Esko-Olavi
Viestit: 197
Liittynyt: 18.03.15 13:46

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

27.04.15 12:15

Emma-Liisa kirjoitti:
Esko-Olavi kirjoitti: Ongelmana on juuri se mitä äitinsä on todellisuudessa muistellut ja/tai onko muistelmiin jälkikäteen lisätty näitä karmaisevia asioita.
Lehtijuttujen mukaan kyse on pääasiassa siitä, mitä Saara kuuli, päätteli tai kuvitteli.
Et nähtävästi ole lukenut "lehtijuttuja".

Kirja perustuu, Joutjärven mukaan ja Joutjärveltä erikseen kysyttäessä, sinikantiseen päiväkirjaan (päiväkirjoihin), joka on kopio ministeriölle luovutetusta. Tähän päiväkirjaan on merkittynä kaikki tapahtumat saksalaisten suorittamista murhista ja käynneistä, "Marjastiinasta", kidutuksista, juutalaisten luovutuksista ja kaikista muista kauheuksista.
Lisäksi on kustantajan ja Joutjärven ihmeellinen maininta "Kaikki leiriin liittyvät asiat oli luokiteltu salaisiksi."

Kävin keskustelua erään naistoimittajan kanssa joka haastatteli Joutjärveä. Tässä osa sähköpostitse saamastani vastauksesta kysymykseeni:
"Kauhujuttuja en ole nähnyt tekstinä. Risto Joutjärven mukaan niistä kerrottiin päiväkirjassa"
Samaa kertoi toinen toimittaja puhelimitse.

LISÄYS:

Toinen uutisointi kirjasta oli YLEn toimittajalta, joka myös haastatteli Joutjärveä.
Lainauksia artikkelista:

"Se perustuu Tuukkasen päiväkirjaan"

"Risto Joutjärvi kirjoitti äitinsä päiväkirjan pohjalta kirjan tämän näkemistä julmuuksista."

"Päiväkirjan mukaan erityisen julmuuden kohteeksi joutuivat raskaana olevat naiset."

"Päiväkirjan mukaan johtaja myös kidutti raskaana olleita naisia."

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

27.04.15 19:04

Esko-Olavi kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Lehtijuttujen mukaan kyse on pääasiassa siitä, mitä Saara kuuli, päätteli tai kuvitteli.
Et nähtävästi ole lukenut "lehtijuttuja".
Tarkoitan esim. sellaisia, jotka näköjään ovat nyt häipyneet verkosta. Esim. että saksalaisten autot hakivat naisia, ja se mitä heille saksalaisten hoivissa tapahtui perustui Saaran kuvitteluun/päättelyyn.

Esko-Olavi
Viestit: 197
Liittynyt: 18.03.15 13:46

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

27.04.15 20:15

Emma-Liisa kirjoitti:
Esko-Olavi kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Lehtijuttujen mukaan kyse on pääasiassa siitä, mitä Saara kuuli, päätteli tai kuvitteli.
Et nähtävästi ole lukenut "lehtijuttuja".
Tarkoitan esim. sellaisia, jotka näköjään ovat nyt häipyneet verkosta.
Kyllä Savon Sanomien sivulla vielä selvästi todetaan Saaran itsensä nähneen saksalaisten hakeneen autoillaan välillä naisia muualle vietäviksi ja muualla että saksalaiset aina hoitivat tappamiset. Lisäksi Joutjärven haastattelussa on vieläkin maininta että saksalaisia jatkuvasti kävivät leirillä.

Kummallista tautia liikkeellä, kuten tämä "esim. sellaisia"

"Esim. sellaisia" hävittää niin netistä kirjoituksia kuin sinikantisista muistivihoista tekstejä.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

27.04.15 23:19

Esko-Olavi kirjoitti: Kyllä Savon Sanomien sivulla vielä selvästi todetaan Saaran itsensä nähneen saksalaisten hakeneen autoillaan välillä naisia muualle vietäviksi ja muualla että saksalaiset aina hoitivat tappamiset. Lisäksi Joutjärven haastattelussa on vieläkin maininta että saksalaisia jatkuvasti kävivät leirillä.
Tuohan se juttu oli! Muistin että se oli Ylen. Sori ja kiitos!

Kohta ei vakuuta. Ensi todetaan, että "Yksi Saaran pelottavammista epäilyistä oli, että saksalaiset upseerit ja sotilaat hakivat naisia prostituoiduiksi saksalaisten leiriin. Hän ei tiennyt, mitä naisille sen jälkeen tapahtui. Leirinjohtaja oli itse pitkiä aikoja poissa leiriltä, ja hänen oli nähty nousevan saksalaisen upseerin auton kyytiin."

Sen jälkeen on suora lainaus kirjasta: "Välillä saksalaisten maastoauto tuli leiriltä hakemaan muutaman naisen. Syyksi hakuun oli johtaja ilmoittanut lääkärintarkastuksen, ja papereisssa oli myös jonkin ministeriön tarkastajan allekirjoitus Silti kaikilla oli vahva epäilys, mistä tarkastuksessa oli oikeasti kyse. Puheet naisten päätymisestä saksalaisten leiriin eivät todennäköisesti olleet tuulesta temmattuja. Johtaja kirjoitti näille naisille lähes aina siirtopaperit, ja sen jälkeen heistä ei yleensä kuultu mitään."


Eli kyseessä on vain ja ainoastaan epäilys.

Lopussa kerrotaan Saaran käynnistä leiripaikalla 1945. "Leiritien varrella oli myös puu, jonka juurelle monet kertoivat 'monen elämän päättyneenä. Joutjärven mukaan kaksi leiriläistä oli kertonut nähneensä, miten puun juurelle oli tapettu nainen ja hänen vastasyntynyt lapsensa. / Saaran mukaan vuonna 1945 puun juurelle oli kaivettu monttuja. / Näin Saaralle kuin kirjan lukijallekin moni epäily jää ilman vastausta ja vahvistusta. / Saara mietti kuulemiaan tarinoita. Oliko kaikki ollut sittenkin totta?"

Eli kyseeessä on kuulopuhe. Ja aivan kuten Huhtiniemi-casessa, varmistetaan että epäilys jää, koska todisteita on mahdoton esittää, niin vihjataan, että uhrien ruumiit on kaivettu ylös ja siirretty muualle.

Mutta kai leirissä pidettiin kirjaa naisista? Johtajahan kirjoitti yllä siirtomääräyksen. Joten kuolemat piti ilmoittaa, eivät leirille lähetetyt naiset voineet vain kadota.

Jos surmia olisi tehty, niin miksi ihmeessä todistajien kesken? Tosin eihän tuossa sanottu, oliko johtaja vai tekijä työtekijä vai joku leirin naisista.

Minulle tulee epäilys, että leirin naiset huomasivat että Saara on heräkkäuskoinen ja koettelivat tahallaan, miten paljon tämä saadaan uskomaan. Päätaloahan juksattiin näin Nälkämäessä.

Esko-Olavi
Viestit: 197
Liittynyt: 18.03.15 13:46

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

27.04.15 23:46

Emma-Liisa kirjoitti:
Esko-Olavi kirjoitti: Kyllä Savon Sanomien sivulla vielä selvästi todetaan Saaran itsensä nähneen saksalaisten hakeneen autoillaan välillä naisia muualle vietäviksi ja muualla että saksalaiset aina hoitivat tappamiset. Lisäksi Joutjärven haastattelussa on vieläkin maininta että saksalaisia jatkuvasti kävivät leirillä.
Tuohan se juttu oli! Muistin että se oli Ylen. Sori ja kiitos!

Kohta ei vakuuta. Ensi todetaan, että "Yksi Saaran pelottavammista epäilyistä oli, että saksalaiset upseerit ja sotilaat hakivat naisia prostituoiduiksi saksalaisten leiriin. Hän ei tiennyt, mitä naisille sen jälkeen tapahtui. Leirinjohtaja oli itse pitkiä aikoja poissa leiriltä, ja hänen oli nähty nousevan saksalaisen upseerin auton kyytiin."

Sen jälkeen on suora lainaus kirjasta: "Välillä saksalaisten maastoauto tuli leiriltä hakemaan muutaman naisen. Syyksi hakuun oli johtaja ilmoittanut lääkärintarkastuksen, ja papereisssa oli myös jonkin ministeriön tarkastajan allekirjoitus Silti kaikilla oli vahva epäilys, mistä tarkastuksessa oli oikeasti kyse. Puheet naisten päätymisestä saksalaisten leiriin eivät todennäköisesti olleet tuulesta temmattuja. Johtaja kirjoitti näille naisille lähes aina siirtopaperit, ja sen jälkeen heistä ei yleensä kuultu mitään."


Eli kyseessä on vain ja ainoastaan epäilys.

Lopussa kerrotaan Saaran käynnistä leiripaikalla 1945. "Leiritien varrella oli myös puu, jonka juurelle monet kertoivat 'monen elämän päättyneenä. Joutjärven mukaan kaksi leiriläistä oli kertonut nähneensä, miten puun juurelle oli tapettu nainen ja hänen vastasyntynyt lapsensa. / Saaran mukaan vuonna 1945 puun juurelle oli kaivettu monttuja. / Näin Saaralle kuin kirjan lukijallekin moni epäily jää ilman vastausta ja vahvistusta. / Saara mietti kuulemiaan tarinoita. Oliko kaikki ollut sittenkin totta?"

Eli kyseeessä on kuulopuhe. Ja aivan kuten Huhtiniemi-casessa, varmistetaan että epäilys jää, koska todisteita on mahdoton esittää, niin vihjataan, että uhrien ruumiit on kaivettu ylös ja siirretty muualle.

Mutta kai leirissä pidettiin kirjaa naisista? Johtajahan kirjoitti yllä siirtomääräyksen. Joten kuolemat piti ilmoittaa, eivät leirille lähetetyt naiset voineet vain kadota.

Jos surmia olisi tehty, niin miksi ihmeessä todistajien kesken? Tosin eihän tuossa sanottu, oliko johtaja vai tekijä työtekijä vai joku leirin naisista.

Minulle tulee epäilys, että leirin naiset huomasivat että Saara on heräkkäuskoinen ja koettelivat tahallaan, miten paljon tämä saadaan uskomaan. Päätaloahan juksattiin näin Nälkämäessä.

Eihän näitä kahta mainitsemaasi väitettä kukaan ole epäillytkään muuksi kuin kuulopuheeksi. Tämähän lukee selvästi kirjassa ja otteissa.

Mainitsemasi "vain ja ainoastaan epäilys" koski vain sitä mihin naiset ehkä joutuivat. Saksalaisten leirilläkäynti oli itse koettua.

Veripuun tapahtumat oli kuulopuheeseen perustuvaa, kuten jo aiemmin mainittu.

Saaran mukaan surmia tapahtui muillakin leireillä. Saaran ja poikansa mukaan saksalaiset aina tappoivat.

Ministeriön arkistossa on kaikkien Saaran leireillä olleiden naisten tiedot olemassa ja käytettävissä. Ei niitä mihinkään ole hävitetty.
Saarankin tiedot löytyvät työvelvollisten puolelta.
Esimerkiksi arkistosta: "Kotijoukkojen esikunta. Työvelvollisuusasiaintoimisto"

Ollako niin että Saara oli suuresti katunut toimintaansa leireillä ja keksinyt mielikuvitushenkilön "Marjastiinan" kuvaamaan itseään katumuksessa, mutta monta kertaa pahempana. Tähän suuntaan minä olen kääntymässä.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

13.05.15 13:18

Sain kirjan kirjastosta. Huolimatta alaotsikosta "muistelmat" tyyli on edelleen romaanimainen: esimerkiksi repliikkejä on paljon.

Esipuheessa Sari Näreen sanoo, että kertomuksen muoto "pikemminkin rikastaa muistitietoa kuin vähentää sen uskottavuutta". Varsin outo mielipide tutkjalta, että keksityt tai ainakin muotoillut repliikit (sitä kai ne suurimmaksi osaksi ovat, harvoin kai päiväkirjaan kirjataan repliikkejä sellaisinaan, yleensä niistä selostetaan ydinasiat) eivät vaikuttaisi uskottavuuteen. Tosin Näre kai onkin sosiologi, ei historiantutkija.

Näre kirjoittaa myös: "Kyn kirjalliset dokumentit leireistä on tuhottu tai vaikeasti löydettävissä, muistitieto nousee muistuttamaan tästä vaietusta historiasta, jota voidaan yrittää tehdä tapahtumattomaksi vetoamalla arkistolähteiden puutteeseen." Puhuttaessa tapahtumista, jotka vähintäänkin lähenevät sotarikoksia, miten voidaan edellyttää, että ne myönnetään tapahtuneiksi vain jos niistä löytyy arkistolähteitä? ikään kuin tekonsa rikoksiksi ymmärtäneet jättäisivät toiminnastaan kirjallisia todisteita samaan tapaan kuin muusta inhimillisestä toiminnasta Normihistoriantutimukselle rikosta ei ikään kuin ole tapahtunutkaan, jos sitä ei ole kirjattu ylös."

Tämä on kyllä liioittelua. Hesarin arvostelijakin teki syystä eron sen välillä, mitä Saara on itse nähnyt ja mistä hän on vain kuullut toisilta sekä jäi odottamaan, tulisiko jälkimmäisille muualta vahvistusta. Lähdekritiikki näyttää olevaan Näreelle tuntematon asia.

Heti perään Näre kuitenkin myöntää, että tietoja naisten erikoistyöleireistä löytyy arkistodokumentteja kulkulaistosten ja yleisten töiden ministeriön työvoimaosaston mapeista Kansallisarkistosta, muunlaisten lähteidne seassa. Näreen mielestä "sotahistoriaa on omalta osaltaan kätketty arkistoluokituksella: kuten ei aiheesta 'Suur-Suomi' , naisten erityistyöleireistäkään ei tahdo arkistosta löytyä omaa pääluokkaa - lähimpänä luokkana lienee naisten työttömyys."

Eikö voisi olla myös niin, että jos tuollaiset pääluokat olisivat olleet olemassa, dokumentit olisi ollut helppo kokonaan tuhota, mutta kun ne ovat olleet muun aineiston seassa, ne ovat säilyneet?

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

14.05.15 19:21

laitman kirjoitti: Kirjan alussa, s.24 on kertomus siitä, miten sotapoliisit pidättävät lomalla olevan sotilaan ja väittävät että hän on "metsäkaartilainen, ryssän kätyri, isänmaan petturi jne". Nujakan jälkeen sotapoliisien vänrikki teloittaa tämän sotamiehen ja nyt selviää, että hän oli saanut kuntoisuuslomaa siksi, että hän oli pelastanut komppaniansa kun se oli vaarassa tulla saarretuksi.
Tuosta jäi pois se, että yksi sotapoliiseista kolautti epäiltyä silmään, josta valui verta, mistä tämä suuttui ja ampui kiväärillään sotapoliisin. Vasta tämän jälleen vänrikki ampui miehen. Eli siis ensin tapahtui tappo, mutta tuskin siitäkään sai omin päin antaa kuolemantuomiota?

Onko uskottovaa, että vaikka vänrikki kielsi junassa olleita silminnäkijöitä kertomasta tapausta, elleivät halunneet syytettä isnänmaanpetturuudesta, se ei olisi tullut julki viimeistään sodan jälkeen? Varsinkin kun silminnäkijöiden joukossa oli teloitetun kaveri, joka ampumisten jälkeen kertoi tämän sotasaavutuksista (miksei muuten kertonut heti, kun tätä ruvettiin syyttämään?).

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

14.05.15 19:35

Sain kirjan luettua. Oli leirillä yksi hyväkin asia Saara mukaan: ruoka oli parempaa kuin siviilissä. Näinhän ei suinkaan ollut "poliittisten" leirillä. Joten viranomaiset ei suinkaan halunnut kohdella leiriläisiä huonoasti, vaatteita ja lääkkeitäkin oli, mutta (Saaran mukaan) johtaja pimitti tai varasti ne.

Tarkastuksiakin oli, ja leiriläisiä kuultiin ilman johtajaa. Ihmetystä vain herättää, että huolimatta suoranaisista rikoksistaan johtaja sai jatkaa työsssän seuraavissa leireissä, joskin olot niissä paranivat.

S. 105 johtaja sanoo, että "Hitlerillä oli hyvä syy tuomita juutalaiset leireihinsä tuhottaviksi." Siis johtaja tiesi asian, joka salattiin!

Lisäys: johtajalla oli myös käsivarressaan tatuituna veriryhmä, jonka ansiosta hänellä oli lupa oleskella missä tahansa Suur-Saksan alueella. Veriryhmä kai tatuoitiin Waffen-SS-sotilaiden käsivarteen - oliko sitä muilla?

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

16.05.15 11:35

Esko-Olavi kirjoitti: Ollako niin että Saara oli suuresti katunut toimintaansa leireillä ja keksinyt mielikuvitushenkilön "Marjastiinan" kuvaamaan itseään katumuksessa, mutta monta kertaa pahempana. Tähän suuntaan minä olen kääntymässä.
Eiköhän tuo ole sentään liioittelua? Pikemmin on käynyt niin, että Saara on kuullut leirillä kaikenlaisia juttuja, joita sitten on tulkinnut myöhemmin natseista kuullun valossa. Huomattakoon, että häntä varoitettiin uskomasta kaikkea leiriläisiltä kuulemaansa, mitä varoitusta ei myöskään poika ole ottanut huomioon antaessaan haastatteluja, jotka ovat paljon raflaavampia kuin itse kirja. Kiintoisaa on, ettei hän haastatteluissa ole kertonut kirjan tapauksista, joissa johtaja ja Saara olivat ilmeisesti hengenvaarassa.

Esko-Olavi
Viestit: 197
Liittynyt: 18.03.15 13:46

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

17.05.15 14:54

Heinäveden lehti kirjoitti 29. huhtikuuta asiasta Joutjärven haastatteluun perustuen:

"...Ainoastaan ruoasta ei ollut puutetta. Sitä leiriin toimitettiin kuorma-autolla.
Kinkkua, palvilihaa, jauhoja ja milkkiäkin tonkittain...."

"Tappeluita ja välikohtauksia leirillä oli usein. Kerran naisten puolisoita oli päässyt rintamalta lomalle mutta johtaja ei antanut naisille lomaa tapaamista varten. Sotilaat tulivat sitten yöllä luvatta leiriin ja aiheuttivat tuhoa. Tilanne oli niin uhkaava, että johtaja ja Saara joutuivat laittamaan päämajan lautaoven lukkoon ja he odottivat sisällä kirveiden kanssa."

"Kaulassa johtajalla riippui pääkallo ja kainaloon oli tatuoitu jotakin: ilmeisesti veriryhmä. Yöllä johtaja saattoi tepastella Saksasta peräisin olevissa silkkihepenissä."

"Myöhemmin selvisi, että johtaja oli myös väärentänut Saaran nimikirjoituksen ja nostanut kirkonkylällä pankista Saaran palkkarahat. Myös leiriläiset jäivät ilman palkkojaan."

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

17.05.15 20:56

Esko-Olavi kirjoitti:Heinäveden lehti kirjoitti 29. huhtikuuta asiasta Joutjärven haastatteluun perustuen:

"...Ainoastaan ruoasta ei ollut puutetta. Sitä leiriin toimitettiin kuorma-autolla.
Kinkkua, palvilihaa, jauhoja ja milkkiäkin tonkittain...."
Saksalaisilta saatua arvatenkin?

Mutta mikähän idea oli antaa leiriläisille kunnon ruokaa mutta kaupata valtiolta saadut kunnon vaatteet mustaan pörssiin, jos johtajan tarkoitus oli kohdella heitä mahdollisimman huonosti ja saada näin sairastumaan?

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

17.05.15 20:59

Esko-Olavi kirjoitti: "Tappeluita ja välikohtauksia leirillä oli usein. Kerran naisten puolisoita oli päässyt rintamalta lomalle mutta johtaja ei antanut naisille lomaa tapaamista varten. Sotilaat tulivat sitten yöllä luvatta leiriin ja aiheuttivat tuhoa. Tilanne oli niin uhkaava, että johtaja ja Saara joutuivat laittamaan päämajan lautaoven lukkoon ja he odottivat sisällä kirveiden kanssa."
Tämä kohtaushan oli kirjasssa.
"Joutjärven mukaan leirin väkivallanteot olivat saksalaisten sotilaiden tekemiä ja ne tehtiin piilossa leiriläisiltä."
Miten ihmeessä Joutjärvi voi sitten niistä tietää?

Esko-Olavi
Viestit: 197
Liittynyt: 18.03.15 13:46

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

18.05.15 00:25

Emma-Liisa kirjoitti:
Esko-Olavi kirjoitti: "Tappeluita ja välikohtauksia leirillä oli usein. Kerran naisten puolisoita oli päässyt rintamalta lomalle mutta johtaja ei antanut naisille lomaa tapaamista varten. Sotilaat tulivat sitten yöllä luvatta leiriin ja aiheuttivat tuhoa. Tilanne oli niin uhkaava, että johtaja ja Saara joutuivat laittamaan päämajan lautaoven lukkoon ja he odottivat sisällä kirveiden kanssa."
Tämä kohtaushan oli kirjasssa.
"Joutjärven mukaan leirin väkivallanteot olivat saksalaisten sotilaiden tekemiä ja ne tehtiin piilossa leiriläisiltä."
Miten ihmeessä Joutjärvi voi sitten niistä tietää?
Eipä tässä minun ole asiasta enää mitään mieltä keskustella. Asia on tutkittu ja mielikuvituksen tuottamaksi höpötykseksi todettu.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

19.05.15 10:59

Esko-Olavi kirjoitti: Eipä tässä minun ole asiasta enää mitään mieltä keskustella. Asia on tutkittu ja mielikuvituksen tuottamaksi höpötykseksi todettu.
No ei ihan. Olihan leirillä sinänsä ilmeisesti karut olot, joskin kävi myös ilmi, että leiriä valvottiin ja olot korjattiin seuraavalla leirillä.

On toki mahdollista, että jostain ilmestyy jokin leiriläisen jälkeläinen vahvistamaan jonkin asian. Tosin on vähemmän luultavaa, että tällaisella leirillä olosta yhtä vähän kuin elannon tienaamisesta prostituutiolla olisi jälkeläisille kerrottu. Poikkeus on tietenkin, jos kyse on kokonaisen yhteisön syrjinnästä (juutalaiset ja romanit). Joten se että edellinen ei tiedä mitään, on painava argumentti, kun kerran oli se kuuluisa postikorttikin (8 Ratakadulle).

Sitä paitsi, onhan se kiintoisa ilmiö, miten lehdistöön ja Yleenkin menee läpi melkein mitä vain (kuten case Huhtiniemi). Kuitenkin rikosjuttujenkin yhteydessä oppii nopeasti, mikä arvo on kuulopuheella.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Suomalaista todellisuutta jatkosodan vuosilta: muistelma naisten työleiriltä

19.05.15 22:18

Vilkaisin kirjakaupassa Astridin Lindgrenin sotapäiväkirjaa, josta oli Hesarissa arvostelu. Olipa siinäkin näitä sota-ajan huhuja, eräskin suomalainen kertoi vaikka mitä ja vannoi vielä todeksi.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”