Dosentti Markku Salomaa, Puhutaan Natosta, Docendo 2015.
Teemu Häkkisen kirjoittamassa kirja-arvostelussa Nato ja Suomen turvallisuusongelmat tutuiksi (Agricolan kirja-arvostelut, 22.4.2015) sanotaan Salomaan lähtevän liikkeelle perusajatuksesta, että NATOn asemasta on muotoutumassa keskeinen Euroopan turvallisuuden takaaja." Georgian ja Ukrainan kriisien ja Krimin miehityksen jälkeen.
Nato-keskustelu on keskittynyt eräänlaiseen optio-ajatteluun. Poliittinen eliitti pitää yllä retorisesti ajatusta siitä, että tarpeen tullen Suomi voisi ottaa tarvittavat askeleet. Nato-optiolla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa, ei ole olemassa mitään sopimusinstrumenttiä, joka loisi Suomelle Nato-option jäsenyydestä.
Ainoastaan Naton jäsenet hyötyvät Naton turvallisuustakuista.
Salomaa kirjoittaa: "Suomen puolustuskyky on kyseenalainen sellaista vihollista vastaan, joka kykenee nopeaan iskuun, ja voi huoltaa joukkojaan pitkäkestoisesti. Tällaisia sotatoimia on nähty Georgiassa ja Ukrainassa, Venäjälle ei riitä voimatasapaino ja ylivaltaan se pyrkii taloudellisin, poliittisin ja sotilaallisin keinoin."
Puhutaan Natosta-teoksen johdanto alkaa otsikolla Suomi ei hakenut Marshall-apua - jäi ulos "länsiliitosta."
Paasikiven päiväkirjassa 3.7.1947 "Ranska ja Englanti ovat lähettäneet 22 valtiolle, mm. Suomelle, kutsun konferenssiin Pariisiin 12.7.1947."
6.7. Paasikivi saa Kultarantaan Abramovin muistion: "Siinä ei selvästi sanota, että kullakin valtiolla on oikeus itse määrätä kantansa, mutta loppulauseesta se johtopäätös voidaan vetää."
8.7.1947: "Ståhlbergin luona. Sanoi, meidän pitäisi mennä Pariisiin sekä taloudellisista syistä että poliittisista syistä, jotta meidän asemamme itsenäisenä valtiona tulisi esille. Venäläisille on sanottava, että valitettavasti emme voi noudattaa heidän toivomustaan. Jos aina annamme perään, joutuu maamme ja itsenäisyytemme tuhoutumaan. Raja on jossakin asetettava. Tämä asia on niin tärkeä, että siinä ei voi antaa perään."
8.7.1947: "Hallituksen ulkoasiainvaliokunta. Kaikki jäsenet läsnä. Keskustelussa huomautin mm., että Suomi on itsenäinen valtakunta."
11.7.1947 "Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta hyväksyi äänin 10-5 ( 1 pidättäytyi ) delegaation lähettämisen Pariisiin."
Mutta
10.7.47 "Abramov sanoi Marshallin asian olevan yritys muodostaa Neuvostoliiton vastainen ryhmittymä" ja valvontakomission varapuheenjohtaja Savonenkov oli 9.7.47 kutsunut pääministeri M.Pekkalan puheilleen ja ilmoittanut NL:n hallituksen odottavan, että Suomi ei ota osaa Pariisin konferenssiin. Ja Savonenkov viittasi siihen, että NL oli äsken luvannut 40 000 tonnia viljaa.
"Tämä on hirmuista! Mitä meidän elämästämme tulee?", kirjoitti Paasikivi päiväkirjaansa.
ja 11,7.1947 Presidentti Paasikiven oli pakko hyväksyä valtioneuvoston yksimielisesti ehdottama vastaus, ei oteta vastaan Marshall-apua.
"Tämä on surkea asia", kirj. Paasikivi päiväkirjaansa.
Stalinin ehdottama puolustusliittosopimus oli sekin tehtävä ja suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsev näyttäisi jatkavan yya-ajan tapaa antamallaan haastattelulla, http://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/ ... 5_cm.shtml nyt tosin RIA Novostille:
Rumjantsev kytkee yhteen venäläislapset Suomessa, itärajan yli Suomeen tulevat ja NATON:
-Venäläislasten suojelussa Suomessa Rumjantsev näkee tapahtuneen edistystä.
-Pakolaisten muuttoa Venäjältä Suomeen Rumjantsev sanoom dramatisoitavan liikaa ja "oletamme, että jo lähiaikoina molempien maiden toimenpiteet saavat jännityksen laukeamaan hieman."
-Rumjantsev sanoo Suomen NATO-liittymisen olevan Suomen suvereeni asia, mutta korostaa, että suomalaisgalluppien ( ennen Ukrainan ja Krimin tapahtumia ) mukaan 60 %:a suomalaisista on Nato-jäsenyyttä vastaan.
Ja lopuksi Rumjantsev toistaa Nato-jäsenyyden olevan kokonaan suomalaisten itsensä käsissä.
Mieleen tuli kuitenkin Abramovin, Savonenkovin ja Stalininkin kannanotot Suomen presidentin ja Suomen eduskunnan halutessa 1947 ottaa vastaan Marshall-avun ja Salomaa kirjoittaa ( s. 256 ) "Jos pidättäydymme jäsenyyden hakemisesta sillä perusteella, että se ärsyttäisi Venäjää, niin samalla alistaisimme jäsenyyspäätöksemme Suomen hallituksen sijaan Venäjän federaation hallitukselle"?
Veikko Palvo