Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Klingen mielestä ”Suomi 100 -hullutuksessa” unohdetaan, että historioitsijat loivat Suomen kansakuntana 1800-luvulla valtiollisesti ja kulttuurisesti. Myös taiteilijoilla oli tärkeä rooli. Valtiolliset johtajatkin olivat olleet näkyvissä asemassa jo keisariajalla.
– Tämä hullutus haluaa pyyhkiä pois vuotta 1917 edeltävän vaiheen, vaikka se on paljon tärkeämpi kuin sitä seurannut.
Omahyväisyyden ohella jälkiviisaus ei Klingen mukaan kuulu historiantutkimukseen.
– En edes jaksa oikein seurata kaikkia poliittisen historian poikia, jotka kirjoittavat poliittista- ja sotahistoriaa kovin ahtaasta ja yksipuolisesta näkökulmasta.
Se lähtee Klingen mukaan anglosaksisesta historiakulttuurista.
– Niiden historia, kaikki tällaiset beevorit ja muut, ne ovat aivan harhaisia. Toista maailmansotaa kirjoitetaan edelleen oman maan propaganda-aineistosta lähtien ja russofobisesti.
(Ennen oli sellainen käsite kuin yleissivistys, TS, 30.8.2016)

Historian kauneuden hän näkee hahmottuvan hyvin pitkissä päälinjoissa, ”tiessä brutaaliudesta kohti sivistystä ja jalostuneisuutta”. Omia historiankuviaan Klinge on jalostanut myös runokokoelmin, lukuisin taidenäyttelyin ja vielä lukuisimmin julkaistuin päiväkirjoin.

Jos monia harha- ja taka-askelia on otettu ja otetaan vastakin, hallitsevaksi jää ihmiskunnan kumulatiivisesti kasautuva positiivinen suunta.