Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

19.12.15 18:15

Sekä Heidi Könkään romaanissa Hertta että TV1:n 3-osaisessa draamasarjassa Punainen kolmio esitetään, että Yrjö Leino olisi ollut pettänyt kommnistitoverinsa ilmiantamalla nämä Valpolle.

Tietenkään fiktio ei tarvitse olla faktisesti totta, kunhan se on mahdollinen.
Mutta mitä mieltä olette historian pohjalta?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

19.12.15 18:49

Emma-Liisa kirjoitti:Sekä Heidi Könkään romaanissa Hertta että TV1:n 3-osaisessa draamasarjassa Punainen kolmio esitetään, että Yrjö Leino olisi ollut pettänyt kommnistitoverinsa ilmiantamalla nämä Valpolle.

Tietenkään fiktio ei tarvitse olla faktisesti totta, kunhan se on mahdollinen.
Mutta mitä mieltä olette historian pohjalta?
En ole katsonut sarjaa ja kirjaakaan en aio lukea. Sen sijaan näin aamu-tv:ssä, kun Nadja Nowak ja Seppo Puttonen keskustelivat Heidi Köngäksen kanssa tämän kirjasta. Puttonen taisi kysyäkin kirjailijalta tästä Leinon asiasta, että miten tällainen asia voidaan todentaa. Siihen Köngäs, että hän on tehnyt paljon "pohjatyötä" (tms.) kirjaa varten ja että joku tutkija (Rautkallio?) on sellaista esittänyt (huom. luotettavuusnäkökohta!).

Se, mitä Köngäs esitti kantansa tueksi, tuntuu aivan oudolta. On aivan sama, kuinka irralleen kirjailija haluaa päästää fiktionsa. Asia muuttuu kokonaan toiseksi, jos Köngäksen tavoin vedotaan tutkimukselliseen pohjatyöhön (tarkoittanee kirjallisuuden lukemista) asiassa, josta ymmärtääkseni ei ole päästy lähellekään selvyyttä. Myös historia-aiheinen kaunokirjallisuus lukemattomien muuntyyppisten historiaesitysten kanssa siirtyy osaksi historiakulttuuria ja siinä ominaisuudessa muokkaa tehokkaammin kuin mitkään tutkimukset ns. suuren yleisön historiakuvaa. - Mutta ehkäpä juuri tämä on ollut kirjailijan tarkoituskin.

PS
Eräässä silmäilemässäni lehdessä (et) oli Köngäksen haastattelu, jossa tämä luonnehti Leinoa (ja oliko muitakin historian mieshahmoja?) "neuroottisesti käsiään peseväksi mammanpojaksi" ja "pieneksi äijänkäppänäksi". Tuli vain mieleen, että mitäpä jos näinä poliittisen korrektiuden luvattuina aikoina joku kirjailija saisi päähänsä kuvailla muihin viiteryhmiin kuuluvia ihmisiä vastaavin epiteetein, muutettavat tietenkin muuttaen?

PPS
Vaikka kuinka puhuttaisiin taidenäkökohdan primaatista myös historiasta aiheensa ammentavien romaanien kohdalla, ei omasta mielestäni ainakaan eduksi ole, jos "lehmätkin pannaan lentämään". Itseäni häiritsi Aki Ollikaisen Mustassa sadussa, joka mm. sekavuudessaan ja muutenkin oli suuri pettymys loisteliaasti kirjoitetun Nälkävuoden jälkeen, jo pelkästään se, että kirjailija oli pannut Svinhufvudin presidenttinä ottamaan vastaan lapualaisuhoojat Suurkirkon portailla talonpoikaismarssin helteisenä maanantaina 1930.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

20.12.15 11:00

Professori Heikki Ylikangashan on kirjoittanut kaksi romaania, historiallista sellaista. Ensimmäinen oli nuijasodasta kertova Ilkkaisen sota jo vuonna 1996. Seuraava Aseveljen petos ilmestyi v. 2012. Se kuvaa jatkosotaamme.

Ylikangas on siis hyödyntänyt kahta keskeistä tutkimuskohdettaan vapaammassakin muodossa kuin tutkimuksena. Ilmeisesti hänellä on mielestään ollut paljon sanomista näistä kysymyksistä ja hän on halunnut tuoda ajatuksensa julki tiukkojen tutkimussääntöjen kahlitsematta. Tulkinnat ovat siis voineet kukoistaa, mikä merkinnee subjektiivisuutta.

Tällaisella menettelyllä on mielestäni riskinsä. Se hämärtää odotettua tosiasioihin tiukasti pitäytyvän tiedemiehen kuvaa ja siten heikentää tutkijan uskottavuutta, vaikka tätä ei kukaan professorista rohkenisikaan sanoa. Esimerkiksi 1944-keskustelun aikaan tämä pieni epäilys lienee ollut siemenenä suuremmallekin epäluottamukselle tutkijan tarkoitusperistä ja kyvykkyydestä.

Heikki Ylikangas on halunnut kulkea omia teitään ja siinä epäilemättä joutunut välillä harhateillekin. Toisten perässä kulkevan matkanteko on turvallisempaa.

Täällä viewtopic.php?f=10&t=4911 on keskusteltu tuosta jälkimmäisestä romaanista. Sieltä löytyy mm. Albert Ravilan verraten perusteellinen kirja-arvostelu.

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

20.12.15 12:59

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Sekä Heidi Könkään romaanissa Hertta että TV1:n 3-osaisessa draamasarjassa Punainen kolmio esitetään, että Yrjö Leino olisi ollut pettänyt kommnistitoverinsa ilmiantamalla nämä Valpolle.

Tietenkään fiktio ei tarvitse olla faktisesti totta, kunhan se on mahdollinen.
Mutta mitä mieltä olette historian pohjalta?
En ole katsonut sarjaa ja kirjaakaan en aio lukea. Sen sijaan näin aamu-tv:ssä, kun Nadja Nowak ja Seppo Puttonen keskustelivat Heidi Köngäksen kanssa tämän kirjasta. Puttonen taisi kysyäkin kirjailijalta tästä Leinon asiasta, että miten tällainen asia voidaan todentaa. Siihen Köngäs, että hän on tehnyt paljon "pohjatyötä" (tms.) kirjaa varten ja että joku tutkija (Rautkallio?) on sellaista esittänyt (huom. luotettavuusnäkökohta!).
Käsittääkseni huhuja Leinon petturuudesta oli kommunistien piirissä liikkeillä sodan jälkeen, mikä ei ole ihme, koska hän oli ainoita, joka oli vapaalla jalalla rauhan tuloon asti (siitä asti kun karkasi) ja osa kommunisteista todella ryhtyi kuulustelujen paineissa ilmiantajiksi, kuten dokumentista Ompelijatar kävi ilmi. Ei ole myöskään ihme, jos illegiaalisessa liikkeessä syntyy paranoidinen ilmapiiri, varsin ottaen huomioon että se punaemigrantien parissa NL:ssa oli vielä pahempi.

Minäkin olin kuulemassa Köngästä eräässä tilaisuudessa, jossa hän puhui "tutkijoiden erimielisyydestä", vaikka vakavasti otettavat tutkijat eivät ole löytäneet mitään todisteita. No, totta kai niitä onkin vaikea aiheesta löytää, mutta eivät myöskään Köngäksen "todisteet" riitä mihinkään:
* Antikainen vangittiin Leinon kotoa
* Leino pääsi kuulustelujen aikana vähäksi aikaa vapaaksi hoitamaan asioitaan
* Kun "Pärmin miehiä" vietiin rintamalle, Leino pääsi pakoon Riihimäellä
* Leino säilyi vapaana rauhantuloon asti, vaikka melkien kaikki muut kommunistit ja myös hänen auttajiaaan vangittiin
* Leino otti sisäministeriksi tullessaan Valpon mappinsa itselleen
* Leino alkoholisoitui nopeasti "syyllisyydentunteidensa" vuoksi

Jos Leino oli Valpon agentti, miksi ihmeessä hän ei ilmianantanut Herttaa talvisodan aikana, jolloin se olisi ollut kaikkein tärkeintä ja Suomen tilanne oli veitsenterällä? Sen sijaan he piileskelivät yhdessä ja pyrkivät pohjoiseen, jossa Suomi oli määrä katkaista, siis puna-armeijan "vapauttamalle" alueelle.

Mitä tulee alkoholisoitumiseen, niin Leinohan oli ollut täysraitis (ilmeisesti peläten sukurasitusta että alkoholi olisi hänelle turmioksi) ja kuulemma Kekkonen ja Hillilä opettivat hänet juomaan. "Syyllisyydentuntoja" on saattanut olla, tai paremmin ristiriitoja: Leino ehkä horjui mitä tehdä, koska ei ollut niin luja kuin Moskovassa koulutetut.

Lisäksi Jukka Nevakiven teoksessa Zdanov Suomessa kerrotaan, että Leino laverteli "kaiken" valvontakomissiolle. Tästä Köngäs romanissaan puhu mitään!

Kaikkein huvittavin Köngäksen "teorioista" on tietenkin se, että Valpo olisi määrännyt Leinon pokaamaan Hertta Kuusisen ennen sotaa saadakseen selville, mitä ohjeita isä-Kuusinen tyttärelleen Moskovasta lähetti.

Köngäs sanoikin mainitussa tilaisuuksessa, että tietenkin hän on "Hertan puolellla". Toki on luonnollista, että kirjailija ymmärtää päähenkilöään mutta hänen ei pitäisi tehdä sitä muiden henkilöiden kustannuksella eikä olla täysin kritiikitön.

En voi olla ajattelematta, että Köngäs haluaa peittää sen, että nimenomaan Hertta
petti miehensä joutuessaan valitsemaan tämän ja puolueen välillä, kun tämä joutui epäsuosioon (tämä ei ole moite, kyseessä oli kommunistille luonnollinen valinta). Leinosta piti tehdä petturi, jotta Hertta näyttäytyisi kauniimmassa valossa.

Tulos on kuitenkin se, että Hertta näyttäytyy uhrina (joutui jättämään poikansa pantiksi Moskovaan lähtiessään Suomeen puoluetyöhön ja poika kuoli sodan aikana, mikä salattiin vankilassa olevalta Hertalta) ja sokeana sekä Neuvostoliiton (mikä on ominaista kommunisteille) että rakastettunsa suhteen. On vaikea uskoa, että illegaalin liikkeen jäsen, joka oli tottunut jo Moskovassa paranoidiseen ilmapiiriin, olisi ollut täysin sinisilmäinen.
Vaikka kuinka puhuttaisiin taidenäkökohdan primaatista myös historiasta aiheensa ammentavien romaanien kohdalla, ei omasta mielestäni ainakaan eduksi ole, jos "lehmätkin pannaan lentämään". Itseäni häiritsi Aki Ollikaisen Mustassa sadussa, joka mm. sekavuudessaan ja muutenkin oli suuri pettymys loisteliaasti kirjoitetun Nälkävuoden jälkeen, jo pelkästään se, että kirjailija oli pannut Svinhufvudin presidenttinä ottamaan vastaan lapualaisuhoojat Suurkirkon portailla talonpoikaismarssin helteisenä maanantaina 1930.
Köngäksen romanissa on samanlaisia lapsuksia: "Kyösti Kallion kansanrintahallitus" (tarkoitettaneen punamultahallituksia Kallion ollessa presidenttinä mutta eihän NL pitänyt sitä kansanrintamaksi), "Karjalan neuvostotasavalta (jollaista ei koskaan ollut, oli Karjalan ASNT ja Karjalais-suomalainen SNT).

Isompi juttu on, että Köngäksen romaanissa Hertalta puuttuu kokonaan poliittinen analyysikyky, kun Moskovasta ei tule ohjeita syksyllä 1939. Sodan jälkeen hän puuhaa vain lapsilisien ym. käytännön uudistusten parissa vaikka Nevakiven mukaan hän kysyi Zdanovilta miksi puna-armeijan panssarit eivät tulleet Helsinkiin.

Ylipäänsä tuntuu että Köngäs ymmärtää enemmän Hertan ikävän poikansa kohtaan ja salamarakastumisen Leinoa kohtan, mutta tuskin mitään politiikasta. Ja Hertta oli polittinen eläin jos kuka.

Lisäys: sarja tuntuu ainakin alkuvaiheessa romaania paremmalta, koska jälkimmäinen keskittyy lähes täysin vain rakkauteen. Hertta ei pysty keskittymään poliittisen ohjelman kirjoittamiseen, kun ajattelee vain Leinoa - pah!

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

20.12.15 13:27

nylander kirjoitti: Eräässä silmäilemässäni lehdessä (et) oli Köngäksen haastattelu, jossa tämä luonnehti Leinoa (ja oliko muitakin historian mieshahmoja?) "neuroottisesti käsiään peseväksi mammanpojaksi" ja "pieneksi äijänkäppänäksi". Tuli vain mieleen, että mitäpä jos näinä poliittisen korrektiuden luvattuina aikoina joku kirjailija saisi päähänsä kuvailla muihin viiteryhmiin kuuluvia ihmisiä vastaavin epiteetein, muutettavat tietenkin muuttaen?
Puhumattakaan että naisista käytettäisiin vastaavia termeja? Köngäksen romaanin perusteella voisi näet misogyyni väittää että "siinäs nähdään, naisista ei ole politiikkaan, koska he ovat...vietävissä".

Leinohan oli valokuvista päätellen tumma komea mies. Ja naisiin hän ilmeisesti vetosi ainakin ensi vaiheessa (kolme avioliittoa), joskaan ei pitemmän päälle (kolme eroa).

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

20.12.15 13:53

Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti: Eräässä silmäilemässäni lehdessä (et) oli Köngäksen haastattelu, jossa tämä luonnehti Leinoa (ja oliko muitakin historian mieshahmoja?) "neuroottisesti käsiään peseväksi mammanpojaksi" ja "pieneksi äijänkäppänäksi". Tuli vain mieleen, että mitäpä jos näinä poliittisen korrektiuden luvattuina aikoina joku kirjailija saisi päähänsä kuvailla muihin viiteryhmiin kuuluvia ihmisiä vastaavin epiteetein, muutettavat tietenkin muuttaen?
Puhumattakaan että naisista käytettäisiin vastaavia termeja?
Juu, nimenomaan siihen suuntaan yritin edellisessä varovasti viittoillakin.:)

Mainitussa lehtijutussa Heidi Köngäs muistaakseni kuulutti nuoruutensa (ja aivan ilmeisesti myös nykyisen minänsä) ihanteiksi Rakkauden, Ystävyyden ja Solidaarisuuden. Ilmeiseltä kuitenkin näyttää, että hänen humanisminsa, kuten niin usein muulloinkin näinä aikoina, on kovin laadultaan kovin valikoivaa.
Emma-Liisa kirjoitti:Leinohan oli valokuvista päätellen tumma komea mies.
Näin on. Psykologisestikin tarkkanäköinen aikalainen Matti Kurjensaari taisi vuosikymmeniä sitten kirjoittaa jossain "muotokuvassaan muistista", että Leino teki ulkoisesti erittäin "miehekkään" vaikutuksen.

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

20.12.15 16:14

nylander kirjoitti: Mainitussa lehtijutussa Heidi Köngäs muistaakseni kuulutti nuoruutensa (ja aivan ilmeisesti myös nykyisen minänsä) ihanteiksi Rakkauden, Ystävyyden ja Solidaarisuuden. Ilmeiseltä kuitenkin näyttää, että hänen humanisminsa, kuten niin usein muulloinkin näinä aikoina, on kovin laadultaan kovin valikoivaa.
Yksityisminän ei välttämättä ole - eikä pitäisikään olla - sama kuin kirjailijaminä, jonka pitäisi parhaimmillaan ymmärtää kaikkia henkilöitään. Kummallista kyllä, Kängäs sai Dora Dorassa enemmän irti Speeristä (tarkoitan henkilönä, byrokraatin ja narsistin perustyyppinä - viis siitä vastaako tämä "historian" Speeriä) kuin Hertasta, ja syy on minusta ilmiselvä: Speeriä hän tarkkaili avoimin silmin, mutta Hertan suhteen ihailu samensi näön. Tai jopa samastuminen äitinä, kun Hertta jätti poikansa, vaikka äiditkin ovat erilaisia, ja tosiasiahan on ettei Hertta palannut NL:oon vauduttuaan vankilasta 1939 joten lapsi ei ollut hänelle ykkösasia.

Köngäs esittää ihailtavana Hertan seksuaalisen vapautumisen a la Alexandra Kollontay, mutta ottamatta moraalisxesti kantaa Hertan seurusteluun naimisissa olevan, jo kerran eronneen kahden lapsen isän Leinon kanssa voisi ainakin sanoa sen verran, että romaani-Hertta olisi kannattanut vähän epäillä, onko tällainen mies lainkaan uskollista tyyppiä.

Sen sijaan sarjassa Punainen kolmio Leinon kertakaikkinen kelvottomuus näytettiin ensimmäisen osan lopussa, kun hän jouduttuaan kiini syrjähypystään Hertan kanssa ja vaimon kieltäydyttyä vaihtamasta enää rahaa pankissa, alkoi vimmmaisesti lyödä hevostaan, mikä on tieysti miehelle aivan pohjanoteeraus.

Historian" Hertta oli epäilemättä viehättävä nainen ja kasismaattinen poliitikko (radiokeskustelut Hella Wuolijoen aikana), mutta minua ei saa millään uskomaan, että Moskovassa koulutettu kommunisti, Kuusisen tytär ja Lehénin ex-vaimo olisi ollut "rauha ja rakkaus"-pehmoidealisti, joka halusi vain että kaikilla lapsilla olisi hyvä kuten Köngäs panee hänet sanomaan pojalleen syyksi lähtöönsä puoluetyöhön Suomen, vailla vahvaa vallanhalua, ainakin aatteen takia mutta eiköhän myös henkilökohtaisesti (enkä nyt tarkoita "kaappausta" -48 vaan yleistä halua tehdä vallankumous).

Jörn Donner onnistui paljon paremmin Kerttu Nuortevaa käsittelevässä elokuvassa Kuulustelu kuvaamaan toisaalta Nuortevan ristiriidat (Suomi vs aate ja sen seuraukset NL:ssa) jotka johtivat "petturuuteen" ja sen jälkeen romahdukseen kun tajusi että oli käytetty hyväksi, toisaalta esittämään Valpon kuulustelijat ihmisinä (joilla vielä oli erilaisia näkemyksiä, yksi olisi antanut Nuortevan kuolla puhtaana aatteen puolesta, kun taas toiset ymmärrettävästi halusivat saada kaikki mahdolliset tiedot irti ja käyttivät siihen "pehmeitä" keinoja jotka tehosivatkin). Köngäs taas tekee Riekistä vain "vihollisen" sen sijaan että olisi nähnyt että ainakin ideologisen jäykkyyyden suhteen valpolaisissa ja heidän jahtaamissaan kommunisteissa oli jotain samaa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

20.12.15 21:08

Emma-Liisa kirjoitti:Sekä Heidi Könkään romaanissa Hertta että TV1:n 3-osaisessa draamasarjassa Punainen kolmio esitetään, että Yrjö Leino olisi ollut pettänyt kommnistitoverinsa ilmiantamalla nämä Valpolle
Lehteilin muistin virkistämiseksi Rentolan väitöstutkimusta Suomelainen kommunismi ja sota 1937 - 1945 - siis kirjaa, jonka tekijää Max Jakobsonin mukaan "näyttää innoittaneen intohimoinen pyrkimys totuuteen". Näin Rentola (s. 375):
Myöhemmin Leinon vastustajat SKP:ssä katsoivat helpon karkaamisen merkiksi siitä, että mies olisi ollut valtiollisen poliisin palveluksessa. Värvätyn agentin päästämistä pakoon osattiin poliisitoiminnassa kyllä käyttää, mutta Leinon kohdalla tämä mahdollisuus täytyy sulkea pois. Leino ei ollut valtiollisen poliisin agentti. Tämä seikka todentuu jäljempänä hänen toimintansa tarkassa kuvauksessa - -
Tästä huolimatta Venla Sainio uudistaa väitteet Kansallisbiografiassa (2005),
ilmeisesti Rautkallioon nojautuen:
Leinon ensimmäiseeen vankeusaikaan, onnistuneeseen pakoon vankivaunustaja ja toimintaan jatkosodan aikana liittyy piirteitä, jotka ovat synnyttäneet puheita yhteyksistä Valpoon. Moni muu ensimmäisen vaimon ohella oli vakuuttunut siitä, että "urkkija hän oli alusta loppuun".
Pitänee siis tulkita, että tässä nimenomaisessa tapauksessa kulkupuheet yhäkin muodostavat varteenotettavan vaihtoehdon sille, mihin tulokseen perusteellinen tutkimus on päätynyt?

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

20.12.15 23:50

Tänään tuli Punaisen kolmion toinen osa ja täytyy sanoa, että kylläpä oli kommnistien toiminta kuvatttu niin amatöörimäiseksi touhuksi, että mihin ihmeeseen Leinon "pettuuutta" tarinassa oikein tarvittiin, kun he muutenkin olisivat joutuneet kiinni?

Asia näyttää olevan kuten ylempänä tulkitsin: Hertasta halutaan tehdä uhri, jotta hänen toimintaansa miehensä hyökääjän 1948 ei tuomittaisi. En oikein ymmärrä, miksi ei voida rehellisesti näyttää, että kommunistille puolue oli tärkeämpi kuin mies tai lapsi. Vaikka aate olisi itselle vieras, niin asian ymmärtää esim. seuraavalla tavalla: kun on koko elämänsä jo uhrannut aatteen takia, niin sitä uhria ei voi heittää hukkaan edes rakkaimman ihmisen takia, koska silloin olisi elänyt turhaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

20.12.15 23:52

nylander kirjoitti:[ Tästä huolimatta Venla Sainio uudistaa väitteet Kansallisbiografiassa (2005), ilmeisesti Rautkallioon nojautuen:
Leinon ensimmäiseeen vankeusaikaan, onnistuneeseen pakoon vankivaunustaja ja toimintaan jatkosodan aikana liittyy piirteitä, jotka ovat synnyttäneet puheita yhteyksistä Valpoon. Moni muu ensimmäisen vaimon ohella oli vakuuttunut siitä, että "urkkija hän oli alusta loppuun".
Pitänee siis tulkita, että tässä nimenomaisessa tapauksessa kulkupuheet yhäkin muodostavat varteenotettavan vaihtoehdon sille, mihin tulokseen perusteellinen tutkimus on päätynyt?
Tässähän ei kyllä väitetä, että puheet olisivat totta, ne vain mainitaan. Mutta voi kysyä, mainitaanko vastaavat puheet muiden kohdalla? Epäilenpä.

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

21.12.15 00:15

Köngäksen Herttaa ja Punaista kolmiota voi verrata Raija Orasen Ketunpesään, jonka toinen päähenkilö on Leinon ja toinen Ani, joka ujutetaan sisäministerin sihteeriksi ja joka sitten raportoi kaiken vastapuolelle. Näin syntyy ristivalotus Leinon "hyvien tarkoitusten" ja Anin näkemien piirteiden (esim. turhamaisuuden ja äkillisen yhteiskunnalisen nousun suomien etujen nauttimisen) välillä.

Kirjan loppuosan tulkintaa vuodesta 1948 voinee pitää "oikeistolaisena", mutta alkuosasa on mielestäni jopa koskettavasti kuvattu Leinon aitoa rakkautta Herttaan talvisodan piileskelyn aikana sekä myös mielestäni uskottavasti selostettu Leinon selviämistä vähemmällä kuin muut:
Eräät halusivat leimata hänet petturiksi ja ohranan kätyriksi, koska hän onnnistui heruttelemaan itselleen oikeuksia, joita ei muille suotu. Ei Riihimäelläkään [jossa Leino pakeni kun "Pärmin miehiä" vietiin rintamalle] tarvittu kuin vähän rahaa ja vähän tupakkaa ja paljon ihmismäistä kaveruutta, niin vartijat katsoivat hetken muualle. Palvelus ja vastapalvelus, ei se sen monimutaisempaa ollut. Se, että hänet ensimäisen pidätyksen jälkeen [kun Toivo Antikainen oli vangittu hänen talossaan] oli päästetty valtiollisista poliisista viikoksi järjestelemään asioitaan ennen passitusta Vaasan lääninvankilaan, yli kolmen vuoden tuomiota istumaan, perustui yksinkertaisesti siihen, että hän kertoi kuulustelussa suurin piirtein sen, mikä poliisilla oli jo tiedossam vain hiukan enemmän. Sillä tavalla hän sai salatuksi paitsi todella tärkeät tietonsa, myös mahdollisuuden järjestellä asioita, hävittää jälkiä ja varoittaa muita. Herrasmieheen, varsinkin rehellisen tuntuiseen, haluttiin luottaa. Jyrkät inttäjäy ja irvistelijöt lukevat itse tuomionsa. Ei vaikeneminen kannata, sen Leino tiesi: kaksi häntä kidutettuinakin ääneti suojellutta naista [toinen lienee Martta Koskinen] maksoi vaitiolonsa hengellään. Ehkä he olisivat selvinneet, jos olisivat olleet ovelampia, hoksaavampia, suostuneet jonkinlaiseen yhteistyöhön. Leino ei ollut syyllistynyt murhiin eikä sabotaasiin, ja kiinni hän joutui joka tapauksessa. Naisista tehtiin legendaarisia sankareita. Mikäs siinä, sopihan se. Mutta ei se ole vaikenemisen taitoa, että pitää suunsa kiinni vaikka kynnet revitään. Vaikeneminen on sitä, ettei kerro enempää kuin on pakko, ja jos jotain kertoo, osaa sotkea juttunsa niin, että kissa saa juosta väärien vihjeiden perässä, ja sillä aikaa hiiret katoavat.

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

21.12.15 00:42

Rentola kertoi Hesarille, että Aimo Rikka oli aikoinaan uskonut, että Leino ilmiantoi hänet. Mutta Rentolan haastallessa Rikkaa tämä oli muuttanut mieltään:

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1442286312442

Lienee ollut aikaa ymmärrettävää, että illegaalisssa liikkeessä syntyy epäluuloja, kun vangitsemisia tapahtuu. varsinkin kun ilmiantoja todella oli.

Toisaalta tulee mieleen, että Valpon intressissä saattoi jopa lietsoa vääriä epäluuloa?

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

21.12.15 10:49

Vaikka Punainen kolmio on tehty yleisölle, jonka ei voi edellyttää paljonkaan tuntevan SKP:n vaiheita jo siitäkin syystä, ettei ko. puoluetta samoin kuin NL:oa ole ollut olemassa heidän elinaikanaan, sarjan perusteella kuva ei selkiydy. Esim. Suomen ja Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden Seura jäi yhden Hertan pitämän puheen ja kirjottaman jäsenluettelon varaan. Huomio on lähes kokonaan Hertan ja Leinon rakkaustarinassa, Leinon petturuudessa ja Hertan hyväuskoisuudessa.

Epäuskottava ja huvittava oli kohtaus, jossa Leino päästyään pakoon Riihimäellä ilmestyy Martta Koskisen luo ja ilmoittaa asettuvansa SKP:n johtoon ja vaatii Martalta kaikkien koodinimien oikeat nimet! Martta vähän vastustelee, että tämä on maanalaisen järjestön sääntöjen vastaista, mutta tottelee, kun Leino vetoaa siihen, että tämä on O- V. Kuusisen tahto.

Ei voi sanoa muuta kuin: voi, voi ja vielä kerran voi! Miksi ihmeessä, kun on hieno ja rohkea aihe, se tyydytään tekemään tällä tasolla!

Emma-Liisa
Viestit: 4926
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

21.12.15 18:14

Tekee mieli verrata Köngäksen Hertta-tarinoita Hannu Salaman klassikkoon Siinä näkijä missä tekijä, jossa keskeinen teema on petturuus. Poliittinen petturuus rinnastuu yksityiselämään, jossa esim. Salaman alter egon Harri Salmisen vanhempien molemminpuoliseen aviolliseen uskotttomuuteen.

Salaman romaanissa on kaksi petturia. Taisto Tammelundin vanhempi veli Reiska (ilmeisesti) pettää Taiston, kun nuorempi veli on saanut käydä oppikoulua, kun taas Reiska on joutunut työhön (tavallinen tarina vähävaraisessa perheessä), ja vie kaiken huipuksi naisenkin. Varsin yleisinhimillinen motiivi.

Sitten on se "suuri petturi" Jaska Lonkanen, jonka puolustuspuhe sisältyy teokseen. Jaska vetoaa mm. siihen, että hän yritti estää vaaralliset turhat sabotaasit ja sen sijaan säilyttää ihmiset elossa ja vapaina sodan jälkeistä aikaa varten. Tämän nielaisin aikoinaan kokonaan - mutta hiljattain kirjaa lukiessa rupesin epäilemään, että kyse oli jälkikäteisselityksestä, sillä eihän Jaska millään voinut sodan aikana tietää, mikä taktiikka johtaa hyvään lopputulokseen, puhumattakaan miltä maailma näyttää vuosikymmeniä mýöhemmin.

Tällaista juuri on hyvä kirjallisuus: lukija ei voi tietää, puhuuko henkilö totta vai ei. Hänen on tehtävä asiasta oma tulkinta, kirjailija ei anna sitä hänelle valmiina.

Erityisen hienoa on myös kaksoisvalotus : sodan ajan teot nähdään sekä sen ajan ihmisten silmin että myöhemmästä perspektiivistä.

Köngäksen Hertta-tarinoissa taas on vain yksi tulkinta: Leino on petturi ja Hertta on uhri. Ja koska aikatasoja on vain yksi, ei saada tietää, miten Hertta asioihin myöhemmin suhtautui (hänhän ei liittynyt taistolaisiin, eli jotain ilmeisesti liikahti viimeistään isän kuoleman jälkeen).

TV:ssä oli äskettäin Leif G Perssonin dekkariin Toinen aika, toinen elämä perustuva sarja Neljäs mies, jossa aiheena oli saksalaisia terroristeja auttaneiden ruotsalaisten myöhemmät vaiheet. Syvempänä teemana oli se, onko ihminen sama kuin vuosikymmeniä sitten. Myös tiedustelun kuvaus oli huippua. Kannattaa lukea erityisesti Tiitisen listan julkaisemista kaihoilevien.

yucca
Viestit: 108
Liittynyt: 01.12.12 19:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

21.12.15 22:03

Emma-Liisa kirjoitti: Käsittääkseni huhuja Leinon petturuudesta oli kommunistien piirissä liikkeillä sodan jälkeen
Minusta sarjan esittämä kuva Leinosta on yllättävä sen valossa, mitä olen lukenut tuonaikaisesta historiasta. Se ei kuitenkaan ole fiktiona absurdi samassa mielessä kuin moni muu historiallinen fiktio. Pikemminkin se on kuvitelma siitä, miten asiat olisivat hyvin saattaneet olla. Todisteet puoleen ja toiseen taitavat puuttua.
Jos Leino oli Valpon agentti, miksi ihmeessä hän ei ilmianantanut Herttaa talvisodan aikana, jolloin se olisi ollut kaikkein tärkeintä ja Suomen tilanne oli veitsenterällä?
Sarjassa esitetään Hertan ja Yrjön suhde (jostain syystä sarjakuvaukset viittaavat Kuusiseen etunimellä ja Leinoon sukunimellä) vahvasti romanttisena tai seksuaalisena. Tämäkin on tiedettävissä olevien tosiasioiden valossa mahdollista, siis realistinen fiktio, mutta kokonaan eri asia on, onko se tosi.

Joka tapauksessa on monta mahdollista syytä ilmiantamattomuuteen – rakkauden lisäksi muun muassa se, että Valpo ei halunnut ottaa kiinni Herttaa vaan saada hänen ja Yrjön kautta tietoa, ja se, että Hertan ilmiantaminen olisi paljastanut Yrjön roolin liian selvästi kommunisteille.
Lisäksi Jukka Nevakiven teoksessa Zdanov Suomessa kerrotaan, että Leino laverteli "kaiken" valvontakomissiolle.
So not? Jos Leino oli sellainen jokseenkin tahdoton ihminen, jollaisena sarja hänet esittää, on aika ymmärrettävää, että hän oli kaksoisagentti.

En voi olla ajattelematta, että Köngäs haluaa peittää sen, että nimenomaan Hertta
petti miehensä joutuessaan valitsemaan tämän ja puolueen välillä, kun tämä joutui epäsuosioon (tämä ei ole moite, kyseessä oli kommunistille luonnollinen valinta). Leinosta piti tehdä petturi, jotta Hertta näyttäytyisi kauniimmassa valossa.
Isompi juttu on, että Köngäksen romaanissa Hertalta puuttuu kokonaan poliittinen analyysikyky, kun Moskovasta ei tule ohjeita syksyllä 1939. Sodan jälkeen hän puuhaa vain lapsilisien ym. käytännön uudistusten parissa vaikka Nevakiven mukaan hän kysyi Zdanovilta miksi puna-armeijan panssarit eivät tulleet Helsinkiin.
Kieltämättä sarjan Hertta tuntuu varsin erilaiselta kuin se julkisuuden Hertta Kuusinen, jonka hämärästi muistan lapsuudestani – mutta ei yhteensovittamattoman erilaiselta.

À propos, ja anteeksi lievästi off-topic-kysymys: Tietääkö joku, kuka aikoinaan keksi joskus 1960-luvulla tai 1970-luvun alkupuolella taistolaisten iskulauseen ”Eteenpäin Otto-Ville Kuusisen viitoittamaa tietä!”? Sehän osoittaa joko pohjatonta tyhmyyttä tai sitten sellaista yritystä syvään (itse)ironiaan, jonka erottaminen tyhmyydestä on hyvin vaikeaa. – Sarjassa Otto-Ville esitetään mielestäni hyvin realistisen tuntuisena, ei täysin tunteettomana, mutta tunteet kommunismin/Neuvostoliiton edun / Stalinin ajattelun niin vaatiessa tukahduttavana.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”