Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Luen parhaillaan Agneta Rahikaisen teosta Edith, jonka metodi olisi ollut Rajalalle hyvä esimerkki siitä, miten lähdekritiikkiä käytetään.

Rahikaisen teoksessa saa Södergranin elämän jälkeen yhtä suuren osuuden "elämä kuoleman jälkeen" eli myytti. Juuri tämä jälkipuolisko on hyödyllistä luettavaa kaikille, koska sama myytin rakentaminen koskee niin Runebergia ja Aleksis Kiveä kuin Mannerheimia ja Leniniä.

Myös Paavolaisesta kannattaisi ehdottomasti tehdä vastaava tutkimus, varsinkin kun hän esiintyy myös fiktion henkilönä.

Luin uuudestaan Kuisma Korhosen arvostelun Rajalan kirjasta Hesarissa:
http://www.hs.fi/arviot/Kirja/a1410841151850 Kyllä on arvostelija nielaissut kokonana Rajalan version, ilmeisesti hän ei tunne Paavolaista ennestään kovin hyvin toisin kuin monet muut arvostelijat.

Varmaan Paavolainen oli narsisti, mutta nimitys takinkääntäjä on huvttava, koska eihän Paavolainen koskaan sitoutunut mihinkään aatteeseen (ja kuten Waltari sanoi, hänellä ei ollut koskaan yhtä mielipidettä). Opportunistikin on epäoikeudenmukainen nimitys, sillä käsittääkseni Paavolainen ei koskan varsinaisesti pyrkinyt mihinkään asemaan.

arbiters
Viestit: 6
Liittynyt: 04.11.14 10:27

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpaan armeijakuvauksesta on kyllä jo vanhastaan tunnettu, luettavissa esim. Kurjensaaren 1975 ilmestyneestä kirjasta.
Noin nylander kirjoitti 2.10.2014 viitaten teokseeni Sota Kentästä ja kasarmista. Tuota voisi täsmentää: Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpään armeijakuvauksesta on kyllä jo niin vanhastaan tunnettu, että se on luettavissa jo 30.11.1928 ilmestyneestä Tulenkantajien numerosta. Historiaa tuntevalle tämän ei pitäisi olla mikään uutinen.

Jo vanhastaan tunnetussa Haanpää-elämäkerrassa (1966) Eino Kauppinen uhrasi Olavi Paavolaisen teilauksen selostukselle 4 sivua, Viljo Kojon ja Rafael Koskimiehen kielteisille ja ymmärtämättömille arvosteluille yli 1½ sivua, mutta vain vajaat 1½ sivua Huugo Jalkasen myönteiselle ja teoksen arvon ymmärtävälle kritiikille, jollaisia oli muitakin (kuten Elmer Diktoniuksen ja Ylioppilaslehden arvostelut, jopa V. A. Koskenniemen kritiikki oli monin tavoin ymmärtävä – näistä Haanpään elämänkertoja ei hiiskahdakaan).

Kaikkiaan Kauppisen esitys antaa räikeän vääristyneen kuvan Kentän ja kasarmin vastaanotosta. Kauppinen myös kanonisoi muissakin yhteyksissä kuten oppikirjoissa perustelemattoman käsityksen, että yleinen mielipide tuomitsi Kentän ja kasarmin. Käsitys tarttui myös Kai Laitisen Suomen kirjallisuushistorioihin, puhumattakaan armeija-aiheisista historioista.

Oma lukunsa on se, että jälkipolvilla eli omilla aikalaisillamme on ollut outo taipumus painaa villaisella ja selitellä parhain päin Paavolaisen teilaus (Veijo Meri, Erno Paasilinna, Markku Envall, Jaakko Paavolainen, Matti Salminen). Näillä perusteilla voisi oikeastaan sanoa, että Paavolaisen teilaus ei olekaan ihan vielä jo vanhastaan tunnettu.

Analysoin Paavolaisen teilauksen puitteita, ilmapiiriä, motiiveja ja vaikutuksia. Paavolaisen teilauksen hehkutus ei ole ainoa eikä varsinkaan oikea tapa lähestyä sitä. Vaikka teilaus olisikin jo vanhastaan tunnettu, sen jälkeen Haanpää jätettiin yksin eikä tätä vääryyttä ole kunnolla oikaistu, pikemminkin päinvastoin, sitä on voittopuolisesti ylläpidetty. Tämän vääryyden oikaisemiseen esitykseni tähtää.

Anssi Sinnemäki

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

arbiters kirjoitti:
Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpaan armeijakuvauksesta on kyllä jo vanhastaan tunnettu, luettavissa esim. Kurjensaaren 1975 ilmestyneestä kirjasta.
Noin nylander kirjoitti 2.10.2014 viitaten teokseeni Sota Kentästä ja kasarmista. Tuota voisi täsmentää: Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpään armeijakuvauksesta on kyllä jo niin vanhastaan tunnettu, että se on luettavissa jo 30.11.1928 ilmestyneestä Tulenkantajien numerosta. Historiaa tuntevalle tämän ei pitäisi olla mikään uutinen.
No juu, tarkoitukseni ei ollut mitenkään väheksyä uutta, ilmeisen ansiokasta kirjaa Sota Kentästäja kasarmista, johon minulla ei toistaiseksi ole ollut edes aikaa syventyä. Pahoittelen, jos sellaisen vaikutelman tahtomattani tulin saaneeksi aikaan.

Noin kirjoittaessani olin ajatuksineni kiinni tämän ketjun "päälinjassa", jos kielikuva sallitaan: koin, että Haanpaa-viittauksella haluttiin silläkin tässä keskustelussa mahdollisesti vahvistaa kuvaa Paavolaisesta "opportunistina". Omasta mielestäni 20-luvun loppuvuosien Paavolainen oli vielä kaukana siitä tarvittaessa joka suuntaan kriittisestä Paavolaisesta, joka astuu esiin viimeistään teoksessa Kolmannen valtakunnan vieraana.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

arbiters kirjoitti:--- Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpään armeijakuvauksesta on kyllä jo niin vanhastaan tunnettu, että se on luettavissa jo 30.11.1928 ilmestyneestä Tulenkantajien numerosta. Historiaa tuntevalle tämän ei pitäisi olla mikään uutinen. ---
Tosin kuka historiasta kiinnostunutkaan on lukenut juuri Tulenkantajat-lehteä? Sitä ei ole täälläkään: http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/titles

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Emma-Liisa kirjoitti:--- Varmaan Paavolainen oli narsisti, mutta nimitys takinkääntäjä on huvttava, koska eihän Paavolainen koskaan sitoutunut mihinkään aatteeseen (ja kuten Waltari sanoi, hänellä ei ollut koskaan yhtä mielipidettä). ---
Ajattelevan ja älykkään ihmisen onkin vaikeaa muodostaa yhtä ja tiettyä mielipidettä, sillä hänelle tulee aina mieleen toisia mahdollisuuksia tai ainakin varauksia ja epäilyksiä. Toinen tunnettu esimerkki on "fundeeraava" Mauno Koivisto, jota jo uransa aikana arvosteltiin päättämättömyydestä. Paavolainen näyttäisi lisäksi olleen erityisen miellyttämishaluinen, jollainen Koiviston täytyikin poliittisista syistä olla (äänestäjät).
Kolmas mahdollisuus on helppo vaikutettavuus. Kaikki nämä tekijät aiheuttavat henkistä horjuvuutta ja periaatteiden puuttumista. Nätisti tällaista voi sanoa pragmatismiksi.

Monessa suhteessa todellisuus onkin monitahoinen, ei yhteen totuuteen mahtuva. Tätä kuvastaa se, että eri ihmisillä on erilaisia käsityksiä asioista - erilaisia aatteitakin. Toki se voi johtua myös erehdyksestä tai taktisista laskelmista.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

historioija kirjoitti:
arbiters kirjoitti:--- Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpään armeijakuvauksesta on kyllä jo niin vanhastaan tunnettu, että se on luettavissa jo 30.11.1928 ilmestyneestä Tulenkantajien numerosta. Historiaa tuntevalle tämän ei pitäisi olla mikään uutinen. ---
Tosin kuka historiasta kiinnostunutkaan on lukenut juuri Tulenkantajat-lehteä? Sitä ei ole täälläkään: http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/titles
Kyllä se kirjastosta löytyy, minäkin olen sen siellä lukenut, mutta harmi tosiaan, että tekijänoikeuksiin liittyvistä syistä näitäkään tutkimuksellisesti arvokkaita julkaisuja ei ole voitu julkaista Kansalliskirjaston kaikille avoimessa palvelussa. (Hyvä esimerkki jälleen siitä minkälaisiin älyttömyyksiin ja tutkimuksen vaikeuttamisiin on tekijänoikeuksien suoja-aikojen vuoksi jouduttu.)

Mutta onneksi hätäisimmät voivat lukea pätkän arviosta kyllä tästäkin, sillä tuo Tulenkantajien näytenumero on julkaistu näköispainoksena ja siitä on Google-booksissa joitakin sivuja:


sivu 34 puuttuu





http://books.google.fi/books?id=L4rk6b5 ... &q&f=false

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

... sytykettä keskusteluun lisää voisi tuoda myös tämäkin kiinnostava gradu, josta kerrottiin Uudet mediat foorumilla:
Pro gradu: "Me emme saa tätä kehitystä sallia!" : tulenkantajien humanistinen puolustus kansallista totalitarismia vastaan 1928-1939

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

historioija kirjoitti:
arbiters kirjoitti:--- Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpään armeijakuvauksesta on kyllä jo niin vanhastaan tunnettu, että se on luettavissa jo 30.11.1928 ilmestyneestä Tulenkantajien numerosta. Historiaa tuntevalle tämän ei pitäisi olla mikään uutinen. ---
Tosin kuka historiasta kiinnostunutkaan on lukenut juuri Tulenkantajat-lehteä? Sitä ei ole täälläkään: http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/titles
Ainakin tuo numero on painettu uudelleen (Lasipalatsi 1999). Minä ostin sen Turussa, en enää muista oliko pieni kirjakauppa vai divari.

Ylipäänsä juuri historiasta kiinnostuneen kannattaisi aina mennä alkulähteelle. Usein käy näet ilmi, ettei sitä ole selostettu oikein.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti:
arbiters kirjoitti:
Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpaan armeijakuvauksesta on kyllä jo vanhastaan tunnettu, luettavissa esim. Kurjensaaren 1975 ilmestyneestä kirjasta.
Noin nylander kirjoitti 2.10.2014 viitaten teokseeni Sota Kentästä ja kasarmista. Tuota voisi täsmentää: Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpään armeijakuvauksesta on kyllä jo niin vanhastaan tunnettu, että se on luettavissa jo 30.11.1928 ilmestyneestä Tulenkantajien numerosta. Historiaa tuntevalle tämän ei pitäisi olla mikään uutinen.
No juu, tarkoitukseni ei ollut mitenkään väheksyä uutta, ilmeisen ansiokasta kirjaa Sota Kentästäja kasarmista, johon minulla ei toistaiseksi ole ollut edes aikaa syventyä. Pahoittelen, jos sellaisen vaikutelman tahtomattani tulin saaneeksi aikaan.

Noin kirjoittaessani olin ajatuksineni kiinni tämän ketjun "päälinjassa", jos kielikuva sallitaan: koin, että Haanpaa-viittauksella haluttiin silläkin tässä keskustelussa mahdollisesti vahvistaa kuvaa Paavolaisesta "opportunistina". Omasta mielestäni 20-luvun loppuvuosien Paavolainen oli vielä kaukana siitä tarvittaessa joka suuntaan kriittisestä Paavolaisesta, joka astuu esiin viimeistään teoksessa Kolmannen valtakunnan vieraana.
Minun mielestäni jopa Suomen ei-sosialisteista löytyi paljon Paavolaista kriittisempiä.
En muista, että Paavolainen olisi koskaan arvostellut Natsi-Saksaa laillisuusperiaattesta ja tietellisestä objektiivisuudesta luopumisesta (Pidot tornissa-teoksessa hän jopa puolusti jälkimmäistä, koska se muka loi enemmän onnea).

Kolmannen valtakunnan vieraana -teoksen ansioa näen pikemmin päinvastaoin, että eläytyvällä metodillaan Paavolainen tavoitti natsismin viehätyksen. Ja koska hänkin vastusti kristinuskoa, häntä (alkuun) viekoitteli uusi maallinen uskonto.
Tässä hän tuli, ehkä vielä vaistomaisesti ja vasta myöhemmin tietoisesti, kuvanneeksi asian, mitä Suomen papisto ei ymmärtänyt.

Mitä tulee juuri Kentän ja kasarmin arvosteluun, niin (miltei) jokaisen arvostelijan uraan kai kuuluu teilaus. Kohtalokkaaksi se muodostuu vasta, jos ei nouse myös puolustajia. Linnalla niitä oli, Kivellä ei.

Haanpää kuitenkin selviytyi ja kirjoitti edelleen, ehkä koska ei ollut henkisesti riippuvainen arvistelijoistaan, toisin kuin Paavolainen Synkkiksen kohdalla.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Emma-Liisa kirjoitti:Minun mielestäni jopa Suomen ei-sosialisteista löytyi paljon Paavolaista kriittisempiä.
Kuten esimerkiksi Waltari, joka ymmärtääkseni kuuluu suosikkeihisi? Samainen Waltarihan esim. vastusti "kansalliseen rintamaan" yhtyen esim. ulkomaisen kirjallisuudenkin (John Dos Passos ym.) suomentamista, koska sitä kautta oli pelättävissä "bolsevistisen tartunnan" leviäminen.

Asiasta voi lukea Kai Häggmanilta, ja myös prof. Kari Immosen olen kuullut esittävän asian juuri näin. Sen sijaan Panu Rajalalla on näiltäkin osin aivan omanlaisensa tulkinta: Sillä kertaa (vrt. Paavolainen!) hänellä riittikin hyvää tahtoa nähdä kaikki parhain päin selittämällä, että kyseessä oli vain Waltarin "ironia".

arbiters
Viestit: 6
Liittynyt: 04.11.14 10:27

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti:
arbiters kirjoitti:
Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpaan armeijakuvauksesta on kyllä jo vanhastaan tunnettu, luettavissa esim. Kurjensaaren 1975 ilmestyneestä kirjasta.

Noin nylander kirjoitti 2.10.2014 viitaten teokseeni Sota Kentästä ja kasarmista. Tuota voisi täsmentää: Se, että Paavolainen kirjoitti murskakritiikin Haanpään armeijakuvauksesta on kyllä jo niin vanhastaan tunnettu, että se on luettavissa jo 30.11.1928 ilmestyneestä Tulenkantajien numerosta. Historiaa tuntevalle tämän ei pitäisi olla mikään uutinen.
No juu, tarkoitukseni ei ollut mitenkään väheksyä uutta, ilmeisen ansiokasta kirjaa Sota Kentästäja kasarmista, johon minulla ei toistaiseksi ole ollut edes aikaa syventyä. Pahoittelen, jos sellaisen vaikutelman tahtomattani tulin saaneeksi aikaan.

Noin kirjoittaessani olin ajatuksineni kiinni tämän ketjun "päälinjassa", jos kielikuva sallitaan: koin, että Haanpaa-viittauksella haluttiin silläkin tässä keskustelussa mahdollisesti vahvistaa kuvaa Paavolaisesta "opportunistina". Omasta mielestäni 20-luvun loppuvuosien Paavolainen oli vielä kaukana siitä tarvittaessa joka suuntaan kriittisestä Paavolaisesta, joka astuu esiin viimeistään teoksessa Kolmannen valtakunnan vieraana.
Ok ja kiitos. Tuli vain tarve välihuutoon.

Olen silmäillyt ketjua, joka on täynnä viisaita puheenvuoroja. Nopea tarkistus osoittaa, että kameleontin käsite ei ole esiintynyt ketjussa vielä kertaakaan. Sanakirja: kameleontti on mielipiteitään tilanteen mukaan muutteleva henkilö. Sanakirjan mukaan opportunisti on olevia oloja (moraalittomasti) hyödyksi käyttävä henkilö. Eli havaittavissa on huomattava ero: kameleontin ylle ei lankea moraalista tuomiota. Avoimeksi jää, mitä Paavolaiseen tulee, kumpaa kukin kannattaa, opportunistia vai kameleonttia. Itse kallistun jälkimmäisen kannalle.

Kohtuuden nimessä kannattaa kuitenkin muistaa Kai Laitisen arvio Suomen kirjallisuuden historiassa (1981, 431).
Teos nostatti kiivaan polemiikin, ja sen saama tuomitseva kritiikki lopetti Paavolaisen kirjailijanuran käytännöllisesti katsoen kokonaan. Hänen katsottiin esittäneen itsensä liian edullisessa valossa, soluttaneen alkuperäismerkintöjen lomaan jälkiviisautta ja kumartaneen poliittia konjunktuureja. Monet syytökset olisi ollut helppo tarkistaa vertaamalla teosta Paavolaisen sodanedelliseen tuotantoon, mutta tätä ei kukaan tullut tehneeksi; silloin olisi selvinnyt, että Synkkä yksinpuhelu on keskeisiltä linjoiltaan Paavolaisen aikaisempien kirjojen elimellistä jatkoa. Jo ensimmäisissä teoksissaan hän arvosteli Suomen kulttuurielämän sulkeutuneita, kansallisen omahyväisiä piirteitä, varoitti yksipuolisen saksalaisen kulttuurisuuntauksen vaaroista ja tähdensi, ettei uusia taiteellisia muoteja pidä torjua niihin tutustumatta. Vuosien perspektiivissä Synkkä yksinpuhelu on osoittautunut verrattomaksi dokumentiksi, joka on sekä osuva, älykäs että elinvoimainen.
Emma-Liisan korostuksessa Synkästä yksinpuhelusta taideteoksena eikä niinkään dokumenttina on puolensa. Taiteilu taideteoksen ja dokumentin välissä on nuorallakävelyä. Elokuvan estetiikassa montaasi on täysin hyväksytty tyylikeino, taidelajin estetiikan perusta. Myös kirjallisuus voi monin tavoin toimia esteettisenä monikärkiohjuksena. Myös päiväkirjamuodosta on moneksi. 70 vuoden perspektiivistä vääntö Synkän yksinpuhelun autenttisuudesta muistuttaakin varjonyrkkeilyä.

P.S. Valitan, että en hallitse täkäläisiä sitaattisulkeisia.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

arbiters kirjoitti:
---
Kohtuuden nimessä kannattaa kuitenkin muistaa Kai Laitisen arvio Suomen kirjallisuuden historiassa (1981, 431).
Teos nostatti kiivaan polemiikin, ja sen saama tuomitseva kritiikki lopetti Paavolaisen kirjailijanuran käytännöllisesti katsoen kokonaan. Hänen katsottiin esittäneen itsensä liian edullisessa valossa, soluttaneen alkuperäismerkintöjen lomaan jälkiviisautta ja kumartaneen poliittia konjunktuureja. Monet syytökset olisi ollut helppo tarkistaa vertaamalla teosta Paavolaisen sodanedelliseen tuotantoon, mutta tätä ei kukaan tullut tehneeksi; silloin olisi selvinnyt, että Synkkä yksinpuhelu on keskeisiltä linjoiltaan Paavolaisen aikaisempien kirjojen elimellistä jatkoa. Jo ensimmäisissä teoksissaan hän arvosteli Suomen kulttuurielämän sulkeutuneita, kansallisen omahyväisiä piirteitä, varoitti yksipuolisen saksalaisen kulttuurisuuntauksen vaaroista ja tähdensi, ettei uusia taiteellisia muoteja pidä torjua niihin tutustumatta. Vuosien perspektiivissä Synkkä yksinpuhelu on osoittautunut verrattomaksi dokumentiksi, joka on sekä osuva, älykäs että elinvoimainen.
Emma-Liisan korostuksessa Synkästä yksinpuhelusta taideteoksena eikä niinkään dokumenttina on puolensa. Taiteilu taideteoksen ja dokumentin välissä on nuorallakävelyä. Elokuvan estetiikassa montaasi on täysin hyväksytty tyylikeino, taidelajin estetiikan perusta. Myös kirjallisuus voi monin tavoin toimia esteettisenä monikärkiohjuksena. Myös päiväkirjamuodosta on moneksi. 70 vuoden perspektiivistä vääntö Synkän yksinpuhelun autenttisuudesta muistuttaakin varjonyrkkeilyä.
---
Hyvä on, mutta autenttisen päiväkirjan muoto on harhaanjohtava. Paavolainen sai siten syyttää itseään väärinymmärryksistä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

historioija kirjoitti: Hyvä on, mutta autenttisen päiväkirjan muoto on harhaanjohtava. Paavolainen sai siten syyttää itseään väärinymmärryksistä.
Kyllä lukijat saavat syyttää ihan itseän, jos eivät ole ymmärtäneet, että alaotsikon partitiivi "Päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 tarkoittaa valikoimaa.

Muutenkin jokaisen historian harrastajan pitäisi suhtautua epäluulolla sellaiseen käsitteeseen kuin "autenttinen päiväkirja".

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Minun mielestäni jopa Suomen ei-sosialisteista löytyi paljon Paavolaista kriittisempiä.
Kuten esimerkiksi Waltari, joka ymmärtääkseni kuuluu suosikkeihisi?
Paavo Kastari kirjoitti (Suomalainen Suomi 1934 s. 198-203), että Kolmannen valtakunnan oikeuslaitos pyrkii juuri siihen, mihin mitä liberaaleissa valtioissa yritetään välttää. Suojavankisäädökset ovat mielivallan kieltävien säädösten vastakohta. Hän lainasi Timesin ajatusta, että vastakohtia eivät ole bolsevismi ja fasismi vaan dikattuuri ja demokratia.

Urpo Harvan mielestä (Valvoja-Aika 1938 s. 473-479) oli epäilyttävää, että Natsi-Saksassa oli luovuttu totuuden ja oikeuden yleispätevyydestä. Hän muistutti, että Hegel asetti - toisin kuin kansallissosialismi - kansallishengen yläpuolelle maailmanhengen. "Kolmannen valtakunnan filosofia asettuu siis individualismia vastaan kieltäessään yksilön arvon, rationalismia vastaan tehdessään filosofiasta praktillisen tieteen, humanismia vastaan kieltäessään yleisen ihmiskunnan aatteen, spiritualismia vastaan kieltäessään puhtaan henhen olemassaolon ja absoluuttista idealismia vastaan kieltäessään sinäsnä olevat ja yleispätevät arvot, toden, hyvän, oikean (ja myös kauniin).

Jussi Teljo (Suomalainen Suomi 1934 s. 200-202) kiisti väitteen, että sotilaallisesti lyömätön Saksa olisi "kavallettu" telemään rauha 1918. Päinvastoin demokraattinen vallankumous ja sisäministeri Noske pelastivat maan anarkialta. Toisella puolella ovat individualismi, vapaudenrakkaus, oiekusidealismi ja demokratia, toisella puolella kollektivismi, aineellisen voiman ja väkivallan ihailu sekä johtajaperiaate. Niin kommunismi, fasismi kuin kansallissosialismi tuntevat vihaa demokratiaa, liberalismia ja individualismia kohtaan. Oikeisto- ja vasemmistokollektivismin keskinäisessä vihamielisyydessä ei ole kyse aatteista vaan siitä, kuka joutuu keskitysleirille tai teloitettavaksi.

Erik Ahlmanin kirjoitusta Nykyhetken suuret ideologiat (Valvoja-Aika 1939 s. 53-61) olen muistaakseni siteerannut jo aiemmin. Ahlman vertailee liberaalis-demokraattista (L), marxilais-bolsebistista (M) ja nationalistis-totalistista (N) ideologiaa. N-valtioissa on luovuttu "kaikista niistä periaatteista, jotka länsimaisessa kulttuuripiirissä ovat lähtöisin kristillisestä aatepiiristä". Ainoa mikä L- ja N-valtioissa on yhteistä, on yksityisomaisuuden säilyttäminen. N- ja M-valtioilla on erilainen henki, vaikka niillä on rakenteellisia yhtäläisyyksiä kuten yhden ajatussuunnan määräävä asema. Kun kolme taistelee, syntyy kaksi rintamaa. L:n kannattajat puhuvatkin muista kahdesta "diktatuurimaina", M:n kannattajat "porvarillisena maailmana" ja N:n kannattajat "kansanrintamana".

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Hyvä on, mutta autenttisen päiväkirjan muoto on harhaanjohtava. Paavolainen sai siten syyttää itseään väärinymmärryksistä.
Kyllä lukijat saavat syyttää ihan itseän, jos eivät ole ymmärtäneet, että alaotsikon partitiivi "Päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 tarkoittaa valikoimaa.

Muutenkin jokaisen historian harrastajan pitäisi suhtautua epäluulolla sellaiseen käsitteeseen kuin "autenttinen päiväkirja".
Valikoimankin odottaa olevan edustava otos koko aineistosta, ellei vinoutuksen suuntaa ole selvästi ilmoitettu. Alaotsikko taas ei ole sopiva paikka vihjata tuollaisesta olennaisesta, jopa teoksen ja lukijan kannalta ratkaisevan tärkeästä toimenpiteestä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”