Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Ihan kiva, että pidät sarjasta, yucca.

Minä vain en voi sille mitään, että vaikka näyttelijät ovat hyviä, katson sarjan epäonnistuneen jo käsikirjoitusvaiheessa. Henkilöt ovat mustia tai valkoisia. Eikä ole mitään jännitystä, kun kaikki on selvää kuin pläkki.

Katselin Areenasta Foylen sodan uutta jaksoa, jossa myös oli atomivakoilusta, ja tasoero oli huimaava: motiivit eivät olleet yksinkertaisia. Puhumattakaan sitte tanskalaisesta sarjasta Vallan linnake, jossa naispoliitikko todella teki politiikkaa, teki vaikeita ratkaisuja ja käytti valtaa eikä vain haikaillut miehen perään.

Ja kuten jo mainitsin, Jörn Donnerin Kuulustelu, joka käsitteli Jerttu Nuortevaa, oli hyvin onnistunut. Vastustajan murtaminen psykologisin keinoin on kiinnostavaa katsojan kannalta, pelkkä mukilointi on aika tylsää.

Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Helsingin Sanomat julkaisi kuukausiliitteessään 6.6.2015 Veli-Pekka Leppäsen laajan artikkelin Martta Koskisesta. http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1433471153136

Leppäsen artikkelin innoittaman kokosin tapaus Martta Koskisesta parikin vielä laajempaa blogikirjoitusta:
”Viimeinen Suomessa teloitettu nainen - Martta Koskisen tarina” US-blogi 9.6.2015;
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... sen-tarina
Siinä kokosin joitakin lähdekirjallisuudesta löytyviä tietoja Koskisen toiminnasta ja oikeusprosessista, johon kieltämättä liittyy joitakin hieman tavanomaisuudesta poikkeavia piirteitä. En tässä puutu niihin tarkemmin; asiasta kiinnostuneet jaksanevat kahlata tekstin läpi. Kiinnitän vain huomiota tähän seikkaan (sitaatti blogistani):
”Jukka Lindstedtin perustavaa laatua olevassa tutkimusjärkäleessä, Kuolemaantuomitut – Kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana (SLY, 1999) kerrotaan, miten hänen tutkimissaan Sota-arkiston ja Tilastokeskuksen tuomioluetteloista, joita kaikkiaan on noin 50 kansiollista, on ”jonkin verran” ”ilmeisesti hävinnyt tai jäänyt aikanaan tekemättä”. Mutta ”näissäkin tapauksissa olen muiden asiakirjojen perusteella jäljittänyt mahdolliset kuolemanrangaistukset”.
Sitten pistää silmään seuraava huomautus: ”Eri asiakirjojen perusteella on ilmennyt vain yksi tapaus, jossa tuomittu kuolemanrangaistus on jätetty pois tuomioluettelosta.”
Salaisiksikin julistetuista päätöksistä tehtiin tuomioluetteloihin merkinnät, joista selviää muun muassa tuomittu rangaistus, Lindstedt kertoo. ”Yhdessä tapauksessa salaisiksi julistetun jutun päätös on jätetty pois jopa tuomioluettelosta”.
Ja se ainokainen tapaus on Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin kenttäoikeuden tuomioluettelo, 2. vuosineljännes, 22.4.1943, § 76.
Tuossa kenttäoikeudessa, tuon pykälän kohdalla langetettiin tuomio, jonka nojalla tuomittiin Suomen historiassa viimeisen kerran nainen kuolemaan. Tuomittu oli Martta Koskinen. Samalla tuomittiin myös hänen kanssaan Olavi Heiman.
Helposti löytyy perusteita epäillä, että tällä menettelyllä on alun alkaen pyritty peittelemään ja salaamaan tätä nimenomaista tuomiota.”
*
Nähtyäni ohjaaja Ville Suhosen Martta Koskinen-dokumentin ”Ompelija” ja keskusteltuani ohjaajan kanssa herkesin vielä kokoamaan Koskisen salatoiminnan taustoja hahmottavan tekstikollaasin, joka varsin pitkälle koostui Kimmo Rentolan tutkimustuloksien varaan:
”Martta Koskinen – Yrjö Leinon suojelusenkeli, hiljainen ompelija” US-blogi 12.6.2015;
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... n-ompelija
Uskoisin, että tuo Rentolaan tukeutuva kompilaatio kuvaa melko tyhjentävästi Koskisen roolin keskushenkilön, Leinon, suojelijana.
Oma mielenkiintonsa on tässä ilmenevä vertailu talvella 1943 presidentti Rytin kuolemantuomiosta armahtaman Aimo Rikan ja sitten syksyllä 1943 ilman armoa jättämän Martta Koskisen välillä. Rikka oli johtotasoa, mies ja Leinon kilpailija; Koskinen oli apuri, nainen ja alatason toimija; kummallakaan ei ollut suoraa osallisuutta sabotaaseihin tai väkivallantekoihin. Jukka Lindstedt on koonnut tämän hyvin:
”Lindstedt kertoo (Kuolemaantuomitut-teoksessa): Valpon kanssa yhteistyössä ollutta Olavi Heimania Valpo koetti vielä armonanomusvaiheessakin auttaa lausunnolla.. Presidentille armahdustarkoituksessa osoitettuun Heimania koskeneeseen muistioon näyttää aluksi kuuluneen osa, jossa arvosteltiin Aimo Rikan armahdusta; lopullisesta versiosta tämä on jätetty pois. – Myöhemmin Valpon Freedy Kekäläinen katsoi Valpon toiminnan Heimanin armoasiassa todistavan, ettei ”edes Valpo ollut fascistinen vaan tavallinen suomalainen virasto”. Hänen mukaansa Rytin päätöstä (hylätä Heimanin armonanomus) ihmeteltiin Ruotsissakin, jossa kuningas olisi varmasti allekirjoittanut armahduksen, jos poliisin poliittinen osasto olisi sitä puoltanut; Freedy Kekäläisen litteroitu haastattelu 72.196/L.A. Puntilan arkisto, NA.; Vielä on Valpon Freedy Kekäläien kertonut, että Olavi Heimanin armahdusasiassa hän yritti vaikuttaa VIA:nkin kautta (SAT/VIA; ”Suomen Aseveljien Työjärjestö” –Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys) presidenttiin. Kekäläinen oli Valpon yhdysmies järjestöön päin. ”VIA yritti, aseveljet ja Valpo yrittivät, mutta mikään ei auttanut.” Hänen mukaansa VIA:ssakin oltiin katkeria, kun Heimania ei armahdettu.
Lindstedt toteaa vielä: Eri yhteyksissä on kerrottu, että presidentti Risto Ryti oli Aimo Rikan armonanomuksen suhteen kahden vaiheilla, joten hän pyysi epävirallista lausuntoa järjestön toimintaa (siis VIA) ohjaamaan asetetulta elimeltä, komitealta. ON kerrottu EK:n entisen päällikön, Esko Riekin käyttäneen komitean kokouksessa painokkaan puheenvuoron: ”Kuulkaa te nuoret miehet. Veri vaatii aina verta. Ei kuolemantuomiota poliittisista syistä, ei nyt eikä sodan jälkeen.” Kokouksen päätökseksi tuli armahdusta suositteleva kanta, ja Risto Ryti armahti Rikan. Tieto perustuu kokouksessa läsnä olleen Kustaa Vilkunan kertomaan; toisaalta Vilkuna on kertonut Riekin esittäneen tuon kommentin silloin, kun pohdittiin suhtautumista Kerttu Nuortevan ja Hella Wuolijoen armahduksiin, joten se on kirjallisuudessa yhdistetty myös niihin.)”
*
Mitä tulee Heidi Köngäksen & cos Punaiseen kolmioon, suhtaudun siihen voimakkaan ambivalentisti. Aihe on mitä kiinnostavin, sarjan casting on hyvä ellei jopa erinomainen, Vappu Nalbantoglu aivan yliveto Hertta Kuusinen, mutta mutta… Monta muttaa, mutta kaikkein eniten oikeastaan kaikkeen siihen, mikä liittyy Yrjö Leinoon: pielessä. Ei voi kuin pahoitella.
*
Kommunistien salatoiminnan ja taistelun kuvaaminen fiktion keinoin näyttää olevan ongelmallista. Aikoinaan Hannu Salama kuvasi Pispalan vastarintaryhmän toimintaa, ja teki sen karnevalisoiden, aika lailla ilmeisesti Pispalan Pulterissa ja muissa istuntosaleissa kuulemansa perusteella, mutta kuten aikalaisten muistot kultautuvat vuosikymmenten myötä, myöskin itse toiminnan karheus, jännitteisyys, uhkat, pelot ja muu sukkeluksissa olo, pimeys, tietämättömyys tulevasta, ehkä jo nurkan takana odottavasta ikävästä yllätyksestä, se siloontuu ja häipyy seurustelun ja vekkullinnin alta.
Niinpä eräs aikoinaan haastattelemani tamperelainen, kovista kovimman selviytyjä-taistelijan eli Eino Laakson lähipiiriin kuulunut henkilö sanoi, että Eino luki Salmaan kirjan kun se 1972 ilmestyi, ja tuhahti, ”jos se tommosta olis ollu, niin nehän olis kaikki palanu, eikä mitään sitä vähääkään olis saatu aikaan, mitä sentään tehtiin”. Pidän tätä asiantuntijalausuntoa ohjenuoranani, kun peilaan sekä maanalaistyhmien että sitten salaisen SKP:n johdon toimintaa ja pakoilua jatkosodan aikana.

Ei Yrjö Leino tuommoinen nahkiainen ole kuin mitä Punainen kolmio yrittää sepittää.
*

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veikko Huuska kirjoitti: Oma mielenkiintonsa on tässä ilmenevä vertailu talvella 1943 presidentti Rytin kuolemantuomiosta armahtaman Aimo Rikan ja sitten syksyllä 1943 ilman armoa jättämän Martta Koskisen välillä. Rikka oli johtotasoa, mies ja Leinon kilpailija; Koskinen oli apuri, nainen ja alatason toimija; kummallakaan ei ollut suoraa osallisuutta sabotaaseihin tai väkivallantekoihin.
Tämä on erittäin keskeinen huomio. Ompelijatar-filmissähän tuotiin esiin erään oikeuden jäsenen muistiinpanot, joiden mukaan Koskista yritettiin painottaa tekijäksi, vaikka hän todellisuudessa oli "vain" avustaja.
Jukka Lindstedt on koonnut tämän hyvin:
”Lindstedt kertoo (Kuolemaantuomitut-teoksessa): Valpon kanssa yhteistyössä ollutta Olavi Heimania Valpo koetti vielä armonanomusvaiheessakin auttaa lausunnolla.. Presidentille armahdustarkoituksessa osoitettuun Heimania koskeneeseen muistioon näyttää aluksi kuuluneen osa, jossa arvosteltiin Aimo Rikan armahdusta; lopullisesta versiosta tämä on jätetty pois. – Myöhemmin Valpon Freedy Kekäläinen katsoi Valpon toiminnan Heimanin armoasiassa todistavan, ettei ”edes Valpo ollut fascistinen vaan tavallinen suomalainen virasto”. Hänen mukaansa Rytin päätöstä (hylätä Heimanin armonanomus) ihmeteltiin Ruotsissakin, jossa kuningas olisi varmasti allekirjoittanut armahduksen, jos poliisin poliittinen osasto olisi sitä puoltanut; Freedy Kekäläisen litteroitu haastattelu 72.196/L.A. Puntilan arkisto, NA.; Vielä on Valpon Freedy Kekäläien kertonut, että Olavi Heimanin armahdusasiassa hän yritti vaikuttaa VIA:nkin kautta (SAT/VIA; ”Suomen Aseveljien Työjärjestö” –Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys) presidenttiin. Kekäläinen oli Valpon yhdysmies järjestöön päin. ”VIA yritti, aseveljet ja Valpo yrittivät, mutta mikään ei auttanut.” Hänen mukaansa VIA:ssakin oltiin katkeria, kun Heimania ei armahdettu.
Lindstedt toteaa vielä: Eri yhteyksissä on kerrottu, että presidentti Risto Ryti oli Aimo Rikan armonanomuksen suhteen kahden vaiheilla, joten hän pyysi epävirallista lausuntoa järjestön toimintaa (siis VIA) ohjaamaan asetetulta elimeltä, komitealta. ON kerrottu EK:n entisen päällikön, Esko Riekin käyttäneen komitean kokouksessa painokkaan puheenvuoron: ”Kuulkaa te nuoret miehet. Veri vaatii aina verta. Ei kuolemantuomiota poliittisista syistä, ei nyt eikä sodan jälkeen.” Kokouksen päätökseksi tuli armahdusta suositteleva kanta, ja Risto Ryti armahti Rikan. Tieto perustuu kokouksessa läsnä olleen Kustaa Vilkunan kertomaan; toisaalta Vilkuna on kertonut Riekin esittäneen tuon kommentin silloin, kun pohdittiin suhtautumista Kerttu Nuortevan ja Hella Wuolijoen armahduksiin, joten se on kirjallisuudessa yhdistetty myös niihin.)”
Erittäin tärkeitä huomiota: 1) Heimanin tapaus: jos omien ilmiannnosta kerran luvataan armahdus, niin eikö ole järkevää pitää se lupaus, jotta saadaan uusia ilmiantajia (tietenkään Valpolla ei ollut valtuuksia tehdä lupausta, mutta kai oikeudella ja ainakin Rytillä olisi ollut järkevää ottaa huomioon lieventävät asianhaarat

2) "Veri vaatii verta"-periaate eli kosto oli todellakin tärkeä muistaa, vasinkin kun se oli jo kerran koettu (1918). Kun tappio oli jo tiedossa ja kostoa oli täysi syy pelätä (ja tämähän ei tietenkään tarkoita, ettei ko. toiminta pitänyt estää). Toisaalta saattoi jo olla näkyvussä sekin mahdollisuus, että "vihollisten" kanssa piti ryhtyä tekemään yhteistyötä.
Aikoinaan Hannu Salama kuvasi Pispalan vastarintaryhmän toimintaa, ja teki sen karnevalisoiden, aika lailla ilmeisesti Pispalan Pulterissa ja muissa istuntosaleissa kuulemansa perusteella, mutta kuten aikalaisten muistot kultautuvat vuosikymmenten myötä, myöskin itse toiminnan karheus, jännitteisyys, uhkat, pelot ja muu sukkeluksissa olo, pimeys, tietämättömyys tulevasta, ehkä jo nurkan takana odottavasta ikävästä yllätyksestä, se siloontuu ja häipyy seurustelun ja vekkullinnin alta.
Tämä on kyllä äärimmäisen epäoikeudenmukainen kuvaus Salaman romanista, jossa ei ole mitään karnevalistista eikä "vekkuliinia". Tosin hyvin vähän sankarillistakaan, kuten Kalevi Seilosen vastakirjassa, joskin Taisto Tammelund on "puhdas marttyyri", joka toimii camuslaisista motiiveista.

Ennen kaikkea se on suuri romaani, kuten Pekka Tarkka jo tuoreeltaan arvostelussaan totesi.

Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

"Eino Laakson lähipiiriin kuulunut henkilö sanoi, että Eino luki Salmaan kirjan kun se 1972 ilmestyi, ja tuhahti, ”jos se tommosta olis ollu, niin nehän olis kaikki palanu, eikä mitään sitä vähääkään olis saatu aikaan, mitä sentään tehtiin”. "

Tuo on tekijä-kokijan henkilökohtainen kannanotto romaanin "realistisuuteen", siis toiminta- ja organisaatiotason uskottavuuteen ja "lujuuteen".

Salaman moninäkökulmainen romaani on ilman muuta - siitä olen samaa mieltä - merkittävä ja vaikuttava romaani. Samoin siitä tehty useampiosainen tv-draama oli merkittävästi tasokkaampi kuin nyt pyörivä Hertta-draama.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veikko Huuska kirjoitti: Salaman moninäkökulmainen romaani on ilman muuta - siitä olen samaa mieltä - merkittävä ja vaikuttava romaani. Samoin siitä tehty useampiosainen tv-draama oli merkittävästi tasokkaampi kuin nyt pyörivä Hertta-draama.
Luulen, että taiteellisen tason ja syvän monipuolisen henkilökuvauksen lisäksi syynä oli myös se, että Salama uskalsi ottaa mukaan sellaisia vaikeita ja ristiriitaisia asioita kuin se, että Maija Salminen todella odotti puna-armeijaa vapautajaksi ja halusi nähdä "lahtareiden" tulevan ammutuksi.

Hyvä taiteen mahti on sellainen, että se näyttämällä Maijan ja hänen sukunsa kokemukset auttaa ymmärtämään, miksi hän ajatteli ja tunsi näin, jopa pitämään sitä luonnollisena tuloksena lähtökohdista (alkaen isän kokemuksista Tammisaaressa).

Punaiselle kolmiolle on luonteenomaista, että talvisota hypätään kokonaan yli ja kommunistit esitetään melkein "rauha ja rakkaus-opintokerholaisina", joita julmat valpolaiset syyttä vainosivat (no, sanoihan yksi sentään että maa on sodassa).

Tämän nähdessään täytyy taas antaa tunnnustusta Kimmo Rentolalle, joka on esimerkillisen "cool" sekä kommunistien että Valpon suhteen. Molemmat osapuolet toimivat niin kuin katsoivat päämääränsä vaativan (toinen juttu on tietenkin, johtivatko heidän menetelmänsä todella heidän haluamaansa tulokseen).

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Katsoin eilen Punaisen kolmion kolmannen osan Ylen Areenasta. Kokonaisuudesta en vielä sano mitään, koska käytin läppäriä, joten ruutu oli pieni eikä kaikkia repliikkejä kuullut.

Kuitenkin voi todeta, että joissakin kohtauksissa oli todella ytyä, esim. kun Hertta kuulee että hänen NL:oon jättämänsä poika on kuollut jo sodan aikana mutta totuus on salattu häneltä (sinänsä hyvässä tarkoituksessa, koska uskottiin ettei hän vankilassa kestäisi uutista) ja kun isä-Kuusinen määrää hänet eromaan Leinosta sen jälkeen kun NKP on käskenyt tämän erota sisäministerin paikalta ja tämä on siten joutunut SKP:ssakin epäsuosioon.

Pääosan esittäjä Vappu N. (en vieläkään muista nimeä, sori) on todella mahtava! Tietääkö joku, missä teatterissa hän näyttelee, kun en muista häntä aiemmin nähneeni.

Mutta edelleen Leino näytettiin naurettavana (bakteerikammoisena jynssäämässä seinänvieriä sodanaaikaisessa kortteerissaan) ja heikkona (kun pääsi ministerin työhuoneeseen ja tunsi olonsa äkillisen yhteiskunnallisen nousun takia ympäristön ymmärrettävästi oudoksi, mikä sinänsä oli hyvä kohtaus, hän kaatoi heti pöydällä olevasta pullosta lasiin ja se oli sitten menoa). No pääsipä Leinokin (ainakin eräitten piirien) sankariksi antanalla "Kolmen tähden leijonalle" (Esko Salminen) paperin oikeiston kaappaushankkeesta, jonka tarkoitus oli oikeuttaa SKP:n vastatoimet.

Jostain syystä Kekkosta ja Hillilää, joiden sanottiin opettaneen Leinon juomaan, ei nähty lainkaan, sen sijaan kyllä valvontakomission miehiä.

Huumoriakin oli mukana, kun Leino selitti SKP:ssa, ettei "fasistisia" virkamiehiä voi erottaa, kun se on Suomen lain vastaista, ja puoluetoverit (Pessi, NL:sta palannut Lehén ja Aaltonen) opettivat, ettei vallankumousta voida tehdä lain kirjainta noudattaen.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 27.12.15 11:06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

yucca kirjoitti: (jostain syystä sarjakuvaukset viittaavat Kuusiseen etunimellä ja Leinoon sukunimellä) [/quote ]

Tällainen sukupuoliero on aika tavallinen fiktiossa. Sukunimi korostaa miehen auktoriteettia, etunimi naisen läheisyyttä ja siten samastuttavuutta.
Jos Leino oli sellainen jokseenkin tahdoton ihminen, jollaisena sarja hänet esittää, on aika ymmärrettävää, että hän oli kaksoisagentti.
Eikö kaksoisaagenttina ole päinvastoin vaadi enemmän tahtoa ja kaikkea muuta, ainakin jos hän pettää molemmat puolet?

Loppujen lopuksi ei tietenkään ole kyse siitä, millainen Leino "todellisuudessa" oli vaan on yksi asia, jota draaman päähenkilöllä ei saa olla, nimittäin heikko tahto, sillä vain henkilö joka aktiviisesti pyrkii johonkin, onnistuu se sitten tai ei, voi luoda konfliktin ja siten draaman.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veikko Huuska kirjoitti:
Leppäsen artikkelin innoittaman kokosin tapaus Martta Koskisesta parikin vielä laajempaa blogikirjoitusta:
”Viimeinen Suomessa teloitettu nainen - Martta Koskisen tarina” US-blogi 9.6.2015;
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... sen-tarina
Kiintoisia juttuja sinänsä, mutta sopisivat paremmmin tänne Agricolaan. Muualla olisi parempi valita tärkeimmät asiat ja kertoa ne lyhyesti ja ennen kaikkea keskittyä johtopäätöksiin. Ylikangas on hyvä esimerkki siitä, miten asiat esitetään selkeästi niille, jotka eivät niitä ennenstän tunne.

Minua alkoi kiinnostaa tuo aineisto, joka löytyi piilotettuna puhvihihoihin. Näytettiinkö se tuomareille (ja perustuiko siis tuomoo siihen), mutta ei puolustukselle?

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

yucca kirjoitti:
Minusta sarjan esittämä kuva Leinosta on yllättävä sen valossa, mitä olen lukenut tuonaikaisesta historiasta. Se ei kuitenkaan ole fiktiona absurdi samassa mielessä kuin moni muu historiallinen fiktio. Pikemminkin se on kuvitelma siitä, miten asiat olisivat hyvin saattaneet olla. Todisteet puoleen ja toiseen taitavat puuttua.
Jos Leino oli Valpon agentti, miksi ihmeessä hän ei ilmianantanut Herttaa talvisodan aikana, jolloin se olisi ollut kaikkein tärkeintä ja Suomen tilanne oli veitsenterällä?
Sarja ei tosiaan ole mielestäni fiktiona absurdi samassa mielessä kuin moni muu historiallinen fiktio, esim. ns. aatteelliselta pohjalta tehdyt.
Jos
oletetaan Yrjö Leinon jo Talvisotaa ennen ja sen aikana olleen kaksoisagentti, niin mitä Hertan ilmiantaminen olisi hyödyttänyt. Hertan ensimmäinen mies Tuure Lehén oli Hertan isän Terijoen hallituksessa ministerinä ja Hertta ja Yrjö olisivat saattaneet tulla esille "piilopirtistään" uuden hallituksen nostettua lippunsa presidentinlinnan salkoon Helsingissä, kuten Stalinin suunnitelmana oli.
"Ensimmäiset pommit putosivat Helsinkiin 30.11.1939 ja Hella Wuolijoki haki autollaan Hertta Kuusisen Helsingistä Marlebäckiin," kirj. Olle Leino.
Ja
Hertta ja Yrjö on jo ainakin Valpon etsivä Kuosmasen raportissa 3.8.1939 kirjattu
kulkeneen yhdessä, Y.Leino odotti Herttaa tämän käytyä klo 14.30 - 16.27 Neuvostoliiton lähetystössä. Yrjö Leino on tuohon aikaan elellyt ilmeisesti Oitbackan kansakoululla toisen vaimonsa luona ja ryhtynyt lokakuun 1939 puolivälin tienoilla Hella Wuolijoen Marlebäckin kartanon pehtooriksi.

Kaksoisagenttina Y.Leino olisi tarkkaillut H.Wuolijokeakin ja Talvisodan alettua Yrjö Leino ja Hertta Kuusinen ovat pakoilleet sisäministeri Urho Kekkosen Valpon tasavallan suojelulain perusteella aloitettuja n. 100:n kommunistin turvasäilöönottoja.
Olle Leinon
kirjan pohjana lienee paljolti Yrjö Leinon Kommunisti sisäministerinä, 1958, ja nuo muistelmat lienee toimittanut lähinnä Tammen Kalevi Sorsa Y.Leinon muistiinpanojen ja haastattelujen pohjalta. NLn lähetystö esti muistelmien julkaisun.
Talvisodan
ajalta Hertan ja Yrjön "piilopirtillä" olosta Luhangalla ei liene muita tietoja kuin tuo Yrjö Leinon itsensä kertoma noissa kirjoissa ja oletettavasti samoin puolueellekin.
Ollen
mukaan Talvisodan rauhan jälkeen Yrjö Leino palasi Marlebäckin pehtoriksi ja Hertta Kuusinen matkusti Helsinkiin. Hella Wuolijoki myi Marlebäckin kesällä tai syksyllä 1940 ja Jokelan kartanossa ei liene tarvittu pehtooria.
Hertta Kuusisella sanotaan olleen "töitä" Neuvostoliiton lähetystössä, josta "töitä" löytyi myös Yrjö Leinolle.
Yrjö Leino pidätettiin turvasäilöön joulukuussa 1940 ja samaan aikaan lakkautettiin myös Suomen ja Neuvostoliiton ysträvyyden seura SNS1 H:gin raastuvanoikeuden päätöksellä.
Luottamuksen puutteesta maanalaisessa Suomen kommunismissa, https://helda.helsinki.fi/handle/10224/4032 aina joku pettää. Hertta Kuusinen pidätettiin kesäkuussa 1941 ja saman vuoden lopulla Yrjö Leinon onnistui pakenemaan ja piilotteli vapaana syksyyn 1944.
Miten pako saattoi onnistuakaan ja miten Y.Leino saattoikaan piileskellä sodan loppuun asti vapaana muiden "aatteellisten" jäädessä kiinni?
Olle Leinon
kirjassa kirjoitetaan kyläpoliisienkin tulleen epäluuloisiksi jo siitä, että Hellan ja Yrjön piilopirtin isäntäväki oli ostanut epätavallisen paljon jo Talvisodan aikana kortilla ollutta kahvia. Y.Leino itse taisi sanoa levittäneensä sentään lentolehtisiä, mistä ei taida olla todisteita siitäkään. Ja jos Leino olisi todella omannut joitain toimintayhteyksiä, kuinka hän saattoi olla paljastumatta?
Sodan jälkeen vapautunut Hertta Kuusinen oli Yrjönsä luotettavuuden takaajana, mutta ehkäpä tämä oli myös sopiva nimi uuden kansanrintamapuolueenkin johtohahmoksi ja sisäministeriksi. Hertan sukunimen kun oli tahrannut Terijoen hallitus?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veikko I Palvo kirjoitti:
Jos Leino oli Valpon agentti, miksi ihmeessä hän ei ilmianantanut Herttaa talvisodan aikana, jolloin se olisi ollut kaikkein tärkeintä ja Suomen tilanne oli veitsenterällä?
Sarja ei tosiaan ole mielestäni fiktiona absurdi samassa mielessä kuin moni muu historiallinen fiktio, esim. ns. aatteelliselta pohjalta tehdyt.
Jos
oletetaan Yrjö Leinon jo Talvisotaa ennen ja sen aikana olleen kaksoisagentti, niin mitä Hertan ilmiantaminen olisi hyödyttänyt. Hertan ensimmäinen mies Tuure Lehén oli Hertan isän Terijoen hallituksessa ministerinä ja Hertta ja Yrjö olisivat saattaneet tulla esille "piilopirtistään" uuden hallituksen nostettua lippunsa presidentinlinnan salkoon Helsingissä, kuten Stalinin suunnitelmana oli.
"Ensimmäiset pommit putosivat Helsinkiin 30.11.1939 ja Hella Wuolijoki haki autollaan Hertta Kuusisen Helsingistä Marlebäckiin," kirj. Olle Leino.
Ja
Hertta ja Yrjö on jo ainakin Valpon etsivä Kuosmasen raportissa 3.8.1939 kirjattu
kulkeneen yhdessä, Y.Leino odotti Herttaa tämän käytyä klo 14.30 - 16.27 Neuvostoliiton lähetystössä. Yrjö Leino on tuohon aikaan elellyt ilmeisesti Oitbackan kansakoululla toisen vaimonsa luona ja ryhtynyt lokakuun 1939 puolivälin tienoilla Hella Wuolijoen Marlebäckin kartanon pehtooriksi.

Kaksoisagenttina Y.Leino olisi tarkkaillut H.Wuolijokeakin ja Talvisodan alettua Yrjö Leino ja Hertta Kuusinen ovat pakoilleet sisäministeri Urho Kekkosen Valpon tasavallan suojelulain perusteella aloitettuja n. 100:n kommunistin turvasäilöönottoja.
Olle Leinon
kirjan pohjana lienee paljolti Yrjö Leinon Kommunisti sisäministerinä, 1958, ja nuo muistelmat lienee toimittanut lähinnä Tammen Kalevi Sorsa Y.Leinon muistiinpanojen ja haastattelujen pohjalta. NLn lähetystö esti muistelmien julkaisun.
Talvisodan
ajalta Hertan ja Yrjön "piilopirtillä" olosta Luhangalla ei liene muita tietoja kuin tuo Yrjö Leinon itsensä kertoma noissa kirjoissa ja oletettavasti samoin puolueellekin.
Ollen
mukaan Talvisodan rauhan jälkeen Yrjö Leino palasi Marlebäckin pehtoriksi ja Hertta Kuusinen matkusti Helsinkiin. Hella Wuolijoki myi Marlebäckin kesällä tai syksyllä 1940 ja Jokelan kartanossa ei liene tarvittu pehtooria.
Hertta Kuusisella sanotaan olleen "töitä" Neuvostoliiton lähetystössä, josta "töitä" löytyi myös Yrjö Leinolle.
Yrjö Leino pidätettiin turvasäilöön joulukuussa 1940 ja samaan aikaan lakkautettiin myös Suomen ja Neuvostoliiton ysträvyyden seura SNS1 H:gin raastuvanoikeuden päätöksellä.
Luottamuksen puutteesta maanalaisessa Suomen kommunismissa, https://helda.helsinki.fi/handle/10224/4032 aina joku pettää. Hertta Kuusinen pidätettiin kesäkuussa 1941 ja saman vuoden lopulla Yrjö Leinon onnistui pakenemaan ja piilotteli vapaana syksyyn 1944.
Miten pako saattoi onnistuakaan ja miten Y.Leino saattoikaan piileskellä sodan loppuun asti vapaana muiden "aatteellisten" jäädessä kiinni?
Olle Leinon
kirjassa kirjoitetaan kyläpoliisienkin tulleen epäluuloisiksi jo siitä, että Hellan ja Yrjön piilopirtin isäntäväki oli ostanut epätavallisen paljon jo Talvisodan aikana kortilla ollutta kahvia. Y.Leino itse taisi sanoa levittäneensä sentään lentolehtisiä, mistä ei taida olla todisteita siitäkään. Ja jos Leino olisi todella omannut joitain toimintayhteyksiä, kuinka hän saattoi olla paljastumatta?
Sodan jälkeen vapautunut Hertta Kuusinen oli Yrjönsä luotettavuuden takaajana, mutta ehkäpä tämä oli myös sopiva nimi uuden kansanrintamapuolueenkin johtohahmoksi ja sisäministeriksi. Hertan sukunimen kun oli tahrannut Terijoen hallitus?
Siinä että Leino tarkkaili Herttaa isä-Kuusisen ja Stalinin suunnitelmien selville saamiseksi olisi ollut järkeä välirauhan aikana ja siinä vaiheessa kun jatkosota ymmärrettiin hävityksi. Mutta talvisodan alussa siinä ei ollut mitään järkeä, koska ne suunnitelmat tiedettiin jo. Päinvastoin ei ollut mitään järkeä päästää Herttaa etenemään kohti pohjoista Terijoen hallituksen alueelle, vaan nimenomaan estää se, että siellä olisi ollut ketään tunnettua nimeä antamasta propagandalle sisältöä.

Kyllä Saksassakin eräät vastarintaliikkeen jäsenet, jopa eräs Hitleirn murhaa yrittänyt, jäivät paljastumatta.

Kommunistien epäonnistuminen vallankumouksen tekemisessä voidaan hyvin selittää ilman Leinon petturuutta sekä vastapuolen kaikenlaatuisilla voimavaroilla ja kommunistien omilla heikkouksilla. Jälkimmäisiä he eivät tietenkään tunnustaneet, joten sopi syyttää kaikesta Leinoa. (Ja luonnollisesti ratkaiseva tekijä oli että NL;sta ei tullut apua.)

Vaikka Leino Punaisessa kolmiossa kuvattiin heikoksi, niin oli hänellä hetkensä. Muut kommunistit tunsivat vallankumouksen teorian, mutta Leino tunsi Suomen tilanteen käytännössä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veikko I Palvo kirjoitti:
Jos Leino oli Valpon agentti, miksi ihmeessä hän ei ilmianantanut Herttaa talvisodan aikana, jolloin se olisi ollut kaikkein tärkeintä ja Suomen tilanne oli veitsenterällä?
Sarja ei tosiaan ole mielestäni fiktiona absurdi samassa mielessä kuin moni muu historiallinen fiktio, esim. ns. aatteelliselta pohjalta tehdyt.
Jos
oletetaan Yrjö Leinon jo Talvisotaa ennen ja sen aikana olleen kaksoisagentti, niin mitä Hertan ilmiantaminen olisi hyödyttänyt. Hertan ensimmäinen mies Tuure Lehén oli Hertan isän Terijoen hallituksessa ministerinä ja Hertta ja Yrjö olisivat saattaneet tulla esille "piilopirtistään" uuden hallituksen nostettua lippunsa presidentinlinnan salkoon Helsingissä, kuten Stalinin suunnitelmana oli.
"Ensimmäiset pommit putosivat Helsinkiin 30.11.1939 ja Hella Wuolijoki haki autollaan Hertta Kuusisen Helsingistä Marlebäckiin," kirj. Olle Leino.
Ja
Hertta ja Yrjö on jo ainakin Valpon etsivä Kuosmasen raportissa 3.8.1939 kirjattu
kulkeneen yhdessä, Y.Leino odotti Herttaa tämän käytyä klo 14.30 - 16.27 Neuvostoliiton lähetystössä. Yrjö Leino on tuohon aikaan elellyt ilmeisesti Oitbackan kansakoululla toisen vaimonsa luona ja ryhtynyt lokakuun 1939 puolivälin tienoilla Hella Wuolijoen Marlebäckin kartanon pehtooriksi.

Kaksoisagenttina Y.Leino olisi tarkkaillut H.Wuolijokeakin ja Talvisodan alettua Yrjö Leino ja Hertta Kuusinen ovat pakoilleet sisäministeri Urho Kekkosen Valpon tasavallan suojelulain perusteella aloitettuja n. 100:n kommunistin turvasäilöönottoja.
Olle Leinon
kirjan pohjana lienee paljolti Yrjö Leinon Kommunisti sisäministerinä, 1958, ja nuo muistelmat lienee toimittanut lähinnä Tammen Kalevi Sorsa Y.Leinon muistiinpanojen ja haastattelujen pohjalta. NLn lähetystö esti muistelmien julkaisun.
Talvisodan
ajalta Hertan ja Yrjön "piilopirtillä" olosta Luhangalla ei liene muita tietoja kuin tuo Yrjö Leinon itsensä kertoma noissa kirjoissa ja oletettavasti samoin puolueellekin.
Ollen
mukaan Talvisodan rauhan jälkeen Yrjö Leino palasi Marlebäckin pehtoriksi ja Hertta Kuusinen matkusti Helsinkiin. Hella Wuolijoki myi Marlebäckin kesällä tai syksyllä 1940 ja Jokelan kartanossa ei liene tarvittu pehtooria.
Hertta Kuusisella sanotaan olleen "töitä" Neuvostoliiton lähetystössä, josta "töitä" löytyi myös Yrjö Leinolle.
Yrjö Leino pidätettiin turvasäilöön joulukuussa 1940 ja samaan aikaan lakkautettiin myös Suomen ja Neuvostoliiton ysträvyyden seura SNS1 H:gin raastuvanoikeuden päätöksellä.
Luottamuksen puutteesta maanalaisessa Suomen kommunismissa, https://helda.helsinki.fi/handle/10224/4032 aina joku pettää. Hertta Kuusinen pidätettiin kesäkuussa 1941 ja saman vuoden lopulla Yrjö Leinon onnistui pakenemaan ja piilotteli vapaana syksyyn 1944.
Miten pako saattoi onnistuakaan ja miten Y.Leino saattoikaan piileskellä sodan loppuun asti vapaana muiden "aatteellisten" jäädessä kiinni?
Olle Leinon
kirjassa kirjoitetaan kyläpoliisienkin tulleen epäluuloisiksi jo siitä, että Hellan ja Yrjön piilopirtin isäntäväki oli ostanut epätavallisen paljon jo Talvisodan aikana kortilla ollutta kahvia. Y.Leino itse taisi sanoa levittäneensä sentään lentolehtisiä, mistä ei taida olla todisteita siitäkään. Ja jos Leino olisi todella omannut joitain toimintayhteyksiä, kuinka hän saattoi olla paljastumatta?
Sodan jälkeen vapautunut Hertta Kuusinen oli Yrjönsä luotettavuuden takaajana, mutta ehkäpä tämä oli myös sopiva nimi uuden kansanrintamapuolueenkin johtohahmoksi ja sisäministeriksi. Hertan sukunimen kun oli tahrannut Terijoen hallitus?
Siinä että Leino tarkkaili Herttaa isä-Kuusisen ja Stalinin suunnitelmien selville saamiseksi olisi ollut järkeä välirauhan aikana ja siinä vaiheessa kun jatkosota ymmärrettiin hävityksi. Mutta talvisodan alussa siinä ei ollut mitään järkeä, koska ne suunnitelmat tiedettiin jo. Päinvastoin ei ollut mitään järkeä päästää Herttaa etenemään kohti pohjoista Terijoen hallituksen alueelle, vaan nimenomaan estää se, että siellä olisi ollut ketään tunnettua nimeä antamasta propagandalle sisältöä.

Kyllä Saksassakin eräät vastarintaliikkeen jäsenet, jopa eräs Hitleirn murhaa yrittänyt, jäivät paljastumatta.

Kommunistien epäonnistuminen vallankumouksen tekemisessä voidaan hyvin selittää ilman Leinon petturuutta sekä vastapuolen kaikenlaatuisilla voimavaroilla ja kommunistien omilla heikkouksilla. Jälkimmäisiä he eivät tietenkään tunnustaneet, joten sopi syyttää kaikesta Leinoa. (Ja luonnollisesti ratkaiseva tekijä oli että NL;sta ei tullut apua.)

Vaikka Leino Punaisessa kolmiossa kuvattiin heikoksi, niin oli hänellä hetkensä. Muut kommunistit tunsivat vallankumouksen teorian, mutta Leino tunsi Suomen tilanteen käytännössä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Kuten jo edellä kerroin, kolmas osa oli parempi.

Kuitenkin jo vertaa Punaista kolmiota amerikkaiseen sarjaan Homeland (Suomessa Isänmaan puolesta), niin tasoero draamana on valtava. Ennen kaikkea se johtuu siitä, että jälkimmäisessä vastustajat Carrie ja Brody ovat molemmat vahvoja ja kyvykkäitä ja samalla molemmilla on kohtalokas heikkous ja molemmat toimivat moraalisesti harmaalla alueella. Se, että Carrie alusta lähtien epäilee Brodya, mutta kuitenkin rakastuu tähän, on piste iin päälle, samoin kuin se ettei katsoja aluksi tiedä totuuutta.

En kerta kaikkiaan voi uskoa, että Hertta olisi ollut niin sinisilmäinen, että olisi torjunut syytökset Leinoa kohtaan suoralta kädeltä edes perehtymättä aineistoon.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Emma-Liisa kirjoitti:


Kyllä Saksassakin eräät vastarintaliikkeen jäsenet, jopa eräs Hitleirn murhaa yrittänyt, jäivät paljastumatta.

Kommunistien epäonnistuminen vallankumouksen tekemisessä voidaan hyvin selittää ilman Leinon petturuutta sekä vastapuolen kaikenlaatuisilla voimavaroilla ja kommunistien omilla heikkouksilla. Jälkimmäisiä he eivät tietenkään tunnustaneet, joten sopi syyttää kaikesta Leinoa. (Ja luonnollisesti ratkaiseva tekijä oli että NL;sta ei tullut apua.)

Vaikka Leino Punaisessa kolmiossa kuvattiin heikoksi, niin oli hänellä hetkensä. Muut kommunistit tunsivat vallankumouksen teorian, mutta Leino tunsi Suomen tilanteen käytännössä.
Yrjö Leinon kaksoisagenttitoiminnasta ei näyttäisi olevan todisteita aikalaisepäilyjä enempää, ehkäpä Yrjö piilotteli toimimatta millään tavoin ja siksi vältti kiinnijäämisen. Leinon Valpo-mapin katoamisesta huolimatta luulisi joitain tietoja säilyneen muissa yhteyksissä.

Hertan kanssa Yrjön välit lienevät menneet poikki jo varsin varhain, ainakin ennen heidän matkaansa Moskovaan joulukuussa 1947.
Ja Moskovassa Zhdanov haukkui Leinon perin pohjin ja luetteli tämän epäonnistumisia ja käski tämän erota sisäministerin paikalta. Ehkäpä Zhdanov samalla harmitteli mielessään omaa epäonnistumistaan valvontakomission johtajakautenaan.
Uskollisena ideologialleen Hertta Kuusinen on varmaankin hyväksynyt Leinon saamat "potkut" vastaväitteittä.

Mutta presidentti Paasikivi ei liene tiennyt Leinon joutumisesta sivuun käskiessään maaliskuun 1948 alussa tämän puolustusliittosopimuksen neuvottelukuntaan Moskovaan Leinon vastustellessa JKP:n päiväkirjan mukaan.
Mitä aina epäluuloinen sisäministeri sitten lienee ajatellut tietoonsa saamista vallankumous- ja kaappaushankkeista, jotka lienevät olleet huhuja ja disinformaatiota.
Kenen kaappaushankkeista Y.Leino on kertonut Sihvolle. Olle Leinon kirjassakin on vain Arvo poika Tuomisen kertoma, jonka mukaan Leino olisi varoittanut ystävyys- ja avunantosopimuksen vastustajien suunnitelmista ja samalla kertaa myöskin kommunistien taholta odotettavista levottomuuksista. ( "barrikaadilinjan"? )

Vallankumoushuhuista Hertta Kuusinen, Pessi ja Aaltonen näyttävät varoittaneen pres. Paasikiveä jo huhtikuun 1948 alussa yya-neuvottelujen ollessa käynnissä Moskovassa.
JKP on sanonut kuulleensa samat huhut.
Hertta Kuusinen on myös puhunut "yleisen mielipiteen valistamisesta puolustusliittosopimuksen hyväksi."
(JKP:n pvk:ssa 1948 puolustusliittosopimus ja uudistettaessa 1955 ystävyydensopimus.)

Vallankumoushuhut näytettäisiin halutun ottaa todesta yya-sop. ratifiointikäsittelyn eduskunnassa aikaan 29.9.1948. PunaValpo ja Liikkuva poliisi puhdistettiin ja Yrjö Leino erotettiin.
Kommunistien mielenilmaisut Yrjö Leinon erottamisen johdosta huipentuivat
mielenosoitukseen Hakaniemen torilla 24.5.1948 yleislakkouhkauksinkin ja pääpuhujana oli Yrjö Leino itse.
Ja tuon jälkeen Leino näyttää todella olleen "poliittisesti kuollut" ja kaipa hänellä itselläänkin on ollut "antaa mennä"- tunnelma?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veikko I Palvo kirjoitti: Yrjö Leinon kaksoisagenttitoiminnasta ei näyttäisi olevan todisteita aikalaisepäilyjä enempää, ehkäpä Yrjö piilotteli toimimatta millään tavoin ja siksi vältti kiinnijäämisen. Leinon Valpo-mapin katoamisesta huolimatta luulisi joitain tietoja säilyneen muissa yhteyksissä.
Yleensä yhden mapin siivoaminen ei riitä, koska asioihin on tapana viitata muualla.

Ja kuten Kimmo Rentola totesi, Leinon kanssa asioineet Valpon virkailijat tuskin olisivat jättäneet asiaa myöhemmin paljastamatta, olihan kyseessä asia jolla saattoi kehua.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino historiassa ja fiktiossa

Veli-Pekka Leppänen kirjoitti tänään Hesarissa historian ja taiteen eroista:

http://www.hs.fi/paivanlehti/06012016/a1451970681065

Leppänen mainitsee, että todisteita on nimenomaan siitä, että Leino antoi piileskellessään jatkosodan aikana NL:lle sotilaallisia ja poliittisia tietoja, mikä selittää NL:n häntä kohtaan sodan jälkeen tunteman luottamuksen.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”