Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään
Lähetetty: 14.05.16 19:10
Halua itsenäisyyteen tosiaan oli varsin paljon jo varsin varhain, ja enemmän jostain 1900-luvun alkuvuosista lähtien, sikäli historioija on oikeassa. Mutta Emma-Liisa on myös oikeassa siinä, että uskoa sen itsenäisyyden mahdollisuuteen ei ollut. Elettiin imperialististen suurvaltojen aikaa, suurvaltojen, jotka oliva jakaneet koko maailman keskenään, eikä pienen valtion itsenäisyys siis näyttänyt järin mahdolliselta. Hieman myöhemmin, sisällissodassa, molemmat osapuolet turvautuivatkin suurvaltojen apuun, punaiset Venäjään ja valkoiset Saksaan. Kävi aika hyvä tuuri sikäli, että Venäjä oli jo romahtanut, mikä mahdollisti sen itsenäistymisen ja Saksa romahti vähän myöhemmin, mikä taas mahdollisti sen itsenäisyyden säilyminen.historioija kirjoitti:Kyllä se siellä jossakin on aina itänyt. Mutta emämaan mahti ja paine (sensuuri ja pelko) pitivät sen jokseenkin kokonaan poissa julkisuudesta. Sitä paitsi itsenäisyys periaatteena - ei vielä yleisesti suvereenin valtion tasolla - näkyy koko ajan käytännössä autonomian kehittämisessä. Mitä muuta esimerkiksi oma raha ja valtiopäivät olivat? Ja mistä todisti vuonna 1890 suru oman postin menettämisestä? Suomalaiset halusivat pitää ja saada mahdollisimman suuren eron Venäjään.Emma-Liisa kirjoitti: Älä nyt naurata. Vielä kesällä 1917 itsenäisyys oli täysin utooppinen ajatus. SDP:kin joka ajoi valtalakia olisi jättänyt ulkopolitiikan Venäjälle. Vasta lokakuun vallankumous pakotti porvarilliset puolueet itsenäisyyden linjalle. Se oli niin pelottava ajatus, että Venäjä vain vaihdettiin Saksaan.