulkintaan. Paavolaisen väitettiin nyt ennakoineen liian varhain ja tosiasioiden vastaisesti sodan lopputulosta. Voi olla, että Paavolainen toimitusvaiheessa karsi päiväkirjastaan myöhemmän ajan kannalta epäkurantteja kohtia, mutta olennaista on, että hän pystyi ymmärtämään Suomen tilanteen selvemmin kuin kukaan muu, sekä Saksassa että, mikä oli ainutlaatuista, Neuvostoliitossakin ennen sotaa matkustaneena, nyt Mikkelin päämajassa koko ajan Ruotsin ja muiden maiden sanomalehtien lukijana. Siksi hänen silmäänsä pisti kaikenlainen perusteeton utopismi ja Suur-Suomi-ideologian pettävä pinnallisuus. Paavolainen kommentoi näiden aatteiden ilmaisuja ja ilmaisijoita ivallisesti, ja tästä oli seurauksena mainittu vastavaikutus, joka hiljensi Paavolaisen kirjailijana kokonaan. Minusta Paavolaisen sotapäiväkirja tekee autenttisen vaikutuksen, mutta alkuperäismuistiinpanot eivät ole säilyneet.
Mielenkiintoista ja tärkeää on havaita, että sellaiset ulkomailla oleskelleet ja maailmaa nähneet intellektuellit kuin Paavolainen ja Göran Schildt pitivät syksyn 1944 rauhanehtoja, silloin kun ne saatiin tietää, varsin kohtuullisina odotuksiin ja pelkoihin nähden. Suomi oli hävinnyt, mutta voittajavaltiot eivät halunneet ajaa sitä tuhoon, tietenkin edellyttäen, ja sitähän Paasikivikin toistamiseen toisti, että Suomi täyttä täydellisesti sopimuksen vaatimukset eikä anna voittajille aihetta tilanteen kiristymiseen. - -

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

23.10.14 18:09

Klingen perusteella tuntuisi siis siltä, että alun perin ei arvosteltu vuoden 1941 kuvausta (vaikka Paavolaisen kuvaus ei ollut lainkaan niin positiivista kuin Klinge uskoo), vaan vasta myöhempiä osia, siis kai lähinnä sitä ettei Stalingradin jälkeen laajemmin nähty, mitä oli tulossa.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

23.10.14 22:56

Tapio Onnela kirjoitti:Helena Pilkkeen arvio H.K. Riikosen kirjasta Agricolan kirja-arvosteluissa:
Synkän yksinpuhelun koneella kirjoitettu käsikirjoitus – ne lappuset, joille Paavolainen päämajassa työskennelleiden kollegojen mukaan muistiinpanojaan harva se päivä raapusti, on poltettu mikkeliläisessä kakluunissa jo jatkosodan aikana.
Ja siinä välissä olivat ne Mikkelissä lappusista silloin tehdyt koneella kirjoitetut tekstit.

Kaikesta huolimatta Riikosen vertailussa tuon sodanjälkeisen käsikirjoituksen ja v. 1946-7 julkaistun kirjan välillä on mielenkiintoa. Huvittavaa kyllä, Paavolainen poisti eräitten henkilöiden arvostelua.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

24.10.14 13:54

Emma-Liisa kirjoitti:Matti Klinge kommentoi muistelmiensa toisessa osassa Upsalasta Pariisiin Synkän yksinpuhelun 1961 ilmestynyttä uutta painosta, joka oli Valittujen teosten neljäs osa:
Paavolaisen sotapäiväkirjan ensimmäinen osa, joka käsittelee vuosia 1941-42, sai aikaan innostuneen vastaanoton. Paavolainen kuvaa siinä Itä-Karjalan maisemia ja siihen saakka voittoisan sodan positiivisia mielialoja. Toinen, vuosien 1943-1944 osa, herätti sen sijaan kritiikkiä, jonka selitykseksi on ehkä katsottava myös kevään 1948 mielialojen muutos, Pariisin rauha ja Liittoutuneiden valvontakomission poistuminen, ”kolmen suuren” hallituksen ero ja siis kansandemokraattien-kommunistien lähtö vallasta sekä suurvaltojen välille puhjennut kylmä sota” olivat suuria, käänteentekeviä asioita, ja ne vaikuttivat mielialoihin, samoin kuin paraneva taloudellinen tilanne. Muutos kohotti oikeiston itsetuntoa ja heijastui menneisyyden tulkintaan. Paavolaisen väitettiin nyt ennakoineen liian varhain ja tosiasioiden vastaisesti sodan lopputulosta.
Emma-Liisa kirjoitti:Klingen perusteella tuntuisi siis siltä, että alun perin ei arvosteltu vuoden 1941 kuvausta (vaikka Paavolaisen kuvaus ei ollut lainkaan niin positiivista kuin Klinge uskoo), vaan vasta myöhempiä osia, siis kai lähinnä sitä ettei Stalingradin jälkeen laajemmin nähty, mitä oli tulossa.
Tässä on nyt jotain, mitä en ymmärrä. Olen "aina" kuvitellut, että "Pentti HIlli" (alias herra ja rouva Koskenniemi) ynnä Rafael Koskimies & Co. aloittivat kiivaan yrityksensä Paavolaisen teilaamiseksi heti vuoden 1947 puolella, kun Synkkä yksinpuhelu 1-2 oli tullut ulos joulun alla 1946.

Itselläni on teoksen alkuperäinen, kaksiosainen, täydellinen laitos. Molempien osien painovuodeksi on merkitty 1946. Vilkaisu Riikosen kirjaan Sota ja maisema tuntuisi antavan saman tuloksen.

Sotketaanko nyt asioita - vai sotkenko minä?

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

24.10.14 15:55

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Klingen perusteella tuntuisi siis siltä, että alun perin ei arvosteltu vuoden 1941 kuvausta (vaikka Paavolaisen kuvaus ei ollut lainkaan niin positiivista kuin Klinge uskoo), vaan vasta myöhempiä osia, siis kai lähinnä sitä ettei Stalingradin jälkeen laajemmin nähty, mitä oli tulossa.
Tässä on nyt jotain, mitä en ymmärrä. Olen "aina" kuvitellut, että "Pentti HIlli" (alias herra ja rouva Koskenniemi) ynnä Rafael Koskimies & Co. aloittivat kiivaan yrityksensä Paavolaisen teilaamiseksi heti vuoden 1947 puolella, kun Synkkä yksinpuhelu 1-2 oli tullut ulos joulun alla 1946.

Itselläni on teoksen alkuperäinen, kaksiosainen, täydellinen laitos. Molempien osien painovuodeksi on merkitty 1946. Vilkaisu Riikosen kirjaan Sota ja maisema tuntuisi antavan saman tuloksen.

Sotketaanko nyt asioita - vai sotkenko minä?
Sinä olet oikeassa, ja Klinge on tehnyt peräti takaperoisen tulkinnan. Eihän vuoden 1948 tapahtumilla voi selittää, mitä tapahtui vuonna 1947 - jollei sitten katsota, että Paavolaisen arvostelu ennakoi oikeiston kasvanutta itseluottamusta. Mutta itse asiassa parempi selitys voisi olla, että Paavolaisen arvostelu sai sytykettä sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä: vihjauskin että Suomessa olisi ollut jotain vikaa, piti torjua.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

24.10.14 18:04

Emma-Liisa kirjoitti:--- Mutta itse asiassa parempi selitys voisi olla, että Paavolaisen arvostelu sai sytykettä sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä: vihjauskin että Suomessa olisi ollut jotain vikaa, piti torjua.
Tosiasia on tunnustettava: tässä maailmassa on käytännössä aina oikeassa se, joka saa parhaiten oman totuutensa esiin. Siispä oli silloinkin paras koettaa olla se, jonka totuus voittaisi. Ja kun vielä olivat ajat erityisen tiukat ja vaaranalaiset. Ei juuri ollut varaa antaa periksi informaatiosodassakaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

28.10.14 21:07

Ville Laamasen arvostelu Rajalan kirjasta Kanavan numerossa 7 oli positiivinen. Laamnen väitteli Paavolaisesta (Suuri levottomuus).

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

29.10.14 08:42

Emma-Liisa kirjoitti:Ville Laamasen arvostelu Rajalan kirjasta Kanavan numerossa 7 oli positiivinen. Laamnen väitteli Paavolaisesta (Suuri levottomuus).
Minäkin olen lukenut näitä arvosteluja, Laamasenkin. Ja Hesarin (ex-)patriarkka Pekka Tarkan, joka rusikoi Riikosta ja nosti siihen nähden ylivertaiseksi Rajalan. Kuten moni muukin.

Väitelleitä ovat, selvä se, mutta siitä huolimatta pidätän itselläni oikeuden omaan näkemykseeni. Perustelut olen esittänyt varhemmin tässä ketjussa.

Eikös muuten se Kanavan kirjallisuuspalkintokin jaeta ihan lähipäivinä?

Tapio Onnela
Viestit: 4860
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

29.10.14 10:26

nylander kirjoitti:... mutta siitä huolimatta pidätän itselläni oikeuden omaan näkemykseeni. Perustelut olen esittänyt varhemmin tässä ketjussa.
Voisitko vielä ihan vaan kertauksen vuoksi tiivistää mikä näkemyksesi Paavolaisesta on, mikäli olet joidenkin elämäkertakirjoittajien kanssa eri mieltä? Minulle on kaikesta huolimatta jäänyt vähän epämääräinen kuva siitä mitä ajattelet hänestä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”