jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Teemu Keskisarjan Pimeä historia -sarja

07.01.16 07:45

Veikko I Palvo kirjoitti:Mutta halusiko Stalin palauttamalla Petsamon Suomelle 13.3.1940 tehdä ystävällisen eleen "ympärysvalloille" ja samalla Saksalle?
Näin asia lienee yleensä tutkimuksessa tulkittu. Samalla piti itsellään mahdollisuuden valvoa laivaliikennettä sinne ottamalla loputkin Kalastajasaarennosta. Kun Saksan joukot tulivat Norjan rajan taa, ei tietenkään ollut haitaksi, että välissä oli pieni suomalainen vyöhyke. Todennäköisempää lienee, että ele oli suunnattu länteen, kuten Suomen rauhantekokin.
Veikko I Palvo kirjoitti:Neuvostoliiton mielenkiinto Petsamon nikkeliin näyttäisi heränneen kesäkuun 1940 lopulla, Ranska oli romahtanut ja Brittien siirtoarmeija evakuoitu.
Nikkelillä oli sille vain välinearvoa. Saksalaiset saivat käsiinsä nikkeliä myös Ranskasta.

Veikko I Palvo
Viestit: 1148
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Teemu Keskisarjan Pimeä historia -sarja

07.01.16 16:04

jsn kirjoitti:
Veikko I Palvo kirjoitti:Neuvostoliiton mielenkiinto Petsamon nikkeliin näyttäisi heränneen kesäkuun 1940 lopulla, Ranska oli romahtanut ja Brittien siirtoarmeija evakuoitu.
Nikkelillä oli sille vain välinearvoa. Saksalaiset saivat käsiinsä nikkeliä myös Ranskasta.
Neuvostoliitto muiden välirauhan aikaisten Suomen vastaisten painostustoimiensa ohella
otti Petsamon nikkelin esille kesäkuussa 1940 ja lähettiläs Paasikivi Moskovassa kantoi ehkäpä suurimman henkilökohtaisen neuvottelupaineen "nikkeliväännöstä" Molotovia vastaan.
"Välinearvohan" Petsamon nikkelillä NL:lle oli, mutta kaivoksen toimiluvan haltuunsaamisella NL olisi saanut lisäkauppatuotteen Saksalle myytäväksi, mutta
"Suomelle NL olisi suostunut maksamaan vain sellaisen hinnan nikkelistä, ettei se olisi vastannut edes tuotantokustannuksia. Söderhjelm."

Ennen poliittista MR-sopimusta 23.8.1939 salaisine etupiirijakoineen Berliinissä solmittiin Saksan-Neuvostoliiton kauppasopimus 19.8.1939. K.Schnurre-E.Babarin allekirjoittajina. Kauppasopimuksia tehtiin MR-sopimuksen voimassaoloaikana muitakin, luottosopimuksia oli jo aiemminkin, 19.8.39 mm. 200 miljoonan valtakunnanmarkan luotto NL:lle.
( nopealla haulla esim. The Buildup of the German War Economy - Millersville )

Petsamon nikkelillä oli Saksan sotataloudelle hyvin suuri merkitys, se olisi ( oli? ) sodan loppupuolella voinut Petsamon nikkelillä korvata kromia, molybdeenia ja wolframia. Saksalla oli niukkuutta ja puutetta myös näistä seosmetalleista.

Molotov neuvotteli marraskuun 1940 alussa Berliinissä Hitlerin kanssa, mutta "lähettiläs Paasikivelle tieto Hitlerin sateenvarjosta ei näytä menneen vielä marraskuun aikana, eikä myöhemminkään sodan aikana." "Paasikivi sai tarkemman selon Molotovin Hitlerille esittämistä Suomea koskevista vaatimuksista vasta vuonna 1949."
Tarkkoja tietoja ei siis ole ollut muillakaan suomalaisilla ennen vuotta 1949, jos kaikilla tuolloinkaan?
"Paasikiven realiteettien tajua kuvastaa kuitenkin se, että kun hän loka-marraskuussa 1940 joutui Molotovin ja Vyshinskin jatkuvien painostustoimenpiteiden kohteeksi, koki hän ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi suuntautumisen Saksaan."
Esko Vuorisjärvi, Petsamon nikkeli kansainvälisessä politiikassa 1939 - 1944, Otava 1990.
s. 132.: "...suuntautui Paasikivi välirauhan myöhempinä kuukausina yhä selvemmin Saksaan, ja syksyllä 1940 hän arvioi Saksan voittavan sodan Englantia vastaan."

Stalinin välirauhan aikana monet NL:n Suomen painostustoimenpiteet lienee ilmoitettu
lähettiläs Paasikiven kautta Moskovassa. Ja lähettiläs Paasikivi puolestaan Moskovassa ei ollut hyvin perillä hallituksen kannanotoista, lähettiläät yleensäkään eivät taida olla, etenkään lähes sotatilanteessa?

Mikä merkitys vallatulla Ranskalla sitten olikaan Saksan sotataloudelle, Speer kirjoittaa muistaakseni vain Ranskan kulutustavaratuotannosta, jota ei kannattanut häiritä mitenkään?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1148
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Teemu Keskisarjan Pimeä historia -sarja

09.01.16 15:26

"Neuvostoliittolaiset eivät syksyllä 1939 neuvotteluissa vaatineet Petsamoa ja sen nikkeliä, sen sijaan he kaupittelivat sitä jo saksalaisille", kirj. Esko Vuorisjärvi; Petsamon nikkeli.
Molotov-Ribbentrop sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan ehdoista ei ollut tarkkaa tietoa monilla saksalaisillakaan ja mm. I.G.Farbenindustrie Aktiengesellshaft´n johtaja
Paul Haeflinger kävi Suomessa lokakuussa 1939.
Ja Outokumpu Oy:n vuorineuvos Mäkinen matkusti 12.11.1939 Berliiniin yrittäen saada aseita Saksasta nikkelillä ja kuparilla. Mäkinen tarjosi Nivalan nikkeliesiintymästä, jota IGF oli tutkinut, puolet ja lisäksi kuparikiisua.
Saksalaiset ottivat Petsamon nikkelin esille ja tarjoutuivat lähettämään Petsamoon omia asiantuntijoitaan suorittamaan malmitutkimuksia.
Petsamon Nikkeli Oy:n pääomistajahan oli The International Nickel Company of Canada 247 osakkeella 250:stä.
"Näin Saksa oli esittänyt Petsamon nikkeliin kohdistuvat toiveensa jo ennen Talvisotaa."
Raportissaan
Mäkinen kirjoittaa: "Lisäksi ilmoitettiin ( Staatssekretär Keppler, joka hoitaa Saksan ´mineraalipolitiikkaa´, että Saksa on jo sangen pitkälle viedyissä neuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa näiden nikkelimalmialueiden käytöstä. Koska nimenomaan saksalaiselta taholta on esitetty tietoja siitä, että Neuvostoliitto itsekin yhä on riippuvainen tuonnista, eikä suinkaan voi viedä nikkeliä ulos, minkä kaiken allekirjoittaneen odotetaan tietävän, oli allekirjoittaneen, vaikkakaan tätä ei suoraan sanottu, ymmärrettävä vetää se johtopäätös, että Saksan-Neuvostoliiton nikkelineuvottelut eivät koske Venäjällä olevia malmivaroja, vaan juuri Petsamon aluetta."
Aseita nikkelistä- kaupoista ei 1939 tullut mitään ja Talvisodan rauhassa Neuvostoliitto luovutti Petsamon Suomelle takaisin.

Ministeri Schnurre tuli Helsinkiin jo 4.1940. Petsamon Nikkeli Oy:n tarvitsemista koneista ja laitteista on ehkäpä jo tuolloin tehty jonkinlainen esisopimus.
Laitteet tulivat Saksasta,
Ruotsistakin osa ja Inco vetäytyi kesällä 1940 täysin pois Petsamon nikkelistä, nimellinen omistus jäi. NL maksoi velan korkoineen 1944 syksyllä/ 1945 "Suomen puolesta" Incolle dollareina ja sterling-puntina.

Ranskan, Norjan, Viron, Latvian, Liettuan miehityksen jälkeen J.Veltjens tuli Suomeen 17.8.1940 tarjoten kauttakulkusopimuksesta korvaukseksi Saksan Norjan satamiin takavarikoimat Suomelle Talvisodan aikana annetut ja Suomen ostamat aseet, sekä epämääräisen Saksan päätettävissä olevat asetoimitukset. Tavoitteena lienee ollut Saksan voimanosoitus NL:a kohtaan ja lomalaisia varusteineen alettiin hieman myöhemmin kuljettaa Kirkkoniemeen. Veltjens yritti saada Petsamon Nikkeli Oy:n toimiluvankin.
Moskovassa nikkelivääntö alkoi kesäkuun lopulla 1940 ja "Paasikivi on kertonut Stalinin sanoneen: "Englanti on saanut konsession Petsamon alueelta ja Saksa on koettanut sitä saada. Molempien tarkoitus on hyökätä Muurmannin kimppuun."
Ja
Neuvostoliittokin yritti saada Petsamon Nikkelin konsessiota itselleen,
"Hitlerin sateenvarjo" Suomelle
Molotov- Hitler neuvotteluissa 12.-13.11.1940 Berliinissä on tietystikin ollut Moskovassa tiedossa, mutta ei suomalaisilla. Lähettiläs Paasikivikin joutui jatkamaan
nikkelivääntöä. JKP oli H:gissä käymässä Veltjensin käynnin aikaan ja
12.3.1941 - 8.5.1941. Suomalaisilla ei ollut Paasikiven jatkosodan päiväkirjojen mukaan Saksan tuesta tietoja joitain vihjeitä lukuunottamatta vielä 11.6.1941:kään.
11.6.1941
Paasikivi kirjoitti: "Meidän on saatava Saksalta riittävät ja lujat takeet siitä, että se meitä auttaa eikä jätä meitä, vaikka itse tekisi ( uuden ) sopimuksen Neuvostoliiton kanssa."
Ja Petsamon nikkeli näyttäisi olleen hyvin merkittävä tekijä saksalaisten Suomeen tulolle, Suomessa pysymiseen ja Petsamosta vetäytymisessä?

Petsamon nikkelin
merkitys Saksan sotataloudelle kasvoikin sodan loppupuolella:
vuonna 1943 Saksan nikkelihuollosta 73 %:a tuli Petsamosta ja 1944 Petsamosta tuli Saksan tarvitsemasta nikkelistä 87 %:a.
Petsamon nikkelimalmia avolouhoksesta ja pian myös kaivoksesta kuljetettiin koko sodan ajan Saksaan 11.-12.1940 alkaen ( 8000 t 1940? ) Norjan rannikkoa pitkin ja Pohjanlahdelta. Sulattojen valmistuttua 1.1943 ja 7.1943 mattea, 50%:sta nikkelirikastetta sai yhdessä laivassa olla enintään 200 t
turvallisuussyistä ( upotukset n. 15% ).

Petsamon nikkelimalmin kuljetusten alkaessakin 11.-12.1940 käytettiin Kirkkoniemen satamaa, Norja oli saksalaisten miehittämä. Ja Petsamon Liinahamarin sataman purjehdusluvat, navycertit anottiin Lontoosta koko välirauhan ajan. Ja Lontoossa epäiltiin Saksan voivan saada Petsamon nikkeliä Neuvostoliiton muurmannin radan kauttakin.

Paasikiven kiistellessä Molotovin kanssa Petsamon nikkelistä Moskovassa Suomen kauppaneuvotteluissa Neuvostoliiton ja Berliinissä Saksan kanssa Petsamon nikkeli oli jaettu
50/50 suhteessa Saksan ja NLn kesken. Nikkelimalmia suunniteltiin vietäväksi Neuvostoliittoon Petsamon Trifonan sataman kautta ja malmikuljetukset Saksaan alkoivat marras- ja joulukuussa 1940 Kirkenesin sataman kautta.

Cajanderin hallitus asetti 13.4.1939 salaisen komitean tutkimaan ulkomaankaupan liikennöintimahdollisuuksia Jäämeren satamien kautta.
Komitean johtaja prof. Arvo Lönnroth ja jäsenenä mm. eversti A.F.Airo. Petsamon satamat, Skibotn/Yykeänperä, Tromssa, Hammerfest, mm. tutkittiin ja päädyttiin Narvikin satamaan.
Narvikin sataman kapasiteettia oli lisättävä ja Rytin hallitus valtuutti 25.1.1940 Kansanhuoltoministeriön osallistumaan 4 020 000 markan osuudella perustettuun Laituri Oy:hyn.
Neuvostoliiton palautettua yllättäen Petsamon Moskovan rauhassa Laituri Oy osoitetut rahat käytettiin perustettuun Pohjolan Liikenne Oy:hyn ja Rovaniemi-Liinahamari- kuljetuksiin.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Teemu Keskisarjan Pimeä historia -sarja

20.01.16 00:05

Katsoiko joku Mannerheimin nuoruutta käsittelevän osan? Mitä piditte tulkinnasta jonka Lars Westerlund antoi Haminan kadettikoulusta erottamisen syistä.

Tapio Onnela
Viestit: 4866
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Teemu Keskisarjan Pimeä historia -sarja

31.01.16 22:07

Emma-Liisa kirjoitti:Tänään Keskisarja tosiaan sanoi, ettei tunne myötätuntoa Raatteen tien kaatuneita ukrainalaisia kohtaan, ainoastaan suomalaisia. Ymmärrän kyllä, ettei sodan aikana myötätuntoa tuhlata viholliselle, mutta kyllä siihen jälkikäteen pitäisi olla varaa. Kirjailjat tähän pystyvät, esim. Anu Kaipainen Raatteen tietä kuvaavassa romaanissaan Vierus verta täynnä
Tämä kohta särähti kyllä minunkin korvissani pahasti. "Surkoot ukrainalaiset omiaan mutta minä en" ... vai miten se meni. Eihän niillä ukrainalaisilla sotaan pakotetuilla olisi ollut mitään mahdollisuutta itse valita tulevatko he sinne Raatteen tielle kuolemaan vaiko ei. Aika vakavaa empatian puutetta kyllä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”