Ruotsalaisväite: Suomi valehtelee natsikytkennöistä

[Niitä sun näitä]

Suomi. Ruotsi ja Norja suunnittelivat valtioliittoa Suomen talvisodan jälkeen. Saksa miehitti Tanskan ja Norjan huhtikuussa. Sen jälkeen Suomi ja Ruotsi suunnittelivat valtioliittoa. Ohto Manninen: "Toteutumaton valtioliitto. Suomi ja Ruotsi talvisodan jälkeen." Kirjayhtymä 1977. Molotov huusi Paasikivelle naama punaisena Moskovassa: "Suunnittelette sotaliittoa!" Suomi neuvotteli Ruotsin kanssa valtioliitosta toukokuuhun 1941 saakka, koska Suomen valtionjohto ei ollut varma Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon ennen kesäkuun alkua 1941.

Kesäkuun puolivälissä 1941 Neuvostoliitto ilmoitti, että Suomi ja Ruotsi voivat tehdä valtioliiton ja että Neuvostoliitto vaimentaa suomalaiset kommunistit, jos Suomi pysyy erossa sodasta.

Huvittava juttu sikäli, että Suomi olisi luopunut laukaustakaan ampumatta siitä, mitä se ankarasti puolusti 105 päivää menettäen liki 25 000 sotilasta kaatuneina, n. 50 000 haavottuneina ja 10% pinta-alastaan, eli siis ITSENÄISYYDESTÄÄN!
Pääkaupunki olisi ollut Tukholma ja Ruotsi olisi hoitanut ulkopolitiikan.

Ruotsi olisi samoin laukaustakaan ampumatta kuitannut 1808-1809 rökäletappionsa, jossa se menetti Venäjälle satoja vuosia kuppaamansa Itämaan. Ahnevanmaakin olisi tullut samalla kertaa ja osaltaan tasoittanut kirvelevää Kansainliiton tuomiota, jossa se määrättiin 1921 Suomeen kuuluvaksi.

[Emma-Liisa]

Huvittava juttu sikäli, että Suomi olisi luopunut laukaustakaan ampumatta siitä, mitä se ankarasti puolusti 105 päivää menettäen liki 25 000 sotilasta kaatuneina, n. 50 000 haavottuneina ja 10% pinta-alastaan, eli siis ITSENÄISYYDESTÄÄN!
Pääkaupunki olisi ollut Tukholma ja Ruotsi olisi hoitanut ulkopolitiikan.

Ei vaan demokraattisesti valittu hallitus.

Tuskin suomalaiset puolustivat sitä, että pääkaupunki on Helsinki, vaan demokratiaa ja kansalaisvapauksia, jotka toki olivat vaillinaisia mutta menossa hyvään suuntaan. Ne olisivat valtioliitossa säilynyt ja lisäksi säästyneet jatkosodan kaatuneet ja haavoittuneet.

Vastaavassa tilanteessa Ranska suunniteli valtioliittoa Englannin kanssa.

[Emma-Liisa]

Huvittava juttu sikäli, että Suomi olisi luopunut laukaustakaan ampumatta siitä, mitä se ankarasti puolusti 105 päivää menettäen liki 25 000 sotilasta kaatuneina, n. 50 000 haavottuneina ja 10% pinta-alastaan, eli siis ITSENÄISYYDESTÄÄN!
Pääkaupunki olisi ollut Tukholma ja Ruotsi olisi hoitanut ulkopolitiikan.

Ei vaan demokraattisesti valittu hallitus.

Tuskin suomalaiset puolustivat sitä, että pääkaupunki on Helsinki, vaan demokratiaa ja kansalaisvapauksia, jotka toki olivat vaillinaisia mutta menossa hyvään suuntaan. Ne olisivat valtioliitossa säilynyt ja lisäksi säästyneet jatkosodan kaatuneet ja haavoittuneet.

Vastaavassa tilanteessa Ranska suunniteli valtioliittoa Englannin kanssa.

[Niitä sun näitä]

Tiedätkö, mistä se Saksan sotateollisuuden "uhkaava kasvu" vuonna 1943 tuli? Osasyy tähän oli Saksan aivan viimeisinä sotaaedeltäneinä vuosina käynnistämien teollisuushankkeiden saattaminen päätökseen. Sattuneesta syystä vuosi 1943 olikin se viimeinen, jolloin tähän yleensä oli mahdollisuus. Toinen syy oli tietysti tuolloin toteutettu rationalisointiohjelma.

Keväällä 1944 Saksan nestemäisten polttoaineiden tuotannosta pommitettiin suurin osa pois pelistä ihan pysyvästi. Eräs Saksan tappion perussyy kuuluukin: EI ollut bensiiniä.

Pitää muistaa, että Saksan panssarit ja pääosin muukin kalusto kulki bensiinillä, aivan kuten jenkeillä ja briteilläkin. Vain NL:n panssarit käytti dieseliä. Toki osa Saksan käyttämistä kuorma-autoista käytti diesel -moottoreita, olihan se saksalainen keksintö.

Saksan ase- ja sotataloustuotanto nostettiin kesällä 1944 huippuunsa, sillä vasta tuolloin oli suoritettu täysmobilisaatio. Panssareita sekä lentokoneita valmistui ennätysvauhtia. "Tammikuussa 1944 Saksa tuotti 1759 hävittäjäkonetta - syyskuussa samana vuonna 4314 kpl.", (Valtonen s.16-17) Saksan polttoainepula aiheutti sen, että lentokoneita riitti JOPA pienelle Suomellekin annettavaksi. Suomessa oli näet aika isot polttoainevarastot.
Suomen Lapissa olleilla Saksan joukoilla oli varmaankin noin puolen vuoden varastot kaikkea sotamateriaalia, myös bensiiniä. Pitää muistaa kuinka kesän 1944 torjuntataisteluiden aikana osasto Kuhlmayn Focke-Wulf -koneiden korkeaoktaaninen, (C3 eli 93 -oktaaninen), polttoainehuolto saatiin Saksan Lapin joukoilta. Aluksi sitä tuotiin Immolaan Nurmoilasta ja Äänislinnasta, jonne sitä oli varastoitu Saksan Ju 188 kaukotiedustelukoneita varten. (Valtonen s. 108)

"16.6.1944 ilmoitti yhteysupseeri majuri Pauli Ervi Saksasta, että Suomen vientiin on vapautettu mm. 242 kpl BF 109 -koneita sekä 180 moottoria edellämainittuihin." (Valtonen s. 16-17)

Vuoden 1944 kevään pommitusten jälkeen Saksan polttoainetuotanto romahti 5%:n tasolle siitä, mitä se oli huhtikuun 1944 tasosta eli parhaimmillaan. Saksalaisilla ei ollut polttoainetta edes koelentoihin. (Valtonen s. 16-17)

Lähteenä: Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6.

Tilanne oli lentokoneiden osalta niin hyvä, että Suomessa oli sodan loputtua NL:a vastaan syksyllä 1944 102 kpl lentokuntoista Me 109 konetta.
Lentokonetilannne oli tällainen Suomen ilmasodan pikkujättiläisen mukaan, (s. 388).

Samoin oli muunkin sotamateriaalin laita, sillä Suomen armeija oli vahvimmillaan syksyllä 1944 ja sillä oli materiaalia, aseita ja ammuksia puolen vuoden täysimittaista sotaa varten. (lähteenä Suomen sota 1941-1945, osa 11, Sotatalous)

Suomen sota 1941-1945. 11. osa: Sotatalous / E. O. Tirronen /toimittanut Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto. Porvoo: WSOY, 1975

Saksan asetuotantoluvuista saa jonkinlaisen käsityksen tuolta:

Statistics, numbers and losses

http://www.feldgrau.com/stats.html

Production Stats on German AFVs 1938-1945

http://www.feldgrau.com/afvstats.html

Production Stats on German Tube-fired Weapons 1939-1945

http://www.feldgrau.com/weaprod.html

---

Tuosta synteettisten Fisher-Tropsch -menetelmällä toimivien tuotantolaitosten tuhosta alkoi raju alamäki ja se oli Saksan tuhon eräs tärkein yksittäinen syy.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fischer%E2 ... telm%C3%A4

Menetelmä keksittiin Saksassa 1920-luvulla nestemäisten polttoaineiden tuottamiseksi. Saksalla oli paljon hiiltä, mutta vain vähän öljyä. Saksa ja Japani käyttivät menetelmää toisen maailmansodan aikana vaihtoehtoisten polttoaineiden tuottamiseen. Saksan vuosittainen synteettisen polttoaineen tuotanto saavutti yli 124 000 barrelia päivässä eli noin 6,5 miljoonaa tonnia vuoden 1944 alussa.

Sodan loppupuolella koko Saksan teollisuus valjastettiin sotatarviketuotantoon. Sodan alkaessa näin ei vielä ollut, mutta kun huomattiin, ettei sodan loppu olekaan pikainen, niin Speerin johtamana sotatarviketuotanto nostettiin ennennäkemättömiin lukemiin ja vuoden 1944 syksyllä Saksan sotatarviketuotanto oli maksimissaan.

Koko Saksan sota lässähti keväällä 1944 kivihiilestä valmistettavan polttoainetuotannon tuhoutumiseen massiivisissa pommituksissa. Tuotanto romahti 5%:iin suurimmasta määrästään ja ei tainnut enää nousta lähellekään riittävää määrää. Eipä siis ihme, että Saksalta riitti lentokoneita Suomellekin annettavaksi...

[Niitä sun näitä]

Käytännön tasollahan tämä näkyi maavoimien kaluston kirjavuuden vähenemisenä. Vuosina 1939-1940 oli Saksan maavoimilla käytössään esimerkiksi runsaat toistasataa erilaista moottoripyörämallia ja samaten toistasataa erilaista kuorma-autotyyppiä, minkä seurauksena esimerkiksi varaosavarikkojen organisoiminen ennen idän-sotaretkeä oli täydellistä helvettiä.

Saksan ase- ja kalustokirjavuus johtui varmaankin sotasaalismateriaalin käytöstä. Sitähän Saksa saikin runsasti Puolasta 1939 ja Ranskasta 1940, sekä monista muista pienemmistä euroopan maista, mitkä miehitettiin heti sodan alussa 1939-1940. Tietenkin kalustoa otettiin heti omaan käyttöön.

Suomeenkin saatiin (ostettua) monenlaista tavaraa Saksan haltuun jääneestä sotasaaliista, sillä täällähän oli käytössä esim. Morane -hävittäjiä, Citroen -kuorma-autoja ja Schneider -tykkejä Ranskasta, Curtiss Hawk 75 eli P-36 hävittäjiä Ranskasta ja Norjasta jne. Lista erilaisista aseista lienee aika pitkä.

Talvisodan aikana Suomeen ostettuja aseita kuljettavia laivoja jäi huhtikuussa 1940 Norjan satamiin useita, siis Saksan hyökättyä Norjaan. Melkoinen osa noista Suomeen matkalla olevista aseista taisi mennä takavarikkoon ja osa Saksan armeijan käyttöönkin. 1940 elokuulla neuvotellun kauttakulkusopimuksen myötä sovittiin mm. noiden aseiden korvaamisesta mm. Saksan haltuun jäämillä sotasaalisaseilla.

Toki myöhemminkin Saksasta ostettiin NL:n entistä sotakalustoa lentokoneista, lentokonemoottoreista, ammuksista ja tykeistä aina panssarivaunuihin saakka. T-34 panssareita saatiin ostettua vain muutama malliksi 1944 kesällä.
Kaikki muistanevat Lapin sodan aikaiset valokuvat Tornion läheltä, missä tiellä on tuhottuna muutamia, alun perin ranskalaisia, Somua -panssareita.

Varaosahuolto sotasaalismateriaalille tuotti varmasti vaikeuksia, koska alkuperäiset "toimittajat" oli ns. poissa pelistä...

[V Palvo]

Huvittava juttu sikäli, että Suomi olisi luopunut laukaustakaan ampumatta siitä, mitä se ankarasti puolusti 105 päivää menettäen liki 25 000 sotilasta kaatuneina, n. 50 000 haavottuneina ja 10% pinta-alastaan, eli siis ITSENÄISYYDESTÄÄN!
Pääkaupunki olisi ollut Tukholma ja Ruotsi olisi hoitanut ulkopolitiikan.

Ei vaan demokraattisesti valittu hallitus.

Tuskin suomalaiset puolustivat sitä, että pääkaupunki on Helsinki, vaan demokratiaa ja kansalaisvapauksia, jotka toki olivat vaillinaisia mutta menossa hyvään suuntaan. Ne olisivat valtioliitossa säilynyt ja lisäksi säästyneet jatkosodan kaatuneet ja haavoittuneet.

Vastaavassa tilanteessa Ranska suunniteli valtioliittoa Englannin kanssa.

Suomihan ehdotti puolustusliittoa Ruotsin kanssa heti Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan jälkeen ja uudelleen elokuussa 1940.
Ehdotukset
kaatuivat heti sopimuskumppaneiden Saksan ja Neuvostoliiton kielteiseen kantaan, joka
näyttää ajaneen Ruotsin ja Suomen etsimään tukea sieltä mistä sitä oli saatavilla.
Suomi oli NL:n välirauhan aikaisen painostuksen alaisena ja Saksan näkökulmasta
mm. Ruotsin rautamalmi oli sen sotataloudelle elintärkeä.
Neuvostoliitto kaataessaan Ruotsin ja Suomen puolustusliiton 1940 näyttäisi varmistaneen Ruotsin ja Suomen etsimään tukea Saksalta?

Siirrytään 1950-luvulle: Paasikiven pres.aikana Urho Kekkonen "pyjamantaskupuheessaan 1952" rinnasti Suomen "eräänlaisen puolueettomuuden"
Ruotsin malliin.
Ja presidenttinä UKK https://sites.google.com/site/kekkosen1matkoja/ yritti avata pohjoismaiden välisiä suhteita Hrustshovin destalinistisen suojasään näennäisessä vapaudessa.

Suomalaiset lienevät ainakin 1956 - 1957 lehtikirjoitusten perusteella olettaneet sodanjälkeisen ulkopolitiikan avausta läntiseenkin suuntaan.
Myöhemmin on tuotu esille NL:n N. Hrustsovin ja pres. Voroshilovin valtiovierailu Suomessa 1956 kesällä, mm. J.Suomi 1992 "rauhanvälittäjä- ja sillanrakentajatermeineen."

UKK:kaan
ei näytä ensimmäisellä presidenttikaudellaan olleen "räväkästi" YYA-puolueettomuuden kannalla puolustaen Suomen puolueettomuus- käsitettä, josta NL:n painostuksesta oli sittemmin tingittävä.
Neuvostoliitto ei hyväksynyt ilmeisestikään Suomen puolueettomuutta koskaan, kenties Gorbatshov juuri ennen Neuvostoliiton hajoamista.
Ja
Suomi liittyi EU:hun ja nyt puolestaan Venäjällä näytettäisiin aletun puhua ja toivoa Suomen puolueettomuutta?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Suomihan ehdotti puolustusliittoa Ruotsin kanssa heti Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan jälkeen ja uudelleen elokuussa 1940.

Muistelen että tuohon liittyi suunnitelma yhteisestä Norjan miehittämisestä.

[Niitä sun näitä]

Ne olisivat valtioliitossa säilynyt ja lisäksi säästyneet jatkosodan kaatuneet ja haavoittuneet.

Tuolla jo hieman raapaisin osin samaa aihetta, eli sotilaallista yhteistyötä Ruotsin kanssa... toivottavasti kukaan ei ylläpidossa "kiihotu" liikaa...

viewtopic.php?f=10&t=4261&p=22324&hilit ... tta#p22324

Suosittelen lukemaan aiheesta mielenkiintoisen kirjan eli Turtolan väitöskirja Torniojoelta rajajoelle, joka antaa melko realistisen kuvan Ruotsin todellisesta asenteesta Suomen avustamiseen: Mitäpä se Ruotsille kuului, sillä sehän oli Suomen käymä sota.

Ruotsi oli ajanut armeijansa 1920-30 -luvulla niin alas, että se oli varmaankin yhtä kehnossa jamassa kuin Suomen armeija. Ruotsalaiset oli varmoja, ettei uutta suursotaa tulisi eurooppaan sen "ison kapinan" jälkeen. 1939 syksyllä oli karu paluu todellisuuteen ja silloin alkoikin varmaan kova varustautuminen.

Kuvaavaa Ruotsin asevoimien tasosta edustaa Suomen Lappiin tullut lentorykmentti 19, jonka 2-tasoiset koneet, 12 kpl, edustivat huomattavaa osaa Ruotsin "ilmavoimista". Oliko niiden osuus peräti kolmannes vai ihanko lie ollut jopa puolet...

"Osastolla oli 12 Gloster Gladiator I -hävittäjää sekä viisi Hawker Hart -tiedustelukonetta sekä joitain yhteistoimintakoneita."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Flygflottilj_19

Suomi ja Ruotsi tekivät lähes pari vuosikymmnetä suunnitelmia ja loivat sotilaallista yhteistoimintamallia sellaisen tilanteen varalta, jossa NL hyökkää Suomen kimppuun. Kun 1939 sitten näin kävi ja helmikuussa 1940, tilanteen mentyä nopeasti huonompaa suuntaan, Suomi pyysi apua jo tosissaan. Tämä episodi tapahtui Tukholmassa 21.2.1940 ja juuri Talvisodan Mannerheim-linjan murruttua:

Martti Turtolan väitöskirja, s. 13: "Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe ehdotti, että Per Albin Hanssonin hallituksen oli ryhdyttävä auttamaan Suomea entistä aktiivisemmin ja voimakkaammin. Esityksessään Rappe vaati, että Ruotsin oli suoritettava avoin interventio Suomen hyväksi lähettämällä sinne 80 000 -100 000 miestä käsittävä armeija. Yhteisvoimin Suomen sotavoimien kanssa se vakauttaisi murtuneen rintaman ja valtaisi takaisin menetetyn pääpuolustusaseman. Samalla ruotsalaiset joukot ottaisivat vastatakseen Ahvenanmaan puolustuksesta. Näillä toimenpiteillä saataisiin Neuvostoliitto taipumaan sovintorauhaan Suomen kanssa."

Ruotsin pääministeri Hanssonin kommentti Suomen sotilaallisesta auttamisesta oli: "Helvetin paskapuhetta"!

Turtola Martti Torniojoelta rajajoelle - Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923-1940 - Puolustuspoliittinen vaihtoehto, WSOY, 1984, 259 s.

Hyvä kirja aiheesta kuinka pysyä irti sodasta:

Suominen Tapani (toim.) Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa - Ruotsin idänpolitiikka ja Suomi vuodesta 1812 vuoteen 2002, Tammi, 2002, 289 s., 1. painos

[V Palvo]

Suomihan ehdotti puolustusliittoa Ruotsin kanssa heti Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan jälkeen ja uudelleen elokuussa 1940.

Muistelen että tuohon liittyi suunnitelma yhteisestä Norjan miehittämisestä.

Neuvostoliitolla lienee ollut Talvisodan jälkeenkin suunnitelma-asteelle jäänyt aie uhata sopimuskumppaninsa Saksan rautamalmitoimituksia NL:n vaatiessa Moskovan rauhanehdoissa Suomea rakentamaan Sallan rata. Omalla puolellaan rajaa NL rakensi radan nopeasti suomalaisten viivytellessä Suomen puolella.
Saksa
miehitti Norjan 4. - 5. 1940 valloituksen aluksi 9.4.1940 myös Tanskan ja Ranska ja Englanti tekivät maihinnousut Norjan Namsos´iin, Åndalsnes´iin, Molde´en ja Narvikiin.
Tanskan
Färsaaret miehitti Englanti 12.4.-40 ja Islannin 10.5.1940. Islannista tuli pohjoismainen tasavalta 17.6.1944.
Mutta
mitä voisi todeta siitä, ettei Neuvostoliitto koskaan hyväksynyt Suomen puolueettomuutta suomalaisten tarkoittamassa mielessä.
Venäjä
on nyttemmin alkanut puhua Suomen puolueettomuudesta, mitkähän lienevät Kremlin tarkoitusperät?
Pohjoismaisilla
vierailuillaan 1956 - 1957 pres. Kekkosella lienee ollut mielessään vain Suomen ulkopolitiikan avaus muihin Pohjoismaihin?
Avaus,
jonka NL tyrmäsi.
Olisikohan NL:n Natopelko tullut esille suomalaisessa historiankirjoituksessa vasta NL:n hajoamisen jälkeen?
UKK:kin
puhui sittemmin 9.11.1972 Turussa ( UKK926601 ) yya-puolueettomuudesta:
"Valtio
voi tietenkin kuuluttaa itsensä puolueettomaksi sekä rauhan että sodan aikana, mutta mikä arvo tällaiselle ilmoitusasialle annetaan, riippuu kokonaan siitä, miten ulkovallat suhtautuvat maan politiikkaan kokonaisuudessaan."
Ulkovalta oli tietystikin Neuvostoliitto.
Ja UKK jatkoi:
"Täten yksipuolisen puolueettomuusjulistuksen käytännöllinen arvo on enemmän kuin kyseenalainen."
Ja
julkisissa puheissa ja yya-liturgioissa "Suomen puolueettomuutta" toistettiin vuosikymmeniä, joten voitaisiinkohan puhua suorastaan kansalaisten "puolueettomuuskasvatuksesta"?

Veikko Palvo

[V Palvo]

Ruotsi oli ajanut armeijansa 1920-30 -luvulla niin alas, että se oli varmaankin yhtä kehnossa jamassa kuin Suomen armeija. Ruotsalaiset oli varmoja, ettei uutta suursotaa tulisi eurooppaan sen "ison kapinan" jälkeen. 1939 syksyllä oli karu paluu todellisuuteen ja silloin alkoikin varmaan kova varustautuminen.

Kuvaavaa Ruotsin asevoimien tasosta edustaa Suomen Lappiin tullut lentorykmentti 19, jonka 2-tasoiset koneet, 12 kpl, edustivat huomattavaa osaa Ruotsin "ilmavoimista". Oliko niiden osuus peräti kolmannes vai ihanko lie ollut jopa puolet...

"Ruotsalaiset olivat varmoja ettei uutta suursotaa tule", eiköhän Suomessa vallinnut sama yleinen mielipide. Ennemminkin lienee pelätty itäisen ideologian vaikutusta?
Ja
lähettihän Ruotsi Suomeen merkittävän suuren osan ilmavoimistaan ja Svenska Frivilligkåreninkin vahvuus oli 1.1940 lopulla lähes 5000.
Eikös
pääministeri Hansson olisi ollut Ruotsin kannalta vastuuton päämies jos hän olisi keväällä 1940 kannattanut Axel Rappen esitystä 80 - 100 000 miehen armeijan lähettämisestä?
Tuskin Rappen armeijaa olisi edes ehditty koota, varustaa ja kuljettaa Suomeen - olisikohan A.Rappen esitys tehty siksi, että Suomi olisi saanut paremmat rauhanehdot Moskovassa 3.1940 ?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

olisikohan A.Rappen esitys tehty siksi, että Suomi olisi saanut paremmat rauhanehdot Moskovassa 3.1940 ?

Axel Rappe osallistui jo Suomen sisällissodan aikana vapaaehtoisena valkoisten puolella ja osallistui Varkauden valtaamiseen valkoisille.

Lars Westerlund kirjoittaa (VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 Osa 2.1 s.31)

Suomessa olevat ruotsalaiset vapaaehtoisupseerit toivoivat tässä tilanteessa, että Saksan avun tarve tehtäisiin tarpeettomaksi Ruotsin voimaotteella “vapaaehtoi- suuden valekaavussa”, jolloin Ruotsi olisi samalla saanut sopivan tilaisuuden liittää itselleen Ahvenanmaan.

Rappe oli tuossa mukana.

Sverker Oredsson: Stormaktsdrömmar och stridsiver Ett tema i svensk opinionsbildning och politik 4910- 1942. (löytyy googlaamalla netistä. Linkistä tulee niin pitkä, ettei se taida täällä toimia)

Rappe esiintyy useaan otteeseen Oredssonin kirjoituksessa. Siitä käy ilmi monia ehdotuksia (muidenkin kuin Rappen) Ruotsin ja Suomen väliseksi puolustusliitoksi 20- ja 30-luvuilla ja mm vuonna 1938 oli esillä, että Ruotsi veisi sotajoukkoja Ahvenanmaalle. Tarkoituksena tietyillä piireillä oli siten saada aikaan Ruotsin ja Suomen puolustusliitto. Samoilla ruotsalaisilla piireillä oli käsittääkseni aikomuksia miehittää Själlanti Tanskalta ja Norjaa Narvikiin asti. Rappella oli myös ajatuksia "valtiokaappauksesta" Ruotsissa 1940 tienoilla.

Samoihin piireihin kuuluivat Axel Rappe, Martin Ekström (jonka Ylikangas sanoo ammuttaneen konekiväärillä 400 antautunutta punaista) ja Harald Hjalmarsson (ampui miestensä malliksi itse 5 punaista vankia) osallistuivat Suomen sisällissotaan ja kuuluivat myöhemmin toiseen Ruotsin kahdesta natsijärjestöstä Nationalsocialistiska Blocketiin.

Käsittääkseni Rappella ja samanhenkisillä oli unelmana Ruotsin valta-aseman pönkittäminen ja Ruotsin sosialidemokraateilla oli antipatiaa Suomen sisällissodan ajalta alkaen.

[Hankikanto]

Saksan, ja itsensä Hitlerin tuki oli Suomelle välttämätön jo loka-marraskuussa 1940 Molotovin Berliinin vierailujen yhteydessä.
Tuolloin Molotov toistuvasti huomautti, että Suomen osalta maiden välinen sopimus ei ollut toteutunut. Aamun 13.11.1940 tapaamisessa Hitler vastusti NL:n Suomeen kohdistuvaa toimintaa niin selväsanaisesti, että Molotov lopetti asian käsittelyn.

http://en.wikipedia.org/wiki/German%E2% ... Axis_talks

Ihan kaikilla toimintalinjoilla tuota tukea ei olisi saatu.

Kansalaisten ja johtajien asenteista voi ottaa huomioon saksalaiset arviot.
Saksan Helsingin-lähettiläs Wipert v. Blucher on selostanut muistelmissaan keskustelunsa ulkoministeri v. Ribbentropin kanssa autossa lentokentältä tämän tunnetun vierailun yhteydessä.
Ribbentrop kysyi, löytyisikö Suomesta 1000 liittolaista , ilmeisesti mielessä Unkarin kaltainen vallankaappaus.
v. Blucher vastasi, että 97 % suomalaisista on demokraatteja eikä 1000 liittolaista löydy. Natsimielisiä on vähän, eikä heillä ole lainkaan vakavasti otettavia johtajia. Tältä pohjalta sitten neuvoteltiin Rytin kanssa.( Ödesdigra år, Söderströms, s. 403)
Suomen paineita kuvaa se, että tuolloinkin vaarana oli leipäannosten pienentäminen puoleen, ellei Saksasta olisi heti saatu viljaa.
v. Blucher oli havainnoi suomalaisia toukokuusta v. 1935 syyskuuhun v. 1944 eikä itse ollut natsi, eikä heidän suosiossaan.
Toisessa ketjussa on viitattu saksalaiseen arvioon, että 70 % ruotsalaisista upseereista oli natsimielisiä kesällä v. 1943.

http://www.krigsmyter.nu/km9krigsfall.pdf

[Heikki Jansson]

Saksan, ja itsensä Hitlerin tuki oli Suomelle välttämätön jo loka-marraskuussa 1940 Molotovin Berliinin vierailujen yhteydessä.
Tuolloin Molotov toistuvasti huomautti, että Suomen osalta maiden välinen sopimus ei ollut toteutunut. Aamun 13.11.1940 tapaamisessa Hitler vastusti NL:n Suomeen kohdistuvaa toimintaa niin selväsanaisesti, että Molotov lopetti asian käsittelyn.

Kuten olen todennut jo useaan otteeseen täällä, ilmeni ja täsmentyi Neuvostoliiton kanta vajaata viikkoa myöhemmin. Molotov oli Saksan-vierailunsa yhteydessä marraskuussa 1939 yleisellä tasolla esittänyt arvostelua ja protestoinut natsi-Saksan menettelyä, jolla Molotov katsoi Saksan rikkoneen MR-sopimusta. Neuvostoliiton kanta puolestaan ilmenee yksityiskohdittain siinä luonnoksessa kaavailluksi neljän vallan sopimukseksi, joka toimitettiin Saksan suurlähettiläälle Moskovassa Carl von der Schulenburgille nootissa 24.11.1940.

Neuvostoliitto kirjoitti nootissaan Saksalle että:

Furthermore there should be agreement upon:

"a) a third secret protocol between Germany and the Soviet Union concerning Finland (see Point 1 above)." Tässä kohdassa sanottiin että natsi-Saksan tuli "poistaa joukkonsa Suomesta ja Neuvostoliitto otti huolehtiakseen rauhanomaisista suhteista Suomeen (peaceful relations with Finland and to protect German economic interests in Finland (export of lumber and nickel).

Meillä usein viitataan Saksan propagandaministeriön Schnurren kautta presidentti Risto Rytille esittämään 'raporttiin' Molotovin kanssa käydyistä neuvotteluista. Schnurren mukaan Molotov vaati neuvotteluissa oikeutta likvidoida Suomi, josta Suomi olisi pelastautunut vain Saksan ”nerokkaan johtajan valtakunnankansleri Hitlerin” ansiosta (pres. Rytin sanavalinta). Schnurren esittämä ei tietysti vastannut todellisuutta vaan se oli natsi-Saksan oma 'tulkinta'.

Kun tämä 'tulkinta' esitettiin suomalaisille toukokuussa 1941 tarkoituksena oli propagandalla vahvistaa Saksan otetta liittolaisestaan Suomesta Rydin ym. sopimassa sodassa Hitlerin rinnalla Neuvostoliittoa vastaaan. Todellisuuudessa Neuvostoliitto esitti natsi-Saksalle rauhanomaisia suhteita Suomeen mikä ilmeneee Neuvostoliiton nootista Saksalle. Kun Saksan sota-aikeet olivat tuolloin jo niin pitkällä, että Opeaatio Barbarossaa koskeva Fuehrer-direktiivi (Direktiv nr 21) annnettin vain muutamia viikkoja nootin jälkeen, ei Neuvostoliiton esityksellä ollut mitään vaikutusta.

Siten kirjoittajan esittämä on peräisin natsi-Saksan propagandasta eikä vastaa tapahtunutta.

Olen esittänyt asiasta seikkaperäisesti viestiketjussa ”Matti Klinge Iltiksessä” ks. viewtopic.php?f=10&t=3213&start=64.

Semmottii..

Terv.

[Emma-Liisa]

Meillä usein viitataan Saksan propagandaministeriön Schnurren kautta presidentti Risto Rytille esittämään 'raporttiin' Molotovin kanssa käydyistä neuvotteluista. Schnurren mukaan Molotov vaati neuvotteluissa oikeutta likvidoida Suomi, josta Suomi olisi pelastautunut vain Saksan ”nerokkaan johtajan valtakunnankansleri Hitlerin” ansiosta (pres. Rytin sanavalinta). Schnurren esittämä ei tietysti vastannut todellisuutta vaan se oli natsi-Saksan oma 'tulkinta'.

Kun tämä 'tulkinta' esitettiin suomalaisille toukokuussa 1941 tarkoituksena oli propagandalla vahvistaa Saksan otetta liittolaisestaan Suomesta Rydin ym. sopimassa sodassa Hitlerin rinnalla Neuvostoliittoa vastaaan. Todellisuuudessa Neuvostoliitto esitti natsi-Saksalle rauhanomaisia suhteita Suomeen mikä ilmeneee Neuvostoliiton nootista Saksalle. Kun Saksan sota-aikeet olivat tuolloin jo niin pitkällä, että Opeaatio Barbarossaa koskeva Fuehrer-direktiivi (Direktiv nr 21) annnettin vain muutamia viikkoja nootin jälkeen, ei Neuvostoliiton esityksellä ollut mitään vaikutusta.

Siten kirjoittajan esittämä on peräisin natsi-Saksan propagandasta eikä vastaa tapahtunutta.

Olen esittänyt asiasta seikkaperäisesti viestiketjussa ”Matti Klinge Iltiksessä” ks. viewtopic.php?f=10&t=3213&start=64.

Luonnollisestikaan ei ole oikein vedota Schnurren versioon. Sen sijaan Molotovin ja Hitlerin puheista tehty pöytäkirja oli tarkoitettu vain sisäiseen käyttöön, ja siinä M. sanoi, ettei sota ole tarpeen, vaan asiat voidaan jäjestää kuten reunavaltioissa (Baltiassa ja Bessarabiassa).

Tämä on myös loogista, koska millään muulla tavalla NL ei voinut olla varma, että Suomi pysyisi sen talutusnuorassa.

[Hankikanto]

Selostukset Molotovin ja Hitlerin keskusteluista on nähdäkseni ymmärrettävissä niin, että Molotov yritti " saada luvan " Suomen-kysymyksen hoitamiseksi vanhaa sopimusta vastaavaksi. Hän luopui siitä selväsanaisen vastustuksen vuoksi aamulla 13.11.1940 . Hitler tiedusteli tuolloin aikooko NL sotaa Suomessa ja ilmaisi vastustavansa sitä. Vasta tämän jälkeen Molotov sanoi ettei näe merkkejä uudesta konfliktista.
Stalin oli aiemmin sähköttänyt Molotoville, että uudet sopimukset eivät muuta entisiä vaan tulevat niiden päälle, ts. Suomi kuului NL:lle.
Sovittu on luonnollisesti otettu huomioon niissä teksteissä, joita laadittiin kaksi viikkoa myöhemmin- ne vastaavat uutta 13.11 syntynyttä tilannetta.

Saksan Helsingin-lähettiläs v. Blucher on em.muistelmissaan s. 224-228 käsitellyt Molotovin Berliinin-vierailua . Hän oli itse tuolloin käymässä Berliinissä. Sekä v. Ribbentrop että kansliapäällikkö v. Weizsäcker kertoivat Saksan tarkistaneen kantaansa Suomen suhteen. Ribbentrop kertoi, ettei Saksa halua uutta sotaa pohjoisessa.
Pyynnöstä v. Blucher viipyi Molotovin marrask. 12-13 vierailun yli ja sai heti vierailun jälkeen selostuksen v. Weizsäckerilta. Tämä kertoi tyytyväisenä
" Hitlerin pitäneen vahvalla kädellä sateenvarjoaan Suomen yllä ". Tämä merkitsi ratkaisevaa käännettä. Molotov oli hakenut vapaita käsiä, vaikka ei vastannut suoraan kysymykseen aikoiko NL hyökätä Suomeen. Muuten vaatimukset selvästi viittasivat siihen- Saksan ei haluttu edes ottavan vastaan virallisessa asemassa olevia suomalaisia ! v.Blucher arveli, että talvisota oli tehnyt vaikutuksen Saksan johtajiin kuten Hitleriin ja Ribbentropiin, mutta erityisesti Göringin lähipiiriin.