Sivu 2/2

Re: Ruotsi sodan keskellä

Lähetetty: 06.11.16 16:53
Kirjoittaja Emma-Liisa
nylander kirjoitti: Tässä oli puheena hänen sodanaikainen ajatusmaailmansa, joka tuntuisi viittaavan vahvasti valikoivaan moraaliseen eetokseen.


Astrid Lindgrenin empatiassa saattoi olla pieniä puutteita, mutta niitä korostamalla yrität ilmeisesti suunnata huomion pois niistä, joilla todella oli "valikoiva moraalinen eetos", sikäli kuin heillä oli empatiaa ollenkaan.

Re: Ruotsi sodan keskellä

Lähetetty: 06.11.16 17:03
Kirjoittaja Emma-Liisa
historioija kirjoitti: Valtakunnat ja niiden johtajat käyvät sotia. Niitä ei voitaisi käydä, jos jäätäisiin ajattelemaan kansalaisia, niin sotilaita kuin siviilejäkään.
Kimmo Rentola lainaa uudessa kirjassaan Stalin ja Suomen kohtalo 1939 1944 1948 1950 uutta Churchill-tulkintaa tekevän Geoffrey Wheatcroftin haastattelua New York Review of Books -lehdessä 9.6.2016: "his greatness matched by his meanness, his nobility by his brutality, his courage by his rapacity".

Re: Ruotsi sodan keskellä

Lähetetty: 06.11.16 17:41
Kirjoittaja nylander
Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti: Tässä oli puheena hänen sodanaikainen ajatusmaailmansa, joka tuntuisi viittaavan vahvasti valikoivaan moraaliseen eetokseen.


Astrid Lindgrenin empatiassa saattoi olla pieniä puutteita, mutta niitä korostamalla yrität ilmeisesti suunnata huomion pois niistä, joilla todella oli "valikoiva moraalinen eetos", sikäli kuin heillä oli empatiaa ollenkaan.
Ei, en todellakaan yrittänyt suunnata huomion pois "niistä"; enpä edes tiedä keitä "ne" olivat - Luulajan vuoden 1940 "Suomi-aktivistien" toimeenpaneman murhapolton "kommunistiset" lapsiuhritko?

Tarkoituksena oli vain ihan mieleennousemana vertailla Jens Andersenin kirjoittamaa ihannoivaa eläkertaa, jossa kohdehenkilö humaanisuus kuvataan säröttömäksi, ja toisaalta Lindgrenin sotapäiväkirjaa. Ristiriitaisuuksia ei voi olla huomaamatta. Vielä yksi arkinen esimerkki, vaikka se jo menisi banaalisuuden puolelle:

Maailmansodan alkuvaiheista lähtien Ruotsissa vallitsi ns. allvarstid, joka jossa mm. julistekampanjoin ("En svensk tiger"; "Fru Hamsterlund" jne.) kansalaisia kehotettiin tiukkaan yhteisvastuullisuuteen. Voi oli menossa säännöstelyyn, huhu kertoi. Astrid Lindgren meni ja hamstrasi kotinsa jääkaapin täyteen voita, 5 - 6 kiloa. Kun sitten huhu paljastui perättömäksi ja Lindgrenin kotivarakin mahdollisesti alkoi jo osoittaa härskiintymisen merkkejä, hän päiväkirjassaan nolona parahtaa puolustuksekseen: "Lasteni takiahan minä vain!" Lapsia perheessä oli kaksi, mutta koko Ruotsissa taisi sentään olla muutama muukin suu.

Kaikkiaan mainitsemiani kahta kirjaa mielessäni vertailemalla sain käsityksen (sellaisen muodostamisen minulla kaiketi on oikeus?), että kyseessä oli rajoittuneen puolueellinen ja itsekäs, sanalla sanoen falski persoonallisuus. Vertailukohteena nousee luetun (Sodassa; Itään) perusteella etsimättä mieleen suomalainen vastine: Elsa Enäjärvi.

Re: Ruotsi sodan keskellä

Lähetetty: 06.11.16 19:44
Kirjoittaja Emma-Liisa
nylander kirjoitti: Maailmansodan alkuvaiheista lähtien Ruotsissa vallitsi ns. allvarstid, joka jossa mm. julistekampanjoin ("En svensk tiger"; "Fru Hamsterlund" jne.) kansalaisia kehotettiin tiukkaan yhteisvastuullisuuteen. Voi oli menossa säännöstelyyn, huhu kertoi. Astrid Lindgren meni ja hamstrasi kotinsa jääkaapin täyteen voita, 5 - 6 kiloa. Kun sitten huhu paljastui perättömäksi ja Lindgrenin kotivarakin mahdollisesti alkoi jo osoittaa härskiintymisen merkkejä, hän päiväkirjassaan nolona parahtaa puolustuksekseen: "Lasteni takiahan minä vain!" Lapsia perheessä oli kaksi, mutta koko Ruotsissa taisi sentään olla muutama muukin suu.
Eiköhän jokainen järkevä perheenäiti hamstrannut, jos vain oli varaa. Miesten ei tuohon aikaan tarvinnut välittää arkielämän "pikku" huolista.

Re: Ruotsi sodan keskellä

Lähetetty: 06.11.16 19:48
Kirjoittaja Emma-Liisa
nylander kirjoitti: Kaikkiaan mainitsemiani kahta kirjaa mielessäni vertailemalla sain käsityksen (sellaisen muodostamisen minulla kaiketi on oikeus?), että kyseessä oli rajoittuneen puolueellinen ja itsekäs, sanalla sanoen falski persoonallisuus.
Minusta jo Astrid Lindgrenin kirje toiselle au-äidille osoittaa juuri päinvastaista. Puhumattakaan hänen tuotannostaan.

Re: Ruotsi sodan keskellä

Lähetetty: 06.11.16 23:10
Kirjoittaja Emma-Liisa
historioija kirjoitti: Astrid Lindgren on ollut normaali ihminen omine painotuksineen, tunnekuohuineen, tietämättömyyksineen, ajattelemattomuuksineen, ymmärtämättömyyksineen ja sokeine pisteineen. Yksilön tavanomaisuutta ei kannata moralisoida sen enempää ylistäen kuin tuomitenkaan, on otettava kohteeksi koko ihmissuku. Valikoiva moraali on meille luontaista. Minusta se taas ilmenee selvästi suhtautumisessa Lähi-Idän tapahtumiin. Kullekin oikea asia pyhittää paljon "lieveilmiöitä", vaikka sitä ei kehdattaisi ääneen sanoakaan.


"Ihmissukua" on aika vaikea käsitellä muuten kuin yksityisten ihmisten kautta, jotka melkoisesti eroavat toisistaan.

Sotaa käyvien maiden kansalaisia ei voi arvostella samalla mittakaavalla kuin puolueettomien maiden kansalaisia, jotka olivat turvassa. On inhimillisesti ymmärrettävää, että jos menettää omaisensa rintamalla tai pommituksissa, reaktio on usein viha. Toisaalta yksilöiden kohtaaminen saattaa muuttaa nuo tunteet, kuten "kotiryssistä" tiedetään.

Lujasti ideologinen ihminen saattaa jopa toivottaa vihollisen pommittajat tervetulleiksi uskoen, mutta tuossa tilanteessa ideologia voi myös säröillä.

Tuskin kenelläkään empatiaa on niin paljon, että sitä riittää kaikkia kohtaan. Ja pelkän empatian pohjalla menee intellektuaalisesti harhaan.