Sivu 1/2

Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 31.10.15 11:19
Kirjoittaja Emma-Liisa
Matti Klinge on päässyt muistelmiensa 3. osassa Anarkisti kravatti kaulassa 70-luvulle (tarkemmin sanottuna kirja alkaa kesällä 1972 jolloin Klingen perhe palaa Ranskasta ja loppuu Koiviston valintaan presidentiksi alkuvuonna 1982).

Kirja on minulla vieä kesken, luin historiantutkimusta ja politiikkaa koskevat luvut ensin. Joka tapauksessa voi sanoa, että teos kannattaa lukea ensinnäkin siksi, että siinä arvostellana vahvasti "kansallista" historiantutkimusta ja toiseksi siksi, että se on käsitys "suomettumisesta" on päinvastainen kuin esim. Jukka Tarkan. (Molemmat ihan riippumatta siitä, onko samaa mieltä vain ei, ihan jotta tuntee argumentit.)

Mielestäni nämä asiat olivat niin painavia, että tässä teoksessa Klingen tietyt piirteet (ennen kaikkea omien ansioiden yletön korostus) eivät minua ärsyttäneet toisin kuin Vihavaisen blogin kommentoijia:

http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2015 ... eilla.html

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 05.12.15 17:27
Kirjoittaja Emma-Liisa
Minua häiritsee Klingen muistelmissa ja päiväkirjoissa se, ettei hän koskaan myönnä olleensa väärässä, tai edes että vastustajien näkemyksillä olisi ollut mitään arvoa ja oikeutusta.

Selvin esimerkki muistelmien 3. osassa on Säätytalolla 1974 pidetty tilaisuus, jossa käsiteltiin Juri Komissarovin kirjaa Suomi löytää linjansa Klinge joutui puheenjohtakaksi, kun varsinainen panikoi ja esti yleisön "neuvostovastaiset" puheenvuorot.

Ymmärrän hyvin, että tuona aikana menettely saattoi näyttää isänmaan edun nimissä välttämättömältä. Mutta sitä en ymmärrä, miksi Klinge yhä vielä ei ainoastaan puolusta omaa menettelyään vaan myös Komissarovin kirjaa. Toki opus ei ollut kokonaan kelvoton, mutta se edusti linjaa "Suomi on ollut aina väärässä, kun taas NL on aina ollut oikeassa ja tarkoittanut Suomelle vain hyvää".

Kai Klinge olisi sentään voinut nyt sanoa, että onneksi Komussarovin kirjaa ei yleisesti uskottu eikä hyväksytty. Tai että juuri tuollainen neuvostulkinta kovensi monien suomalaisten asenteita.

Myös suhtautuminen vennamolaisiin on yksipuolisesti. Mahdollisesti Klinge on oikeassa, että NL piti SMP:tä neuvostovastaisena, mutta 20 eduastajan puolueen edustama "vaara" oli aika pieni. Ennen kaikkkea ihmetyttää, ettei historiantutkija olenkana käsittele vennamolaisuuden sisäpoliittisia syitä: peltojen paketointia, muuttoa kaupunkeihin ja Ruotsiin - siis ihmisten elämäntyön valumista hukkaan.

Juha Siltala on myös sanonut oivaltavasti, että vasta nyt - toisen surun kautta - tavallaan purkautui suru sodasssa kärsityistä menetyksistä. Mutta Klingeltä tapansa mukaan puuttuu kaikenlainen empatia.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 05.12.15 17:43
Kirjoittaja nylander
Emma-Liisa kirjoitti:Minua häiritsee Klingen muistelmissa ja päiväkirjoissa se, ettei hän koskaan myönnä olleensa väärässä, tai edes että vastustajien näkemyksillä olisi ollut mitään arvoa ja oikeutusta.
Ei kai tässä nyt ole mitään tavatonta "alan miesten" (ja kaiketi myös naisten) keskuudessa. Esimerkki: kuinka epäkorrektisti, suorastaan tahdittoman ilkein sanoin Panu Rajala kirjoittikaan varhemmin tänä vuonna blogissaan vastikään kuolleesta kirjallisuudentutkija Lasse Koskelasta. Ja syynä vain se, että tämä oli kirjassaan (jota en ole koskaan lukenut) opponoinut mestarin Sillanpää-tulkintaa vastaan.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 05.12.15 22:57
Kirjoittaja Emma-Liisa
nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Minua häiritsee Klingen muistelmissa ja päiväkirjoissa se, ettei hän koskaan myönnä olleensa väärässä, tai edes että vastustajien näkemyksillä olisi ollut mitään arvoa ja oikeutusta.
Ei kai tässä nyt ole mitään tavatonta "alan miesten" (ja kaiketi myös naisten) keskuudessa. Esimerkki: kuinka epäkorrektisti, suorastaan tahdittoman ilkein sanoin Panu Rajala kirjoittikaan varhemmin tänä vuonna blogissaan vastikään kuolleesta kirjallisuudentutkija Lasse Koskelasta. Ja syynä vain se, että tämä oli kirjassaan (jota en ole koskaan lukenut) opponoinut mestarin Sillanpää-tulkintaa vastaan.
Koskelan kirjan nimi on Katkotut sormet ja enkelten suru ja se on oikein hyvä. Eromielisyys Rajalan kanssa koski sitä, että Rajala tulkitsee kaunokirjallisuutta elämäkerrallisesti, kun taas Koskela kannattaa teoriaa että teksti on kaikki.

Klingellä on suuret ansiot Suomen historian suhteen, mutta muissa suhteissa hän on hämmästyttävän vanhanaikainen. Esim. holokaustin suhteen hänen näkemyksensä ovat jääneet ajastaan jälkeen. Viimeisessä päiväkirjassakin hän vetosi siihen, että onhan pogromeja ollut ennenkin, mutta ne olivat kuitenkin ihan toista kuin yritys hävittää kokonainen kansa maan päältä. Puhumattakaan aiemmin esitetystä väitteestä, että HItler "ymmärsi", että juutalaiset olisivat sodassa vihollisen puolella. Kuka voi ottaa vakavasti tämän mielipuolen kuvitteluja?

Viimeisessä päiväkirjassa Klinge siirtää tämän uhrin syyllistämisen NL:oon. Leningradin puhdistukset hän selittää sillä, että siellä oli paljon "epäluotettavaa" ainesta. Mahtoiko se todella olla syy, miksi esim. Anna Ahmatovnaa vainottiin?

En tiedä vielä, pitääkö Snyderin Mustassa maassa esittämä teesi paikkansa, mutta ainakin voi asettaa kyseenalaiseksi, niittikö Stalinin terrori todella etukäteen maanpetturit vai tekikö se päinvastoin maanpettureita niistä, joita tai joiden sukulaisia oli kohdeltu väärin?

Kaiken eniten minua Klingessä epäilyttää, että hän on niellyt Sampo Ahdon esittämät sadut länsivaltojen leireissä kuolleista saksalaisista sotavangeista, vaikka jo internistä olisi löytynyt todisteet, että kyse on amatöörin erehdyksistä.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 00:35
Kirjoittaja yucca
Emma-Liisa kirjoitti:Minua häiritsee Klingen muistelmissa ja päiväkirjoissa se, ettei hän koskaan myönnä olleensa väärässä, tai edes että vastustajien näkemyksillä olisi ollut mitään arvoa ja oikeutusta.
Ihan yleisesti sanottuna: ihminen myöntää olleensa väärässä, jos hän kokee, että myöntämisestä on hänelle etua (esimerkiksi ison ongelman välttäminen). Tällä ei tarvitse olla tekemistä sen kanssa, kokeeko hän olleensa väärässä.
Selvin esimerkki muistelmien 3. osassa on Säätytalolla 1974 pidetty tilaisuus, jossa käsiteltiin Juri Komissarovin kirjaa Suomi löytää linjansa Klinge joutui puheenjohtakaksi, kun varsinainen panikoi ja esti yleisön "neuvostovastaiset" puheenvuorot.
Tästä ei ilmene, missä Klinge mielestäsi oli väärässä. En tainnut olla tuossa tilaisuudessa enkä edes ole lukenut kyseistä kirjaa, joten en kommentoi substanssia. Mutta mikä siis on substanssi?
Myös suhtautuminen vennamolaisiin on yksipuolisesti. Mahdollisesti Klinge on oikeassa, että NL piti SMP:tä neuvostovastaisena, mutta 20 eduastajan puolueen edustama "vaara" oli aika pieni.
”Mahdollisesti” on kovin lievästi sanottu. Tuona aikana kaikille oli selvää, että NKP pitää SMP:tä neuvostovastaisena. (Useimmille meistä oli myös selvää, että se todellisuudessa oli neuvostovastainen. Eri asia on, minkä merkityksen itse kukin antoi tälle tai antaa nyt.)
Ennen kaikkkea ihmetyttää, ettei historiantutkija olenkana käsittele vennamolaisuuden sisäpoliittisia syitä
Olisiko pitänyt? Tämä riippuu ihan siitä, mitä asioita on tarkoitus käsitellä. Jos halutaan kuvata SMP:tä poliittisena liikkeenä, niin silloin ”sisäpoliittiset syyt” ovat tietysti keskeinen asia ja NKP:n suhtautuminen vain alaviitteen tasoinen asia. Jos taas halutaan käsitellä Suomen ulkopolitiikkaa tai Neuvostoliiton vaikutusta Suomeen, tilanne on toinen.

(Puren nyt kovasti kieleeni, etten vain kirjoittaisi mitään siitä, että todellisuudessa SMP sai alkunsa Veikko Vennamon turhautumisesta hänen pyrittyään tärkeään asemaan Maalaisliitossa. Mutta kai tämän nyt voisi todeta objektiivisessa tarkastelussa, vaikka SMP:n henkinen perillinen onkin hallituksessa. Se, miksi vennamolaisuus sai niin laajan kannatuksen, on sitten oma lukunsa – ja kai aika hyvin kartoitettu –, mutta sen synty siis on eri asia.)

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 10:30
Kirjoittaja Emma-Liisa
yucca kirjoitti:
Selvin esimerkki muistelmien 3. osassa on Säätytalolla 1974 pidetty tilaisuus, jossa käsiteltiin Juri Komissarovin kirjaa Suomi löytää linjansa Klinge joutui puheenjohtakaksi, kun varsinainen panikoi ja esti yleisön "neuvostovastaiset" puheenvuorot.
Tästä ei ilmene, missä Klinge mielestäsi oli väärässä. En tainnut olla tuossa tilaisuudessa enkä edes ole lukenut kyseistä kirjaa, joten en kommentoi substanssia. Mutta mikä siis on substanssi?
Kyllä olen kirjan aikanaan lukenut ja nytkin selailin sitä kertauksen vuoksi.

Substanssin kerroin yllä: Komissarovin mukaan NL oli aina oikeassa ja Suomi aina väärässä. Siis ei riittänyt myöntää todelliset erehdykset, vaan olisi pitänyt heittäytyä maahan, joka Paasikiven mukaan oli väärin.

Puhumattakaan seurauksista henkiselle ilmaistolle, ihan historiatutkimuksenki kannalta on epäilyttävää ottaa vakavasti sellainen kirja, jossa jätetään olennaisia asioita pois (M-R-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja) ja toisaalta esitetään täysin valheellisia väitteitä (Suomi ampui Mainila laukaukset).

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 10:36
Kirjoittaja Emma-Liisa
yucca kirjoitti: (Puren nyt kovasti kieleeni, etten vain kirjoittaisi mitään siitä, että todellisuudessa SMP sai alkunsa Veikko Vennamon turhautumisesta hänen pyrittyään tärkeään asemaan Maalaisliitossa. Mutta kai tämän nyt voisi todeta objektiivisessa tarkastelussa, vaikka SMP:n henkinen perillinen onkin hallituksessa. Se, miksi vennamolaisuus sai niin laajan kannatuksen, on sitten oma lukunsa – ja kai aika hyvin kartoitettu –, mutta sen synty siis on eri asia.)
Olennaista ei ole, mistä asia saa alkunsa, vaan nimenomaan se, miksi se saa kannatusta.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 11:03
Kirjoittaja Emma-Liisa
Tämän päivän Hesarissa oli juttu hyveistä, joita nyt harjoitetaan päiväkodista alkaen. Hyveiden katoamistahan Klingeki on monesti valitellut.

Siksi hämmästyttää, miten paljon hän valittelee sitä, ettei ole saanut jotain palkitoa tai että hänen tutkimustaan ei jossakin uudessa tutkimuksessa mainita lainkaan.

Tällaiset tunteet eivät tietenkään ole mitenkään harvinaisia, päinvastoin ne ovat inhimillisiä. Mutta niiden julkinen ilmaiseminen ei osoita hyveellisyyttä.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 11:43
Kirjoittaja nylander
Minulla ei nyt enää ole käytettävissä kumpaakaan Klingen kahdesta uusimmasta kirjasta, koska ne piti luettuani nopeasti palauttaa suurehkon varaajamäärän vuoksi. Siksi seuraava taas vain harmaisiin muistikuviin tukeutuen.

Mielestäni Klinge perustelee erittäin hyvin, miksi Kekkosen ulkopolitiikka 70-luvun vuosina(samaten kuin vuoden 1973 poikkeuslaki länsi-integraation välttämättömänä ehtona) oli maalle suureksi hyödyksi. On mahdotonta uskoa, että jonkun Tuure Junnilan, Georg C. Ehrnroothin, Victor Procopén tai Matti Virkkusen linjalla olisi selviydytty paremmin - päinvastainen vaihtoehto, jopa täydellinen haaksirikko, sen sijaan olisi ollut mahdollinen. En siis ymmärrä, miksi Klingeä pitäisi arvostella hänen noiden vuosien tai myöhemmänkään ajan "paasikiviläisyydestään" - tai kekkoslaisuudestaan.

Virkkusen arvostelemista Klinge tuntuu kaihtavan siirtäessään tähtäimen pelkästään Vennamoon. Ehkä tähän vaikuttaa KOP:läinen "isänperintö" ja jopa se, että Klingelle kertomansa mukaan oli suotu jonkin sivukonttorin muodollisen valvojan toimi, mikä oikeutti kutsuihin "hienoille päivällisille", joiden kuvauksien niukkuudesta Klingen teosta ei muutenkaan pidä moitittaman. (A propos Virkkusesta: Ilmeisesti tammikuussa 1968 pääjohtaja esiintyi television presidentinvaalitentissä; taisi olla ensimmäisiä poliittisia ohjelmia joita tuolloin aloin seurata. Tenttijät joita oli monta panivat kandidaatin todella tiukoille niin että tämän kädet alkoivat eräässä kohdin hillittömästi vapista; avustajan kiireesti sytyttämä savukekaan pysyi hädin tuskin hyppysissä. Koulussakin puhuttiin lähipäivinä välituntisin "Virkkusen hermokrampista". Ei sellaisessa sinänsä ole mitään pilkan aihetta, mutta paineensietokyvyn kannalta tuntui hieman paradoksiselta Virkkusen ylväs ja Kekkosen nollaava vaalilause Maa tarvitsee presidentin. Yhä vieläkin hänet kuvataan kirjallisuudessa nimenomaan "vahvana johtajana" - jollainen hän varmaan "omiensa" parissa olikin.)

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 12:00
Kirjoittaja Emma-Liisa
nylander kirjoitti:Minulla ei nyt enää ole käytettävissä kumpaakaan Klingen kahdesta uusimmasta kirjasta, koska ne piti luettuani nopeasti palauttaa suurehkon varaajamäärän vuoksi. Siksi seuraava taas vain harmaisiin muistikuviin tukeutuen.

Mielestäni Klinge perustelee erittäin hyvin, miksi Kekkosen ulkopolitiikka 70-luvun vuosina(samaten kuin vuoden 1973 poikkeuslaki) oli maalle suureksi hyödyksi. On mahdotonta uskoa, että jonkun Tuure Junnilan, Georg C. Ehrnroothin, Victor Procopén tai Matti Virkkusen linjalla olisi selviydytty paremmin - päinvastainen vaihtoehto, jopa täydellinen haaksirikko, sen sijaan olisi ollut mahdollinen. En siis ymmärrä, miksi Klingeä pitäisi arvostella hänen noiden vuosien tai myöhemmänkään ajan "paasikiviläisyydestään" - tai kekkoslaisuudestaan.
Minä en arvostele sitä, mitä Kekkonen ja Klinge tuolloin tekivät, vaan sitä että Klinge yhä vielä puolustaa Komissarovin kirjaa.

Muistelmiin kuuluu olennaisena osana myös itsereflektio, ja siinä esim. Doris Lessing on hyvä esimerkki kuvatessaan sekä suhdettaan äitiin että aikaansa kommunistina. Klinge taas ei kykene tällaiseen ollenkaan. Ja hän ottaa itsensä niin kauhean vakavasti!

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 13:09
Kirjoittaja nylander
Emma-Liisa kirjoitti:Minä en arvostele sitä, mitä Kekkonen ja Klinge tuolloin tekivät, vaan sitä että Klinge yhä vielä puolustaa Komissarovin kirjaa
En muista, että Klinge mitenkään täysin kohtuuttomasti olisi puolustanut Komissarovia vaan pikemminkin paasikiviläisittäin sitonut sen sanoman silloisen nykyhetken poliittisiin laajempiin taustayhteyksiin. Ehkä erehdyn tässä.

Joka tapauksessa Komissarov (ja viitisen vuotta aikaisemmin V. V. Pohlebkin) avasivat ainakin suuren yleisön kannalta näkymän sellaiseen, mikä aikeisemmin oli ollut kuin muurin takana: siihen, mitä Neuvostoliitossa todella ajateltiin Suomen ja NL:n suhteista pitkässä perspektiivissä. Siinä mielessä kirjoilla oli tuona aikana suuri uutuusarvo. Muistelen, että huomiota, hämmästystäkin herätti odotuksenmukaisen marxilaisen näkökulman jokseenkin täydellinen puuttuminen ja sen korvautuminen neuvostokansallisella. (Sinänsä tällainen kansallinen käännehän oli saanut alkunsa jo Stalinin aikana, jolloinkin vuoden 1936 tietämissä, mutta sitä eivät suomalaiset historioitsijatkaan tuolloin, 1960- ja 70-luvun taitteessa, näkyneet ainakaan heti panneen merkille.)

Niin, olihan Komissarovin kirja tietenkin täysin yksisilmäinen ja tarkoitushakuinen. Mutta entä suomalaisen viime sotia koskevan historiakirjoittelun ns. valtavirta? Onko kysymys sittenkin enemmän vain määrällisistä kuin laadullisista eroista? Unto Hämäläinen ylistää tänään Hesarissa, kuinka "laittamattomasti" ex-suurlähettiläs Paavo Rantanen vetää Suomen sotavuosien solmut suoriksi uudessa "hienossa" kirjassaan. En aio sitä lukea, koskapa aikanaan pari tuntia selasin ja silmäilin Rantasen edellistä kirjaa Suomi kaltevalla pinnalla ennen kuin sen kirjastoon palautin. Tarina oli se tavallinen: Suomen "horjumattoman realistiset poliittiset vastuunkantajat" (näin siis Hämäläinen tänään) mahdollistivat välirauhan ajan päätöksillään lopulta parhaan mahdollisen lopputuloksen. - Voi kunpa näitäkin joskus joku reflektoisi.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 13:27
Kirjoittaja Emma-Liisa
nylander kirjoitti: Niin, olihan Komissarovin kirja tietenkin täysin yksisilmäinen ja tarkoitushakuinen. Mutta entä suomalaisen viime sotia koskevan historiakirjoittelun ns. valtavirta? Onko kysymys sittenkin enemmän vain määrällisistä kuin laadullisista eroista?
Minusta oli kyllä selvä laadullinen ero siinä, että aivan olennainen asia suorastaan kielletään (tai vaikenemalla kielletään) ja että toisesta esitetään suoranainen valhe (Mainila).

Sitä paitsi, Suomessa tehtiin 70-luvulla varsin kriittistäkin historiantutkimusta (J. Suomi ja Korhonen), vaikka tietenkin nykynäkökulmasta NL:n ulkopolitiikka nähtiin vai virallisella tasolla, vaikka siinä oli myös muita elemettejä, joiden arkistot edelleen ovat suljettuja.

Asian ydin on kuitenkin se, mistä jo mainitsin toisessa ketjussa, että NL:n jäykkä historialinja kovensi joidenkin suomalaisten asenteita. Toisaalta taas on nykynäkökulmasta selvää, ettei NL voinut tehdä muutenkaan, koska kyse oli sen perusmyytistä lokakuun "vallankumouksen" ohella. Kummankin murentaminen vaaransi koko systeemin legimiteetin.

Suomessa taas voi sanoa käyneen juuri toisinpäin, huolimatta eräistä jukuripäistä.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 13:51
Kirjoittaja nylander
Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti: Niin, olihan Komissarovin kirja tietenkin täysin yksisilmäinen ja tarkoitushakuinen. Mutta entä suomalaisen viime sotia koskevan historiakirjoittelun ns. valtavirta? Onko kysymys sittenkin enemmän vain määrällisistä kuin laadullisista eroista?
Minusta oli kyllä selvä laadullinen ero siinä, että aivan olennainen asia suorastaan kielletään (tai vaikenemalla kielletään) ja että toisesta esitetään suoranainen valhe (Mainila).
Jaa-a. Vetäisin vieressäni olevasta lainakirjapinosta esimerkinomaisesti Mika Kuljun ja Pekka Tuomikosken toimittaman ja taustoittaman kirjan Tuntematon jatkosota. TK-miesten sensuroidut dokumentit (Gummerus 2015). Juuri tällaiset populaariteokset muovaavat voimakkaasti laajan yleisön historiakäsityksiä. Johdantotekstissä jatkosota lanseerataan useaankin kertaan "vahvasti hyökkäysluontoisena puolustussotana". Lukijalla on tunne, että kieli on todella tarkkaan pidetty keskellä suuta, kun asiaa on formuloitu. Vastavia esimerkkejä riittäisi eri kirjoista, uusistakin, vaikka millä mitalla. Niin että se "laadullisuus" (ja kaikki minkä totesit siihen liittyvän) ainakin minun mielestäni on hyvin liukuva käsite.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 06.12.15 17:55
Kirjoittaja Emma-Liisa
nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Minusta oli kyllä selvä laadullinen ero siinä, että aivan olennainen asia suorastaan kielletään (tai vaikenemalla kielletään) ja että toisesta esitetään suoranainen valhe (Mainila).
Jaa-a. Vetäisin vieressäni olevasta lainakirjapinosta esimerkinomaisesti Mika Kuljun ja Pekka Tuomikosken toimittaman ja taustoittaman kirjan Tuntematon jatkosota. TK-miesten sensuroidut dokumentit (Gummerus 2015). Juuri tällaiset populaariteokset muovaavat voimakkaasti laajan yleisön historiakäsityksiä. Johdantotekstissä jatkosota lanseerataan useaankin kertaan "vahvasti hyökkäysluontoisena puolustussotana". Lukijalla on tunne, että kieli on todella tarkkaan pidetty keskellä suuta, kun asiaa on formuloitu. Vastavia esimerkkejä riittäisi eri kirjoista, uusistakin, vaikka millä mitalla. Niin että se "laadullisuus" (ja kaikki minkä totesit siihen liittyvän) ainakin minun mielestäni on hyvin liukuva käsite.
Minä tarkoitin talvisotaa, josta esimerkkinikin olivat.

Jukka Kemppinen arvioi Klingen päiväkirjaa: http://kemppinen.blogspot.fi/2015/12/il ... itkaa.html

Paitsi ettei Klinge ymmärrä laikaan holokaustin "uutuutta", hän ei myöskään ymmärrä, että Saksa kävi itärintanalla tuhoamissotaa (siitä etteivät Stalinin terrori kuulu keinoihin, joilla normaali valtio esti "vihollisen auttamisen", o jo puhuttu edellä).

Kyseessä ei voi olla vain se, että Klingeä ole kiinostanut lukea viimeisen neljännesvuosisadan aikana ilmestyneitä tutkimuksia, vaan jokin henkinen sulku, jonka takia hän pyörittelee vanhoja ideoitaan (kylläkin taitavasti) mutta ei pysty omaksumaan uutta.

Re: Matti Klingen muistelmat osa 3 Anarkisti kravatti kaulassa

Lähetetty: 07.12.15 08:54
Kirjoittaja nylander
Emma-Liisa kirjoitti:Minä tarkoitin talvisotaa, josta esimerkkinikin olivat.
Jaa, että ns. muunnetun totuuden puhuminen talvisodasta on raskauttavampaa kuin jatkosodasta?