Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Isilin johtaja Abu Bakr al­ Baghdadi ilmoitti kesäkuussa 2014 ottavansa käyttöön kalifin arvonimen. Tämä oli käytännössä kaikille sunnimuslimeille osoitettu kutsu liittyä taisteluun Irakin ja Syyrian hallituksia vastaan, joita Isil pitää šiialaisluopioina.

Islamilaiseen viitekehykseen perustuva alueellinen laajentuminen ei ole Lähi­idässä kuitenkaan mitenkään uusi asia. Isilille löytyy vertailukohta historiasta, Saudi­ Arabian kuningaskunnan perustamiseen johtaneesta jihadista, joka vaali raivokkaan antimodernistista ja fundamentalistista islamilaista ideologiaa. Isiliä ei siis voi pitää niinkään poikkeavuutena, vaan
pikemminkin toiseutta ja ennen kaikkea ”vääräuskoisia” kohtaan tunnetun vihan jatkuvuuden symbolina.

Jotta voisi ymmärtää Isilin nopeaa levittäytymistä Irakissa ja Syyriassa, on tarpeen ymmärtää, miten hedelmällinen maaperä sille on menneisyydessä luotu. Ulkomaiden sotilaallinen puuttuminen alueen asioihin, maiden omien hallitusten taipumaton suhtautuminen oppositioon ja baathilaisen ideologian syrjäyttäminen vallasta ovat kaikki myötävaikuttaneet Isilin nousuun. Tässä mielessä Isil vain täyttää alueellista ja ideologista tyhjiötä, vaikka se samalla edustaa myös erityistä ja kirjallista islamilaisen historian uudelleentulkintaa.

Irakia ovat repineet useat sodat, YK:n asettamat pakotteet ja viime kädessä myös vanhan baathilaisen valtajärjestelmän purkaminen. Irakin armeija riisuttiin aseista Irakin jälleenrakennusvirastoa johtaneen yhdysvaltalaisen Paul Bremerin alaisuudessa. Vuodesta 2003 lähtien šiiaenemmistön vähittäin kasvanut vaikutusvalta on johtanut sunni­ väestön marginalisoitumiseen ja kaunaisuuteen.