Sivu 1/1

Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 10.06.17 10:58
Kirjoittaja Tapio Onnela
Ilta-Sanomien 1960- ja 1970-lukua käsittelevässä historiatilaisuudessa Sanomatalossa Helsingissä keskusteltiin taistoalaisuudesta:

Keskustelussa sivuttiin myös kysymystä taistolaisuudesta. Miksi tämä fraktio oli Suomessa niin vahva kun muualla esim. trotskilaisuus, maolaisuus tai terrorismi olivat tavallisempia:
– Ja se Suomen historian suuri mysteeri – – on se, että miten tämä 1960-lukulainen vapauden kaipuu ja vapauden aate tultaessa sitten 1970-luvulle jähmettyi hyvin ankaraksi puoluepoliittiseksi sitoutumiseksi, jossa hyvin moni näistä 1960-lukulaisista, jotka olivat lähteneet liberaalein, sosiaalidemokraattisin, yleisvasemmistolaisin tunnuksin, löysivät itsensä Jaakko Laakson ja kumppaneiden johtamista taistolaisista, Zyskowicz päivitteli.

– Muualla nähtiin trotskilaisia, maolaisia, Saksassa jopa pieni fraktio sortui terrorismiin saakka. Mutta miten on mahdollista, että Suomessa tämä voimakkaasti antiautoritaarinen nuoriso löysi paikkansa taistolaisissa, Zyskowicz kysyi.
Laakso selitti taistolaisten neuvostomielisyyttä kommunistisen puolueen sisäisillä erimielisyyksillä.

– Ensimmäinen tekijä on juuri se, mikä vielä tuntuu ehkä kummalliselta, että kommunistinen puolue eli silloin ehkä maanpäällisen historiansa vaikeinta aikaa. Puolueessa oli tavattomasti erimielisyyksiä osallistumisesta hallitukseen, hallituspolitiikasta yleensä, suuntautumisesta yhteistyöstä demarien kanssa ja laajemmastakin yhteistyöstä.

– Presidentti Kekkonen on tietääkseni myöhemmin antanut kiitosta Taisto Sinisalolle siitä, että hän piti huolta siitä, että suomalainen nuoriso, joka radikalisoitui laajasti, ei koskaan lähtenyt esimerkiksi väkivallan ja terrorismin tielle. Eli jos nyt halutaan hakea taistolaisuudesta joitakin tällaisia myönteisiä porvarien esittämiä näkökulmia, niin tämä on syytä pitää varmastikin mielessä, Laakso sanoi.

Vastaväittäjä ilahtui Laakson kommentista silmin nähden.

– Tunnustetaan, että taistolaisuudessa oli myönteistä se, että Suomessa ei murhattu ihmisiä terroriteoilla, jos Jaakko Laakso niin haluaa, Zyskowicz naurahti.

– Se oli ensimmäinen myönteinen tunnustus taistolaisuudesta, olen kuullut tätä vuosikymmeniä, Laakso vastasi.
Ben Zyskowiczin ja Jaakko Laakson väittely taistolaisuudesta kuumeni ihan kunnolla: ”Älä valehtele!” (IS, 7.6.2017)
http://www.is.fi/suomi100/art-2000005243708.html

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 11.06.17 13:09
Kirjoittaja I Palvo
Tapio Onnela kirjoitti:
– Muualla nähtiin trotskilaisia, maolaisia, Saksassa jopa pieni fraktio sortui terrorismiin saakka. Mutta miten on mahdollista, että Suomessa tämä voimakkaasti antiautoritaarinen nuoriso löysi paikkansa taistolaisissa, Zyskowicz kysyi.
Laakso selitti taistolaisten neuvostomielisyyttä kommunistisen puolueen sisäisillä erimielisyyksillä.



– Tunnustetaan, että taistolaisuudessa oli myönteistä se, että Suomessa ei murhattu ihmisiä terroriteoilla, jos Jaakko Laakso niin haluaa, Zyskowicz naurahti.

– Se oli ensimmäinen myönteinen tunnustus taistolaisuudesta, olen kuullut tätä vuosikymmeniä, Laakso vastasi.
[/quote]

Trotskilaisten, anarkistien jne. listasta puuttuu Pohjois-Korean Juche-aate, senkin kirjasia levitettiin Suomessa. Kirjasesta jäi mieleeni lause: "Ennen me valmistimme rajallisen määrän aseita, nyt me valmistamme * rajattoman * määrän aseita". Ei näyttäisi olevan kovinkaan suurta eroa P-Korean nykyiseen ydinpommikehittelyyn, juche-ideologia vaikuttaa aitona edelleenkin?

Eivätköhän kommunistit olleet Neuvostoliiton ja NKP:n määräysvallassa alusta alkaen ja aluksi Kominternin ohjauksessa?
Ben sanoi, ettei taistolaisuus ja suomettuminen ole sama asia ja Laakso sanoi pääosan kokoomuslaisistakin olleen Neuvostoliiton linjalla, Harri Holkerin ja Ilkka Suomisen nimet mainittiin - sekä Keskustapuolueen K-linja.

Johan Bäckmanin nimikin nousi esille ja se miten YLE ja media ylipäätään suhtautuu tuohon "Krimin infosoturiin" huvittuneen vastenmielisesti, mutta toisin olisi ollut 1970-luvulla; taistolainen Johan B. olisi edustanut puhdasoppista stalinista linjaa kannaotoillaan, eikä media olisi rohjennut tietenkään millään muotoa esittää `Beckamista ja NL:sta´ mitään negatiivista, se Itäblokkihan oli ylipäätäänkin "rauhan asialla".

Jaakko Laakso kylläkin väitti taistolaisten vastustaneen asehankintoja ja miggien ostamista NL:stakin, rauhanpuolustajia kun oltiin.
Kuinka suuri tai pieni sitten terroristivaara lienee Suomessa ollut, eivätkö DDR:n tukemien RAF-terroristien toimet rajoittuneet Länsi-Saksaan ja PLO:honkin Baader-Meinhoffeilla oli yhteyksiä? Suomessa DDR-yhteyksiä hoidettiin rauhanomaisesti poliitikkotasolla mm. Kulosaaren "Stasi-saunassa"?
Ja Jaakko Laakson toteamus kuulleensa ensimmäisen myönteisen tunnustuksen taistolaisuudesta Ben Zyskowicsin todetessan taistolaisuudessa olleen myönteistä sen, ettei Suomessa murhattu ihmisiä kommunistiterrorilla, koska Laakso niin haluaa todettavan. Ei taistolaisessa kommunismissa muuta myönteistä tainnut ollakaan?

Veikko Palvo

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 11.06.17 17:41
Kirjoittaja Emma-Liisa
I Palvo kirjoitti: Eivätköhän kommunistit olleet Neuvostoliiton ja NKP:n määräysvallassa alusta alkaen ja aluksi Kominternin ohjauksessa?
Nythän puhutaan ajasta, jolloin valta SKP:ssa siirtyi "punaorpojen sukupolvelta" "talvisodan sukupolvelle", joka ei ollut NL:ssa koulutettu vaan oli (pääosin) taistellut molemmissa sodissa kuten Aarne Saarinen. Niinpä SKP tuomitsi Tshekkoslovakian miehityksen. Tämä ei kuitenkaan vhemmistölle kelvannut ja niin puolue jakaantui.
Kuinka suuri tai pieni sitten terroristivaara lienee Suomessa ollut, eivätkö DDR:n tukemien RAF-terroristien toimet rajoittuneet Länsi-Saksaan ja PLO:honkin Baader-Meinhoffeilla oli yhteyksiä? Suomessa DDR-yhteyksiä hoidettiin rauhanomaisesti poliitikkotasolla mm. Kulosaaren "Stasi-saunassa"?
Italiassakin oli terroria. Samoin kuin Saksalla sillä oli fasistinen menneisyys.

Suomessa terrori ehkä ei ollut kovin suuri vaara. Olihan muistakin vaihtoehtoja, esim. maolaisuus (kuten Norjassa) tai eurokommunismi (kuten Ranskassa) eivät olleet realistisia vaihtoehtoja. Neuvostoliiton läheisyyden takia ne eivät kuitenkaan olleet mahdollisia Suomessa.

Taistolaisuutta - ja laajemmin radikalismia - on myös luonnehdittu isäkapinaksi. Kun muistetaan, että isien sukupolvi oli autoritaarinen, niin asenne kai periytyi, etumerkki vain vaihtui.

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 12.06.17 09:14
Kirjoittaja I Palvo
Emma-Liisa kirjoitti:
Nythän puhutaan ajasta, jolloin valta SKP:ssa siirtyi "punaorpojen sukupolvelta" "talvisodan sukupolvelle", joka ei ollut NL:ssa koulutettu vaan oli (pääosin) taistellut molemmissa sodissa kuten Aarne Saarinen. Niinpä SKP tuomitsi Tshekkoslovakian miehityksen. Tämä ei kuitenkaan vhemmistölle kelvannut ja niin puolue jakaantui.



Taistolaisuutta - ja laajemmin radikalismia - on myös luonnehdittu isäkapinaksi. Kun muistetaan, että isien sukupolvi oli autoritaarinen, niin asenne kai periytyi, etumerkki vain vaihtui.

Useimmista "punaorvoista" ei kuitenkaan tullut vallankumoukseen ja yhteiskuntajärjestelmän kaatamiseen pyrkiviä Neuvostoliitossa kouluttautuneita kommunisteja ja NL:oon paenneista Stalin teki `selvää jälkeä´. On erikoista, ettei tämä vaikuttanut näihin 1970-luvun uusstalinisteihin mitenkään, kieltäydyttiin tietämästä. Hertta Kuusisen ja Tuure Léhenin kaltaiset lienevät jotenkin sulkeneet mielestään pois tuollaiset epämiellyttävät tosiasiat edustamastaan ideologiasta? Tulee mieleeni erään ei-aseellisessa palvelussa olleen teloitetun punaisen tytär, joka lottana palveli isänmaataan sota-aikanakin ja mieskin oli suojeluskuntalainen. Tytär käytti muuten Vapaussota/ sisällissodasta nimeä kapina. Hän oli ns. "punaorpojen" sukupolvea ja luultavastikin valtaosalla SKDL-SKP:tä kannattaneista ja äänestäneistäkin "Talvisodan ja jatkosodan sukupolveen" kuuluneista kommunismin ideologia ei ollut kovinkaan sisäistettyä, eikä barrikadeille olisi sankoin joukoin lähdetty Zhdanovin komission yllytyksestäkään?

Taistolaisuuden isäkapina-myytin mukaan tyypillinen taistolainen pienen opiskelijapiirin opiskelija oli ylempään keski- tai komm.terminä rikkaaseen luokkaan kuuluvasta perheestä, ja perheelle "kodin, uskonnon ja isänmaan vastasuus" oli suuri järkytys ja kauhistus. Tuo opiskelijapiiri, jossa radikaaleja aatteita ja taistolaisuuttakin levitettiin taisi kuitenkin olla suurimmalta osin ei-yläluokkaisista perheistä?
Poliittinen aatemaailma lienee usein kuitenkin periytyvää ja joillakin radikaaleilla ehkä `etumerkki´ vaihtui, mutta monille taistolaisten lapsillekin vasemmistolaisuus lienee periytynyt?
Putinismille ja taistolaisille http://seura.fi/asiat/tutkitut/eiko-ole ... -venajalle yhteistä näyttäisi olevan uskollisuus venäläisyydelle ja Venäjän sotatoimille?

Ben Zyskowicz´n keskustelukumppani taistolainen Jaakko Laaksokin näyttää Vasili Mitrohinin arkistotietojen mukaan olleen KGB:n agentti Jan.
KGB on jo historiaa, mutta monetkaan taistolaiset eivät näytä "takkiaan kääntäneen" ja joillakin on jäljellä tuo Venäjä-mielisyys. Rauhanpuolustajien puheenjohtajakin julisti "Venäjä-asiantuntijana" ennen Venäjän Krimin valtausta, ettei Venäjä suinkaan aio liittää Krimiä itseensä.
Monilla vanhoilla K-linjalaisillakin näyttäisi olevan kylmän sodan aikaisia käsitys- ja ajattelumalleja edelleenkin?

Veikko Palvo

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 12.06.17 14:44
Kirjoittaja jsn
Voi pitää ainakin joltain osin paikkansa että taistolaisuus oli ennenkaikkea Nliiton konstruktio. Mysteeriin voi olla yksinkertainen selitys. Nl halusi tukea terroriliikkeitä vain vastapuolen alueella. Suomea ei 70-luvulla enää luettu vastustajan alueeksi? Eihän Tsekkoslovakiassa tai DDR:ssä masinoitu sellaisia. Olisiko ollut niin että Suomi oli liian lähellä? En nyt väitä että koko 60-70-lukujen ideologinen liikehdintä oli Kgb.stä peräisin mutta kun puhutaan infosodankäynnistä, ajatusta ei kannattaisi vältelläkään.

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 13.06.17 00:48
Kirjoittaja I Palvo
jsn kirjoitti:Voi pitää ainakin joltain osin paikkansa että taistolaisuus oli ennenkaikkea Nliiton konstruktio. Mysteeriin voi olla yksinkertainen selitys. Nl halusi tukea terroriliikkeitä vain vastapuolen alueella. Suomea ei 70-luvulla enää luettu vastustajan alueeksi? Eihän Tsekkoslovakiassa tai DDR:ssä masinoitu sellaisia. Olisiko ollut niin että Suomi oli liian lähellä?
En nyt väitä että koko 60-70-lukujen ideologinen liikehdintä oli Kgb.stä peräisin mutta kun puhutaan infosodankäynnistä, ajatusta ei kannattaisi vältelläkään.

"Suomen kansan käyttäytymisen muuttaminen vajaassa kahdessa vuosikymmenessä Neuvostoliiton vihollisista sen ylimmiksi ystäviksi on suostuttelevan viestinnän jättiläistyö".
"On ilman muuta selvää, että Suomi oli pitkäjänteisen ja määrätietoisen psykologisen operaation kohteena", kirj. Heikki Tiilikainen, Kylmän sodan kujanjuoksu, Gummerus 2003, siv. 148 -150.

1960-luvun puolivälissä alkoi Kokoomuksen 21 v oppositiokausi, silloiseen arvopohjaan kun ei sopinut neuvostomielisyys ja yya-liturgia. Ja SDP luisui Väinö Tannerin kuoleman jälkeen idäntielle samoihin aikoihin ja KePun K-linja vahvistui UKK:n toisen kaudenkin alettua. Sosialistinen opiskelijaliitto SOL perustettiin ja sen sanotaan olleen taistolaisuuden keskeinen järjestö, jonka jäsenmäärä oli huipussaan Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen.

Indoktrinaatio on jankuttamista ja toistuva yya-liturgia yleistyi sekin 1960-luvulla. Tosin sotavuodet elänyt kansanosa ja valtaosa heidän lapsistaankaan puoluekannasta riippumatta ei tainnut koskaan sataprosenttisesti muuttaa käsitystään Neuvostoliitosta ja sen ajamista asioista?

H.Tiilikainen sanoo koulujen historiaopetusta leimanneen sodan jälkeen epärehellisyyden ja "maailmanlaajuisen vasemmistolaistumisaallon myötä osasta nuorisoa tuli neuvostojärjestelmän kritiikittömiä tukijoita, joihin muun muassa naapurimaamme väitetty rooli johtavana rauhanvoimana meni täydestä. Se uskoi * Näin naapurissa * -ohjelmien paksun, vasten parempaa tietoa välitetyn propagandan silmää räpäyttämättä, ja sai samalla kapinoida vanhempiaan vastaan".
Monien tutkijoiden mielestä 1970-luvun loppuvuodet olivat varsinaisia vaaran vuosia, sodan jälkeistä aikaakin pahempia?

Mutta 1970-luvulla monissa kodeissa oli surureunaisia valokuvia kaapin päällä historiallisista tosiasioista muistuttamassa, "ystävyyspolitiikan" vakuuttamisista huolimatta.
Länsi-Euroopalle ja sen asukkaille Neuvostoliitto lienee edustanut Saksaa vastaan sotinutta valtiota ja sodanaikaista aseveljeyttäkin, NL:n infovaikuttamiselle oli oletettavasti suomalaisia otollisempi kasvualustakin?

Veikko Palvo

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 13.06.17 20:26
Kirjoittaja I Palvo
I Palvo kirjoitti:
jsn kirjoitti:Voi pitää ainakin joltain osin paikkansa että taistolaisuus oli ennenkaikkea Nliiton konstruktio.

En nyt väitä että koko 60-70-lukujen ideologinen liikehdintä oli Kgb.stä peräisin mutta kun puhutaan infosodankäynnistä, ajatusta ei kannattaisi vältelläkään.
Monien tutkijoiden mielestä 1970-luvun loppuvuodet olivat varsinaisia vaaran vuosia, sodan jälkeistä aikaakin pahempia?

o
Käynnistikö Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov välillisesti taistolaisliikkeen. Beljakov tuli Suomeen lähettilääksi ½ vuodeksi 1970 ja hänen sanotaan yrittäneen saada aikaiseksi vallankumouksta ja sosialismiin siirtymistä. Beljakovinn sanotaan yrittäneen kumousta lähinnä SKDL-SKP:n kautta ja välityksellä, skp järjesti poliittisia lakkojakin. Rakennustyöväen historiikkiteoksessa ei mainita Beljakovia kevään 1971 suuren lakon yhteydessä.

Beljakovista kertovasta teoksesta Kimmo Rentola, Vallankumouksen aave. Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen - Otava 2005 kirjoittaa Jukka Tarkka http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/06-04-05.htm vuodesta 1970 käännekohtana: Neuvostoliiton "Uusi aatteellinen imperialismi perustui määrämuotoisiin ystävyysrituaaleihin ja kotiryssälaitokseen", muun ohella. Taistolaisuuskin eli kasvukauttaan, vähemmistökommunistien jäsenmäärät SKP:ssä ja opiskelijajärjestöissä olivat huipussaan 1970-luvun puolivälin jälkeen ja NL:n mielipidevaikuttaminen erilaisten järjestöjenkin kautta kasvoi, esim. Maailman rauhanneuvoston WPC:n päämajakin oli siirretty H:kiin jo 1968.

A.Beljakov näyttää olleen Otto Ville Kuusisen suojatti, ( Vallankumouksen aave s. 208 - 212. ) jonka tuo ideologian päivittäjä Hrushtshevin valtakaudella nosti avustajakseen ja keskuskomitean kansainvälisen osaston varajohtajan virkaan, vastuualueenaan mm. Skandinavia.
"O.V.Kuusisen viimeiseksi suurhankkeeksi jäi Maon rusikointi. Siinä pystyi kiertoteitse arvostelemaan Stalinin ajan jäänteitä Neuvostoliitossa ja yksilön diktatuuria Kiinassa.
"Ajoituksen merkitys politiikassa oli O.V.Kuusiselle niin sisäistetty seikka, että hän osui kuolemaankin toukokuussa 1964, sopivasti ennen suojelijansa Hrushtshevin syrjäyttämistä lokakuussa.
Sen jälkeen Otolla olisi ollut eläkkeelle siirtäminen eikä puhettakaan hautapaikasta Kremlin muurissa. Uuden johtoryhmän ideologiksi ei hänellä olisi ollut asiaa, sen paikan otti vallansiirron aivot, Suslov".

"A.Beljakovin ja Suslovin suhteeseen oli tullut O.V.Kuusisen aikaan rasitteita ja entisillä suojasääliberaaleilla alkoi olla tukalaa, täytyi todistaa oikeaoppisuuttaan:
"Beljakov oli Suslovin valtuuskunnassa 1966 Helsingissä neuvomassa Suomen kommunistien taivalta hallituksessa"-
"Beljakovin vierailu H:gissä elokuussa 1968 päättyi nolosti kun SKP peruutti 50-vuotisjuhlansa Tsekkoslovakian miehityksen takia".
Kaipa Beljakov yritti 1970 * Beljakovin talvena * tosissaan oikeaoppisen vallankumouksen tekemistä Suomessa http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=belj&tab=5 ?
Taistolaisuus ainakin näyttäisi saaneen tuulta purjeisiinsa?



lis.: Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov yritti järjestää Suomessa * yleislakkoa * SKP:n välityksellä ja toteutuneet lakot kasvattivat taistolaisradikaalienkin intomieltä, mikä ei ilmeisestikään sinänsä ollut lähettiläs Beljakovin pyrkimyksenä?
Metallin 7 viikon ja 70 000 työntekijän lakko 8.2.1971 - 26.3.1971 ja rakennustyöväen kuukauden lakko maaliskuusta 1971 alkaen. Molemmista lakoista on aikanaan teetetty m/v-filmitkin.

Vallankumouksen aave, sivu 330.: Yleislakko?
Pres. Urho Kekkonen, T.Aura ja P.Hetemäki laativat `salaa´ joulukuussa 1970 välitysesityksen, jonka UKK toimitti SAK:lle ja STK:lle ja kommunistitkaan eivät lähteneet presidenttiä vastaan yleistilanteen muutoinkin ollessa jo muuttunut. Kommunistit jo jarruttelivatkin, mutta metallin ja myöhemmin myös rakennuslakot aloitettiin. SKP ei saanut tällä kertaa lakkoapua, -rahaa, NL:sta. Metallin lakko lienee osoittanut sosiaalidemokraatit kommunisteja vahvemmiksi ja enemmän kannatusta saaviksi ay-liikkeessä - paitsi Rakennustyöväen liitossa?
SDP-SKDL:n "kansanrintamahallitus" oli syksyllä 1967 devalvoinutkin 31%:lla.
K.Rentolan Vallankumouksen aaveen mukaan kommunistitkin näyttävät olleen hyvinkin tietoisia seurauksista osallistuessaan "kansanrintamahallitukseen".
Lähettiläs Beljajev ei 12.12.1970 SKP:n Saarisen tavatessaan enää puhunut yleislakosta, siv. 355.: "Beljajev kertoi Saariselle varaulkoministeri Kuznetsovin olevan tulossa Suomeen salaiselle vierailulle. Kai Beljakov arvasi aikansa juosseen vähiin".

Pres. Kekkonen lähti tuolloin vastatoimiin kolmella linjalla: 1. ehdotus Euroopan turvakokouksesta lähetettiin hallituksille, ETYKistä oli Beljakovkin puhunut. ( puhui myöskin EEC:stä ) 2.työmarkkinat: presidentin välitysesitys, UKK-sopimus. 3. KGB-kanava neuvostojohtoon, V.Vladimirov ja `Vallankumouksen aaveesta´ voisi saada senkin käsityksen, että kotiryssätoiminta olisi käynnistynyt vasta tuolloin 1970 tienoilla?

Radikaalien joukko on 1970/-71 ollut pienehkö, äänekäs mutta hampaaton, verrattuna lähettiläs Beljakovin sytytystaktiikasta syntyneeseen Metallin 70 000:n lakkoon ja nuo lakotkin jäivät sitten normaaleiksi työtaisteluiksi, eivätkä olleet Beljakovin "vallankumouksellista tilannetta", jota lähettilään esimiehet Moskovassakaan eivät halunneet. Suomea oli Kremlissä syytetty länsiliukumasta kohti USA:a, mutta ETYK-aloite muutti neuvostojohdon mielipiteen, ETY-Kokouksen toteutumisen toivossa länsiyhteydet nähtiinkin nyt myönteisenä.

Veikko Palvo

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 16.06.17 21:37
Kirjoittaja jsn
I Palvo kirjoitti:Käynnistikö Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov välillisesti taistolaisliikkeen. Beljakov tuli Suomeen lähettilääksi ½ vuodeksi 1970 ja hänen sanotaan yrittäneen saada aikaiseksi vallankumouksta ja sosialismiin siirtymistä. Beljakovinn sanotaan yrittäneen kumousta lähinnä SKDL-SKP:n kautta ja välityksellä, skp järjesti poliittisia lakkojakin.
Varmasti Beljakovin tulolla ja taistolaisliikkeen muotoutumisella on vahvat ajalliset yhteytensä. Eri asia on, kuinka aktiivisesti Neuvostoliiton johto tuolloin tahtoi Suomeen vallankumousta ja oliko sellaisen aikaansaaminen edes taistolaisliikkeen tehtävä. Oliko liikkeen tarkoitus sittenkin vain lujittaa status quota sisäpolitiikassa ja estää länsimielisten liikkeiden vahvistumista liiaksi? Beljakov kutsuttiin pian kotiin, eikä yhtä rajuja otteita enää tullut diplomaattien taholta vähään aikaan. Neuvostoliitto oli antanut Suomelle huomattavia myönnytyksiä. Lisää tuli Beljakovin lähdettyä, kuten EEC-sopimus. Voisi olla niinkin, että informaatiosodalla ei ole koskaan mitään tiettyä, selkeästi määriteltyä päämäärää - sellaisia tuskin voidaan tuskin koskaan saavuttaakaan ellei sitten yleinen poliittinen hämmennys ole sellainen.

Hieman vastaavalla tavalla kävi myös seuraajista pitempiaikaisemman Vladimir Stepanovin kanssa vuonna 1979. Väitetäänhän että hän olisi ollut hyvin vastaavassa roolissa ja junaillut mm. Ustinovin sotaharjoituspyynnön vuotta aiemmin. Myös Stepanov kutsuttiin kotiin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Stepanov

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 17.06.17 14:57
Kirjoittaja valtteri
Opiskelijoiden ja kulttuuriväen siirtyminen kannattamaan vasemmistoradikalismia 60-luvun loppupuolelta lähtien oli ihan yleisurooppalainen tai yleislänsimainen ilmiö. Esim. vaikka John Lennonin vasemmistolaistuminen. Tuskin oli NL:n aikaansaannosta. Kyse oli pikemminkin antiamerikkalaisuudesta. Vietnamin sota oli tässä tärkeä tekijä.

Suomessa 60-luvun loppupuolella SKP:n sisällä syntyi ryhmä, joka näki että ollaan luopumassa puhdasoppisesta marxixmi-leninismistä. "saarislaiset" olivat häivyttämässä selvää ja ehdotonta vastakkainasettelua porvarillisen maailman kanssa. Nämä, jotka näkivät edustavansa oikeaoppista marxismi-leninismiä, myöhemmin ryhmittyivät Tiedonantaja -lehden ympärillle. Nämä eivät olleet alunperin opiskelevaa nuorisoa tai kulttuuriväkeä*. Myöhemmin sitten kun länsimaissa opiskelijat radikalisoituivat niin Suomen tapauksessa opiskelijat ja vasemmistolaistunut kultturiväki näkivät tämän SKPn sisällä syntyneen marxismi-leninismin restauroinnin jonain uusradikaalina virtauksena. Ja näin nämä löysivät toisensa. Marxixmi-leninismi nähtiin jonain rankkana undergroundina, jolla pystyi hätkähdyttämään vanhoillisia sotaveteraani-isiään. Kyse oli muoti-ilmiöstä. Vähän niinkuin pitkälla tukalla ja parralla varustettuna pystyi näyttämään jonain täysin Toisena vanhoillis-porvarillisessa Suomessa, jossa vielä julistettin jumalanpilkkaoikeudenkäyntejä kirjoja vastaan.

* SKPn ympärillä pyörinyt kulttuuriväki alkoi itseasiassa suhtautua kriittisesti stalinistiseen NL:ään 50-luvulla. Varsinkin Hrutsevin kuuluisan puheen vaikutuksesta. Pennanen, Palmgren jne alkoi etääntyä vaatimuksista pysyttäytymisessä puhdasoppisesssa neuvostoliittolaisessa marxismi-leninismissä. Joka siis alettiin nähdä Stalinin konstruoimana ideologiana.

Ja marxismi-leninismille yksittäiset terroriteot ei liity millään lailla vallankumouksen synnyttämiseen. Järjestelmän muuttamisen perustalla on suurten massojen tyytymättömyyden aiheuttama liikehdintä. Lenin käsittääkseni tuomitsi lapsellisena tietämättömyytenä kaikki yksittäiset terroriteot. Lähtökohtana on kollektiivisuus ja "objektiiviset" tekijät eikä yksittäisten henkilöiden tai ryhmittymien subjektiiviset pyrkimykset, kuten terroriteot. Terrorismi luokiteltaisiin vamaan olemukseltaan pikuporvarilliseksi moralisoinniksi.

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 17.06.17 16:45
Kirjoittaja jsn
valtteri kirjoitti:Opiskelijoiden ja kulttuuriväen siirtyminen kannattamaan vasemmistoradikalismia 60-luvun loppupuolelta lähtien oli ihan yleisurooppalainen tai yleislänsimainen ilmiö. Esim. vaikka John Lennonin vasemmistolaistuminen. Tuskin oli NL:n aikaansaannosta. Kyse oli pikemminkin antiamerikkalaisuudesta. Vietnamin sota oli tässä tärkeä tekijä.
Ei varmasti NL:n aikaansaannosta, mutta ei siitä NL:lle missään nimessä haittaakaan ollut. Moskovalla tuskin oli tarvetta toppuutteluun tai hillintään, jos länsimaiden nuoriso huusi sen aseistamaa Ho Chi Minhiä ja unohti Prahan tapahtumat. Päinvastoin. USA:ssa taas CIA taisi seurata Lennonia juuri koska pelkäsi tämän mahdollisia sidonnaisuuksia. HUOM: En todellakaan väitä että hän olisi ollut agentti tms. Lennonin suhde politiikkaan oli toisenlainen. Hän oli hieno muusikko ja aito idealisti. Mutta häntä yrittivät monet käyttää hyväkseen ja osin tästä syystä jätti politiikan melko nopeasti ja vetäytyi julkisuudesta.
valtteri kirjoitti:Myöhemmin sitten kun länsimaissa opiskelijat radikalisoituivat niin Suomen tapauksessa opiskelijat ja vasemmistolaistunut kultturiväki näkivät tämän SKPn sisällä syntyneen marxismi-leninismin restauroinnin jonain uusradikaalina virtauksena. Ja näin nämä löysivät toisensa. Marxixmi-leninismi nähtiin jonain rankkana undergroundina, jolla pystyi hätkähdyttämään vanhoillisia sotaveteraani-isiään. Kyse oli muoti-ilmiöstä.


Tässä muoti-ilmiössä oli kuitenkin mukana aimo annos konformismia. Ei pidä antaa pitkän tukan tai taistolaislaulujen grooven hämätä. Myös pienemmissä sosialistimaissa kuten DDR:ssä oli länsimaistyylistä saksankielistä pop-musiikkia, joka tuki puoluetta. Tukivathan taistolaiset Kekkosen ulkopolitiikkaa varsin vahvasti. On vaikea nähdä ettei mukana olisi ollut yhtään alati läsnä olevan Moskovan ohjausta, koska palvelihan tämä kaikki sen etuja. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten kaukana tuon ajan Suomi oli vapaasta yhteiskunnasta.

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 19.06.17 11:51
Kirjoittaja I Palvo
jsn kirjoitti:
Tässä muoti-ilmiössä oli kuitenkin mukana aimo annos konformismia.

Vasemmistoradikalismin muoti-ilmiössä Suomessa lienee lähimpänä esikuvana ollut naapurimaamme Ruotsi ja Olof Palme? Ruotsissa ylioppilastalokin vallattiin keväällä 1968 ja Helsingissä kuuluisa ylioppilastalon valtaus oli vuoden 1968 lopussa. Ruotsissa ministeri Palme kävi yöllä tapaamassa valtaajia.

Viestintä- ja liikenneministeri Olof Palme piti `Gävle-puheensa´ 1965 ja eklesiastisten asioiden ministeri Palme marssi Vietnamin sotaa vastaan yhdessä Pohjois-Vietnamin Moskovan suurlähettilään kanssa helmikuussa 1968 ja pääministeri Palme puhui jouluna 1972 radiossakin Ruotsissa Hanoin pommituksia vastaan sanoen niiden olevan rikollisia ja ettei niillä ole sotilaallisia perusteita. USA:ssa opiskelleen Olof Palmen ei kuitenkaan sanota olleen https://www.cia.gov/library/readingroom ... 0001-4.pdf anti-amerikkalainen.

Kjell Östberg, Olof Palme 1927 - 1986 Valtiomies ja humanisti, Minerva 2009 elämänkerrassaan kirj. mm. sivu 137 otsikolla `Kaksiselitteistä puolueettomuutta´ja sivu 141 `Salainen Palme´: Kesän 1953 jälkeen Olof Palme oli osa-aikainen pääministeri Tage Erlanderin kansliassa ja keväällä 1953 Olof päätti hakea toisarvoista paikkaa puolustusvoimien esikunnan ulkoasiainosaston sotilaspoliittisella osaston ensimmäisenä toimistosihteerinä".
Palme oli 1951 suorittanut kertausharjoituksensakin tiedusteluosastolla.
"Palmen toimenkuvaan näyttävät kuuluneen ennen kaikkea sotilaspoliittisten analyysien ja suuntausten koostaminen ja ulkomailta tulleiden tietojen muokkaus".
"Dien Bien Phun taistelukin käytiin Indokiinassa Palmen ollessa vielä töissä esikunnassa ja hän palasi usein siihen, kuinka merkityksellisiä hänen jo tuohon aikaan hankkimansa tiedot Vietnamista olivat".
USA valmisteli 1950-luvulla * stay behind * toimintaa Skandinaviassa, "toiminnasta oli vastuussa Alvar Lindencrona, joka oli juuri noussut Palmen suvun vanhan vakuutusyhtiö Thulen johtoon. Useiden tietojen mukaan myös Palme olisi ollut mukana stay behind -toiminnassa".

"Erityisen mielenkiintoinen on Palmen suhde Birger Elmériin, mieheen, joka 1958 perusti salaisen IB-tiedusteluorganisaation. Elmér tajusi heti, että jo olemassa oleva työpaikkaorganisaatio, jonka sosiaalidemokraattinen puolue oli jo rakentanut kontrolloidakseen ammattiyhdistysliikkeen aktiivisia kommunisteja, tulisi nyt tarpeeseen".
"IB paitsi toimi vartijana työpaikoilla ja piti yllä laajaa kansainvälistä tiedustelutoimintaa, se myös valvoi ja rekisteröi nuoria aktivisteja Vietnam-liikkeessä ja muissa yhteiskunnallisissa liikkeissä". ( s 144. )

"Varmasti Palme oli kuvioissa mukana myös, kun sotilastiedustelua uusittiin vuonna 1965, ja kun IB muodollisesti perustettiin. Thede Palm, joka erotettiin johtajan paikalta, kun T-konttori yhdistettiin IB:hen, oli sitä mieltä, että Palme oli hänen erottamisensa takana".
"Osallisuutensa Palme vahvisti itse yhdessä niistä harvoista tilanteista, joissa hän avoimesti puhui asemastaan tiedustelutyössä. Kun häntä syksyllä 1972 kuultiin puolustusvaliokunnassa hänen roolistaan IB-jutussa, hän selvitti, että "henkilökohtaisesti ei ollut mukana henkilökunnan värväyksessä pääesikunnan erityistoimisto IB:hen muuten kuin päällikkötoimen täyttämisessä eli siis juuri Elmérin valinnassa".

Tiedustelutoiminnassa mukana olemisesta tuli 1970 luvun alussa myllynkivi Olof Palmen kaulaan, kirj. Kjell Östberg s. 145. Julkisuudessa Palme esiintyi radikaalina, mutta pääministerinä taustalla oli otettava huomioon muitakin tekijöitä ja toimittava radikaalin julkisuuskuvansa vastaisesti, mutta kumpi kuva olikaan lopulta painavampi?
Pääministeri Olof Palme kävi kesällä 1975 mm. Kuubassa ja ylisti Fidel Castron vierellä 100 000:lle kuulijalleen Kuuban vallankumousta.
( Olofille ja Fidelille oli yhteistä ainakin aristokraattinen yläluokkainen syntyperä. )
Saman vuoden 1975 lopussa Angolassa oli jo 25 000 kuubalaista sotilasta kommunistisen MPLA:n puolella taistelemassa ja Neuvostoliitto oli käynnistänyt asetoimituksensa Angolaan uudelleen.
Vuonna 1976 pääministeri Olof Palme oli virallisella vierailulla https://www.net-film.ru/en/film-7853/ Moskovassa.

Olof Palmen radikaalinen profiili lienee ollut aikanaan vaikuttamassa ja oletettavasti innoittamassa äärivasemmistolaisiakin Suomessakin, "ylioppilastalo on vallattu, eläköön vallankumous"?

Veikko Palvo

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 29.04.18 15:04
Kirjoittaja valtteri
Tapio Onnela kirjoitti:
10.06.17 10:58
Ilta-Sanomien 1960- ja 1970-lukua käsittelevässä historiatilaisuudessa Sanomatalossa Helsingissä keskusteltiin taistoalaisuudesta:

Keskustelussa sivuttiin myös kysymystä taistolaisuudesta. Miksi tämä fraktio oli Suomessa niin vahva kun muualla esim. trotskilaisuus, maolaisuus tai terrorismi olivat tavallisempia:
– Ja se Suomen historian suuri mysteeri – – on se, että miten tämä 1960-lukulainen vapauden kaipuu ja vapauden aate tultaessa sitten 1970-luvulle jähmettyi hyvin ankaraksi puoluepoliittiseksi sitoutumiseksi, jossa hyvin moni näistä 1960-lukulaisista, jotka olivat lähteneet liberaalein, sosiaalidemokraattisin, yleisvasemmistolaisin tunnuksin, löysivät itsensä Jaakko Laakson ja kumppaneiden johtamista taistolaisista, Zyskowicz päivitteli.

– Muualla nähtiin trotskilaisia, maolaisia, Saksassa jopa pieni fraktio sortui terrorismiin saakka. Mutta miten on mahdollista, että Suomessa tämä voimakkaasti antiautoritaarinen nuoriso löysi paikkansa taistolaisissa, Zyskowicz kysyi.


Zyskowicz(kin) näyttää olevan tietämätön, että myös Länsi-Saksassa oli vahva "taistolainen" liike: Marxistischer Studentenbund Spartakus. Tämä tuli vastaan wikipediassa:

https://de.wikipedia.org/wiki/Marxistis ... _Spartakus (Lainaukset jatkossa tästä. Käännökset omia.)

"Der Marxistische Studentenbund Spartakus (MSB Spartakus) bestand von 1971 bis 1990 in der Bundesrepublik Deutschland. Der Bundesvorstand hatte seinen Sitz in Bonn „Poppelsdorfer Allee 58a“.[1] Er war seit den 1970er Jahren einer der bundesweit einflussreichsten Studentenverbände mit zeitweise bis zu 6.500 Mitgliedern. Er war der Studentenverband der Deutschen Kommunistischen Partei und stellte seine Tätigkeit nach der Wende ein."

"MSB (1971-90) oli 70-luvulta lähtien yksi liittotasavallan vaikutusvaltaisimmista opiskelijaliitoista, jolla oli ajoittain jopa 6500 jäsentä. MSB oli Saksan kommunistisen puolueen (DKP:n) opiskelijayhdistys."

"Die DDR wurde als der deutsche Staat propagiert, der die richtigen Lehren aus der deutschen Geschichte gezogen und den Sozialismus weitgehend verwirklicht habe."

DDR oli näille ihannevaltio. Nähtiin, että DDR:ssä sosialismi oli pitkälti toteutettu.

"Der MSB sah sich als Teil einer internationalen sozialistisch-kommunistischen Bewegung. Die Verbundenheit mit der UdSSR („Freundschaft mit der Sowjetunion“) und den mit ihr verbündeten Staaten und den im „sozialistischen Lager“ führenden Parteien war wesentlicher Teil seines Verständnisses von „Internationalismus“. Ein besonders enges Verhältnis hatte er zur DDR und zur SED bzw. FDJ."

"MSB koki itsensä osana kansainvälistä sosialistis-kommunistista liikettä. Liittoutuminen Neuvostoliiton ("Ystävyys Neuvostoliiton kanssa") ja sen liittolaisten kanssa samoin kuin "sosialistisen leirin" johtavien puolueiden kanssa oli olennainen osa sitä kuinka "internationalismi" ymmärrettiin. Erityisen kiinteä suhde MSB:llä oli DDR:ään ja SED:iin."

DKP oli siis jotakuinkin Länsi-Saksan vastine Suomen SKP:n vähemmistölle. Ideologiana oli marxismi-leninismi ja varsinkin sen uusimmat kehitelmät teoriana valtiomonopolistisesta kapitalismista. Vamokap-teorian olennaisia osia ei tuotettu pelkästään silloisessa Neuvostoliitossa (eli marxismi-lenininismin dogmia tavallaan pyrittiin kehittämään eri maissa). Kiinaan ja maolaisuuteen suhtauduttiin kriittisesti. Eroina tilanteessa on ainakin se, että DKP:n kannatus oli hyvin pientä ja se oli sisäpoliitttisesti täysin marginaalissa. Suomessa SKP:n vähemmistöllä oli huomattavaakin omaa kannatusta sekä toisaalta osana hallituskelpoista muuta SKP:tä/SKDL:ää ja myös Suomen ja NL:n välisten suhteiden kautta sillä oli merkittävääkin vaikutusta Suomen poliittisessa elämässä. Toinen ero oli se, että Länsi-Saksassa MSB:n rinnalla oli voimakkaita, maolaisia ja vastaavia, järjestöjä, jotka suhtautuivat kriittisesti Neuvostoliitoon ja NKP:hen. Suomessa maolaiset ajautuivat nopeasti hyvin pieneksi marginaaliksi.

Käsiin löytyi opiskelijataistolaisten (SOL:n) lehden Soihdun numero vuodelta 1973. Siinä on sisällysluettelo aiemmista numeroista, jotka sisältävät seuraavat artikkelit: Soihtu 3/71: "SOL ja Spartakus -yhteistyö alkamassa". Soihtu 1/72: "MSB Spartakuksen ja SOL:n yhteinen julkilausuma". Eli Soihdun taistolaisvaiheen ihan ensimmäisissä numeroissa MSB Spartakus on hyvin esillä.

Olisiko MSB Spartakus suomalaisten opiskelijataistolaisten esikuva? Jonkinlainen viiteryhmä ainakin. Divarista ostin Soihdunkantaja ("Kommunistinen opiskelijalehti") -lehden numeron 3/76 ja kuinka ollakaan siinä oli pikku-uutinen MSB Spartakuksen "Hampurin piirin delegaation" vierailusta Suomessa SOL:in vieraana. Delegaatio keskusteli mm. Pessin ja Kainulaisen kanssa sekä sovittiin "sopimuksen mukaisesti" SOL:in Helsingin ja Uudenmaan piirin delegaation vastavierailusta.

Mainittava on ,että Suomessa oli taistolaistutkijoiden liepeillä (Tutkijaliiton liepeillä) myös ns. pääomaloogista Marx-tutkimusta ja joka erosi vallitsevasta imperialismi-, monopolismi- ja vamokaplinjasta. Pääomalooginen lähestymistapa Marxiin tuli myös Länsi-Saksasta. Itse asiassa "pääomaloogikot" erottautuivat omaksi ryhmäkseeen ja perustivat oman lehden kun DKP:tä myötäilevät vamokap:iin keskittyneet opiskelijat ja tutkijat valtasivat kokonaan itselleen Sozialistiche politik -lehden.

https://de.wikipedia.org/wiki/Sozialist ... tik_(1969)

Heikki Mäki-Kulmala Vamokapista:

http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentut ... amokap.htm

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Lähetetty: 01.05.18 12:09
Kirjoittaja I Palvo
valtteri kirjoitti:
29.04.18 15:04



"Der Marxistische Studentenbund Spartakus (MSB Spartakus) bestand von 1971 bis 1990 in der Bundesrepublik Deutschland.

"MSB (1971-90) oli 70-luvulta lähtien yksi liittotasavallan vaikutusvaltaisimmista opiskelijaliitoista, jolla oli ajoittain jopa 6500 jäsentä. MSB oli Saksan kommunistisen puolueen (DKP:n) opiskelijayhdistys."

"Die DDR wurde als der deutsche Staat propagiert, der die richtigen Lehren aus der deutschen Geschichte gezogen und den Sozialismus weitgehend verwirklicht habe."

DDR oli näille ihannevaltio. Nähtiin, että DDR:ssä sosialismi oli pitkälti toteutettu.


DKP oli siis jotakuinkin Länsi-Saksan vastine Suomen SKP:n vähemmistölle.

Länsi-Saksan 1970-luvun radikaalit sosialistiset opiskelijaliikkeet henkilöityvät nähdäkseni pitkälti esim. Joschka Fischeriin https://fi.wikipedia.org/wiki/Joschka_Fischer , joka 1960-luvulla on osallistunut vasemmistoradikaalisen opiskelijaliikkeen toimintaan ja vuonna 1969 ollut PLO:n konferenssissa Algeriassa.
Baader-Meinhof jengi oli PLO:n Al Fatahin terroristikoulutuksessa 1970 - 1971 mm. Syyriassa ja New York Timesin 26.6.1978 mukaan Palestiinan "vapautusliike" PLO:n koulutuksessa oli terroristinalkuja 14:sta maasta.

Suomen stalinistien "luokkaristiriita" näyttää olleen SKP:n sisäinen mielipide-ero, Palestiinan PLO:lle myönteisiä taisi löytyä kaikkien kommunistien ja sosialistien piiristä, mutta terroristikoulutuksessa Palestiinassa ei ilmeisestikään oltu?
Baader ja Meinhof olivat koulutuksessa mm. Syyriassa, mikä on suora linkki Neuvostoliittoon, RAF perustettiin 1970 ehkä PLO-leirillä?
Eloonjääneitä Baader-Meinhof-terroristeja löytyi Saksijen yhdistymisen jälkeen entisestä DDR:stä, josta he olivat saaneet turvapaikan.

Joschka Fischerin sanotaan wikissä olleen 1970-luvun puoleenväliin Revolutionärer Kampf- / Vallankumouksellinen taistelu- ryhmän jäsenenä kahakoimassa poliiseja vastaan "katutappelijana" ja pidätetyn 14.7.1976 Ulrike Meinhofin kuolema-mielenosoituksessa.
Wikin Fischer-tiedoissa seuraa aukko ja
myöhemmin laillisena poliitikkona ja ministerinä Joschka näyttäisi selitelleen radikaalia menneisyyttään parhain päin.

Vuonna 1982 J.Fischer on ollut mukana perustamassa radikaalisosialistista Saksan Vihreää puoluetta ja on valittu liittopäiville 1983. Sitten poliittinen ura on vaikeutunut väliaikaisesti ydinvoiman vastaisuuden vuoksi.
Monet ekososialistit eivät vieläkään hyväksy ydinvoimalaitoksia ja Saksassakin ne julistettiin suljettaviksi v. 2022, mutta Merkel on jatkanut aikaa v. 2040 tienoille.
Ökösosialistit siis ajavat Saksassa rakennettavaksi lisää öljy- ja kaasuputkia Venäjältä.
Ökososialisteille vain aurinkovoima ja tuulimyllyt näyttäisivät olevan ainoa hyväksyttävä energiamuoto.

Joschka Fischer oli myöhemmin ulkoministeri ja varakansleri Gerhard Schröderin punavihreässä hallituksessa. G.Schröderkin näyttää toimineen RAF-terroristioikeudenkäynneissä puolustusasianjajana. Ministerinä Joschka näyttää joutunen ottamaan kantaa Jugoslavian hajoamissotiin ja Tsetsenian sotaan saaden sen johdosta kritiikkiä puoluetovereiltaan.
Vuodesta 2009 alkaen Joschka Fischerin sanotaan wikissä olevan kaasuputkilobbari, kuten ex-liittokansleri Gerhard Schröderkin.

Suomessa stalinistit näyttäisivät olleen NKP:n linjalla, kuten enemmistökommunistitkin, yhdessä ja samalla linjalla NKP:n edustajien kanssa on ainakin neuvoteltu. PLO:n leireillä Palestiinassa ja Syyriassa ei näytä olleen stalinisteja Suomesta?

Veikko Palvo