historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Sorto oli todellista

Nykyajasta käsin on helppo vähätellä menneen ajan ihmisten tuntemuksia ja kokemuksia. Sen, kuinka tukahduttavan todellista oli venäläistämispolitiikka 1900-luvun alussa, osoittaa kouriintuntuvasti se, että seuraavan kirjoituksen ("Kesäloman viettäjille") perusteella kyseinen lehti lakkautettiin ainiaaksi.
Yleensäkin voi havaita, että venäläiset vallanpitäjät olivat perin herkkätuntoisia vastustusasenteen suhteen.

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti ... 70#?page=2

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Sorto oli todellista

Kirjoitus oli venäläisen esivallan näkökulmasta avoimen kumouksellinen. Kyseistä toimintaa harjoitti Venäjällä 1870-luvun vallankumoukselliseksi leimattu järjestö Zemlja i volja, jonka kontolle pantiin myös Aleksanteri II:n murha.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narodnikit

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Sorto oli todellista

jsn kirjoitti:Kirjoitus oli venäläisen esivallan näkökulmasta avoimen kumouksellinen. Kyseistä toimintaa harjoitti Venäjällä 1870-luvun vallankumoukselliseksi leimattu järjestö Zemlja i volja, jonka kontolle pantiin myös Aleksanteri II:n murha.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narodnikit
Niinpä, venäläistäjilläkin oli luonnollisesti oma näkökulmansa ja sille perustelut.

Katsaukseni muuten perustuu tähän luetteloon lehtien lakkautuksista:
http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti ... 59#?page=2

Tässä esimerkkinä toinen ilmeisen vaarallinen ja vallankumouksellinen kirjoitus ("Kirje Helsingistä"):
http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti ... 69#?page=3

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:Nykyajasta käsin on helppo vähätellä menneen ajan ihmisten tuntemuksia ja kokemuksia. Sen, kuinka tukahduttavan todellista oli venäläistämispolitiikka 1900-luvun alussa, osoittaa kouriintuntuvasti se, että seuraavan kirjoituksen ("Kesäloman viettäjille") perusteella kyseinen lehti lakkautettiin ainiaaksi.
Yleensäkin voi havaita, että venäläiset vallanpitäjät olivat perin herkkätuntoisia vastustusasenteen suhteen.

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti ... 70#?page=2
Miksi lehteä ei perustettu uuudelleen toisella nimellä kuten Helsingin Sanomia?

Luonnollisesti ihmisillä on omat käsityksensä sorrosta, mutta historiassa täytyy säilyttää suhteellisuudentaju. Yhtään kuolemantuomiota ei annettu saati pantu täytäntöön. Maastakarkotuksia ja karkotuksia Siperiaankin oli, mutta esim. Svinfvudvud eli aika mukavasti ja vaimo kävi häntä katsomassa.

Sensuurin voimattomuudesta kertoo esim. Ahon novellikokoelman Katajainen kansani ilmestyminen, puhumattakaan Sineliuksen Finlandian esittäminen osana musiikkiesitystä tilaisuudessa, jossa kerättiin rahaa erotettujen lehtimiesten hyväksi.

Sillanpää tunnetusti pani päähenkilönsä Hurskaassa kurjuudessa ihmettelemään, millä ihmeen tavalla Suomen kansan asema oli huonontunut.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Sorto oli todellista

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:Nykyajasta käsin on helppo vähätellä menneen ajan ihmisten tuntemuksia ja kokemuksia. Sen, kuinka tukahduttavan todellista oli venäläistämispolitiikka 1900-luvun alussa, osoittaa kouriintuntuvasti se, että seuraavan kirjoituksen ("Kesäloman viettäjille") perusteella kyseinen lehti lakkautettiin ainiaaksi.
Yleensäkin voi havaita, että venäläiset vallanpitäjät olivat perin herkkätuntoisia vastustusasenteen suhteen.

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti ... 70#?page=2
Miksi lehteä ei perustettu uuudelleen toisella nimellä kuten Helsingin Sanomia?

Luonnollisesti ihmisillä on omat käsityksensä sorrosta, mutta historiassa täytyy säilyttää suhteellisuudentaju. Yhtään kuolemantuomiota ei annettu saati pantu täytäntöön. Maastakarkotuksia ja karkotuksia Siperiaankin oli, mutta esim. Svinfvudvud eli aika mukavasti ja vaimo kävi häntä katsomassa.

Sensuurin voimattomuudesta kertoo esim. Ahon novellikokoelman Katajainen kansani ilmestyminen, puhumattakaan Sineliuksen Finlandian esittäminen osana musiikkiesitystä tilaisuudessa, jossa kerättiin rahaa erotettujen lehtimiesten hyväksi.

Sillanpää tunnetusti pani päähenkilönsä Hurskaassa kurjuudessa ihmettelemään, millä ihmeen tavalla Suomen kansan asema oli huonontunut.
Uuden lehden perustamiseen tarvittiin lupa, joka vallanpitäjien oli helppo evätä varsinkin pieniltä ja syrjäisiltä yrityksiltä. Tosin en tiedä, onko aina anottu uutta lupaa. Sitä paitsi ei uusikaan lehti voinut kertoa avoimesti kehityksestä ja sen merkityksestä, ei välttämättä mitään julkisesti.

Bolshevikki- ja natsivallat ovat muuttaneet käsitystämme sorron luonteesta. Ennen sitä Euroopassa vähempikin riitti kuohuttamaan ja henkisesti ahdistamaan. Eikä olekaan kysymys yksityisten hengestä ja oloista, vaan kokonaisen kansan alistamisesta ahdistavan mielivallan alle ja sen todellisen luonteen tukahduttamisesta. Samaahan tapahtui mm. Suomenlahden eteläpuolella.

Kuten olen jo osoittanut, sensuuri oli yleislinjassaan määrätietoinen ja tehokas. Suuren osan lehdistöä säilyminen sortoajan yli on osoitus siitä, että lehdistö oppi olemaan hiljaa. Valtakoneistoilla riittää aina keinoja. Uusi asevelvollisuuskin ajettiin läpi lähinnä kutsuntoja käytännössä järjestävien kuntien uhkasakoilla - ei tarvinnut mennä keskitysleiriasteelle, mikä olisikin ollut sen ajan mittapuilla liian tuhoisaa Venäjän ja sen keisarin arvostukselle ja maineelle.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti: vaan kokonaisen kansan alistamisesta ahdistavan mielivallan alle ja sen todellisen luonteen tukahduttamisesta.
Sitä "kokonaista kansaa" taisivat tuohon aikaan kuitenkin enimmältään "alistaa ahdistavan mielivallan alle" ihan toisenlaiset asiat. Emma-Liisa edellä viittasikin Hurskaan kurjuuden kuuluisaan passukseen (jossa äänessä kuitenkin on lähinnä Sillanpään "kaikkitietävä kertoja"). Lainattakoon taas kerran:
Eipä voisi juuri keksiä keinotekoisempaa tutkimuksen esinettä kuin: mikä oli Toivolan Juhan suhde siihen kansallisten kärsimysten jaksoon, joka tunnetaan nimellä sortovuodet. Toivolan Juhan kärsimykset eivät siihen aikaan juuri olleet entistään kummempia eikä hän siinä maailmassa, jossa hän liikkui, muuallakaan nähnyt mitään erinomaisia kärsimyksiä. Talon isäntänyt nyt ainakaan ei kärsinyt, sillä hän vaurastui vaurastumistaan - -.

Ei isäntä kärsinyt eikä sanottavammin Juhakaan. Alkoi kyllä juuri niihin aikoihin ikäänkuin kuultaa läpi hänen asemansa epävarmuus; hänellä kun ei ollut kontrahtia ja talon paras metsämaa ympäröi hänen tiluksiaan.
Hurskas kurjuus pääsi ihme kyllä ilmestymään heti kansalaissodan jälkeen, vuonna 1919. Hämeenkyröläisen mökkiläisen poika Sillanpää (s. 1888) ikänsä puolesta oli elänyt läpi "sortovuodet" ja hyvin tiesi mistä puhui.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Sorto oli todellista

nylander kirjoitti:
historioija kirjoitti: vaan kokonaisen kansan alistamisesta ahdistavan mielivallan alle ja sen todellisen luonteen tukahduttamisesta.
Sitä "kokonaista kansaa" taisivat tuohon aikaan kuitenkin enimmältään "alistaa ahdistavan mielivallan alle" ihan toisenlaiset asiat. Emma-Liisa edellä viittasikin Hurskaan kurjuuden kuuluisaan passukseen (jossa äänessä kuitenkin on lähinnä Sillanpään "kaikkitietävä kertoja"). Lainattakoon taas kerran:
Eipä voisi juuri keksiä keinotekoisempaa tutkimuksen esinettä kuin: mikä oli Toivolan Juhan suhde siihen kansallisten kärsimysten jaksoon, joka tunnetaan nimellä sortovuodet. Toivolan Juhan kärsimykset eivät siihen aikaan juuri olleet entistään kummempia eikä hän siinä maailmassa, jossa hän liikkui, muuallakaan nähnyt mitään erinomaisia kärsimyksiä. Talon isäntänyt nyt ainakaan ei kärsinyt, sillä hän vaurastui vaurastumistaan - -.

Selvä se, että oli ihmisiä ja ihmisryhmiä, joille venäläisen kuvernementin asukkaan asema olisi ollut jopa edullisempi kuin autonomisen suuriruhtinaskunnan kansalaisen.
Mutta on se kyllä niinkin, että mainitunlaisesta asemasta ei välttämättä jaksa eikä pysty näkemään kokonaisuutta ja sen vaikutusta itseensäkin.

Ei isäntä kärsinyt eikä sanottavammin Juhakaan. Alkoi kyllä juuri niihin aikoihin ikäänkuin kuultaa läpi hänen asemansa epävarmuus; hänellä kun ei ollut kontrahtia ja talon paras metsämaa ympäröi hänen tiluksiaan.
Hurskas kurjuus pääsi ihme kyllä ilmestymään heti kansalaissodan jälkeen, vuonna 1919. Hämeenkyröläisen mökkiläisen poika Sillanpää (s. 1888) ikänsä puolesta oli elänyt läpi "sortovuodet" ja hyvin tiesi mistä puhui.
On selvää että oli ihmisiä ja ryhmiä, joille venäläisen kuvernementin asukkaan osa olisi ollut jopa edullisempi kuin autonomisen suuriruhtinaskunnan kansalaisen.
On silti niinkin, että kyseisenlaisesta asemasta ei välttämättä jaksanut ja pystynyt näkemään kokonaisuutta ja sen vaikutusta itseenäkin.

Klaus Lindgren
Viestit: 1127
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Re: Sorto oli todellista

Tuota sortoa kuvaa hyvin kaksi kuulemaani tarinaa samalta ajalta. Kun tieto Bobrikovin murhasta levisi, uutinen otettiin parin korttelin päässä Kappelissa vastaan suurella ilolla ja alettiin poksautella samppanjapulloja Eugen Schaumanin kunniaksi. Hieman myöhemmin toisaalla joku herrasväkeen kuuluva kertoi uutista surmasta vihtiläismummolle, jonka ainoa kommentti oli "Jaa? Niillä oli sitten varmaan jotain kränää." Toisin sanoen, säätyläistö ja melkoinen määrä talonpoikia, maakauppiaita ja muutakin alempaa keskiluokkaa koki tuon venäläisen politiikan tosiaan sortovaltana. Sen sijaan köyhemmästä väestä, jota muuten oli todella paljon, suurin osa ei joko tiennyt tai välittänyt koko oikeustaistelusta paljonkaan.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:On selvää että oli ihmisiä ja ryhmiä, joille venäläisen kuvernementin asukkaan osa olisi ollut jopa edullisempi kuin autonomisen suuriruhtinaskunnan kansalais
Itse pidän ns. sortovuosien luonnetta käsitelleistä historioitsijoista ylivertaisesti asiantuntevimpina ja luotettavimpina professoreita Matti Klinge ja Osmo Jussila, jotka aloittivat aiheen käsittelyn jo 1960-luvulla. Jos ei heidän tuotantoaan näiltä osin tunne, hyvän tiivistelmän voi lukea Osmo Jussilan kirjasta Suomen historian suuret myytit (2007), sen alaluvusta " 'Sortovuosi'-myytin särkeminen". En ole nähnyt ainakaan näiden tutkijoiden esittävän, että Suomen suuriruhtinaskunta olisi ollut joutumassa venäläiseen kuvernementtihallintoon.

Suomen ns. sortovuosia voisi luonteeltaan ja vaikutuksiltaan mielessään verrata siihen paitsi poliittiseen myös fyysiseen repressioon, jota vaikkapa Euroopan johtava sivistysvaltio Iso-Britannia 1800 - 1900-luvun vaihteessa kohdisti siirtomaidensa asukkaisiin. (Asiaa koskevat muistikuvani juontuvat tosin kaukaa, koululaisena lainaamani ruotsalaisen Göran Palmin Huutomerkki-sarjassa ilmestyneen pamfletin En yritä tehdä oikeutta luvusta "Kärsimyksen paikat".)

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: Sorto oli todellista

Suomen ns. sortovuosia voisi luonteeltaan ja vaikutuksiltaan mielessään verrata siihen paitsi poliittiseen myös fyysiseen repressioon, jota vaikkapa Euroopan johtava sivistysvaltio Iso-Britannia 1800 - 1900-luvun vaihteessa kohdisti siirtomaidensa asukkaisiin. (Asiaa koskevat muistikuvani juontuvat tosin kaukaa, koululaisena lainaamani ruotsalaisen Göran Palmin Huutomerkki-sarjassa ilmestyneen pamfletin En yritä tehdä oikeutta luvusta "Kärsimyksen paikat".
Taisipa tuo Englantikin siirtomaansa menettää.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Sorto oli todellista

nylander kirjoitti:
historioija kirjoitti:On selvää että oli ihmisiä ja ryhmiä, joille venäläisen kuvernementin asukkaan osa olisi ollut jopa edullisempi kuin autonomisen suuriruhtinaskunnan kansalais
Itse pidän ns. sortovuosien luonnetta käsitelleistä historioitsijoista ylivertaisesti asiantuntevimpina ja luotettavimpina professoreita Matti Klinge ja Osmo Jussila, jotka aloittivat aiheen käsittelyn jo 1960-luvulla. Jos ei heidän tuotantoaan näiltä osin tunne, hyvän tiivistelmän voi lukea Osmo Jussilan kirjasta Suomen historian suuret myytit (2007), sen alaluvusta " 'Sortovuosi'-myytin särkeminen". En ole nähnyt ainakaan näiden tutkijoiden esittävän, että Suomen suuriruhtinaskunta olisi ollut joutumassa venäläiseen kuvernementtihallintoon.

Suomen ns. sortovuosia voisi luonteeltaan ja vaikutuksiltaan mielessään verrata siihen paitsi poliittiseen myös fyysiseen repressioon, jota vaikkapa Euroopan johtava sivistysvaltio Iso-Britannia 1800 - 1900-luvun vaihteessa kohdisti siirtomaidensa asukkaisiin. (Asiaa koskevat muistikuvani juontuvat tosin kaukaa, koululaisena lainaamani ruotsalaisen Göran Palmin Huutomerkki-sarjassa ilmestyneen pamfletin En yritä tehdä oikeutta luvusta "Kärsimyksen paikat".)
Venäläisten patrioottien enemmän tai vähemmän selkeä Suomen venäläistämisohjelma epäilemättä venyi siitä, kun he viimeistään vuonna 1899 havaitsivat suomalaisten vastarinnan kovuuden ja taitavuuden. Ehkä Suomen muodollinen nimitys suuriruhtinaskunta olisi tosiaan säilynyt verhona ulospäin ja maan asukkaita itseään hämäämässä, mutta ajan mittaan Suomesta olisi luonnollisesti tehty normaali osa valtakuntaa. Esikuvana toimi luontevasti Baltia, jossa tosin sielläkään ohjelmaa ei ehditty saada aivan valmiiksi.
En ole tähänkään asiaan joutanut syventymään (muuten kuin ajan sanomalehtien kautta), joten tavalliseen tapaani päättelen tilannetta yleisemmän historiankäsityksen ja ihmistuntemuksen pohjalta. Luotan siihen, että tietävämmät tarvittaessa oikovat puheitani.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti: Venäläisten patrioottien enemmän tai vähemmän selkeä Suomen venäläistämisohjelma epäilemättä venyi siitä, kun he viimeistään vuonna 1899 havaitsivat suomalaisten vastarinnan kovuuden ja taitavuuden. Ehkä Suomen muodollinen nimitys suuriruhtinaskunta olisi tosiaan säilynyt verhona ulospäin ja maan asukkaita itseään hämäämässä, mutta ajan mittaan Suomesta olisi luonnollisesti tehty normaali osa valtakuntaa.
Kiintoisaa kyllä, puhut ensin "venäläistämisestä" ja sitten "normaalista osasta valtakuntaa", vaikka nämä ovat kaksi esi asiaa, ja väliin sijoitat "verhon" ja "hämäämisen".

Kuten Osmo Jussila on osoittanut, suomalaisten käsitys Porvoon "valtiopäivistä" ja Suomen "perustuslaeista" oli väärä (jälkikäteen keksitty). Helmikuun manifesti ei kumonnut Suomen lainsäädäntöä vaan koski yleisvaltakunnallisen lainsäädännön säätämistä, joka oli toteutettu jo aiemmin muissa maissa.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:
nylander kirjoitti: Sitä "kokonaista kansaa" taisivat tuohon aikaan kuitenkin enimmältään "alistaa ahdistavan mielivallan alle" ihan toisenlaiset asiat. Emma-Liisa edellä viittasikin Hurskaan kurjuuden kuuluisaan passukseen (jossa äänessä kuitenkin on lähinnä Sillanpään "kaikkitietävä kertoja"). Lainattakoon taas kerran:
Eipä voisi juuri keksiä keinotekoisempaa tutkimuksen esinettä kuin: mikä oli Toivolan Juhan suhde siihen kansallisten kärsimysten jaksoon, joka tunnetaan nimellä sortovuodet. Toivolan Juhan kärsimykset eivät siihen aikaan juuri olleet entistään kummempia eikä hän siinä maailmassa, jossa hän liikkui, muuallakaan nähnyt mitään erinomaisia kärsimyksiä. Talon isäntänyt nyt ainakaan ei kärsinyt, sillä hän vaurastui vaurastumistaan - -.

Selvä se, että oli ihmisiä ja ihmisryhmiä, joille venäläisen kuvernementin asukkaan asema olisi ollut jopa edullisempi kuin autonomisen suuriruhtinaskunnan kansalaisen.
Mutta on se kyllä niinkin, että mainitunlaisesta asemasta ei välttämättä jaksa eikä pysty näkemään kokonaisuutta ja sen vaikutusta itseensäkin.

Ei isäntä kärsinyt eikä sanottavammin Juhakaan. Alkoi kyllä juuri niihin aikoihin ikäänkuin kuultaa läpi hänen asemansa epävarmuus; hänellä kun ei ollut kontrahtia ja talon paras metsämaa ympäröi hänen tiluksiaan.
Hurskas kurjuus pääsi ihme kyllä ilmestymään heti kansalaissodan jälkeen, vuonna 1919. Hämeenkyröläisen mökkiläisen poika Sillanpää (s. 1888) ikänsä puolesta oli elänyt läpi "sortovuodet" ja hyvin tiesi mistä puhui.
On selvää että oli ihmisiä ja ryhmiä, joille venäläisen kuvernementin asukkaan osa olisi ollut jopa edullisempi kuin autonomisen suuriruhtinaskunnan kansalaisen.
On silti niinkin, että kyseisenlaisesta asemasta ei välttämättä jaksanut ja pystynyt näkemään kokonaisuutta ja sen vaikutusta itseenäkin.
Pikemmin isännät eivät nähneet kokonaisuutta: huutaessaan kovaa Venäjän sorrosta he sortivat itse alustalaisiaan. Väinö Linnan vertailu näiden kahden sorron välillä Pohjantähdessä on tunnetuin, mutta hän ei vertausta keksinyt, vaan se oli jo ennen Sillanpäätä esim. Järnefeltillä (mm. Maaemon lapsia).

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:Venäläisten patrioottien enemmän tai vähemmän selkeä Suomen venäläistämisohjelma epäilemättä venyi siitä, kun he viimeistään vuonna 1899 havaitsivat suomalaisten vastarinnan kovuuden ja taitavuuden. Ehkä Suomen muodollinen nimitys suuriruhtinaskunta olisi tosiaan säilynyt verhona ulospäin ja maan asukkaita itseään hämäämässä, mutta ajan mittaan Suomesta olisi luonnollisesti tehty normaali osa valtakuntaa. Esikuvana toimi luontevasti Baltia, jossa tosin sielläkään ohjelmaa ei ehditty saada aivan valmiiksi. En ole tähänkään asiaan joutanut syventymään...
Bobrikov laati jo vähän ennen (1898) Suomeen tuloaan 10 kohdan toimintaohjelman, jonka päätavoitteena oli saattaa Venäjän asevelvollisuuslaki voimaan Suomessa ja samalla lähentää Suomea keisarikuntaan. Vaikkei hän kutsunut sitä venäläistämiseksi, sellaisia piirteitä siinä oli kuten mm. se, että venäjä tuli ottaa virkakieleksi senaatissa, sen alaisissa virastoissa ja oppilaitoksissa sekä päästää venäläiset Suomen virkoihin, luotava venäjänkielinen lehdistö ja poistettava Suomen tullilaitos ja Suomen markka. Suomen autonomialle se merkitsi selvää kavennusta ja erillisen lainsäädännön asteittaista poistamista.

Erityisen kiinnostava ohjelmasta oli se osa, jolla pyrittiin lähentämään Suomen torppari- ja työväestöä Venäjään lupailemalla maata maattomille.

Ohjelmaa seurasi helmikuun manifesti, jota vastaan kerättiin noin puoli miljoonaa allekirjoitusta.

Baltiassa ei koskaan ollut yhtä laajaa autonomiaa ja se ei muodostanut yhtä kokonaisuutta vaan koostui kolmesta kuvernementista, Virosta, Liivinmaasta ja Kuurinmaasta, joilla oli tiettyjä etuoikeuksia. Ne oli tunnustanut jo Pietari I (paitsi Kuurinmaa) ja hänen seuraajansa. Ns. Itämerenmaakuntien ainoa yhdistävä tekijä oli vuonna 1870-luvulla lakkautettu niiden yhteisen kenraalikuvernöörin virka. Baltiassa maakysymys oli paljon vaikeampi kuin Suomessa ja siitä tuli ongelma jo aiemmin. Tuolloin maarahvas haluttiin lojaaliksi lupaamalla maata jos nämä kääntyvät tsaarin uskoon.

Suomalaisten vastarinnan tulosta oli, että Venäjän asevelvollisuuslakia ei koskaan toteutettu. Yleisvaltakunnallinen lainsädäntö ja virkakieliasiat toteutuivat vasta vuonna 1914. Jo pari vuotta aiemmin oli palattu takaisin Bobrikovin linjalle. Sodasta johtuen tätä ei kenties ehditty huomata. Maailmansodan jälkeen, mikäli se olisi ollut Venäjälle voittoisa, tuskin olisi palattu aiempaan käytäntöön, vaan olisi edetty samaan suuntaan entistä määrätietoisemmin.

Venäläistämistä voi suhteellistaa myöhemmän ajan diktatuureihin vertaamalla, mutta tämä on anakronistista - omana aikanaan asiaa pidettiin Suomessa ja ulkomailla erittäin vakavana. Totta tietenkin on, ettei asia herättänyt intohimoja laajoissa kansanjoukoissa. Jos ei käynyt koulua, niin venäjää ei tarvinnut pakolla opiskella, eikä Bobrikov ollut toteuttamassa oppivelvollisuutta. Toisaalta nuoria miehiä lähti asevelvollisuuden toteuttamisvuosina sankoin joukoin siirtolaiseksi USA:han. Eli kyllä sillä oli vaikutusta monien elämään.

Suuriruhtinaskunta-nimen säilymisellä ei sinänsä ole merkitystä, sillä vastaavia titteleitä kuului Venäjän hallitsijalle runsain mitoin vaikkei niillä ollut mitään poliittista erityisasemaa. Nikolai II oli mm. Kazanin, Astrahanin, Puolan, Siperian, Hersonin ja Gruusian tsaari ja Suomen ohella Smolenskin, Liettuan, Volynian, Podolian suuriruhtinas, lisäksi Eestinmaan, Liivinmaan, Kuurinmaan, Semigallian, Bialystokin, Karjalan, Tverin, Jugran, Permin, Vjatkan ja Bulgarian ruhtinas. Bulgaria ei edes kuulunut Venäjään, eikä Norjakaan vaikka hän oli myös sen perintöruhtinas.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Sorto oli todellista

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Venäläisten patrioottien enemmän tai vähemmän selkeä Suomen venäläistämisohjelma epäilemättä venyi siitä, kun he viimeistään vuonna 1899 havaitsivat suomalaisten vastarinnan kovuuden ja taitavuuden. Ehkä Suomen muodollinen nimitys suuriruhtinaskunta olisi tosiaan säilynyt verhona ulospäin ja maan asukkaita itseään hämäämässä, mutta ajan mittaan Suomesta olisi luonnollisesti tehty normaali osa valtakuntaa.
Kiintoisaa kyllä, puhut ensin "venäläistämisestä" ja sitten "normaalista osasta valtakuntaa", vaikka nämä ovat kaksi esi asiaa, ja väliin sijoitat "verhon" ja "hämäämisen".

Kuten Osmo Jussila on osoittanut, suomalaisten käsitys Porvoon "valtiopäivistä" ja Suomen "perustuslaeista" oli väärä (jälkikäteen keksitty). Helmikuun manifesti ei kumonnut Suomen lainsäädäntöä vaan koski yleisvaltakunnallisen lainsäädännön säätämistä, joka oli toteutettu jo aiemmin muissa maissa.
Normaali, yhtäläistetty Suomi olisi siis ollut se venäläistetty Suomi, venäläisille normaali, suomalaisille epänormaali.
Historiantutkijahan voi päätyä melkein mihin tulokseen tahansa, kujn valitsee sopivasti näkökulmansa ja perustelunsa. Joka tapauksessa kyseessäoli vallankaappaus, jolla pyrittiin riistämään Suomelta vakiintunut erityisasema.
"Muissa maissa..." Tuohan oli venäläisten perusteita, Saksastakin haettiin pohjaa valtakunnalliselle yhtäläistämiselle. Mutta eihän vieläkään ole mitään merkitystä sillä, miten toiset valtiot sisäisiä asioitaan hoitavat. Seikka kuvastaa Venäjän toimien laillisen pohjan hataruutta. Nikolai II:kin oli sitoutunut Suomen erityisaseman säilyttämiseen, joten kyseessä tosiaan oli vallankaappaus.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”