Tapio Onnela
Viestit: 4866
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Sorto oli todellista

Tähän keskusteluun lisää sytykkeitä voisi saada tästä tuoreesta väitöskirjasta, jonka tiedotteessa todetaan mm:
Auvisen mukaan Venäjä näki, että Suomi ei Krimin sodan aikana aikonut irtaantua Venäjästä. Se oli kuitenkin ollut eräs vihollisen päämääristä.
– Maa taisteli lojaalina emämaalleen. Suomalaiset saivat nyt keisarin Venäjän kiitosta tehokkaista sotatoimistaan ja sotatoimien tukemisesta Venäjän turvallisuuspoliittisen luottamuksen, Auvinen sanoo.
Autonominen Suomi sai Krimin sodan ajan lojaalisuudestaan löysät ohjakset voimistaa valtiorakennettaan, kansantalouttaan ja kansallista kulttuuriaan ennen näkemättömällä tavalla ainakin vuoteen 1878 asti. Myönteinen kehitys loppui vasta vuona 1899, jolloin Venäjä ei enää luottanut suomalaisiin ja oli lännen nöyryyttämänä ja slaavilaiskansallisen vaikutuksen voimistuessa alkanut purkaa ”erillisvaltio”-Suomen rakenteita ja venäläistää maata.
Väitöstiedote ja linkki väitöskirjan sähköiseen versioon:
viewtopic.php?f=5&t=5923

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Sorto oli todellista

Aiemmin kirjoittamani kommentti nähtävästi ei näemmä koskaan päätynyt tänne. Täytynee tehdä uusi, vaikka edelleen on rajoituttava tiedotteen tekstiin.

Krimin sodasta ei taida olla Suomessa tehty yhtään kunnollista ja kattavaa tutkimusta. Niinpä Auvisen väitöskirja paikkaa todella merkittävää ja isoa aukkoa. Suomen roolia Venäjän meripuolustuksessakaan kaikkine poliittisine seurauksineen ei ole aina riittävästi muistettu korostaa.

Sota alkoi keisari Nikolai I:n vakavasta virhearviosta ja päättyi Venäjän osalta katastrofiin, vaikka suurilta aluemenetyksiltä vältyttiinkin. Yksi syy lienee siinä, ettei kukaan halunnut Venäjästä mitään muuta kuin lopettaa sen puuhat. Ahvenanmaa ja Mustameri kuitenkin käytännössä menivät. Itsevarmuus johtui siitä, ettei Nikolain mukaan kukaan pystyisi vastustamaan Venäjän sotavoimaa ja siitä, että hän oli tottunut koviin puheisiin ilman että aikoi lunastaa niitä teoiksi. Hän oli myös tottunut siihen, että Turkki taipuisi aina uhkailun edessä. -Kuulostaako tutulta?

Sodalla oli Suomen ohella mullistavia vaikutuksia koko Euroopalle. Kun Venäjän aseellisen välintulon uhka sodan tuloksena Euroopasta katosi, muutaman vuoden päästä alkoi tapahtua. Saksan ja Italian rajat alkoivat muuttua, kun Itävallasta ei enää yksinään ollut yhdistymisten estäjäksi. Englannin siirtomaavalta sai laajentua rauhassa ja Ranskakin pääsi takaisin todelliseen suurvaltakastiin. Yhdysvallat lähti nousuun sisällissodasta selvittyään ja sai Venäjän myymään itselleen Alaskan ja vetäytymään näin Amerikan mantereelta. Samaan aikaan maailmantalous ajautui ennennäkemättömälle kasvu-uralle, mikä näkyi Suomessakin nälkävuosista huolimatta. Balkanin ja Turkin tilanne pysyi ongelmana ja niihin jouduttiin palaamaan myöhemmin. Tässä mielessä sota ei ratkaissut ongelmia.

Tiedotteessa häiritsevät useat viittaukset Suomen valtiollisuuteen. Sellaisia pyrkimyksiä ei 1850-luvulla ollut Suomessa kenelläkään, ei myöhemminkään eikä myöskään Ruotsissa. Itsenäisyydelle toki kehityksen kautta syntyi vankempi perusta, mutta kovin suoraa linjaa ei minusta voida Krimin sodasta vetää. Itsenäistymiseen tarvittiin uusia, paljon vakavampia sotia, jotka mullistivat koko Eurooppaa. Toki niiden taustalla oli Krimin sodan tilannetta. Ellei "valtiollisuudella" sitten tarkoiteta vain sitä, että sodasta alkanut kehitys vahvisti omia instituutioita.

Myöskin vertaukset YYA-sopimukseen ovat hieman turhan suoria. Vuonna 1948 Neuvostoliitto oli tosin ottanut kontrolliinsa itäisen Euroopan kuten Venäjä 100 vuotta aiemmin, mutta toisin kuin silloin, intressinä ei enää ollut vanhan sosiaalisen ja poliittisen järjestelmän palauttaminen vaan täydellinen kumoaminen. Tässä on iso ero. Vuoden 1849 Unkarin intervention jälkeen Venäjä veti joukkonsa takaisin, 1940-luvulla näin ei käynyt.

Nähtävästi väittelijän tarkoituksena on esittää Suomen historia (tai 150 viimeistä vuotta) menestystarinana, joka tapahtui suurempien tapahtumien onnekkaana sivutuotteena. Yksi syy tällaiseen näkemykseen on luonnollisesti siinä, että kukaan ei koskaan ollut kiinnostunut Suomesta sen itsensä vuoksi vaan aina muista syistä. Onnekkuuteen tuudittautumalla voi unohtua se tosiasia, että todellisuudessa suurempien tapahtumien vaikutukset Suomeen voivat olla täysin arvaamattomat. Samalla perusteella voidaan luonnollisesti olettaa, että Suomen tulisi aina pysytellä erossa muiden kiistoista.

Ehkä selvyys kysymyksiin tulee kun on ennättänyt lukea teoksen.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sorto oli todellista

Tapio Onnela kirjoitti:
Auvisen mukaan Venäjä näki, että Suomi ei Krimin sodan aikana aikonut irtaantua Venäjästä. Se oli kuitenkin ollut eräs vihollisen päämääristä.
– Maa taisteli lojaalina emämaalleen. Suomalaiset saivat nyt keisarin Venäjän kiitosta tehokkaista sotatoimistaan ja sotatoimien tukemisesta Venäjän turvallisuuspoliittisen luottamuksen, Auvinen sanoo.
Autonominen Suomi sai Krimin sodan ajan lojaalisuudestaan löysät ohjakset voimistaa valtiorakennettaan, kansantalouttaan ja kansallista kulttuuriaan ennen näkemättömällä tavalla ainakin vuoteen 1878 asti.
Auvinen unohtaa, että suomalaisten lojaalisuuden lisäksi Krimin sodan jälkeisellä "myönteisellä kehityksellä" oli toinenkin taustavaikuttaja: Venäjän tappio, joka "pakotti" uudistuksiin.

Huomattakoon että valtiopäivt saatiin vasta Puolan kapinan jälkeen, jälleen kiitokseksi lojaalisuudesta.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Sorto oli todellista

jsn kirjoitti: Tiedotteessa häiritsevät useat viittaukset Suomen valtiollisuuteen. Sellaisia pyrkimyksiä ei 1850-luvulla ollut Suomessa kenelläkään, ei myöhemminkään eikä myöskään Ruotsissa.
Tässä tietenkin tarkoitetaan sitä Osmo Jussilan osoittamaa seikkaa, että suomalaisen eliitin käsitys autonomiasta muuttui juuri 1860-luvulla, kun he luettuaan erään ruotsalaisen kirjan uskoivat, että heillä oli oma valtio, kun sen sijaan aiemmin oli korostettu kuulumista Venäjään ja näin myös suomalaisten käsitys siitä, että Porvoon maapäivillä oli sovittu, erkani alkuperäisestä kun se venäläisillä säilyi ennallaan.

Taiustalla tässäkin oli Venäjän tappio Krimin sodassa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Sorto oli todellista

Emma-Liisa kirjoitti:
jsn kirjoitti: Tiedotteessa häiritsevät useat viittaukset Suomen valtiollisuuteen. Sellaisia pyrkimyksiä ei 1850-luvulla ollut Suomessa kenelläkään, ei myöhemminkään eikä myöskään Ruotsissa.
Tässä tietenkin tarkoitetaan sitä Osmo Jussilan osoittamaa seikkaa, että suomalaisen eliitin käsitys autonomiasta muuttui juuri 1860-luvulla, kun he luettuaan erään ruotsalaisen kirjan uskoivat, että heillä oli oma valtio, kun sen sijaan aiemmin oli korostettu kuulumista Venäjään ja näin myös suomalaisten käsitys siitä, että Porvoon maapäivillä oli sovittu, erkani alkuperäisestä kun se venäläisillä säilyi ennallaan.
Tuskinpa vain tarkoitetaan. Oletan tiedotteesta ilmenevien viiteiden perustella, että Auvisen työ on tehty sellaisen koulukunnan ohjauksessa, joka aivan päinvastoin kuin Jussila pitää kiinni käsityksestä, että Suomen valtio konstituoitiin 1809 Porvoon valtiopäivillä siten, että keisari olisi luvannut pitää voimassa kustavilaiset peruslait.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Sorto oli todellista

nylander kirjoitti:Oletan tiedotteesta ilmenevien viiteiden perustella, että Auvisen työ on tehty sellaisen koulukunnan ohjauksessa, joka aivan päinvastoin kuin Jussila pitää kiinni käsityksestä, että Suomen valtio konstituoitiin 1809 Porvoon valtiopäivillä
Olen nylanderin kanssa tällä kertaa täysin samaa mieltä. Vanha tulkinta paistaa tiedotteesta voimakkaasti läpi ja antaa aiheen odottaa, että sitä on myös itse väitöskirjassa.
Emma-Liisa kirjoitti:Huomattakoon että valtiopäivt saatiin vasta Puolan kapinan jälkeen, jälleen kiitokseksi lojaalisuudesta.
Tämä tapahtui vuoden 1863 kapinan aikana, jota jatkui vuoden 1864 puolelle, jolloin myös valtiopäivät päättyivät. Suomi sai joitakin myönnytyksiä myös vuonna 1831 kukistetun kapinan aikana ja jälkeen. Vuoden 1863 kapina oli tietenkin Krimin sodasta alkaneen Venäjän heikentymisen yksi ilmentymä. Kummassakin kapinassa puolalaiset tahtoivat muodostaa oman, Venäjästä mahdollisimman erillisen valtion. Suomessa tällaisia haluja ei todellakaan ollut, ei edes vuonna 1899, jolloin lähetettiin keisarille adressi, jossa vedottiin lojaalisuuteen.

Ruotsissa oli tahoja, jotka halusivat entisten alueiden palauttamista, mutta he olivat siellä vain pieni vähemmistö. Ensimmäinen Bernadotte oli todellakin tiukasti rauhanpolitiikan kannalla Venäjän suuntaan.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”