historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

Minusta tosiaan tiukan oikeudellinen näkökanta on tässä asiassa vain sivujuonne. Olennaisinta oli Suomen moraalinen, ajan hengen mukainen oikeus täyteen itsenäisyyteen.
Puhuisin jopa historiallisesta oikeudesta ja velvollisuudestakin itseään kohtaan. Siten autonomista asemaa tuli puolittaisena itsenäisyytenä puolustaa sitä tiukemmin, oli se oikeudellisessa mielessä todellisuudessa kuinka heikolla pohjalla tahansa.
Norjan lopullinen erkaneminen Ruotsista vuonna 1905 aivan kuin alleviivasi sitä, mihin Suomikin oli etenemässä ja pyrkimässä, kun vain olosuhteet sen sallivat. Taktisista syistä ja sensuurin vuoksikin jouduttiin kuitenkin pidättäydyttiin uskollisuuden vakuutuksissa vanhaa ylivaltaa kohtaan.

Mitähän mieltä oikeusoppineet lienevät kansojen ja alueiden omavaltaisista itsenäistysmispyrkimyksistä historiassa ja nykyisinkin? Olisiko odotettava emämaan lupaa eli yleensä loputtomiin (Britannia/Skotlanti, Espanja/Katalonia ym.)

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sorto oli todellista

JariL kirjoitti:Mitä opiskeluajoiltani muistan Jussilan luennoista niin hänen ajatusrakennelma perustui hyvin pitkälle siihen, että kun Suomi littetiiin Venäjään niin maan hallintokoneisto oli heikko. Niinpä kun Suomessa oli Ruotsin perintönä jo valmiiksi toimiva byrokratia, niin oli helpointa antaa sen jatkaa toimintaansa. Kun keisarikunnan hallinto myöhemmin alkoi vahvistua se pyrki luonnollisesti ottamaan paikkansa myös Suomessa. Tästä ristiriidasta seurasi sitten yhtä sun toista kitkaa ja siihen antoivat oman lisänsä nationalismi, työväenliike jne.
Itse en koskaan päässyt osalliseksi Jussilan luennoista. Sen sijaan olen lukenut hänen kirjoistaan mm. seuraavat, jotka liittyvät tämän ketjun aihepiiriin:
- Suomen perustuslait venäläisten ja suomalaisten tulkintojen mukaan 1808 - 1863 (väitöskirja, 1969)
- Maakunnasta valtioksi. Suomen valtion synty (1987)
- Suomen suuriruhtinaskunta 1809 - 1917(2004)
- lisäksi vuosien 1809 - 1917 osuus pääsykoekirjana ja yliopistollisena oppikirjanakin käytetyssä teoksessa Suomen poliittinen historia 1809 - 2009(uusin p. 2009)
(Vuonna 1979 ilmestynyt tärkeä tutkimus Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899 - 1914 puolestaan keskittyy lähinnä järjestyskysymykseen.)

Oman ymmärrykseni mukaan Jussila mainituissa tutkimuksissaan ja kirjoissaan esitti lähteisiin perustuvan uuden, ns. oikeustaistelijoiden näkökannasta poikkeavan tulkinnan ensimnnäkin Porvoon vuoden 1809 kokouksen luonteesta ja merkityksestä, perustuslaki-instituution merkitysten selvittämisestä, edelleen kuvauksen Suomen valtion "konstruoimisesta" 1860-luvun alussa sekä uuden käsityksens ns. Ordinin polemiikkiin huipentuneesta valtio-oikeudellisesta kiistasta suomalaisten ja venäläisten oikeustieteilijöiden ja historioitsijoiden kesken. Tämä noin aivan lyhyesti tiivistettynä. Sen sijaan en muista Jussilan korostaneen sinun keskeisenä pitämästäsi ajatusrakennelmaa, jonka sisältö sitä paitsi mielestäni on truismi, itsestäänselvyys - siksi usein sitä on kirjallisuudessa pidetty Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan suhteiden kehityksen lähtökohtana.
JariL kirjoitti:Jussilalla oli neuvostoaikana jonkinlainen pääsy itänaapurin arkistoihin ja silloin ei sopinut tehdä ihan mitä tahansa tulkintoja. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tulkinnat muuttuivat ehkä aiempaa hieman enemmän suomalaisesta näkökulmasta kirjoitetuiksi.
Ei tosiaankaan sopinut tehdä mitä tahansa tulkintoja, mutta päinvastaisessa mielessä kuin sinä tunnut tarkoittavan. Uuden suunnan tutkijat Keijo Korhonen ja Osmo Jussila joutuivat Suomessa ankarien hyökkäysten kohteiksi jo väitöstilaisuuksissaan. Lainaan Timo Soikkasta (joka itse on opponoinut Jussilan tulkintoja vastaan):
Dominoivan historioitsijapolven [mm. vastaväittäjät Vilho Niitemaa ja Eino Jutikkala] reaktion ankaruus - ja miksei poliittisuuskin - oli epäilemättä yllättänyt uuden tutkimussuunnan nuoret väittelijät. Jopa Keijo Korhosen ja Osmo Jussilan väitöskirjoistaan saamat arvosanat olivat kohtuuttoman huonot. Keijo Korhosen kohdalla se merkitsi aluksi suunnitellun akateemisen uran katkeamista.
Kaikkiaan jäin miettimään, puhummeko siis edes samasta Jussilasta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sorto oli todellista

JariL kirjoitti: Jussilan teoksissa näkyy minusta jossakin määrin niiden kirjoitusajankohta. Jussilalla oli neuvostoaikana jonkinlainen pääsy itänaapurin arkistoihin ja silloin ei sopinut tehdä ihan mitä tahansa tulkintoja. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tulkinnat muuttuivat ehkä aiempaa hieman enemmän suomalaisesta näkökulmasta kirjoitetuiksi.
Ensinnäkään, kenraalikuvernöörin arkisto, johon Jussilan teos Nationalismi ja vallankumous perustuu, ei ole eikä koskaan ole ollut "itänaapurissa" vaan se sijaitsee Suomessa. Se on sikäli harvinaisuus, että se jäi täysin siihen kuntoon, missä se oli vallankumouksen tullessa. Näin ollen sieltä ei ole karsittu mitään ja paperit on tehty siinä uskossa, etteivät ulkopuoliset koskaan lue.

Toiseksi, Jussilan käsitys Suomen historiasta ei ole millään lailla muuttunut, vaan edelleen hän näkee autonomian ajan yleisvaltakunnallisesta perspektiivistä. Sen sijaan Neuvostoliiton historian suhteen Jussila on viime kirjassaan jyrkempi, joskin hän jo 70-80-luvulla oli varsin kriittinen.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:Minusta tosiaan tiukan oikeudellinen näkökanta on tässä asiassa vain sivujuonne. Olennaisinta oli Suomen moraalinen, ajan hengen mukainen oikeus täyteen itsenäisyyteen.
Puhuisin jopa historiallisesta oikeudesta ja velvollisuudestakin itseään kohtaan. Siten autonomista asemaa tuli puolittaisena itsenäisyytenä puolustaa sitä tiukemmin, oli se oikeudellisessa mielessä todellisuudessa kuinka heikolla pohjalla tahansa.
Norjan lopullinen erkaneminen Ruotsista vuonna 1905 aivan kuin alleviivasi sitä, mihin Suomikin oli etenemässä ja pyrkimässä, kun vain olosuhteet sen sallivat. Taktisista syistä ja sensuurin vuoksikin jouduttiin kuitenkin pidättäydyttiin uskollisuuden vakuutuksissa vanhaa ylivaltaa kohtaan.

Mitähän mieltä oikeusoppineet lienevät kansojen ja alueiden omavaltaisista itsenäistysmispyrkimyksistä historiassa ja nykyisinkin? Olisiko odotettava emämaan lupaa eli yleensä loputtomiin (Britannia/Skotlanti, Espanja/Katalonia ym.)
Sekotat nyt keskenään kaksi asiaa. Ihmiset ovat aikoinaan tehneet mitä ovat tehneet, puolustaen itseään että "my country, right or wrong".

Historiantutkijan asia ei ole enää salailla asioita aikalaisia puolustaakseen, vaan pyrkiä totuuteen vaikkei ihminen sitä koskaan saavutakaan, ja se on edes jossain määrin mahdollista vasta, kun aikaa on kulunut sen verran, että tutkija ei enää katsele asioita puolueen tai kansallisuuden näkökulmasta.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Sorto oli todellista

nylander kirjoitti:Jussila mainituissa tutkimuksissaan ja kirjoissaan esitti lähteisiin perustuvan uuden, ns. oikeustaistelijoiden näkökannasta poikkeavan tulkinnan ensimnnäkin Porvoon vuoden 1809 kokouksen luonteesta ja merkityksestä, perustuslaki-instituution merkitysten selvittämisestä, edelleen kuvauksen Suomen valtion "konstruoimisesta" 1860-luvun alussa sekä uuden käsityksens ns. Ordinin polemiikkiin huipentuneesta valtio-oikeudellisesta kiistasta...
nylander kirjoitti:Uuden suunnan tutkijat Keijo Korhonen ja Osmo Jussila joutuivat Suomessa ankarien hyökkäysten kohteiksi jo väitöstilaisuuksissaan.
Siitä on toki jo hyvän aikaa kun Jussilaa on voinut kutsua "nuoren polven historioitsijaksi". Tällä välin hänen käsityksensä ovat vakiintuneet osaksi valtavirtaa. Mm. historian yleisteoksissa ja sanomalehdissäkin puhutaan nykyisin "Porvoon maapäivistä" eikä enää "valtiopäivistä". Minusta se on ihan asiallista.

2000-luvulla on kuitenkin noussut "uusvaltio-oikeusoppineita", kuten oikeushistorioitsija (?) Aki Rasilainen, joka on halunnut korostaa juuri sitä Jussilan kriitikkojen edustamaa vanhaa tulkintaa Suomen asemasta eli perustuslaeista. Se onkin harmillista, ettei Jussilan tutkimaa aikakautta kukaan oikein enää tutki samalla intensiteetillä kuin hän. Ehkä se johtuu siitä, ettei ns. poliittinen historia ole kiinnostunut enää kuin 1900-luvusta? Kun esittää Suomen kansakunnan ja valtion olleen konstruoituja, kohtaa kyllä yhä kritiikkiä, mutta tuskin enää niinkään akateemisissa vaan muissa piireissä.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

Emma-Liisa kirjoitti:Sekotat nyt keskenään kaksi asiaa. Ihmiset ovat aikoinaan tehneet mitä ovat tehneet, puolustaen itseään että "my country, right or wrong".
Historiantutkijan tulee tästäkin autonomiavaiheesta antaa kattava kuva, jossa kuitenkin on punaisena lankana Suomen historiallisessa mielessä luonnollinen eteneminen täyteen itsenäisyyteen pitkän kamppailun kautta. Hänen ei siis pidä rajoittua toteamaan, että maa oli pyrinnöissään väärässä, jopa valtiopetturuuteen asti, ja että sillä ei olisi lopulta ollut oikeuttakaan poistua laillisesta kansojen yhteisöstä, varsinkaan sellaisin menetelmin. Emämaan tunnustuskin saatiin vasta jälkikäteen.
Miten on, millaisen kuvan esimerkiksi Osmo Jussila asiasta antaa?

PS. Sekin on rohjettava sanoa, että Suomella leimallisesti länsimaisena maana oli erityinen peruste pyrkiä eroon Venäjän kaltaisesta vallasta, varsinkin sellaisena ihmisten perusoikeuksia raskaasti rajoittavana kuin se Suomessa esiintyi ajanjaksolla 1899-1917.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:Historiantutkijan tulee tästäkin autonomiavaiheesta antaa kattava kuva, jossa kuitenkin on punaisena lankana Suomen historiallisessa mielessä luonnollinen eteneminen täyteen itsenäisyyteen pitkän kamppailun kautta. Hänen ei siis pidä rajoittua toteamaan, että maa oli pyrinnöissään väärässä, jopa valtiopetturuuteen asti,
Esittämäsi sisältää monella tapaa ongelmallisia asioita, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä: mikä oli tämä subjekti nimeltä "Suomi", "maa", ja kuka sitä johti ja oliko se näin yhtenäinen? Tuntuu hieman jälkiviisaudelta. Oliko se "maa" Suomen kansan enemmistö, eliitti vai kuka? Mannerheim se ei ainakaan ollut. Suomen väestöstä itsenäistymistä kannatti vielä ennen vuotta 1917 erittäin pieni vähemmistö, mikä näkyi vuoden 1917 poliittisista puolueista, jotka kannattivat olojen vapauduttuakin lähinnä laajennettua autonomiaa. Suomen eduskunnassa politiikka oli erittäin riitaista niin tsaarivallan aikana kuin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninäkin. Vahvoja jakolinjoja syntyi jo vuonna 1905, mutta kiista ei keskittynyt itsenäisyyskysymykseen.

Itsenäistyminen ei ollut mikään luonnollinen prosessi vaan tapahtui enemmänkin historian oikusta, vaikka totta on, että Suomessa oli monia valmiuksia joista oli etua, kun tilanne oli otollinen. Itsenäistymisen yllättävyydestä monille kertoo sekin, ettei itsenäisyysjulistuksen päivä heti ollut sellainen valtiollinen juhlapäivä kuin nykyisin, vaikka sitä juhlittiin hallituksen toimesta ensi kerran 1919. Yleinen juhla- ja vapaapäivä siitä tuli 1929 ja liputuspäivä vasta pari vuotta myöhemmin. Tärkeämpänä pidettiin pitkään Mannerheimin voitonparaatipäivää 16.5.

"Kansakunnan" vastahakoisuudesta kertoo myös sotapalveluksen vastenmielisyys erittäin monille vielä 1920-luvulla. Tunnetta siitä, että ah, nyt olemme itsenäisiä ei kovin laajalti ensi alkuun koettu vaan ihmiset jatkoivat elämäänsä kuten ennen itsenäisyyttäkin. "Suomi" piti ensin propagoida laajoille joukoille, jotta nämä tunsivat olevansa osa sitä. Ehkä tässä jossain määrin onnistuttiinkin, koska entistä useampi koki maan 1930-luvulla omakseen. Taloudellisten olojen vakiintuminen varmasti auttoi paljon.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Sorto oli todellista

jsn kirjoitti: "Kansakunnan" vastahakoisuudesta kertoo myös sotapalveluksen vastenmielisyys erittäin monille vielä 1920-luvulla. Tunnetta siitä, että ah, nyt olemme itsenäisiä ei kovin laajalti ensi alkuun koettu vaan ihmiset jatkoivat elämäänsä kuten ennen itsenäisyyttäkin. "Suomi" piti ensin propagoida laajoille joukoille, jotta nämä tunsivat olevansa osa sitä. Ehkä tässä jossain määrin onnistuttiinkin, koska entistä useampi koki maan 1930-luvulla omakseen. Taloudellisten olojen vakiintuminen varmasti auttoi paljon.
Näin juuri. Mitähän esim tuo "luonnollisuus" tarkoittaa?
Merkittävä vaikutus yhteisen tunteen "suomalaisuuden" luomisessa oli Suomen yleisradiolla, kun radiot 1920-luvun lopulta lähtien ja 1930-luvun aikana yleistyivät.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sorto oli todellista

Tapio Onnela kirjoitti: Mitähän esim tuo "luonnollisuus" tarkoittaa?
Kaiketi se liittyy siihen vanhaan, aikoja sitten hylättyyn teleologiseen historiankäsitykseen, jossa ajatus "Suomen" ennalta määräytyneestä itsenäistymisestä nähtiin vähittäisenä mutta vääjäämättömänä kasvuprosessina alkiovaiheestaan, kuvitellusta muinaissuomalaisesta "itsenäisyyden ajasta" eri vaiheiden kuten Anjalan miesten, kansallisen "heräämisen" ym. kautta lopulliseen täyttymykseensä. Tämä historiannäkemys kuvastuu, kuten usein huomautettu, vaikkapa jo Danielson-Kalmarin vanhuudenteoksen Tien varrelta kansalliseen ja valtiolliseen itsenäisyyteen i - IV nimessä. Yrjö Blomstedt kai ensimmäisenä otti käyttöön termin "joulukuun 6. päivän tirkistysaukko". - Vanhat kuvitelmat jatkavat kuitenkin sitkeästi elämäänsä.

Tosiasiassa Suomen itsenäistyminen 1917 oli moninkertaisten sattumien summa, niin kuin usein korostetaan. Vielä kesällä 1917 porvarillisista ryhmistä vain selvänä vähemmistönä ollut ns. itsenäisyysmiesten ryhmä tavoitteli täyttä irtautumista emämaasta.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Sorto oli todellista

jsn kirjoitti:
historioija kirjoitti:Historiantutkijan tulee tästäkin autonomiavaiheesta antaa kattava kuva, jossa kuitenkin on punaisena lankana Suomen historiallisessa mielessä luonnollinen eteneminen täyteen itsenäisyyteen pitkän kamppailun kautta. Hänen ei siis pidä rajoittua toteamaan, että maa oli pyrinnöissään väärässä, jopa valtiopetturuuteen asti,
Esittämäsi sisältää monella tapaa ongelmallisia asioita, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä: mikä oli tämä subjekti nimeltä "Suomi", "maa", ja kuka sitä johti ja oliko se näin yhtenäinen? Tuntuu hieman jälkiviisaudelta. Oliko se "maa" Suomen kansan enemmistö, eliitti vai kuka? Mannerheim se ei ainakaan ollut. Suomen väestöstä itsenäistymistä kannatti vielä ennen vuotta 1917 erittäin pieni vähemmistö, mikä näkyi vuoden 1917 poliittisista puolueista, jotka kannattivat olojen vapauduttuakin lähinnä laajennettua autonomiaa. Suomen eduskunnassa politiikka oli erittäin riitaista niin tsaarivallan aikana kuin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninäkin. Vahvoja jakolinjoja syntyi jo vuonna 1905, mutta kiista ei keskittynyt itsenäisyyskysymykseen.

Itsenäistyminen ei ollut mikään luonnollinen prosessi vaan tapahtui enemmänkin historian oikusta, vaikka totta on, että Suomessa oli monia valmiuksia joista oli etua, kun tilanne oli otollinen. Itsenäistymisen yllättävyydestä monille kertoo sekin, ettei itsenäisyysjulistuksen päivä heti ollut sellainen valtiollinen juhlapäivä kuin nykyisin, vaikka sitä juhlittiin hallituksen toimesta ensi kerran 1919. Yleinen juhla- ja vapaapäivä siitä tuli 1929 ja liputuspäivä vasta pari vuotta myöhemmin. Tärkeämpänä pidettiin pitkään Mannerheimin voitonparaatipäivää 16.5.

"Kansakunnan" vastahakoisuudesta kertoo myös sotapalveluksen vastenmielisyys erittäin monille vielä 1920-luvulla. Tunnetta siitä, että ah, nyt olemme itsenäisiä ei kovin laajalti ensi alkuun koettu vaan ihmiset jatkoivat elämäänsä kuten ennen itsenäisyyttäkin. "Suomi" piti ensin propagoida laajoille joukoille, jotta nämä tunsivat olevansa osa sitä. Ehkä tässä jossain määrin onnistuttiinkin, koska entistä useampi koki maan 1930-luvulla omakseen. Taloudellisten olojen vakiintuminen varmasti auttoi paljon.
Joskaan en ole tuohonkaan vaiheeseen syventynyt, tietyistä syistä edes sanomalehdistä, rohkenen arvella, että tuossa uuteen mutta luonnolliseen olotilaan sopeutumisen vitkaudessa (miten lienee ollut muualla, esim. Baltian maissa) näkyy normaalin muutosvastarinnan (varsinkin niissä laajoissa joukoissa) lisäksi se, miten syvään henkiseen lamaan 18 vuotta lähes yhtä mittaisesti jatkunut ylivoimaisen ulkopuolisen vallanpitäjän harjoittama sorto oli suomalaisten valtaenemmistön saanut. Meidän on sitä vaikea ymmärtää, joskin jonkinlaisen tuntuman monet meistä saivat toisen maailmansodan jälkeisistä ajoista, kunnes Neuvostoliitto romahti.

Sisällissota ja yleensäkin sisäinen jyrkkä kahtiajako oli toinen tekijä viemässä huomiota ja hohtoa pois itsenäisyyden rakennustyöstä. Vasen puoli kiinnitti huomionsa jatkuvaan sisäiseen sortoon. Olivatpa nämä puoliskot itsekin jakautuneet liberaaliin ja toisaalta oikeaoppiseen suuntauksen.
Itänaapurin jatkuva uhkakin on vaikuttanut jotakin.

Itsenäisyyden olisi pitänyt tuntua itsestäänselvältä ja luonnolliselta, koska entinen emämaa oli nyt perin vieras ja monet lähimaatkin olivat itsenäistyneet. Nyt pitäisi tosiaan verrata vastaavaan tilanteeseen muissa vastaavissa maissa, Norjaa myöten.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti: Historiantutkijan tulee tästäkin autonomiavaiheesta antaa kattava kuva, jossa kuitenkin on punaisena lankana Suomen historiallisessa mielessä luonnollinen eteneminen täyteen itsenäisyyteen pitkän kamppailun kautta.

Tässä vissiin haetaan jotain sellaista kuin Lauerman jääkäripataljoona 27:n historiassa, jonka ensimmäisen luvun otsikko on "Maahanmuutto" ja se kertoo siitä miten suomalaiset aikojen alussa saapuvat Suomeen. Koska sehän se oli ehdoton alkusysäys ensimmäisen maailmansodan aikaiselle separatistiliikkeelle.

Mitenkäs muuten, jos joku kansakunta ei ole vielä itsenäistynyt, niin onko se sitten vastaavasti "historiallisessa mielessä luonnotonta"?

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti: Joskaan en ole tuohonkaan vaiheeseen syventynyt, tietyistä syistä edes sanomalehdistä, rohkenen arvella, että tuossa uuteen mutta luonnolliseen olotilaan sopeutumisen vitkaudessa (miten lienee ollut muualla, esim. Baltian maissa) näkyy normaalin muutosvastarinnan (varsinkin niissä laajoissa joukoissa) lisäksi se, miten syvään henkiseen lamaan 18 vuotta lähes yhtä mittaisesti jatkunut ylivoimaisen ulkopuolisen vallanpitäjän harjoittama sorto oli suomalaisten valtaenemmistön saanut.

Siisti kehäpäätelmä.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 14:40

Re: Sorto oli todellista

Sen sijaan Neuvostoliiton historian suhteen Jussila on viime kirjassaan jyrkempi, joskin hän jo 70-80-luvulla oli varsin kriittinen.
Viittasin nimenomaan tähän.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti:Historiantutkijan tulee tästäkin autonomiavaiheesta antaa kattava kuva, jossa kuitenkin on punaisena lankana Suomen historiallisessa mielessä luonnollinen eteneminen täyteen itsenäisyyteen pitkän kamppailun kautta. Hänen ei siis pidä rajoittua toteamaan, että maa oli pyrinnöissään väärässä, jopa valtiopetturuuteen asti,
Kaiken edellä sanottujen lisäksi: se, mihin tulokseen historiantutkimus päätyy, pitää siis olla etukäteen määrätty - ja sen määräät sinä, joka sen tiedät tutkimatta! Joten miksi pitäisi tutkiakaan...

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Sorto oli todellista

historioija kirjoitti: Itsenäisyyden olisi pitänyt tuntua itsestäänselvältä ja luonnolliselta, koska entinen emämaa oli nyt perin vieras ja monet lähimaatkin olivat itsenäistyneet. Nyt pitäisi tosiaan verrata vastaavaan tilanteeseen muissa vastaavissa maissa, Norjaa myöten.
Norja ei ollut vastaavassa asemassa kuin Suomi, koska se oli ollut aikoinaan itsenäinen ja oli pyrkinyt itsenäiseksi jo 1814.

Ei ole olemassa mitään valtiomuotoa, joka olisi sinänsä "luonnollisempi".

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”